Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, April 18, 1942

              Iss^m ,„
LAUANTAINA, H U H T I K U U N 18 PÄIVÄNÄ
ESTER KAUSTINEN:
(Jatkoa)
"Rakas ainoa siskoni Laura!
Olet kai odottanut vastaustani jo
kotvan aikaa. Anna anteeksi saamat­tomuuteni.
Kesä kaunis onkin taas
ohi ja syystuulet laulavat nurkissa.
Luulet kai, että minä täällä tuuditte­le
» armasta esikoistani. Kyyneleet
täyttävät silmäm*, kun täytyy sanoa:
kadotin lapseni, kuolema riisti hänet,
jonka pieni sydän ei jaksanut sykkiä
tälle pahalle maaihnalle. Kristian on
aivan vanhentimut, hän sur^ lap­semme
menetystä niin kovin. Toivoi­sin,
Laura, että syventyisit hetkeksi
ymmärtämään meitä, lupaatkos sen,
rakas siskoni? Ja ainakin joskus, jos
sallimus suo sinulle sen onnen, että
itse odotat pienokaista.
Lähetän sinulle piletm joululahjak­si
ja tarpeelliset matkarahat valmis­tuksia
varten. Anna osa äidille. Ei
meilläkään liikoja ole, mutta kuiten­kin
tulemme toimeen auttavan hsnrtn.
Kristianin "bisnes" tuottaa kohta­laisesti,
varsinkin kevään ja syksyn
tullen.
Toivoisin sinusta Laura jonkunlais­ta
lohdutusta ja naisena ymmärtävää
toveria itselleni. Oletko jo n.s. pe­nikkataudin
sairastanut, osaat ottaa
askeleesi omin neuvoin, toisin kuin
minä, joka alaikäisenä jätin kodin.
Opettele kaikki vapaa-aikasi englan­tia,
kä3rtännössä täällä opit lisää. Siis
pikaisiin kuulemisiin ja näkemiin.
Sinua aina rakastavasi sisaresi Syl­via
Nyt se siis oli vahnis Ehetettäväk-si.
Oli jouluaatto. Heidän toinen jou­lunsa.
Kristian ja Sylvia istuivat
pienen takkavalkean ääressä. Kum­pikin
tuijotti ajatuksissaan hiljaa le­pattaviin
liekkeihin. Kristian kohen­si
joitakin kolinkappaleita perenunäl-le
liedessä. Sylvia vaistosi miehensä
ajatukset askaroivan raskaissa asiois­sa
aina lieden ääressä istuessaan.
Hän oli herkkä tunnesielu, joka naut­ti,
kaikesta kaimiisiä ja hiljaisesta,
jonka vain joku raju elämänpyörre
saattoi hetkeksi mukaansa temmata.
Ja sitä pyörrettä Sylvia pelkäsi. Nai­sen
vaisto sanoi, ettei se olisi kaukana.
Pienen kuusen värivalot loivat sa­tumaista
hohdettaan huoneeseen. Hei­dän
kotinsa oli miell3rttävä, pieni työ­läiskoti^
josta puuttui vain lapsen le-pertävä
nauru ja pienten jalkojen val­laton
tepastelu. Sen surun ääressä
he nytkin mykist3dvät, antoivat vaan
äänettöifiyyden puhua omaa hiljaista
kieltään. Vihdoin Sylvia katkaisi
äänettömyyden:
kunnallinen lakiuskonto, jossa eräät
kokonaan vanhaa säilyttävät piir­teet,
kuten esi-isien tunnontarkka
kunnioittaminen, ovat etualalla.
Laotse oli suuremmassa määrässä
ajattelija je kehitti kirjassaan "Tao-te-
king" henkisen, jumalakeskeisen e-lämänkatsomuksen.
Tässä filosofiassa
on monia s3^vällisiä aineksia, joissa
ihmisyys ja sen kaipuu tuntematto-'
man, nimettömän jumaluuden, kiina­laisen
uskonnon ikivanhan Taon, löy­tämiseen,
kuvastuu voimakkaana,
jopa paikoitellen mystiikansukuisena
ajatteluna. Tao on eräänlainen ole­vaisen
sydän, joka ikuisena on ollut
ennen luotua ja johon kaikki olemas­saoleva
palaa. Tämän filosofisen
kaikkeuskäsityksen vastineena Laot-sen
ajattelussa on myös tavanomais­ta
kiinalaista siVeysoppia huomatta­vasti
korkeammalle kohoavat moraa­liset
käsitykset. Hyve on hänellä
sisäistä laatua ja hän opettaa ihmis­rakkautta
tavalla, joka edustaa ih­miskunnan
korkeimpia ajatuksia täs­tä.
