1942-01-24-05 |
Previous | 5 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
1942 LAUANTAINA, TAMMIKUUN 24 PÄH-ÄNÄ Sivu
•Xo, sepä oivallistä", sanoi hän
äänellä, niiUä kuulosti riiiltei sydämelliseltä.
"BTin . . . niiii ^— tösiäaii-kin
. . . Howard, teidäh pfefiii seurueenne
tuntuu hyyiii oniitiiiselta.''
^•Niinkö?" - ,, ' ;
"No, äfcöpähätt älltä tuiinii: kenea
mielestär tahansa . . Haluatteko paperossin?
— MeEiupsten- new! yorkilainen
salapoliisi — jä nuoti; nainen
sehän on asiaa lähemmin ajatellessa
välläri efiköiheh seurue, vai
kuinka? — No, iiiefiupseerit ja nuoret
naiset, niidenhän ei ole vaikea"
viiiityä toistensa parissa, kiiteri tiede^
tään vanhastaan. Jrliitfa säläijoliisi
— salapoliisi —• iriitä hänellä oikeastaan
on siinä seurassa tekemistä? —
— Hän tuntuu minusta hiertian huo- •
nösti valitulta, lievimnsitt sanoen*"
Howard sytytti levollisena paperossinsa.
-
'Haaksikrikössa ei valita onnetto-ffiuustoveteita",
huomautti häh. "Sitäpaitsi
luuleuy että hän«i piti viedä
joku rangaistusvanki Porto Ricosta
New Y«*;iin,'*
"Rangaistösvanki? — Hml —
Silloin hänen olisi pitänyt tuoa? vaa-ki
mukanaan tänne; täällä on oikea
^ikka sc^IIaisfffe v^itilöillg. Oleii aina
sanonut, että Isä Neptunus antaa
ihmisille väliin pmituisja vuodetoväreitä
. . . varsinkin täällä . . . No, jä
kuka on se nuori nainen, jos saan
luvan kysyä?"
"Miss Dorothy Fairfax, eversti John
Fairfaxin tytär, miljoneerin, Porto
Ricon uuden rautatieyhtiön johtajarr.
Tytär kävi tervehtimässä häntä siellä
ja oli parhailtään palaamassa kotiin,
kun. laiva haaksirikkötitui."'
Forbesin sifmät välähtivät.
"Evei-sti Johri Fäfffäxift tytär—-
kiitos käiirtis! — Luin juurr hiljan
lehdestä likosta. Säirottiiil hänen ö- -
mistä van jjuol^t kaikista ilrtrerikäit
rautateistä. Se tyttö-otisl totisesti
hyvä kaappaus köyhälle riiiefaeiief Vai
miten, Hö^ärd?"
Höwattf teki nialttaifeattxjmätt IHk:-
keeir.
"toeeksi — mihUlla ei ole haliia
keskustella ihisä FäiHäJtista: jä fiäneti
asioistaan"', sanoi »ätrftiefnaft ^ipeäs^
ti. "Sallikaa niihiinrseiisijäari kysyä,
miten ja millcrth lUuiettfe meMh iJää^.
sevän pois täältä^'
Forbes piteli iksiaäM pSiVää Vasten
ja katseli sitä ttitkieii;
•Tjaa . . sanoi Häft sitten hitaasti
ja- miettivästii "Odotin kyllä
teidän tekevän tuon kysymyksen.
Suoraan sanoen toin teidät tänne
luokseni antaakseni teille tilaisuuden
sen tekemiseen. No — totuu&^on nyt
se, ettette luultavasti pääse ollenkaan
tääliti pois —ellette suostu minun ehtoihini."
"Teidän ehtoihinne! — Ja mitkä
ne ovat?"
"Siitä puhumme \^hän'tuonnempana.
