Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, June 20, 1942

              K' V
«II'
te
Sivu 2 L A U A N T A I N A . KESÄKUUN 20 PÄIVÄNÄ 1942
(Canadan suomalaisten viikkolehti)
Publisbed and printed by the Vapaus
Publishing Company Limited. 100-102
Elm Street, West, Sudbury. Ontario.
Begisterad at the Post Office OepU
3ttawa. as seoond class matter.
Tflaosblnnat:
l vk, 92M ,
9 kk. 1.10
8 kk. J80
Yhdysvaltoihin:
1 vk $2.50
^ ••••««•»••••«•••*•'•« 1«40
luomeen ja muualle ulkomaille:
l vk. $3X)0»:
6 kk. ............ 1.65
Irtonumerot 5 senttiä
Liekki Ilmestyy Jokaisen vipcon lau­antaina
12>sivulsen8. «isältäen jMurasta
kaunokirjallista luetta\'aa kalkilta aloil­ta.
AslamlehiUe myönnetään 20 prosen­tin
palkkio.
F^^ytäkää asiamlesvälineltä Jo t&-
cftän.
ILMOITUSHINNAT: Kirjeenvaihto­ilmoitukset
$1.00 kerta. AvioUmoon
mermeille onnentoivotukset 40c fpalsta-tuuma.
Nlmenmuuttoilmoitukset 50c
kert» $1.00 kolme kertaa. Syntymä-
Umolfkset $1.00 kerta, $2.00 kolme ker­taa,
ffuolemanllmoitukset $2.00 kerta,
50c lisär»^«ksu fciitoslauseelta tai miiisto-värsyltä.
Qalutaan tietää- ja osoiteil-moitukset
palstatuuma.— Tllapäis-llmoittajie
»> on vaadittaessa lähetettävä
Umoitusmetsu etukäteen.
Yleiset .ilmoitushinnat 40c palstatuu­ma.
Ilmoitus, joka julkaistaan neljä*
kertaa samanlaisena 3Qc rpälstatuuma.
Alin ilmoitushinta 40c palstatuuma.
kerta ilmoittaessa.
Erikoisista ilmoitushinnoista voi tie­dustella
tämän Jehden konttorista.
Kustantaja Ja painaja: Vapaus:Pub-—
lishing Company rLimited. 100-rtQ2 Elm
Street, West, .Sudbury. Ontario.
Toimittaja A. ^Päiviö.
ToimltasneuvostQ; J. Jacns. .Rauha
MfUd. HiUa Abo. :E. 8uM. mtes
Kaustinen, Alli :Malm. -fiCaTgit iLaa^A
Yrjö Salvo ja.Jalmar Saari.
Liekkiin aljatut kirjoitukset .osol»
•ettava: • -
• rv
TtfiMirsen kiinasta
Ne tärkeät sopimukset — Britan-niait,
Neuvostoliiton ja Yhdysvaltain^
sekä myöskin Canadan ja Neuvosto­liiton
— joista nyt tiedämme^ on o-tcttu
ilolla vastaan kaikkialla maail­massa,
aksetivaltoja lukuunottamat­ta.
Niin otamme ne vastaan mekin
tämän mantereen suomalaiset, ehkä
pikkuritista osaa lukuunottamatta.
Kaikissa tapauksissa n(^ lisäävät kes-kmtdessamme
luottartusta ja yhteis­ymmärrystä,
vahvist jvat heikouskoi­sia,
selventävät sckuvia ja katkaise­vat
kielenkärkeä edesvastuuttomilta
räävääjiltä ja salanakertajilta.
