Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, August 9, 1947

              Lastat
«Jaaha — ja taas sama temppu, ei
^ kotona, kun mies tulee tycifc
ta", terveti heitä isä kahvipöydän
"Tässä täytynee-koÄta ot­taa
uusi emännöitsijä taloon. Mutta
saatte nyt sentään juoda tätä oma-
^ttoista Uolientäni, jos kerrotte
missä olette olleet. Ja Tamro, sinä­hän
eri peijuuni olit, kuii et työhön­kään
tullut! Jos olisin tiennyt sinun
tulevan tänne, niin . . . Mutta mikäpä
siinä, paljon oli toisiakin, poissa tä-noskulkueesta,
pikaluistelusta ja
jäakuningattarien kruunaamisesta
saapuivat kaksoset kotiin ja ottivat
ohjakset käsiinsä. - ja ihmeellistä Oli
kuinka paljon enenmaän he tiesivät ja
muistivat kuin aikaihmiset. He oli­vat
ennättäneet pistää ^nenänsä ioka
pa&kaan, kysellä nimet ja tutkia kai­kenlaiset
asiat. Matti oli kuin tieto­toimisto
pikaluistelun suhteen, muis­ti
uudet ennät^^kset ja voittajat joka
sarjassa. Isä vain ihmetteli, e t tö o-
Bäan. Ei meitä ollut sfeUä kuin nauu- . sanottajissa ollut ainoatakaan suoma-tamamies.
Kun ei Incoähtianut edes
päivän lomaa, niin pojat ottivat o-min
lupinsa. No, eikö kahvini kel­paa?
»
"Me olemme juoneet niin hirvKin
paljon kahvia, että on jo aika saada
ruokaakin. Menkää te tuonne olcs-
Muhuoneeseen ja • ker^jaa isäDe
kaikesta — minä pyöräytän isillä ai­kaa
Misen", sanoi äiti ajaen toiset
pois keittiöstä. "Olette tääDä vain
tieDäni." . ^
Innan ja Taunon kertoillessa mai-taas^
pilkaten omaa itseään tuolla
naurulla.
Karen katsoi häneen vaS^eastL
"David, sinä et silloin tiennyt a-aoita.
Älä muistele sitä aikaa. Olet­han
niin monesti sen jälkeen osoit­tanut
olevasi yhtä rdiellinen kitin
kukaan. Ä\ä kiusaa itseäsi^ sillä-"
David tuijotti eteensä pitkän ai­kaa.
Otti sitten pullon ja tyhjensi
sen. , " ' " ' • '.^
Kareri nousi ja sanoi:
"Menen ylös ja luen vielä jonkim
aikaa, David. En — en unohda mi­tä
sanoit minulle. Kiitos siitä."
Davidkin nousi. Hän laski käsi-rartensa
Karenin ymjÄrille ja sanoi
liikutettuna: .: '
"Lue sinä, Kareni Jue: riiih'j)aljön
kiiio ehdit. Voi.tulla Joskus sellai­nen-^-
sinullekin,-*^^kuteö mihuUa
oö,-ettet voi lukea.\* Ajatukäeäi On
Naflaan, -et ymmärrä nntääöl - Sil­loin
tUÄtuu kuin joutuiäi hi&litaan.
Onnea sinulle kaikessa •—-aiäa. Sitä
laista. Qlivathan suonialaiset aina
harrastaneet pikaluistelua, saiavutta-neet
siinä hyviä tuloksia, ja olihan
nykyinen , maailmanmestaruuskin
suonlalaisissa nimissä. Canadan suo­malaiset,
dyät kuitenkaan näyttäneet
sitä ollenkaan harrastavan, ikävä kyl-
• lä.---;";.- _ .-
Helena vuorostaan tiesi kaiken
jääkuningattarista, heille jai luisteli-jcSile
järjestettävästä illallisjuhlasta
Nickel i^ange hoteUissa, jonne kaik­ki
paikatkin oli jo loppuunmyyty.
Hän pii myöskin omin silmin nähnyt
Claire Wallace'n, tunnetun, canada-laisen
naisR^jprtterin, jonka radio^
ohjelma, "They. teli me", oli karrie--
vaalien/aikana kahdesti laajallettu
Sudburyn C. K. S. O. studiosta.