Ensin on» mmulla jotakin
muuta sanottavaa teille . . . Kuulkaahan
nyt. Oletfc ollut täällä kymmenen
vuottaj eikä minulle ole milloinkaan
elämässäni ollut niin» hyvä olla
^uin tänii aikana. Olen elänyt hyvin
ja nukkunut pehmeällä vuoteella,
eikä. minulla ole ollut hetkenkään '
huolta laskuista ja veroista tai muusta
sellaisesta, mikä tekee niinsanotun
sivistyneen maailman taakaksi useimmille
ihiiiisitle. Ja yhtä hyvä on ollut
väelläni. Keillä, oft ollut tarpeeksi
työtä saadajcseen terveellistä liikuntoa,
ei enempi eikä vähempää, ja
minä olen. pitänyt huolta siitä,, etteivät
he ole saaneet juoda enempää
: kuin On ollut hyö^llistä heille. >s
; he olisivat erdcreefe hiissä muuaÖa tahansa,
he öfötratsaeaheet raataai kuitt
orjat ja ollSeet väliajat sikahumälas^
sa. JNIitä h~-tissä oilfceastaan^ v o i t ta
simme, he tai niinäv joa palaisimme
vanhaaii kirottuun, elämäämme? Sanokaa
niinulfe se!"
"Ette lainkaan mitään, kapteenr
Forbes — jos ,^Fran olette täysin
tyyt3^äinen täälFä.'*
"Niin, sehän se juuri on.! Nähkääs
minä en ole ty3rtyväinen. Kaukana
siitä. Kaipaan täältä pois niin, että
olen tulla hulluksi. Mutta tyhjin käsin
en voi palata, ymmärrättekö. En
tahdo olla köyhä. Rikkaana miehenä
tahdon palata, miehenä, jolla on hie^
noja ' tuttavuuksia, yleistä kunnioitusta,
arvossapidetty yhteiskuiifialli-iten
asema ja muuta sellaista."
-Howard ei voinut pidättää h5mi5ri-
"Te ette liene aiiioay joka sitä töi-voOj
kapteeni
hän.
Forbes", huomautti
•(f 'Tiedän sen. Mutta ero minun ja
miirderi välillä ön yain siinä, että minulla
nyt, juuri nyt, ymmärrättekö,
ön käsissäni kaikki sellaisen elämän
edellytykset; Vielä muutama tunti
sitten se kaikki tuntui minusta niin
kovin etäiseltä. Nyt se on niin lähellä,
että voisin jo melkein tarttua
siihen. Oleh, kuten sanottu, ollut
täällä kymnierien \Tiötta. Niiden kuluessa
olen tarkastanut noin viisituhatta
hylkyä, sekä vanhaa että uiitta.
Älkehir jok'äinioastä olen löytänyt
enemmän tai vähemtnän rahaa. Toi-,
siltaan suiiriakih summia. Mutta olivatpa
sumrfiat siiuria tai pieniä, kaikki
olen pannut talteen. Siinä on,,
suoraan säiioeh, hirveä omaisuus yhdelle
--kahdellekin- siitä olisi mel-köiseft
paljon — mutta jäettxma käh-deiiekyriimeileile
siitä tiilisi kullekin -
vaiil aiVastukseii verrah, niin säiioak-setri.'*'
"Äläh yininärtää . . . "
«j^ö! Minun olisi mahdotonta
viedä avoimessa veneessä mtikanani
niitä rahoja; ne ottavat liian siiiiren
tiläh. Erika voisi kuljettaa niitä avoimesti
joutumatta jakamaan niitä vä-tiihtään
kymmenelle muulle — sillä
vähintään kymmenen miestä tarvittaisiin
rai\^amaan' tietä kirotun meriruohon
läpi . . . Viimeisten kuukausien
aikana olen ollut valmis koska
tahansa lähtemään täältä, mutta en
ole tietänyt, miten se kävisi päinsä.
Nyt sen tiedän."
«Koo . . .?"
".Asian laita on niin, että juuri hiljan
olen keksinyt helpon, yksinkertaisen
ja varman keinon päästä yhdessä
kädenkäänteessä pois täältä kahden
tai kolmen muun ja rahojeni kanssa,
jos vain. omaisin eräitä vissejä teknillisiä
tietoja. Mutta onnettomuudekseni
minä en omaa juuri niitä teknillisiä
tietoja enkä myöskään ole voinut
saada niitä niistä kirjoista, joita olen
löytänyt laivoista. Nyt on kohtalo
tuonut tänne teidät — ja te olette
luullakseni oikea mies tekemään mitä
toivon. Ehkä nyt arvaatte efitoni?"
