1950-07-22-07 |
Previous | 7 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
lalta, että:
ä pois ja ,
a " _
Joiitamaaii
't*^'samalla ^
otka jäisivät td
^'ö sairaalaan -A
" auttaa sairaani
ämä tuntui lA
ttava oli sii3f:J
1 kantoi smr^i
-Haat pitivät H?
Sairasliijönsr-J
naakasi' sa'J
loukkaant\:nJ
Miehellä oli p j
insä katsomassJ
loren mielien
se herätti tjiöl
ta tätä nuori
irkaili tehdä MI
aminkin rohkej
•audesta ja ciinl
it tuttavat kel
lnaa lähtei
e voimisteluiiil
ansa •voimlstil
i olikin innOii!
rjoitukslssa. dl
ion uusia tuUil
tkui ja he he
isiaan. Kern
uoteen -vier
laimisiiQ. ^-'-^
nsä omiinsa
ien uutinen, t:
in ja öäppM'
la lapset omi
)isianne täinl
polulla'"
lesta pidef
haalilla, ](&
oren parin ci-lori
pari iaitt:
5a Elna r
jrästä taas fe
in ja otti si;
ta.
eaa
ta.
on m
en-l
on -
Muistan ennen lauletim, e t t ä ' T a -
^ kvlän pojat lähti reis-siille'*
Eutta lisään siihen, että "tämän
y^län tytöt lähtivät - myösMn".
OHmme täällä Torontossa pistäneet
töpinäksi viime vuoden ja tulos oli,
että Arthuriin lähdettiin.
Siatkaan lähdimme kesäk. 29 p:n
atana. Oli kuin sähköä olisi ollut
ilmassa, kim asemalla odotimme
junaan' pääsyä. Pettymyksemme-oli
suuri, kun näimme meille varatut
\'aunut, sillä ne eivät olleet sinnepäinkään
kuin niiden^iti olla.
Herrat vähän "fuskasivat" meitä.
Niin se matka alkoi. Oli mukavaa,
että meillä oli kalcsi vaunua, sai
kävdä vieraisilla välillä. Siinä sitten
torkuttiin pikkutunneille asti.
Kun aamulla päästiin Sudburyn
asemalle, niin auta armias, silloin
vasta touhu alkoi. Sudburylaisten
kaksi vaunua yhdistettiin samaan
jonoon ja kun sitten päästiin alkuun,
alkoi, oikein vieraskäynti.
Toisilla oli paljon tuttuja, oli kuin
muurahaispesässä auringonpaisteessa.
Tämän kirjoittajalla ei ollut
paljon tuttuja ja siispä jouduin sivusta
seuraamaan vähän yhtä ja
toista. Joskus vähän nauratti, sillä
"poika se ryösti, tytöltä hän ryösti
sen pienen, pienen frallalalaa, suukon
huulilta polttavilta", iiLiinku||i
laulussa sanotaan. Ennustihan sitä
jo ennakolta Kas-Kas.
Ho oli ylimmillään,-laulua kuului
melkein joka nurkasta Ja meidän
pojat puhalsivat torvea posket pullollaan.
Se sai jo Junamiehetkin
hyvälle tuulelle ja olen varma, että
jokaisen jalka oH kevyt kuin kottaraisen.
Kirjoitin ennen lähtöämme pienen
pätkän "matkaohjeita" Vapauteen
ja siinä mainitsin, kuinka varmasti
on hauska katsella kauniita
tämä pienokainen itkee?
ollut äitinsä kanssa sam^nassa
Ivylle, joka canadalet-sen
nyt mntkaUa Korean vesille.
Jestetty, vaikka olisi ollut toinen
puoli väkeä lisää, niin ei olisi tarvinnut
pehkuilla nukkua.
On ktiin puhuisi veljeksistä, kun
puhuu Arthurista ja WiHiamista.
Tämän kyhääjä Joutui Fort Wima-miin
Ja mikä ylätys olikaan, kun
isäntäväki itse oli siirtynyt alakertaan
Ja laittanut omat huoneensa
maisemia. Sitten kuulin Jonkun sa- vieraitten käytettäväksi. Meitä oli
novan, että mitä ihanuutta siinä on, ^ henkilöä Ja niin olimme kuin ko-kun
näkee vain palaneita puunrun- tona, sillä se oli herttaisen isäntä-vä^
emme toivomus.
