Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, September 25, 1954

              Cmadm taiteilijmUe
Teille, jotka sidtä äskettäin kävitte
täällä kaukana , rajan takana, haluan
kaiken kansan kuullen julkituoda par­haat
kiitoksemme niistä mestarillisista
esitvicsistiinne, joista saimme pitkäai­kaiseen
hengennälkäämme täydellisen
tyydytyksen. Me olemme ujoja kiit-
- tämään julkisesti muulla tavoin kuin
aploijdeilla. jotka olivat voimakkaat, ku­ten
itsekin kuulitte. Mutta ]ps olisitte
voineet katsoa sisimpäämme, niin olisit­te
nähneet siellä riemukkaat hattujen
heittelyt ja hurraahuudot. Niin, ja jos
olisitte olleet kuulemassa meidän pu­heitamme
ohjelman jälkeen, kun olitte
jo lähteneet kotiin päin, niin uskon, että
olisitte tulleet liian itserakkaiksi, eikä
se ole ihmiselle, eikä varsinkaan taiteili­jalle,
hyväksi.
Unohtmnatta säilyvät esityksenne
. mielissämme, koska me emme ole täällä
- enää. pitkiin aikoihin saaneet sellaisesta
nauttia, lukuunottamatta newyorkilai-sia,
jotka ovat joskus olleet täälläpäin
näytelmien kanssa. Sellaisesta mesta-riesityksestä
kuin •Pyhä Pietari" emme
ole edesmenneen Alf. Tannerin jälkeen
saaneet nauraa niin vatsanpohjasta asti.
Samoin oli 'Vitamiinia-laulun kanssa.
Olen sen kuullut ennenkin esitettävän,
mutta silloin se ei paljoakaan vaikutta­nut,
mutta kun sanat saavat oikean tul­kinnan,
niin ne jäävät mielessä soimaan,
, niinkuin minullakin vielä soivat ne lei-väAreiän
vitamiinit yölläkin puolinu-kuksissani.
"Kiinalainen temppelitanssi" asiaan
kuuluvine pukuineen oli silmiä hivelevä.
Esitys oli mainio, joustava ja siro. oli ai­van
kuin kiinalainen papitar olisi itse
siinä tanssinut. En tosin ole noita pa­pittaria
koskaan nähnyt, mutta lukenut
olen. Täysipainoinen oli myöskin ' U n ­karilaisen
tanssin" esitys. Joo. ja sitten
ne "Xeljä muuraria", se oli myöskin
kiva esitys, jossa lauluilla esitettiin se-sonkityöläisen
elämää. Hyviä lauluja
kaikki, näin lyhyesti sanoen. Sitten se
>2Martin kirjoittama, säveltämä ja laula­ma
tervehdyslaulu meille rajantakaisil­le.
Siinä sanottiin asiat hslki ja se piti
yleisön hilpeällä tuulella. Sen piti vielä
seuraavaan päivänä tuoda ilmoille ja jäl­leen
.se suli yeisöön kuin voi kuumalle
leivälle. Olisiko mitään mahdollisuutta
saada tuota laulua meidän Joulujulkai­suumme?
Olisiko \'uori hyvä ja vas­taisi
minulle tähän.
Xo niin. te piditte ohjelmasta huolen.
Siinä oli vielä paljon laulu- ja soittonu-meroita.
joita ei tässä voi luetella. Liek-kinmte
palstat ovat lyhyet. Mutta niille
nuorille tyttärille, jotka säestivät isänsä
ja äitinsä laulut, heille sanon, että se
oli heiltä kauniisti tehty. Se on kor­vausta
isälle ja äidille siitä, että he ovat
lastensa opinnot kustantaneet. Kauniis­ti
tehty, että lahjoittavat taiteensa kuk­kasia
sen luokan taistelun tielle, jolle
vanhempansa ovat elämänsä pyhittä­neet.
Siis kultaiset kiitokset heille.'
Säälin vain teitä esittäjiä, jotka jou­duitte
niin matalalta alustalta lahjanne
jakamaan, jonkalaiselta alustalta ei
minkäänlainen Esitys pääse täysin oi­keuksiinsa,
sidlä kun puuttuu näyttämö.
Ammärrämme. että esitykset olisivat
olleet vielä mahtavampia näyttämöltä.
Siitä huolimatta me olimme enemmän
kuin tyyt\-\-äisiä. Toivomme vain, että
toistekin pääsisimme osallisiksi esityk-sistänne.
