1952-01-12-07 |
Previous | 7 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Sctl
"Ylös" länteen
mänmaalaisilla, varsinkin rautatie-isillä,
on tapana sanoa, €ttä jos
ään länteen, mennään ylös ja jos
, mennään alas. Minun ajatukseni
ttä mennään mihin päin hyvänsä,
mennään alas, jos kerran maapallo
yöreä ja mennään tarpeeksi kauas,
uin meidänkin Maijun kanssa piti
lopuksi 3 vuorokautta junassa, eli
riorin järven pohjoisrannikolta
ouveriin asti — s i i s mennä "ylös".
I kyllä pyörii itään käsin, joten län-menijän
täytynee astella ain^ niin-vastamäkeä.
Mene ja tiedä!
i ole vielä laitettu kuntoon sitä Esa
usen liikenteen välittäjää, jonka
ro Jääskeläinen sai 'Esalta tietoon-mikä
oli tällainen;
tetaan iso kaari (niinkuin sateen-
•), mutta raudasta, etelänavalta
isnavalle ja kiinnitetään maan ak-eli
napaan niin,; että kaari pysyy
aan-ja maajpyörii siinä sisällä,
sta Tiippmi paljon nuoratikapuita,
matkustajat saavat hypätä :Toikku-niin
kauaksi kun menee, tai jos
isikatselUt^anpäri^maapallon^ niin
kultttlua pudottautuu omalle
le. - Vancouveriin' olisi matka siis
Inyt 3 timtia,- koska kolmasti piti
siirtää.' - Rasvata-- niitä- laakem^
täisi moleminillanäyeiUa, etteivät
kitisemään, 'Rasvaus - tulisi eS'
inLhommaksiy:sillä<i kai Esa sinne
olisi mennyt.
kfcu-Yrjö Seattlesta kirjoitti, että
teidän on tänne tultava, kun olet*
utatiellä työssä 'jä saatte ilmaisen
Ja niin sitä sitten heinäkuiin
äniiähdettiitt Yrjöä katsomaan,
onkin ktilunut y l i 50 vuodeny kun
eksi nähtyj'vaikka paljon oltiin
sä hevosenpään kokoisina. 'Mutta
totta vie olisi tunnettu, ellei ihan
Seattlen laivarannassa huutanut,
ääUä on»sen" nimellisten vastaanoton
poika; Oiva, kutonajurina läh-
-mdtä, yiemäSUi ;^eättlOT
äär yiös: ja ^aJjöy alas ja ylös niin,
r>>>mailm:i^pääs^ <(jok^ vielä oli
da)>fclöj*yi^se tpäikia^^^
ja^^osta: sitten- tuli kotim-hödksS
vi^oli^.^^^^^
k4käni£^i^i^^!^ätel^
ttdevat^^aiEäiOmaiiye^r^^
i(ttaan^:^tiututaaa4ag@e
un^?wim ikää^nUtäiä. ^Sidfö^iv ^
1 ^ J ä ^ ^ ö ^ ^ ^ i ^ na^ureisii ^
joissavimstiin tiiis^^^c^
Veivät^'vieK ^©pegonin- Raitioon
dimy jössa^di läHsiralma«n työ-smuet^^
äiättuurijuhlat. N i i -
kaksi päiimä^^ja-jidlilat olivatkin
mielenkimtöiser ohjelman y.m.
ta.
en viikon loma meni liian pian.
, kun komppaniat eivät anna kuu-ukauden
lomia kahdesti vuodeä«
ehtisi käydä serkkuja katselevähän
etempänäkinl Täytyi siis
kotia kohti, ensin laivassa Van-in
ja siitä taas junaan. 'Kahden
vetämänä lähdettiin nousemaan
Columbian vuoriston päälle
korkeuteen, vaikka olisi pitän3rt
itään mentämän. Jos Ontarios-rautatien
rakennus ollut vaivälois-aikaisilla
vehkeillä, niin ihmetel-yy,
miten B C : n vuoristo^ läpi on
ensinkään. (Ne jokilaaksot, joi-rsia
rautatie kiertelee, ovat kyllä
paljon apuna.
tupakkavaunussa ihmettelin, et-
»tä se raha ja työvoima tuli rauta-akennukseen,
selitti eräs paikka-vanhus
tähän tapaan:
se erittäin paljon maksanut,
ista tuotiin miehet ja nuuska, Ca-t3^
öt. aiitä x^ähän nuuskaan ja
meni, sama raha se kierti ' ja
it tulivat valmiiksi. Miehet läh-
Etelä-Alhertasta metteitänikö?
fitan tässä illan kuluksi tähän
Ystävien osastoon jonkin rivin 'ja mainitsen,
että minäkin pääsin kolmen päivän
lomalle joulukuun alkupäivinä. Olin
nimittäin entisten naapurieni luona kylässä
Calgarj-n kaupungissa.