Olisi hauska laine f a useampia nii­tä
lausuntoja, joita sopimusten joh­dosta
avttt Itikemattontat arvovaiiai-set
henkUät sekä sofiontaie/tdet anta­neet,
mutta otamme vain yhden, joka
on jollakin tavalla hyvin kuvaavQ, —
Kun Britannian parlamentin ^alaJmo-neessa
osoitettiin sopimuksen johdos­ta
suosiota EdeniUe, nousi Lioyd
George, edellisen suursodan päämi­nisteri
y puhumaan ja lausui:
"Yhtenä sellaisenar joka olen työs­kennellyt;
jo yli 20 vuotta sitten hy-ran
ymmärryksen aikaan saamisek­si
Neuvostoliiton ja tätnän maan vä­lille,
minä onnittelen pääministeriä ja
ulkoministeriä seä hallitusta tämä*i
sopimuksen aikaan saamisen johdos­ta.
Jos se olisi tapahtunut joitakin
vuosia sitten, niin monta virhettä oli­si
vältetty, eikä vain sitä, mutta tätä
sotaa ei olisi koskaan tullut**.
Niin hxusui mies, joka on ollut kä­sinä
suurissa asioissa ja tietää mitä
puhuu. Siinä olisi paljon oppimista
monille ja nwtwnlaisille ihmisille.
Mutta nythän onkin päästy siihen,
mihin häfikin on f^yrkinyt. — .4P.
Terveisiä Friscoon
Liekki syntynyt on pohjan vtailla,
se lännelle myös heijastella voi,
se loimuelee revontulten lailla,
se tuoneen kylmään kotiin lämmön
toi.
Liekki lämmin terveiseni tuokoon
kauas lännen Kultaportille,
luokse siskon armaan^ omaisteni,
kevätterveisin se saapukoon.
Niin usein muistan Tyynen meren
rantaa
ja palmupuiden suojaa leppoisaa, ~
Kuningas-virran vaaleata santaa,
rypäleterttuin tuoksua ihanaa.
Tuhannet kerrat mieleheni palaa
matkamme pitkä rantamaisemaa,
mun vielä kerran ajatuksein halaa
paikoille joita ei voi unhoittaa.
Vai k k' aika hopioita valaa kulmilleni
ja nuorttusvoimat jäävät vuotien taa,
niin sittenkin on toivo sydämeni
ett' vielä kerran siellä tavataan.
ELLI.
Piirtleildn jatkoa
Luin äskettäin Liekistä vanhoja
^piirileikkilauluja. Oli tosiaan haus-
, kaa monta kertaa, kun .laulettiin niin
että rannat raikui,. Suomessa.
Xappeenrannan lähellä Saimaalla
oh jiieni saari. Kun kansalaissodan
jälkeen työläisnuorison kokoontumi­nen
oli kiellettyä, niin tälle saarelle
usein salaa menimme piirileikkejä
leikkimään ja työväenlauluja laula­maan
tai opettelemaan. Vaarallisin
lauluistamme oli ehkä täinä:
Emme kostoon käy me,,
niinkuin valkoiset te —
eivät lapsenne orvoiksi jää.
(Eihän saanut sanoa, että oli jää­nyt
punaorpoja.)
Piirileikkilauluissa, joita kajautte- -
limme, tulee useammassa esiin oman
toverin ja kodin kaipuu, kuten seu­raavissakin.
Piirileikki aljcttiin
ja kulta muistui mieleen.
Millä kohdalla piirin reunassa
oma kulta lienee.
Möhin laitan kullalleni
vaikka sammalista,
matot laitan lattialle
' vaikka .pfoperisfa.
* .* *
Nactpurin poika se pellollansa
korjaili kuhilaita, \
tiiityllä,. niityllä nätti tyttö,
välillä oli: aita.
Aidalla, aidalla, aidan laidalla
lempi se leimahieli,
aidatt vieressä inättähällä
kukkaset kuiskaeli.
Kun sinä olet yksin ja minä olen
yksin,
niin eikös mentäis yhteen,
yhdessä sitten korjattaisiin
pellolta pienet lyhteet.
