Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, October 17, 1953

              (KÄUNÖKIRJALLINBN VllKKOimTU
UEKKX, the only Finnish Uterary in Canada
PnbUshed and printed by the Vapaus Publishing Company
Limited, 100-102 Ehn Street West; Sudbury. Ontaxio.
Regi^tered at the Post Office Department, Ottawa, as
8ec<md class matter.
Zilekki ilmestyy Jokaisen viikon lauantaina 12 sivuisena,
•isältäen.parasta kaunokirialhsta Ja tieteellistä hiettayaa.
THI>YSVALTOpiIN:
1 'Vuosikerta.........
r 6kuukautta . . . ..
8kuukautta
.....$3.50
;. i»*• -2.00 •
. . . . 1.25
-1 vuoäkerta
6 kuukautta
.$4.50
,. 2 ^
SUOMEEN JA MUUAI.LE IJl^OMAIIXE
1 vudBikerta ..J.....^.$5.00 0kuukautta . . . . . . . . . . 2.75
IIAfDI^
76 sentti& palstatuumalta. Balvin kiitosilmoitus $3.00. Kuo-temaniknoitus
$8.00 ^ Jä sen yhteydessä JuUEaistava muisto-
Tfirsy $1.00 ia kiitos $2.00 Kirjeenvaihtoilmoitukset $1.50.
. Erikoishinnat pysyvistä Ilmoituksista. Tiläpäisilmöittaiien
on lähetettävä maksu etukäteen.
laptefcitniUotut kirjoituko osoitettava;
Kaikki i4e£:ille tarkoitetut maksuosoitu^et on ostettava
kustantajan nhneem Vapaus PubUsäiing Company Xjmited.
Kustantajana painaja: Vapaus Publishing Corinpany Limi>
ted, 100-102 Elm Street West, Sttdbury. Ontario.
Tk>imittaja: J . W. Saan.
AedaOMehiUe^ 15 prosentin palkkio.
F. Oi BOX 69
LIEKKI
SUDBUKY» ONT.
'KänsaitiväUsesti tunnettu tapsi-
-huollon asiantuntija, tri Helen
MacMurchy kuoli Jokin päivä sit­ten
Torontossa pitkällisen sairau­den
jälkeen 91 vuoden ikäisenä.
Hän valmistui lääkäriksi Toronton
yliopistossa v. 1901. Sen jälkeen
hän toimi 7 vuotta Ontarion sairaa-lain,
vankilain ja armeliaisuuslai-tosten
tarkastajana, kunnes nimi­tettiin
lapsihuoUon päävalvojaksi
koko Canadaan v. 1920. Kuinka
kuuluisa tri MacMurchy oli, sitä
osoittaa jo se, että hänen nimensä
mainittiin yhtenä kymmenestä län­tisen
pallonpuoliskon kuuluisim­mista
naislääkäreistä v. 1949.
Viime numerossa puhuimme tällä palstalla Yhdysvalloissa
ikäynnissä^ olevasta kirjojen polttami^vimmasta ja vapaa­mielisten
ihmisten mielipidevainosta. Jatkaaksemme vielä
hiukan t ä t ä tärkeää kysymystä, lienee syytä ylimalkaisesti
mainita kirjainpoltosta tunnetun maailman historian aikana.
2,400 vuotta sitten Perikleen ja Euripideen Opettaja Anaxa-goras
ja suuri filologi Protagoras ajettiin maanpafeöoii ja hei-
: dän. teoksensa poltettiin. Juutalaissodissa Rooman keisarit
polttivat juutalaisten lait ja raamatun. . T u k n ^ l ^ kävjyät
(niinikään Galileauksen, Servetuksen, Hiisiin, Lutheröi, ^ra^^^
mus Rotterdamilaisen, Voltairen, John MUtpnin, &
foen y.m, teokset.
Yhdysvalloissa sytytettiin kirjarovioita orjuudenyastaisten
taistelijainGarrisonin, Douglasin, Beecher-Stpwen^^^^^ Helpe-xin
teoksista. 17. vuosisadalla sellainen uskonnollinen teos
Ikuin John Bunyanin "Kristit}^ vaellus" joutui polttorovioile.
