1942-12-19-03 |
Previous | 3 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
i94i:
!942 LAUAXTAIXA. JOULUKUUX 19 PÄr\ÄXÄ Sivu 3
1
T
ijdn kd IS kurkku
Kirj.H.D.M.
J A KULTTU
PoimiDtoJa Suomen
Silloin kun tämä tapahtui, amtin
aivan Columbia-joen suulla, niin korkealla,
että ikkunastani näin aina
merelle asti^ Tyynenmeren laineet
siellä kaukana lokkivat, vaikka se
kirkkaalla ilmalla näytti läheiseltä.
Taivoanraitnalla oli aina vaihtuvat
tuhannet värit: En. miUqinkaan vä-synvt
katsomaan Columbia-]ökeä~}ar
taustalla pauhaavaa merta, jossa val-tamcrihöyryt
purjehtivat "kuin lastu
kiueilla".
Joskus ruskojen painuessa Tyyneen
mereen ja tuhansien värien loistaessa
lännen taivaalla, istuin ikkunan
edessä pitkät ajat.-
Emäntä kerran kysäsi, minun siinä
iuijotellassa:
"Mitäs misis niin tosissaan ikkunasta
vahtaa?" v
Katson vain kun tuolla toisella
famialla kiinalaisten letit heiluvat!"
Kerroin sitten, kuinka ihailen merta
ja tuota mahtavaa jokea — Co-lumbiaa.
Emäntä ei vaipunut kanssani
meren lumoihin, vaan tyynesti
vastasi:
"Niin, monelle tuo meri leivän antaa,
mutta monelta se myös hengen
ottaa . . . Jaa, kaunishan se on, kun
siitä ei muuta ajattele/ Onkos misis
ollut koskaan kalapaati^a?"
Olin ollut joen yli seilaamassa c-fäänä
sunnuntaina pienessä kalavc-neessä.
Oli siis hauska^astata:
"Jo vain . . . on siellä oltu . . "
KeskuHelu sitten siirtyi muihin a-si-
oihin.- Mutta myöhemmin sain^.ke-y.-
hua kyUikseni Columbiaa ja Tyynenmeren
kauneutta Suomesta saapuneelle
taiteilijalle. Hän ei tyytynyt
näkemään vain kultaisen auringon
painuvart mereen. Hän tahtoi
myös nähdä nousevan auringon valaisevan
meren aaltoja.. . .
"Oi, että voisin elää yhden ihanan
aamun auringon noustessa Tyynellämerellä
. . . oi, että voisin . .
"Kyllä se on mahdollista!: Hankimme
kalaveneen . . . kalastajan,
joka vie meitä aamulla merelle . .
"Oi, onko se Mahdollista!" Taiteilija
lausui tuon yhtä "ihanasti"
kuin olin • kuullut hänen lausuvan
haalilla "Kuk-kuii . . . kuk-kuu . . .
kaukana kukkuu, äina.Saimaan rannalla
'
Minun tunnelmani alkoi muuttua
jo käytännölliseksi järjeksi ja aloin
luoda suunnitelmia merelle lähtöön
seuraavana aamuna. Lupasin hankkia
kalaveneen ja pulskan kalastajan,
joka on taitelijan asunnolla varmasti
kello neljä aamulla. Samalla
sdostin, että pitää olla riittävästi
'caat teitä ja suojattu-. . .Siellä voi
präiskytellä vettäkin kasvoihin . . .
Illalla touhuilin kaikki asiat valmiiksi.
Kalastaja tuli aamulla kello
jäitä, kuten puhe oli. Vedin yllc-f''^
paksuja villanuttuja ja jalkoihini
fiousut. Olin täydessä mitntceringis-kun
menimme kalastajan kanssa
taitelijan ovelle. Siellä oli pimeää, ci
kuulunut hiiskaustakaan talosta.
Päätimme herättää ylös taiteilijan —
}os hän on vielä itnen helmoissa. Ko- ^
^'•stimme yhä kovemmin.
tiimein tulee taiteilija ovelle aa-
^"ikivtonossa ja kuin hieman väristen
sanoo:
"-V//;/, te siis tulitte." \
"Xiin, mc tulimme. Tä:sä on kalastaja,
ja kalavcnc on lähellä rannassa.
Mutta nyt pitäisi kiirehtiä,
että ehdimme meren suulle oikeaan
aikaan".
Taiteilija kääri kimonoaan tiukemmin
ympärilleen ja puolittain kuiskaten
sanoi: '.T"
"Oi,, ne ihanat aamuruskot . . .