Olisin x^armaankin ollut aivan hukassa
ja eksynyt, jos yksin olisin kulkenut,
mutta ininuUa oli hy\'ä opas. \-oi sitä
kiirettä, kim piti aina ottaa toinen bussi,
välistä täyt>i pistää juoksuakin. M i nua
toisinaan nauratti, sillä kotitöissäkään
ei ole enää ollut niin kiirettä. Siellä
sain tutustua toisiinkin suomalaisiin,
^ näin joitakin, jotka olivat tulleet juuri
Suomesta. Ei\'ät he oikein pitäneet
tästä etelä-Albertasta, itä kuului olevan
parempi.
On se hauskaa, kiin saa edes joskus
olla jonkin päivän poissa kotihuolista. -
Joulukin on lähellä ja taas kuulee paljon
puhuttavan, että on rauha maassa^
Olutta sitä ei näytä olevan. Aina radiossa
ilmoitetaan, että huoi:ten miesr
teh tulisi liittyä laivastoon, armeijaan
t ^ ilmavoirniih. Se ei ole yhtä, mitä
kirkoissa saarnataan, että rauha maassa
jä IhmisUlä hyvä tahto. Se ön' minuti
mielestäni väärin. On täälläkin blliif
joku, joka oh kerännyt allekirjoituksia
räuhählistaan. Toiset ovat antanieet nimensä,
toiset taas ovat olleet pelkureita,
eivätkä ole uskaltaneet antaa nimeään.
Toivotan rauhanlistaan kerääjälle hyvää
onnea.
Olen lukenut tästä Liekki-lehdestä
äinä mielelläni Isoäidin kirjoitukset.
Hän kertoo tapahtumista 50 vuotta sit-
^ teh, jolloin vielä olin Suomessa. Sielläkin
päin missä olinj puhuttiin Matti
Kurikan toimista. En silloin Vielä paljon
ymmärtänyt niistä, mutta ihmiset
olivat kovasti sitä mieltä, että sinne pitäisi
päästä. Kyllä se oli varmaankin
vaikeaa aikaa. Tänne etelä-»Albertaan-kin
tuli ihmisiä uudismaita ottamaan laina
New Yorkista saakka ja asettuivat
50 mailinkin päähän rautatiestä.. Joku
toi hevosen mukanaan ja sileälle-a^vi^
kolle talonsa iäkensivat, kuka teki sen •
läudoiista, kuka turpeista ja kivistä. -
Olen itsekin niitä nähnyt, vaikka tulin
10 vuotta jälkeenpäin jä silloin \'asta'
tuli rautatiekin. Kyllä niillä ihmisillä
t ä y ^ oUa hyvät hermot, kun joillakiri
011 melko iso perhekin. E i ollut lääkäriä/
itse saivat sairaansa hoitaa. Sellais-
Ei\iit suinkaan ne minun mietteitäni
ole, minun on täytynyt ne jostain joskus
lukea, mutta en voi muistaa, kenen ni jälkeen.
Farmarm palama
Olen lukenut kertomuksia nykyään
Canadaan Suomesta tulleiden
siirtolaisten Anastuksista. He
eivät tunnu ajattelevan, että se olisi
ollut nriitään loistoaikaa aikaisemmin
tänne tulleillekaan ja siksi
päätin kertoa kokemuksistani parin
kolmen kuun ajalta Canadaan tulo-
"^ne o\^t ja koska olisin niitä lukenut.
Niin, eräänä iltana ajattelin filmiä
'iMinä elän", mikä kuvaa vAleksis Kiven
elämäkertaa. Siitähän se johtui, että
niinuHe tuli halu tarttua kynään ja koettaa
runoilla. Runoahan ei siitä kylläkään
syntynyt, mutta Jaakon poika ei
osannut eikä muistanut enempää.