Paljon olisi sanomista, mutta lopetan
vieläkin s\xiämdlisellä kiitoksellamme
täällä kaikkien puolesta. Olkaa varmat,
että tiiysin ymmärrämme suuren henki­sen
>a aineellisen uhrauksenne hrak-semme.
Te maksoitte korkojen kanssa
meille vierailumme siellä.
Toix-otan kaikille kaunista syksyä!
K»trik4M fUkka ^
927 Ohio .\^-e-,
Ashtabula. Ohio.
Hääkellot soivat
ja Tasto Tohmolle
Muistorikkaat häät pitävät morsia­men
äiti ja isä ainoalle tyttärelleen. K i r ­kossa
vallitsi juhlatunnelma. Isä talutti
tyttärensä alttarin eteen, jossa nuori
pari vannoi pyhän valan. Aino lauloi
Isä meidän-rukouksen ja vihkimisen jäl­keen
morsiamen pyynnöstä laulun " M i ­nun
lempeni kuuluu sinulle, sinun lem-pesi
kuuluu minulle".
Kirkosta siirryttiin haalille, jossa
juhlasali oli ihanasti koristettu tuoreilla
kukkasilla. Sulhaspöytä oli näyttämön
edessä. Suuret kukat koristivat näyttä­mön
etuosan ja soittokunta soitti näyt­tämöllä
koko ruokailun ajan. Haluan
mainita, että sulhasen isä, Mikko Toh-mo.
muutti pois ikuiseen lepoon viime
talvena joulun aikaan. Erikoisesti mo­nen
sydämeen koski tapaus, jonka oli
järjestänyt herttainen nuori morsian.
Ennen häitärf)li Margit hanlckinut Tais­ton
isän valokuvan ja hän halusi, että se
asetetaan sulhaspöytään hänen ja Tais­ton
eteen, Samana päivänä ennen vihki­mistä
tämä kultainen pikku morsian vei
kukkia sulhasensa isän hautakummulle.
Margit rakasti aina Taiston isää. eikä
halunnut unohtaa häntä hääpäivänä­kään.
Taiston äidille, Meerille, oli ehkä
raskasta kestää, sillä suuria menetyksiä
on sattunut hänen kohdalleen paljon va­van
ajan kuluessa".
Doris. Taiston sisko, hymyili koko
ajan kauniisti. Hän iloitsi veljensä suu­resta,
tulevasta onnesta.
Morsiamen äiti ja isä olivat järjestä­neet
ensiluokkaisesti tyttärensä häät ja
kaiken väsymyksen keskellä kohtelivat
juhlavieraita niin kohteliaasti. Ihana
muisto jäi jokaiselle näistä häistä ja
myöskin ikuinen muisto Margitille ja
Taistolle, joka olikin äidin ja isän tar­koitus.
Margit! Syntymästäsi saakka olet ol­lut
isäsi suurin ilo ja äitisi kallein kuk­ka.
Olet aina ollut äidillesi kallein taimi
elämän kukkatarhassa. Lapsesta saak­ka
hän on sinulle para.sta toivonut, et­tei
sinun koskaan tarvitsisi jäädä osat­tomaksi
elämän onnesta. Se hy\'ä sie­men,
jonka vanhempasi ovat sinun lap-sensydämeesi
istuttaneet, ei koskaan
kuole pois. Sen todistaa sinun olemuk-se.
si. Olet vielä nuori, juuri elämän kuk­kaan
puhjennut. Omistat niin hellän,
rakastavaisen sydämen. Se on kallis aar­re
jokaiselle ihmiselle.
Olit niin kaunis morsian. Herttainen
esiintymisesi juhlavieraita kohtaan oli
erikoisen miellyttävä. Sivullinenkin nä­ki,
miten onnellinen olit. Silmäsi loisti­vat
kirkkaina kuin kirkkaat helmet.
Rakkaushan on niin kaunista silloin,
kua- se väräjävänä nousee kahden, nuo­ren
rinnasta. Ajatukset kuiskivat toisil­leen
ja katseet tekevät uskollisuuden-lupauksia.
Jokaiselle nuorelle soi kerran
elämässä lemmen soitto ja silloin elää ih­mislapsi
onnestaan.
Margit ja Taisto. Se oli kohtalon sal­limus,
joka teidät yhteen liitti. Avasitte
täydellisesti sydämenne toinen toisellen­ne.
