1942-06-20-06 |
Previous | 6 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
LAUANTAINA, KESÄKUUN 20 PÄIVÄNÄ
i i
m.
f fe
•1? V )V
ilmi li
• Canadau armeija» pH'
kuja, vasemmalta oikea!
Ic : hiiht o puku, sairaala
puku, tankki puku,
taistelupuku, har-jflHuspuku,
lomapuku,
ta-vipuku, vesi-trans-porttipuku,
upseerin
työ puku y kesäinen lef-ripuku,
talvinen ajopuku,
kaasypuku, tarjoilijan
puku, kesäinen
taistelupuku, skotlantilainen
paraatipuku, palosotilaan
piiku ja
transportti-ajurtn . puku.
. ;
HOSPITAL OUTFIT
BItig suit. reguTation cap,
shoes.,
. BATTtE ORDER
Helmet, battle dress, ank-
Icts, boots, wcbb cquipr
; mcnt, rille.
. SVAUCING OUT pJtEiSS-Khaki
s e ^ , open cbifar.
WATER
Rubber suit. ye^^i
Ix" %
* - 1
f:
^ VV.
^^^^
SKI OUTFIT
Parka, Skiis, mtts.
TANKCLOTHINC
G>verall$. helmet, goggles.
driver$' gk)¥e$.
KHAKI DRILL ^
Wth fjetd Service cap, summer
walking out oniform.
-WIMTER CREATCOAT
Heavy khaki and winrer cap.
w
tahtoo ilmaista. Se on totta, Allan,
onko Umbopa kuullut mitään veljestäni?"
' ' E i , hän ei sano kuulleensa mitään.
Hän on kysynjrt jokaiselta ku-kualaiselta,
johon hän on tutustunut^
mutta kaikki sanovat» «ttä me olemme
ensimmäiset valkoiset ihmiset, jotka
ovat .astuoeet jalkansa tähän maahan."
"Luuletko ylipäänsä, että hän on
voinut jäästä tänne asti?." kysyi <5od
ystävältään. "Meidän mätkancinie
kj41ä onnistui^ mutta sehän, d i sula
ihme. Kuinka hän olisi soinut löytää
tien vuorten yli ilman kalttaa?"
"En tiedä", vastasi Cuttis syn-'
kasti, "mutta jollain, ta>'alla minä
kyllä hänet löydän".
Päivä laski hitaasti mailleen ja
samassa kun sen viimeinen valo sammui
näköpiirin taa, syöksyi pimeys
kätköstään kuin myrskytuuli ja kattoi
mustana ja paksuna pääkaupungin
ja koko maan. Toisena silmänräpäyksenä
oli päivä, toisena yö — hämärän
hiljaisia hetkiä ei näillä leveysasteilla
tunneta. Valo ja pimeys
vmhtuvat kuin elämä ja kuolema.
Aurinko laskee ja maa peittyy varjoon,
mutta pimeyden viitta ei kauankaan
verhonnut maan ^hartioita: .
pian Wipic.yieno,y^piiäde-»d^^
— ja kas! nyt näkyi kapea, hopeareu-na,
ja viimein kohosi puolikuu taivaalle.
Sen kalpeat sät«et valäi^vat'
suurta^ hiljaista tasankoa, Ja kau-k^
ria vuorilla loisti limii kuin pididas
Jhopea. / . . . :
HiUaa j X ääneU ihailimme tätä.
hurmaavaa satuihanuutta,' Tähdet
kalpenivat kalpenemistaan — kmra
valo himmensi ne, omituinen, lämmin
ja onnellinen tuime valtasi meidät
nähdessämme edessämme leviävät
suurenmoiset ja kauniit seudut.
En osaa kuvaili^, minkä va&utuksen
tämä vkuutamo-yö teki mieleemme,
tiedän %*ain, että minä — niin, kuten
lukija tietää, olen vain tavallinen,
y^csinkertainen norsunpyytäjä. eRcä
elämäni suinkaan ole ollut pelkässä
kauneudessa kahlaamista^ mutta jotain
kaunistakin olen^^sentäan nähnyt,
ja kauneimpia hetkiä elämässäm o l i'
kuutamo-yö kukualaisten tnaa^.
Mutta äkJdä luunttiin meitä unel-.
missamme. Kohtelias ystävämme
Infadus astui luoksemme ja «hdotti»
*ttä me nyt jo jatkaisimme matr
kaamme pääkaupunjdin, missä mdUe .
oli Naarattu yänaja.
"Kuu paistaa nyt niin kirkkaasti".
sanoi hän, "että me emme kompastu
tiellä".
