1943-10-23-02 |
Previous | 2 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
f
Sivu 2 LAUANTAINA, LOKAKUUN 23 PÄIVÄNÄ 1943
(Canadan suomalaisten viikkolehti)
Published and printed .by the Vapaus
Publishing Compaiiy Limited, 100-102
Elm Street West, Sudbury, Ontario.
Registered at the Post Office Dept.,
Ottawa, as secpnd class matter:
Tilaushinnat:
1 vk ..........$2.00
6 klc 1.10
3 lclC( ••••«••••••••*•••••«• »GO
Yhdysvaltoihin:
1 vk .,........$2.50
6 kk. . . . . . . . . 1.40
Suomeen ja muualle ulkomaille:
1 vk. ........$3.00
6 kk 1-65
Lieklci ilmestyy jokaisen viikon- lauantaina
12rsivuisena, sisältäen parasta
kaunokirjallista luettavaa kalkilta aloilta.
. Äslamiehllle myöhnnetään 20 prosentin
palkkio.
Pyytäkää asiamiesvällneitä jo tänään.
ILMOITUSHINNAT: Yleinen , ilmoitushinta
40 senttiä palstatuumalta ja
kerralta. Alin ilmoitu^inta $tc00. Alin
maksu .kuolinilmoituksesta ,$2.00 ynnä
50.senttiä jokaiselta muistovärsyltä tai
kiitoslauseelta. Erikoishinnat < pysyvistä
ilmoituksista. Tilapäisilmoittajien on
lähetettävä maksu etukäteen. ... ,
Kaikki Liekille tarkoitetut maksur,
osoitukset "on estettävä * kustantajan' nimeen
: Vapaus Publishing CJompany
Limited.
•Kustantaja ja painaja: Vapaus Publishing
Company Limited, 100-102 Elin
Street West, Sudbury, Ontario
Toimittaja A.-Päiviö
Liekkiin aijotut kirjoitukset osoitettava:
F>0. Box 69 Sudbury. Ont.
Toimituksen kulmasta
. Suomalaisen Järjestön pannasta
päästäminen ja omaisuuksien palauttaminen
oli hy-uä uutinen ei ainoas-
^ taan itse asianomaisUley vaati kaikille
iHntisille,, joiden ^huomio oit näihin
asioihin myönteisesti kiintynyt. Järjestön
jäsenistä, jotka tiesivät mitä
hc todellisuudessa olivat, tuntui tietysti
tämä neljättä vuotta kestänyt
'tilanne kiusallisien ristiriitaiselta. Jä
haittaa siitä oli, ei vain'seuraelämään
ja valistustoimintaan, mutta sotapon-nistustcn
auttamiseenkin nähden, nimittäin
sen verran, mitä enemmän
muutamat tuhannet ihmiset olisivat
voineet myönteisissä olosuhteissa tehdä.
Xyt toimintahuoneiden ovien auettua
riennetään niihin tietysti iloisin'mielin
ja suurin joukoin, reippaaseen
vapaailtojen viettoon ja asianmukaiseen
toimintaan, josta tärkein-nU
edelleenkin on — sjdan voitto!
Lehtemme tässä m:merossa loppuu
taas pitempi alkuperäinen jatkoker-
'tomus, ja koska vara: .'^ossathmc ei nyt
iuuri ole sellaista c'ettavdksj, niin
päätimme huomauttaa, että jos jollakin
kynäilijällämme sattuisi sellainen
kirjoitus olemaan valmiina taivaimis-tumaisillaan,
niin kiiruhtaisi sitä käsiimme,
tai ilmoittaisi siitä. UahdoUi-
^esia palkkiosta ja muusta voitaisiin
sapia kirjeenvaihdon kautta.
Samalla tidi mieleemme eräs kaikille
hauska juttu, jota ei ole tullut pitkiin
aikoihin, jos milloinkaan, esille
vedetyksi. Xähkäas tämä meidän lehtemme
tarvitsee säännöllisesti jonkun
verran vitsejä, pilapaloja — sitä parempi
mitä parempia. Ja kun tiedämme,
että niitä lasketellaan meikäläis-ienkih
keskuudessa joka päivä ja ilta
•satamäärvj,'. niin tiedämme myöskin,
.että niidai joukossa löytyisi hyviäkin
paiqja, makupaloja, helmiä, kun vaan
tulisi ne "pikatuksr\ Eiköhän nyt
tehtäisi yhieinett ryntäys tälläkin a-lallg.
