Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, May 31, 1941

              • Sotatilanteen vuoksi on päasjr
Shanghain ulkolaisille toimilupa-alu­eille
keskiyön jälkeen kielletty. Poik­keuksetta
pidätetään jokainen myö-hästynyt
kulkija, joka ei ole europa-iainen
ja voi näyttää poliisilupaa. Jo­ka
yö poliisit vetävät nuottaansa jou-kottain
kiinalaisia työläisiä, katukau>
pustelijoita ja kaupustelijain apulaisia
ja pitkinä jonoina he liikkuvat kes­kusvankilaa
kohti kaikitta ilmatisuunr
failta. Satoja-rikshoja'fiyörii moka-ruumis.
Sitten hän avasi hissin oven
ja viittasi rriinut mukaansa. Menim­me
sairaanhoitajattarien huoneistoon,
johon saimme pian hiokatarjottimet.
Syötyäni tunsin itseni paljon vir-kistyneemmäksi.
Niin näytti olevan
myöskin lääkäri.^ Hän sytytti savuk­keen
ja polteltuaan sitä hetken sanoi:
"Luulen, Anita, että sinun on paras
mennä lepäämään, kutsun toisen sai­raanhoitajattaren
tilallesi."
"Ei", minä vastustin. "Olen taas
vahva ja virkeä." -
Niin me taas lähdimme rinnakkain
paikallemme. Odotushuoneessa istui
feudy ja Olgan äiti. Lääkäri tervehti
heitä kohteliaasti ja me jatkoimme
matkaamme Tukittujen ovien taa.
. Olga nukkui vielä, mutta Stella
teki kummallisia liikkeitä käsillään
peiton päällä. Seurasin noita liik­keitä
ja huomasin, että hän oli näp-päjlevinään
pianon kieliä. Lääkäri
seurasi noita liikkeitä myöskin ja ky­syi:
*Ti6datkö, onko hän joskus soit­tanut
pianoa?"
"Kyllä. Hänen, siskonsa kertoi
ininulle niin.'^
'. Hän nyökkäsi vain minun selityk­seen!
ja poistui huoneesta — luulen,
että hän ment puhuttelemaan noita
jännityksellä odottavia sukulabia.
Odotimme valppaana tuloksia,
mutta kahdeksan aikana, jolloin toi­nen
hoitajatar otti minun paikkani
yövuorolla, ei ollut vielä mitään ta­pahtunut.
Olin kovin väs3nn3rt, me­nin
huoneeseeni ja nukuin heti.
Aamulla olin taas valmis ottamaan
paikkani. Stella oli nyt hereillä ja
huomasin heti, että hän oli nyt rau­hallinen,
matta en uskaltanut toivoa
liikaa. Vasta kun Rudy tuli katso­maan
häntä iltapäivällä tie^n, että
oli tapahtunut ihme. Stella tervehti
heti Rudya nimeltään, vaikka ei ollut
ennen tuntenut häntä. Hän oli vielä
heikko puhumaan paljon, mutta hä­nen
järkensä oli palannut, se oli sel­vää.
NäinRudyn kasvoilla sanoxn-selittämättämän
ilon ja kiitollisuu­den.
Kaksi viikkoa tämän jälkeen, kun
Rudy toi Elisan äitiään katsomaan,
kiersi hän kä^vartensä kauan aikaa
sitten kadottaifnansa rakkaan lapsen­sa
ympärille ja kyyndeet vierivät hä­nen
silmistään. Se cd» liikuttavaa
nähdä.
Jonkun päivän perästä astui Stella
Rudyn käsivarren tukemana ulos sai­raalasta
ja myöhemmin kuulin, että
he matkustivat Europaan vieden pik­ku
Elisan mukanaan.
Nyt tiedätte, tekikö lääkäri Chev­ron
oikein vai väärin rikkoessaan kyl­miä
asetuksia. IfaaiBli Mneii ''rikos­taan'*,
seään.
miehenä.
(Kokoelmasta "Ghina Geheim", ollut rahaa hankkia kahc[etk3mimenet
1933. Kirj. Egon Erwin Kisch, suoiii. rattaat. Mutta ei ollut rahaa enem-
Kaisu-Mirjami Rydberg.) pään kuin kahteentoista, ja se ei
na kulkueessa
Viiden ja puolen vuoden aikana. Si­ten
hän kuolee.
