Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, June 19, 1954

              Vaiko joku neuvoa?
Jospa tässä pistäisin pienen pätkän
ystävien pakinoihin^ kun Sointulan Iso­äiti
jo ennätti pukata minua hereille,
e t t ä kirjoittaa kuulumisia kylästämme.
Ensiksi täytyy ilmoittaa, että ilmojen
haltija ei ole ollut yhtään hyvällä tuu­lella,
sillä 5ää on ollut kovin kylmää
näin kesäkuun ilmoiksi. En ole koskaan
viettänyt näin kylmiä kesäkuun päiviä
ja vielä näin kesämaassa.
Paikkakuntamme suomalaisia on mat­kustanut
Suomeen tänä kesänä. Mrs.
Anni Puska ja mrs. Maria Laine. Edel­linen
matkusti laivalla yli merien ja jäl­kimmäinen
lentämällä. Molemmat ovat
jo Suomen kamaralla. Toivon, että viih­tyvät
hyvin entisillä leikkikentillään ja
viettävät hau.^kan ja rattoisan kesän.
'Mrs. Puska on o\\u\ tässä maassa 42
vuotta, miki on pitkä taival ihmiselä­mässä.
Olemme kaikki iloisia^ että An­nin
toiveet Suomimatkasta ovat toteutu­neet.
Mrs. Laine on ollut tässä maassa
30 vuotta, joten vaihtelu ei ollut hä­nellekään
pahitteeksi. Työtä hän on raa­tanut
yhdefsä miehensä kanssa, ovat
kääntäneet korpea pelloiksi täällä Cor­nerissä.
Muutama vuosi sitten möivät
farminsa ja muuttivat Haneyyn asu­maan
ja ovat päässeet vähän helpom­malle
farmauksesta.
Terveiset tässä Sointulan Isoäidille.
Minäkin sain tk. 4. pnä isoäidin tittelin,
että perässä sitä koetetaan tässä raaha­ta.
Jopa olen käynyt katsomassakin sitä
tytärtä, Viutoria Eilanne on nimi. Toi­voisin,
e t t ä kaikki menisi hyvin ja Eila­kin
paranisi siitä ainaisesta ihotaudista
joka on häntä kiusannut melkein koko
elämänsä.
Olisikohan Liekin lukijain joukossa
ketään, joka voisi antaa neuvoja, millä
eksiima voitaisiin parantaa? Olisin hy­vin
kiitollineir, jos voisin saada neirvoja
tämän taudin suhteen. Olemme koetta­neet
jo melkein kaikkea, mutta tulok­setta.
Täällä ovat olleet Vancouverin
parhaat iholääkärit, jotka ovat saaneet
sitä vähän alas, mutta eivät ole voineet
sitä tyystin parantaa. Tyttäreni kirjoitti
jo siitä aivan idän maille asti j a sai vas­tauksen,
mutta me emme voi aina muut­taa
ja hakea sopivaa ilmastoa, mitä he
esittivät, sillä me asumme erilaisessa yh­teiskunnassa,
jossa ei ole muuta turvaa
kuin kaikkit^etävät dollarit — ne kaiken
määräävät.
Yritämme toimia täälläkin rauhan
merkeissä, että saataisiin rauha kanso­jen
kesken säilymään. Toivomme^ että
joskus koittaisi sellainen aika, että sai­raatkin
voisivat saada apua, ettei olisi
ainainen huoli siitä, että mistä tulevat
rahat maksaa suuret lääkärinlaskut. Toi­vottavasti
joskus vielä tulee helpompaa.
Rauhanterveisin
Ada Rauma
Websters Corners, B. C.
Montre§lUu
Tervehdys kaukomailta!
Täällä suloisessa tuhatjärvien syn­nyinmaassa
ovat puut ja pensaat täy­dessä
kukoistuksessaan ja käki kukkuu
niin kauniist». Luonto saa minut tä>*sin
hallintaansa saadessani istua omena-, ja
pihlajapuitten alla, jossa olen lapsuu­teni
ajan viettänyt rakkaitten omaisteni
ja ystävieni kanssa. Haluan siitä ilmoit­taa
teillekin sinne merten taakse.
En ole ennen Liekkiin kirjoittanut,
mutta katson velvollisuudekseni sydä­mellisesti
kiittää teitä kaikkia yhteisesti,
ystävät saadessani arvokkaita lahjoja
lähtiessäni. Kiitän myöskin siitä ihanas­ta
kukkalaitteesta, joka rintaani kiinni­tettiin.