Suurimman laajuuden kirjojen polttamiset saivat kuitenkin
(Hitlerin ja Göbbelsin Saksassa, sekä Trumanin^Eisenhowerin
Yhdysvalloissa, joissa kirjain poltot o\'at saaneet aivan jär­jestetyn
massaluonteen. Hitler poltatti ja takavarikoi tu­hansia
kirjoja. Samoin tapahtuu nykyajan Yhdysvalloissa
kouraantuntuvana todisteena siitä, kuinka vähän merkitsee
ikulttuuri ja luova henkinen työ kapitalismin nykyiselle mah-timäalle
ja ennenkaikkea sen hallitukselle.
Jokainen historiaa tuntevA henkilö tuntee ne ajat ja olosuh­teet,
joiden alaisina yllämainittuja suurmiehiä vainottiin ja
heidän teoksiaan poltettiin. Jokainen tietää myöskin, voi­tiinko
kirjojen polttamisilla eMcäistä niitä aatteita ja kysy-
«yJ^iä, jotka kirjoj^^^ aiheuttivat Historia to­teaa,
että kirjojen polttajat ovat olleet ja menneet, mutta
» j a t ja totuus ovat pysyneet j a pysyvät. S^^ saava kokea
vielä nykyisetkin kirjojen polttajat, sillä tähän saakka ei
(kulttuurin vainoamisella ole saavutettu pysyväisiä tuloksia,
eikä voida koskaan saavuttaakaan. Kulttuuri merkitsee ih­miskunnalle
paljon enemmän kuin muutamille kirjain poltta­jille.
Historia on tuominnut kirjojen polttajat ja tulee teke­mään
sen vieläkin huolimatta siitä, kuinka suuria miehiä he
luulevat olevansa. Kulttuurin viholliset ovat tuomitut epä­onnistumaan,
koska heidän edesottamuksensa ovat kansan ja
sfyistyksen vastaisia.
Sudburyn sekakuoro "Sävel*' iekee ensi sunnuntaina: vie- '
railuma^n Sault Ste. Mairieen, esiiiityen Steelton-haalilla
•kello ^ i.p. Tilaisuudessa saadaan kuulla niin sekakuoron kuin -
mies- ja naiskuoronkin esitj'ksiä, soittoa, sooloja ja kevyem­pääkin
ohjelmaa. Soon ja ympäristön suomalaisten on syytä
pitää tämä tilaisuus mielessään, sillä se on ainutlaatuinen.
Tässä yhteydessä haluamme mainita myöskm niistä levy­uutuuksista,
joita kustannusliikkeessännne on saatavana. Eri­koisen
maininnan ansaitsevat tunnetun suomalaisen hanuri- *
taiteilijan Paiil Norrbackin soittamat levyt, joiden yksin­omainen
välittäjä kusfannusliikkeenune^on tässä iaaassa. Le-
•vyvarasto kasvaa jatkuvasti ja aina saapuu uutuuksia.
Kirjakauppaanune on saapunut myöskin suuri valikoima
halpaa ajanvietekirjallisuutta, joka on -varsinkin näin syksyn
pimeiden iltojen tultua hyvin ajankohtaista. Tutustukaa
.luetteloihin ja tilatkaa viipymättä, sillämonetkm.nimikkeet
saattavat loppua, koska niiliä on ollut h3rvä menekki.
.Muistutamme vielä, tilaajia, että pitävät huolen Iditen^
o i k ^ f ^ ^äkulmassa olevan tilausajan aika ajpittaise^ta
y.ANDRARE:
Kappale kuljettua
matkaa
Piittasin kerran Pohjois-Ontariossa
^ ja . ilt^^na muutaniana päätyi niätkaiii
^rautatieasemalle, j o s s a p e n k i l l e
'miettien piittarin elämää. Hän liäkee
useinkin vain yhteiskunnan varjopuo­lia
löytämättä mahdollisuuksia astiia
kadun aurinkoiselle puolelle. iNaissä
mietteissä nukahdin.
. Näin unissani upeita univormuja, ja
kuulin kannusten kilinää, kun ratsuvä­ki
marssi. Muuan upseeri tuli puhutte­lemaan
vähäistä persoonaani kysymys­ten
muodossa: Mitä täällä teet?^ Mistä
tulet, mihin olet menossa? Onko rahaa?
jne. Tietenkin nuo univormut ja kan­nusten
kUinä olivat alitajunnassani, sil­lä
olen nuoruuteni viettänyt varuskun­takaupungissa,
jossa silloin tällöin rat­suväki
marssi ja katukivet kilkkasivat.