Hän ei voi korottaa a3ohintaa,tay-
• tyy siis kinttu voimalla lyödä laudal-ta
raitiotie- ja omnibusliikenne, tay-tyy
olla nopeampi niitä. Ei voi ryn-ii
nätä kellistämään kiskoilta raitiovaa-mieUyttänjrt
kaupungin isiä, he tah- nuja,. niinkuin rikshakulit tekivät
noiden kaksipyö- toivat saada ilman vähennyslaskuja P ^ g i s ä suuren marraäkuaiUak-räisten
aioneuvojen vetäjät viis vei- veronsa kultakin annokselta. Ja konsa a&ana 1929. Se ei käy, sea
s^s vTt SSSrKifeLääräyksis. maaliskuun 31 päivänä 187S he pe- saf kaksisataakymmeuen kulia «ak.
S ^ h S ^ Ä ^ uuttivat lupakirjan monsieur Men^^
k Jin rauhan aikanakin. dilta, rikshan uranmirtajalta 3a esjUis
Yötä päivää, ristiin rastiin, laukkaa teUjalta! M i U v ä ä r j r y s - a j a t ^
ja ravia, ristifö i^tiii, keskipäivaiV m^^^.^^:.^)^^
helteessä ja kyhnän^ säteen yäiuesäa: autcybussiöi, möottöripyonen
he juokseiat Lupungin ää^tä toi- «ovaunujen aikakaude^^
selle, Hongkevista Nantaoon. Juok- kemie tuottaa ranskalaiselle tomul^-
seva ja lakkaavat minne vain kyy- pa-alueelle 267,966. t ^ ^ode^ja
dittävä komentaa. Ja aina ja kaik- kansainväliseUe settlementille 337,-
kiaDa heidän täytyy öUa pyydystä- 030. ^ ,
mässä kyydittäviä - myöskm yöUä Parempi onm kum Menard-rai^al-
- myöskin sota-aikana. Välittämät- la oli eräällä hänen maamiehellaan
tä kielloista, välittämättä lupalipuis- Pekingissä. Hän huomasi, etta ih-tä.
Siim muuten he eivät pysy hen- mishevosten rattaanpyörät j o i paal-gissä
senkään vertaa kuin tavallisesti, lystää ranskalaisella kumilla, ja se
kauroja e&ä failiä, ei edes keiigiifys-
,ti:^P^ainIj^in^^ satamasta
tuja ristiin rastiin, laukkaa ja javia, pakkaan ^^^^^^^^^^ He istuval
_ ^ ^ yötä päivää,^ ristiin rastiiii, Jaukkäa Jbmishevosten rattailla kuin R«Ä3
jää&iäi^iÄ? « B ^ P9^asia> toiset: R i ^ ^ nopeinta räuh-
Astiit ulos talosta. Samalla het­kellä
he jo syöksyvät luoksesi joka
puofelta. Silhiäruräpäyksessa sinua
piirittää fattaiden muuri, piirittävät
kulien mankuvat, rukoilevat tarjouk­set:
Riksha! Riksha! Riksha!
Missä kuIjetkaan,.eturopalainen, a-lati
on rikshamuuri ymf^illäsij. ja
se mnrtuu vastaa .kuu kyUin P|Onie>r
vasti Omoitat: ^*BuJaw^-^^ii;täi^ '.
Mutta hetken laihxttua.oy^ 3nmpäril-'
lasi uudet juhdat^., j^otka;^^^
kuulleet, sinun jäi^^ymatÄÄ "Bu-
Japasi".
Ensimmäisinä.. |wvinM: Kif
varsinkui Pekingi^ tai T^ii^^
koetat välttää ikadt^
se suinkin on niahttolljbto. ..Sinus^
tuntuu tnskallis^^ ns^jxdä^^^
ses» niin monien tmve^en koht^
ihmisveljiesf ympäröunänä, . jotka
kaikki rukoillen ja viittoillen. tahtoi-,
sivat myydä sinidie ty^ötpn samalla
töykkien tieltään .toisiaan. Vielä pie­nempi
kuin kulin.ajosta saama palk­ka
on mahdollisuus, että valitsisit juu­ri
heidät . . . Mutta yähät siitä, täy-
' tyy yrittää leipänsä edestä.
Jin-Ii-che on nimeltään tuo ihmis-hevosen
vetämä kulkuneuvo, japani­lainen
sanoo: Jin-rikrsha, hän ääntää
l:n r:ksi. (Kuulin Yokohamassa
erään puhujan . kertovan Reninistä,
Ruxemburkista ja Riebknechtistä.
Kiinankielessä taas r on 1 — muuan
opettaja vakuutti minulle kohteliaas­ti
lukeneensa kirjani '*Dd Lasende
Lepoltel".)
