Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, November 13, 1937

              laajuus
'evan sisar-suurein,
et,Mio|5.
'a valkoisia
inpuoleiseu 1
ionin kah
lätasangos- W^
euraamaan ^|g|
ma tietä.
i kasvava §
kseen ym.
mutta sil. fö;ir
nkin jolta- i
Wä kauas
iiiiiniiiiiamniiiiiiianinnim
Suurennuslasin takaa i
K I I K A R I lllillUUIHUUUIIlKS»
na;
-n silmien- *
onkin soi-
V.
' . •' 1
oissa tun- *
äpi äkkiä f,
ntyi tove-käsivart-
'
lieii leiri",
mut siellä
se ainoa
•i, jota ei
paikkaan.
Jntolaisia.
ihin lam-amä
ylä-nkulmieh
aksi kuin
ietää, ja
Jttä vihe-'
elttojaan.
: milloin-en
latVD-yli
haus-i
oli kar­oja.
Nii-
; leviäviä
's
a, aaseja
alkoisOla
ipunaisia
1 puiden
lisäsi\^t
; tulevat
fäky toi
mieleen
tojen ja
autuvan
'^Elämä alkaa vasta SQ-vuotiaap;
Siitä voidaan luonnollisesti väi-
Jljä, mutta niin ainakir^^; tuunvivat
jjarv C. Hutchins, kotoisihLe :Cl^-
iestä Mahon valtiosta jä J. C. Fins-lead
Priest Kiveriltä, niinikään: Ida­lta.
Joku päivä sitten- he meiiivät
nimisiin. Kummatkin ovat;80 viio-
(!en ikäiset. .
. ^jöshis joku on väittänyt, ;et^^^
• mid ovat rohkeainpia^kiiiii miehet,
' Sitä todistaa esimerjiiksi seiiraaya
juttukin. Kun Holger Johnson,:;1ca-lastaja,
joka asuu isle-jRoyaH
Superior Laken saaressa^ h^irSi opet­tajaa
lapsilleen talveksi, fi/fc^^
miesopettaja halunnut lähtea sää­relle,
joka on kuusi kuukautta; vuo­desta
eristettynä muusta maailmasta.
Mutta Mrs, Gordon Mckenzie, 25-
mtias opettajatar, otti "senssin" ja
lähti opettamaan kalastajan lapsille
' tiedon aakkosia. • : •
Itävallassa tuomittiin -äskettäin
eräs hyväpalkkainen naispuolinen
{»stivirkallija maksamaani'1^^
Koneella . työttömäjöfe, • >^
\|iionyon julisti l«)rli^^ •
tellm^sitä sillä, että ;'räi^S5t:|^^
pnii)! naimisiin, saadakseen Jiyyän
toimeentulon, ei saa joutua ^puille
paljaille, sen vuoksi, että. yaimo ,on
suvainnut kyllästyä häneen. Elatuk­sen
suuruus on 86 / shillinkiä kuu-
? bjidessa, -— Sitä voi jo sanQa.tasa-am)
isuuden toteuttamiseksi' käytän­nössä,
vai mitä arvelette?.
YHTÄ JA TOISTA NEU
Keittaniisessä ja paistamisessa on
tärkeätä-välttää liian kovaa tulta. Sen
olla tasainen ja pieni. Täten tu~
*ce ruuasta helpommin sulavaa, ravit­sevampaa
ja paremman makuista. Ruo­ka,
jot^ on keitetty tai paistettu liiaksi
menettää ravitsevaisuutensa ja vai­keuttaa
sekä rasittaa itiuansulatusta
samalla pilaantuvat kaikki vitamiinit
SftUainen emäntä tai kokki, .^oka ei tar­peeksi
huomioi tätä seikkaa, pUaa k«jko
jpukon ravintoaineita ja tuhlaa hyö-dyttörnästi
paljon polttopuita.
^ ruokalajissa voi sokerin si­jasta
yksinkertaisessa ruuanlaitossa
käyttää sokerisiirappia.
Paistettava tuore liha ei saa olla juu-
«teurästetusta eläimestä, vaan säikeit-ten
täytyy ensin jäykistyä, jota varten
liha on ripustettava pariksi päiväksi
riippumaan, mutta ei niin pitkäksi ai­kaa;^
että se pilaantuu. Ei myöskään
saa antaa lihan jäätyä ennenkuin sitä
oh pidetty riippumassa. Kanan, ja
nietsänriistan liha tulee paljon mauk­kaammaksi,
kun se saa riippua määrä­tyn
ajan. Sitävastoin keittolihan täytyy
olla aivan juuriteurastettua eläintä.
Samaten kuiri lUia saa kalakin kiehua
mieluummin vähän liian kauan kuin
liian pienen ajan, sillä jälkimmäisessä
tapauksessa ei se kelpaa nautittavaksi.