. Ihminen, ken oletkin, olet tuntenut it-.
sesi loukatuksi, käynyt läpi vihan katkerat
kuohut, menettänyt elämäsi kau-neimmatkin
onnesi tavoitteet, saanut
osakseni kalva\'aa surua ja olet kaiken
kestänj^. ^Etole vahingoittanut lähimmäisesi
elämää^ et edes vihasi kohdetta.
Tanmiikuun 24 p:nä 1910 saavuimme
Sudburyyn. Meitä oli kolme
Garsoniin menevää poikaa,
Väinö, Oskari ja minä. Pidän nämä
pojat mukana kertomuksessani,
koska he olivat matka- sekä alkuajan
kohtalotovereitani.
Otimme kyytihevosen Sudburys-ta,
mutta ei sutä kyydistä ollut
paljon apua, sillä tiellä^ oli vahvasti
pehmeää lunta ja oli kova pakkanen,
että piti eiiin osa matkasta
kävellä pysyäkseen lämpimänä.
Garsonissa mesiimme erääseen suomalaiseen
ruokataloon, jonne olimme
tervetulleita. Suomea alettiin
joka^ on^nssaihmisesi. Olet pitänyt p^hua j a kysellä Suomen uutisia.
jtsesi,öuhtaana. Ihiminen, ole voitta- ^utta^ olh^t oikein kuusaUa
putsiUom paljon taistelulla sielun, tie- kielestä (finlinskasta), en
teenjataiteenaarteiUakuol^^^^ tahtonut pysyä mukana keskuste-dem
. - lussa. Emäntä sanoi minulle: **Ota
. Ystävyys on kaunista vain silloin,—lavitsa j a mene stouvin tj^kö." K&n
kun s e ^ i l y y puhtaana vilpistä ja petol- en tiennyt lavitsasta enempää kuin
lisuödesta;: "Silloin siinä on ter\'een ja
rakentavan kanssakäymisen pohja,*
' Omahyväinen itsekkyj-s karkoittaa ystävyyden.
-
Ihminfcn, ole iloinen ja nauti elämästäsi.'
Miiista kuitenkin, että et nauti
elämäsi^ turmioksesi, sillä silloinhan
voisit otlä' vaaraksi lähimmäisillesikin.
Säästät itseäsikin silloin, jos et leiki
heikompasi tiihteilla. >
Yhteiskunnissa missä koko kansan
stouvistakaan mitään, en tiennyt
mitä tehdä.
Muistan vielä ensimmäisen ruoka-
ateriani Ganadassa. Lämmitettyä
kalasoppaa ja rusinoista keitettyä
soppaa. Ajattelin, että tällais-tako
se Canadan hy\'ä ruoka on,
kun olin sitä kuullut niin kehuttavan.
Jonkin päivän levättyämme hommasi
ruokatalon isäntä meille työn
mi.e l,e ssä onrauh, an t, ah, ,t o, voi. i.h.m.i nen ,.a ^k^a^iv^a^n^t yo^o^n^. ^ Emme^ .^e^h^t^in eet olla
Ihmisyys oDa lähempänä täydellisyyttä.. 5e nun sanottu Viitasaaren lakko.
Me, jotka emme ole nähneet sodan oien myöhemmin lukenut kerto-kauhuja,
hävitystä ja raunioita, kärsi- muksen tästä lakosta, jostakin suo-mystä
ja kuolemaa, emme kaikin jaksa malaisesta julkaisusta, jossa sanot-.
täysin yTrimäi-tää, mitä on sota ja mitä tiin, että tämä lakko oh ensimmäi-on
faiihä; iÄleistä tavallisista raskaan-kiri
työn tiekijöistä löytyy sellaisia, jotka
äivänkiiih' pelkäävät, jos joku p i i -
huiikin^räii&asta. Se on kaiketi siksi,
että-enime-öler saaneet maistaa kärsi-
^yksän^^mäljs^ta^^ saakkav
Meid^-^koiejämme ja kaupimkejam-ifiie^^
eii^-Ote^i^ tuhonneet. Meistä
feJT^t-HSfinamkiian kaikki osaa kuvitella;
emmfe^j^csa 'täysin tajuta, mitä ovat
saanein kokea i l ^ jotka ovat joutuneet
kulkemaan-läpi savuavien raunioiden^
mitt^ämattöniis^ kyynel- ja veri-vifröi^^^
Temrae tajua, että he ovat olleet
'jä ovat e^ samanarvoisia,
ta oli vielä v. 1915. Sairaala ja lääkärit yhtä hyviä! ihmisiä kuin mekin. Onhan
olivat 50 mailm päässä ja hevosilla kul^
jettiin matka. Nyt on toista, ei ole enää
hevoset kulkuneuvoina, vaan kaikilla on
autot. Hj^vin harvoin lähdetään kävelemään
naapuriinkaan. Aika muuttuu
ja ihmiset ajan kanssa.
