Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, June 6, 1953

              sein heti aamutuimaan kuuUar^J
ja^joUemme sattumoisin ottaisr?
ikavalta kannalta, saamme
leka .sarjan selityksiä, mitär^
l -jotain se kyllä merkitsee, sHg d
anlasku sanoo: -Joka uniin us^J
ikaassa Suomenmaassa, sflloin
a hätäpäissään särki, oli lukksäkl
omaista taikauskoa ja vanhojajs-i
läyttelivät pääroolia jokapäiiii^
donnut veitsi, silmään ilmesu-srt'
neet lastut tiesivät ihanvisastik 1
kaan, tninkälaisissa ^)losuhteiaa»1
:0:lla vuosisadalla, ne o^tjnä«r
tattavat aiheuttaa korkeiDtaaii-
[aa.
it .sanokaammepa Vaikka stuhan.;
am^^heti'aamulla herättyäsi
usi, ,sUlä kuolemaa ^ ennustaa!
ietää samaa. ^Tai jos vahieilti
uksen tai seinään kolmasti tppii.'
-ajoissa ruveta hankkimaan sunt,
tahtaa äkkiä :soimaan, käske
nrkaksi,kirjainta, joista sitten f-kukirjaimet
sille henkilijUe, joia:j
btenyt noutamaan,
kuumottaa, voit olla vamiasii^
>l|aan: Rakon ilmestyminen iit^;]
lähemmän-ystävällisellä mielellä
ifasti panettelee. Jos kuuletjonv
villä-aivastusten lukumäärä, sillä, j
si p^haa, kolmas rahaa jainel|«
iosrkitsee tjias naimahankteita;^
»OK)n:i#t!fcanEHsta,^j(^e^
?JpSise tapahtuu oikejassa ilöbi
kari^ on^lujastijiapitettUjSili
tta Jos vasen käte^ tekee saraan..]
lempein ilmeesi, siUäsillomv-qit
jm mieleistäsi! Jos ehtoopuolella
voit rauhassa oikaista koipesj
n ön. 'Mutta jos «vasen, silmää
3n sinun oltava hyvin varovai-riii
^nua nurkan takana]
liaarukka tai veitsi putoamaan
on akkaväkeä tulossa pirttiia.
kif;A^ieras sitten tuleekin. Seu-ituukojiän
kirstun päpe, sillä
eijkotona kaivata, tai ettei ian
ipsjeniykkyä. Jossamanaikai-naan
lattialle, katso, onko sen
x)n^ vroit varmuudella odottaa |
ättuu huomaamaan neidan ja
^ emännällä, j^^ röyhk^
iöen tietä vihoja väliini ^
eistelevät pirtissäj milloin^'r-ufaapajsilloin,
menevätkö:^
on se kuoleman enne. Uunissa
an alta näet hehkuvan hiilö»i
itautua vieraita vastaianotta-erkitä.
jonkun vireillä oleva"
mistäs Mutta silloin älä niit­taa
maalaamatonta puuta, et-käansä!
Jos syödessäsi niaka
»ioUa vanna.siitä, että jpka
ehtii.^ Mutta jos.sitävast(8?
staksii alamainkaan h u öÄ
1 tullessaan. Jos sinua alkaa
äänelläsi tai pahoita mielesi
0 kyllä tepsii ja nikölus lak-tut
kaikessa kiireessäsi pistä'
[aikaasi, olet tehn>t virheen^
iäl Sitävastoin jos olet vis-
I, ole aivan rauhallinen, sil5
auraaminen'' on hyvin paha
tta olet erehtynyt tekern^
aanut naarannapin silmääfl,
ääke auttaa. Jos kihIoa&
at hyvän puolison ja päin-iisesti
päässyt kihloihin, ala
1 ioetella kihlojasi, sfllä sc
äUföl valitessasi katsdep!».
een.. ^ , . -
karhut
Kirj. O. T.
maan länttä kohti ja päämääränäni oli
oikein Alaska. Pysähdyin \Vashingto-nin
A^ltiössa Ja rupesin etsimään kultaa.
Jaa, se oli ko\'anlaista hommaa, kun ei
ollut hyviä vehkeitä — ei ollut muuta
kuin säkki ja vasara. Oli niin hiton
kuumia päiviä, ettei tavallinen ihminen
tahtonut varjossakaan pärjätä. Mutta
minun piti kulkea Ja kiertää iso kivipus-si
selässä kaiket päirät. Minusta näyt­ti,
että koko T\-ynen meren ranta on
kultaa täj^nnä, eikä sitä ole kukaan ai­kaisemmin
huomannut. Minulla oli siis
kiire kantaa kiviä leiripaikalle niin pal­jon,
ettei sitä kultaa tarvitse tulla toista
kertaa hakemaan. Kivet hankasivat
selkäni aivan vereslihalle, mutta minä
vain kannoin, kun pH niin lemmon hyvä
tilai^us: sillä -näytti, etteivät ne kivet
aivan heti lopukaan. Mutta sitten mi­nulta
loppuivat rahat ja ruoka, ja muu­tenkin
arvelin, että kyllä sitä kultaa
nyt on on Jo niin paljon, että voin Jo
mennä sinne Reisjärvelle Ja vetää ta-lonäijiä
leukaan Ja maksaa puhtaalla
rahalla.
A^ein täältä idästä mennessäni hy\ än
mauseripyssyn, ajattelin, että jos sattui­sin
kultaa löj^ämään, eivät sitä aina-.
'kaan fcaifeki räk^nok^t minulta vie. Kö
niin; Siinä-lähellä asui muuan vanha
mies- liekö ollut puoli =lnttiä Ja mnia ar­vailin,
ettei Mniainakaaiii voi minun
nialla VuökapoyiiSsä :*K^^ krilmM AicdäV •%
[piifcmiääh; ettö ei haneÄ-silmäniisä ole'
[enää niinkuui ennen., 'hiiliä sanoin sii^'
I hen,' että en uskoit faäneh-sllmi^sääh ple-
A-an iiimkääh siitirfa vikiut4iiiä hänen
vatsassaan, siilämitai^itel^ körs-
(teeiiit tulivat, sitä ehemMfi nie^ kallis­tuivat-
hänestä poispämv Mfaiitaa niin^
Ikin olla, myöftteli Kusfif Ja^^äntääk-
(«en asian toisaalle, kertoi Kusti mi­nulle
seuraavan tarinan.'
Kierrellessäni täällä idässä- Ja kuljes-
I kdlessani joka piibleila, näin, ettei tääl­lä
rahaa ansaitse. Lähdin pömmaile-
I X I L L A oli oikein hy\^ tutta\-a,
Kusti, .\5uessamme fanhilla, oli
tu^ti usein meillä vieraana Ja ^ i j k ai^
silloin tällöin työssäkin, kui\
initsin- Hän olikin aika kätevä telk­iin
töihin, paitsi niuuräriks^ei hän^tä
jiut.. • - •. ... • .,:..-„.,::• - ' . -••
Talossani oli pari korsteenia, joiden
iät xjlivat vähän rikki. 3^erran Kustln
essa meillä; puhuin hänelle koretee-fcn
korjauksesta, johon hanlietivästa^
i että kyllä hän ne kqrja^; koska mi-a
itse olen niin hucmossa tonossa
ea voi korkealle^ kiivetä; ; No, se
[vva. tuumasin minä j ä niin
ivön. '-^ : V . • •
Ensimmäiseksi hän purki savupiiput
liina katonrajaa myöten ja- alkoi muu-ata.
Ja niinhän ne savupiiiput yleni\^t.
Mennessäni tarkastamaan -työtä,^ näin
[leti. on haettava töiiren iriuurari, \^
käen silti Kustille mitään puhunut, sil­lä
en viitsinyt loukata tuettavani k
QiSa. Kusti on lyhyt Ja palcsu^ toiset
anovat hänen olevan viisi jalkaa viisi \
tuumaa, mutta Jos minä saisin sanoa
[läntn oikean mittanää, hiin- sanoisin
änen olevan viisi Jälkäa pitkän Ja kuusi
Ijalkaa ympärimitaten Ja siksi savupii-
[»uttulivat naapuriin päin4oJöileen hiin
iljöh,:että Kustikin ehdetti het
[tien panoa, jos sattuisi tulemaan-tuulia
Fsia
Gerry JValtcrSy Port Alkestq, B. C,^ joutui viime maaiiskuussa ?
puuman, cli vuoristoleijOnan raadeltavaksi ja äskettäin hän
tapasi taas yhden pedon aivan melkciti pihassaan. Hän sai am- •!