PikaUaisiin kaikki parhaat,
mitä sattuu muistissa olemaan, ja
uudet aina. niiden esille pulpahtaissa,
ja lähetettäisiin UekiUe.. Tietysti toimitukselle
jää niiden suhteen lopulli-
_omd-d]dn
K\XÄILEMÄSSÄ
Kylällemme ahkerasti. En ole kos-„
kaan kä3myt niin usein kylässä kuin
riyt. TäHä ympäristöllä on kovin
vieraanvaraista väkeä — meni mihin
taloon hyvänsä, heti bn kahvipannu
käsillä meidän suomalaisten malliin,
eikä kukaan näy murehtivan jos tämän
vieraan takia jäisikin kahvian-nos
toisesta päästä lyhyeksi. Sa-tuinpa
parahiksi paikalle juhlimaan
täällä yhden misiksen syntymäpäiviäkin:
Siellä öli joukkoa koolla, Si-camousta
melkein kaikki ja vielä
naapurikylistäkin. Hauskaa, valistunutta
kansaa näkyy asuvan tääliä
vuorten keskellä. Ihastun täällä ihmisiin
yhtä paljon kuin. maisemiinkin,
molempia tulen, muistamaan ja
kaipaamaan samalla hattaudella.
Sunnuntain kunniaksi vei päämme
meidät aivan"~ erikoiselle kylätielle.
Tuossi^ joen takana -kihoavan korkean
mäen päälläkin kun on asukkaita.
Sitä en olisi osannut uskoa
— tuollainen korkea, ikokonaan rnet-sänpeittämä
vuori I Mutta löytyihän
sieltä, metsän keskeltä vuoren kupeesta
tie liiinkapea,etteimitenkään
tahtonut siihen aijoneuvomme molem-riiat
anturat kerralla sopia, ja niin
mutkainen, ,että olisi pitänyt pitkä
vaunu saada keskdtä taipumaan, että
molemmat päät olisi saanut pysymään
hyvin tiellä. Oli se vairi niin
jännittävää ylösmenoa, että tarkasti
annoin kieleni olla paikallaan,keskel-l
ä s u uU ja-eiköhän vVoiii ollut sydä-menikin-
-pdosta ieusäuksissa, t£tkoa
son, missä asumme, ja kun nousimme
vielä jonkun askeleen ylemmä, niin
tiedättekö — näimme neljänkymmenen
viiden mailin päässä olevat Re-velstoken
lumivuoret. Joimme siellä
talonemännän keittämät makeat kahvit
ja sitten aloimme taiteilla kotia
kdhti. Alkumatkasta sai-päämme
aijella yksin, meidän kiltisti kävellessä
kannoilla; mutta puolitiessä jo uskalsimme
nousta kärryille -—^ ja us-kalsinpa
Jo käyttää kieltänikin, arvellen,
.että jos suoraankm mennään,
niin sittenhän tlilee tämäkin mäki
lasketuksi ja pikemmin ollaan koto-
.na — jos ei kärry satu sitä ennen
Mum p^itää tulla teilekki sanoma,
han, jotta voi yhyren kerran kun oli
komiat häät-- Minä janoon, krannin
Kaisalle, jotta ei yhtää tarvitte katua
vaikka sinne isoon taloon nuoren i -
Sännän häihin lähärettihin, kun sielä
kuokkavierahiaki kestitettihin niin
kun oltaas oltu hääväkiä. Kohta
kum me päästihin sinne niin vietihin
trenkitupahan kahvettä juomahan ja
sitte *sanöttihiii, jotta kuokkaviera-hakki
- saa mennä isoohin tupahan
hyppelemähän. No tottahan me
kraimin Kaisan kans mentihin, kun
kerran oli häihin lähäretty.