Saavuimme Helsingin rantaan touko­kuun
24. pnä. Alkumatka oli hankala,
mutta laivamatka oli hyvä. Silmät kir­kastuivat,
kun veli oli rannassa vastas­sa.
Saman päivän iltana meillä oli juh­lahetki
Kestikartanossa. Seuraavana
eifofosto Tarmolasta
Sanon heti sen ison asian, että tul­kaapa
joukolla juhannustansseihin Tar-molaan
(ei Toronton Tarmolaan, vaan
Port Arthurin läheisyydessä olevaan
Tarmoiaan) t.k 23 pnä, sillä siellä on
varmaankin hauskaa. Haali on oikein
koivuilla koristettu juhannustunnel­maan,
saa tanssia kotvujen siimeksessä.
Lisäksi on kolme lattiapalkintoa. Tans­sit
alkavat .kello 9 illalla ja loppuvat
— kuka tietää.
Tämä Tarmola on käynyt kovin hil­jaiseksi,,
tääP.ä ei ole paljoakaan nuorta
väkeä, nuoret ovat lentäneet maailmal­le.
Täällä on ollut monenlaista sairaut­ta,
aina on joku sairaalassa. Ei ole enää
sitä toimintatarmoa, mitä oli ennen, jol­loin
voi itsekin jotain tehdä, mutta kun
sitä on toinen jalka haudan partaalla,
niin ei enäil jaksa. Kuinka hauskaa
olisikaan mennä haalille katsomaan ja
kuulemaan, kun siellä nuoret antaisivat
ohjelmaa, sillä sitä hengenruokaa vielä
vanhakin kaipaa, ainakin minä. Nyt sitä
pitää lähteä 16 mailin päästä kaupun­gista
hakemaan. On sitä ollut täälläkin
ennen henkeä ja elämää. Oli se hauskaa
aikaa^ väsyttänyt, mutta nyt täällä
on enää vain jokin vanhus jäljellä. Siksi
toivoisin, että nuoret tulisivat nyt tans­seihin
oikein joukolla. JCatsdlessamme
teidän' iloanne saisimme elää hetken
vanhoissa muistoissa. Siis tervetuloa,
haalilla tavataan.
Tyyne.
Fäkinaa lihmeltä
(Kesä tekee tuloaan täälläkin, sanmia-kot
laulavat ja linnut visertelevät pui­den
oksilla. Tämä paikka onkin tullut
kaikenlaisten lintujen kotipaikaksi, ehkä
se on siksi, että saavat olla täällä rau­hassa.
Pidän linnuista, mutta variksista
j a harakoista en pidä. E n tässä tarkoita
Liekin Harakkaa, vaan noita toisia, jot­ka
aina keväisin kyttäävät kananpoikia.
Taas jatkan tätä kirjettä, ei ole mi­tään
kiirettä kuokkimaan uloskaan kun
sataa. Sade onkin tänä keväänä tehnyt
farmareille paljon haittaa, sillä nyt on
jo toukokuun 25 päivä, eikä yhtäkään
jyvää ole vielä maassa. Lienevätkö ato­mivoimat
särkeneet kaikki ilmavirrat,
mene ja tiedä.
Haalitoiminta täällä on menossa. P i ­dettiin
vap)pujuhla ja samalla haalin 25-
vuotisjuhla. Väkeä oli saapunut koko
paljon. Ohjelmaa oli jonkin verran ja oli
myöskin puhuja, joka selosti tätä ny­kyistä
aikaa ja sitä, mitä roskaa ny­kyään
luetetaan nuorisolla.
On taas ollut hauska lukea Isoäidin
kirjeitä Liekin palstoilla. Ajattekinkin
jo, että onko hän mahtanut sairastua,
kun ei enää kirjoittele. Olen tässä aja­tuksissani
leikkelemässä Marjatalle ma­tonkuteita
sillä aikaa kun hän itse piir­telee
noita paljon pidettyjä kertomuksia
meille Liekin lukijoille.
Olen ajatellut tässä, että kuinka oli­si
kaima siellä Hollow Lakella, olisi
hauskaa saada lukea joskus tiedänkin
pakinoita tästä yhteisestä Liekistämme.
Lähetän terveiseni Helenalle Suomeen
j a toivotan Anni Nummelle hautaa
Suomimatkaa. Kaikille muillekin Lie-
. k i n lukijoille terveiseni ja hauskoja ke­sälomia,
toivottaa
iMttnen FUkka.
päivänä jatkettiin matkaa Hämeeseen ja
siellä oli taas toinen veli vastassa.