En selosta itse Juhlasta, siliä siitä
on saatu lukea Liekistä, mutta sen
vain sanon, että kaikki oli suurenmoista.
Kyydin kentälle saimme
aina kortteerin isäntäväeltä. Joka
myöskin näytteli paikkakuntaa.
Olisi vain pitänyt olla enemmän aikaa
voidakseen tutustua ympäris-koja
ja kaiholta. Olin kuin puulla
päähän lyöty ja vähän säikähtänyt,
sillä minulla ei ollut harmaata
aavistustakaan näköaloista, koska
en ole siellä päin ennen ollut. Mutta
nyt voin sanoa, että kyllä oli ihanaa.
Matkan varrelta öii lukemattomia
pieniä järviä katsoipa oikealle
tai vasenmialle. Jokaisen huulil-
Män on David CoUey ja hän mz
jäähyväiset isäUeen George Collan
miekistöön 'kuzduvan^a ofz
sitten oltiin herroiksi.
Vielä kerran kiitos meidän kaikkien
puolesta teille kaksoiskaupun-kien
toverit. Toivon, että ystävyytenne
tulee teille palkituksi. Tervetuloa
tänne!
On ikmiselo synkkä toisiiman
ja rinta ku&kaa raskalmsti.-
Vaan knltahohteen Itiopi aurinko
ja ihmisinieli mtmttim riemuisaksi.
Siis orjajmikko nouse taistelmm
eestä laMes', rauhan, ihmisyyden.
Sä poista varjot huomispäivän,
rauhay rauha soikoon hindiltäsi.
. YKSIJOUKOSTA
ta kuului kuiskaus: "Katso, miten töön, nähtävyyksiä ei olisi puuttu-kaunista!"
Ja niin hiljaisna nuldcui nut.
ääressä korven äänetön lampi tuo.
Lähestyttiin päämäärää. Jo näkyi
iso taulu, Lake Superior. Se
vasta oli nähtävyys. Juna kulki
joissakin paikoin niin läheltä rantaa,
että oli kuin olisimme olleet
veden päällä. Rautatie mutkitteli,
oli kuin olisi mennyt yhtä yropyrää.
Si tullut uni eikä nälkä maisemia
seuratessa. Vesi oli helmen kirimästä,
saari oH siellä, toinen täällä
to erämaan keidas, Joka houkuttelee
väsynj^tä matkamiestä helasoihinsa
levähtämään. Sen kyllä
saattoi nähdä, että metsä oli raiskattua
— joko metsäpalot tai ih-
^skäsi. Nytkin sieUä näM isoja
Paperipiiiikasoja, sillä suurteoUi-suus
€i jätä mitään silmänruokaa,
303 vain dollari täyttää jo ennestään
täyden lompakon.
_ Saavuimme Arthuriin puolen yön
cl ^^^^^ olimme myöhässä,
^^elläkös oU kansaa kuin Porvoon
markkinoilla. "Tervetuloa, tervetu-
^»a-' kuului Joka puolelta. Ei siis
Sunnuntaina paistoi aurinko repaleisten
pilvien lomasta ja Iskun
kentälle alkoi kokoontua yleisöä.
Sinne valkorunkoisten koivujen siimekseen
kokoontui monituhatlu-kuinen
yleisöjoukko. Innostus hehkui
jokaisen katseesta. Selvästi näki,
että kaikki olivat tulleet innos-timeina
kuulemaan niitä lauluja,
jotka lähtivät työn j-askaan raatajan
huulilta.
Elämän ilot ja surut taistelivat
keskenään. Känsäinen koura puristui
voimakkaasti ja ilon pilke^
välkähti työläisraatajan sOmistä.
Kiitos teille kaikille!
Olin tilaisuudessa tutustumaan
Albertasta saakka tulleisiin juhlavieraisiin
ja myös aivan kuin sattumalta
Liekin Roopeen, Eetuun ja
Sirpa-serkkuun. Olen aina mielenkiinnolla
seurannut heidän kirjoituksiaan
L i e k i n palstoilla.