Sielä .oli justihin ajakanu hoijakka
ja eikö nuo trengin ryökälehet kohta
tuUunieitä viemähän—-Xyllä se oli
mgijäiittaefi aina - vairi • siinä" vähän
leveämmässä ja 'Vaarattomammassa
tien käänteessä. • Melkein jo manasin
päämme sinne kaikkein kuumimpaan
paikkaan, kun tuopi tällaiselle tielle,
jossa kallis henkemme on vaarassa,
varoinkin minun. Joka, en suinkaan
ole tullut tänne kuolemaan,.vaan elämästä
nauttimaan. En kuitenkaan
ehtinyt mitään puhua siinä mäkeä y-lös
kiivetessä ja siellä mäenpäällä
vaivat unohtui ja olin todella kiitollinen
tästäkin retkestä. Sieltä näki
niin kauas, yli koko Eagle joen laak-
S YYSKUU — syntymäkuuni! Rakastan
sinua yli kaikkien kuukausien.
Sinun kuutamoisia iltojasi,
sinun lempeitä aurinkoisia päiviäsi
ja sadepäiviäsikin. . Kaikki sinussa
on niin. rauhallista, kiihkotonta.
Poissa ovat keskikesän kuumat hen-käilyt,
poissa kev^n'herkät haaveilut
ja. lupaukset, eikä varsinaiset
syysm3n-5kyt ole vielä alkaneet. Ti-massa
on alistumisen tuntu.
Kevät ja kesä jättää aina jälelle
pettymyksen tunteen — ei ollut'käynytkään
kaikki toivomusten ja lupausten
mukaan, oli tullut kuvitelluksi
liikoja. Mutta saapuu sitten
s^-skuu, ei lupauksia, ei odotusta,
ainoastaan tyynen todellisuuden tuntua,
joka tasottaa. sovittaa ja auttaa;
Tänään on syntymäpäiväni, syyskuun
27:s. Seison ystäväni kauniin
talon yläkerran akkunan edessä. Ys-pysähtymään
tuöihon jokeen, jolloin sellaasta hoijakkaa, jotta.ikäni minä
sen . muistan. Se pelimanni oikeen
koitti Jotta kuinkahan kauvan me
voirahan hypellä. Laattialaurat vain
notku kun.toiset niin kovaa hyppi.
Mutta sitte se morsiuspari lopetti
jä sanöoyat jotta: hoijäkkarahat. me-miö
kunnan, kassahan, kojeille. • Siihen
lio^*akkahan; nähkääs kun parit
aina maksaa ja kun on oikeen rehevä
poika joka vie hoijakkahan niin se
maksaa hiin jotta sen kans kehtaa hypellä!
Voijee kun se morsian oli koria.
Kehtas sitä nuoren .isännän näytellä.
Kuuluu olovan kovan koniiasta ta-loosta
seki morsian kotoosin. Sa-noovat
jotta kahareksan kuormalli-sta
oli tuonu myötäjääsiä ja itikoota oli
tuotu vielä perästäpäin.
Rehevä,isäntä kuuluu olovan seki
morsiamen isä.
Kyllä sillä morsiamella oli komiat
kihilatl Kaksi leviää kultasormusta
ja kultaaset korvan renkahat ja kello,
johona oli niin pitkät perät jotta
vyöttäsiltä vielä vattan päälle riippu.
Sanoovat jotta kun ne oli menny ki-hiloolle,
niin nuori isäntä oli orihilla
ajanu niin jotta kyllä siitä oli käypä-läänen
saanu tiepuolehen hypätä
Komiahan taloohin sen morsian
pääsi emännäksi, mutta sanoovat jvot-ta
kyllä se kykenöö sen paikan täyt-tämähän.
Kuuluu olovan kovan kätevä
käsistänsä, kaikkia taitaa tehe-rä.
Kyllä ne näky kovaa tykkääviin
toisistansa ja- komia pari sen onki.
Meit,ä kuokkavierahia käskettihin
vielä trenkitupahan syömähän. Saa-fihin
kriiskryyni puurua ja kropsua.
Kyllä sielä piti olla ruokaa kaikesta
laista. Väsyksis nft sieltä krannin
Kaisan kans-tiiltihin.
'Mutta sanon-minä vidläki jotta voi
yhyren kerran kijn oli komiat hääti
OLIYL\. HAUT.A.MÄKI
ruUisen ja rauhallisen taulun eteen.
Onko tämä muistutus elämän lyhyydestä,
kaiken katoavaisuudesta.