Siitä kaikesta, ntinkä rakkaudessa
toisellenne teette, siitä parhaan sadon
myös korjaatte. .Xlkää koskaan unohta­ko
\-anhenipianne. Jos niinkin sattuisi
tuonnem^kana, että elon maljanne kuo­huu
y l i , niin silloin on {>aras turvapaik­ka
oman äidin syli.
Ei varmaankaan kummankaan äidin
silmät kostuneet kirkossa siitä, etteivät­kö
he olisi suoneet teitä toinen toisel­lenne.
Äidin ja lapsen \-hdistää hieno si­de.
Se on sanoinkuvaamaton tunne äidin
$>-dämessä j a siHoin se koskee, kun jou­tuu
]uo\'uttamaan lapsensa pois — ta-
Syyslmmaman alkmessa
Ajattelinpa antaa jLiekin palstoilla
maailman tietää, että me täällä suur­järvien
päässä olemme jo päättäneet
lopettaa kesäisen laiskottelun, nahkam­me
paistattelun, uinnit, ja muut kamp-päämiset
ja alkaa ajatella vakaviakin
toimia, sillä eipä se enää oikein huvita
uiskennella Superior Lakessa eikä pie-nemmissäkään
lätäköissä, kun pakkas­herra
on joitakin öitä tehnyt jo tuho­jaan
kesäisillä temmellyskentillä.
Xiinpä vainen sitten C S J : n Port Art-husin
osaston näyttelijät ja huvitoimi-kunnan
henkilöt ajattelivat pistää töpi­näksi
ja laittaa ihka hyvän ohjelmaiUan
haalillamme tk. 26 päivän illaksi. Tämä
on nyt-ihan kuin alkua syystoimintam-me
aloittamiseksi ja te tulette näke­mään
silloin paljon hyvää ja hauskaa
ohjelmaa, jota esittävät kaikki meidän
näyttämömme ahkerat työnmuurahai-set,
ihan vanhemmasta nuorempaan
saakka.
Oikeastaan olisi kiellettyä kertomas­ta,
että eivät vain meidän paikalliset
näyttelijät esiinny, mutta kuuluu tule­van
erikoinen vaununlasti suuria taitei­lijoita
lännen mailta ja heidän joukos­saan
kuulimme olevan sorttia jos mitä.
Tai tulevatko he ihan "Halivuutista",
sekin voi olla mahdollista, sillä korvani
ovat nin kesän helteestä ja kärpästen
puremista parkkintuneet, että en mene
takaamaan olenko kuullut oikein. Mutta
kun tulette katsomaan silloin haalille
niin pääsette itse johtopäätökseen kai­hesta.
Kuitenkin se on totta, että omat pai­kalliset
näyttelijät esittävät yksityisiä ja
tietenkin joukkoesityksiä, ja sitten kai­ken
lisänä saatte nähdä mahdottoman
hauskan yksinäytöksisen näytelmän
''Miljoona-arpa''. Xo se on jo aika
ropaus kun miljoonan saa arvalla, olipa
ne sitten dollareita taikka vain mark­koja,
mutta sellaista kuitenkin tässä
näytelmässä tulee tapahtumaan. Eikö
se olekin ihanaa, e t t ä näin vähällä pääs­tään
miljoneeriksi, ei muuta kuin osta
lippu ja sitten pistä sormesi ristiin ja
toivo hyvää onnea . . .
Tilaisuus alkaa haalilla 316 Bay St.
sunnuntai-iltana kello 8.30 ja sisään­pääsynä
peritään ovikolehti, johon toi­votaan
saatavan hopeaa ja seteleitä.
Tyyne Alina.
Hyväuskoisi4s ei ole sanm kuin us-kovaisuus.
vallaan.
Taisto, sinä olet hyvä poika. Kohtele
hyvin Margitia. Älä anna vieraan kä­den
koskettaa ja johtaa elämääsi. Ke­nenkään
ihmisen elämäntien varrella ei­vät
aina kuki kukat. Murheita ja vas­toinkäymisiä
voi tulla. Unohda silloin
hetkeksi itsesi. Taisto, niin huomaat, et­tä
elämän pet tymys on paljon pienempi.
Margitilla on kultainen sydän. Rakasta
häntä aina samalla tavalla — vielä sil­loinkin,
kun illan siimekkäät varjot las­keutuvat
vanhuutesi himmentävälle kat­seelle
ja hopeanharmaat hiukset seppe­löivät
päätäsi.
