1941-02-15-06 |
Previous | 6 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
©tl
. i i i
ti
jaloissa, jotka olivat ruusiöfpuhkiset
hiilloksen hehkusta.
"Istuutukaa,,istuutukaa!" varoitin
minä. "Tuo iso tuoli jon paras piilo-i>
aikkanne, jos te juoksette tidieftfae,
seuraan minä tarkasti jokaista teidän
askeltanne — olen vain ihminen jä
käytän hyväkseni, mitä junialät-tiel-leni
tuovat. Minun pitäisi äntää teidän
seistä siinä, missä hiiloksfeh-hehi
ku valaisee teitä, mutta olen kuitenkin
kyllin kohtelias ilmoittaakseni
teille, että tuoli voi korvata kökönai^
sen teltan.'' ; • i
Hän oli jo vaipunut takaisin tuoliin^
miitta kaikista' hänen likeistään
näki, miten hämillään hän oli.
"Jos välitätte vähääkään'säädyllisyydestä,
menette heti tiehenne ettc^
kä saa katsoa taaksenne."
.^l^^omasi
''sei'"
-. : ." \- toivotan^*.•. •
Kirj. raäm kohti.; Se olikm j o ' U l ^
nih^isäHeijä s u ^^
K rATSBLEN : akkunalla punaista jotka kärsivät puute& f
i>etAnmii^ kukkaa, jonka terä- on enempi ^ kuin/ taryitseyat.; ,:|Iit^^, n^^^
leiidet^tdlee väriloistoa, aurin^^ enempi tätä asiaa mietm^tu?^^^^
siihen helöitiaessa. Tätä katselSssa Jotakin olisi väär^
heräi minussa muistoja menneisyy- usko että ihnunen tm onimpiine^
destä. Lapsuuteni kodista; Yksi
hukikuinen sunnuntai elämyksineen.
Tavallinen Vain> mutta kumminkin
mieleenipainuya. - Oli kaunis aamu.
Ä n k p hejoitti hohta\dlla hangilla. T ^ - ^ . ....... ,u.:u-.
Ja metsän helmassa oleva mökki kylpi kealle päästyäni oU tie melkem sula-aiirmgok
paisteessa. Seisom portaalla.^^^^ 1^^^
Miten iianäaamu, niin tyyni ja kir- kylään. Poikkesm, sivumeni?en;ta-seppä,
kuten jotkut sanovat, ^vaa^
parenaminkin onni Johtiui: ta^udelU^ o l ^ ^ rriiisSvT^'
sesta hyvinvoinnista.>~: : ^
Lähdin kävelemään* Aurinko,
toi lämpiinästi ja. tie oU sphjunf*;Aj^ löiiialle: 4 ^ ö ^ ^
meilä riuqre^^ neuvoi jä^^^
Menta^kkkun^
voi huörijnäniiikkö Ja akkUnalliiii^
ki '"^'^
vahvimpana
han
aikaan ympäri taloa kevyt neglige y i - metSQt k^eirteliy kaikkialla soi ja
lanne, saatte myös kärsiä seuräiik^ väreili I^eyään. elvyttävä, uudesti syn-
"set." riyttäva voimä^^^
"Eihän njt vielä niin myöhäistä hiyaista. Ei kaunis kevätkään ilos-ole",
puolustautui hän. "En saanut
unta, sentähden tulin tänne hakemaan
jonkin kirjan, ja kun näin tulen
"Sama on minun laitani. Onpa
onni, että tapasimme — n)^hän voimme
pitää toisillemme seuraa, se on
paljon hauskempaa kuin yksinään ö-leminen,
eikö totta?"
"Menettekö tiehenne vai ettekö?"
"En millään muotoa."
"No, hyvä, tahdotteko sitten um- paljon. Hän luki ja ahersi, pyrki
mistaa silmänne ja luvata, ettette a- ' eteenpäin ja pääsikin niin pitkälle
vaa niitä viiteen minuuttiin?" että ylioppilastutkinto jäi suoritta-
"Silmät on annettu näkemistä var- matta. Ja hän on vielä niin iiuori.
tuttanut sen. asujamia. Puutekin
tahtoi vierailla. Ja äiti oli ollut vuoteessa
useamman kuukauden. Kerroin
äidille, m i t ^ kaunista on ulkona.