Kuinka lyhyt onkaan elämä! Et ole
huomannutkaan, kun vuodet ovat l i vistäneet
ohitsesi ja säpsähdät ajatusta,
että oletkin jo iltapuolen. ihmi-saisiinme
raittiin kylyyn. Hassua
muuten, kun niin kiikaSyjkauniin vie
r t ä vä Joki virtaa tuossa .aivan vieressä
: sievine hiekkarantoineen Ja vesi
kesäkuumallakin on niin ;jääkyl-niää,
että ,kun ^lapset kalastajissaan
vahingossa kastelivat jalkansa, hiin
saivat y ^ n . ;Eixtäpä jos siihen ui-:
maan menisi, sattuu ei siitä elävänä
palaisikaan.
^ksi mieluinen yllätys sattui meille,
kun .kerran kyläillesisämmeosuim- X
me ''^Kantofarmarin tyttären" kotiin.
En osannut aavistaakaan hänen asuvan
täällä päin. Täältä vuorten keskeltä
saattaisi löytää enempikin kynäniekkoja,
kun vaan olisi aikaa etsiä.
Ja missäpä löytyisi sen suotuisampia
kirjoitusyaikutelmia. Maisemat
ynipärillä niin romanttisia että
luulisi •niiden inspiroimana kynän
piirtelevän vaikka kauniita satuja,
jos ei tositarinat viehätä. — Siis,
"Kantofarmarin tytär", älä anna kynäsi
ruostua. Syksyhän saapuu jo
teillekin pimeine tahi kuutamoiltoi-neen,
jolloin on enempi aikaa viivähtää
. kotona, eikö se ole sopiva aika
kynänkäyttöön; sehän toisi, huvia
meidänkin syysiltoihimme. Eikö niin,
tyttö, ja kaikki muutkin kynäniekat
;— Yienokin — kynä käteen ja mustaa
valkoisen päälle oikein kilvan
kanssa I
SIRPA-SERKKU.
Jatkuu.
täväni on poistunut jonnekin ja minulla
on aikaa keskittää ajatukseni
kenenkään häiritsemättä. Silmäni
edessä, kadun toisella puolen, on
nukkuvien puutarha, rauhan puisto.
Minulla on aina tapana katsella sinne,
.paikka kiinnostaa minua sanomattomasti.
Korkeat, hyvin vanhat
lehmukset, vaahterat ja itkuraidat
seisovat suojelevina vartioina, levittäen
;.iehvänsä yU-kauniiden..kukkais-kumpujen,,
.;iQtka omaisten ' rakJcaat
itädet.ovat istuttaneet • ja väsymättä
niitä hoitaneet. Aurinko lähettää siä. Nykäisy vaan ja vaivut maan
korkealta puiden latvojen välistä hy- puoleen aivan kuin putoava lehti...
väilevät, lempeät säteensä kummuil- Tuskainen ajatus ]kohoaa mieleeni,
le, joiden hehkuva, rikas väriloisto miten olenkaan kevytmielisesti tuh-hivelee
silmiäni. Linnut lentelevät lannut kalliin elämäni. Kuinka pal-oksalta
oksalle ja visertävät virtensä jon rikkaammin, kuinka paljon h>-ö-nukkuville.
Siellä täällä putoaa leh- , dyllisemmin olisin voinut käyttää eUi-ti
— toinen — keltainen, punainen.
nen valintaoikeus, mutta hyvät mielihyvällä,
käytettäisiin ja huonot tai
ennen käytettyinä kovin tutut hyljättäisiin.
Tämä on tavallaan joka miehen
ja naisen asia yhteiseksi hauskuudeksi.
Myvä vitsivarasto edellyttäisi
sitä, hauskuutta, ja vaihtelua. — AP.
ruskea, koskettaen kevyesti maanpintaa
. . . Ne ovat niitä aikaisin väsyneitä,
ajattelen, niitä, jotka palavat
nopeasti ja sammuvat varhain,
vielä pudotessaan väristen lyhyttä
onnenaikaa muistellen . . .
Seison akkunassa ja ajattelen:
Miksi juuri tänään, syntymäpäivänäni,
minä satum tämän ihanan, sumani
monet vuodet.
