Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, February 16, 1946

              a
I.
fm
f-'
h..
W¥Wt
li,
Sh*»! A =
\
"Joko sfnä olet v a l m i s lähte-
. fnään?" ..kysyi Martti-isäTitävai^
talaii Iidalta; "Pian tulee juna ja
J9s hsfliiat mennä vierastasi vastaan^
on nyt lähdettävä äsem8^^*fi^j::'-:i
^'Olerihah mina, lähdetään " v ä a^
sanoi. IT ja.
Heramilä^^ . , . . . . . -
kolme tiiometriä^ mutta Ipiaiihan se ^ nioaan. Ä :^tt;:P*>^^ft»^>Ja ^ to^
Ruuna juosta. Jcipittr sellaisen .mat- ; t ^ g i , j a j n ^ ^ e i - ^ l Ä k a - ^KäsUin peölle. .Sidla b l i . ^ ' t u - x «aa. .
kan. le veljelleen .- V lijoita iv^staanottamas^^^ 1^^^ tu
~ - S i ^ . s e . . j u t t 3„,Mi^^
pui asemalle. , Vieras astui j u n a ^ ; fe^ . ^ ä ^ ^^^^^^^^P^^^;"?"^^
ja- Martti riensi ottamaan -vastaan
Katriii • inatlalautikua ja. lausu^^ ^ätrl iIimetteU;;:kui
raan tervetulleeksi. Inja ,oli iipliien . j i ^ M n njal&ust^^
näihdessään
(kaivannutkin
tälhysteli samalla kuin odottaen toin raläta ole viep^käj^yt
siin vaunuihin ja siellähän, se oli toi- :- kunnolleen ::kylassä^. hiin^. -Jkiitsuupa • kin valpiiina", sanoi -väniba. emäntä.
nenkin- vieras,; Arvo,vMaytin^^^y^^^ huudahti ^ a t r i heidän hiihdettyään
raiksi. Martd: ;fiuomauUi^ettei hän. • ^ auttaeäsÄ;:; \ i « ^ en
jo Arvon ifcairssa. juoneet,"
kjiäriöli
kaani . siliä; miAet olivat jo lähtö-v
a i l m i i n a . ' :
"Miten kaunista-t tääilä onkaani" ^
. Martti oli hämmästynyt nähdes­sään
vdjensä. Vai oli Irja häneltä
salaa kutsunut Arvon myöskin vie­raisille/
ÖlJhan Martti veljensä tt*»
losta iloinen, mutta hän ihmetteli
•mielessään, miksi Irja- oli sen hä­neltä
salannut. ; : *
He olivat vielä nuori pari, olleet
vasta vajaan vuoden avioliitossa.
ta", toisti Jean kummallisen kovallal;^^
äänellä. "Kuunnelkaa, niin kerronj
TO^sieur. Hänen toverinsa h>;pkkä-si
khnppuuni. Tappelin, mutta sain
iskun päähäni ja palasin -s^ta ta­juihini
liuotion valossa, jolloin' mies,
jota olin tullut tappamaan, istui rin­nallani.
Muudan noista toisista niie-edes
tiennyt Arypntulostav v
«Halusin yHättää sinut?', sanoi Ir-ja
midhelleen.
Katri oli aivan hahioissaan luon­non
kauneudesta maäHa^rKj^läV^
kin luonto osannut pt&eä.maän kai>-
niiseen lunirvailJpaariv
-"Kyilä sinun myöskin pitäisi asu^
'inaaila",,; sanoi Irja Katrille," "kun
öiet;)^iin stiuri luonnon ihailija."
"Kaupungistako neiti' on?" kysyi
vaatteita poiSi -: - • \ _ ;
Kyllä, Katrilla^ja Irjalla riitti' ju­tustelua,
kun läpsuusföverit olivat
taas kerran, tavanneet tc^isen^.: E ta
kulu i 'Pakistessa. Jdkäineh l^rtoi
.muistojaan entisistä- lasjdais^
.''Muistatko, kun ennen aina ko-tityiässä
laskiaisena laskettiin .isolla
kelkalla- Salpausselällä?." kysyi Irja
Katrilta. : • .