Tyynenmeren aamuruskot , . . M'ut-~
ta minun on niin kylmä— huh, kun
minun on nyt jo kylmä/"
"Pukekaa nopeasti. Kas näin . . .
housut jalkaan ja paljon villoista
vaatetta, niinkuin minullakin."
"Joo, sinne pitää panna paljo päälle",
sanoo kalastaja.
Taiteilija värirec ovenraosta. Huoneet
ovat edelleen pimeänä. Talon
emäntä ci ole edes tiennyt touhusta
mitään.
Vihdoin selittää taiteilija kuin
kuiskaten:
"Minä olen ajatellut . . . niin olen
ajatellut . . . jos siellä kylmettyisin
. . . en voisi lausua . . . en voisi c-siinlyä
. . . ooh, minun kallis kurkkuni/
. . ."
"Joo, taiteilijalla on kallis kurkku",
sanoo kalastaja painavasti.
Ta:iaankin, minä - hölmö, taiteilijalla
on kallis kurkku. Sitä pitää suojella.
Ja minä hommailen hänelle
vaarallisia huvimatkoja /
"Parasta kun menette pian- uudelleen
vuoteelle. Te voitte tässä jo
kylmettyä . . . liian kauan jutellessa."
.
- Palasimme pois kalastajan kanssa.
Sanoin hänelle hieman huvitettuna:
"Kas, kun en eilen muistanut, että
taiteilijalla on kallis kurkku/"
Uudempia Ulosicalifuita Satuja,
Xuorten peränäjatuxen leroituxexi,
ia, yhteisesä elämäsä Opixi, \Varoi-luxexi
ja Xeu\voxi, Ajan hmvi-tuxexi
ja kuluxi, mutta myös hv-^^-äin
tapain ja kaunisten a\vuin harjoitta-misexi
kootut, ja Suomexi lulkiiut
-Avuonna 17S3 Chr-istfrid -Gananderol-da
Philös. Ma§:la.
Taitajalle, perään ajattele\valle ia
\VijsaJle Lukialle!
Tämän kaltaiset Sadut, kuin täsä
ulosannetaan, ei mahda ketään pa-hendaa.
Xe ovat ainestansa wiisas-ten
wertauxet, joisa kielettömätkin
tulevat opettajixi ja totuutta puhumaan.
Taiteen välityksellä puhuu henki
hengen kanssa, aine on vain tie, jota
myöten kulkien ne tapaavat toisensa.
— G. Grinim.
« « *
Mieliala, jonka ohjaamana ihminen
toimii, tekee kaiken täällä maan
päällä suureksi tai pifineksi. —
.4rndt.
Sillä täsä löytään, yxinkertaisten
sanain ja tapausten alla, ne lujim-masti
perustetut opetuxet ja \varoi-tuxet,
neuwot, jgtka näyttäwät, kuin-ga
yhden pitä kotona lalosansa elämän,
ja kuinga esiwallan ja alimmais
ten pitä käyttämän itsiänsä toinen
toistansa kohtaan, taitaaxensa taita-wasti
ja rauhallisesti elää pahan el-kisten
ihmisten seasa täsä pahasa ja
petollisesa mailmasa.. — Minä sen
nijn luulen, että nämät Sadut owat
usiaramalda taita\valda mieheldä ai-woittain
kokoonpandut Se
suuri ja tarkka kirjain-tutkia, Qwin-tilianus
luule ja on sijtä ajatuxesta,
ettei Esoopus, waan joku oppinut ja
Grekan kieles hywin tuttu mies nijn-kuin
Hesiodus, eli joku muu semmoinen,
on näitten niekka. Xä-mät
nijnkuin wiisaat ja klookit miehet,
owat sen yhteisen hyödytyxen
tähden tahtoneet saatta kirjan otoUi-sexi
kaikenlaisille ihmisille. Sillä
me hawait:emme, että lapset ja nuoret
kewiästi ja tärkiästi aistaitsevat
lystillisiä satuja, ja nijden kautta
huomahtemata saatetaan \viisauteen,
ja tarpeliisten oppijen makuun.
Mutta ei ainoastaan läp-sihin
\vaan myös Ruhtinoihin ja Herroin
ei totuus taita paremmin sisälle
saatettaa kuin koska kehvottomat
pöyhkiöt armetaan se edespanna; sillä
sellaisia he suohte\vat ja kuulewat:
mutta että kuulla totuutta eteensä
laskettaa joitakunta vvijsalta ja
märtäväiseltä mieheltä sitä ei he
taida eikä enimmjtten tahda saltia:
ja, koko mailma vvihaa totuutta, kuin
se pernaa satuttaa, eli arimpata koskee.