Kaikki kalat keitetään vähässä liemes­sä,
merikalat mieluimmin merivedessä
tai hyvin suolatussa vedessä, yleensä
täytyy kaloihin ennen keittämistä hie­roa
hiukan suolaa. »Suuri kala, joka
keitetään kokonaisena, pannaan kyl­mään
suolaveteen kiehumaan, pienet
tai paloitellut kalat taas suolattuun
kiehuvaan veteen, 'jossa on pari pippu-rinjyvää
ja muutama laakerinlehti.
_ Kiehumista ylläpidetään tavallisesti
5—6 minuuttia. Kala on valmista, kun
evät irtaantuvat. Kala pitäisi mikäli
on mahdollista tarjota vastakeitettynä
tai -paistettuna.
Kun teurastetaan kanoja, kananppi-kasia
tai muita lintuja tapetaan, täy­tyy
ne heti puhdistaa ja ripiistaa pää
alaspäin' päiväksi tai -.pariksi. .Elävä ka­la,,
tapjetaanlejkk^ niskaan lovi,
niin ^ttä se^
Vihannekset täytyisi keittää malmi-padassa
tai hUlokattUassa, jotta niiden
vihreä väri säilyisi. Ne huuhdotaan
perusteeUisesti ennen käyttöä, ja kei­tetään
vähän suolatussa vedessä, joka
kiehuu täyttä vauhtia, kun vihannek­set
pannaan joukkoon. Poikkeuksena
ovat perunat selcä linssit,-pavut ja
kuivat herneet, jotka laitetaan edelli.
sena päivänä likoamaan kylmään ve-
• teen. ' • -
Lihaliemen, kahvin, teen ja suklaa-juoman
vahnistuksessa on tärkeätä,
että vesi on pehmeätä ja raikasta.
Jo.s joskus paahdatte kahvia. liiiri
älkää paahtako kauempaa kuin kunnes
pavut rupeavat hikoilemaan ja ovat
saaneet kastanjanruskean värhi. On
hyvin tärkeätä olla tässä asiassa tark­ka,
sillä jos " paahtamista jatketaan'
kumies pavut ovat tulleet mustanrus­keiksi,
ovat makuainekset suureksi
osaksi menneet hukkaan, ja kahvi tii-lee
huonoa.
Keitettäessä täytyy paahdettu kahvi
panna kylmään veteen, ja kun se on
kiehmmt yhdestä kahteen minuuttiin
on se valmista, sillä muistakaa, että
kauemmin keitettäessä haihtuu maku
ja kahvista tulee karvasta. Kahvi sel­vitetään
parhaiten lisäämällä ns. selvi-kettä.
Kahvin valmistuksessa käyte­tään
aina raikasta vettä.
Jotta saataisiin hyvää teetä, täytyy
teekannu lämmittää ennenkuin lehdet
pannaan siihen ja vastakiehäutettu
vesi kaadetaan niiden päälle, ^uoma
saa vetääntyä muutaman mi{auutin.
Levysuklaata ei saa raastaa hienoksi,
vaaii taittaa pieniin paloihin ja keitr
tää vedessä koko ajan hämmentäen.
Suklaata voi myös tehdä maidosta tai
puoliksi vedestä ja maidosta. Jotta
saataisiin tarpeeksi sakeaa juomaa,
tarjotaan sitä kuohukerman kera.
Mitä ruokalajien tarjoamistessa ja
koristelussa on mulstuttaihisen aihet­ta,
on se, että usein näkee i;uokia ai­van
liian koreilevasti asetetuksi vadille
ja vasta lähempi tutkimus osoittaa,-et^
tä siinä todella on jotakin syötäväksi
kelpaavaa. Siten tarjottu ruoka, niah-dojlisesti
viehättää sihnää. Ottfekaa
tästä oppia ja tehkää itiuasta aiisitlkasta
silrriin nähdä ja maukasta suussa su^
lavaa. .. , . . . .
J. S,: Ei juttunne ole oikein sopi­va
painettavaksi. Jos olisitte käsitel­lyt
jutun aihetta toisella tavalla, niin
mahdollisesti sitten siitä olisi saanut
julkaisukelpoisen, mutta näinollen se'
ei ollenkaan palvele sitä asiaa, mitä
mahdollisesti olette halunnut sen te­kevän.
Kirjoitamme lähemmin kir­jeessä.
; , -^-^.^.^. ,,^•'•
J/ö^//ö: Kyllähän se on kohtalain
sen hyvä, mutta täytyy siinä tehdä-useita
korjauksia, että siitä tulisi vie­läkin
parempi.
Ilo: Kyllä julkaisemme aikanaan.
Elin S.: Samoin kuin yllä.