Toivon kaikille tämän lehden lukijoille
j a kirjoittajille onnea alkavana
vuonna ja etenkin niille, joilta olen saar
nut lehtitilauksen kysymättä. On niin
hyvä kun ovat tulleet ja sanoneet, että
uudistapas minun lehteni, että saan joka
numeron. On oikein hauska palvella
teitä.
A N N I N .
tivät takaisin, mikäli heitä oli enää lähtemään,
jokseenkm yhtä köyhinä kuin
olivat tulleetkin. Se vika niillä Euroopan
mailla on, että sjTinyttävät ja vieläpä
kasvattavatkin työvoiman työkuntoon
ja sitten ei ole työtä ja jos onkin,
ei sillä työllä saa niin paljon, että pysyisi
työkykyisenä. Me otamme heistä irti
parhaan 40—50 vuoden aikana ja annamme
sitten 40 dollarin eläkkeen kuukaudessa
70 vuotta täyttäneille. Eivät
ne työläiset hyvin öionta kuukautta siitä
ehdi nauttia. Tämä on sitä, joka kan-totta,
että olemme joutuneet antamaan
sodalle uhreja, mutta meille kotona oleville
se on ollut lähemmiri sanoen kuin
rauhaa ja hyvinvointia. Se, että näihin
saakka olemme saaneet olla jotenkin
kuin suojattuina vakavammalta, sen ei
saisi johtaa meitä harhaan tulevaisuudessa.'
Aika on parhaillaan käsillä, että
nieiltä kaikilta vaaditaan oikeaa ymmärrystä.
Ovathan monet oppineet sanoneet,
että tieteenjs-iimeisillä saavutuk-sila
voidaan tehdä ihmiskunnalle hyvinvointi,
mutta väärinkäytettynä niillä
saatetaan tuho. 1
' Ajatella rauhasta,, puhua rauhasta, ei
ole rikos. Taistelu rauhasta on hyvitys
itsellemme ja koko ihmiskunnalle.
JAAKON POIKA.
nattaa."
Minun tupakkani loppui ja sanoin
amen. En kuullut parempaa selitystä
toisiltakaan. Junamme porhalsi jo
aavikkomaissa, joten kotinurkat tulivat
lähemmäksi. Taas on yhden \uoden
työ, ennenkuin saa toisen 2 viikon loman.
•
LARIKAESTEN.
nen työläisten täydellisesti voittama
lakko tällä alueella. En kuitenkaan
pidä sitä täydellisenä voittona,
vaikka myönnytyksiä kyllä saatiinkin.
Lakko alkoi siten, että erään
Kusti Viitasaaren käyttämä poraus-kone-
oli menn3rt an^puessa rikki ja
yhtiö uhkasi vähentää 40 dollaria
Kustin palkasta. Asiasta keskusteltiin
kaivannon pesuhuoneossa ja
keskustelussa ilmeni, että yhtiö oli
pidättänyt joiltain miehiltä kaksi
dollaria kadoimeista ja särkyneistä
"paippurensseistä". Päätettiin olla
työstä poissa niin kauan kuin asia
selviää. Joukko olikin yksimielistä,
eikä monikaan mies mennyt työhön.
.
Pari miestä meni herrojen puheille
ja eräs Matti Nieminen-niminen
mies meni tulkiksi. Herrat
suostuivat siihen, ettei miehiltä
vedetä maksua kadonneista ja särkyneistä
työkalusta. Mutta sitten
t u l i eteen toinen "mutta". Matti,
joka toimf tulkkina, pantiin pois
työstä. Toiset edustajat menivät
herrojen puheille ja vaativat, että
Matti on otettava takaisin työhön,
tai muussa tap^ksessa lähtevät
toisetkin miehet pois. Herrat eivät
suostuneet ja n i i n lähti 48 miestä
pois, osan kuitenkin jäädessä työhön.