Muistan kallista äitiäni. Yarmaan
sinä toivoit paljon lapsestasi, kuten
kaikki äidit, vaan mitä kykenin sinulle
antamaan? Vain pieniä murusia
rakkauteni pöydältä. ^Ja kuitenkin
sinä olit parhain kaikista äideistä.
Sinä olit se valo, jonka puor
leen silmäni.nostin lapsena ollessani:
sinä olit rukous, joka kannusti minua
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, October 23, 1943 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1943-10-23 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki431023 |
Description
| Title | 1943-10-23-02 |
| OCR text | f Sivu 2 LAUANTAINA, LOKAKUUN 23 PÄIVÄNÄ 1943 (Canadan suomalaisten viikkolehti) Published and printed .by the Vapaus Publishing Compaiiy Limited, 100-102 Elm Street West, Sudbury, Ontario. Registered at the Post Office Dept., Ottawa, as secpnd class matter: Tilaushinnat: 1 vk ..........$2.00 6 klc 1.10 3 lclC( ••••«••••••••*•••••«• »GO Yhdysvaltoihin: 1 vk .,........$2.50 6 kk. . . . . . . . . 1.40 Suomeen ja muualle ulkomaille: 1 vk. ........$3.00 6 kk 1-65 Lieklci ilmestyy jokaisen viikon- lauantaina 12rsivuisena, sisältäen parasta kaunokirjallista luettavaa kalkilta aloilta. . Äslamiehllle myöhnnetään 20 prosentin palkkio. Pyytäkää asiamiesvällneitä jo tänään. ILMOITUSHINNAT: Yleinen , ilmoitushinta 40 senttiä palstatuumalta ja kerralta. Alin ilmoitu^inta $tc00. Alin maksu .kuolinilmoituksesta ,$2.00 ynnä 50.senttiä jokaiselta muistovärsyltä tai kiitoslauseelta. Erikoishinnat < pysyvistä ilmoituksista. Tilapäisilmoittajien on lähetettävä maksu etukäteen. ... , Kaikki Liekille tarkoitetut maksur, osoitukset "on estettävä * kustantajan' nimeen : Vapaus Publishing CJompany Limited. •Kustantaja ja painaja: Vapaus Publishing Company Limited, 100-102 Elin Street West, Sudbury, Ontario Toimittaja A.-Päiviö Liekkiin aijotut kirjoitukset osoitettava: F>0. Box 69 Sudbury. Ont. Toimituksen kulmasta . Suomalaisen Järjestön pannasta päästäminen ja omaisuuksien palauttaminen oli hy-uä uutinen ei ainoas- ^ taan itse asianomaisUley vaati kaikille iHntisille,, joiden ^huomio oit näihin asioihin myönteisesti kiintynyt. Järjestön jäsenistä, jotka tiesivät mitä hc todellisuudessa olivat, tuntui tietysti tämä neljättä vuotta kestänyt 'tilanne kiusallisien ristiriitaiselta. Jä haittaa siitä oli, ei vain'seuraelämään ja valistustoimintaan, mutta sotapon-nistustcn auttamiseenkin nähden, nimittäin sen verran, mitä enemmän muutamat tuhannet ihmiset olisivat voineet myönteisissä olosuhteissa tehdä. Xyt toimintahuoneiden ovien auettua riennetään niihin tietysti iloisin'mielin ja suurin joukoin, reippaaseen vapaailtojen viettoon ja asianmukaiseen toimintaan, josta tärkein-nU edelleenkin on — sjdan voitto! Lehtemme tässä m:merossa loppuu taas pitempi alkuperäinen jatkoker- 'tomus, ja koska vara: .'