Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, May 12, 1951

              m
(KA USOKIRJALLISES VIIKKOLEHTI)
LIEXKI the only Finnish literary \veekly in Canada
PublLshed and printed by the Vapaus Publishing Company
Limited. 100-102 Elm Street West, SudbuiT. Ontario.
Begistered at the Post Ollice Department, .Ottawa, as
second class matt^r.
Liekki ihnestyv jokaisen viikon lauantaina 12 siTuisena.
sisältäen paras-a kaunokirjallista ja tieteellistä luettavaa.
TILAUSHIXNAT: YHDYSVALTOIHIN:
1 vuosikerta $3.50 1 vuosikerta $4.25
6 kuukautta 2.00 6 kuukautta 2.50
3 kuukautta 1.25
SUOMEEN JA MLUALLE ULKO:\L%ILLE
1 vuosikerta $5.00 6 kuukautta 2.75
ILMOITITSHINNAT:
75 senttiä palstatuunialta. Halvin kiitosilmoitus S3.00. Kuo-leananilmoitas
$3.00 ja sen yhteydessä julkaistava mulsto-värsy
S2.00 ja kiitos $2.00. Kirjeenvaihtoilmoitukset 4?150.
Erikoishinnat pysyvistä ilmoituksista. Tilapäisilmoittajien
on lähetettävä maksu etukäteen.
Asiamiehille myönnetään 15 prosentin palkkio.
Kaikki Liekille tarkoitetut maksuosoitukset on. ostettava
kustantajan nimeen: Vapaus Publishing Company Limited.
Kustantaja ja painaja: Vapaus Publishing Company Limi­ted,
100-102 Elm Street West. Sudbux-y, Ontario.
Toimittaja: J. W. Saari.
Liekkiin aiotut kirjoitukset osoitettava;
LIEKKI
P. O. B(IS/69-*-i
O Of
vi»
Ensi sunnuntaina on kaikille maailman äideille omistettu
päivä, jota on vietetty useiden ^•l^05ien ajan samaan aikaan,
toukokuun toisena sunnuntaina. . .. ;^
Tämä päivä on yksi suurimpia — ellei suUrm juhlapäivä,
mitä kalenterissa on. Se on jokaisen-ihintsen oman-äidin päi-
•^'vä, sellainen päivä, joka koskee jokaista ikitiistä maanpäällä.
Älikä sitten tekee aidinpäivän j a ^iiäiri' n i in kuhnibitetta-vaksi?
Koti, jonka vaalija i i i t i ennenkaikkea^ oriV on
tumian perusta, olkoonpa yhteiskunta sitten yleeiisä minkä
imalUnen tahansa. Äiti ori kodissa se, joka \^a'ikuttaa elikä
eriinmäri e-i vain lastensa kehityksesh, mlitta heidän kaut-
.tr?aii Isoko yhteiskirnnari kehitykseen. Äicfin tehtävä kodissa
on mitä mon'hai.^in. E i riita se, että hän pesee, paikkaa, par­s
i i , siivoaa, laittaa ruoan ja huolehtii kodista, mutta han on se,
ihminen, joka kaikkein enimmän muokkaa lastensa, pienten
ihmistainten j a tulevaisuuden toivojen miellä ja valmistaa
heitä ottamaan paikkansa ihmiskunnassa.
JCuinka jnoni meistä on unohtanut kaiken tämän? Kuin-k
a i n o n i meistä on ollut kiinnittämättä huomiota siihen, että
' äiti oa pitkän työpäivänsä päätyttyä väsynyt, ehkä joskus
kärsimätön? Kuinka moni meistä on swentynyt ajattele­maan,
että niistä äidin jväsymys johtuu? Kuinka moni meistä
on yrittänyt osaltaan keventää äidin työtaakkaa, tarjoamalla
pientii apuamme äidin töissä?
N i i n . ehkä monet meistä ovat kiisittäneet tämän, mutta
mahdollisesti vasta sitten, kun äitiä ei enää ole. Ehkä monet
o\»al käsitläneet sen vasta sitten, kun ov^t itce äitejä j a hei­dän
harteilleen lankeaa se vastuunalaisuus, mikä äidillä kodis-
^ on. Vasta silloin monetkin käsittävät sen, miten suuri mer­kitys
äidillä on niin kodin hoitajana kuin kasvattajanakin.