Kolmella parivaljakolla ja avoim
i l l a reillä lähdettiin Sudburyyn,
toistakymmentä miestä joka kuormassa.
Väinö, Oskari, minä ja John-niminen
mies tulimmö . Hempan
ruokataloon Copper C l i f f i i n ja meidän
piti seuraavana aamuna mennä
Crean H i i l i i n kysymään työtä. Johnin,
joka pärjäsi vähän puheesta,
p i t i kysyä työtä meille kaikille.
Mutta Jussi petti, jätti Väinön ja
Lattalitaina> tammikuun 12 päivänä, 1952 Sivu 7
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, January 12, 1952 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1952-01-12 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki520112 |
Description
| Title | 1952-01-12-07 |
| OCR text | Sctl "Ylös" länteen mänmaalaisilla, varsinkin rautatie-isillä, on tapana sanoa, €ttä jos ään länteen, mennään ylös ja jos , mennään alas. Minun ajatukseni ttä mennään mihin päin hyvänsä, mennään alas, jos kerran maapallo yöreä ja mennään tarpeeksi kauas, uin meidänkin Maijun kanssa piti lopuksi 3 vuorokautta junassa, eli riorin järven pohjoisrannikolta ouveriin asti — s i i s mennä "ylös". I kyllä pyörii itään käsin, joten län-menijän täytynee astella ain^ niin-vastamäkeä. Mene ja tiedä! i ole vielä laitettu kuntoon sitä Esa usen liikenteen välittäjää, jonka ro Jääskeläinen sai 'Esalta tietoon-mikä oli tällainen; tetaan iso kaari (niinkuin sateen- •), mutta raudasta, etelänavalta isnavalle ja kiinnitetään maan ak-eli napaan niin,; että kaari pysyy aan-ja maajpyörii siinä sisällä, sta Tiippmi paljon nuoratikapuita, matkustajat saavat hypätä :Toikku-niin kauaksi kun menee, tai jos isikatselUt^anpäri^maapallon^ niin kultttlua pudottautuu omalle le. - Vancouveriin' olisi matka siis Inyt 3 timtia,- koska kolmasti piti siirtää.' - Rasvata-- niitä- laakem^ täisi moleminillanäyeiUa, etteivät kitisemään, 'Rasvaus - tulisi eS' inLhommaksiy:sillä>>mailm:i^pääs^ <(jok^ vielä oli da)>fclöj*yi^se tpäikia^^^ ja^^osta: sitten- tuli kotim-hödksS vi^oli^.^^^^^ k4käni£^i^i^^!^ätel^ ttdevat^^aiEäiOmaiiye^r^^ i(ttaan^:^tiututaaa4ag@e un^?wim ikää^nUtäiä. ^Sidfö^iv ^ 1 ^ J ä ^ ^ ö ^ ^ ^ i ^ na^ureisii ^ joissavimstiin tiiis^^^c^ Veivät^'vieK ^©pegonin- Raitioon dimy jössa^di läHsiralma«n työ-smuet^^ äiättuurijuhlat. N i i - kaksi päiimä^^ja-jidlilat olivatkin mielenkimtöiser ohjelman y.m. ta. en viikon loma meni liian pian. , kun komppaniat eivät anna kuu-ukauden lomia kahdesti vuodeä« ehtisi käydä serkkuja katselevähän etempänäkinl Täytyi siis kotia kohti, ensin laivassa Van-in ja siitä taas junaan. 'Kahden vetämänä lähdettiin nousemaan Columbian vuoriston päälle korkeuteen, vaikka olisi pitän3rt itään mentämän. Jos Ontarios-rautatien rakennus ollut vaivälois-aikaisilla vehkeillä, niin ihmetel-yy, miten B C : n vuoristo^ läpi on ensinkään. (Ne jokilaaksot, joi-rsia rautatie kiertelee, ovat kyllä paljon apuna. tupakkavaunussa ihmettelin, et- »tä se raha ja työvoima tuli rauta-akennukseen, selitti eräs paikka-vanhus tähän tapaan: se erittäin paljon maksanut, ista tuotiin miehet ja nuuska, Ca-t3^ öt. aiitä x^ähän nuuskaan ja meni, sama raha se kierti ' ja it tulivat valmiiksi. Miehet läh- Etelä-Alhertasta metteitänikö? fitan tässä