"Hm . . . i EhkäJ Mikä oa sekei-no,
minkä olette keksinjrt?'"
"Siitä puhumme myöfiemmih, O-len
varma asiastani. Se riittänee töis-tai3el^
i. Olen uskoAut tdHe |o ehka
liiankin paljom Olen tehnyt seii siksi,
että tairvitsen; apiia.. Muöa^ t^^
keitaa onyjQ sanotaissa taipeeksi
tulemme e&töihiiaiv |os. te autatte
mimia p ä ^ m ä ^ maihjti: rahomeni
— annaa teiHe satatu&atta Jouria..
R i i t t i k ö se?""
H9ward nojautui taaks^iäui tuolikaan
ja tiiijottr ihmeissään isärr-iäänsä.
Keskusteitt ofi k ä ä a ^ y t aivan
toiseen suuntaan kuin hän olf
odottanut. Mies, josta hän oK odottanut
itselleen \'astustajaa, pyysikin
häneltä apua. Mutta pyysi sitä tavalla,
mikä osoitti hänen luulevan
voivansa pakottaa toisen siihen, vaikkakin
hän mieluummin esitti asiansa
verhotusti. Howard tunsi vaistomaisesti,
että kaiken takana oli varmasti
jotakin ja että häneii täytyi valita sanansa
varovaisesti.
"Sitä kysjrmystä teidän tuskin tarvitsee
tehdä, kapteeni Fotbes", aloitti
hän. "On itsestääii seh^ää, että kii-tofiisuiidellä
västaanotati sellaisen tar-jötrksert
. . . Ja pidän itsestään
selvänä, että ehdbtukseiine koskee
inyös ystäväni."
"Ystäviänne — ForBes purskahti
suuresti flauruuti. — "Teidän ystäviänne!
— Sepä oli hyviii sahöttlir
Kirotun hyvin! Yhden ystävistänne,
salaf)oliisin, aion aivan tahallani jättää
tänne — tehdäkseni teille, kuten
luulisin,, melko suuren palveluksen."
Hetkisen näytti kaikki punaiselta
Hovvardin silmissä, sitten hän kuiten-kiir
saavutti tasapainonsa ja sanoi
kylmästi:
"En ymmärrä,^ teitä, kapteeni Forbes."
"Kyllä
Kuulkaa
- kyllä^ te ymmärrätte,
luuletteko, etten käsitä^
miten asiat ovat. Te, luutnantti Howard)
olette se vanki; joka Jacksonin
piti viedä Porto Ricosta New Yorkiin;
Nykyään teitä luullaan kuolr
leeksi. Jos nyt jätätte sen. kunnon^
Jacksonin tänne, missä hän ei. tule
minkään puutetta kärsimään, sen. var
kuutan, niin: yoitte itse nimeä muuttamalla
ja minun, tarjoamallani; omaisuudella
elää turvassa j a rauhassa,
kunnioitettuna- ja arvossapidettynä)
missä vain. haltialle."
'^Entä — miss Fainfas^?"
Vain suurella vaivalla Howard, sai
lausutuksi nämä sanat,.mutta hän tie-si,
Vmiten välttämätöntä oli säilyttää
mielenmalttinsa.
''^Nliss Fairfa.N- seuraa tiet^ti muka^
na — minun vaimonani/'
"Mitä te sanotte!"
"Istukaa hiljaa, mies, älkääkä järjestäkö
tässä mitään näytelmiä;: mir
nä en siedä- tuollaista . . . Älkää kii-hoittuko
suotta, sanon minä, se ei
maksa vaivaa. En ole ehkä aivan
hänen lajiaan, mutta hän ei ole ensimmäinen,
joka on ottanut miehen
hiukan säätyään alempaa. Ukon minä
kyllä lepytän, siitä teidän ei tarvitse
olla. huolissanne."