Kaksosten puhuessa kilvan, joskus
yhteen ääneen, toisten tarvitsi vain
kuunnella. Heiltä ei oUut jnitäan
jäänyt huomaamatta. Vasta illallis­pöydässä
saivat toiset perheenjäsenet
• suunvuoron, sillä Helenalla ja Matil­la
oli niin nälkä, etteivät,he paljon
välittäneet muusta kuin syömisestä.
6.
Jostain etäältä kuului ihanaa, mur
silkkiä, ja he.tanssivat. Irma tunsi
Taunon posken painuvan omaansa
vasten ja. kuuli hänen kniskaavan:
"Niinkö pian, Irma?" "Ei, ei! Minä
viivyn vidä toisen viikon —r aivan
.varmasti."
Irma avasi silmänsär, tuijotti hetki­sen;
mitään tajuamatta eteensä.
. . Unta T— vain unta. -He eivät enää
ei kukaan toivo niin sydämensä poh- tanssineet; se oli tapahtunut eilcn-il-jasta
kuin minä, Karen."
"Liikuttavan kaunistal"
Se oli Marthan ääm. Hän Seisoi
teidän takanaan. Hänen silmänsä pa­loivat
ilkeästi. '
"Minä ajattelinkin miksi olet hiin
vastenmielisesti ottanut Edwardin
käynnit vastaani Mokomakin Ed­uard,
kun tulee toisen omallel"
"Martha!" huudahti Karen säi-
^tyneenä.
lalla, jolloin koko kiauptmki oli tans­sinut.
Jokainen seura ja yhdistys oli
pitänyt kamevaalitanssit omalla haa-lillaan
tai klubillaan — eri kansalli­suudet
esiintyneet kansallispuvuis­saan^
esittäneet omia kansantansse-jaan,
joita vieraat monilukuisina oli­vat
käyneet katselemassa ja ihastele­massa.
Missään muualla, koko Ca-
. nadassa, ei ollutkaan edustettuina
niin monta kansallisuutta kuin juuri
"Sinä---smäl" ja Martha-lähestyi Sudbuiyssa, jota hyvällä syyllä voi-
^J^vana siskoaan. ^ / - tiin nimittää kansojen "sulatusuunik-
"Voi hyvänen aika, Mä^tha^" a-^ - ' . ' •B
rahti David, tarttuen häneen. Hekin olivat tanssineet, Tauno ja
Älä koske minuunr"-huua^Mart- hän— isä ja äiti. Tosin <;ivät kan-ha
raivoisasti. "Ja sinä — fctukka s^ispuvuissa, mutta kuitenkin. Ja
— mene Uehesi siitä! Mene!"
Seuraavana päivänä ^ -Edward
listauksensa Rarcmlta. Eikäf hän
tJffltenut pienintäkään epäilystä
hän oli tuntenut, että koko ihmispal­joudessa
Tauno ja hän olivat sitten­kin
oHcct-vain kahden, yhtä läheisefi-ti
fcahden< kuin äsken unessa. Ja:
sen. Mitä kuiniin^iaa, voi- Tauno oK Itji^yt samaten: "Niinkö^
an--
a maaihnasta löytää kmn- nÄä Ed-
^ tarjosi h ä n ^ fco<Hii, jossa
^kaus ja yhtetsymmänys: valliisi-j^
jfton kuluttua hcMifc vaattiin
pienessä kirkossa. Ja päivä oli
«ynnä auringonpaistetU ja tukkien
toofcsua, .
Jatkuu. - ^
pian, Irm^" ^Nmä; mimm on läh-dettäväi
sunnuntaina".— yHhoomen-na",
öli hän, itse vastannut. Kuirika
faassmv että hän unessa- oli sanonut
-fcokonaan toisin! Vakuuttanut vn-pyvänsä
yielä toisen viikon, aivan
varmasti. Jospa se voisikin olla mah­dollistat
Mutta ci, hänen oli palat-
• tava työhönsä ja — Bertin Juofcn*-.
Bertin? Han tunsi yidäkin Taunon
posken omaansa vasten;, pehmeäns^
juuri parranajon jäljeltä unessa.
Sekin oli tapahtunut vain unessa dkä
eilen tanssiessa, mutta se:tuntui niin
todelliselta. Hyvä luoja, kuinka se-
. kaisin uni ja todeUisuusTöliVat ISnai
ajatuksissaan! . Eikö häh pystynyt
erottamaan niitä toisistaan? Tauno
oli unta ja todellisuutta o l i . , .ei, hän.
ei halunnut Bertin oleya^ todelli­suutta,
ei ainakaan yielä. "Vaiii huo­miseen!