illan kuluksi tähän Ystävien osastoon jonkin rivin 'ja mainitsen, että minäkin pääsin kolmen päivän lomalle joulukuun alkupäivinä. Olin nimittäin entisten naapurieni luona kylässä Calgarj-n kaupungissa. Olisin x^armaankin ollut aivan hukassa ja eksynyt, jos yksin olisin kulkenut, mutta ininuUa oli hy\'ä opas. \-oi sitä kiirettä, kim piti aina ottaa toinen bussi, välistä täyt>i pistää juoksuakin. M i nua toisinaan nauratti, sillä kotitöissäkään ei ole enää ollut niin kiirettä. Siellä sain tutustua toisiinkin suomalaisiin, ^ näin joitakin, jotka olivat tulleet juuri Suomesta. Ei\'ät he oikein pitäneet tästä etelä-Albertasta, itä kuului olevan parempi. On se hauskaa, kiin saa edes joskus olla jonkin päivän poissa kotihuolista. - Joulukin on lähellä ja taas kuulee paljon puhuttavan, että on rauha maassa^ Olutta sitä ei näytä olevan. Aina radiossa ilmoitetaan, että huoi:ten miesr teh tulisi liittyä laivastoon, armeijaan t ^ ilmavoirniih. Se ei ole yhtä, mitä kirkoissa saarnataan, että rauha maassa jä IhmisUlä hyvä tahto. Se ön' minuti mielestäni väärin. On täälläkin blliif joku, joka oh kerännyt allekirjoituksia räuhählistaan. Toiset ovat antanieet nimensä, toiset taas ovat olleet pelkureita, eivätkä ole uskaltaneet antaa nimeään. Toivotan rauhanlistaan kerääjälle hyvää onnea. Olen lukenut tästä Liekki-lehdestä äinä mielelläni Isoäidin kirjoitukset. Hän kertoo tapahtumista 50 vuotta sit- ^ teh, jolloin vielä olin Suomessa. Sielläkin päin missä olinj puhuttiin Matti Kurikan toimista. En silloin Vielä paljon ymmärtänyt niistä, mutta ihmiset olivat kovasti sitä mieltä, että sinne pitäisi päästä. Kyllä se oli varmaankin vaikeaa aikaa. Tänne etelä-»Albertaan-kin tuli ihmisiä uudismaita ottamaan laina New Yorkista saakka ja asettuivat 50 mailinkin päähän rautatiestä.. Joku toi hevosen mukanaan ja sileälle-a^vi^ kolle talonsa iäkensivat, kuka teki sen • läudoiista, kuka turpeista ja kivistä. - Olen itsekin niitä nähnyt, vaikka tulin 10 vuotta jälkeenpäin jä silloin \'asta' tuli rautatiekin. Kyllä niillä ihmisillä t ä y ^ oUa hyvät hermot, kun joillakiri 011 melko iso perhekin. E i ollut lääkäriä/ itse saivat sairaansa hoitaa. Sellais- Ei\iit suinkaan ne minun mietteitäni ole, minun on täytynyt ne jostain joskus lukea, mutta en voi muistaa, kenen ni jälkeen. Farmarm palama Olen lukenut kertomuksia nykyään Canadaan Suomesta tulleiden siirtolaisten Anastuksista. He eivät tunnu ajattelevan, että se olisi ollut nriitään loistoaikaa aikaisemmin tänne tulleillekaan ja siksi päätin kertoa kokemuksistani parin kolmen kuun ajalta Canadaan tulo- "^ne o\^t ja koska olisin niitä lukenut. Niin, eräänä iltana ajattelin filmiä 'iMinä elän", mikä kuvaa vAleksis Kiven elämäkertaa. Siitähän se johtui, että niinuHe tuli halu tarttua kynään ja koettaa runoilla. Runoahan ei siitä kylläkään syntynyt, mutta Jaakon poika ei osannut eikä muistanut enempää. . Ihminen, ken oletkin, olet tuntenut it-. sesi loukatuksi, käynyt läpi vihan katkerat kuohut, menettänyt elämäsi kau-neimmatkin onnesi tavoitteet, saanut osakseni kalva\'aa surua ja olet kaiken kestänj^. ^Etole vahingoittanut lähimmäisesi elämää^ et edes vihasi