Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, November 1, 1952

              . ^ iaiiseessa; «PukimKi^^
l ä , ^ Jaseontotta^^v^
^tmout sitä vielä huomaa,
'^^i^.oli tuskin kahtatoista ATiime
K niin iiuheasti mielem saada
I S n i i n kau«" käarösillista, «tta isa
K t u i jaiäha ulos. Palattuaan hän
E^eeusämdkeiiikaikfe^^
1 ^ v-öklubeissa saadakseen hoyste-
S lopulta häntä oll^ onnisfenut-
& Stten hän t^^^^^^ & käUisarnÄta aarretta,^^ m ^ ^
Kdenäävälittänyt^^
Eiteko pii kadonnut. fiSnelles^^^
|jykysanWin sellaista. -
^ t t ä ä satäyvettä jne totummt^ toi-
Isitome- äiti: Ja nunäv. Voimme; mo-
[feinfflatenflomaisen hyvin.
<Se potkii jninua'', äiti sanoi tänään,
J tarkoittaen minua; Ääni tuntui soimaa-l^
jar^ulitt sihä pahoiHeni.^ t ä y t y y -
an minunkin^saada vähän liikuntoa.
VI. •
Nyt keskustellaan lakkaamatta,siitä,
I olenko poika vai t y t t ö j Isä haluaisi m^^
luuiamin pojan, mutta sitä hah 'm sano.
IAition alkanut kutoa, varmuuden vuok-
I si sekä. yaaleahpunaisia että vaaleansi­nisiä
pikkuröijyjä. Kadulla hän pysäh­tyy
katsomaan kaikkiin lasterivaunui-iiin,
joiden ohi^kuljemmejä kotona hän
; antaa isän palvella, itseään kuin prin-
Isessaa. Eilen isän täytyi jopa" keittää
Ipäirällinenkin; mutta ruoka paloi poh-i
jaan. Eikä ihme! Hänellä kun on min
Ijon muutakin miettimistä. Oh jär­jestettävä
minulle paikka pienessä huo­neistossa..
Salonki, josta äiti oh niin
ylpeä, muutetaan lastenhuoneeksi. Isä
juoksee kaikkifta vapaahetkinääh ym-järi
huonetta i h i t t a kädessään jä mit­tailee,
millin sijoitetaan vuode ja mitä
kaikl^ea vielä ta^^yitaankaan.
Saan myös yajjnut. Siitäpä^muistui-kin
mieleeni viinie yö, jolloin minulla oli
hirmun hauskaa. Isä makasi vuotees­sa
ayoirain silmin ja uneksi. — Minä­hän
tiedän senkin, mitä muut ajattele­vat.
Hän kuvitteli kulkevansa pääka­tua
pitkiri työntäen minua .vaunuissa
kuin, niitäkin, prinssiä, ihmisten muo­dostaessa
kunniakujan / ja ihailevien
huudahdusten ja kysymysten sadellessa
joka puolelta: "Ohkö tämä teidän lajp-senne?;
Sepä hienoa!'' Lopulta thli
ponnestarikin ja kiinnit^ isän rintaan
kunniamerkin .sanoen; "Kelpo isälle?"
l^iklch ihmiset taputtivat käsiään, ja
isäoU|^j^ä>i^in riikinkukko. Äidifie
ei l?än .m^ninnut sanallakaan näistä
haayeisiuan,jvain hän ja minä tiedäih-me
asian. \^ ......
, c ! - ' ^ . ; J • VII. ; '
Minä kasvan kasvamistani ja äiti-t-liäii^
töö; Samom kutoo se rouva, jo*a
tähän saaldia oh sanottu anopil^ •
ta joka nyi nimitti itseään:,isoäidil^i.
JJän oiv. alkanut konienndla tai
f?'^ö^taisää, josta ontullut lauhkea
«ijtt karitsa. Isä on todella:, kaikkialla .