^ossathmc ei nyt iuuri ole sellaista c'ettavdksj, niin päätimme huomauttaa, että jos jollakin kynäilijällämme sattuisi sellainen kirjoitus olemaan valmiina taivaimis-tumaisillaan, niin kiiruhtaisi sitä käsiimme, tai ilmoittaisi siitä. UahdoUi- ^esia palkkiosta ja muusta voitaisiin sapia kirjeenvaihdon kautta. Samalla tidi mieleemme eräs kaikille hauska juttu, jota ei ole tullut pitkiin aikoihin, jos milloinkaan, esille vedetyksi. Xähkäas tämä meidän lehtemme tarvitsee säännöllisesti jonkun verran vitsejä, pilapaloja — sitä parempi mitä parempia. Ja kun tiedämme, että niitä lasketellaan meikäläis-ienkih keskuudessa joka päivä ja ilta •satamäärvj,'. niin tiedämme myöskin, .että niidai joukossa löytyisi hyviäkin paiqja, makupaloja, helmiä, kun vaan tulisi ne "pikatuksr\ Eiköhän nyt tehtäisi yhieinett ryntäys tälläkin a-lallg. PikaUaisiin kaikki parhaat, mitä sattuu muistissa olemaan, ja uudet aina. niiden esille pulpahtaissa, ja lähetettäisiin UekiUe.. Tietysti toimitukselle jää niiden suhteen lopulli- _omd-d]dn K\XÄILEMÄSSÄ Kylällemme ahkerasti. En ole kos-„ kaan kä3myt niin usein kylässä kuin riyt. TäHä ympäristöllä on kovin vieraanvaraista väkeä — meni mihin taloon hyvänsä, heti bn kahvipannu käsillä meidän suomalaisten malliin, eikä kukaan näy murehtivan jos tämän vieraan takia jäisikin kahvian-nos toisesta päästä lyhyeksi. Sa-tuinpa parahiksi paikalle juhlimaan täällä yhden misiksen syntymäpäiviäkin: Siellä öli joukkoa koolla, Si-camousta melkein kaikki ja vielä naapurikylistäkin. Hauskaa, valistunutta kansaa näkyy asuvan tääliä vuorten keskellä. Ihastun täällä ihmisiin yhtä paljon kuin. maisemiinkin, molempia tulen, muistamaan ja kaipaamaan samalla hattaudella. Sunnuntain kunniaksi vei päämme meidät aivan"~ erikoiselle kylätielle. Tuossi^ joen takana -kihoavan korkean mäen päälläkin kun on asukkaita. Sitä en olisi osannut uskoa — tuollainen korkea, ikokonaan rnet-sänpeittämä vuori I Mutta löytyihän sieltä, metsän keskeltä vuoren kupeesta tie liiinkapea,etteimitenkään tahtonut siihen aijoneuvomme molem-riiat anturat kerralla sopia, ja niin mutkainen, ,että olisi pitänyt pitkä vaunu saada keskdtä taipumaan, että molemmat päät olisi saanut pysymään hyvin tiellä. Oli se vairi niin jännittävää ylösmenoa, että tarkasti annoin kieleni olla paikallaan,keskel-l ä s u uU ja-eiköhän vVoiii ollut sydä-menikin- -pdosta ieusäuksissa, t£tkoa son, missä asumme, ja kun nousimme vielä jonkun askeleen ylemmä, niin tiedättekö — näimme neljänkymmenen viiden mailin päässä olevat Re-velstoken lumivuoret. Joimme siellä talonemännän keittämät makeat kahvit ja sitten aloimme taiteilla kotia kdhti. Alkumatkasta sai-päämme aijella yksin, meidän kiltisti kävellessä kannoilla; mutta puolitiessä jo uskalsimme nousta kärryille -—^ ja us-kalsinpa Jo käyttää kieltänikin, arvellen, .että jos suoraankm mennään, niin sittenhän tlilee tämäkin mäki lasketuksi ja pikemmin ollaan koto- .na — jos ei kärry satu sitä ennen Mum p^itää tulla teilekki sanoma, han, jotta voi yhyren kerran kun oli komiat häät-- Minä janoon, krannin Kaisalle, jotta ei yhtää tarvitte katua vaikka sinne isoon taloon nuoren i - Sännän häihin lähärettihin, kun sielä kuokkavierahiaki kestitettihin niin kun oltaas oltu hääväkiä. Kohta kum me päästihin sinne niin vietihin trenkitupahan kahvettä juomahan ja sitte *sanöttihiii, jotta kuokkaviera-hakki - saa mennä isoohin tupahan hyppelemähän. No tottahan me kraimin Kaisan kans mentihin, kun kerran oli häihin lähäretty. Sielä .oli justihin ajakanu hoijakka ja eikö nuo trengin ryökälehet