^Ulla: Voi olla, että olette lähettä­nyt,
multa emme kuitenkaan ole saa­nut
sitä. Se on mahdollisesti joutu­nut
matkalla hukaan. ^
OOQO
/•--•Il
•Isiisi
. - Ax
mmmmmm
mtm,
(Pihtiputaan Sydänmaalta)
VARMUUDEN VUOKSI TUNSI VELJENSÄ
1^^
V
- "1
1
aavutti-n,
jota
m pieni
sanoa,
imästyi,
äkäytyi M
Pistämme tähän lopuksi taas vit-
Siiikin. Lääkärin odotushtioneessa
istui mies ja nainen, jotka kumpikin
^lääkärin sanottua "ojkaa hyvä ja
astukaa sisään" menivät lääkärin
vastaanottohuoneeseen. Kun nainen
oli selittänyt vaivansa, pyysi lääkäri
Jiäntä riisuutumaan ja tutki häifiet
perusteellisesti. Sitt^h;
f; mieheltä, joka oli istunut tbiinit^^
latsellen rauhallisestirkxjkö äjän- et-onko
hän huomannut. 5 niitäan
•öuutosta potilaassa — ruokähaltm-
PUötetta tai laihtumista. Mies kat-
^^ti-välinpitämättömästi 'iääkäriih
J3-Vasfasi:- •; ••* -'" ' .
"Sitä minä vain en tiedä, sillä minä
1 pl!.^^ ennen häntä nähnyt-
Tarjoilija miehelle, joka vetelee ky­nällä
yli' ruokalajeja ruokalistassa:
•'Mitä feeri-a tekee?''
"Minä vain pyyhin yli kaildii ne ruo­kalajit,
jotka maksavat yli 50 senttiä.
Vaimoni tulee pöytään tuossa tuokios-
"Voitko lainata minuUe viitosen?"
"Kyliähän minä voin, mutta en ha­lua."
"Luuletko sinä, että minä en voi mak­saa
sitä takaisui?"
"Kyllähän sinä voit, nmtta sinä et
halua." m':
Naufadhan nikkari oksalla.
• / • " • • ' ^ .; •*
Mikäs siinä, ettei kirnu mörise.
Parempi jSlilhnatkM iha^iUfnonf,
Hyvääpä kuuluu pappilan uusista
Ei QI^ hätää härällä, kun on Paavo
paimenessa.
'*• .*' •*
, jSjö hauvikaspuuroa ja tilikihte sit­ten
leiviillä.
* * *
IS^iska kun elukalla, mutta elukka
se, on kanakini
• .* , ' , * • •
Älä höpötä, anna hapata, äitishuO"
mennä leipoo.
Ei lykästätinä, mutta ei saanna
lylyläinenkään.
Alä välitä, ei Villekään välittänyt,
vaikka on vanha mies ja viiden lap'
sen isä.
mm
mi^äi
mmSi
m
KESKELLÄ YÖTÄ '
Päivystävä upseeri "löytää vahtisoti-laan
nukkumassa yöllä vahtipaikallaan
ja ärjyy: . ,
"Mitä te siellä teette?
"En mitään." . ,
"Tiedättekö, kuka mnia olen?
" E"Mn .i"n ä ole.n päivystävä upseeri.
«Keskellä yötä?"
oOo— •
EOHKE;\A
Vaimo- "On hupsua, että aina pidät
tuote hengenpelastusmitalia rinnas^-
vihkisormustakaan! '
. oOo —
Tpi)EtLA ONNI
Vieras ravmU.te^:"M'n^,^'-™S
n.en.ä on
taannut häränpaistia!
^ ^ OLISIKOHAN APUA ' '
Kaksi murtovarasta koettaa turliaän
avata kassakaappia talossa^ J(*on ovat
talonväen poissaollessa murtautuneet.
Radio soi huoneessa ja yhtäkkiä sieltä
kuuluu ääni: . , - •
"Annamme nyt muutamia taloutta
koskevia neuvoja..." .^^^^ . ' .I
Toinen murtovarkaista sanoi heti:
"Jussi, ehkä ne netivovät lÄeille
kuinka saamme kassakaapin atiki.".-
—-oOo
LASTEN SUUÖTA
' 'Isoisä", sanoi pikku Pentti eräänä
iltana "Koska sinutliuutokaupat^n?
Äiti sanoo aina sinustar-puheenonen:
'kunhan tuo vanha inööpeU olis^ pois-
KOKEMUKSEN KAUTTA
Terveyteni* on loistavalla kannalla.
Täytyy vain elää oikein. Joka aamu
otan kylmiä pyyhkeitä.'
,;.;'K:pska oiet aloittanut?" .
"En pie vielä alkanut, mutta huo-menäaniuna
alan."
HAJAMIELISET PROFESSORIT
mm
mm
mt^
sa'." —oOo
S^N VUOKSI ?
Mari itkevälle pikkuveljelleeh:
le mitä sinä itket?" . . . .
; i ^ l e : "Isä löi yg^ara41a ^ r ^ p n ^
^ ^ : "NO eihäif feSÄuÖ feiJÖ-fert^
itkeä.". .
Kalle: