1946-12-07-18 |
Previous | 18 of 32 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Sivu 18
«uHUinninniinntinimumininniiiiKiHa imiitiniiminiiimiamnnuiiiu
LAUANTAINA, JOULUKUUN 7 PÄIVÄNÄ _ iiiinmu>mimumiiui,m„„„„,uJ'„^^
ot i i n
(Jatkoa irseltä Sivulta)
"Sehän se on tainnut pidättää
mopata muuta miestä. Minun elämäni
se vei kokonaan karille", sanoi
toveri. "Vaimoni ei jaksanut ym--•
märtää, €tten voi lähettää rahaa kun .
en saa työtä, kun joillakin miehillä
oli silloinkin työtä'ja tilaisuus lähettää
rahaa. Sen kuultuaan vaimoni
kirjoitti, että;mikä sinua vaivaa, kun
kerjuulla vain kuulut kulkevan . . .'
Kerran^ ollessani työnetsinnässä- e-rään
kaivannon päällä, huomasin
tienvieressä rypistyeen paperipalan
ja kun sen uteliaisuudessani otin ylös
ja oikoilin, niin se olikin dollarin ra-_
ha. En ollut sinä päivänä syönyt,
mutta sittenkin lähetin sien vaimol-leni.
Sitä olen jäjkeenpäin katunut,
sillä vaimoni kirjoitti: 'Koskaiierran
et vor^nempää lähettää, niin on parempi
että elät omiin nimiisi.'. Niin
olen sitten elänytkin.-'
"Toveri parka! Nyt ymmärän
m1!vsi olet ollut niin alakuloinen ja
itseesi sulkeutunut."
*"Xiin, en ole voinut unhoittaa vaimoni
viimeistä kirjettä. Se haavoitr
ti minut ikuisesti. Eihän lyöttöriiä-nä
kuljeskelemineTi ollut meidän oma
syymme, se olisi pitänyt hänen yni-märlää,
mutta . . .
Oli syksy. Valkoiset lumihiutaleet
putoilivat kadulla kiiruhtavien
ihmisten hartioille, lentelivät silmille,
mutta ihmiset liikkuivat-iloisina
Ja kiireisinä jouluos:töksillaan. Ja
olihan nyt rauha. Tosin täällä ei
tarvinnut socfan jaloissa olla', mutta
tuhannet kodit olivat saaneet antaa
sille raskaan uhrinsa.
\-uokratalon kolmannessa kerroksessa
istui Taneli vuoteensa laidalla,
kädessään pidellen kuvaa, joka oli
ollut juuri avaamansa kirjeen sisällä.
§!inä oli Anna hymyilevänä, mutta
kovin vanhentuneena'kolmen lapsensa
kanssa. Xeljäs lapsi, vanhin poika,
oli poissa — sodan uhrina. "Alina
parka I Kuvassakin kertovat kas-vosf-
kyyneleistä ja unettomista öistä.
Kuinkahan olet kestänyt!" huokasi
Taneli.
"Haloo, Taneli, eikö lähdetä kair-pungille
iltaa viettämään?" ovelta
kysyi kanelin monivuotinen työtoveri
Jack.
T-aneli katsoi miettiväisesti kädes-
^;"Tuskinpa tänä iltana lähden mrn-nekään."
~- -
•'Mikä^sinuun on menriyt, olethan
ennen lähtenyt." • :
'•Niin, olenhan minä—-' joskus,
urutta se saa riittää. Olin ajattele-matoii
aasi, kun alkuunkaan lähdin^
mutta olin kuin helvetin piinassa kun
ei saanut sodan jaloissa olevilta o-maisiltani
mitään tietoa ja luulm väkijuomien
karkottavafi piinäayat a-jatukset.
Kurjaa itsensä pettämistä
sevain oli ja on."
Jack istuutui toverinsa vierelle.
."Näyttää, että olet saanut tietoa
omaisistasi."
'-'Niin olen", sanoi Taneli, ja ker-
-.toi kirjeen'sisällöstä.
Toveri ymmärsi ja suhtautui osan-ottavalla
myötätunnolla.
"Kunhan tässä^pääsisin pian läh-temä_
än kotiin — viimeinkin. Viitisentoista
vuotta on se ajatus aina elänyt
ja sitä hetkeä toivonut, mutta
aina on joku este tullut. Ja useiti
olen jo uskonut, etten koskaan pääsekään
lähtemään", puheli Taneli
hiljaisesti. . _
Taneli valvoi vuoteellaan, mietti
sään olevaa kuvaaja harvakseen vas- ja muisteli yhtä ja toista. Viimeai-tasi:
_ koina oli hän poikennut vanhoista
periaatteistaan ja liiankin usein noudattanut
toisten mukana "antaa
mennä" phjeteaaa: Ja hän tunsi, että
ennen pitkää hänen olisi ollut
vaikea muuttaa elämäntapaansa.