Sanottu ja tehty. Läksimme matkaan
ja tunnin kuluttua olhnme saapuneet
erääseen Luhin esikaupungeista,-
Kaupunki itse-näytti suurenmoiselta;
sen ymp&rillä leimusi
nuotio nuotion vieressä -—ikäänkuin
valtava . tulikehä. Nyt saavuimme
vailihaud^e; nostosillalla seisoi soturi
vartioimassa. Tuimalla äänellä
Jliuusi häii: vastaamme: '^Ken siellä?";
Infadus lausui tunnussana, |oUdin.
nostosilta laskettiin, j a me^^pääsimme
yli. TuUnxme kaupungin pääkadulle,
mutta vielä emme,pysähtyneet; vas-,
ta kun olinime astuneet puoli tuntia
ja kulkeneet satojen majojen ohi, seisahtui
infadus vihdoin kapealle portille.
Sen sisäpuolella oli koko joukko
majoja, jotka ympäröivät. pientä
pihamaata. Siinä oli meidän asuntomme.
..
Me astuiname pihalle. Huomasimme
nyt, että jokainen meistä oli
saanut oman majansa itseään varten,
vieläpä oikein tilavan ja mukavan;
lattialle oli levitetty useampia kerroksia
tuoksuvia heiniä ja niiden päälle
parkittuja nahkoja.- Ensi työksemme
peseyd3rimme, jä -kun sie oli
tehty,. tuli joi&ko -nuoria • tyttöjä
luK^csemme. /Hp toivj^;pais;te.^«ia^li-:
haa ja paahdettuja. jaiAokokkareita
puulautasilla. %
Iskimme hyvällä ruokahalulla kiinni
alkuasukkaiden heikkuihmj ja kun
- olimme syöneet ja juonu»t»nostja-
.timme kaikki vuoteet sajnaap majaan
ja heittäydyimme sit.tenmakiiul-
. le. Eipä kestänyt montakaan, silr
mänräpäystä ennenkuin vaivuimme
sikeään uneen^ väsjmeet kun olimme
rasittavan päivämatkan jälkeen.
Aurinko oli jo korkealla taivaalla,
kun viimein heräsimme. Vuoteemme
ääressä seisoivat . eilisiltaset ystä-x^
ämme^ heidät oli lähetetty auttamaan
meitä pukeutumisessa.
Olisittepa nähneet, miltä God täi?
1ä hetkellä näytti. **P»dteutumises.
sa!" toruskeli hän. "Pukeutumisessa?
Tätäkö he kutsuvat» pi&eutumi-seksi
? Kun ei ihmisellä ole muita
vaatteita kuin villapaita ja kenkä^
. ( ^ i ^ niin ei todellakaan kannata tulla
pulramaan pulceutumisesta... Etr
tekö voisiipyytää näitä tyttösiä tuomaan
'housuni, Allan?" . .
Minä-tein niin, mutta housut eivät
<4]eet iaatavissa. Ne oU kuten
mitkakin pyhät esineet heti viety kuninkaalle.
Muuten ilmoittivat neitoset,
että kuningas suvaitsi vastaanottaa
meidät aaniupäi väliä.
Neitosten suureksi kummaksi ja
mielipahaksi pyysimnae; heidät poistumaan,
kunnes olimme pi&eutuneet.
God p a r ^ na3ii. sittenkin eniten: vai^
vaa, vaikka^än. ei -tarvinnut ^moota
minuuttia. ennenkuin x>li vaatteissa^
fiänen täytyi näet ajaa^f}ai;taasayto^^
sih/sanoen/oä^ean poskenparta.^Va-.
sempaa- Jcidsimme häntä >Herian
oKSsavdtseUä^ ko^emasta^
, kasvoi nyt o&ein:mul$eafND^iq^^
Me toiset tyydyimme v ä h e ö q ^ ^ .
|]N&stmm& ja iiarjasimme; itsemme vain
oikein perinpöhj^^sti. CiirtiiMA Ivul-lahkeltaiset
hiukset olivat 'kasvaneet
niin pitkiksi, että ne ulottuivat melr.
kein hartioille, ja hän jnmstutti Jiyt
enemmän kuin koskaan ennen xnui-.
naisajan viikinkiä. Minäkin olin ^ a -
nut aimo parran;" Imrmaatviifcseni
eivät tavallisesti ole puolta, tuumaa
pitonmät, mutta nyt ne olivat kokonaisen
tuuman mittaiset.
Kun olimme syöneet aamiaisemme .
ja polttaneet piipullisen tupakkaa,,
tuli Infadus ilmoittamaan, että kuningas
Twala oli A-almis vastaanottamaan
meitä.