"Ja luuletteko todella, että miss
Fairfax suostuisi menemään teidän
kanssanne naimisiin —!"
Koko elämänsä hinnalla ei Howard
olisi voinut estää ääntään ilmaisemasta
lonkuti Aherran sitä halveksumista,
mikä hänet täytti, vaikka hän mielellään
sen oHM §aiaiiöut.
tehkaan näyttänyt huomaavan sitä.
"Hän ön kai pakotettUi siihen", sanoi
inies kylmäverisesti . "Minä se
täällä määrään. Sitäpaitsi on minulla
puolellani laki, meidän lakimme.
Ette kai kitvittele, että tavalliset lait
valTitsisisivat täällä? Älkää sellaista
liiulkokäanl Eri sukupuofien lukumäärä
et ole t ä ä ^ oHenfcaan. tasainen.
Teidän seurueenne huomioon^
ottaen^ oii t ^ l l ä n3ft kaksikymmentä-neljiä
miestä — vaih-k^lme naista.
tJni&Ä naiseii saapumiheit on aina
ttiontit levottomuutta leiriin; . . . On
sattunut tappdujia, verenvuodatusta,^
(tmrhia ja kaikenlaisia lievyyksiä.
Siksi sääsiinme jo useita vnosia sit-teii.
lain,; jonka mukaan jokaisen naiseni
täytyy valita itseileen^mies ja
mennä hänen kanssaan naimisiin kah-denkymmenenheljäh
tunnin kuluessa
tähe saapumisensa jälkeen. Siihen lakiin
nojautuen aion mennä naimisiin
miss Fairfaxin katissa. Mitä teillä on
oikeastaan sitä vastaan?"
Mies nojasi kyynärpäillään pöytään,
kumartui eteenpäin ja katseli
tihkaa\^sti Höwardia. Ntiörerii hoikan
meriupseerin rihhälla kookas,
parrakas, jäntevälihaksinen Forbes
näytti melkein jättiläiseltä.
Howardilla o%i oUut paljonkin sanomista
sitä vastaan^ mutta hän piti
viisaimpana olla vaiti toistaiseksi. Joa
hänen, todella mieU jotenkin auttaa
Dprothyä, täytyi hänen salata tunteensa
siksi,, kunnes ilqiaantuisi tilaisuus
tehdä mitättömäksi Forbesin inhoittava
suunnitelma. Joka tapauksessa
hänen oli voitettava aikaa^ ja
siihen- tarvittiin ennen kaikkea harkintaa
ja itsensähillitsemistä.
"Ah, ei mitään erikoista, kapteeni
Forbes", sanoi hän niin levollisesti
kuin vain kykeni. "Mutta minusta
tuntuu sentään, että suhteenne eversti
Fairfaxiin tulisi paljon paremmaksi,
jos vain yksinkertaisesti veisitte hänelle
hänen tyttärensä takaisin, ryhtymättä
niin: äärimmäisiin toimenpiteisiin.
Miss^Faitfax ei koskaan tule
antamaan teille anteeksi; läpi kok<^
elämänsä hän.tulee vihaamaan teitä,
jos pakotatte hänet siihen.!'
Forbesin kasvot kirkastuivat hu<j>-
mattavasti. .
" E i mitään, hätää!" sanoi hänv
"Hän; tottuu siihen, kyllä — olkaa:
varma. Minä kyllä- tiedänj miten
naisväkeä on. kohdeltava. Kun. kerran,
onnellisesti olemme naimisissa,, ott
hän liian ylpeä tunnustaakseen totuur
den. Hän<ylistää minua pilviin.sa£^
ka ja on olevinaan rajattoman ihastunut
minuun — sellaisia ne k^tikki
ovat. Odottakaa vain, niin; saatte
nähdä. Sitäpaitsi en rahtuakaan välitä
ukon, rahoista; niitä minulla on
itselläni enemmän.kuin tarpeeksi. Hänen
tuttavuussuhteensa ja arvoaser
mansa, ne ne minua vetävät. Niitä
juuri: minä tarvitsen päästäkseni jaloilleni
. . . No"? —r Asia on siis päätetty?"