TJheni katkesi tähän, sillä heräsin
siihen, että joku ravisteli minua olka­päästä.
Sain silmäni niin paljon auki,
että näin kahdet jalkaparit ja katseeni
nousi verkalleen ylöspäin. Hattuun
päästyäni totesin sen muistuttavan par-tiopOikain
hattua ja silloin aivolokerois-sani
välähti, että nyt en olekaan siinä
vanhassa varuskuntakaupungissa . . .
Toinen yhtäläisyys alkoi puhua ja
sanoja tulvi kuin kevätpurosta, mutta
surukseni en jmunärtänyt läheskään
kaikkea, sillä kielitaitoni ei ole parhaim­pia
puoliani. Mutta sikäli kuin oikein
ymmärsin, oli minun hävittävä asemal­ta
niinä aikoina, tai toinen vaihtoehto
pii vapaa asunto ja ruoka ilman henske-leitä
ja vyötä.
hemmoil'
Jolla ei ole Maariana majaa, sillä ei
ole p^siäisenä pesää, ei koko kesänä
ketään eikä vielä Mikkelmäkään mi­tään.
Minnekähän menisi, jollei olisi kotia,
sanoi entinen poika kun ei tyttöjen ait­taan
päässyt.
Myöhäistä on hiiren haukotella kun
on kissan suussa.
tarkkaamiseste, että tUaus ei pääse kat­keamaan,
sillä se tuottaa haittaa m.m.
jatkokertomusten 5uhteen lukijoille. jLä-hettäkää
uudistuksenne ajoissa, niin mi­tään
kiusallisia keskeytyksiä ei tule leh-
4en suhteen.
•jy/TöXET lukijoistamme muistavat James 1
l Y l tysromaanin /^Sininen kuu" joka on Qäht^
elokuvana. Siinä kerrotaan Tiibetissä eläyäsQ
t a ihanheyhdyskuhnasta. J^ "^"^^^vat^tay^
laisen Kristian Swanljungin seikkaihitarinat K M '
ja puolalaisen Ossendowsliui pakinat salaperäisi^
• lon suurrherrasta. joka asustaa Jossakin Gobiiie^
Tiibetin tuntemattomissa seuduissa.
Näiltä seikkaiiutarinain suosimilta ja miäikuvjfa
_ hoittavilta tienoilta on kuitenkin löydetty tode"
kansa --hunsat. Sen todeliisuus on kaikkia
merkillisempi j a rotu, alkuperä ja kieli selvittänet
' laperäisyyden peitossa.
Hunsa-kansa löydettiin kahden viimeisen
väliaikana, joskin iLänsi-Tiibettiin pyrkivät olivat
semmin todenneet matkansa varrella asustavan
moh, joka Tuikutti terveeninaältä ja siistimmältä^k^^^
heimot ja jonka jäsenet lisäksi olivat kreikkalaisitta
• niitä.- •;
Kerran tuli seudulle englantilainen lääkäri, trijkfi
Hänet oH lähetetty pilgutista virallisesti tarkasUniä
lääkitsemään parin kilometrin korkeudessa vuorflla
Älukasukkaital fHunsojen keskuudessa hänellä ei ollut
tekemistä, sillä hän totesi heidät täydellisesti vapaiksi
ta taudeista ja sairauksista. Pettyneenä hän lähti
vasta myöhemmin — huomattuaan suhtautuneeiosa i
ihmisiin vain sairauksien eikä terveyden kannalta-muisti
hunsa-kansan. Siitä lähtien hunsojen iniltei.
maalilta -x^ikuttava terveys on herättänyt yhä enemmän'
miota.
~~ Kuinka ''terveellistä'' tämä länsimaalaisten huftmig I
kansalle loppujen lopuksi on, se nähdään tujevaisim
Matkailun kohteeksi hunsojen asuma-alue olisi llmeinffl
tonumero, ellei se olisi ylen vaikeapääsyinen, sillä paitsi i
miltään Hunsa-maan asukkaat ovat myös sielultaan ja'
moiltaan terveitä. Tri McGarrison kirjoittaa, siitä:.
