Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, May 25, 1957

              iPiiiilStI;
•(•il • 'I: 4=
.'•••ir..'
•m
Aftlmrinkmdunmia
Pakkasherra kaiket yöt taas
ahkerana jyllää,
maamies oottaa milloin voisi
siemenet maahan kylvää.
Häitä tämä hp^llähä:;
: monet vpkpn illat,
talvella kun rakennettiin
rakkauden sillat.
Kuoro päätti loman ottaa,
hiukan herrastella,
kurkuistansa talven yskät
poies karistella.
Loman jälkeen taaskin laulut
mahtavina raikaa,
kiitää viikot, vierii päivät t
suureen juhla-aikaan.
Tiistai-illoin haaliltamme >
kuullaan marssin ryske, " -
torstai-illoin osuusliikkeen , '
nuorten tanssin jyske. /
Naiset tuumi "miitlngissä**
f jos kesäloman saisi,
vaan kuka sitten kesäjuhlissa
vieraat rahteeraisi.
Eipä naiset paljon jouda
nahkaa paistatella,
laiskanlinnassa istuskellen
a.kaa hukkaan kulutella.
T.
Lännen f likan kirje
Liekin ystäville
Huomenna (tätä kirjoittaessa) on
toukokuun 12 päivä, siis äitien päivä.
{Moni tuo silloin kukkia tai pienen lah­jan
äidille, tulee tervehtimään pitkän­kin
matkan päästä — lähettää kortin
tai kirjeen.
Mutta on sellaisiakin,^ jotka: eivät:
'muista äitiään tänäkään päivänä^ tuu­mivat
vain, että miksi lähettää kirjettä
tai korttia. Tällaiset ihmiset eivät huo­maa
tai eivät ajattele kuinka iloiseksi
saadaan äiti Inuistamalla häntä erikoi^
sesti tänä päivänä. Onhan äiti tehnyt
niin paljon lapsiensa hyväksi — anta­nut
elämän, hoivannut pienenä ollessa,
laulanut kauneimmat laulunsa tuuties-saan
nukkumaan. Kuinka monet yöt^
onkaan hän valvonut vuoteeinme^vieres-.
sä^ ollessamme sairaana. K3^elsilmin
on hän ohjannut meidät elämäntielle
myrskyiselle. Hän on tehnyt parhaan­sa,
että olisimme onnellisia. Mikään
ei ole niin arvokas kuin äidin rakkaus,
iSiinä vanhassa laulussakin sanotaan:
En rakkautt(^ suurempaa
mä osakseni koskaan saa,
kuin oli äidin rakkaus
lastansa, mua kolttahan.
Ajattele lukija^ eikö sittenkin äiti ole
muistamisen arvoinen.
- LÄXNEX FLIKKA.
MäMan kohmetu
Pakinaa SöinUtlmta
Kaikilla on täällä kiire näin kevääl-
^VL Kalamiehet laittavat kalastusväli­neitään
kuntoon ja perheiden äidit ja
tyttäret pieniä kukka- ja kasvimaitaan.
Täällä on ollut hyvin kuivaa ja lämmin­tä.
Sadetta on toivottu kovasti ja
juuri tänään (12 'pnä) saimme oikein
hyvän sateen. Se alkoi hiljalleen, jol­loin
maa vetää veden parkumin.
Täällä meidän kylässä on ollut myös­kin
sairautta. Monet jo iltapäiväänsä
elävät ihmiset ovat sairastelleet Meidän
Isoäitimme, Katti- Riksmankin on oU
lut huonovointtnen vietiin sairaalaan.
Soitin hänen tytölleen | a sain kuulla, et­t
ä mitään vakaivaa c i sairaus ole j a että
lian pihisee pian kotiin.,
TaSm lähti Ndmi Salo sgmiqfinmaa-hansa
mnaMiaan katsomaaii. .H$a hih
Vaikka en pystykään Faarin kanssa
: kilpailemaan naismaaihnan suosiosta^
Faaiiin kun oVät ihan höpsinä kaikki
likkaibiniset niin rajan tällä kuin sillä-kiJlpuolellay
niin on sitä joskus vientiä
minullakin. _
tansseis­sa,
joissa tanssittiin oikein kabaretti-malliih^
y | K | sattui juuri niihin aikoi­hin,
kun' koko talven ipnkkiani, kolotta­nut
kihti tuntui helpottavana Liekö se
kihti pahuuskin haistanut ne., kabaretti-tanssit
vai johtuiko jostakin" muusta
syystä, että se heitti minut joksikin
r ajaksi rauhaan.