Howardiep>äröi hetkisen..
"Minun — täytyy harkita vähän
. . sanoi hän hiukan sammaltaen.
"Harkita? ~ Mitä harkita? — M i tä
konsteja nuo ovat? — Ahaa!" —
Forbes päästi pitkän vihellyksen:.
"Nyt alan ymmärtää. Siinäpä meillä
niksi onkin! — Aiotte kai itse naida
tytön. Hm . . . eL<ile hullummin
ajateltu Vävy pelastaa tytön ja rikas
appi puolestaan vävyn Ei öle
hullummin ajateltu, sanon sen vielä
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, January 24, 1942 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1942-01-24 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki420124 |
Description
| Title | 1942-01-24-05 |
| OCR text |
1942 LAUANTAINA, TAMMIKUUN 24 PÄH-ÄNÄ Sivu
•Xo, sepä oivallistä", sanoi hän
äänellä, niiUä kuulosti riiiltei sydämelliseltä.
"BTin . . . niiii ^— tösiäaii-kin
. . . Howard, teidäh pfefiii seurueenne
tuntuu hyyiii oniitiiiselta.''
^•Niinkö?" - ,, ' ;
"No, äfcöpähätt älltä tuiinii: kenea
mielestär tahansa . . Haluatteko paperossin?
— MeEiupsten- new! yorkilainen
salapoliisi — jä nuoti; nainen
sehän on asiaa lähemmin ajatellessa
välläri efiköiheh seurue, vai
kuinka? — No, iiiefiupseerit ja nuoret
naiset, niidenhän ei ole vaikea"
viiiityä toistensa parissa, kiiteri tiede^
tään vanhastaan. Jrliitfa säläijoliisi
— salapoliisi —• iriitä hänellä oikeastaan
on siinä seurassa tekemistä? —
— Hän tuntuu minusta hiertian huo- •
nösti valitulta, lievimnsitt sanoen*"
Howard sytytti levollisena paperossinsa.
-
'Haaksikrikössa ei valita onnetto-ffiuustoveteita",
huomautti häh. "Sitäpaitsi
luuleuy että hän«i piti viedä
joku rangaistusvanki Porto Ricosta
New Y«*;iin,'*
"Rangaistösvanki? — Hml —
Silloin hänen olisi pitänyt tuoa? vaa-ki
mukanaan tänne; täällä on oikea
^ikka sc^IIaisfffe v^itilöillg. Oleii aina
sanonut, että Isä Neptunus antaa
ihmisille väliin pmituisja vuodetoväreitä
. . . varsinkin täällä . . . No, jä
kuka on se nuori nainen, jos saan
luvan kysyä?"
"Miss Dorothy Fairfax, eversti John
Fairfaxin tytär, miljoneerin, Porto
Ricon uuden rautatieyhtiön johtajarr.
Tytär kävi tervehtimässä häntä siellä
ja oli parhailtään palaamassa kotiin,
kun. laiva haaksirikkötitui."'
Forbesin sifmät välähtivät.
"Evei-sti Johri Fäfffäxift tytär—-
kiitos käiirtis! — Luin juurr hiljan
lehdestä likosta. Säirottiiil hänen ö- -
mistä van jjuol^t kaikista ilrtrerikäit
rautateistä. Se tyttö-otisl totisesti
hyvä kaappaus köyhälle riiiefaeiief Vai
miten, Hö^ärd?"
Höwattf teki nialttaifeattxjmätt IHk:-
keeir.
"toeeksi — mihUlla ei ole haliia
keskustella ihisä FäiHäJtista: jä fiäneti
asioistaan"', sanoi »ätrftiefnaft ^ipeäs^
ti. "Sallikaa niihiinrseiisijäari kysyä,
miten ja millcrth lUuiettfe meMh iJää^.
sevän pois täältä^'
Forbes piteli iksiaäM pSiVää Vasten
ja katseli sitä ttitkieii;
•Tjaa . . sanoi Häft sitten hitaasti
ja- miettivästii "Odotin kyllä
teidän tekevän tuon kysymyksen.