Jos meitä mennessä harmittivat
rautatievaununmie, niin takaisin
^^uuta kuin kärryille. vain Ja Ta- tullessa oli toista. Kiitos mr. Saarel-j^^^^
e kahville. Kvilä se maistui- le, joka, toimitti meidän matkaoh-kiitos
Vain, emännät. Sitten ai- jaajamme herrojen puheille. Vau-
^'öi majoitus, k a i k k i o l i h y v i n Jär~' nut tulivat Ja Jiyvät ja niissäkos
Kesä on Jo puolessa ja pian se
taas vaihtuu synkkään syksyyn.
Lämmintäkin on aina Joskus, mutta
enimmäkseen on kylmää Ja tuulista.
En ole edes vielä uimaankaan
ehtinyt, mutta taitaapa sitä vielä
ehtiä.
Kun käväisin mustikkakallioilla,
niin siellä oli niin tyhjää, ettei tarvitse
suuria hikoilla niiden takia tänä
kesänä. Tässä Naughtonin ympärillä
turmeli Incon savu kaiken
kasvun heti alkuunsa Ja pakkanen
teki selvää lopusta. Siinä menivät
mansikat Ja mustikat saman tien.
Käväistiin kesäjuhlassakin Maja-vajärvellä
Ja siellä sai varmasti korvauksen
pääsylipuista ja vahvoistaan,
sillä siellä on vielä niitä "Touhu-
Taavetin" seuraajia, jotka aina
saavat kansalle kunnollista ajankulua,
ettei sen puutteessa^ tarvitse
kapakoihin turvautua.
lUan iloisuutta häiritsi kuitenkin
surusanoma, joka oli vastassa iltajuhlaan
saapuessa, sillä x^-anha, a i na
haalilla nähty toveri Laamanen
löydettiin haalin läheltä kuolleena.
Kun • hän . oli palaamassa kotiinsa
päi\'ä|uhlasta, kohtasi hänet kai sy-dänhalvaus.
Tämä 73-vuotias vanhus
o l i iloisella puhetyylillään voittanut,
kaikkien suuren kunnioituk-
Jokin aika sitten oiutiskuuluttaja luki
tiedoituLsen sodan alkaneen Koreassa,
ettii • pohjois-Korean joukot ovat. hyö-
' känneet etelä-Koreaan, kun taas toisel-
' lä uutis3.semalla sanottiin • päin\'asto!iij
että etelä-Korea hyökkäsi ensin pohjoiseen.
Mutta li\-\in todennäköistä o%
että etelä-Korean nälkäinen köyhälistö
on ehkä alkanut- vaatia leipää ja siitä
on tämä kapina alkanut, joka on ilman
muuta kommunistien '"syntiUietteloon"
sopiva lisä. "Toronto Daily Star" julkaisi
kirjoituksen sotauutisten yhteydessä,
että etelä-Korean asukkaista on
60 pros. aliravittuja. 2 pros. väestöstä
on kristittyjä ja loput palvovat vuoria
ja muita luonnon voimia. Kansa on kehityksessä
paljon iäljessä.
H\'Vät rauhan ystävät. Ei riitä se,
että puhumme rauhasta vain toisillemme,
mutta meidän pitäisi puhua niille,
jotka eivät käsitä sodan todellista hävitystä,
sillä se ei yksistään koske korealaisia
vaan siitä kärsii koko maailman
tuottava luokka, huolimatta olkoonpa
ihminen mieleltään tai väriltään kuka
tahansa.
Ystävät! Onhan meillä tuhansia
muita keinoja sammuttaa ihmisten nälkää
sodan asemesta ja ne ovat ainakin
tuhatta kertaa halvempia sekä varmempia
poistamaan nälkää. Esimerkiksi me
heitämme ruokaa roskakxmnuihin täällä
pohjois-.^merikan kaupungeissa joka
päivä enemmän kuin mitä korealaiset
syövät viikossa. Eiköhän vilja ja yleensä
ruokatavara olisi myös paljon halvempaa
kuljettaa kuin sota-aseet.
Erään suurvallan edustaja" hymyilee
ja vastaa sanomalehtimiehen kysymykseen:
"Ei oninua huolestuta korealaisten
kohtalo, sillä me käytämme sitä nniaata
vain harjoitusleirinä, jossa, samalla saadaan
koe länsimaitten yhteistoiminnoista
Ja yksimielisyydestä. Lähetetään
vain lisää pommeja korealaisille."