Lopuksi vähän asiaakin. Canadan dol­lari
on Suomessa 4 markkaa kalliimpi
kuin Yhdysvaltain dollari.
Toivotan teille kaikille hauskaa ke­sää.
Syksyllä jälleen tavataan.
VenU.
Juttua juklista
Ohi ne nyt ovat juhlat ja tasaannuttu
tässä niitä muistelemaan jokainen tahol­laan.
Olemme oikein iloisia, että vie­raamme
olivat tyytyväisiä meidän vaa­timattomaan
aikaansaannokseemme. O l i ­si
vain hauskaa useammin tavata van­hoja
tuttuja. Heitä olikin saapunut aika
paljon, kaupunkilaiset vain paremmin
loistivat poissaolollaan. Maaseudun vä­ki
oli tullut oikein joukolla, kiitos siitä
heille. Tuntuu hauskalta, kun ette kat­sonut
ylen meidän uurastustamme.
Nyt sitten sananen muurahaisille.
Marjatta piti teille babyn tulijaiset ja
nyt on iHelmin vuoro. Ensm saat vähän
selviytyä siitä babyn saannista ja sitten
on Riikan ja Marjatan haasteeseen vas­tattava
samalla mitalla. Hanki hyvä lä­heinen
naapuri avuksi ja järjestä saman­laiset
kemut yleisölle. Ne eivät paljon
maksia rahassa, mutta työtä j a hommaa
niissä on — muuten hjrvän asian eteen
on hauska yrittää. Varmaan moni sairas
on hjrvillään, kun häntä käyvät katso­massa
nuo ^hyväsydämiset sairashuolto-komitean
jäsenet tuomisineen. Me sivul­la
asuvat voimme kantaa täten kortem­me
yhteiseen kekoon, ja me muurahai­set
erikoisest*.
Helmi, sinä pidät siis taas meille
babyn tuliaiset ja ken sen saa, on vel­vollinen
tekemään sanoi. Suuri yleisö tu­lee
mielellään k e i l l ä juhlaamme ja sen
kautta «aamme näin varoja sairaskomi-tealle.
Niinhän?
Kiitds siis kaikille, jotka ottivat osaa
juhlaamme. Terveisin
Riikka ja Marjatta.
Marjatan ja Riikan
vieraina
Oikea* ja esinwrkillinen kevätjuhla oli
meillä suurilukuisella joukolla ilo viet­tää
AzUdassa otsikossa mainittujen ys­tävien
kotien laajojen tilojen suojassa.
Kunnioitettavasti oli heidän kutsuaan
noudatettu, vaikka luonto ei ollutkaan
erikoisen suopea, kylmä länsituuli pu­halteli
vinhasti. Ne, jotka eivät olleet
vahvasti puettuja, olivat vähän viluis­saan.
Varmaankin olisi tilaisuudessa ol­lut
vielä enemmän väkeä, jos ilma olisi
aamulla ollut lupaavampi. Siltikin koko
laaja Sudburyn ympäristö oli mainiosti
edustettuna- Hyvin olivat Marjatan ja
Riikan sukukunnat (ainakin osasta oli
hommassa heidän sukuaan kolmesta pol­vesta)
järjestäneet kaikki mitä parhai­ten.
Hyvää ruokaa ja kahvia näkyi riit­tävän
kaikille ja niitä nautittiin hilpeän
mielial#.n vallitessa. Bingoa pelattiin
kauan, t.s. niin kauan kuin kovalta tuu­lelta
voitiin.
Lahjavoittoja arvattiin välillä, jonka
jälkeen Marjatta lausui itse tekemänsä
kauniin runon. Sen jälkeen hän kutsui
kaikki Liekin avustajat kahville. Toista-kjTnmentä
heti seurani kutsua. Ensim­mäinen
pöydällinen tuli niin täyteen,
että Marjatta ja Liekkimme toimittaja
jäivät seisomaan, joten tässä kävi ku­ten
tavallisesti, että jotka raskaimman
työn tekevät he vähiten hyötyvät. Tun­tui,
että heidän ainakin olisi pitänyt ol­la
kunniapaikalla. No, ehkä seuraavalla
kemdla osaamme paremmin. Marjatta
oli vielä juhlan kunniaksi ja meille Bok­si
taittanut nuken arvottavaksi kahvi-p
o y d ä s ^ ja sen voitti mrs, Y . Palomäki
Beaver Lakdta.