SeuraAvaisesti owat sentähden senkaltaiset
\vijsat miehet ylösajatelle-het
Satuja, ja antaneet sen yhden
luondokappaleen toistansa puhutella;
nijnkuin he olisit sanoa tahtoneet:
hywin kyllä, koska ei kukaan
woi kuulla eikä suahde totuutta ja
ilman sitä ei kuitengaan taita olla;
nijn me tahdomme kaunista hänen ja
pukea, häntä lystillisten Satuin ihanaan
walo-pukuun: ja koska ei ken-gään
tahdo kuulla häntä ihmisten
suun kautta eteensä pantaa, nijn
mahdetaan se kuitengin kuulttaa järjettömäin
eläinden ja petojeil suusjj
ta. Koska nyt sijs luetaan sadu|
kuinga se yxi eläin sanoo toiselleeS^
yxi susi toiselle, totuuden, tapahtuu
s« usein, että se sadusa nimitetty susi
eli karhu niin elävvästi maalaa ja e-deskuwailee
sen oikian kaxi Jalkasen
suden, eli jalopeuran, että se
sama tuntee ittensä; jota, kuka ties
ei yxikään muu, olisko se Pappi eli
maalinen wijsas, ystävvä eli vvihoUi-nen,
muutoin tohtis eli robkeriis tehdä.
Samoin taita myös yxi kettu sa-duisa,
nijn nuhdella ja läxyttää ylös
\'htä kettua ihmisen muodosa, että
hän hikoilee ja palawijn tulee
— ja suututtelee; sillä ej
mitään enemmän maan päällä wiha-ta,
kuin totuutta. Totuus
pitä sentäJiden puetettuna ja ei a-lasti,
ehkä kuinga ihana se olis ma-ilmalle,
näkösälle pantaman. Sitä
ovrat wanhat comoedioilla, lustispe-leillä,
leikeillä, ja saduilla tarkotta-nehet;
ja senkaldaisillä opetuxilla ja
kuvauxilla enemmän usein parataan,
"Hauskaa joulua/" vstävät. Tämä herra, St. yic holas, toisilta nimiltään Santa Claus cli Joulupttkki,
ioka nvt täyttää 1,600 vuotta, on vielä kyllin poikamainen ottaakseen vastaan traditsionaaliscn
"sxnixmäpäivä pamauksen" elokuvat ähti Ida Lu pinolta.
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 19, 1942 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1942-12-19 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki421219 |
Description
| Title | 1942-12-19-03 |
| OCR text | i94i: !942 LAUAXTAIXA. JOULUKUUX 19 PÄr\ÄXÄ Sivu 3 1 T ijdn kd IS kurkku Kirj.H.D.M. J A KULTTU PoimiDtoJa Suomen Silloin kun tämä tapahtui, amtin aivan Columbia-joen suulla, niin korkealla, että ikkunastani näin aina merelle asti^ Tyynenmeren laineet siellä kaukana lokkivat, vaikka se kirkkaalla ilmalla näytti läheiseltä. Taivoanraitnalla oli aina vaihtuvat tuhannet värit: En. miUqinkaan vä-synvt katsomaan Columbia-]ökeä~}ar taustalla pauhaavaa merta, jossa val-tamcrihöyryt purjehtivat "kuin lastu kiueilla". Joskus ruskojen painuessa Tyyneen mereen ja tuhansien värien loistaessa lännen taivaalla, istuin ikkunan edessä pitkät ajat.- Emäntä kerran kysäsi, minun siinä iuijotellassa: "Mitäs misis niin tosissaan ikkunasta vahtaa?" v Katson vain kun tuolla toisella famialla kiinalaisten letit heiluvat!" Kerroin sitten, kuinka ihailen merta ja tuota mahtavaa jokea — Co-lumbiaa. Emäntä ei vaipunut kanssani meren lumoihin, vaan tyynesti vastasi: "Niin, monelle tuo meri leivän antaa, mutta monelta se myös hengen ottaa . . . Jaa, kaunishan se on, kun siitä ei muuta ajattele/ Onkos misis ollut koskaan kalapaati^a?" Olin ollut joen yli seilaamassa c-fäänä sunnuntaina pienessä kalavc-neessä. Oli siis hauska^astata: "Jo vain . . . on siellä oltu . . " KeskuHelu sitten siirtyi muihin a-si- oihin.- Mutta myöhemmin sain^.ke-y.