Sellaisia ihmisiä ei liikuta lähimmäistensä
kohtalo, eivätkä he ajattele, että
ne pommit tuottavat tuhoa heidän
omillekin kansalaisilleen, sillä heille on
saman tekevää kuka niistä vahingoittuu
kunhan heidän tulonsa vain lisääntyvät.
Tekisi mieli huutaa tuskasta ja häpeästä:
"Herätkää h>-vät ihmiset ennenkuin
se on myöhäistä ja ennenkuin
sen. Se oli myöskin ikävä sanoma
hänen hyvälle vaimolleen, joka on
heikossa voinnissa.
Muistan ajan 20 vuotta sitten, jolloin
toveri Laamanen kerran yöpyi
luonamme Ja kertoi vaimostaan,
kuinka tämä hiljaa kärsien oli saanut
miehensä luopumaan väkijuomista.
Aina sen Jälkeen nähtiin tämä
onnellinen pariskunta yhdessä
haalilla ja muualla. Tällaisten toverien
poismeno tuntuu ikävältä,
vaikka heitä harx^oin eläessään
muistetaan.
Palaan vielä kesäjuhlaan mainitakseni,
että iltajuhlassa esitetty
näytelmä "Kaivostyömies" oli niin
Järkyttävä, että oli aivan kuin olisi
nähnyt todellisen kaivoksen sortumisen.
Urheilut, voimistelut, kanalat
ym. olivat hyvin mielenkiintoisia,
samoin toveri Tuorin hyvin
harkittu juhlapuhekin. Tällaiset
juhlat poistavat työläisten mielestä
arkisen mielialan, niissä saa tavata
tuttaviaan joskus pitempienkin
matkojen takaa, kuten nytkin siellä
tapasimme Kapuskasingista asti
tutun Hilma Mäntysen, joka aina
joskus käy meitä entisiä naapureitaan
tervehtimässä. Toivotan Hilmalle
hauskaa kesälomaa ja hyviä
heinäihnoja sinne Majavajarvelle
Ja muuallekin farmareille.
ELIN.
M i
L.\UAXTAIXA, HEIN.^KUL-X 22 PÄIVÄXÄ, 19S0
^t'!!-; Air
i
m
V T *
I At f ,: +
ii
m
•III'
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, July 22, 1950 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1950-07-22 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki500722 |
Description
| Title | 1950-07-22-07 |
| OCR text | lalta, että: ä pois ja , a " _ Joiitamaaii 't*^'samalla ^ otka jäisivät td ^'ö sairaalaan -A " auttaa sairaani ämä tuntui lA ttava oli sii3f:J 1 kantoi smr^i -Haat pitivät H? Sairasliijönsr-J naakasi' sa'J loukkaant\:nJ Miehellä oli p j insä katsomassJ loren mielien se herätti tjiöl ta tätä nuori irkaili tehdä MI aminkin rohkej •audesta ja ciinl it tuttavat kel lnaa lähtei e voimisteluiiil ansa •voimlstil i olikin innOii! rjoitukslssa. dl ion uusia tuUil tkui ja he he isiaan. Kern uoteen -vier laimisiiQ. ^-'-^ nsä omiinsa ien uutinen, t: in ja öäppM' la lapset omi )isianne täinl polulla'" lesta pidef haalilla, ](& oren parin ci-lori pari iaitt: 5a Elna r jrästä taas fe in ja otti si; ta. eaa ta. on m en-l on - Muistan ennen lauletim, e t t ä ' T a - ^ kvlän pojat lähti reis-siille'* Eutta lisään siihen, että "tämän y^län tytöt lähtivät - myösMn". OHmme täällä Torontossa pistäneet töpinäksi viime vuoden ja tulos oli, että Arthuriin lähdettiin. Siatkaan lähdimme kesäk. 