7}iutuksi pedon, mutta vasta seitscmänneUä läukatikscUa. {
HYPPY YLI KALLIOVUORTEN
IXÖS; ylösj • kierre^ Ja.-.aina. vain; ylös- kynunehfaenkisen. matkustajalaivamme
päin. PiihfcaistÄ^ ^Uiaisem{»a^ilviä. ja% alumiBihopeaisla pitltaa. K<toyuoris-
Ommellessasi tulee kateensolmu lan­taan.
Se tietää jonkun kadehtivan si­nua.
Jos esiliinasi piitoaä, voit varus­tautua
siihen, että Jökunarraa sinulta
sulhasesi. Jos matkalle lähtiessäsi tulee
akka vastaan, pyörrä siinä paikassa ta­kaisin,
sillä huonoa onnea se tietää!
Mutta jos sitävästoui mies tulee sinua
vastaan, vieläpä hevosella,^ Jatka reip­pain
mielin, sillä se ön pettäinättömästi
i}'vän onnen enne!, Ja Jos matkallasi
vielä satut näkemään vaJkpisen hevosen,
joka taapertaa vastaan, sylkäise viipy­mättä
kolme kertaa! Jos näin teeVtuIet
•rannasU löytämään jotain mieleistäsi!
Sun hautaussaatto lähtee talosta, katso,
kummanko Jalan vamajaa kuljettava
ievonen ensin astuu. Jos oikean, kuo-
^ «nsin miehenpuolinen, jos yasem-
DJan, kuolee. naispuoHhen "ehsin.
Koiia - ennustaa . y h m j ä ^ ^ ul-
''''»oallaan tulipaloa
mutta,- Kissa on mcmenlsilsten tiiitojeÄ
Se pesee taloon Biies- tai nais-
^'^faiu ja vetäessään l ^ j ^ ä i l S n k^
Taa takaa o m vieräatkaiikalsia; Tmi-
^tietää, jos se KookynsSän puuhun;
*»jia ilmoja, Jos se ^ rrofeoa tai liuk-
»uu kuono ylöspäm. Jos se menee muu-
^PaäUe, saat odottaa Ja
^ojn, kun se ylittää tien, kulkijan tai
.^neuvon editse, muista ehdottomasri
^« sylkäistä kolme kertani Silla Jos
et tee, joudut taatusti onnettomuu­teen!
"^llakia ja paljon muita pikku usko-sisältyy
ihmisten jokapäiväiseen
ne tuovat ^maa huvittavaa
^tejuaan arkipäi^
suhtautuvat niihin tietyllä lei-
^toiset taas uskbvät hliiiiD, mutta
joskus myrsky vesilasis-aiheuttaa
haaÖrikbdl ^ - :
neirv'öisi miima,' mihin' emin
voisin sen kuUäh kuljettaa, ettei se-lie-rättäisi
oikein suurta huomiota.Äijä
tuli Ja-fcierteii hetken kiiltapailiani,- kat-rseli
sitä Joka puolelta Ja viiniein kysyi,
että aionko minä rakentaa -Jonkinlaista
rakennusta, kun olen, koonnut noin ison
kasan kiviä. Samoiii, että en minä mi­tään
rakenna^ sillä tuossa kasassa pi­täisi
olla ainakin puoleksi kultaa Ja voi
olla enemmänkin. Jos se niikseen tulee.
Äijä alkoi nauraa niin, ettei siitä tahto­nut
tulla loppuakaan ja viimein sanoi,
etteivät ne ole kuin tavallisia kiviä, Jois­sa
on vähän ruostetta joukossa. Ja niin
siihen Jäi se kultaläjä. Panin vielä
vasarankin läjän päälle muistoksi kul-lanetsintämatkoista.