Jinriksha on peräisin Japanista,
joskin sen keksijä — kuinkas muu­ten!
— oli europalainen. Mies
ensinunäisenä sai päähänsä,
sirattaille voidaan sovittaa lepotuo­li
ja valjastaa ihminen hevoseksi, oli
anglikaanisen kirkon • pappi M. B.
Bailey—oi lännen ja kirkon siunauk­sia
Tämä tapahtui 70-luvun alussa
Tokiossa.
Ranskalainen herra nirodtä Me-nard
pinkaisi Kiinaan, Shanghaihin,
saadakseen toimihipa-aluedla toimi­luvan
rikshaliikentedle. Mutta kau­pungin
isät axnerikalaisdia ja englan-tilaisdla
(myäsemmin kansainväli-sdlä)
alueeDa älj^vät, että tässä
maassa oli eläimen tai koneen kor-yaaminen
ifamxsdlä loistcnUiäri, eikä
faetUe juolahtanut niideenkään lab-
Alas kapitalismi!
Alas lautiovaunutl
Eläköön, vallankumous!
Kaksikjrmmentä kuparirahaa <kuo-si
Saksan i^ennigiä) maksaa kiiaa»
lainen kyydittävä suhteellisen pitkää-tä
matkasta, josta kuli pyytää kol-meakyinnKntä.
Matka vie paljoa
aikaa^ sillä kundi haluaa usein kes»
kustella jalkakäytävällä käveleviea
tuttaviensa kanssa. Mutta kuli saa
pitää hyvänään, sillä edessä ja taka­na,
oikealla ja vasemmalla vaanivat
tuotti hänelle jättiläisomaisuuden, jo- kilpailijat. Europalainen on pareoK
ka kuitenkaan ei ollut muuta kuin
murto-osa siitä, mitä kumitehtaat
keksinnöllä nettosivat.
On yrittäjiä, joilla on pari sataa
rikshaa juoksulla — jokainen tuot­taa
päivässä 1:70 dollaria. Vaunu
ei tarvitse vajaa, hevonen ei tarvitse
pi asiakas, hän antaa 10—20 senttii
Nyt, kun japanilaisten tykit ampu­vat
raunioiksi kiinalaiskortteleita, vi^
lisee europalaisia kaikkialla etujaan
valvomassa. Ori pidettävä huoli, et­tei
jää junasta, jos Kiinaa ruvetaan
jakamaan. Siksi kukoistaa liikenne,
bn feuskätl&tÄomäälaisi matnifl.
ikäloppuja, muutainat polkevat maa­ta
koko' jalallaan, muutaniiilla ^ vain
varpaat koskettavat katua^ muuta­mista
ei voi oUenkääri" päältä nälidä^
että he sairastavat keuhkotautia. Ku-
- kaan lähetyssaarnaaja ei vielä ole
keksinyt taksa- & vauhthnittaria,.
jonka voisi kiinnittää heidän keuh­koihinsa
ja sydänaeensä.
Työnantaja ostaa kulin koko työ­ajan,
kuli ylläpitää työnantajan. Kah-deksankymiiientäviisi
senttiä maksaa
työnhaliiinen, työntekevä kuli "työn­antajalleen"
päivässä siitä, että tämä
lainaa hänelle nuo kaksipyöräiset.
Mutta vain neljäksitoista timniksi,
kello kolmiBSta iltapäivällä kello vii­teen
aamulla. Kello'viidestä aamul­la
kello kolmeen illalla maksaa toinen
hevonen herralleen kahdeksankjnn-mentäviisi
senttiä ja saa sitten luvan
tia yhtään - välittämättä siitä, etÖ
i ä ä ^ t Hyeatäkään d illäHa pffise
elävässä "ns^ ja: he viittoval
älentuväisiha venäläisille emigrantti-naisille,
jotka — ilman pyöriä ja t
män kumeja — yötä päivää, risturi
rastiin, ketkutdlerr ja keekbilleirkan-soittavat
Ävehiie Joffren katukaytä*
viä, iskevät kiinni jokaiseen mieheea.
ja juoksevat hänen perässään heöV
kun hän astuu ovesta kadulle.
Jos kaksi tuttavaa ottaa kyydin, öii
kulien juostava yhtäjalkaa rinnak­kain,
jolta keskustelua, voidaan jat­kaa.
Ihniish^vosten voimat eivät ai­na
ole samanlaiset:
-— Miksi tuollaisen vanhan kni&-
kan otitte? Katk)kaa, kuinka hyvin
minun kulini ravaa!