MARGITILLE:
Sä aikuiseksi vartuit
ja elon okjOtt omin käsin tartuit.
Sä muista ohjeet äidin oman
jos kokea saat elon osan kovan.
TAiSTOLLE:
Älä Taisto hdje harhaan
tietä maaiUmnt,
vaan m$$kanasi aina kanna
sydäntäsi rakkaimman.
K. R.
EmiUa ja 0$€m
Salmelle
AATOS kiitää nienneisyytffj,
muistaa päivän aurinkoisen
jolloin nuori pari alkoi
elon purtta soutamaan.
Elokuu kuutamoin^:en
mieleenne tuuman toi soman-
Luoja vaimofi michdle lohduksil
pesän perustamme rakkaan^ omcn
Oli aika se varmaan ihanaa,
kesän kukat peitti maan.
Oli katse kirkas ja iloinen,
rinta toiveita uhkui vaan.
Toiveista toiset ne fäyttyhäi_
toiset jäi täyttymättä.
Se on kohtalon salaista leikkiä
mikä elämämme purtta johtaa.
Pilvet jiis tiellenne varjoja loi,
uus päivä toi toiveita aina.
Niin synkkää yötä ei olla voi,
jonka jälkeen ei valkene päivä.
Kirkkaita päiviä, onnea teiUe
tää kultahääjoukko toivottaa,
leppeä tuuli ja leppeä laine
elämänpurttänne keinuttakoon:
Ada Rauma.
Yksi hauska ilta taas
pitkästä aikaa
Tämä ilta oli erään tuttavani luona ij
tilaisuuden nimi olkoon vaikka mmi
kuteitten leikkauspaarti. Pidän tällai^
sista paarteista, vaikka niitä olisi jokj
ilta, kyllä niissä aika kuluu. En olljl
vielä saanut kuin yhden pienen keraa
kun emäntä jo huuteli kahville, f"
siinä kahvipöydässä olikin syömistä '
juomista. 'Kuulin toisten tyttöjen pa
huvan, että millä ajalla se emäntä o.
mahtanut kaikki nämä herkut laiir
kun h ä n on vielä ollut päivän työss'
Uskon, että kaikki herkut olivat kui
tenkin sinä päivänä laitettuja, sillä nain
e t t ä uunista niitä pöytään nostetiiin
Jos tällaisia herkkuja olisi vaikka e
muuta kuin kerran viikossa, niin kvl"
me rouvat olisimme niin lihavia, etie
m e i t ä voisi kuljettaa muulla kuin tr
k i n lavalla — ja vielä talvea vastaan
se olisi vähän kylmää kyytiä.
'X'äin Liekistä Lännen flikan tervei­set
ja lähetän hänelle myöskin vk?;
tyisesti terveiseni. En ole oikein varnu,
olenko oikeassa ihmisessä, mutta ar^^
Ien, e t t ä nimesi on Meno. Jos olen oi
keassa ihmisessä, niin olet tullut kuu
kautta ennen minua tähän maahan. Oi;t
silloin vielä pikku tyttö, siitä on aikii
kolmekymmetitä vuotta tänä viionni
Äitisi lämmitti sinä päivänä saunan, N'
se oli kai sellainen kyläsauna.
X ä i n , e t t ä kyselit Eetua. Samaa olen
minä aikonut kysyä, että onko Eetun
terveys jo niin huono, ettei voi me:ti
enää hauskoilla kämppäjuiuilla ilahdut­taa.
Terveiset vain Eetulle ia jos vaia
vielä voit, nin pistä jotain meille.
Sirpa-serkkukin on taas nukahtanut
jonnekin siimekseen, kun hänestäkään
ei ole p i t k ä ä n aikaan mitään näkynyt.
Koetahan taas katsoa, onko kynäsi ruoi-tunut.
On ollut oikein hauskaa, kun Manat­ta
ja .\nnie Ruissalo ovat antaneet rttf^-
le uusia «jatkc^ertomuksia. Niiti °*
aina hauska seurata. Kiito«^ vain teiHf
lapin UeM.
Olemassaolo on lO^Jn varmaa jä ^
hyvin järjestettyä — siksipä
kin nauttia seikkaUuista, jotka tMie^
yUittäen ja odottamatta.
Xeu\x> on harvoin tervetullut ja « |
jotka eniten ovat sen tarpee^^, P»JJ'^
1^ siitä aina vähimmin. — Chrsferi
LamatalM. «rrslraim 35 p i i r ä ä . 1954.