Koska olen aikoinani ollut — olen
vieläkin, kun itse sen sanon -r- oikein
aika poika siinä tanssihommassa, ryh-
. dj^n. heti.-iekemään perusteellisia val­misteluja
niitä hyppyjä varten. Jo kes-
V kiviikkoiia -heti : puolenpäivän- jälkeen
tilasin taxin ja ajoin Työn Puiston sau­nan
eteen.
'Saunottajalta pyysin kolme pyyhelii­naa
ja kolme pulloa kolmea viivaa, vai
oliko se kahta viivaa. • Sitten heitin
suutarinmarkan: tipiksi ja sanoin, että
pidähän lieskaa korkealla, sillä nyt ai-jon
norjutella paikat lauantai-illan tans-.
seja varten sellaisiksi, että "j»tterbugit",
jatzit J a vieläpä ''rokrollitkin'' menevät
kuin hihnoista yetelisi.
Liekö sitten suutarinmärkka autta­nut,
vai kuuluiko se lämmittäjän taval­lisiin
tapoihin, sillä löylyä en saanut
vähentymään, vaikka otin sitä niin että
nahkani uhkasi palaa karrelle. Seisoin
välillä suihkussa, potkin taiikse ja eteen,
vaikka en saanutkaan kihdin kangista-nua
raajoja kolniea^jal^
le nouseinaah. Kello neljä sitten tilasin
taas taxin ja ajoin korlteeriini, lampaan
ihralla ja illodiinilla' voitelin kaikki ni-velpaikat
päältäpäin. Sisälääkkeenä
käytin. kolmea tähteä ja mikstuuraa,
jotka ovatkin parhaita taudin ja kyl­myyden
vihollisia.
Lauantai-iltapäivänä otin samanlai-
V sen s a p i s l ^ ja sen päälle kahden tun­nin
nokkaunen, jonka aikana jo etukä-^
; teen' sain. katsella omin silmin, kuinka
m i n ä j a Manda olimme kaikkien huo­mion
koliteena illan kabaretissa, kiiinka
kaikki ihmettelivät meidän taitoamme
jitterbugissa. * . .
Herättyäni pistin parhaat housuni
jalkaani, valkoisen paidan ylleni ja si-
' musetin kaulaani. Pystyyn pyrkivään
pasi käydä minunkin sukulaisiani kat-
-somassa. Tuntuu niin hyvälle. Hän tu­lee
takaisin vasta syksyllä, joUom hä­nellä
on varmaan paljon kerrottavaa,
sillä hän on hyvä kert9man. Nelmi lu­pasikin
katsella kaikkea niin, että voi
\sitten;,kertoa meille, joilla ei ole tilai­suutta
matkusta. Olen monen kuul­lut
sanovan/ että paljon meni rahaa
Suomi-matkaan, ; mutta mitään muuta
kertomista siitä ei ole ollut. Sinne pi­tää
mennä sellaisen, jolla on hyvä huo­miokyky.
^ Täältä lähtee miyöskin kaksi veljestä.
Syrjän Matti ja Esko. He lähtevät ai­van
lähipäivinä. Sain kuulla, että pojat
menevät ilmalaivalla, jolla pääsee pian.
Nämä veljekset tulivat tänne muutama
vuosi sitten äitini kanssa. Heidän
isänsä oli ollut tääUä jo kauemmin: Sat­tui
niin ikävästi, että pojat menettivät
hyvän äitinsä.^ Kuoleman herra on ar­moton
ja Isäalimätön. Se vie mennes­sään
kenen luokse pystyy. Pojat ovat
hyviä ammattimiehiä ja hyvin tarpeelli­sia
täaa. ;
ÖntMA väin matkalle ja katselkaa taa- '
- jalti ^ytin^hmaatamme! ^
. IDA a
tukkaani hieroin "Russian partarasvaa"
ja keskelle päätä kampasin viivotinfa a-puna
käyttäen suoran jakauksen.