Elämässään Laotse oli syvällinen
ja hieno persoonallisuus.
K R E I K A N JA ROOM.AN
USKONTO ^
Muinaisten kreikkalaisten taivaan
jumala oli Zeus, sateen antaja, maan
hedelmöittäjä, maan ja taivaan ylin
hallitsija sekä jumalien ja ihmisten
isä. Jumalina pidettiin myös kiviä
ja puita. .Aninismi oli yleistä ja vai-najainpalvonta
samoin.
. Varsinaiseksi uskonnon perustajak­si
tuli Homeros, jonka runoissa juma­lat
esiintyvät sekä inhimillisine heik­kouksineen
että jumalallisine kykyi-neen
ja h>'%'eineen. Paitsi Zeusta ja
hänen puolisoaan Heraa asuivat O-lympos-
vuordla seuraavat 12 juma­laa:
meren jumala Poseidon, sodan
sekä tieteen ja maanviljelyksen ju­malatar.
Atliene, valon ja auringon se-taitelctea,
ennustustaidon ja urhei­lun
jumala, Zeuksen poika Apollon,
metsästyksen jumalatar Artemis, me-tallinvalmistuksen
jumala, seppä Ha-faistos,
sodan jumala Ares, rakkauden
jumalatar Afrodite, jumalten sanan­saattaja
ja kaupan jumala Hermes,
maan kasvuvoiman jumalatar Deme-ter
ja kotilieden jumalatar Hestia.
Manalassa asuivat Hades ja Persefo-ne.
Lisäksi oli lukuisia puolijumalia,
personoituja luonnonilmiöitä y.m.
Olympolaisten jumalien edeltäjiä oli^
vat Kronos sekä muut titaanit, ku­ten
Gaia, Hyperion, Themis ja Mne-mosyne.
Roomalaisilla oli vainajainpalvon-ta
huomattavasti kehittynyt. Koti ju­malia
olivat penaatit, ovenhaltia Ja­nus
ja lieden suojelija Vesta. Tai­vaan
ja sen ilmiöiden jumaliksi ja
pääjumalaksi tuli Juppiter, jonka
puoliso oli avioliiton vaalija . Juho,
sodan jumala Mars, maanviljelyksen
Ceres ja Saturnus, rakkauden ja he­delmällisyyden
Vertus ja Faunus, met­sän
Silvanus,-^ veden Neptunut, tulen
\'ulcanus ja kaupan Mercurius. Naa­purikansoilta
omaksuttiin taiteiden
soujelijatar Minerva ja metsästyksen
jumalatar Diana, kreikkalaisilta A-pollo.
Kreikkalaisten uskonnon vai­kutus
oli hyvin suuri.
SUOM.ALAISTEN MULVAIS-USKONTO
Muinaissuomalaisilla oli alkeellinen
luonnonuskonto; he ajattelivat, että
monissa esineissä on salaperäistä voi­maa
eli väkeä, he uskoivat henkiin eli
haltioihin ja he palvoivat vainajien
sieluja. Pääjumala oli Ukko, "yliju­mala",
muita jumalia olivat kasvilli­suuden
jumala Sampsa Pellervoinen.
ZVIetsänhaltioita olivat Tapio ja Nyy­rikki,
vedenhaltia Ahti. Puhuttiin
myös mannun, metsän ja veden isän­nästä
ja emännästä. Kodinhaltia» jo­ta
joskus sanottiin tontuksi, suoritti
taloustoimia ja suojeli-taloa.
"Sain sähkösanoman Lauralta, hän
on matkalla jo. Luuletko olevan vaa­rallista
näin talvimyrskyssä matkus­taa?
Kestää kenties-^olme viikkoa
ennenkum hän on perillä."
"Olethan itsekin tullut talvim3nrs-kyssä,
etkö muista miilaiäta se oli?
Kovaa se oli kevättuulellakin, kun
minä tuBh."