kohta tuUunieitä viemähän—-Xyllä se oli mgijäiittaefi aina - vairi • siinä" vähän leveämmässä ja 'Vaarattomammassa tien käänteessä. • Melkein jo manasin päämme sinne kaikkein kuumimpaan paikkaan, kun tuopi tällaiselle tielle, jossa kallis henkemme on vaarassa, varoinkin minun. Joka, en suinkaan ole tullut tänne kuolemaan,.vaan elämästä nauttimaan. En kuitenkaan ehtinyt mitään puhua siinä mäkeä y-lös kiivetessä ja siellä mäenpäällä vaivat unohtui ja olin todella kiitollinen tästäkin retkestä. Sieltä näki niin kauas, yli koko Eagle joen laak- S YYSKUU — syntymäkuuni! Rakastan sinua yli kaikkien kuukausien. Sinun kuutamoisia iltojasi, sinun lempeitä aurinkoisia päiviäsi ja sadepäiviäsikin. . Kaikki sinussa on niin. rauhallista, kiihkotonta. Poissa ovat keskikesän kuumat hen-käilyt, poissa kev^n'herkät haaveilut ja. lupaukset, eikä varsinaiset syysm3n-5kyt ole vielä alkaneet. Ti-massa on alistumisen tuntu. Kevät ja kesä jättää aina jälelle pettymyksen tunteen — ei ollut'käynytkään kaikki toivomusten ja lupausten mukaan, oli tullut kuvitelluksi liikoja. Mutta saapuu sitten s^-skuu, ei lupauksia, ei odotusta, ainoastaan tyynen todellisuuden tuntua, joka tasottaa. sovittaa ja auttaa; Tänään on syntymäpäiväni, syyskuun 27:s. Seison ystäväni kauniin talon yläkerran akkunan edessä. Ys-pysähtymään tuöihon jokeen, jolloin sellaasta hoijakkaa, jotta.ikäni minä sen . muistan. Se pelimanni oikeen koitti Jotta kuinkahan kauvan me voirahan hypellä. Laattialaurat vain notku kun.toiset niin kovaa hyppi. Mutta sitte se morsiuspari lopetti jä sanöoyat jotta: hoijäkkarahat. me-miö kunnan, kassahan, kojeille. • Siihen lio^*akkahan; nähkääs kun parit aina maksaa ja kun on oikeen rehevä poika joka vie hoijakkahan niin se maksaa hiin jotta sen kans kehtaa hypellä! Voijee kun se morsian oli koria. Kehtas sitä nuoren .isännän näytellä. Kuuluu olovan kovan koniiasta ta-loosta seki morsian kotoosin. Sa-noovat jotta kahareksan kuormalli-sta oli tuonu myötäjääsiä ja itikoota oli tuotu vielä perästäpäin. Rehevä,isäntä kuuluu olovan seki morsiamen isä. Kyllä sillä morsiamella oli komiat kihilatl Kaksi leviää kultasormusta ja kultaaset korvan renkahat ja kello, johona oli niin pitkät perät jotta vyöttäsiltä vielä vattan päälle riippu. Sanoovat jotta kun ne oli menny ki-hiloolle, niin nuori isäntä oli orihilla ajanu niin jotta kyllä siitä oli käypä-läänen saanu tiepuolehen hypätä Komiahan taloohin sen morsian pääsi emännäksi, mutta sanoovat jvot-ta kyllä se kykenöö sen paikan täyt-tämähän. Kuuluu olovan kovan kätevä käsistänsä, kaikkia taitaa tehe-rä. Kyllä ne näky kovaa tykkääviin toisistansa ja- komia pari sen onki. Meit,ä kuokkavierahia käskettihin vielä trenkitupahan syömähän. Saa-fihin kriiskryyni puurua ja kropsua. Kyllä sielä piti olla ruokaa kaikesta laista. Väsyksis nft sieltä krannin Kaisan kans-tiiltihin. 