Menin sitten kaupunkiin, vippasin
Tähän ruokaa Ja kyselin, että olisiko
lähimailla metsäkämppiä. Minua neu-vottim,
mistä niitä löydän ja löysinhän
niitä/ Menin kämpälle ja siellä sattui
olemaan melkem kaikki suomalaisia.
Siellä oli eräs mies, jolla oli koira Ja
pyssy, Joita hän aina kehui, vaikka ei
ollut koskaan mitään pyssj^llään saanut­kaan.
Eräänä pyhäaamuna minä otin
pyssvni Ja puhdistelin sitä vähäsen. Yl-
•lämaihittii suomalainen sanoi, että on­pas
pojalla hy\ä pyssy, Johon tuumai­lin,
että joo, kyllähän se hy\'ä on, mut­ta
.eipä. taida näillä main olla mitään,
mitä sillä ampuu. Hän kehoitti lähte-nläätt^*
ähän tä\'e}emäan-Ja näyttäiftään,
osaanko ampua; Jos satuttaisin ^ Jotain
näkemään.
Xiiff -sitä sitten lähdettiin huntta^
maan koira mukana. Ei olfu menty pit-kaäkään
matkaa, kun boira alkoi iiauk»
kua. Jnbksm-katsomaan, mikä.-oK hä^
tänä ja mitä Jempeai Roira oli ajanut
karhun puuhun. Täräytin karhua Ja
alas se tuli että kangas tömisi. Olipa se
hyvä luki, tuumin, mutta ei lukista oi­keastaan
ollut kysymys, sillä, ammuin
kuusitoista karhua sinä päivänä. Oli
siinä Jo karhunlihaa yhdelle kämpälle,
tuumailin.
Joo, olihan siinä karhuja, mutta se
viimeinen karhu, se vasta oli karhu.
Kun olin ollut kämpällä muutamia kuu­kausia,
niin ajattelin, että kuittaan Ja
Otin aikani Ja olihan
•tuiigietiaani ylempien kimp{mnn'^. Aukea­ma
ja.taas.pilven, seinämä edessä. .
Pilvien este matkailijan .'^takamuksiin
muistuttaa alkuraivaajien : tietä, jossa
kärrynpyörä töksähtää mättääseen ja
putoaa toisella puolella olevaan koloon,
.tai koskenlaskijaa, joka tukilla laskies­saan
ja kiveen tö>läistyään tuntee vä­ristyksen
pitkin rungon pituutta. Sa­moin
ihmisen 'iilmalinnun" runko vari­see
Ja siivet kallistellen läpättävät kuin
ammutun linnun. Tällaisen estetöy-toa
peittävä ihnävaif^ muistuttaa poh-joisnapaseutujen
kev^äistä: rykelniääy ah-tojäsUcenttää^
jonka muodp^tiavat kevlit-
•tourujen sulatus ja myrskyt, muodostel»
Ien kuiluja, syvänteitä, tummia saarel­mia
sekä lahdelmia. Loppumattomalta
näyttävä lumiulappa, jonka yläpuolella
kohottavat päitään vain muutamat Kälr
liovuorten kahden ja puolen mailin kor-
.kuiset huiput, on kuin hornan pata, jos*
sa pii viröykkiöt aiot tavat kiebumispo<
reilun. Lumikenttää muistuttava pilvi-täyksen
lentokoneelle saa aikaan syök- maisema matkailijain ahpuolella on niin
sy purjehtivan pilven seinämää vasten,
tai kohdatessa Air Pocket—ilmaton il-makamnuo
— Jolloin "ilmalintu" pu­toaa
monta Jalkaa ja on nienettiiä tasa­painonsa.
Tuokion kuluttua kuitenkin/'ilmalin-juri"
kohoaa pilvien yläpuolelle avaraan
tyhjyyteen, jossa ainoastaan vajo — vio­letti-
Ja kosmossäteet pommittavat neli-hirtehisen
epätasaisia, että itse Hasu-kaan
ei siinä suksineen rekordeja tekisi.
Korkeintaan ranskalais-metisi lumiken-kineen
vaivaloisesti vaeltaisi. ,
^ Ilmailutekniikka, siitä huolimatta, et­tä
alasromahtamisia tapahtuu silloin
tällöin, on Jo todella korkealle kehitty­nyt.