Ensikerran havaitsi Sylvia miehen­sä
äänessä kovan soinnun^ tylyn ja
kylmän. Herättikö hän Kristianin
joistakin mieluisista muistoista, ken­ties
joulunvietoista kotonaan, kau­kana
Ruotsissa, vanhaJa talonpoi­kaistalossa,
tai : ^ ö m i f ö ~ suvainnut
vaimonsa sisarta kotiinsa, t2u oliko
häntuliiit jo j<&sikm ristiksi miehel­leen,
eikö hän enää merkmnyt samaa
kuin vuosi sitten, jouluna, vain viiosi
sitten -—ja kuinka paljon sinä aika­na
on £lrtinyt tapahtua! Mutta kai
se oli ohimeneyää ja nyt ctulisi Laura
ja toisi raikkaan tuulahduksen
reltä, iiauskoine vitseineen, ja tervei­set,
kuulumiset kertoisi req)paalla ta­vallaan
vanhasta maasta, ja tämä su-runvoittoihen
koti saisi uutta sisältöä
ja-vaihtelua.
Puolivälissä tammikuuta Laura sit­ten
tuli- Sylvia miehineen oli häntä
vastaanottainassa. Ei tahtonut Syl­via
siskoaan tuntea samaksi villiksi
tyttöhepakoksi. Pienestä pikisil-mäisestä
neitosesta oli kohonnut ko­mea
nainen, jonka vaatekuosi oli
moitteeton kenen maulle hyvänsä ja
joka kantoi kauniin tummatukkaisen
päänsä y ^ ä s t i korkealla, olematta
silti vailla naisellisuutta. Lauran
silmiin oli tullut jotakin entistä roh­keampaa,
elämää uhmaavaa tulta,
koko kasvoille arvoituksellisen puo­leensavetävä
leima, sellainen, joka
kääntää miehen kahdesti taakseen
katsomaan. Mielihyvällä Sylvia huo­mioi,
ettei Laura ollut maalattu, vie­lä
luonnollinen vanhanmaan puna oli
alkuperäistä. Jotakin vaii^ hirveän
rauhatonta ja liiallista elehtimistä,
esiintyi Lauran käytöksessä hänen
puhuessaan. Kenties sisko oli her­mostunut
matkan jälkeen?
Ensiterveiset vaihdettuaan ja esi-tettyään
Kristianin, tunsi Sylvia it­sensä
hiukan noloksi siskonsa komean
olemuksen rinnalla, miehensä luodes­sa
läpitunkevan, arvostelevan katseen
toisesta toiseen, kuin äänettömästi
kysyen: onko se mahdollista, että hän
on sinun sisaresi? Ja sillä hetkellä
Sylviasta tuntui kuin päivä olisi pi­mennyt
entistä enemmän heidän avio­liittonsa
taivaalla, kuin toinen ja suu­rempi
aurinko olisi voinut valaista
heidän yhteiselämänsä hämärt3rvää
tulevaisuutta paremmin.
Ystävällisesti kuitenkin tarttui Syl­via
Lauran käsipuolesta ohjaten hä­net
läpi ihmistungoksen ulkona odot­tavaan
autoon.
Kotona kahvia juotaessa keskus­telu
oli ensin jäykkää, kuin ventovie­rasten
kesken. Lauraa varsinkin vä­sytti
Sylvian ja Kristianin englannin­kielen
puhuminen. Hän itse ymmär­si
vain jonkun sanan ja siskon täytyi
tulkita miehelleen vanhan maan kuu- *
lumiset. Lauraa väsytti lopulta pi­temmälle
puhuminen^ Taitakaupungin
köyhistä ihmisistä ja kaikista Suo­meen
liittyvistä muistoista.
"Teilläpä on todella kaunis onnen
sopukka. Kunpa joku yksmäisyyteen
kyllästynyt vanhapoika korjaisi mi­nutkin
tällaiseen pikku, p e ^ n " , tuu­mi
Laura, tummien sihnien fciertäes^
äshuonetu, suun hymyillessä j a kä­sien
tdidessätaitedlisia liikkeitä. Äk-kiä
häh pysähtyi pienen, sinisellä ai-kiliä
päällystetyn lapsen vuoteen vij
•reen. ^ Sylvia oU tullut kuin hätään
, joutunut Lauran viereen, kuin varoit-taen
tahraamasta jotain pyhää. Sisä-rusten
silmät kohtasivat toisensa Syl.
i via oli kalpea huuliaan myöten. Kk,
kiä vallannut surullinen muista vao-gitsi
hänen kielensä lausumasta sa-noja.
y
Kristian ^äveli huoneessa kädet se-läntakana,
vilkaisten siUoin tällöin
sisaruksia ja arvaillen heidän keskus­telunsa
aihetta, jonka Sylvia xMa.