Suoraan sanoen toin teidät tänne
luokseni antaakseni teille tilaisuuden
sen tekemiseen. No — totuu&^on nyt
se, ettette luultavasti pääse ollenkaan
tääliti pois —ellette suostu minun ehtoihini."
"Teidän ehtoihinne! — Ja mitkä
ne ovat?"
"Siitä puhumme \^hän'tuonnempana.
Ensin on» mmulla jotakin
muuta sanottavaa teille . . . Kuulkaahan
nyt. Oletfc ollut täällä kymmenen
vuottaj eikä minulle ole milloinkaan
elämässäni ollut niin» hyvä olla
^uin tänii aikana. Olen elänyt hyvin
ja nukkunut pehmeällä vuoteella,
eikä. minulla ole ollut hetkenkään '
huolta laskuista ja veroista tai muusta
sellaisesta, mikä tekee niinsanotun
sivistyneen maailman taakaksi useimmille
ihiiiisitle. Ja yhtä hyvä on ollut
väelläni. Keillä, oft ollut tarpeeksi
työtä saadajcseen terveellistä liikuntoa,
ei enempi eikä vähempää, ja
minä olen. pitänyt huolta siitä,, etteivät
he ole saaneet juoda enempää
: kuin On ollut hyö^llistä heille. >s
; he olisivat erdcreefe hiissä muuaÖa tahansa,
he öfötratsaeaheet raataai kuitt
orjat ja ollSeet väliajat sikahumälas^
sa. JNIitä h~-tissä oilfceastaan^ v o i t ta
simme, he tai niinäv joa palaisimme
vanhaaii kirottuun, elämäämme? Sanokaa
niinulfe se!"
"Ette lainkaan mitään, kapteenr
Forbes — jos ,^Fran olette täysin
tyyt3^äinen täälFä.'*
"Niin, sehän se juuri on.! Nähkääs
minä en ole ty3rtyväinen. Kaukana
siitä. Kaipaan täältä pois niin, että
olen tulla hulluksi. Mutta tyhjin käsin
en voi palata, ymmärrättekö. En
tahdo olla köyhä. Rikkaana miehenä
tahdon palata, miehenä, jolla on hie^
noja ' tuttavuuksia, yleistä kunnioitusta,
arvossapidetty yhteiskuiifialli-iten
asema ja muuta sellaista."
-Howard ei voinut pidättää h5mi5ri-
"Te ette liene aiiioay joka sitä töi-voOj
kapteeni
hän.
Forbes", huomautti
•(f 'Tiedän sen. Mutta ero minun ja
miirderi välillä ön yain siinä, että minulla
nyt, juuri nyt, ymmärrättekö,
ön käsissäni kaikki sellaisen elämän
edellytykset; Vielä muutama tunti
sitten se kaikki tuntui minusta niin
kovin etäiseltä. Nyt se on niin lähellä,
että voisin jo melkein tarttua
siihen. Oleh, kuten sanottu, ollut
täällä kymnierien \Tiötta. Niiden kuluessa
olen tarkastanut noin viisituhatta
hylkyä, sekä vanhaa että uiitta.
Älkehir jok'äinioastä olen löytänyt
enemmän tai vähemtnän rahaa. Toi-,
siltaan suiiriakih summia. Mutta olivatpa
sumrfiat siiuria tai pieniä, kaikki
olen pannut talteen. Siinä on,,
suoraan säiioeh, hirveä omaisuus yhdelle
--kahdellekin- siitä olisi mel-köiseft
paljon — mutta jäettxma käh-deiiekyriimeileile
siitä tiilisi kullekin -
vaiil aiVastukseii verrah, niin säiioak-setri.'*'
"Äläh yininärtää . . . "
«j^ö! Minun olisi mahdotonta
viedä avoimessa veneessä mtikanani
niitä rahoja; ne ottavat liian siiiiren
tiläh. Erika voisi kuljettaa niitä avoimesti
joutumatta jakamaan niitä vä-tiihtään
kymmenelle muulle — sillä
vähintään kymmenen miestä tarvittaisiin
rai\^amaan' tietä kirotun meriruohon
läpi . . . Viimeisten kuukausien
aikana olen ollut valmis koska
tahansa lähtemään täältä, mutta en
ole tietänyt, miten se kävisi päinsä.