Mutta nyt se muuttuu. Hän oli tehnyt
sen päätöksen. Hän menee kotiin!
Omituisen ankara yskän puuska
^ke^eytti Tanelin ajatukset. Tuntui
niinkuin jotakin outoa olisi rinnasta
irtautunut; Hän sytytti sähkön etsiäkseen
nenäliinaa ja silloin hän
huomasi valkoisen ty^ynyn päällä olevan
veriläikän. Äänettömänä ja masentuneena
hän katseli sitä, ja ajatus
toisteli kysymystä:
Ehdinkö minä enää kotiin?
Mutta hiljalleen hän rauhoittui,
tunsi olemuksessaan päättävää tar-
.moa ja mutisi hampaittensa raosta:
-"Minä menen kotiini"
Eessä yltäkylläisyyden
moni nälkään mmkertuu,
ristin eteen polvistuen
rukouksessa kuiva suu —
Eikä ota, vaikka onni
täyttä kättä ojentaa,
vaikka antimiaan tarjoo
koko suuri luojan maa!
piii!iiiiti)iHintiuiiiuiiiiiiiiii(iiiii[iiiuuiiiiniiii!iiniiiiH
^ 1'mnnmiiinniiiiiiiiiiHiiiMiiiiiiiiiiiniHiiiiiiiiiiinmMiiiiiinttiinmiimitiiäiiuiiniiniaimiiituu
5
I
5
HELLÄ JA ARVO LINDROOS
V. JAAKKOLA
ALMA, DAVID JA A. SAINE
W. MAIKKOLA
J. PUSKALA
JOAN, MARY JA E. JUNKALA
MARTHA LAINE
K. KUJANPÄÄ -
MIMMI JA J. SAARI
MARTHA JA WILBERT BÖHM
ELMA JA HENRY PESONEN
KATRI JA O. W. HYTÖNEN
LINDA JA WERNER JOKELA
AILI JA JOHN TAPPER
YRJÖ LAHTI
LAURI PENTTINEN
H. JA E. LIEVONEN
SAGA JA EINO SALO
LEMPI, TOIV^O JA SIIRI HILL
HELLEN JA TOBY HAKALA
HELMI JA EINO VÄLKKI .
SIRKKA V^ORI
TIMO, JEN. JA LEN HJORTH
HILJA JA MARTTI JAAKKOLA
HILMA
LISI
MARY
HILMA
LAILA,
N.
VENLA
ANNU
NANCY,
A. TE
SALLY,
W. H A U A 1 i .CJTTT?T TA Tr\TJXr XJTT T .^-r». -r* -^^ ,
s 1
SIIRI JA JOHN HILL
H. RONTY JA PERHE .
E. TARVAINEN JA PERHE
EILA, ESTER JA E. WALLIN
HILJA, JUSSI HA E. ilEVONEN
AINO JA R. GRONWALL
KERTTU JÄ K. LEHTINEN
MARY PERÄLÄ . "
IRMA, ENSI, IRJA JA
MATTI HEISKA
^NNA HELMI ' •
V. LAINE
AURA JA V. KOIVULA
AUNE KYLMÄLÄ
JOHN JOENSUU
ELNA HARVORTH .
J. MIETTINEN ^
VÄINÖ ASIKKALA
ARTHUR WIITA
T. NIEMI ~
MATTI PENTTILÄ
SIGRID LAHTI
TAUNO, ANNI JA M. NYBERG
JOUKO, ELNA JA K. HÄNNINEN
MRS. J.
• N. VES
V.
HELLEI
FRANK
VÄINÖ
1. LATV
MATTI
VÄINÖ
J. LAA
HER]
NESTO
— 5
= 5 ONNELLISTA
"= 3
NORMAN, ROY, MARIE JA
EMIL PARKER
"BETTY, LEMPI JA TUURE
TERTTU, TOINI JA
A. RANNIKKO
URPO AALTONEN
HELGE, AILI JA JACK MAIRO
SELMA JA WILLIAM LEHTINEN
KAISA JA KOSKI
HELMI OJALA
J. MURRE JA PERHE
AINO, ERO JA J. LAHTI
DIANA, OLGA JA R. LÖFBERG
IDA JÄ VILHO SUNI
D. BERG
VENLA KUOSMANEN
HILDA JA ONNI TERVO
MAIRA, ELMA JA L. SEMELIUS
LYYLI JA WM. NIEMI
MARY-ANNE, LYYDIA JA
L.MÄKELÄ ^
LYYLI JA-AUG. MERIHELMI
MODRIS JA FAMILE NADIR
AUNE JA 'ERO NIEMONEN
REIJO, SALLY JA
ARVO VATAJA
VICTOR NUMMI
MR. JA MRS. LAURI SANTIKKO
J
IDA JA
IDA JA
TOINI
ELLIS
ERIC .