-Me vastasimme, että mieluummin
codottaisimine, ^^unnes. aurinko <>^
vi»i^€alla;:oliimne-viefö:väs]^roet;m£^ ^
- kan ^jälkeen jm.e. ;Kun,Dlet-tefceE^^
. scssä villien >taipuo|idBien:, ihmisten
kanssa, on paras-antaa~hei<föniKiot-
V taa. Jos :olet liian. kdittliascjarhuo- •
-maavameni kuulevat?ie,x«ttä .heitä
pdfcäät. 5en«uo6i. .Jäinmie rauhal-.-
^ Esesti raajaamme: ja :'istu.nnme „
kokonaisen tunnin jutellen niitä näir
tä, vaikka, varm^ti olimme yhtä _
' uteliaita iiäkemään kuningas Tw^3a
kuin hän meitä. Odottaessamme
otinnne esflle muutamia .lahjoja, joii-la
aioimme ilahduttaa kuningasta,"
hänen «vaimojaan ja hoviväkeään.
Paljon ei -meillä oUut,:mutta. Jotain,
sentään saimme kerätyksi kokoon;
nimittäia Tuulihattu raukan -Win-
"chester-pyssyn ja muutamia hehni-.
nauhoja.
Viimein ilmoitimme Infadiflcselle,
että olimme valmiit lähtemään ku-n
i n t o n luo, ja sitten lakamme kaikki
matkaan Iiifaduksen jseuräamina,
Umbopa kantoi pyssyä'ja helmiä. ...
Jatkuu^
Kehtolaulu ikävälle
, . Murheen pUiti
kehdokseen
V otti minut ^
• kaikkineen.
^ Miksi; raukka,
• ^ valvoi'Viun
c: _ sairaan^laUla
.- - V ly va^ftain.
\T4^d(JU^onitmdita^^^ : \ S''A
. : • yiitävoin. . v
^ ^^^^^^^ .
-Nuku tähän
.sydämeen,
nuku, saat sen
koukkineen.
• Tuuditan,-tuuditan hiljaa
.-muistoa .vaikeaa.
Muku, jo, -paljon sä voisit
^ : • O/r^ PALOHEfMp.
.taan>*^niö¥o^^ i^r
. tunnemme kaikista jnuis^ '
;linmusta:4avattoman suuresta pussi-
. nokastaanvion^^k^^^
...pea^ijinutt^,^ :suk€lla, joten ^ ^
,4>yy^?^ää,iSMhstajaloja .y.ra.) ya?|^
.jmaöKsk Yesistä..:TäMöin peiikaai?!
usein ^asettuvat ^äännölliäiin riyeib^
-j^ ahdistavat -fcdat niataUin lahdelmiin
.tai .k^skeen^, josta sieppaavat
ne taita:va5ti leukapussiinsa. Pelikaanit,
asustavat-yleensä suurin joukoin
samoilla paikoin ja pesi\-ät soissa^ta»
. rannoaiaf. Pol^ois-Afrikaäta ja
lä^lEuropassa-Unkariin saakka: Jp^^
Idn k^oja.: on pelikaaneja la^-a^
Suomessakin,- Uudellamaalla, sc»
Venäjän-ÄTJalassa-. Ihmisasunio-
-jcn -läheisyydessä peUkaani voi tuUx
aivan kesyksi. •• -• - " ' - '
JSis-ynyt juokse hädissään, jo -mitä
enemmän hän ^juoksee, sitä eiääm-mälic
hän -eksyy. — pysähdy, istu
ja mieti.
L^kuttavimmiaovat ajanvirrassi
ne 1tetk^,M(dru qikciti raaka
.ma .liatuu: ja:tuntee .polttovaa-l^
•Syvä. on ^kärsiviä lohduttaa toi-veOla,
muUa-€i.taivema,j^id'^''^''
eir^mtääntekdäfa joita ei aiataici»
toteuttaa. • ^
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, June 20, 1942 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1942-06-20 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki420620 |
Description
| Title | 1942-06-20-06 |
| OCR text |
LAUANTAINA, KESÄKUUN 20 PÄIVÄNÄ
i i
m.
f fe
•1? V )V
ilmi li
• Canadau armeija» pH'
kuja, vasemmalta oikea!
Ic : hiiht o puku, sairaala
puku, tankki puku,
taistelupuku, har-jflHuspuku,
lomapuku,
ta-vipuku, vesi-trans-porttipuku,
upseerin
työ puku y kesäinen lef-ripuku,
talvinen ajopuku,
kaasypuku, tarjoilijan
puku, kesäinen
taistelupuku, skotlantilainen
paraatipuku, palosotilaan
piiku ja
transportti-ajurtn . puku.