" oli Tauno • hyyastellis^n
kuiskannut.
Nuori Helena kääntyi hänen vie­ressään
ja avasi kirkkaat, harmaat
silmänsä.
"Moming, Sir! Olio teillä illal­la
hauskaa?" kysyi häh kohoten kyy-närpäänsä
varaan. "Sinähän heräät
nykyisin hirveän aikaiseen. Mik^if?"
"En tiedä. Näin unta ja heräsin
siihen", sanoi Irma. • •
• "Untako? Kerro minullekin!"
"Oliko se jännää? Oliko se Taii-nosta?"
tiukkasi tyttö. "Sano, oli-
, ko?"', -
"Ei tule kysj^ykseenkään!"
"Siis oli, koska et kerro. Kuule,
- oietko sinä r^astunut Taunoon?"
"Älä hulluttde — kuinka niin?"
•Olet niin paljon muuttunut näinä
päivinä —r katselet aina ulos ja toisi-
. naan- katsdet: seiniä, mutta minusta
' tuntuu; etteted^ näe minkä väriset
ne ovat,"
Irma nauroi ääneen Helenan seli­tykselle.
"No, täällä ainakin on punertavat
seinät, sen näen vannasti."
"OlikO; teillä hauskaa? Tanssitte­ko
joka tanssin yhdessä?"
"Melkein, ja meillä oli hauskaa.
Ja nyt saat lopettaa kyselysi. Missä
itse olit fflalla?"
**^Me kävimme kaikkialla r— ali .
over town. Kuule, onko tuo. isän
ääni? Ei se ainakaan Matin ole."
Ja aivan oikein, isän ääm' kuului
nyt selvästi.
"Tytöt, jos aiotte kanssamme
Trout Lakelle, niin alkakaa joutua 1"
hän huufii yläkertaan.
"Okeydokel'' vastasi Helena ja
lisäsi; "Isä on jäänyt pois työstä.
• I^n haluaa tietystrnähdä murtomaa­hiihdot
Työn Puistossa: Kysymyk­sessä
on Ontarion mestanuis." .
Tytöille tuli kiire. He pukeutui-vat
nopeasti ja riensivät alakertaan,
Helena laskien tapansa mukaan ta­kaperin
kaid^uuta myöten. Toiset
olivat jo aamiaisella. Ilmassa tun«
tui käristetyn pekonin ja kahvin hy­vä
tuoksu. Isä oli kaikesta päättäen
mitä parhaalla tuulella. Hänen sil.-
mänsä tuikahtelivat, kim hän puhui
tulevasta murtomaahiihdosta, jota
suomalaisten taholta oli jo kauan o-dotettu.
Työn Puisto, Canadan Suomalai­sen
Järjestön Sudbur}^- osaston or
mistama kaunis kesänyiett(^)aikka,
sijaitsee Trout I<ak<sn — Rautujär^
ven — rann2^, noin. neljä mailia
kaupungin ulkopuolella,. Sen laajalla
alueella on useita kesäkämppoä, suuri
sauna ja ravintola^ ja oa - se kjDsäisin
sangen suosittu paikka sekä kaupun­kilaisille
ettäetäämmältäkin; tiäleille.
matkailijoille. Järveen pistävä> kal­lioniemi
ja puhdas, valkmnen koivik­ko
saavat sen liiontonsa. puolesta
näyttämään kuin osalt^omaa syn-nyimnaatanune.
Ty&i Puiston suu­rin
viehätys onkin ehkä siinä, että ih­misestä
sinne tullessaan ttmtuu kuin
tulisi hän kotiinsa. Talvellakin, val­keiden
luminietosten keskehä-koloa­vat,-
yhtä valkeat koivut ikäänkuin/
tervditivät tulijaa, muistuttavat hä­nelle,
että suomalainen on aina ra«
kastanut koivuja, olipa ja matkasipa
hän missC tahäiisaC "
Tänä aamuna Työn Puisto oli kuin
talvi-unessaan uinaillut, idyllinen,
: sulbthfialainen maalai^iylä, j c^
tokilpailujen innoittamana oU äkkiä
herännyt vireään toimintaan.. Sau­nasta
kohosi vaalea savu virkana
kohti, avaruuden sinertävää iakeM^^^
. niin tuttu näky jokaiselle suomalai­selle
ja min inKitä lämmittä^^^^
tiössä häärivät totmdiaat eniännät
ksdivinkeitossa, ja rayinttdahuoneen
suuren, rautaisen uunin edessä kun­nostivat
hiihtäjät suksiaant. Terva
~ ieniusi, kädet hankasivat st^npc^-
jia. YleisQ tarkasteli niitä erikseen,
lausui aryelujaah ja sutkauksia. .