LA TLA \
SILKKA
/.^•••a J
TAUNO
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 7, 1946 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1946-12-07 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki461207 |
Description
| Title | 1946-12-07-18 |
| OCR text | Sivu 18 «uHUinninniinntinimumininniiiiKiHa imiitiniiminiiimiamnnuiiiu LAUANTAINA, JOULUKUUN 7 PÄIVÄNÄ _ iiiinmu>mimumiiui,m„„„„,uJ'„^^ ot i i n (Jatkoa irseltä Sivulta) "Sehän se on tainnut pidättää mopata muuta miestä. Minun elämäni se vei kokonaan karille", sanoi toveri. "Vaimoni ei jaksanut ym--• märtää, €tten voi lähettää rahaa kun . en saa työtä, kun joillakin miehillä oli silloinkin työtä'ja tilaisuus lähettää rahaa. Sen kuultuaan vaimoni kirjoitti, että;mikä sinua vaivaa, kun kerjuulla vain kuulut kulkevan . . .' Kerran^ ollessani työnetsinnässä- e-rään kaivannon päällä, huomasin tienvieressä rypistyeen paperipalan ja kun sen uteliaisuudessani otin ylös ja oikoilin, niin se olikin dollarin ra-_ ha. En ollut sinä päivänä syönyt, mutta sittenkin lähetin sien vaimol-leni. Sitä olen jäjkeenpäin katunut, sillä vaimoni kirjoitti: 'Koskaiierran et vor^nempää lähettää, niin on parempi että elät omiin nimiisi.'. Niin olen sitten elänytkin.-' "Toveri parka! Nyt ymmärän m1!vsi olet ollut niin alakuloinen ja itseesi sulkeutunut." *"Xiin, en ole voinut unhoittaa vaimoni viimeistä kirjettä. Se haavoitr ti minut ikuisesti. Eihän lyöttöriiä-nä kuljeskelemineTi ollut meidän oma syymme, se olisi pitänyt hänen yni-märlää, mutta . . . Oli syksy. Valkoiset lumihiutaleet putoilivat kadulla kiiruhtavien ihmisten hartioille, lentelivät silmille, mutta ihmiset liikkuivat-iloisina Ja kiireisinä jouluos:töksillaan. Ja olihan nyt rauha. Tosin täällä ei tarvinnut socfan jaloissa olla', mutta tuhannet kodit olivat saaneet antaa sille raskaan uhrinsa. \-uokratalon kolmannessa kerroksessa istui Taneli vuoteensa laidalla, kädessään pidellen kuvaa, joka oli ollut juuri avaamansa kirjeen sisällä. §!inä oli Anna hymyilevänä, mutta kovin vanhentuneena'kolmen lapsensa kanssa. Xeljäs lapsi, vanhin poika, oli poissa — sodan uhrina. "Alina parka I Kuvassakin kertovat kas-vosf- kyyneleistä ja unettomista öistä. Kuinkahan olet kestänyt!" huokasi Taneli. "Haloo, Taneli, eikö lähdetä kair-pungille iltaa viettämään?" ovelta kysyi kanelin monivuotinen työtoveri Jack. T-aneli katsoi miettiväisesti kädes- ^;"Tuskinpa tänä iltana lähden mrn-nekään." ~- - •'Mikä^sinuun on menriyt, olethan ennen lähtenyt." • : '•Niin, olenhan minä—-' joskus, urutta se saa riittää. Olin ajattele-matoii aasi, kun alkuunkaan lähdin^ mutta olin kuin helvetin piinassa kun ei saanut sodan jaloissa olevilta o-maisiltani mitään tietoa ja luulm väkijuomien karkottavafi piinäayat a-jatukset. Kurjaa itsensä pettämistä sevain oli ja on." Jack istuutui toverinsa vierelle. ."Näyttää, että olet saanut tietoa omaisistasi." '-'Niin olen", sanoi Taneli, ja ker- -.toi kirjeen'sisällöstä. Toveri ymmärsi ja suhtautui osan-ottavalla myötätunnolla. "Kunhan tässä^pääsisin pian läh-temä_ än kotiin — viimeinkin. Viitisentoista vuotta on se ajatus aina elänyt