"Hunsat ovat iloisia, avomielisiä, vilpittönuä, älj^i
eloisia j a aloiterikkaita, heillä on huumorintajua ja.
-vaisuutta; On miellyttävää elää ja työskennellä heidän;
saan. He suhtautuvat toisiinsa hyvyydellä ja
della, ovat joutoaikoina seuranhaluisia ja työssä on
ystävällisiä ja avuliaita. 'He rakastavat' lapsia 1
matta niitä j a ovat hienotunteisia vanhiiksiaköKtään.''^;
' 'Hunsojen kielen oppi ensimmäisenä eurooppalaisena Da
Lbrimer, Joka vaimonsa kanssa vietti hejdäh keskuud^
vuoden ja kolme kuukautta. Hän julkaisi alustavana fii
muksenaan ^-osaisen sanakirjan The Burushaski Län^i
Se lienee Helsingin yliopiston kirjastossakin
jotka uskovat voivansa ratkaista hunsojen kielen arvoitu
Lorimer ei siihen pystynyt. Hänen mielestään se on
dollisimman epäindogermaaninen, epäseemiläihen, epäturt
lainen, epämongoolinen, ei mitään muuta kieltä ttiuist
Hunsat ovat jolloinkin omaksuneet islaminuskon,
to ei kuitenkaan ole oleellinen tekijä heidän elämässään,?
ta sitä suurempi merkitys on vakiintuneilla jaJliiieisesty
nissa suhteissa viisaiksi havaituilla sosiaalisilla pei-int"
Hunsa-maan 10,000 asukasta elää parissa sadassa
Iässä, ja heidän ylimpänä hallitsijanaan on kuningas (thai
jolla on patriarkaalinen oikeiis haaremin pitoon.
Nälkäkevät on hunsojen jokavuotisena vitsauksena r
siunaiiksena, kuin myös on arveltu, Hunsa-ylrran jj
vuorifäimalle tavattomalla vaivannäöllä luodut penge
lot ja puutarhat antavat kaksi satoa vuosittain ja kasvat:
viinirypäleitä, silkkiäispuita ja aprikooseja, mutta kuite
kansa on laihtunutta jja kuoppaposkista ainaeimen_vu;
ensimmäisiä luonnonantimia. Mistä syystä?
Monestakin. Kaurim sarvilla, aikoinaan kallioon
kanavat, jotka ylhäältä jäätiköltä tuovat vettä viljely
eivät ole riittäneet. Siisteydestään huolimatta kansa ?c
alituista vesipulaa. Multamaa on varattava ihmisray^
varten, joten vuohet sekä niiden lailla rinteitä kapuavat
mät saavat tyytyä siihen, mitä itse löytävät, Eis^Mf
me, etteivät lehmät A^sikoitua^nkaan lypsä. en&t^J
hiemiiiloista litraa päivässä. Sikojen pitämiseen ei riita'
kaa. ' " '
Asumukset ovat kivestä, rakennettu laastia kä}lt
ja ne ovat ihanan viileitä kuumina kesäpäivinä. Ta
jolloin keskilämpö laskee 6—7 asteeseen, niissä ei kuit€
liikoja lämmitellä, etenkm kun ainoina polttopuina (n-at
jut ja poppelit.
Ja kuitenkin — todistavat tutkijat — kansa on on
kaikessa estottomuudessaan'. Ellei muutoin niin ainako'
vimajoituksen johdosta kaikki se, mikä koskee i^^,^
ihnaantuloa, on lapsille täysin selvää. Kun nuorukaiset
neitoset 16 tai 18 vuoden ikäisinä naitetaan, heille su»
muutamaksi yöksi tilaisuus lähempään tutustumiseen,]
pojan äiti saattaa olla mukana eräänlaisena van de
Vasta sen jälkeen nuori pari lopullisesti majoittuu poj^^
tiiu. Ja JOS nuori mies saa paäiänsä lähteä Intiaan ansR>
hin —^useimmissa tapauksissa palatakseen kotun ---^
kompleksivapaasti jättää vaimonsa jonkun ystävänsä
maan.
Näiltä "ulkomaamatkoiltaan", hunsat ovat tuoneet oas
Siira i
J 'A-