Meikein kaikki muuttolinnut o-vat
palanneet ja laulavat niin iloises-ti.;^'
' . V '
"En voi olla iloinen. En niin paljon
välitä omasta sairaudestani, mutta
Martin sairautta suren. Hän oli
aina jiiin hjrvä ja toivoin hänestä niin
pikoulun. SisäHe ppst3^iii jvel - ^äh^ii^Qetoänaänv oli valkomen|afe'
minut omaan huop^eseens^> vE^lp^^^ : ki j ^ päremm^
oli nätti oma huone, v Siellä Jiän, dö? / ret. ;^uti^^ kova kohtalo inius^^
nesta säteilevin silmin .kertoi olevansa ..nen toiveensa 1
kihloissa, näyttäen sorrnuksiagin Ja- rkasi hiljaay
lahjojaan jotka oli viime viikolla saa-^ Olilniiii, M j ? ^ ^ huon€^!|^
nut. Mies oli nupri,.komea ja ysi;a- kuului, n i i ^ mäntj^enjitrat:|iv^
kas. -r * . sivat vienossa tuules
SIITÄ on kulunut jo kymrnenen
vuotta kun viimeksi tein pitemmän
matkan, joten ihmekös • tuo, jos
viimeinkin sain matkakuumeen ja
tein heti 16 tuntia kestävän hj^payk-sen.
Vielä viikko sitten mittailin
"Johan te nyt vihdoinkin
olin eilen jo kaksi kertaa teitä Altassa.
Hänellä oli troki Ja siinä Iän
laite, joten ei ollenkaan tuntui
mältäf vaikka iSQ; mailia ajdimmef
ten. Tiedätte kai, mitä vanha susi vasta kahdenkymmenen ikäinen K on gudburyn katuja Ja Sudbury-hotel- nimittäin^snhen .mainikylääii, jösa
^ s^oi Punahilkalle:^'Sitä paxemniUi .nji^j^ia^tum^tonrnsti sairaana. M ^ ^ tuttavaUani • i>li .'^uminkirihäM^
näen sinut, lapseni'." ne katsomaan häntä tänään. Tulepi-
"Te olette itse oikea susi!" /Hän me kyllä-täällä toimeen pienempien
veti syvään henkeä. "Ei, sitä eh tar- 'katissa/'' '
koita, sitä en todellakaan tarkoita, Oliii piäh lähtövalmiina. Matkaa
Craig." ö
"Te otatte siis takaisin s}brtok^en,,. t ä ; ' Tuntui mieUyttävältä kävellä
että minä olen susi? Ajattelette kai raikkaassa aamussa. Matka kului
ilbisiena: tallustelin eteenpäin
näuttieh keväästä. Kun olin päässyt
tuota Rexin kirjettä?"
"Ni-iin, minähän olin vaiii yhdeksäntoista
ikäindn, Craig." '
".Älkää puhuko siitä asiasta — vielä.
En tiedä, mitä minun on .ajateltava
siitä^ neljä tuskallista vuottaa" häpeällisen—"
"Craig, minun täytyy kerto? teille
jotakin —" .
(Jatkuu) . . ,; .
Pyykkimuorimme
Aunenpäiväkahvit Aunen seurassa,
samalla muistellen aikaa kjnrnmisinen
yuotta sitten; jolloin the Aunien kanssa
saavuimme Torontosta 5isdburyyn.