'Mutta sanon-minä vidläki jotta voi yhyren kerran kijn oli komiat hääti OLIYL\. HAUT.A.MÄKI ruUisen ja rauhallisen taulun eteen. Onko tämä muistutus elämän lyhyydestä, kaiken katoavaisuudesta. Kuinka lyhyt onkaan elämä! Et ole huomannutkaan, kun vuodet ovat l i vistäneet ohitsesi ja säpsähdät ajatusta, että oletkin jo iltapuolen. ihmi-saisiinme raittiin kylyyn. Hassua muuten, kun niin kiikaSyjkauniin vie r t ä vä Joki virtaa tuossa .aivan vieressä : sievine hiekkarantoineen Ja vesi kesäkuumallakin on niin ;jääkyl-niää, että ,kun ^lapset kalastajissaan vahingossa kastelivat jalkansa, hiin saivat y ^ n . ;Eixtäpä jos siihen ui-: maan menisi, sattuu ei siitä elävänä palaisikaan. ^ksi mieluinen yllätys sattui meille, kun .kerran kyläillesisämmeosuim- X me ''^Kantofarmarin tyttären" kotiin. En osannut aavistaakaan hänen asuvan täällä päin. Täältä vuorten keskeltä saattaisi löytää enempikin kynäniekkoja, kun vaan olisi aikaa etsiä. Ja missäpä löytyisi sen suotuisampia kirjoitusyaikutelmia. Maisemat ynipärillä niin romanttisia että luulisi •niiden inspiroimana kynän piirtelevän vaikka kauniita satuja, jos ei tositarinat viehätä. — Siis, "Kantofarmarin tytär", älä anna kynäsi ruostua. Syksyhän saapuu jo teillekin pimeine tahi kuutamoiltoi-neen, jolloin on enempi aikaa viivähtää . kotona, eikö se ole sopiva aika kynänkäyttöön; sehän toisi, huvia meidänkin syysiltoihimme. Eikö niin, tyttö, ja kaikki muutkin kynäniekat ;— Yienokin — kynä käteen ja mustaa valkoisen päälle oikein kilvan kanssa I SIRPA-SERKKU. Jatkuu. täväni on poistunut jonnekin ja minulla on aikaa keskittää ajatukseni kenenkään häiritsemättä. Silmäni edessä, kadun toisella puolen, on nukkuvien puutarha, rauhan puisto. Minulla on aina tapana katsella sinne, .paikka kiinnostaa minua sanomattomasti. Korkeat, hyvin vanhat lehmukset, vaahterat ja itkuraidat seisovat suojelevina vartioina, levittäen ;.iehvänsä yU-kauniiden..kukkais-kumpujen,, .;iQtka omaisten ' rakJcaat itädet.ovat istuttaneet • ja väsymättä niitä hoitaneet. Aurinko lähettää siä. Nykäisy vaan ja vaivut maan korkealta puiden latvojen välistä hy- puoleen aivan kuin putoava lehti... väilevät, lempeät säteensä kummuil- Tuskainen ajatus ]kohoaa mieleeni, le, joiden hehkuva, rikas väriloisto miten olenkaan kevytmielisesti tuh-hivelee silmiäni. Linnut lentelevät lannut kalliin elämäni. Kuinka pal-oksalta oksalle ja visertävät virtensä jon rikkaammin, kuinka paljon h>-ö-nukkuville. Siellä täällä putoaa leh- , dyllisemmin olisin voinut käyttää eUi-ti — toinen — keltainen, punainen. nen valintaoikeus, mutta hyvät mielihyvällä, käytettäisiin ja huonot tai ennen käytettyinä kovin tutut hyljättäisiin. Tämä on tavallaan joka miehen ja naisen asia yhteiseksi hauskuudeksi. Myvä vitsivarasto edellyttäisi sitä, hauskuutta, ja vaihtelua. — AP. ruskea, koskettaen kevyesti maanpintaa . . . Ne ovat niitä aikaisin väsyneitä, ajattelen, niitä, jotka palavat nopeasti ja sammuvat varhain, vielä pudotessaan väristen lyhyttä onnenaikaa muistellen . . . Seison akkunassa ja ajattelen: Miksi juuri tänään, syntymäpäivänäni, minä satum tämän ihanan, sumani monet vuodet. Muistan kallista äitiäni. Yarmaan sinä toivoit paljon lapsestasi, kuten kaikki äidit, vaan mitä kykenin sinulle antamaan? Vain pieniä murusia rakkauteni pöydältä. ^Ja kuitenkin sinä olit parhain kaikista äideistä. Sinä olit se valo, jonka puor leen silmäni.nostin lapsena ollessani: sinä olit rukous, joka kannusti minua |
Tags
Comments
Post a Comment for 1943-10-23-02