• .* •
On neidolla punapaula
kun tanssihin käy,
käsvarteen kultansa
solmii hän sen.
kenkämme ja väatteemme ja ripus-teUmme
ne lepän oksille. Kanu men­n
ä liekutteli taloa kohti, johon suun,
taan kurkistamaan mekin hiivimmd
ialUoniemen kivien yli. Näimme, et­t
ä muijat olivat tunkion l ä h e t t yä
maata tonkimasia ja hoksasimme he-
;ti, että lieroja he etsivät ja aikovat
Sonnustimme itseämme kovasti ka­laan,
kaveri ja minä, mutta kun mui­ja
sen kuuli, niin sanoi:
"Minä tuun kans, Jesseri!"
Ja kaverin muija lisäsi:
"Ja tuun minäkin, ,tuu*un!"
Niin alettiin ajaa köryyttää tutulle
järvelle ja tuttuun taloon. Mutta
sielläpä ei oltukaan kotona. Saik- ^talaan, varmaan .oikein meidän kiu-kara
oli oven pönkkänä. Mitäs muu- salia näyttääkseen kuka se saa.: Mut
ta kun ajeltiin eteenpäin huonoa tien- ta tuskin olivat päässeet rantaan
rähjää ja tultiin melkein oudolle jär- kunvhuomasiyat kumollaan liekutte-velle.'
Poikettiin ensimmäiseen ta- levän kanun.; pohjan ja silloin kädet
loon, jonka rannalla näkyi otevan" ylös ja huutoa tuli kurkun täydeltä:
kaksi venettä. Mutta muijat tunsi- - ..v , «,
vatkm. t, al,o n emä..n nä.-n — ei.k,.a. si.e llä ><ex r ovat hukkuneet...• "h"«u^k»k^uu -
, . ... neet! Vene kumossa eikä miehiä rais-niiehia
näkynytkään — ja sitten '"^
Miks lujalle niin solmit sen,
oi armafianiy
vaiTttuletko että mä
kuului juttua riittävän.
"Kenenkäs nuo veneet ovat? Ta­lon
tietenkin?"
"Se vene on meidän, mutta se
kanu on . . . Wilin, vaan ei kai hän
tule sitä nyt tarvitsemaan."
Menimme kaverin kanssa ulos ja
kuiskuttelimme.
"Otetaan tuo kaunu eikä oteta ak­koja
mukaan", suhisi kaveri.
N i i n otimme tärkeimmät kamp-peemme,
työnsimme kanun vesille Ja
aloimme hissukseen meloa ulos ran­nasta
läheistä niemen kärkeä kohti
päästäksemme sen takapuolelle .pii­loon—
veteleinään suuria kaloja niin­kuin
köyttä. Ja pääsimme-sinnne ja
heti vavat esille. Mutta kaveri oli
niin innostunut, että kun aikoi vis­kata
ongen veteen, horjahtikin ka­nun
laidalle ja — Hepsis, kanu oli
nurin ja järvessä me jnmä mela ja
kaikki, meidän vehkeemme. Sinne
muljahti ja vajosi se töi-ppökin, joka
sisälsi varustuksistamme kaikkein
tärkeimmät — Kokreenista ostetut
kalliit matoset eli suomenkielellä lie­rot.
.Pitelimme sentään kiinni kanun
laiteista molkaroidessamme vedessä.
"Olipa se roiskausi Mitäs nyt,
kun tuo rantakin on niin kaukana
eikä jalat pohjaa?."
Koetinime meloa toisella kädellä,
mutta tuuli näytti olevan voimak­kaampi
ja vei pitkin rantaa parem­minkin
järvelle päin. "Viimein kaveri
huihkasi:
"Minä uini" ja niin hän lähti
möyryyttämään hirmuvoimalla ran­taa,
kohti. .
Mutta äskeisessä rytäkässä oH^on-ki
tarttunut kaverin takamuksiin ja
nyt näkyi vapa mukavasti viipotta­van
pitkin veden pintaa hänen pe­rässään.
"Tässä jo pohjaa, heitä sinäkin jo
i r t i ! " huusi kaveri, riuhtaisten poik­ki
ongen siiman ja harjoitellen va­valla
keihäänheittoa. Ihmeen kaiias
se lensikin sinne järvelle pain.
