Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, July 5, 1947

              1947 Bimniinitmi
LAU.\XTAIXA, HEIXÄKUITN 5 PÄIVÄNÄ
ti«nwmiun.«iniiinHnmtmunHnuiumi«imtniiu,.,H,n,«,,:u«u«imn>i«miawui^^^ «nunmmnniuuiimiununminiuii
Sivu S
utimmunnna
52iiiliil!!ill!!l!nii!!"ii'!''"l"^
, i „ . . „ , . : u ! . i : i M i ; i i i H " " " " " " " » " " ' " " " " - " ' " * DE J
F :i!ii:iiiiiiiiiiiiiimiimii!tuiiiiimim KU R itnu<tiuiiii:nnii;(iiiimiminimn<tti s
iiiiuiuntinMit!uii:iii;i<iii'.tii):utiiiiiiii(uiiiuuitn §
ntiiii>ticti;it:u<ittt!iuuiiuiiiniitiiuir =
i:,n.mrnmmn.Ku>...,uuuMm..Mm.u mmi.m.i.mu«u.i«.|ii».ni(u..n»..Mm«m»unm»ii..«»»nM.nM..mm.mu,n..i.Hum.n..«nu^
sen, jonka tähden kertomuksen san-niiiMnnmiti,^
M dksim..v
(Jatkoa l:tä sivulta)
kasvatettu hienoon ja tarkkaan^ työ­hön,
tulee osoittatitumaan hyödylli-semmäksi
niillä tuotannon aloilla, jot­ka
nimenomaisesti vaativat, ankaraa
tarkkuuta ja missä pääsee oikeuk­siinsa
naisen vuosisatain ktduessa ke­hittynyt
koristelutaipumus. .* ^.
Kirjailijan on tunnettava k a i H c i -^
karU'voi kaiken antaa mennä"? Täl­laisten
"novellistien" olemassaolon
voi selittää ainoastaan heidän ai­van
kokematon nuoruutensa ja so­keutensa,
ja sokeuden syynä on taas
— heidän henkinen alaikäis3rytensä.
7 II
Te "aloittelijat'^ moititte hyvin
usein toimittajia jä monesti täysin ai­heellisesti.
Teidän tulee kuitenkin
muistaa, että vanhaan aikaan, ennen
vallankumousta, aikakaustehtien tpi-elämän
koko valtava virta ja kaikki * mittajat saivat vuodan kuluessa sato-tämän
virran pienet pyörteet,'kaik- ja käsikn-joituksia, jotka suurimmaksi
syömään tätä leipää, tai hän katsoo
heidän olevan häntä alempana, tai
hän on lurjus, joka otaksuen, "ettei
ihminen ole sika, kyllä hän syÖ kaik­kea"
(vienäl. sananlasku) tahallaan
sekoittaa taikinaan roskaa. ^Meidän
maamme lukijalla oh erikoinen, sy­västi
perusteltu oikeus saada kun­nioitusta
osakseen, sillä hän oh ~
historiallisesti katsoen — nuorukai­nen,
joka äskettäin on astunut elä­mään,
eikä kirja ole hänelle ajanvie­te,
vaan väline, jonka avulla hän laa­jentaa
tietojaan elämästä ja ihmi­sestä.
; .
ki todellisuuden vastakohdat, v elä­män
draamat ja komediat^ seii "san­karuus
ja tvT>eryys, valhe-ja totuus.
Hänen on tiedettävä, ettäniin pikkui­selta
ja vähäpätöiseltä kuin jokin i l ­miö
saattaakin hänestä näyttää, se
,voi olla joko vanhan ja- häviävän
maailman sirpale tai uuden verso.
On kirjoitettava tarkkaan ja eh­dottomasti
vältettävä sanoja, joiden
merkitys on epäselvä. •
Entiseen aikaan tehtiin^3Adö jisein
suuria kysymyksiä — vain ^^elämään
ikävystymisen'!.'tähden. .Niinpä sa-
. noi minulle esim. tuttavani ^ metsän-
. vartija: . • • - - .. - ^- •
— Istuskelen tääHä vartiotuvassa­ni
kuin hiiri kolossaan, e&äi ihmisiä
ole ympärilläni, koiran^vertaa.? Päi-
\illä nukun kyllikseni-ja^y(älä en
saa sitten unta. Loikoilen vain i\enä
taivasta kohti — tähdet' tippuvat," pa­hus
tietää mihin! •
Ja — kyseskdi: •
— Mitäs veli, jos tähti tipahtaa
naamalle?
Toisella kertaa hän. kyseli kiinr
nostuneena:
— Eivätkö ne vielä ole keksineet
keinoa herättää eloon vainajia?
— Mitäs sinulle vainajat kuuluu?