- hua kyUikseni Columbiaa ja Tyynenmeren kauneutta Suomesta saapuneelle taiteilijalle. Hän ei tyytynyt näkemään vain kultaisen auringon painuvart mereen. Hän tahtoi myös nähdä nousevan auringon valaisevan meren aaltoja.. . . "Oi, että voisin elää yhden ihanan aamun auringon noustessa Tyynellämerellä . . . oi, että voisin . . "Kyllä se on mahdollista!: Hankimme kalaveneen . . . kalastajan, joka vie meitä aamulla merelle . . "Oi, onko se Mahdollista!" Taiteilija lausui tuon yhtä "ihanasti" kuin olin • kuullut hänen lausuvan haalilla "Kuk-kuii . . . kuk-kuu . . . kaukana kukkuu, äina.Saimaan rannalla ' Minun tunnelmani alkoi muuttua jo käytännölliseksi järjeksi ja aloin luoda suunnitelmia merelle lähtöön seuraavana aamuna. Lupasin hankkia kalaveneen ja pulskan kalastajan, joka on taitelijan asunnolla varmasti kello neljä aamulla. Samalla sdostin, että pitää olla riittävästi 'caat teitä ja suojattu-. . .Siellä voi präiskytellä vettäkin kasvoihin . . . Illalla touhuilin kaikki asiat valmiiksi. Kalastaja tuli aamulla kello jäitä, kuten puhe oli. Vedin yllc-f''^ paksuja villanuttuja ja jalkoihini fiousut. Olin täydessä mitntceringis-kun menimme kalastajan kanssa taitelijan ovelle. Siellä oli pimeää, ci kuulunut hiiskaustakaan talosta. Päätimme herättää ylös taiteilijan — }os hän on vielä itnen helmoissa. Ko- ^ ^'•stimme yhä kovemmin. tiimein tulee taiteilija ovelle aa- ^"ikivtonossa ja kuin hieman väristen sanoo: "-V//;/, te siis tulitte." \ "Xiin, mc tulimme. Tä:sä on kalastaja, ja kalavcnc on lähellä rannassa. Mutta nyt pitäisi kiirehtiä, että ehdimme meren suulle oikeaan aikaan". Taiteilija kääri kimonoaan tiukemmin ympärilleen ja puolittain kuiskaten sanoi: '.T" "Oi,, ne ihanat aamuruskot . . . Tyynenmeren aamuruskot , . . M'ut-~ ta minun on niin kylmä— huh, kun minun on nyt jo kylmä/" "Pukekaa nopeasti. Kas näin . . . housut jalkaan ja paljon villoista vaatetta, niinkuin minullakin." "Joo, sinne pitää panna paljo päälle", sanoo kalastaja. Taiteilija värirec ovenraosta. Huoneet ovat edelleen pimeänä. Talon emäntä ci ole edes tiennyt touhusta mitään. Vihdoin selittää taiteilija kuin kuiskaten: "Minä olen ajatellut . . . niin olen ajatellut . . . jos siellä kylmettyisin . . . en voisi lausua . . . en voisi c-siinlyä . . . ooh, minun kallis kurkkuni/ . . ." "Joo, taiteilijalla on kallis kurkku", sanoo kalastaja painavasti. Ta:iaankin, minä - hölmö, taiteilijalla on kallis kurkku. Sitä pitää suojella. Ja minä hommailen hänelle vaarallisia huvimatkoja / "Parasta kun menette pian- uudelleen vuoteelle. Te voitte tässä jo kylmettyä . . . liian kauan jutellessa." . - Palasimme pois kalastajan kanssa. Sanoin hänelle hieman huvitettuna: "Kas, kun en eilen muistanut, että taiteilijalla on kallis kurkku/" Uudempia Ulosicalifuita Satuja, Xuorten peränäjatuxen leroituxexi, ia, yhteisesä elämäsä Opixi, \Varoi-luxexi ja Xeu\voxi, Ajan hmvi-tuxexi ja kuluxi, mutta myös hv-^^-äin tapain ja kaunisten a\vuin harjoitta-misexi kootut, ja Suomexi lulkiiut -Avuonna 17S3 Chr-istfrid -Gananderol-da Philös. Ma§:la. Taitajalle, perään ajattele\valle ia \VijsaJle Lukialle! Tämän kaltaiset Sadut, kuin täsä ulosannetaan, ei mahda ketään pa-hendaa. Xe ovat ainestansa wiisas-ten wertauxet, joisa kielettömätkin tulevat opettajixi ja totuutta puhumaan. Taiteen välityksellä puhuu henki hengen kanssa, aine on vain tie, jota myöten kulkien ne