Soitm sitten taxin ja ajoin Mandan
asunnon portin eteen. Manda oUkia
x^akniina. Kirkkaan punaisen puseron
rohkean Tuureksi leikattu kaula-aukko
antoi hänen, muhkeille muotoviivoilleen
runsaasti oikeutta esittäytyä.. Komea
kukkaröyhelö rinnassa ja pitkä värikäs
riikinkukon sulka vahxasti pörrötetyssä
tuj^sa lisäsivät väriloistoa* Mandalla
oli oikein hopeanväriset kolmen tuuman
koroilla varastetut tanssikengät,' jotka
tekivät kävel3m epävarmaksi, koska hän
jokapäiväisissä ; hommissaan tapasi pi­tää
vain puolen tuuman koroilla varus­tettuja
tossukenkia.
Onnellisesti pääsimme haalille, jossa
jo ainakin puolet pÖjrdistä öli ylösotettu
ja tanssi täydessä menossa. 3 Välitsiinme
pöydä]^ ja tilasimme nautittavaa^^ sillä
päätimme ensin nauttia vähän antiniis-ta
ja sitten vasta antaa tanssinäytöksiä.
.Vierähti siinä sitten tunti, jonka käy­timme
ahkeraan nauti^duun.r Kukaan
ei hakenut Mandaakaan-; tanssimaan,
koska varmaankin kunhioittivat meidän
molempien juhlavaa asua. Sitten minä
innostuin ja sanoin, että nyt se alkaa.
Hihkasin soittajille, että antakaapas si­tä
käden alitse pyöräytystä jäT hyvä
potkuista, jotta päästään oikein repäi­sevään
alkuun.
Ja silloin sitä alkoikin tulla. Nyök­käsin
vieressäni istuvalle Mandalle ja
pistin' käteni hänen vyötäisilleen, vaik­ka
en^ylettynytkään kuin puoliväliin.
Koettelin vielä hiukan potkiskelemalla
jalkojeni notkeutta ja sitten lähdettiin.
Otimme aluksi muutamia liiimia pyq^
räyksiä kaiken muun yleisön katselles­sa
jännityksellä. Sitten seurasi etupot-kut,
jotka nekin menivät loistavasti,
vaikka nivusistani vihläsikin aika^ pa­hasti,
kun yritin potkaista oikein kor­kealle.'
Mutta annas kun sitten Man­dan
piti pyörähtää minun käteni alitse!
Mandan korkeakantaiset' sotkeutuivat
toisiinsa ja Manda itse mäsähti vatsal­leen
lattialle, vieden, minut mukanaan,
kun en aikoinaan osannut hellittää hä­nen
kädestään. .
Siinä nyt makasimme päällettäin. ja
melkein avuttomina haalin latt^Ua.
Soittajatkin lopettivat ja katsoivat mi­ten
meidän kävi. Ja kävihän siinä.
Mandan toinen kolmetuumainen korko
oli irti ja riikinkukon sulkrpoikki. M i ­nun
toinen nivuseni oli venähtänyt niin,
että vain hirveästi irvistellen ja ponnis­tellen
pääsin jaloilleni ja kiskomaan
ylös Mandaa, jonka pystyjä-pysymi­nenkin
oli kyseenalaista, kun toisesta
kengästä oli se kolmetuumainen korko
tiessään. "Olimme kumpainenkin muu­tenkin
vähän kärsineen näköisiä, ryö­mittyämme
pölyisellä lattialla, Mani
pahemmin, siUä h ^ oli alunmaiseha;
Vaivaloisesti toisiinsa nojaten kemp-pasimme
ovensuuhun. Kuulin ihmis­ten
puhelevan, että olipa vahinko, kun
niin hjrvä lattianäytos loppui kesken.
Näkyihän se heti alussa, että siinä oU
oikein tekijät mukana . . . Emme pe­rustaneet
[«djon kehumisista, vaan pyy­simme
talonmiestä soittamaan taxin.
Pian olimme sitten Mandan asunnol-la.
Autoin Mandan sisälle ja myöskin
vapautumaan juhlankengistä ja muista
juhlavaatteista. Hjrvin sti loppuilta ja
pitkästi yotäkin kului ^ d l a Mandan^
mör^assa. Emme sitten enää ollen­kaan
pahoitelleet vaikka sen tanssinäy­töksen
kanssa niin htionosti'^ kävikm . .