ja sitä hetkeä toivonut, mutta aina on joku este tullut. Ja useiti olen jo uskonut, etten koskaan pääsekään lähtemään", puheli Taneli hiljaisesti. . _ Taneli valvoi vuoteellaan, mietti sään olevaa kuvaaja harvakseen vas- ja muisteli yhtä ja toista. Viimeai-tasi: _ koina oli hän poikennut vanhoista periaatteistaan ja liiankin usein noudattanut toisten mukana "antaa mennä" phjeteaaa: Ja hän tunsi, että ennen pitkää hänen olisi ollut vaikea muuttaa elämäntapaansa. Mutta nyt se muuttuu. Hän oli tehnyt sen päätöksen. Hän menee kotiin! Omituisen ankara yskän puuska ^ke^eytti Tanelin ajatukset. Tuntui niinkuin jotakin outoa olisi rinnasta irtautunut; Hän sytytti sähkön etsiäkseen nenäliinaa ja silloin hän huomasi valkoisen ty^ynyn päällä olevan veriläikän. Äänettömänä ja masentuneena hän katseli sitä, ja ajatus toisteli kysymystä: Ehdinkö minä enää kotiin? Mutta hiljalleen hän rauhoittui, tunsi olemuksessaan päättävää tar- .moa ja mutisi hampaittensa raosta: -"Minä menen kotiini" Eessä yltäkylläisyyden moni nälkään mmkertuu, ristin eteen polvistuen rukouksessa kuiva suu — Eikä ota, vaikka onni täyttä kättä ojentaa, vaikka antimiaan tarjoo koko suuri luojan maa! piii!iiiiti)iHintiuiiiuiiiiiiiiii(iiiii[iiiuuiiiiniiii!iiniiiiH ^ 1'mnnmiiinniiiiiiiiiiHiiiMiiiiiiiiiiiniHiiiiiiiiiiinmMiiiiiinttiinmiimitiiäiiuiiniiniaimiiituu 5 I 5 HELLÄ JA ARVO LINDROOS V. JAAKKOLA ALMA, DAVID JA A. SAINE W. MAIKKOLA J. PUSKALA JOAN, MARY JA E. JUNKALA MARTHA LAINE K. KUJANPÄÄ - MIMMI JA J. SAARI MARTHA JA WILBERT BÖHM ELMA JA HENRY PESONEN KATRI JA O. W. HYTÖNEN LINDA JA WERNER JOKELA AILI JA JOHN TAPPER YRJÖ LAHTI LAURI PENTTINEN H. JA E. LIEVONEN SAGA JA EINO SALO LEMPI, TOIV^O JA SIIRI HILL HELLEN JA TOBY HAKALA HELMI JA EINO VÄLKKI . SIRKKA V^ORI TIMO, JEN. JA LEN HJORTH HILJA JA MARTTI JAAKKOLA HILMA LISI MARY HILMA LAILA, N. VENLA ANNU NANCY, A. TE SALLY, W. H A U A 1 i .CJTTT?T TA Tr\TJXr XJTT T .^-r». -r* -^^ , s 1 SIIRI JA JOHN HILL H. RONTY JA PERHE . E. TARVAINEN JA PERHE EILA, ESTER JA E. WALLIN HILJA, JUSSI HA E. ilEVONEN AINO JA R. GRONWALL KERTTU JÄ K. LEHTINEN MARY PERÄLÄ . " IRMA, ENSI, IRJA JA MATTI HEISKA ^NNA HELMI ' • V. LAINE AURA JA V. KOIVULA AUNE KYLMÄLÄ JOHN JOENSUU ELNA HARVORTH . J. MIETTINEN ^ VÄINÖ ASIKKALA ARTHUR WIITA T. NIEMI ~ MATTI PENTTILÄ SIGRID LAHTI TAUNO, ANNI JA M. NYBERG JOUKO, ELNA JA K. HÄNNINEN MRS. J. • N. VES V. HELLEI FRANK VÄINÖ 1. LATV MATTI VÄINÖ J. LAA HER] NESTO — 5 = 5 ONNELLISTA "= 3 NORMAN, ROY, MARIE JA EMIL PARKER "BETTY, LEMPI JA TUURE TERTTU, TOINI JA A. RANNIKKO URPO AALTONEN HELGE, AILI JA JACK MAIRO SELMA JA WILLIAM LEHTINEN KAISA JA KOSKI HELMI OJALA J. MURRE JA PERHE AINO, ERO JA J. LAHTI DIANA, OLGA JA R. LÖFBERG IDA JÄ VILHO SUNI D. BERG VENLA KUOSMANEN HILDA JA ONNI TERVO MAIRA, ELMA JA L. SEMELIUS LYYLI JA WM. NIEMI MARY-ANNE, LYYDIA JA L.MÄKELÄ ^ LYYLI JA-AUG. MERIHELMI MODRIS JA FAMILE NADIR AUNE JA 'ERO NIEMONEN REIJO, SALLY JA ARVO VATAJA VICTOR NUMMI MR. JA MRS. LAURI SANTIKKO J IDA JA IDA JA TOINI ELLIS ERIC . LA TLA \ SILKKA /.^•••a J TAUNO |
Tags
Comments
Post a Comment for 1946-12-07-18