Nyt sen tiedän."
«Koo . . .?"
".Asian laita on niin, että juuri hiljan
olen keksinyt helpon, yksinkertaisen
ja varman keinon päästä yhdessä
kädenkäänteessä pois täältä kahden
tai kolmen muun ja rahojeni kanssa,
jos vain. omaisin eräitä vissejä teknillisiä
tietoja. Mutta onnettomuudekseni
minä en omaa juuri niitä teknillisiä
tietoja enkä myöskään ole voinut
saada niitä niistä kirjoista, joita olen
löytänyt laivoista. Nyt on kohtalo
tuonut tänne teidät — ja te olette
luullakseni oikea mies tekemään mitä
toivon. Ehkä nyt arvaatte efitoni?"
"Hm . . . i EhkäJ Mikä oa sekei-no,
minkä olette keksinjrt?'"
"Siitä puhumme myöfiemmih, O-len
varma asiastani. Se riittänee töis-tai3el^
i. Olen uskoAut tdHe |o ehka
liiankin paljom Olen tehnyt seii siksi,
että tairvitsen; apiia.. Muöa^ t^^
keitaa onyjQ sanotaissa taipeeksi
tulemme e&töihiiaiv |os. te autatte
mimia p ä ^ m ä ^ maihjti: rahomeni
— annaa teiHe satatu&atta Jouria..
R i i t t i k ö se?""
H9ward nojautui taaks^iäui tuolikaan
ja tiiijottr ihmeissään isärr-iäänsä.
Keskusteitt ofi k ä ä a ^ y t aivan
toiseen suuntaan kuin hän olf
odottanut. Mies, josta hän oK odottanut
itselleen \'astustajaa, pyysikin
häneltä apua. Mutta pyysi sitä tavalla,
mikä osoitti hänen luulevan
voivansa pakottaa toisen siihen, vaikkakin
hän mieluummin esitti asiansa
verhotusti. Howard tunsi vaistomaisesti,
että kaiken takana oli varmasti
jotakin ja että häneii täytyi valita sanansa
varovaisesti.
"Sitä kysjrmystä teidän tuskin tarvitsee
tehdä, kapteeni Fotbes", aloitti
hän. "On itsestääii seh^ää, että kii-tofiisuiidellä
västaanotati sellaisen tar-jötrksert
. . . Ja pidän itsestään
selvänä, että ehdbtukseiine koskee
inyös ystäväni."
"Ystäviänne — ForBes purskahti
suuresti flauruuti. — "Teidän ystäviänne!
— Sepä oli hyviii sahöttlir
Kirotun hyvin! Yhden ystävistänne,
salaf)oliisin, aion aivan tahallani jättää
tänne — tehdäkseni teille, kuten
luulisin,, melko suuren palveluksen."
Hetkisen näytti kaikki punaiselta
Hovvardin silmissä, sitten hän kuiten-kiir
saavutti tasapainonsa ja sanoi
kylmästi:
"En ymmärrä,^ teitä, kapteeni Forbes."
"Kyllä
Kuulkaa
- kyllä^ te ymmärrätte,
luuletteko, etten käsitä^
miten asiat ovat. Te, luutnantti Howard)
olette se vanki; joka Jacksonin
piti viedä Porto Ricosta New Yorkiin;
Nykyään teitä luullaan kuolr
leeksi. Jos nyt jätätte sen. kunnon^
Jacksonin tänne, missä hän ei. tule
minkään puutetta kärsimään, sen. var
kuutan, niin: yoitte itse nimeä muuttamalla
ja minun, tarjoamallani; omaisuudella
elää turvassa j a rauhassa,
kunnioitettuna- ja arvossapidettynä)
missä vain. haltialle."
'^Entä — miss Fainfas^?"