tapaavat toisensa. — G. Grinim. « « * Mieliala, jonka ohjaamana ihminen toimii, tekee kaiken täällä maan päällä suureksi tai pifineksi. — .4rndt. Sillä täsä löytään, yxinkertaisten sanain ja tapausten alla, ne lujim-masti perustetut opetuxet ja \varoi-tuxet, neuwot, jgtka näyttäwät, kuin-ga yhden pitä kotona lalosansa elämän, ja kuinga esiwallan ja alimmais ten pitä käyttämän itsiänsä toinen toistansa kohtaan, taitaaxensa taita-wasti ja rauhallisesti elää pahan el-kisten ihmisten seasa täsä pahasa ja petollisesa mailmasa.. — Minä sen nijn luulen, että nämät Sadut owat usiaramalda taita\valda mieheldä ai-woittain kokoonpandut Se suuri ja tarkka kirjain-tutkia, Qwin-tilianus luule ja on sijtä ajatuxesta, ettei Esoopus, waan joku oppinut ja Grekan kieles hywin tuttu mies nijn-kuin Hesiodus, eli joku muu semmoinen, on näitten niekka. Xä-mät nijnkuin wiisaat ja klookit miehet, owat sen yhteisen hyödytyxen tähden tahtoneet saatta kirjan otoUi-sexi kaikenlaisille ihmisille. Sillä me hawait:emme, että lapset ja nuoret kewiästi ja tärkiästi aistaitsevat lystillisiä satuja, ja nijden kautta huomahtemata saatetaan \viisauteen, ja tarpeliisten oppijen makuun. Mutta ei ainoastaan läp-sihin \vaan myös Ruhtinoihin ja Herroin ei totuus taita paremmin sisälle saatettaa kuin koska kehvottomat pöyhkiöt armetaan se edespanna; sillä sellaisia he suohte\vat ja kuulewat: mutta että kuulla totuutta eteensä laskettaa joitakunta vvijsalta ja märtäväiseltä mieheltä sitä ei he taida eikä enimmjtten tahda saltia: ja, koko mailma vvihaa totuutta, kuin se pernaa satuttaa, eli arimpata koskee. SeuraAvaisesti owat sentähden senkaltaiset \vijsat miehet ylösajatelle-het Satuja, ja antaneet sen yhden luondokappaleen toistansa puhutella; nijnkuin he olisit sanoa tahtoneet: hywin kyllä, koska ei kukaan woi kuulla eikä suahde totuutta ja ilman sitä ei kuitengaan taita olla; nijn me tahdomme kaunista hänen ja pukea, häntä lystillisten Satuin ihanaan walo-pukuun: ja koska ei ken-gään tahdo kuulla häntä ihmisten suun kautta eteensä pantaa, nijn mahdetaan se kuitengin kuulttaa järjettömäin eläinden ja petojeil suusjj ta. Koska nyt sijs luetaan sadu| kuinga se yxi eläin sanoo toiselleeS^ yxi susi toiselle, totuuden, tapahtuu s« usein, että se sadusa nimitetty susi eli karhu niin elävvästi maalaa ja e-deskuwailee sen oikian kaxi Jalkasen suden, eli jalopeuran, että se sama tuntee ittensä; jota, kuka ties ei yxikään muu, olisko se Pappi eli maalinen wijsas, ystävvä eli vvihoUi-nen, muutoin tohtis eli robkeriis tehdä. Samoin taita myös yxi kettu sa-duisa, nijn nuhdella ja läxyttää ylös \'htä kettua ihmisen muodosa, että hän hikoilee ja palawijn tulee — ja suututtelee; sillä ej mitään enemmän maan päällä wiha-ta, kuin totuutta. Totuus pitä sentäJiden puetettuna ja ei a-lasti, ehkä kuinga ihana se olis ma-ilmalle, näkösälle pantaman. Sitä ovrat wanhat comoedioilla, lustispe-leillä, leikeillä, ja saduilla tarkotta-nehet; ja senkaldaisillä opetuxilla ja kuvauxilla enemmän usein parataan, "Hauskaa joulua/" vstävät. Tämä herra, St. yic holas, toisilta nimiltään Santa Claus cli Joulupttkki, ioka nvt täyttää 1,600 vuotta, on vielä kyllin poikamainen ottaakseen vastaan traditsionaaliscn "sxnixmäpäivä pamauksen" elokuvat ähti Ida Lu pinolta. |
Tags
Comments
Post a Comment for 1942-12-19-03