kohdetta. Tanmiikuun 24 p:nä 1910 saavuimme Sudburyyn. Meitä oli kolme Garsoniin menevää poikaa, Väinö, Oskari ja minä. Pidän nämä pojat mukana kertomuksessani, koska he olivat matka- sekä alkuajan kohtalotovereitani. Otimme kyytihevosen Sudburys-ta, mutta ei sutä kyydistä ollut paljon apua, sillä tiellä^ oli vahvasti pehmeää lunta ja oli kova pakkanen, että piti eiiin osa matkasta kävellä pysyäkseen lämpimänä. Garsonissa mesiimme erääseen suomalaiseen ruokataloon, jonne olimme tervetulleita. Suomea alettiin joka^ on^nssaihmisesi. Olet pitänyt p^hua j a kysellä Suomen uutisia. jtsesi,öuhtaana. Ihiminen, ole voitta- ^utta^ olh^t oikein kuusaUa putsiUom paljon taistelulla sielun, tie- kielestä (finlinskasta), en teenjataiteenaarteiUakuol^^^^ tahtonut pysyä mukana keskuste-dem . - lussa. Emäntä sanoi minulle: **Ota . Ystävyys on kaunista vain silloin,—lavitsa j a mene stouvin tj^kö." K&n kun s e ^ i l y y puhtaana vilpistä ja petol- en tiennyt lavitsasta enempää kuin lisuödesta;: "Silloin siinä on ter\'een ja rakentavan kanssakäymisen pohja,* ' Omahyväinen itsekkyj-s karkoittaa ystävyyden. - Ihminfcn, ole iloinen ja nauti elämästäsi.' Miiista kuitenkin, että et nauti elämäsi^ turmioksesi, sillä silloinhan voisit otlä' vaaraksi lähimmäisillesikin. Säästät itseäsikin silloin, jos et leiki heikompasi tiihteilla. > Yhteiskunnissa missä koko kansan stouvistakaan mitään, en tiennyt mitä tehdä. Muistan vielä ensimmäisen ruoka- ateriani Ganadassa. Lämmitettyä kalasoppaa ja rusinoista keitettyä soppaa. Ajattelin, että tällais-tako se Canadan hy\'ä ruoka on, kun olin sitä kuullut niin kehuttavan. Jonkin päivän levättyämme hommasi ruokatalon isäntä meille työn mi.e l,e ssä onrauh, an t, ah, ,t o, voi. i.h.m.i nen ,.a ^k^a^iv^a^n^t yo^o^n^. ^ Emme^ .^e^h^t^in eet olla Ihmisyys oDa lähempänä täydellisyyttä.. 5e nun sanottu Viitasaaren lakko. Me, jotka emme ole nähneet sodan oien myöhemmin lukenut kerto-kauhuja, hävitystä ja raunioita, kärsi- muksen tästä lakosta, jostakin suo-mystä ja kuolemaa, emme kaikin jaksa malaisesta julkaisusta, jossa sanot-. täysin yTrimäi-tää, mitä on sota ja mitä tiin, että tämä lakko oh ensimmäi-on faiihä; iÄleistä tavallisista raskaan-kiri työn tiekijöistä löytyy sellaisia, jotka äivänkiiih' pelkäävät, jos joku p i i - huiikin^räii&asta. Se on kaiketi siksi, että-enime-öler saaneet maistaa kärsi- ^yksän^^mäljs^ta^^ saakkav Meid^-^koiejämme ja kaupimkejam-ifiie^^ eii^-Ote^i^ tuhonneet. Meistä feJT^t-HSfinamkiian kaikki osaa kuvitella; emmfe^j^csa 'täysin tajuta, mitä ovat saanein kokea i l ^ jotka ovat joutuneet kulkemaan-läpi savuavien raunioiden^ mitt^ämattöniis^ kyynel- ja veri-vifröi^^^ Temrae tajua, että he ovat olleet 'jä ovat e^ samanarvoisia, ta oli vielä v. 1915. Sairaala ja lääkärit yhtä hyviä! ihmisiä kuin mekin. Onhan olivat 50 mailm päässä ja hevosilla kul^ jettiin matka. Nyt on toista, ei ole enää hevoset kulkuneuvoina, vaan kaikilla on autot. Hj^vin harvoin lähdetään kävelemään naapuriinkaan. Aika muuttuu ja ihmiset ajan kanssa. Toivon kaikille tämän lehden lukijoille j a kirjoittajille onnea alkavana vuonna ja etenkin niille, joilta olen saar nut lehtitilauksen