29 p:n atana. Oli kuin sähköä olisi ollut ilmassa, kim asemalla odotimme junaan' pääsyä. Pettymyksemme-oli suuri, kun näimme meille varatut \'aunut, sillä ne eivät olleet sinnepäinkään kuin niiden^iti olla. Herrat vähän "fuskasivat" meitä. Niin se matka alkoi. Oli mukavaa, että meillä oli kalcsi vaunua, sai kävdä vieraisilla välillä. Siinä sitten torkuttiin pikkutunneille asti. Kun aamulla päästiin Sudburyn asemalle, niin auta armias, silloin vasta touhu alkoi. Sudburylaisten kaksi vaunua yhdistettiin samaan jonoon ja kun sitten päästiin alkuun, alkoi, oikein vieraskäynti. Toisilla oli paljon tuttuja, oli kuin muurahaispesässä auringonpaisteessa. Tämän kirjoittajalla ei ollut paljon tuttuja ja siispä jouduin sivusta seuraamaan vähän yhtä ja toista. Joskus vähän nauratti, sillä "poika se ryösti, tytöltä hän ryösti sen pienen, pienen frallalalaa, suukon huulilta polttavilta", iiLiinku||i laulussa sanotaan. Ennustihan sitä jo ennakolta Kas-Kas. Ho oli ylimmillään,-laulua kuului melkein joka nurkasta Ja meidän pojat puhalsivat torvea posket pullollaan. Se sai jo Junamiehetkin hyvälle tuulelle ja olen varma, että jokaisen jalka oH kevyt kuin kottaraisen. Kirjoitin ennen lähtöämme pienen pätkän "matkaohjeita" Vapauteen ja siinä mainitsin, kuinka varmasti on hauska katsella kauniita tämä pienokainen itkee? ollut äitinsä kanssa sam^nassa Ivylle, joka canadalet-sen nyt mntkaUa Korean vesille. Jestetty, vaikka olisi ollut toinen puoli väkeä lisää, niin ei olisi tarvinnut pehkuilla nukkua. On ktiin puhuisi veljeksistä, kun puhuu Arthurista ja WiHiamista. Tämän kyhääjä Joutui Fort Wima-miin Ja mikä ylätys olikaan, kun isäntäväki itse oli siirtynyt alakertaan Ja laittanut omat huoneensa maisemia. Sitten kuulin Jonkun sa- vieraitten käytettäväksi. Meitä oli novan, että mitä ihanuutta siinä on, ^ henkilöä Ja niin olimme kuin ko-kun näkee vain palaneita puunrun- tona, sillä se oli herttaisen isäntä-vä^ emme toivomus. En selosta itse Juhlasta, siliä siitä on saatu lukea Liekistä, mutta sen vain sanon, että kaikki oli suurenmoista. Kyydin kentälle saimme aina kortteerin isäntäväeltä. Joka myöskin näytteli paikkakuntaa. Olisi vain pitänyt olla enemmän aikaa voidakseen tutustua ympäris-koja ja kaiholta. Olin kuin puulla päähän lyöty ja vähän säikähtänyt, sillä minulla ei ollut harmaata aavistustakaan näköaloista, koska en ole siellä päin ennen ollut. Mutta nyt voin sanoa, että kyllä oli ihanaa. Matkan varrelta öii lukemattomia pieniä järviä katsoipa oikealle tai vasenmialle. Jokaisen huulil- Män on David CoUey ja hän mz jäähyväiset isäUeen George Collan miekistöön 'kuzduvan^a ofz sitten oltiin herroiksi. Vielä kerran kiitos meidän kaikkien puolesta teille kaksoiskaupun-kien toverit. Toivon, että ystävyytenne tulee teille palkituksi. Tervetuloa tänne! On ikmiselo synkkä toisiiman ja rinta ku&kaa raskalmsti.- Vaan knltahohteen Itiopi aurinko ja ihmisinieli mtmttim riemuisaksi. Siis orjajmikko nouse taistelmm eestä laMes', rauhan, ihmisyyden. Sä poista varjot huomispäivän, rauhay rauha soikoon hindiltäsi. . YKSIJOUKOSTA ta kuului kuiskaus: "Katso, miten töön, nähtävyyksiä ei olisi puuttu-kaunista!" Ja niin hiljaisna nuldcui nut. ääressä korven äänetön lampi tuo. Lähestyttiin päämäärää. Jo näkyi iso taulu, Lake Superior. Se vasta oli nähtävyys. Juna kulki joissakin paikoin niin läheltä rantaa, että oli kuin olisimme olleet veden