K u i n k a monet äidit ovatkaan saaneet viime vuosien aikana
kärsiä nahdesisään rakkaitten poikainsa joutuvan sotatante-
^"eille. Kuinka määräämättömän suuri on se kyj-nelten \irta.
mnkä äideiltä o n ivuotanut, kun ovat menettäneet rakkaim­pansa
sodan alttarille, tai k u n nämä rakkaat ovat palanneet
takaisin henkisesti tai ruumiillisesti raajarikkoina. Lukemat­tomat
äidit ovat menettäneet ainoan turvansa, ainoan poi­kansa,
joiden hyväksi he ovat niin paljon vaivaa ja huolta
rähneet ja j o i s ta he ovat niin paljon toivoneet,
o Tuhansien äitien sydäntä painaa tänä päivänä taas huoh
siitä, että heidän rakkaimpansa joutuvat uudelleen sodan
kiroihin. Tuhansien äitien pojat ovat tänäkin päivänä sota­tantereilla,
tuhannet äidit ovat läpikäyneet taas saman kuin
anitä he joutuivat käymään ;viinie suursodan aikana. Monille
ivdeille o n tullut kylmä tiedonanto, että heidiin poikansa ovat
kaatuneet sodassa, kirotus5a sodassa, joka on n i in monen äi­d
in pään harmaannuttanut ja saattanut niin monen äidin en-p.
enaikaiseen hautaan.
Kukaan äiti ei kasvata poikiaan sotaa varten. Jokainen
«iti tietiiä vaistomaisesti sydämessään, että sota ei t u o ' s i u ­nausta
ei enempää kodeille kuin ihmiskunnallekaan. Tuhan­net,
sadattuhannet, miljoonat äidit ajattelevat vavistuksella
tänäkin päivänä, että koska tulee heidän rakkaimpiensa vuo­ro
mennä sotaan, j o t a he eivät ole koskaan tahtoneet. Äitejä
I:auhi3tuttaa se, että heidän pojistaan tehdään murhaajia, jot­k
a pakotetaan ase kädessä tappamaan toisten äitien poikia,
, ssmanlÄav j o t k a Ikenillä paitaressuina ovat olleet äiddlleen
fj^i&ki fcaikcssa^ ..Eivätkö -J;aikki i i i d i t öle oikeutettuja sano-
YriUäessäun pelastaa kaksi las­taan
jäämästä jumn alle, menetti
mrs. Fernand Leduc Massanissa,
Qiie. kenkensä y/idessä toisen lap-sa
kanssa. Hän ehti tyrkätä 20
ktmkUtiden ikäisen tyttärensä pois
radalta, mutta jäi neljän zmoden
ikäisen poikansa kanssa junan
riihjot tavaksi.
maan vallanpitäjille: " M e olemme kas­vattaneet
poikamme, olemme Uhraniieet
parhaat vuotemme heidän kasvättämi-seerisay
oleanme jöiitiineet "^luopumaan
- n i in paljosta hefdän tälrtensä. Haluatn-me
pitää poikamme, emrhekätahdö a n ­taa
heitä teurastettaviksi sotatantereilla
sen pienen ryhmän lwväksi, joka sodista
hyötyy!'*
Kyllä, äidit ovat oikeTitettuja nain
sanomaan ja jos he k a i k i n sanoisivat
näin, niin vähemmän sötahulliit riehui­sivat
ja vehkeilisivät. Sodat jäisivät
niiden sodittaviksi, jotka , ne aloittavat
j a jotka niistä hyötyvät. Heitä, j o s he
tantereille jäisivätkin, ei siirisi kuin pie­ni
k o u r a l l i n e n— tuskin kukaan.
M i k s i eivät äidit sittien julista ilmoille
sitä, mitä suurin osa heistä sydämissään
tuntee? Ehkä se on siksi, että monet
äidit eivät tänä päivänä vielä tiedä sitä.,
että sodat ovat ihmisten aikaansaamia,
pahain ihmisten, jotka yrittävät usko­tella,
että jumala on n i in säätänyt. E t ­tä
Jotkut äidit vielä hiin uskovat, siitä
emme voi heitä sjyttää, vaan niitä, jot­ka
pettävät äit:-jä vailanhimossaan ja
murha vimmassaan.
Juuri siksi onkin tärkeää, että tänä
kaikkien äitien juhlapäivänä koroste­taan
sitä seikkaa, mikä on k a i k i l l e ihmi­sille
tärkein kysymys tänä aikana, n i ­mittäin
pysyväisen rauhan luominen.