Minun tätini osasi niin mainios­ti
kertoa satuja, olisi hauskaa saada
bänet tänne I
Hän oli siihen aikaan noin viisi-kjTnmenvuotias,
ja hän oli niin lais-
^ ettei hän tullut menneeksi naimi­sen.
Xiin hän eli ikänsä poikamie­henä.
Sellaiset ihmiset kuin tämä eivät
olleet harvinaisia. Mmun mielestä­ni
he olivat parantumattomia £yhjän-loimittajia
ja laiskureita. Sutä on ku­lunut
neljä vuosikymmentä^ ja nyt on
raaamme työtätekevä kansa seisonut
jo kaksitoista vuotta omilla jaloillaan, '
?^^a on ryhtynyt toteuttamaan
s|««a ja vaikeaa ^tä*yää,so9is^^^
l«?».vahion luoniista;' s e ; v^
^vittääv-anhaa, ^ ^ e n t a a ^ t a , * e l ä - .
^ . o n täynnä murhenäytdmi^; on
suuria.ja naur€tt»\4aristnii-
^ijuksia, on ilmestynyt .mBm4l<m- v
^ « t a , ja ilojen yarjotf matelevat
"«^^kin raaamme'<päällä.'.Uudet ;
J^at; monille vanha on arvokasta .
rakasta, uusi--käsittäroätöiita ja •
vihamielistji, ihmiset palavat ja sula- .
^•at, kasvaa uusi ihminen. ,
ihmeellistä, että näinä aikoina
eiaa ihmisiä, jotka kykenivät kirjoit-
^maan yhdentekeviä "novelleja" ja
^^ttamaan kysymyksiä: kumpi on
fen'""^'' elämä kaikkine suur-tehtävien
monipuolisuuksineen,
n^urhcnäytelmineen ja iloineen, vai
'^^^^ "reilun naisen" kanssa, nai-ösaksi
olivat aivan lahjattomia, mut­ta
kaikki ne olivat sittenkin muodol­lisesti
kypsempiä kuin nykyajan
aloittelijoiden käsikirjoitukset. Ny­kyään
toimittajat saavat tuhansia kä­sikirjoituksia,
myöskin suurimmaksi
osaksi lahjattomia, mutta lisäksi vie­lä
muodollisesti epäkypsiä. Omasta
ja oman polveni kirjailijain puolesta
minum on sanottava, että entisten toi-mittajain
suhtautuminen meihin,
"aloittelijoihiii", oli verrattomasti
huolimattomaampäa, yhdentekeväm­pää
kuin nykyisten neuvostolaisten
toimittajien'teihin. •
III
• Teissä ei huomaa rakkautta kirjal­lista
työtä eikä kunnioitusta lukijaa
Teidän ensimmäisistä kirjoituksis-tanne
päättelir^ että olette 25-28
vuotias, mutta edessäni olevista, et­tä
olette kaksi kertaa niin vanha ja
että sila paitsi iuhtäudutte välin­pitämättömästi
ihmisiä, elämää ja
erinäisiä elämän tosiseikkoja, kuten
esimerkiksi sosialistista kilpailua koh­taan.
.
Miksi minä kirjoitan niin paljon
Teidän niin toivottoman huonosti hy­västä
aiheesta kirjoittamanne kerto­muksen
johdosta?^
Siksi, että -monet teistä 'hnaaihnan-kuuluisuuden"
kändidäateista^ kiireh­ditte
yhdellä iskulla päämääräänne
ja ryhdytte Jtäsittelemään Vakavia,
kohtaan ; jos teiltä puuttuu nämä mo- syvällisiä aiheita. Mutta nämä aiheet
lemmat ominaisuudet, ette koskaan eivät tavallisesti sovi teidän voimil-öpi
kirjoittamaan, eikä teistä tule
"hyöd^listä työtätekevää" kirjalli­suuden
alalla.
Lahjakkuus kehittyy rakkaudesta
työtä kohtaan, mahdolhsta myös,^et-tä
lahjakkuus — olemukseltaan —
onkin vain rakkautta työtä, työn
suoritusta kohtaan. Kunnioitusta
yleisöä kohtaan vaaditaan samalla ta­voin
kuin leipurilta: jos leipuri kä-sitteTee
huonosti taikinaa, jos hänen
käsiensä välistä taikinaan joutuu kai­kenlaista
roskaa •— se merkitsee, ettei
leipuri ajattele ihmisiä, jotka tulevat
lenne, te tuhoatte ne, väärennätte, se­koitatte
niihin kaikenlaisia tyhjiä,
sieluttomia tai muuten huonosti kek­sittyjä:
sanoja. Näihin aiheisiin kät­keytyy
eläviä ihmisiä, suuria mur­henäytelmiä
ja meidän päiviemnfie
sankarin -^työläisen—lukematto­mat
kärsimykset.
' IV
Kertomus alkaa seuraavasti:
"Jo aamusta lähtien sataa tihuut­ti."