Sitten : sanoimme jäähyväiset, ostimme
tiketit Ja erään tutun perhe^n^mu^
: kana^ alkoi maitka Quebeciin; -; K ^ •
Ensin sentäänr^poikettiiri- Rötijnftissii
kahvilla :Ja ih3n^e se mäistiukin.^-
Nyt v0n";5itteri ^ i k k o vii
Olemme vain herrastelleet'
vieraanvaraisessa; kodissa- ja tuÄ*:
neet tähän aika sievään fcylääifä*^^^
ka rlaldaäsa -on ;ktiulema käiiriis 'ja^*
T,.«„ ;u . - V t •vikin,-vJMfeka:^:nytpn lumen j a^
Juna mennä jyskytti ..entiseen ta-, -.^ ' i„ ; iJsutSn
nm tieltä pois. Istuin kaatuneen nut eroitua maisemia, *Sima. siyuu,
puun päälle. .Katselin^ miten pienet tetliin: tuttuja: asimä^.joisä joskus
^uMlulptenrja^listen Idkät on-tesäiän kulj^ttU^^KöetetÄ
eteehpäin..Siw4t puut jJhlallisen nomalehtienaVulIa pltfä ukla foltol/ ;?":!^
i&ölsinäkolk«ivat latvojansa kohU la, Ä^^^^^^^
• sinistä tirkeutta.-Kaikkea tätä kat- junasta,' , . • han sa. hetilahj^i. ^ ^-
sellessa-ajättelih, miten kaunis on ke- North Bayssa hurautti auto meidät
Vät. Luontoäiti on suuri Ja vapaa ja toiselle asemalle, jossa alkoi viisi tun-attaälapsiUfeen
kaikkea tarpeeksi, tia kestävä odotus. Kuljin siinä kat-
Hyvä öKsr isimä ihmisten elää. Miksi sellen kaupunkia, ostin kandia ja^pos-
Meillä täällä kämpällä on kaikenmoisia
ammattilaisia, sepästä pyykki-muoriin
asti. Tarkoitukserirbliiter-toa,
mihin muuhun se meidän p;yykki-muorimme
kelpaa. ^ "
Minua moitti tuttavani '*Iiiap,5#v
haksi",:suoraii tuid^ni taki*^^^^
kuljimme ^päi^Öärarvpstejeroa^
niin häivetijnmut eräästä, o
kuniminkiri dämä on niin kunmial- tikortteja. ja kiertelin Empire-hotel- sällejäsi€llä.;^pi toimittaa-.-
iistaZ-^IVliksi on niin paljon ihmisiä. Ha, jonka valot -häikäisivxät. sihnää «Tämä likka pitäisi saada-^vaiiSn
— — — mustassa yössä.: Sitten palasin nuk-. komeammaksi."
kuvan ix)ikani jä torkkuvien tutta- . ^.^^ ^ c
maan"j ja niin mennä viilletti tu- vieni luo asemasaliin, johon oli Jo Eihän siinä auttanut yastaansaii?-
paansa päin, etten kerennyt enempi keräytynyt muitakin matkustaiia. - minen, sen kun istua vain kaike^is-
Kyseiia. ju^ia tuU ja meni, meidän juna ten mstrumenttien alle. Kun ^
'Oikein suututtaa, kun on kauan
aikaa jo ollut näin hyviä ilmojia-eikä
pääse hiihtämään, kun vaari ei tee
sauvoja." . •
Olin kuullut jo hänen ennenkin siitä
puhuvan, mutta nyt hän jatkoi:
" t o i nähtäväkseni suksisauvat ja sanoi:
^ "Nämä on kuori itse tehnyt".
Niin oli tehnyt. Pistänyt jämikan-
,'nun kanteen fdän ja naulannut sen
barjarivarteto, samoin toiseen, ja se-asettua
lepääniään, sillä Vasta
aamulla tulisi junanvaihto Swastikas-sa.
Muistui simä torkkuessa mieleen
Canadaan tulo, jolloin sai kaksi yötö
torkkua junan penkillä, nimittäin Ha-lifaxistä
Montrealiin. Tuntematonta
tei tarvitse pitää tuollaisia v^hi«'[*
päässään." tuttavani maksoi Ijptifl
jan niin mmustä tuli oikein "haitqu-
.ni'^ • ' ..••--•^
•Saanko minä tuolta nurkasta ot- päitä oli saanut kaksi hevosenkenkä
^ ' ^ . P f ^ ^ ^ f ^ ^ ^ ? ^ ^ ! ! ^ naulaa, jotka oli lyönyt sauvojen ala-
Saikahdm,ettamitahap muori nyt, päihin,' Ne näyttivät olevan oikein
meinaako hän kovuudella vaatia vaa- hyvät Vehkeet." Uskon sen vielä parilta
niitä suksisauwja. Hölmiste. remmin n ^ tun näin, miten muorim-lyni
sai hänet taas puhumaÄÄ: . me meni, että lumi vain pöllysi
/tekisin itse sauvat, kun saisir^.uo : Olen hyvfiläni, että hän sai ni suk- Tuir^^^h^'
varret pan jamikannun kantin- • sisauvät, SÖK el .ole ollenkaan Jiaus-
. Nyt on sitten edessä se puolii^ö^
oh silloin tulevaisuus ja samaa jat-^ ei siiankaan ole kaikkien haiiskint»
koa se ^lämä on yhä edeUeeh. Joka dämässä, nimittäin työn etsintä-: K^l'
paivanuo aina uutta,, vaikka^elämä la he vakuuttavat, että täällä Wbäi*
muuten olisi yksitoikkoista ja dikä sille aina työtä, vaan saa nyt ^tö^
• ikävääkin. _"t. . .riC"' nähdä.