Rauhan saavuttaminen lopettaa äideiltä
huolen rakkaimpiensa puolesta ainakin
siinä suhteessa, etteivät he joudu so­danlietsojien
murha vimman kohteeksi.
Se lopettaa miljoonilta äideiltä sen huo­len,
että miten saa ruoan, vaatetuksen
j a kaikkien tärkeitten elämäntarjjeitten
riittämään kunnollisesti kaikille lapsil­leen.
Kun nykyään kaikissa maissa so-tavarusteluihin
käytettävät rahat käy­tetään
rauhan tarkoituksiin, niin se ke­ventää
monen äidin taakkaa. -Se valaa
uskoa j a luottamusta riihen, että äidit
voivat kasvattaa lapsistaan vanhuutensa
turvia, kunnon kansalaisia eikä murha­miehiä.
Parhaillaan on käynnissä maailman­laajuinen
•nimienkeräv^skampanja rauhan
saamiseksi ja vakiinnuttamiseksi. Kaik­k
i äidit tekevät an-aamattoman suuren
palveluksen itselleen, lapsilleen, kodil­leen
ia koko ihmiskunnalle, allekirjoit­tamalla
tämän rauhanvetoomuksen.
Osoittakaamme tänä äidinpäivänä äi­deillemme
— kenellä .meillä vielä äit! on
— että muistamme heitä j a tunnustam-
•OLOMBQqn-tärkeä satama ja Qt^;\^ ^ Xf^i
saaren, j o k a "riippmi kuin helmi hitiaiio^?^ '
r l a l t a a a on vähän suurempi Viroa. KOIOIHIK) '^=^
ko-Idän j a Austräalian Ir-kenteen tärk-iä p^.^^^! S^''
vilkas kauppakeskus. .Ceylonin ja mantereea v^-l f ^
pieniä saaria, j a viimeisten ^•ii<ienkyiTnie^^ I '/
on saaren eteen rakennettu valtavia aaltonmurt^',". ^ • (
tehneet pääkaupungin aikaisemmin suo}äomal^:lp
kan erääksi maailman parhaista keinotekftisiita' ' •
_ € e y l o n i n itärannikolla on toinen erinomainen c,^:,!
cpmaiee, iiä-Intiäri laivaston tuMkohtä, jokäaj^ll
Iin lahden suuta länne^ä j a Intian räniiik^ba. TIS
kä ^ i a l a k a n niemimaan kärjessä ole\^ Siögapo^.-t*
jennettu j a vahvistettu brittiläinen tukikohta, valji^
kö Intian valtameren liikennettä. f
Suuri osa Etelä-Intian kaupasta käy Kolomtcvj
on luonnoliisesti myös Ceylonin omien tuotteitte'
ma. Tämä v i e n t i on sangen huomattava, sillä s:;'
kolmasosan koko maailman teestä ja suuretmäärj'
jyä, kumia, kaakaota, tupakkaa, kardenrnmma ^
mausteita • sekä tarpeeksi riissiä kako viisimilJML;^
tönsä elatukseksi. - - |
Cejdonilta saadaan myös erilaisia mineraaleja.
iniä j a jalokiviä, j o t k a tekivät sen nimen tuiiiKtiiäi.'
sina aikoina. Alkuasukkaat valmistavat koristeelta'
dyllisiä, esineitä- Taudasta?^kullasta,- hopeasta ja
punovat kof^ja jä"kutövat^~4rärikkäiUävmaftö}
s.unluu-, kilpikonöankupri^ ja^ kiilloitetut:pButyönä;'
omaisen kauniita. Saarelle o n viimei aikoina pcm!;^"
ka-, t u l i t i k k u - ja saippuatehtaita, eikä näitä tavarat:^
tuoteta ulkomailta.
Kolombo on C e y l o n i n tavaroiden luonnoUiffin';
paikka, sillä siihen keskittyy maan rautatie- jat'
kosto. .Kauppiaat tuovat sinne simpukaflp^^fi^;
helmiä luoteisrannikolta, turmaliineja ja 'Safiireja!