päällä. Rautatie mutkitteli, oli kuin olisi mennyt yhtä yropyrää. Si tullut uni eikä nälkä maisemia seuratessa. Vesi oli helmen kirimästä, saari oH siellä, toinen täällä to erämaan keidas, Joka houkuttelee väsynj^tä matkamiestä helasoihinsa levähtämään. Sen kyllä saattoi nähdä, että metsä oli raiskattua — joko metsäpalot tai ih- ^skäsi. Nytkin sieUä näM isoja Paperipiiiikasoja, sillä suurteoUi-suus €i jätä mitään silmänruokaa, 303 vain dollari täyttää jo ennestään täyden lompakon. _ Saavuimme Arthuriin puolen yön cl ^^^^^ olimme myöhässä, ^^elläkös oU kansaa kuin Porvoon markkinoilla. "Tervetuloa, tervetu- ^»a-' kuului Joka puolelta. Ei siis Sunnuntaina paistoi aurinko repaleisten pilvien lomasta ja Iskun kentälle alkoi kokoontua yleisöä. Sinne valkorunkoisten koivujen siimekseen kokoontui monituhatlu-kuinen yleisöjoukko. Innostus hehkui jokaisen katseesta. Selvästi näki, että kaikki olivat tulleet innos-timeina kuulemaan niitä lauluja, jotka lähtivät työn j-askaan raatajan huulilta. Elämän ilot ja surut taistelivat keskenään. Känsäinen koura puristui voimakkaasti ja ilon pilke^ välkähti työläisraatajan sOmistä. Kiitos teille kaikille! Olin tilaisuudessa tutustumaan Albertasta saakka tulleisiin juhlavieraisiin ja myös aivan kuin sattumalta Liekin Roopeen, Eetuun ja Sirpa-serkkuun. Olen aina mielenkiinnolla seurannut heidän kirjoituksiaan L i e k i n palstoilla. Jos meitä mennessä harmittivat rautatievaununmie, niin takaisin ^^uuta kuin kärryille. vain Ja Ta- tullessa oli toista. Kiitos mr. Saarel-j^^^^ e kahville. Kvilä se maistui- le, joka, toimitti meidän matkaoh-kiitos Vain, emännät. Sitten ai- jaajamme herrojen puheille. Vau- ^'öi majoitus, k a i k k i o l i h y v i n Jär~' nut tulivat Ja Jiyvät ja niissäkos Kesä on Jo puolessa ja pian se taas vaihtuu synkkään syksyyn. Lämmintäkin on aina Joskus, mutta enimmäkseen on kylmää Ja tuulista. En ole edes vielä uimaankaan ehtinyt, mutta taitaapa sitä vielä ehtiä. Kun käväisin mustikkakallioilla, niin siellä oli niin tyhjää, ettei tarvitse suuria hikoilla niiden takia tänä kesänä. Tässä Naughtonin ympärillä turmeli Incon savu kaiken kasvun heti alkuunsa Ja pakkanen teki selvää lopusta. Siinä menivät mansikat Ja mustikat saman tien. Käväistiin kesäjuhlassakin Maja-vajärvellä Ja siellä sai varmasti korvauksen pääsylipuista ja vahvoistaan, sillä siellä on vielä niitä "Touhu- Taavetin" seuraajia, jotka aina saavat kansalle kunnollista ajankulua, ettei sen puutteessa^ tarvitse kapakoihin turvautua. lUan iloisuutta häiritsi kuitenkin surusanoma, joka oli vastassa iltajuhlaan saapuessa, sillä x^-anha, a i na haalilla nähty toveri Laamanen löydettiin haalin läheltä kuolleena. Kun • hän . oli palaamassa kotiinsa päi\'ä|uhlasta, kohtasi hänet kai sy-dänhalvaus. Tämä 73-vuotias vanhus o l i iloisella puhetyylillään voittanut, kaikkien suuren kunnioituk- Jokin aika sitten oiutiskuuluttaja luki tiedoituLsen sodan alkaneen Koreassa, ettii • pohjois-Korean joukot ovat. hyö- ' känneet etelä-Koreaan, kun taas toisel- ' lä uutis3.semalla sanottiin • päin\'asto!iij että etelä-Korea hyökkäsi ensin pohjoiseen. Mutta li\-\in todennäköistä o% että etelä-Korean nälkäinen köyhälistö on ehkä alkanut- vaatia leipää ja siitä on tämä kapina alkanut, joka on ilman muuta kommunistien '"syntiUietteloon" sopiva lisä. "Toronto Daily Star" julkaisi kirjoituksen sotauutisten yhteydessä, että etelä-Korean asukkaista on 60 pros. aliravittuja. 