— Mihäkatson vain koipia rikshaa
juosta neljä tuntia kauemman seuraa- "^""^f J"^^^*
vana päivänä. MonUla rattaifla on P^''^*^«°> <>^vatpa kuinka vanhoja
ov-nä inra yjokistit avmetaätjoän -. hänen työaikansa ^ "Ky^yvdi^ttä. vät sanovat hua rvo•in oso-tetta,
kiiiithah eivät tunne europalai­sia
katujen nimiä. Kulille näytetään,
mistä hänen on käännyttävä, missä
joittaa kdcsmnon ookkdalle maahan-mutta
vidä' cficmpK häntä it- ttmjallg rfaifdiviJA ylronnarynt^ He
Rakastuin häntert myöskin psättiväl korkeaa vetoa vastaan luo-enkä
suotta, sUS e r ä ^ vuttaa kaksikymmentä lupakirjaa y-kauniina
päivänä, ajdlessamrae Ham- nttäjiHe, joista kukin sai hankkia
mondin puistotietä ja py^lyessäm- kaksikymmentä rikshaa.
Monsieur Menard olisi voinut iloita
Shanghaissa on 24,378 kulia viralU-sen
rikshaliikenteen palveluksessa,
i^,X' ^^dän.elättämiensä^^^^^ pysähdyttävä-kyydittävälle hän on
ettkS ^ r " ^ on yh 100,000. Riksha- ^kkähevonL, vain ihmisen aivois-
^ ^ ^ ^ ^ ^ « " ^ e s s a t e k i m ä ä - sa voi syntyä ajatus julkisten ravikil-nn
kakoista Mex&,n dollaria, hän pailujen toimeenpanosta rikshakukil-pysyy
tassa ammatissa bengfesä kes- jg
fcim^ viisi ja puoK vuotta. Sitten PoHsaiekin kuli on hevonen. 01-
KJrT^'wu .-^^ ^«»^ hyviDäan, dld saa pahempaa
Kaksitoista kolikkoa hän saa siitä, ^ ^mpirtu^ siitä, ettei kuuUat
etta Juoks«^ kolmdcymmentä kertaa ^^ähtymiimerkkiä Hullummin käy
P^J»ana ja arkena, aamuvar- sflloin, jos poliisi on ankara ja ottaa
naisesta dtamyohään, päivästä pai- »j t~ . . ci
vään, satamasta satamaan, Nantaos-ta
Tshaipeihin, Siccaveista Broad-wa3dle,
ristiin rastiin, laukkaa ja ta-
^ ^ k ^ d m ä a m satakohnekymmen- ryhtyy v^nemBan kuU^ P^jesr
ta metna mmutissa, suunnin ' ^ ~^ h^n
menen kilometriä tunnissa.
W l e e hänen^ keuhkonsa,'hänen ^ "^^^^^ vem rattzBJ^
täytyy ^ U a oUa mcrfdnantotorTC^ koton suormta tietä, sinä päivänä o
Dasm, vaikka autot eivät ^itä ole
^«*aakseenkään. Mdkein paivittam
saa nähdä, fcmnfca rikujen päälle
ajetaan, ja yhteenfeomiäyfcscn sat­tuessa
hyppää kuljettaja autostaan
istumatyynyn hänen raltailtaan. El­lei
handia ofekolmeakymmentä sent­t
i ankaran poliisin lepyttämiseea,
— *ä»er saa sitä takaisin. Jos hifcenne-
»Jrtissa, smmniflä^'^^ «3*tyypanemaan kulia järjes-
»rtriä fimnixica Juakstt ^^^^^^ ^'am^ kirjaimen mukaan, hän
ottaa rikshasta nomerolaatan. Ja
enaa tuleiriäääa riöonnoksen an^"
nä hän saa täyifiL hakeicassa oumero*
laattansa kamarilta. ,
Katsdlessaantuollaisia katuKo^
me erään suuren vaahteran alle, hän
teki minulle ihmedlisen kysymyksen. i„r«t.v;...; • - ^^"^^«fl»^
yndesta lupaku-jasta, jos hänellä olisi pahoinpitelyt
ja anfaä sdfcään kulille. Liikarasitusy tauksia tuke'ajatelfceksi, etta
sj^äntaudit, keuhkotauti, vaara ja
siinä kulin palkka.
kulit
ovat alistuneet osaansa: me otoi^
vetojuhtia, meitä isketään ruoskana