Kahlasimme rantaan, riisuimme
sään! Herra juumalal" . . .
Siinä paikassa he olivat veneessä
j a kohina vain kuului kun vene pyy­hälsi
kanua kohti — ja ohi sen. Me
-painuimme alemmaksi kivien koloon.
"Tuolla näkyy vaatteita puun ok­silla.
Siellä on Kassun paita, kyllä
tunnen — eivät ne ole hukkuneet."
Pian olivat he vaatteiden kimpus­sa
ja sitten etsimään niiden sisällä
olleita — rakkaita tai ei, miten ta­hansa.
Jo kipusivat meidän kalliol­lemme.
Silloin me ylös. alutta —
voi hyvänen aika I .A^lkoi kuulua sel­lainen
sanaryöppy, etten enää muista:
niistä muuta kun:
'SSen tuhannen miksette näyt­täneet
itseänne ja huutaneet, kun
me:buiisin[ime?"
J a sitten .hesi'rutasivat lähimmästä .
vesasta kättäpitemman ja tuli kil­pajuoksu,
'jossa me. jaiimme voitolle.
Ja .sitten.valkpi.so.vinpon hieroda,^
enain ^huutelemalla ja sitten vähäp ;lä-heisemmin.-
Palailimme miten kuten talon fan-taanf.
mukanamme känu ja sen mela.
.Emäntä tuli hymyillen vastaan ja
puheli: .
"Tulkaahan nyt kalakeitolle. Mi­nulla
kun oli vielä perkaamatta mies­ten
aamulla tuomat kalat, niin se sat­tuikin
nyt justiin."
Niinkuin sattuikin, vaikka meitä
hiukan harmitti. Muijilla vain näyt­ti
olevan yhtenään suu naurussa ja
kuuiikin sen.
TÖYS.ÄX JASKA.
karkajan pois.
* * *
Sinisen järven rannalla
on tilkku pellon pala,
siellä se leipä lainehtii
ja- aallosta nousee kala.
Se pelto on pieni ja tupanen
kuin pienen linnun pesä,
vaan missä voi viihtyä rakkaus,
on talvikin siellä kesä.
Sinisen järven rannalla
on tupa, pieni tupa,
mua kultani sinne on kutsunut,
kun hällä on siihen lupa.
J.S.
Raipparangäistus
säädettiin Ruotsi^Suomen v. 1734
laissa sitä ennen käytetyn "kujan­juoksun"-
sijaan. :RaipoiUa rangais­tiin
vain miestä, naisille sitä vastasi
vitsarangaistus. -Korkein määrä oli
40 paria raiK5oja miehelle ja 30 pana
vitsoja naisiJle. Raippa- ja vitsa.-i:n-gaistus
oli määrätty ehdottomasti
niuutamista rikoksista, mutta n-.ta
käytettiin miyös -muuntorangaituksi­na-
sakkojen sijasta. Kuinink. -Jrje
V. i m ? oikeutti /hovi- ja ylioikeudet
muuttamaan raippa- ja vitsarangais-tuksen
vesi- ja leipä-vankeudeksi,
milloin oli todistettu, ettei tuomittu
olisi voinut sitä kestää. Nykyinen ri­koslaki
on kokonaan poistanut raip­pa-
ja vitsarangaistuksen. —
lannis^ on-raipparangäistus ^^y^'
nössä, miehille ryöstöstä ja henkilöön
kohdistuvasta väkivallasta tuomittu­na
lisärangaistuksena, sekä mmiti-rais3a
Pohjois-A^nerikan Yh-dy^^^l'
taln valtioissa.* -
^Onniin "taloudellisia" ihmisia, et­tä
vaikJka heidät jätetään alastoma­na
paljaalle kalUoUe, niin vuoden
perästä he pitävät vaatekauppaa v^'
tätien varrella, joka menee hadon
talonsa ohi.