2 pros. väestöstä on kristittyjä ja loput palvovat vuoria ja muita luonnon voimia. Kansa on kehityksessä paljon iäljessä. H\'Vät rauhan ystävät. Ei riitä se, että puhumme rauhasta vain toisillemme, mutta meidän pitäisi puhua niille, jotka eivät käsitä sodan todellista hävitystä, sillä se ei yksistään koske korealaisia vaan siitä kärsii koko maailman tuottava luokka, huolimatta olkoonpa ihminen mieleltään tai väriltään kuka tahansa. Ystävät! Onhan meillä tuhansia muita keinoja sammuttaa ihmisten nälkää sodan asemesta ja ne ovat ainakin tuhatta kertaa halvempia sekä varmempia poistamaan nälkää. Esimerkiksi me heitämme ruokaa roskakxmnuihin täällä pohjois-.^merikan kaupungeissa joka päivä enemmän kuin mitä korealaiset syövät viikossa. Eiköhän vilja ja yleensä ruokatavara olisi myös paljon halvempaa kuljettaa kuin sota-aseet. Erään suurvallan edustaja" hymyilee ja vastaa sanomalehtimiehen kysymykseen: "Ei oninua huolestuta korealaisten kohtalo, sillä me käytämme sitä nniaata vain harjoitusleirinä, jossa, samalla saadaan koe länsimaitten yhteistoiminnoista Ja yksimielisyydestä. Lähetetään vain lisää pommeja korealaisille." Sellaisia ihmisiä ei liikuta lähimmäistensä kohtalo, eivätkä he ajattele, että ne pommit tuottavat tuhoa heidän omillekin kansalaisilleen, sillä heille on saman tekevää kuka niistä vahingoittuu kunhan heidän tulonsa vain lisääntyvät. Tekisi mieli huutaa tuskasta ja häpeästä: "Herätkää h>-vät ihmiset ennenkuin se on myöhäistä ja ennenkuin sen. Se oli myöskin ikävä sanoma hänen hyvälle vaimolleen, joka on heikossa voinnissa. Muistan ajan 20 vuotta sitten, jolloin toveri Laamanen kerran yöpyi luonamme Ja kertoi vaimostaan, kuinka tämä hiljaa kärsien oli saanut miehensä luopumaan väkijuomista. Aina sen Jälkeen nähtiin tämä onnellinen pariskunta yhdessä haalilla ja muualla. Tällaisten toverien poismeno tuntuu ikävältä, vaikka heitä harx^oin eläessään muistetaan. Palaan vielä kesäjuhlaan mainitakseni, että iltajuhlassa esitetty näytelmä "Kaivostyömies" oli niin Järkyttävä, että oli aivan kuin olisi nähnyt todellisen kaivoksen sortumisen. Urheilut, voimistelut, kanalat ym. olivat hyvin mielenkiintoisia, samoin toveri Tuorin hyvin harkittu juhlapuhekin. Tällaiset juhlat poistavat työläisten mielestä arkisen mielialan, niissä saa tavata tuttaviaan joskus pitempienkin matkojen takaa, kuten nytkin siellä tapasimme Kapuskasingista asti tutun Hilma Mäntysen, joka aina joskus käy meitä entisiä naapureitaan tervehtimässä. Toivotan Hilmalle hauskaa kesälomaa ja hyviä heinäihnoja sinne Majavajarvelle Ja muuallekin farmareille. ELIN. M i L.\UAXTAIXA, HEIN.^KUL-X 22 PÄIVÄXÄ, 19S0 ^t'!!-; Air i m V T * I At f ,: + ii m •III' |
Tags
Comments
Post a Comment for 1950-07-22-07