Vaihtelu virkistää, sanotaaui Ja siltä
ainakin minusta tuiitui,TtunIo- "~*^vj 4
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, February 15, 1941 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1941-02-15 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki410215 |
Description
| Title | 1941-02-15-06 |
| OCR text | ©tl . i i i ti jaloissa, jotka olivat ruusiöfpuhkiset hiilloksen hehkusta. "Istuutukaa,,istuutukaa!" varoitin minä. "Tuo iso tuoli jon paras piilo-i> aikkanne, jos te juoksette tidieftfae, seuraan minä tarkasti jokaista teidän askeltanne — olen vain ihminen jä käytän hyväkseni, mitä junialät-tiel-leni tuovat. Minun pitäisi äntää teidän seistä siinä, missä hiiloksfeh-hehi ku valaisee teitä, mutta olen kuitenkin kyllin kohtelias ilmoittaakseni teille, että tuoli voi korvata kökönai^ sen teltan.'' ; • i Hän oli jo vaipunut takaisin tuoliin^ miitta kaikista' hänen likeistään näki, miten hämillään hän oli. "Jos välitätte vähääkään'säädyllisyydestä, menette heti tiehenne ettc^ kä saa katsoa taaksenne." .^l^^omasi ''sei'" -. : ." \- toivotan^*.•. • Kirj. raäm kohti.; Se olikm j o ' U l ^ nih^isäHeijä s u ^^ K rATSBLEN : akkunalla punaista jotka kärsivät puute& f i>etAnmii^ kukkaa, jonka terä- on enempi ^ kuin/ taryitseyat.; ,:|Iit^^, n^^^ leiidet^tdlee väriloistoa, aurin^^ enempi tätä asiaa mietm^tu?^^^^ siihen helöitiaessa. Tätä katselSssa Jotakin olisi väär^ heräi minussa muistoja menneisyy- usko että ihnunen tm onimpiine^ destä. Lapsuuteni kodista; Yksi hukikuinen sunnuntai elämyksineen. Tavallinen Vain> mutta kumminkin mieleenipainuya. - Oli kaunis aamu. Ä n k p hejoitti hohta\dlla hangilla. T ^ - ^ . ....... ,u.:u-. Ja metsän helmassa oleva mökki kylpi kealle päästyäni oU tie melkem sula-aiirmgok paisteessa. Seisom portaalla.^^^^ 1^^^ Miten iianäaamu, niin tyyni ja kir- kylään. Poikkesm, sivumeni?en;ta-seppä, kuten jotkut sanovat, ^vaa^ parenaminkin onni Johtiui: ta^udelU^ o l ^ ^ rriiisSvT^' sesta hyvinvoinnista.>~: : ^ Lähdin kävelemään* Aurinko, toi lämpiinästi ja. tie oU sphjunf*;Aj^ löiiialle: 4 ^ ö ^ ^ meilä riuqre^^ neuvoi jä^^^ Menta^kkkun^ voi huörijnäniiikkö Ja akkUnalliiii^ ki '"^'^ vahvimpana han aikaan ympäri taloa kevyt neglige y i - metSQt k^eirteliy kaikkialla soi ja lanne, saatte myös kärsiä seuräiik^ väreili I^eyään. elvyttävä, uudesti syn- "set." riyttäva voimä^^^ "Eihän njt vielä niin myöhäistä hiyaista. Ei kaunis kevätkään ilos-ole", puolustautui hän. "En saanut unta, sentähden tulin tänne hakemaan jonkin kirjan, ja kun näin tulen "Sama on minun laitani. Onpa onni, että tapasimme — n)^hän voimme pitää toisillemme seuraa, se on paljon hauskempaa kuin yksinään ö-leminen, eikö totta?" "Menettekö tiehenne vai ettekö?" "En millään muotoa." "No, hyvä, tahdotteko sitten um- paljon. Hän luki ja ahersi, pyrki mistaa silmänne ja luvata, ettette a- ' eteenpäin ja pääsikin niin pitkälle vaa niitä viiteen minuuttiin?" että ylioppilastutkinto jäi suoritta- "Silmät on annettu näkemistä var- matta. Ja hän on vielä niin iiuori. tuttanut sen. asujamia. Puutekin tahtoi vierailla. Ja äiti oli ollut vuoteessa