rista, ja alkuasukkaat tarjoavat siellä meririiieliille.t,
joille.ei ehkä \^htä kallisarvois'a, mutta kiiitenkinihj
iieja, ametisteja j a kuunkiviä. • ^ | i
•'Kolombo on Idän kansäinvälisimpia käupurik<}L'j
jen intialaisten heimojen rappeutuneet jalkäiifetl^ -
5r en kaduilla kuparilantteja; persialaiset, inalajit p
tyrkyttävät kilvan tavaroitaan ohikulkiioilleT
kiinalaisia ja arabialaisia, joiden esi-isät jq neljSsiL^
dennellä vuosisadalla j .Kr. purjehtivat täiineaartr.^
i e n ; j a siellä o n iuyös valko-ihöisia eiiroöppaÄ^ '
lien vetämissä rikshoissa ajaVat auringöhjrääMairiil
Ceylonin ilmasto on eurooppalaisille hyvin; rasitta-iij
u^äärä laskee harvoin alle kolmenkynimenen aste'^
eivätkä huhtikuusta syyskuuhun puhaltavat''sadeab i
.suunituulet tuo kosteaan ilmastoon lievitystä. • j
Hallituksen v i r k a i l i j a t ja miltei kok^ eurooppak:,,
tokunta ovat rakennuttaneet itselleen'ihania puutait;
päröimiähuAiloita kaupungin ympäristöön, varsiDli: ,
rinteille, jonne lauhkea merituuli puhaltaa. Kuumt.
pakenevat he saaren sisäosan ylätasangoille, Kanfe^
waran \iioristoasemille, joissa on viime vuosisadan p:^ ,
tä alkaen rakennettu hotelleja, kerhoja ja huviloita.^,
V, n siellä viileämpi, noin kahdenkymmenen asteen f-,
ia seuraelämä erittäin vilkasta tanssiaisineen, refe^,
vieraskäynteineen j a urheiluineen. j
Englantilaiset nousivat maihin Ceylonissa v.
dvat sen h o l l a n t i l a i s i l ta omistajilta, kun Alankos^^
Ranskan vallanalaisuuteen, mutta vasta Amienkinn:j
mittaessa V. 1802 joutui saari Englannin hallintoQi^
k i n jäi Kandyn kuningaskunta.itsenäiseksi, kunnes
tö V. 1815 pyysi Englantia kukistamaan tyraniuE^
mil-kuninkaan. Ceylonista tuli sitten brittiläinen^^^
siirtomaa. $illä on oma ku^rnöörinsä javiiai}T^|
nen valtioneuvosto. Viimeksimainittu on vastuu»J^_-^
piteistään ja maan hallinnosta iLontoossa olevalle ^
me heidän työnsä ennenkaikkea kodin
hyväksi. Äidit antavat niin paljon,
mutta o\'at vähästäkin tyytyväisiä. Suu­r
in kiitos heille on se, että lapsensa muis-ta\'
at heitä ia koettavat osaltaan palki­ta
sitä suurta työtä, mitä äitinsä ovat
heille tehneet. Koettakaamme tehdä tä­mä
— ei vain äidin juhlapäivänä, vaan
a i n a / n i i n kauan, kun olemirie siinä o n ­nellisessa
asemassa, että meillä on äiti.
ministeriölle. Saari on jaettu kahdeksaan maakunlj^>
rimrailla kaupungeilla ^on, omat kaupunginhalHf-Jj,
kylissä alkuasukasneuvosto! Hallitus avustaa ko^^
raaloita. Kolombossa on useita suuria kouluja,
sairaaloita, ja uusia kirkkoja on pystytetty niidtnj
rappeutuneiden kirkkojen tilalle, joita hollantilaisi^-,
ia sitten rakensivat Ceylonin rannikoille. Viidai^^^
sää on raivattu teeviljelyksiksi j a riisipelloiksi. ^
Englannin lipun suojissa, omien sotavoimien .'S.jj^^ oli
toksen huolehUessa järjestyksestä on Ceylon saans_^}^^ jo er
kehittyä erääksi brittiläisen valtakunnan ^ " ^ ^ ' U f '
siirtomaista. Se o n kuitenkin yhä vielä sania "V^-j
j a tarun kultainen s a a r i " , jonne Aleksanteri Suu«'";.
puivat V. 326 n . K r . j a j o ta Plinius ja Ptoleinai*
Taprobaneksi. ^'kuparipalmujen saareksi' f^^'^'
vän kookospalmuvyön vuoksi. Kolmanneliatoisti
l a nimitti M a r c o mo jo Kolomboa -Serendibin >^
ia kaunehnmaksi kaupungiksi" (Serendib oU te}-
nen n i m i ) , j a samaa siitä voidaan sanoa edellä"
Val-lie on kuin lumipallo — niitä kauemmin sUa'-
si^ simr.emmaksi se mlee. — Goethe. -