Vain suurella vaivalla Howard, sai
lausutuksi nämä sanat,.mutta hän tie-si,
Vmiten välttämätöntä oli säilyttää
mielenmalttinsa.
''^Nliss Fairfa.N- seuraa tiet^ti muka^
na — minun vaimonani/'
"Mitä te sanotte!"
"Istukaa hiljaa, mies, älkääkä järjestäkö
tässä mitään näytelmiä;: mir
nä en siedä- tuollaista . . . Älkää kii-hoittuko
suotta, sanon minä, se ei
maksa vaivaa. En ole ehkä aivan
hänen lajiaan, mutta hän ei ole ensimmäinen,
joka on ottanut miehen
hiukan säätyään alempaa. Ukon minä
kyllä lepytän, siitä teidän ei tarvitse
olla. huolissanne."
"Ja luuletteko todella, että miss
Fairfax suostuisi menemään teidän
kanssanne naimisiin —!"
Koko elämänsä hinnalla ei Howard
olisi voinut estää ääntään ilmaisemasta
lonkuti Aherran sitä halveksumista,
mikä hänet täytti, vaikka hän mielellään
sen oHM §aiaiiöut.
tehkaan näyttänyt huomaavan sitä.
"Hän ön kai pakotettUi siihen", sanoi
inies kylmäverisesti . "Minä se
täällä määrään. Sitäpaitsi on minulla
puolellani laki, meidän lakimme.
Ette kai kitvittele, että tavalliset lait
valTitsisisivat täällä? Älkää sellaista
liiulkokäanl Eri sukupuofien lukumäärä
et ole t ä ä ^ oHenfcaan. tasainen.
Teidän seurueenne huomioon^
ottaen^ oii t ^ l l ä n3ft kaksikymmentä-neljiä
miestä — vaih-k^lme naista.
tJni&Ä naiseii saapumiheit on aina
ttiontit levottomuutta leiriin; . . . On
sattunut tappdujia, verenvuodatusta,^
(tmrhia ja kaikenlaisia lievyyksiä.
Siksi sääsiinme jo useita vnosia sit-teii.
lain,; jonka mukaan jokaisen naiseni
täytyy valita itseileen^mies ja
mennä hänen kanssaan naimisiin kah-denkymmenenheljäh
tunnin kuluessa
tähe saapumisensa jälkeen. Siihen lakiin
nojautuen aion mennä naimisiin
miss Fairfaxin katissa. Mitä teillä on
oikeastaan sitä vastaan?"
Mies nojasi kyynärpäillään pöytään,
kumartui eteenpäin ja katseli
tihkaa\^sti Höwardia. Ntiörerii hoikan
meriupseerin rihhälla kookas,
parrakas, jäntevälihaksinen Forbes
näytti melkein jättiläiseltä.
Howardilla o%i oUut paljonkin sanomista
sitä vastaan^ mutta hän piti
viisaimpana olla vaiti toistaiseksi. Joa
hänen, todella mieU jotenkin auttaa
Dprothyä, täytyi hänen salata tunteensa
siksi,, kunnes ilqiaantuisi tilaisuus
tehdä mitättömäksi Forbesin inhoittava
suunnitelma. Joka tapauksessa
hänen oli voitettava aikaa^ ja
siihen- tarvittiin ennen kaikkea harkintaa
ja itsensähillitsemistä.
"Ah, ei mitään erikoista, kapteeni
Forbes", sanoi hän niin levollisesti
kuin vain kykeni. "Mutta minusta
tuntuu sentään, että suhteenne eversti
Fairfaxiin tulisi paljon paremmaksi,
jos vain yksinkertaisesti veisitte hänelle
hänen tyttärensä takaisin, ryhtymättä
niin: äärimmäisiin toimenpiteisiin.
Miss^Faitfax ei koskaan tule
antamaan teille anteeksi; läpi kok<^
elämänsä hän.tulee vihaamaan teitä,
jos pakotatte hänet siihen.!'
Forbesin kasvot kirkastuivat hu |
Tags
Comments
Post a Comment for 1942-01-24-05