^ % Näyttää kilin hän tuntisi- it-
^syylliseksi äidin valittaessa sell^-
^P«a ja jalköjaanv. jotka pienestä ptm-
'^tuksesu-turpoavat. Tänään i ^ sai
^ n a nuhteita, koska oli purskahta-y
nauramaan äidin epätoivoisene pon-ö^
tubaie leikata itse^arpaittensa kyn-
Jf. Kumartuminen näyttää olevan ä i -
tavattoman vaikeata. Me asumme
^tettavasti talossa, jossa ei ole his-
T ^ K ^ ^ ^ ^ " ^ »»utta ovat toivöt-
»TunreuiSatSnir^> ft"^^^^ 'nopean
uum^i?' antako hivuttaa
VWvien apujen
?*«Äon^??^_^^«°»Pää. Kokeilkaa
t a w ^ ? a \ ^ ^ ^ : i a tänään. iUnoas-ja
^12^ rohdoskaupoissa. T-844
~SJä,-ja -kun ähi seisoo 22.askelta käsittä­vien
portaiden alapäässä^ tuntuu hänes­tä
silt^ kuin edessä olisivat loppumatto-main
pitkät tikapuut; Vaatteet, joita
ihan on aikaisemmin pitanjrt, ovat nyt
siiman h ä k ö i ^ tynnyri —
nivtk. i ä i i^^^ yipeäl "kä& l u^
haa pl^ä its^äh inaaUinan keskipistee­nä
Ja j i o ^
häh t<kfellji olisikitf. Kaiäulla hah tark­kailee
salaa nuoria, sojakoita naisia kä-
/sittäiiättä täysin, että häh vielä Itsekin
muutamia kuukausia sijtten pii yhtä so­lakka.
• yiii:-'
Kaikki keskustelu talossa pyörii mi­nun
jynipafilläni, Minkä- nimen saan?
l^Öjk^Vn^mjajioa^^k^ Ja
niin edelleen.
i«l:^anoo äidille ^ehtimiseen: "Sinun
on^t^Fötä^^^kunnollai iniiuten iei lap^
saa tarpeeksi voimaa." Mntta:iäiti>-joka
kutoessaan; tai unettomina ^hetkinään
;ohi lukenut kokonaisen Idrjatt^^^^
taahi/odöttavastairäidi^^T tietää a ^
pjHrenamih. Joskus häh ^tösini ^ joutuu
vähätt: päästään: pyörälle, kun toinen
kirja :suosittelee Mnelle: tupaköunista,
toisen kieltäessä seh,tcune
lasilliista viiniä joka ^leriaäl^^^töisen
taas: (Varoittaessa^ alkoholipisarastäkih.
Kaikkialla, missä näyttäydymme,
saamme hyviä neuvoja. Ihmiset ovat
meilTe liikuttavan kohteliaita. Poliisi­kin
kohotti kätensä ja antoi kaikkien
autojen odottaa, kun halusimme ylittää
kadiin. Liikkeissä tatas tarjotaan äidille
heti istuinta. Ja torimuriimut antavat
liähelie jopa lahjojakin. 'Kun äiti Ostaa
hedelmiä, saa hän aina kukkurakaupal-la
— ja torimummut sanovat ylimää-i^
äistä erää lisätessään: "Pienokaista
varten!" Jai kaikki kyselevät: "Milloin
se tapahtuu, rouva?''
Totta on, että minua ei voi enää olla
huomaamatta. Äiti tutkii ehtimiseen
kalenteria. Oh kuin hän toivoisi^ että
seuraavat kuukaudet olisivat jo ohi.
Hän tarkastelee usein itseään-peilistä,
käsivarsiäan, jotka ovat laihtuneet, ja
paisuneita jalkojaan. Hän tuntee itsen­sä
muodottamaksi. Ehkäpä hän on sii-
Serenaadi, jok^ tuli
m
Casimirö Velahdiallä Botogassa on
hyvin kaunis tytän Ei siis ollut lain­kaan
ihmeellistä^ että joukko nuoria
miehiä meni eräänä päivänä pitämään
talon nurkalle serenaadia: Nuoret mie­het
olivat; kai saaneet hieman viiniäkin
hiustensa juuriin, koska olivat tuoneet
mukanaan oikein soittokunnankin. Ca­simirö
oli mielissäänkin tästä tyttärel­leen
osoitetusta kunniasta ja myhäili
tyytyväisenä. Ja serenaadi sujui kai­kin,
puolin ohjelman mukaisesti.
Mutta kun se jatkui jatkumistaan,
tuli siitä Casimirolle ilon sijasta huol­ta.'
Hänellä oli kuuluisia taistelukukko-ja-,
BOgotatn parhäinunat. Ja seuraava­na
päivänä oH kukkojen kansalliiien
tappelupäivä/jolloin kukkojen piti olla
areenalla ja saada palkintoja. Nyt olisi
kukkojen siis pitänyt saada olla rau­hassa
orsillaan nukkumassa ja kokoa­massa
voimia huomispäivän koetuksia
varten.
Mutta pihassa pauhasi vain musiikki
ja kukkojen lepo oli häiritty. Casimi­rö
puhui soittokunnalle, että kyllä mu^
siikki jo riittää, nyt olisi jo aika lo­pettaa.
Mutta soittokunta oli innostu­nut
ja serenaadi jatkui. Ja sillom, kun
nuoret miehet puolen yön aikaan lähti­vät
soittokuntineen, oli vahinko tehty.