Suomalaiset hiihtäjät olivat kaik­ki
jo kerääntyneet paikalte; osanot­tajia
oli kaikista ympäristön suonui-laisista
njrheiluseuroistfi.
Tuossa llimmitti isuksiaan Älertsin
tauri Huuki, joka pari viatkoa-niyö-
' henunin voitti Canadan mestaruuden
murtomaahiihdossa. vastadi
vaatimattomana hymyillen bänett^
tehtyihin kysymyksiin — piirre, niin
omineen useille parhaista suomalai-
' sista urheilijoista ja niin miellyttävä.
Tuossa nuori Vilho Johnson, Äuukin
pahin kilpailija (tuli toiselle tilalle
Canadan mestaruuskilpailuissa)
ja SaJmineUj Penttinen; kaikki Bea-ver
Laken Jehun parhaita hiihtäjiä.
Samoin olivat läsnä Voiman ja Cöp-per
Cliffin Vesan hiihtäjät.
Ja sitten saapuivat toiskieliset.
Yht'äkkiä öli koko huone tä3mnä
hiihtomiehiä — Port .\rthurista, Fort
Williamista, North Baysta, y.m. — ja
suksia jos jonkinlaisia; leveitä, kapei-
' ta, pitkiä. Mutta Sudburyn suoma­laiset
omistivat hienoimmat, käsin­tehdyt,
murtomaasukset, joiden rin­nalla
toisten — ruotsalaistenkin —
>^ sukset näyttivät jotenkin köyhiltä ja
kömpelöiltä. Kai he itsekin sen huo­masivat,
koska niin uteliaina tarkas­telivat
suomälaissuksia, pohjia, kär-kiä,
kiinnipitimiä.
Kilpailujen piti alkaa kymmeneltä,
mutta toiskieliset olivat saapuneet
niin myöhään, että lähtöäjassakin
myöfaästjrttiin toista tuntia. Ladun
suhteen tuntui olevan epäselvyyttä;
siitä keskusteltiin puoleen ja toiseen
Ja päätökseksi tuli, että aiotun, kah-deksan-
numeron muotoon mitatun,
yli 11 mailia pitkän radan asemesta
hiihdettäisiin sen toinen silmukka
kahteen kertaan.
Kun hiihtäjät oli jaettu ^cahteen
luokkaan ja saaneet numeronsa, pääs­tiin
lopultakin aloittamaan itse kil­pailut.
Ilohuutojen kaikuessa lähe­tettiin
lähes 40 kilpailijaa ladulle.
Työn Puistoon oli tänä aamuna ke­rääntynyt
suomalaista yleisi» ehkä
lukuisamndn kuin koäkaan ennen
faiihtokilpaihiissä. ^Kaikki tuntuivat
olevan hiihdon harrastajia, ja innok­kaina
penkkiurheilijoina, omien hiih-täjiensä
kunnon tietäen, odottivat
suomalaisten tänään saavuttavan oi-^
kean riemuvoiton toiskielisistä kilpai­lijoista.
Siten olisi epääemättä käy*-
nytkin, ellei olisi tapahtunut;niin, et­tä
tästä, päivästä^ tuli ysKrmaankin..'
mustin pilkku koko Canadan suoma»
laisten uiheiluliistoriassai
Ladusta oli jo alussakin ollut epä»-
sel^^^tä ja nyt tehtiin vielä sellai­nen
nolatn, ettil kilpaiHjat lähetottiin
liian aikaisin latua avaaanaan lähte­neiden
miesten perään, jolloin mesta-niuskunnossa
oleva Lauri Huuki —
sivUutettuaan kaikki toiset kUpaiiijät
Molla —myöskin pian saavutti la-.