"Taivaalla oli — syksy, Griskan
kasvoilla — kevät."
RITAVOILLA
Sinä, joka kysyt ihmetellen,
miksi en käytä rytmejä, säkeitä
ja loppusointuja — sulavia, heliseviä
säkeitä — pure kieleesi ja vaikene!
Sonetin muotoonko sovittaisin '
hevosten huohotuksen ja huurteisen hien,
sahan sirkkelin laulavan ulvonnan
Ja raskaan ajan varjon, ^
joka karmaana häilyy talvisella taivaalla?
Uneksien he viipyvät "Pindos-vuorella
ja HeUkonin. 'hxntpfpttjen säveliin uinäktavat.
Miksi laulaisimme vtfositi^anten'takaisia
vieraan, 4iU!^e€nittdttuurin^unöknvia?
Laulakaamme omista :jtmtalistafmne/
Kylliksi aikeita meiUä''on heidänkin
^puuhiensä kuvaamiseen.
Eikö meidänkin aikanamme ole.tyrifynyt
mpnta jumalaa ja epäjumalaa,
kultaisia vasikoita myöten?
Kauneus, Sinä sorrettu ja väärinymmärretty —
tahdon nostaa sinut alennuksestasi!
Olet tallattu lokaan valheellisuuden kengin
ja sisaresi totuus on sinusta erotettu.
Ilman sinua en minäkään elää jaksaisi,
mutta ilman sisartasi '' . ^
narrin kaavussa Ii el ikonin huipulla
pilviä puhkoin!
TOINI VI Rl SALO.
Miss Fatimah Musa, entinen Ma-laijin
tyttökoulun tarkastaja, sit-tenitnin
erään koulm.johtajaa
kyisin hän kääntää Maläijih uuti­sia
British Broadcasting Co:lle
Kaukoitää varten ja samalla opis­kelee
Lontoon talouskoulussa.
" . . . mustat silmät kiilsivät kuin
uusien, vasta viime viikolla ostettu­jen
kalossien kuperat kärjet."
Ilmeisesti tämä ei ole esikoisteos;
tekijän teoksia on varmasti painettu,
ja näyttää siltä, että hänelle on an­nettu
tunnustusta. Jos asia on to­della
siten, niin tunnustus on ollut
kirjailijalle vahingoksi,- se on herät­tänyt
hänessä suuria; luuloja ja tat>
pumuksen • sanakeikarointiin niiden
merkitykseen syventymättä.
."Taivaalla oli ~ syksy.^' — Mitä
nämä sanet merkitsevät^juinkälaisen
mielikuvan ne herättävät lukijassa?
Taivas on pilvien peitossa syksyi­sin
että.keväisin; Syksy muuttaa ku­ten
tunnettua hyvin helposti maise­man
veräjä, mutta ei taivaan.
"Griskan kasvoilla -— kevät." M i ­tä
sitten 011 tapahtunut, ovatko hä­nen
kas*vonsa alkaneet viheriöidä vai
onko niillä puhjennut näppylöitä
kuin., silmuja koivussa? Verrataan
silmien kiiltoa kalossien kiiltoon. Jos
kirjailija jatkaa tähän tyyliin, hän
Xvoisi verrata Griskin poskia vasta-maalattimn
kattoon. Tekijä ilmei-
.sesti katsoo olevansa mestari ja —
keikaroi.
Kertomuksen sisällön totuudenmu­kaisuus
on hyvin epäiltävä. On vai­keata
kuvitella mielenosoitukseen
osaaottavia työläisiä, jotka halveksi­vat
toveriaan vain siitä syystä, että
tällä on likainen solmio. Vielä vai­keampaa
on kuvitella työläistä, joka
on niin tunteellinen,-että kuollessaan
lähettää pojalleen palasen punaista
•kangasta, jonka ^poika jon repäisss^t
p e i t t e i t ä .
^K^IJO. kertomus on jurjoitettu iiy^
vin .nopeasti ja iiuolimattomasti; kaik
''keih .t>aKinta ön, «tta-siiiÄ- ön ha- ,
- väittävissä tiettyä A^armuutta ja mel-kf^
inpa ammattimaiselta näyttävää
. otetta työhön. Maaseudulla on pai- .
jon sellaisia ammättimieskirjailijoita;
lokakuun vallankumouksen johdosta .
he kirjoittavat tilapäisrunoutta,( esim.
aivan niinkuin ennen kirjoitettiin
j.oulu-.ja pääsiäiskertomuksia. ^ He
ovat tavallisesti melkein sairaalloisen
iL<;crakkaita, eivät kestä kritiikkiä ja
ovat^ kykenemättömiä o p p i maan.
Heistä tuntuu, että he jo tietävät kal­lan
ja osaavat kaiken, mutta rak­kautta
ty<)hÖnsä heillä ei ole. Kirjal­linen
työ merkitsee heille vain ansio-