Ainakin niinä olin parranirunkin kitin
aoinen, sillä Manda.oli niin hempseal-lä
tuukUa. EETÖ^ ^
yUkko sitten pobjatuuU
jäisen, kylmm heitti,
hetkeksi taas JumhaippoQ^,
kukat, nurmen peitti,. ^
Kukat marjain, mansikoiden^^'
täisi halla panna, , w . ; . 1
talvi ei nääs tavoittansa:.^
täällä, perään öiiiia,,j , t
Muita:sUtipuistossamnK, T'
miehet, naiset hääri,::.:ni ^^^^^
ravintolan kaunisti ja\ v,-
kattoon uuteen käärii '2'
Ravintola kansalla, jo ^^^^H ^iz^ ,
käytössä on,siellä,
pihamatta tämä viikko: -s-^;.,!
korisfeilaäri vielä. ... *.
Valmnt sitten vastaanattaamcjA
ollaan juhla suuri,: . :^ '^S.^^
sitä. varten valmistelut ]\r.
tehdään nämä juuria -,«-^1.
Kabaretti viikkosiltmr.-—^jl »jj
rettu^ystkiUttnen,
hyvin siellä kultu ilta,:,'-,: -..^^p^
oli mies tai nainen.
Ensi sunnuntaina taasen'
nähdään näytelmiä, ;\ .
.että saatais' haaliUemtmr i ^
töistokartiinia, ; '
Mummujen ja vaarm
. • • • • V . * . » » * , . ' • » m ' "• y:'"'' aasiaisu4d^
Niin, n3rt nuo kpsukaistenv^ääsi^^
lomat ja rjuhlat ovat ..olleetyja ..n^ji|
N neet. Onkohan; kuinka moni k^ki-4^ii
sistär seuraimut . lehdis^+;Selos^u^,j
näistä lapsukaisten pääsiäisj^utilistapjol:^
ta pidetään jokaisessa koulussja^Jkjcfi^
sa ovat mukana alempien kyten ylet^r
pienkin kuokkien oppilaätv
Ylempien luokkien oppilaat;esittäy||
näissä juhlissa ohjelmaa:' Puhuvat itäe-valitsemastaan
aiheesta,vlaulavÄtrjck^:
ja kuorossa> soittavat jne.^^.sa^d.en,tSii*^^
t ä kunniapalkintoja; Samalla^ he tupv^^
meille vanhemmille, iloa jajt^i%5fe
Monille meiliey jotka njrt olepune,}(aiit
hoja, ei annettu pikkutylleFÖinä;.s#.
sia mahdpllisuuMia. Silloin katsottiin
synniksi jos lapsi esim. haiii^ii^
soittamaan. Jos se tuli , ^ ä n ti^ofiu;
saattoi saada armottoman selkäsaup^
(Olen yksi niistä.)
Nykyään ovat mielipiteet v^BagflJpa.
Onkin todella mielenkiintoista,,Hi
tö tai poika valitsee itse aiheena:
tykseensä yleisön edessä ja kun häa
saa siitä kunniapalkinnon. Samoin.m
laita soittoon, lauluun ja kaikkea;
muuhun nähden. Lauluillaan ja soitol­laan
he saattavat saada yleisön aiväit
hurmaantumaan.
Eräs arvosteUja sanoikin: "Jos ih­miset
yleensä ottaisivat huomioon: niwi^;
ten innostuksen ja k>'vyt, niin pap^
pienempi määrä ihmisiä istuisi vanb-loissa,"
Me mifinmut ja vaarit kiitämme
dämellisesti teitä nuoret ja torvomf
teidän jatkavan kultaisten lahjo;,,
kehittämistä. , ;
A. L:^N<iU*^.:
Aikoo kävellä käsillään ,
300 kilometrin mäjbkaii
Itävaltalainen taiteilija W^
berger aitov suorittaa
ja Wienin välisen: matkan
-kasin käveUetti Han arvele^-'
vansa kävellä kasin 3-4 k i l^
päivässä ja keräävänsä inat^f^
kana niin paljon rafhaä, en»
rakentaa saiaraato raaj^i»»"
lapdajmrten. '
;.-J,,~
1^ , \i i