useamman kuukauden. Kerroin äidille, m i t ^ kaunista on ulkona. Meikein kaikki muuttolinnut o-vat palanneet ja laulavat niin iloises-ti.;^' ' . V ' "En voi olla iloinen. En niin paljon välitä omasta sairaudestani, mutta Martin sairautta suren. Hän oli aina jiiin hjrvä ja toivoin hänestä niin pikoulun. SisäHe ppst3^iii jvel - ^äh^ii^Qetoänaänv oli valkomen|afe' minut omaan huop^eseens^> vE^lp^^^ : ki j ^ päremm^ oli nätti oma huone, v Siellä Jiän, dö? / ret. ;^uti^^ kova kohtalo inius^^ nesta säteilevin silmin .kertoi olevansa ..nen toiveensa 1 kihloissa, näyttäen sorrnuksiagin Ja- rkasi hiljaay lahjojaan jotka oli viime viikolla saa-^ Olilniiii, M j ? ^ ^ huon€^!|^ nut. Mies oli nupri,.komea ja ysi;a- kuului, n i i ^ mäntj^enjitrat:|iv^ kas. -r * . sivat vienossa tuules SIITÄ on kulunut jo kymrnenen vuotta kun viimeksi tein pitemmän matkan, joten ihmekös • tuo, jos viimeinkin sain matkakuumeen ja tein heti 16 tuntia kestävän hj^payk-sen. Vielä viikko sitten mittailin "Johan te nyt vihdoinkin olin eilen jo kaksi kertaa teitä Altassa. Hänellä oli troki Ja siinä Iän laite, joten ei ollenkaan tuntui mältäf vaikka iSQ; mailia ajdimmef ten. Tiedätte kai, mitä vanha susi vasta kahdenkymmenen ikäinen K on gudburyn katuja Ja Sudbury-hotel- nimittäin^snhen .mainikylääii, jösa ^ s^oi Punahilkalle:^'Sitä paxemniUi .nji^j^ia^tum^tonrnsti sairaana. M ^ ^ tuttavaUani • i>li .'^uminkirihäM^ näen sinut, lapseni'." ne katsomaan häntä tänään. Tulepi- "Te olette itse oikea susi!" /Hän me kyllä-täällä toimeen pienempien veti syvään henkeä. "Ei, sitä eh tar- 'katissa/'' ' koita, sitä en todellakaan tarkoita, Oliii piäh lähtövalmiina. Matkaa Craig." ö "Te otatte siis takaisin s}brtok^en,,. t ä ; ' Tuntui mieUyttävältä kävellä että minä olen susi? Ajattelette kai raikkaassa aamussa. Matka kului ilbisiena: tallustelin eteenpäin näuttieh keväästä. Kun olin päässyt tuota Rexin kirjettä?" "Ni-iin, minähän olin vaiii yhdeksäntoista ikäindn, Craig." ' ".Älkää puhuko siitä asiasta — vielä. En tiedä, mitä minun on .ajateltava siitä^ neljä tuskallista vuottaa" häpeällisen—" "Craig, minun täytyy kerto? teille jotakin —" . (Jatkuu) . . ,; . Pyykkimuorimme Aunenpäiväkahvit Aunen seurassa, samalla muistellen aikaa kjnrnmisinen yuotta sitten; jolloin the Aunien kanssa saavuimme Torontosta 5isdburyyn. Sitten : sanoimme jäähyväiset, ostimme tiketit Ja erään tutun perhe^n^mu^ : kana^ alkoi maitka Quebeciin; -; K ^ • Ensin sentäänr^poikettiiri- Rötijnftissii kahvilla :Ja ih3n^e se mäistiukin.^- Nyt v0n";5itteri ^ i k k o vii Olemme vain herrastelleet' vieraanvaraisessa; kodissa- ja tuÄ*: neet tähän aika sievään fcylääifä*^^^ ka rlaldaäsa -on ;ktiulema käiiriis 'ja^* T,.«„ ;u . - V t •vikin,-vJMfeka:^:nytpn lumen j a^ Juna mennä jyskytti ..entiseen ta-, -.^ ' i„ ; iJsutSn nm tieltä pois. Istuin kaatuneen nut eroitua maisemia, *Sima. siyuu, puun päälle. .Katselin^ miten pienet tetliin: tuttuja: asimä^.joisä joskus ^uMlulptenrja^listen Idkät on-tesäiän kulj^ttU^^KöetetÄ eteehpäin..Siw4t puut jJhlallisen nomalehtienaVulIa pltfä ukla foltol/ ;?":!