. ;
HOSPITAL OUTFIT
BItig suit. reguTation cap,
shoes.,
. BATTtE ORDER
Helmet, battle dress, ank-
Icts, boots, wcbb cquipr
; mcnt, rille.
. SVAUCING OUT pJtEiSS-Khaki
s e ^ , open cbifar.
WATER
Rubber suit. ye^^i
Ix" %
* - 1
f:
^ VV.
^^^^
SKI OUTFIT
Parka, Skiis, mtts.
TANKCLOTHINC
G>verall$. helmet, goggles.
driver$' gk)¥e$.
KHAKI DRILL ^
Wth fjetd Service cap, summer
walking out oniform.
-WIMTER CREATCOAT
Heavy khaki and winrer cap.
w
tahtoo ilmaista. Se on totta, Allan,
onko Umbopa kuullut mitään veljestäni?"
' ' E i , hän ei sano kuulleensa mitään.
Hän on kysynjrt jokaiselta ku-kualaiselta,
johon hän on tutustunut^
mutta kaikki sanovat» «ttä me olemme
ensimmäiset valkoiset ihmiset, jotka
ovat .astuoeet jalkansa tähän maahan."
"Luuletko ylipäänsä, että hän on
voinut jäästä tänne asti?." kysyi <5od
ystävältään. "Meidän mätkancinie
kj41ä onnistui^ mutta sehän, d i sula
ihme. Kuinka hän olisi soinut löytää
tien vuorten yli ilman kalttaa?"
"En tiedä", vastasi Cuttis syn-'
kasti, "mutta jollain, ta>'alla minä
kyllä hänet löydän".
Päivä laski hitaasti mailleen ja
samassa kun sen viimeinen valo sammui
näköpiirin taa, syöksyi pimeys
kätköstään kuin myrskytuuli ja kattoi
mustana ja paksuna pääkaupungin
ja koko maan. Toisena silmänräpäyksenä
oli päivä, toisena yö — hämärän
hiljaisia hetkiä ei näillä leveysasteilla
tunneta. Valo ja pimeys
vmhtuvat kuin elämä ja kuolema.
Aurinko laskee ja maa peittyy varjoon,
mutta pimeyden viitta ei kauankaan
verhonnut maan ^hartioita: .
pian Wipic.yieno,y^piiäde-»d^^
— ja kas! nyt näkyi kapea, hopeareu-na,
ja viimein kohosi puolikuu taivaalle.
Sen kalpeat sät«et valäi^vat'
suurta^ hiljaista tasankoa, Ja kau-k^
ria vuorilla loisti limii kuin pididas
Jhopea. / . . . :
HiUaa j X ääneU ihailimme tätä.
hurmaavaa satuihanuutta,' Tähdet
kalpenivat kalpenemistaan — kmra
valo himmensi ne, omituinen, lämmin
ja onnellinen tuime valtasi meidät
nähdessämme edessämme leviävät
suurenmoiset ja kauniit seudut.
En osaa kuvaili^, minkä va&utuksen
tämä vkuutamo-yö teki mieleemme,
tiedän %*ain, että minä — niin, kuten
lukija tietää, olen vain tavallinen,
y^csinkertainen norsunpyytäjä. eRcä
elämäni suinkaan ole ollut pelkässä
kauneudessa kahlaamista^ mutta jotain
kaunistakin olen^^sentäan nähnyt,
ja kauneimpia hetkiä elämässäm o l i'
kuutamo-yö kukualaisten tnaa^.
Mutta äkJdä luunttiin meitä unel-.
missamme. Kohtelias ystävämme
Infadus astui luoksemme ja «hdotti»
*ttä me nyt jo jatkaisimme matr
kaamme pääkaupunjdin, missä mdUe .
oli Naarattu yänaja.
"Kuu paistaa nyt niin kirkkaasti".
sanoi hän, "että me emme kompastu
tiellä".
Sanottu ja tehty. Läksimme matkaan
ja tunnin kuluttua olhnme saapuneet
erääseen Luhin esikaupungeista,-
Kaupunki itse-näytti suurenmoiselta;
sen ymp&rillä leimusi
nuotio nuotion vieressä -—ikäänkuin
valtava . tulikehä. Nyt saavuimme
vailihaud^e; nostosillalla seisoi soturi
vartioimassa. Tuimalla äänellä
Jliuusi häii: vastaamme: '^Ken siellä?";
Infadus lausui tunnussana, |oUdin.
nostosilta laskettiin, j a me^^pääsimme
yli. TuUnxme kaupungin pääkadulle,
mutta vielä emme,pysähtyneet; vas-,
ta kun olinime astuneet puoli tuntia
ja kulkeneet satojen majojen ohi, seisahtui
infadus vihdoin kapealle portille.