Ja miehet, jotka lentokoneita oh­jaavat,
tietävät" tehtävänsä. Kalliovuo-punkiin
Ja katastelin, löytyisikö sellais­ta
paikkaa, missä saisi vähän itseään
puhdistaa Ja löytyihän se. Menin ka­pakkaan
Ja otin Joitain ry>;ppyjä, että
ruumis vähän vahvistuisi Ja kyllä se
vahvistikin, koska tuntui, että kaikki
naiset aivan kilvalla iskivät minulle sil­mää.
. Siinä lähipöydässä oli niin peijakkaan
jiätti "plonti"i ja hän kysäisi, saisiko
hän tulla pöytääni kaveriksi. Tietysti
sä ei surra huomisesta päivästä.
Mutta sitten tietysti tuli aika, että
olin seilaillut piisalle, koska rupesin he­räämään.
Voi laupias jumala, miksi
annoit minun syntyä tähän kirottuun
maailmaan! Pää oli kuin konepaja,
siellä takoi ja jyrrasi niin, että se oli
haljeta. Mutta ilkeintä oli se, ettei mir
jiuUa ollut päälläni vaatteen riepua.
Siinä minä makasin kelletin kaikessa
jalastomaudessani. Koetin rukoillakln.
jnmä lupasin; Kuulahan; Ifyvä ystävä, «ttärherra ottaisi minut peis,-kun ker-oiketn
varpaan kynsiä vihloi^ niin vie­hättävä
hxtt oli. - Ostin miuitamla ryyl^
pyjä. Jonka jälkeen neiti esitti^ että ^ikö
n»ntäisi hänäi hdvHallee/ jar oCettaisi
muutamia puUoja'rommia mukaan. Siel­lä
minäkin saisin fauhassa siKota; itseä­ni.
Klm memeninaneiiuviiaUei '£ihän
se oikeastaan mikään liuvila ollut, oli­pahan
vain sellainen- pahanen lauta-kämppä,
mutta hy\'ältä se näytti mi­nun
silmissäni. Ja kyllähän se neiti, tai
mikä lie ollut, niitä ryyppyjä Jakoi ja
aina hän näytti silmissäni yhä suloisem-ran^
iiäikce^ että minusta ei olcf oikein
huseeraamaan; taSsä:^ matoisessa- niaait-
';massä« Mutta oätään ei ta{»htuaut ja
niin oli ravettava^etslmääh vaatteitam.
Luuiin> ettärfaieilu d i ne pessyt ja pannut
kuivamaan sillä aikaa kun minä nukuin.
Siinä k^pätt nurkassa -oli vesitynnyri
. täyimä sadevettä, ja siltä minä löysin
vaatteeni, inutla niinkuin arvaat, rahoja
ei niiden taskuissa ollut.
' Puristelin vähän vaatteita ja väänsin
^ niistä enintä vettä pois. Panin ne kui­vumaan
puun oksille. Siinä iuli mielee*
malta. Ja kun hän rupesi tanssimaan oi- ni, että se kullan muru oli ehkä unohta.-
kein Havanan stäiliih, niin minusta
näytti, että siinä tanssii useampi kuin
.yksi ihminen. Mutta-miha lisäsin myös­kin
löylyä niin, että maailma oikein
souti Ja lullasi ja Jopa. taisi pyöriäkin.
lähden Suomeen. ^ — . j . . ^- '.-^ . ,
sitä rahanroskaa niin, etd ihan kallel- » amakm mmosla if^u,, e^tajokM
L n painoi miestä. Sain tflia yhdellä ' ^ ^ ^ ' ^ P y » " ^ ' ^ " ^ ' ^
k^toisutuhatta taalaa. Menin kau- ^H^^" ,o enketatteo parat,.SBsa, mis-nut
vaatteeni tynnyriin ja ehkä tulee
vielä takaisin niitä pesemään, kunhan
ehtii. Mutta eihän sitä fremmaa takai­sin
tullut^ lieneekQ tullut vieläkään, jos
minulla vielä ollstpyssy ja k,uulia, niin
kyllä minä sen - fremman tavatessani
ämjpuisih seii turkin kuulia täyteen^
kyllä se seilaillen karhuoli, tuumi fCusti.
I
•m-