kysymättä. On niin hyvä kun ovat tulleet ja sanoneet, että uudistapas minun lehteni, että saan joka numeron. On oikein hauska palvella teitä. A N N I N . tivät takaisin, mikäli heitä oli enää lähtemään, jokseenkm yhtä köyhinä kuin olivat tulleetkin. Se vika niillä Euroopan mailla on, että sjTinyttävät ja vieläpä kasvattavatkin työvoiman työkuntoon ja sitten ei ole työtä ja jos onkin, ei sillä työllä saa niin paljon, että pysyisi työkykyisenä. Me otamme heistä irti parhaan 40—50 vuoden aikana ja annamme sitten 40 dollarin eläkkeen kuukaudessa 70 vuotta täyttäneille. Eivät ne työläiset hyvin öionta kuukautta siitä ehdi nauttia. Tämä on sitä, joka kan-totta, että olemme joutuneet antamaan sodalle uhreja, mutta meille kotona oleville se on ollut lähemmiri sanoen kuin rauhaa ja hyvinvointia. Se, että näihin saakka olemme saaneet olla jotenkin kuin suojattuina vakavammalta, sen ei saisi johtaa meitä harhaan tulevaisuudessa.' Aika on parhaillaan käsillä, että nieiltä kaikilta vaaditaan oikeaa ymmärrystä. Ovathan monet oppineet sanoneet, että tieteenjs-iimeisillä saavutuk-sila voidaan tehdä ihmiskunnalle hyvinvointi, mutta väärinkäytettynä niillä saatetaan tuho. 1 ' Ajatella rauhasta,, puhua rauhasta, ei ole rikos. Taistelu rauhasta on hyvitys itsellemme ja koko ihmiskunnalle. JAAKON POIKA. nattaa." Minun tupakkani loppui ja sanoin amen. En kuullut parempaa selitystä toisiltakaan. Junamme porhalsi jo aavikkomaissa, joten kotinurkat tulivat lähemmäksi. Taas on yhden \uoden työ, ennenkuin saa toisen 2 viikon loman. • LARIKAESTEN. nen työläisten täydellisesti voittama lakko tällä alueella. En kuitenkaan pidä sitä täydellisenä voittona, vaikka myönnytyksiä kyllä saatiinkin. Lakko alkoi siten, että erään Kusti Viitasaaren käyttämä poraus-kone- oli menn3rt an^puessa rikki ja yhtiö uhkasi vähentää 40 dollaria Kustin palkasta. Asiasta keskusteltiin kaivannon pesuhuoneossa ja keskustelussa ilmeni, että yhtiö oli pidättänyt joiltain miehiltä kaksi dollaria kadoimeista ja särkyneistä "paippurensseistä". Päätettiin olla työstä poissa niin kauan kuin asia selviää. Joukko olikin yksimielistä, eikä monikaan mies mennyt työhön. . Pari miestä meni herrojen puheille ja eräs Matti Nieminen-niminen mies meni tulkiksi. Herrat suostuivat siihen, ettei miehiltä vedetä maksua kadonneista ja särkyneistä työkalusta. Mutta sitten t u l i eteen toinen "mutta". Matti, joka toimf tulkkina, pantiin pois työstä. Toiset edustajat menivät herrojen puheille ja vaativat, että Matti on otettava takaisin työhön, tai muussa tap^ksessa lähtevät toisetkin miehet pois. Herrat eivät suostuneet ja n i i n lähti 48 miestä pois, osan kuitenkin jäädessä työhön. Kolmella parivaljakolla ja avoim i l l a reillä lähdettiin Sudburyyn, toistakymmentä miestä joka kuormassa. Väinö, Oskari, minä ja John-niminen mies tulimmö . Hempan ruokataloon Copper C l i f f i i n ja meidän piti seuraavana aamuna mennä Crean H i i l i i n kysymään työtä. Johnin, joka pärjäsi vähän puheesta, p i t i kysyä työtä meille kaikille. Mutta Jussi petti, jätti Väinön ja Lattalitaina> tammikuun 12 päivänä, 1952 Sivu 7 |
Tags
Comments
Post a Comment for 1952-01-12-07