(Muistelimme siinä kahvipöydässä
kaikkia Liekin -muurahaisia. Kuinka
hauskaa olisi ollutkaan, jos koko perhe
olisi voinut olla koolla. Mutta siitä on­nesta
saa nauttia harvemmin pienimpi-kään
perfae, .saati sitten näin laajaHa ole-
Päivää, vaikka ei paistakaaa
usein sanottavan ja kyUätäte
realissa onkin ollut harmaiuȀ^
l i k s i . Aina vain sateita, mutUk^
vielä aurinkoakin saadaan kyfij^
Olen huomannut, että Monir'
pysytellyt poissa Liekin paktoj
ole allekirjoittanutkaan ^•
taja. Ikävä tunnustaa, «tä
juoksu on niin hidas. ett(d
mitään. Ehkä sentään
sitä ei "passoo sannoo"" Ä
Tunnen vielä hyvin vähää
sia täällä, sillä tulee aina ^
oloissaan. Mutta silmää raia"-^
voin sanoa, että täällä on
sia ihmisiä sydämiltään. Kun
kylässä on niin hyvä olla^ että
paha olla, kuinka sen nyt
ten selittää. On ikävää, että
ole koko kesänä tansseja. Ju^*^
koi tottua, tuli kesäloma. Ja
tanssi kesäkuumalla aika tukalaa,
kin jos tulee kiperää polkkaa.
Työttömyys tällä on kova pala
tavaksi. Olen kulkenut monta ri
työnhaussa^ mutta aina on jäänyt
kouraan. Kyllähän sitä jotain sali
ta ei ole halua tehdä aivan iin
K a i se aurinko sentään paistaa r
risukasaankin, sanotaan.
J a siinä sitä ollaan, sanoi enticea
si kun päätä leikattiin. En tiedä,-
sanoa kuin kiitoksia ja niitäkk'
män kuin paljon kaikille ystäville i
Vikk
Idä Humpin nuusUlk
Tuonelan viikatemies niittää ruo
ti satoaan ystävien ja tovereiden'
kossa. Viime aikoina olemme
saattaa haudan poveen monta ITJTM"
tävää ja toveria. \'iimeksi saat ~
meille monille suomalaisille ja et
C S J : n Port .Arthurin osaston jäse
hyvin tunnetun ja paljon pidetyn t""
rimme Ida Humpin viinaeiseen
Hänen maallinen vaelluksensa
äkkiä, aavistamatta, sillä kuole
edellisenä päivänä hän olFkj
ystäjviensä luona, oli iloinen kuteo:
na, sillä Ida omasi hauska» ja ysti
lisen luonteen. Hän ei koskaan
j a valitellut vaivojaan vaikka eliim
olisikaan aina näyttänyt valobia'
liaan. Monet elämän huolet <Si
kestittävä elon monimutkaisella
la, mutta hän vain naureli ja otti"
kaimmatkin sattumat vastaan -
matta.
Ida toimi monissa osaston ja
kerhon tehtävissä. Kuka voisikaaa'
kea ne monet kahvipannuUiset.
hän keitti osaston ravintolassa. Jos:
ne tarvittiin kahvinkeittäjää, oli näni
na valmis ottamaan tehtävän vastaan
moniin muihin tehtäviin, mutta erik*
sesti nähtiin hänet aina ravintein»
auttamassa. Nyt hän vv. poistunut^
joukostamme, mutta me tulemme
muistamaan hänen h\vaa työtänsä
meidän tulisikin aina nuiistaa niitip*;
menneitä tovereita, jotka elonsa
ovat uhranneet aikaansa ja
järjestöjen monissa ti htävissa. -
tulemme aina muistamaan Idankia}
tenä parhaimmistamm
Iida Humpin aviopuohso
sitten ja täällä ei hänellä ole m^^^
sia kuin yksi poika. Onni HmnpiH^
va joukko. nt^
Rakkain kiitos ja uudehfia ^
MarjataUe tästä m u i s t o n k k a a^
telysta. Samoin Riikalle ja ^ ^ ^ " ^
ka tekivät paljon työtä
nistumiseksi. Ihailimme
suuresti, jotka ahersivat ^ « ^ ^ F^
vanhempien mukana. '
oli omiaan näyttämään etta P " ^^
^daan aikaan kun puhalletaan
MK»
Siru 6 T^ii»ntaina< kiM&kavii UI p«iTini;