"Seuraavana päivänä Casimiron kukot
hävisivät joka ainoa areenalla. Voitta­jia
olivat sen miehen kukot,, joka niin
kaukonäköisesti oli järjestänyt sere-naadin
Casimiron tyttärelle ja kukoille.
.'f :i ^ \
näoifceassakitt. Kun 'hän istuu noja-;
tuolissa jalat ojennettuma, estän minä
hänet näkemästä vaipaittensa kärkiä...
Hän valittaa, että hänen kauneutensa
on tipotiessään, mutta Tohtorisetä loh­duttaa
häntä sam<^na^^
jautttu vielä ennalleen. Samaa; sanoo se
siimMasipäinen, viisas
railee meillä usein nahkalaukkuineen.
Hänen kanssaan olemme «viime a&oina
olleet hyvin paljon tekemisissä.; Eilen
hän sanoi äidiHe: ^'iilkää^tta huoleh^
tiko, kyllä te huonmaUe, jolloin
kaa. Ei siitä voi erehtyä."
Äiti oli kuitenkin eiehtyhyt. Jo kah­desti
häU'on nostanut turhan metelin,
kun minä vain vähän: liikahdin, saadak-seni^
mukavammanasennoni Ympäril­läni
oleva Ulä on käynyt k*>yin ahtaaksi.
En kestä enää kauan tässä ^pimeydessä
ja ahtaudessa. ^ , sanoikin:^ eilen:
"Huomemna on pääsiäissunnuntait"
Luulenpa että on padasta pitää kiuettä,
ettei hän pääsisi heti minua moittimaan
epätäsmiätiisyydestä.
Kuulin- pääsiäiskellojen soivan ja tie­sin,
että lähtöhetki on koittanut. TUlin
tästä niin'hättmiästyheeksi^ että en oi-
4em-tiennyt-aia-ym[arilläni <a|MUitui.
Äiti kiljaisi, -isä juoksi puhelimeen, ja
sitten äiti ja minut tuotiin sairaalaan»
missä on Töhtmiseta ja^^^d^
neh, viisas rouva; JUti^^^
seen. IS^ on valiittanut hOjaia yhtä­mittaa.
Kaikki koettavat häntä lohdut
taaj psutsi jonka oh täytynyt .
toiseen huoneeseoi. Hän istuu tuoUUa
ja pureskelee hermostuneena kynsiään
ja joka toinen minuutti luuikats^ kel­loaan,
ja säikäh^ aina, kun ovi avau­tuu.
Tätä on kestänyt jo useita tunteja.
Äiti valittaa: "tekee kipeää P^BTänen
voihkin^staan-^ voin : kuulla,, kuinka
tuskat tulevat, häviävät ja taas pflaa-
Vät. Mihääih^uhhhändfi^ tämän ki­vun.
Mutta, mitäpä minä vöihi mi­nunhan
täytyy pääM hlös maailhdaan.
Ymmärrän, että kaikki tahtovat minua
siinä: auttaa;, mutta tärkeiittmän työ^
saan kuitenkin tehdä it%.: Kunpa tuo
tie ei olisi niin ahdas! Kovih helppoa
on olktt olla piilopaikassani^ muttst pois-pääseminen
on vaikeaa^ Kaikin voimin
tunkeudun >valöa kohtia työnnän pääni
ulos, jotta se räiväfei 'minuife tifen ja
äkkiä olen vapaanai suuressa^ tuntemat­tomassa
kirkkaudessa. Nyt, nyt —
imyEmmsiÄ
jättiä- jiri>ttodemiMdeminmwm
Liekki ilmestyy joulukuun 20 päivänä erikoisena jouUi- ja uuden
vuoden numerona, ja tässä juhlanumerossa julkaistaan yksityisten,
järjestöjen ja liikelaitosten tervehdyksiä^.. Jokainen haluaa tervehtiä
ystäviään Ja tutttfviäantässa erikoisnumerossa. Yksityisen terveh-dyteen
alhaisin hinta on 25^ senttiä.'
Lähettäkääinme. siis omaisiUenime» ystävillenune ja tuttavillemme
joulii- ja uuden vuoden tervehdys!-
kaikki tervehdykset ja ilmoitukset tulee, olla lehtemme konttorissa
viimeistään JOUtUKVUN. 5 P»IVÄN2&. '
ICERA^kITIIMI
KIRJOITTAKi^rNmET HYVIN SELVXS^^
\ • • ' .1
• ^ • . . . : • . • -
A .
f,
i •
•
-
Lauantaina, marraskuun 1 päiTana* 1952
: , ' ..... :•• .: ... •• ^-^"V . i . .
?.•.•;'<•;•'::• r^^^x =^;•^IHÄ.^'h^^•
r \
r
1