- selitti englanniksi. Samalla Laura
muisti, että Kristian puhui ruotsia ja
alkoi keskustella mieheti omalla kie-lellä.
Mikä siunattu sattuma, että
Laura oli muotiliikkeen palveluksessa
oppinut ruotsia, joka taito Sylvialta
puuttui.
• Ensi kertaa pitkiin aikoihin näki
Sylvia miehensä iloisena ja elämän-haluisena
seuraihmisenä. Oli hyvä,
että -Laurasta oli heille molemmillfi
niin paljon vaihtelua kielivaikeuksis­ta
hiiolimatta.
; Päivät killuivat, venyivät viikoik­si.
Laura oli katsellut jotakin sopi­vaa
työtä, u^oen hyvän ulkomuodon
ja käytöksen vaikuttavan työnosta^
jiin. Siinä hän erehtyi ja ylpeä luon­to
sai vastaanottaa monta nöyryytys­tä
kielivaikeuden takia. Tosiasialli­sesti
oli Laura valehdellut siskolleen,
sanoen ottaneensa englannin tunteja
Suomessa. Laura puolusti itseään sä­lä,
ettei rahat olleet sellaiseen "yM-
. lisyyteen" riittäneet, ja olihan sitä op­pinut
puhumaan moni tollompikin ja
pärjäsi piikana pois tiehensä.^ Niin
piikana! S.iinäpä tuli tenä eteen. Se
oli ainoa ala, jota Lauran luonto vas­tusti,
mutta johon hänen kuitenkin
näytti täytyvän turvautua. Olihan
hän jo siskon leipää kauan syönytkin
ja matkan vaivoista vahvistunut, nuk­kunut
aamulla pitkään, käynyt-Kris­tianin
kanssa teattereissa ja muissa
nähtävyyksissä. Sylvia kun ei itse
huveista niin paljon välittänyt, hänel­le
merkitsi koti enemmän, luotti hän
siskonsa Kristianin seuraan.
Lopulta onnistui Lauran saada
paikka'mrs. Bentlyn sisarella. Per­heeseen
kuului kolme henkeä, van­hukset
ja heidän poikansa, joka luki
viimeistä vuotta yliopistossa. Komea
nuori mies, Robert, jolta ei jäänyt
huomaamatta taloon tullut tumma,
kaunis suomalaistyttö. Alussa Laura
•teki monta tökeröä erehdystä töis­sään,
oUraskasuninen aamulla ja ki;
rpili suomeksi talon hopeain paljoutta,
joita hangatessa hänen hienot kätensä
olivat vain muisto muotiliikkeen tis­kin
takaa. Robert koetti äidiUeea
puhua päivätyöläisen ottamiseesta H-kaisempiin
töihin^ mutta tämäpä sa­noi
topakasti, että "puhumaton" van­hanmaan
tyttö sai luvan tehdä mita
käskettiin, eikä mitä halusi. Ja nda
. alkoi englanninkielen tunnit todelli­sesti
Robertin kanssa. Ensin ehdo­tus
tuli kum leikillä, sillä nuorella
herralla oli omat suunnitelmansa,
mutta ennen pitkää kahdet kaunut
kasvot lähentyivät kirjan yli kumar-tuessaan,
Robert kiersi kätensä Lau­ran
ympäri ja kuiskasi moneen ker­taan
"I love you", jaf Laura tiesi, m>
tä se merkitsee, se oli suomeka J3
kaikilla kielillä skmaa. Niin oli P^^
alkanut ja vältit Robertin kasissa.
Laura ei oUut käynyt siskonsa luo­na
kuukauteen, siUä Robert vei usö»
iltaisin .-hänet pitkille automatkoiue
ja johonkin syrjäisiin ravintoloihJ".
jossa-sai tanssia ja humaltua. La"^
muisti Sylvian kertoneen au tomat*