Sen sisäpuolella oli koko joukko
majoja, jotka ympäröivät. pientä
pihamaata. Siinä oli meidän asuntomme.
..
Me astuiname pihalle. Huomasimme
nyt, että jokainen meistä oli
saanut oman majansa itseään varten,
vieläpä oikein tilavan ja mukavan;
lattialle oli levitetty useampia kerroksia
tuoksuvia heiniä ja niiden päälle
parkittuja nahkoja.- Ensi työksemme
peseyd3rimme, jä -kun sie oli
tehty,. tuli joi&ko -nuoria • tyttöjä
luK^csemme. /Hp toivj^;pais;te.^«ia^li-:
haa ja paahdettuja. jaiAokokkareita
puulautasilla. %
Iskimme hyvällä ruokahalulla kiinni
alkuasukkaiden heikkuihmj ja kun
- olimme syöneet ja juonu»t»nostja-
.timme kaikki vuoteet sajnaap majaan
ja heittäydyimme sit.tenmakiiul-
. le. Eipä kestänyt montakaan, silr
mänräpäystä ennenkuin vaivuimme
sikeään uneen^ väsjmeet kun olimme
rasittavan päivämatkan jälkeen.
Aurinko oli jo korkealla taivaalla,
kun viimein heräsimme. Vuoteemme
ääressä seisoivat . eilisiltaset ystä-x^
ämme^ heidät oli lähetetty auttamaan
meitä pukeutumisessa.
Olisittepa nähneet, miltä God täi?
1ä hetkellä näytti. **P»dteutumises.
sa!" toruskeli hän. "Pukeutumisessa?
Tätäkö he kutsuvat» pi&eutumi-seksi
? Kun ei ihmisellä ole muita
vaatteita kuin villapaita ja kenkä^
. ( ^ i ^ niin ei todellakaan kannata tulla
pulramaan pulceutumisesta... Etr
tekö voisiipyytää näitä tyttösiä tuomaan
'housuni, Allan?" . .
Minä-tein niin, mutta housut eivät
<4]eet iaatavissa. Ne oU kuten
mitkakin pyhät esineet heti viety kuninkaalle.
Muuten ilmoittivat neitoset,
että kuningas suvaitsi vastaanottaa
meidät aaniupäi väliä.
Neitosten suureksi kummaksi ja
mielipahaksi pyysimnae; heidät poistumaan,
kunnes olimme pi&eutuneet.
God p a r ^ na3ii. sittenkin eniten: vai^
vaa, vaikka^än. ei -tarvinnut ^moota
minuuttia. ennenkuin x>li vaatteissa^
fiänen täytyi näet ajaa^f}ai;taasayto^^
sih/sanoen/oä^ean poskenparta.^Va-.
sempaa- Jcidsimme häntä >Herian
oKSsavdtseUä^ ko^emasta^
, kasvoi nyt o&ein:mul$eafND^iq^^
Me toiset tyydyimme v ä h e ö q ^ ^ .
|]N&stmm& ja iiarjasimme; itsemme vain
oikein perinpöhj^^sti. CiirtiiMA Ivul-lahkeltaiset
hiukset olivat 'kasvaneet
niin pitkiksi, että ne ulottuivat melr.
kein hartioille, ja hän jnmstutti Jiyt
enemmän kuin koskaan ennen xnui-.
naisajan viikinkiä. Minäkin olin ^ a -
nut aimo parran;" Imrmaatviifcseni
eivät tavallisesti ole puolta, tuumaa
pitonmät, mutta nyt ne olivat kokonaisen
tuuman mittaiset.
Kun olimme syöneet aamiaisemme .
ja polttaneet piipullisen tupakkaa,,
tuli Infadus ilmoittamaan, että kuningas
Twala oli A-almis vastaanottamaan
meitä.
-Me vastasimme, että mieluummin
codottaisimine, ^^unnes. aurinko <>^
vi»i^€alla;:oliimne-viefö:väs]^roet;m£^ ^
- kan ^jälkeen jm.e. ;Kun,Dlet-tefceE^^
. scssä villien >taipuo|idBien:, ihmisten
kanssa, on paras-antaa~hei |
Tags
Comments
Post a Comment for 1942-06-20-06