^ i&ölsinäkolk«ivat latvojansa kohU la, Ä^^^^^^^ • sinistä tirkeutta.-Kaikkea tätä kat- junasta,' , . • han sa. hetilahj^i. ^ ^- sellessa-ajättelih, miten kaunis on ke- North Bayssa hurautti auto meidät Vät. Luontoäiti on suuri Ja vapaa ja toiselle asemalle, jossa alkoi viisi tun-attaälapsiUfeen kaikkea tarpeeksi, tia kestävä odotus. Kuljin siinä kat- Hyvä öKsr isimä ihmisten elää. Miksi sellen kaupunkia, ostin kandia ja^pos- Meillä täällä kämpällä on kaikenmoisia ammattilaisia, sepästä pyykki-muoriin asti. Tarkoitukserirbliiter-toa, mihin muuhun se meidän p;yykki-muorimme kelpaa. ^ " Minua moitti tuttavani '*Iiiap,5#v haksi",:suoraii tuid^ni taki*^^^^ kuljimme ^päi^Öärarvpstejeroa^ niin häivetijnmut eräästä, o kuniminkiri dämä on niin kunmial- tikortteja. ja kiertelin Empire-hotel- sällejäsi€llä.;^pi toimittaa-.- iistaZ-^IVliksi on niin paljon ihmisiä. Ha, jonka valot -häikäisivxät. sihnää «Tämä likka pitäisi saada-^vaiiSn — — — mustassa yössä.: Sitten palasin nuk-. komeammaksi." kuvan ix)ikani jä torkkuvien tutta- . ^.^^ ^ c maan"j ja niin mennä viilletti tu- vieni luo asemasaliin, johon oli Jo Eihän siinä auttanut yastaansaii?- paansa päin, etten kerennyt enempi keräytynyt muitakin matkustaiia. - minen, sen kun istua vain kaike^is- Kyseiia. ju^ia tuU ja meni, meidän juna ten mstrumenttien alle. Kun ^ 'Oikein suututtaa, kun on kauan aikaa jo ollut näin hyviä ilmojia-eikä pääse hiihtämään, kun vaari ei tee sauvoja." . • Olin kuullut jo hänen ennenkin siitä puhuvan, mutta nyt hän jatkoi: " t o i nähtäväkseni suksisauvat ja sanoi: ^ "Nämä on kuori itse tehnyt". Niin oli tehnyt. Pistänyt jämikan- ,'nun kanteen fdän ja naulannut sen barjarivarteto, samoin toiseen, ja se-asettua lepääniään, sillä Vasta aamulla tulisi junanvaihto Swastikas-sa. Muistui simä torkkuessa mieleen Canadaan tulo, jolloin sai kaksi yötö torkkua junan penkillä, nimittäin Ha-lifaxistä Montrealiin. Tuntematonta tei tarvitse pitää tuollaisia v^hi«'[* päässään." tuttavani maksoi Ijptifl jan niin mmustä tuli oikein "haitqu- .ni'^ • ' ..••--•^ •Saanko minä tuolta nurkasta ot- päitä oli saanut kaksi hevosenkenkä ^ ' ^ . P f ^ ^ ^ f ^ ^ ^ ? ^ ^ ! ! ^ naulaa, jotka oli lyönyt sauvojen ala- Saikahdm,ettamitahap muori nyt, päihin,' Ne näyttivät olevan oikein meinaako hän kovuudella vaatia vaa- hyvät Vehkeet." Uskon sen vielä parilta niitä suksisauwja. Hölmiste. remmin n ^ tun näin, miten muorim-lyni sai hänet taas puhumaÄÄ: . me meni, että lumi vain pöllysi /tekisin itse sauvat, kun saisir^.uo : Olen hyvfiläni, että hän sai ni suk- Tuir^^^h^' varret pan jamikannun kantin- • sisauvät, SÖK el .ole ollenkaan Jiaus- . Nyt on sitten edessä se puolii^ö^ oh silloin tulevaisuus ja samaa jat-^ ei siiankaan ole kaikkien haiiskint» koa se ^lämä on yhä edeUeeh. Joka dämässä, nimittäin työn etsintä-: K^l' paivanuo aina uutta,, vaikka^elämä la he vakuuttavat, että täällä Wbäi* muuten olisi yksitoikkoista ja dikä sille aina työtä, vaan saa nyt ^tö^ • ikävääkin. _"t. . .riC"' nähdä. Vaihtelu virkistää, sanotaaui Ja siltä ainakin minusta tuiitui,TtunIo- "~*^vj 4 |
Tags
Comments
Post a Comment for 1941-02-15-06