"Kyllä muistan, mutta . muistatko
meisäladulle.
"On täällä sentään ^ toista kiiia
hiihdellä meren jäällä'?,' sanoi Arvo,
joka-tapasL hiihdenäkiaupungista m»-
relle päin sunnuntaisin.
iCatri ja Arvo jäivät, toisten hjM-jien
Jä|keett, :siliä heiliä , tuntuf oje*
van. keskusitdtavaa keskenään.
VOj^^^umma, että en ole tavannut
. teitä, Katri; kaupungissa edes sattu-
. maltakaan. Mutta kai pidämme nyt.
tuttavuutemme, kun näin olemme
tavanneet?!'
'^Kyllä: se sopii"^, sanoi. Katri ja
histä, oli Thoreau, se yksityiskaup- ^. ^ unkiin
pias. Hän oli ihnaissuj; mieNlIe;h^l:-^*"^^^ , • m • r
vmeni. Valehteleminen ei hyödyttä- pungin sairaalassa ^ hoitäjatarharjoit-
(nyt mitään. Kerroin häneMe totuu-sina,
kun kerran kelldca' lensi kovas-
"Sieltähän Katri on?.nyt^ tillissä", . sa.vauhdissa,n^säkn; mutta.ei tullut ; .^iniposi k ö v e n ^ ^ Viuhtiin^
vahasi Irja^ '-Me meniinnm'"^ olivat ^jija ja Martti, odo^
yhdessä joku vuosi sitten.-M^^
r^uin, sehdydyinmie lunjSiangesta",
:vastasi..Katti.: • • ;
^Martti^ jav Arvo kertoivat rayös-ikin:
kommeUuksist^aÄ- poikaöiniu oi-lessaan.
VaiAa elöähtä^ .kertoi v ^
-"'!dlInrl>ian^irna^ ^e^SkarSmä
Martti päästähy?6kään minua takai-i
eräaHä mäellä.: ... ;
**No,.Klatri,;annapas: liuristaa alas
mä]te%. että;- näen oletko vidä ytta^
hyvä-: mäenlaskija: kuin^ - ennenkin",
sanoi Irj;a. r • ^
Hyvinhän sekavi, ei kupetkeifekaa
den että olin tullut taooamaan hä- telijana, r.kun ; Henrniilän emanta,^,^ r^^^ tullut, vaikka^ vesi kimosi.rsitaiiin. •
den, etta olm tullut taikamaan na . .jvjattih äitrsairastui^aikeästi^a^e- ^les^an oK. la^^av^vietetty. CHi .«tökofeäännvtään kotiin?'- kvsyi
net, ja ilmaisin syynkm, . J a silknn, , ^ sairaalaan. Hän .toipui . ^ ^ ^ muassanaiiettir la^iaisiltana . ^ . . . f i ? .käännytään. k o t i m ? , k y^
niin paljon, että'lääkäri lupasi hänet - seHainenrkuIkue,! jossa oli ^ s . n ^
kotiinsa .sillä ehdolla, että hänelle . laisia, ajopelejä. Etumaisena -kulki
hankitaan.: jonkun .verran tottunut ' joi^inlainen soittokunta^ .sitten; oli
hoitaja Tiiimän oli Irja kuullut, hevosia ja härkiä, jotka veftivät jos
sairaanhoitajatar-toveriltaan, joka jonkinlaista ajopeliä^ . Ihmiset olivat
öli Hemmilän emännän yksityishoi-- puettuina mitä: koom:llisinö>iinVpu-m'sieur,
hän todisti minulle riitotion
valossa, mitä sirtä olisi seuraönut, jös
olisin onnistunut. Thoreäiilla oli pa­peri
taskussaan. Se oli kuoressa, jo­ka
oli osoitettu Adaren kairt«lm)n her-
- M a r t t i ' ..^
"Mennään' vaikka %.naapur&ylääi
ajelulle iltapäivällä^ niin pääsee äiti­kin
mukaan^', sanoi Irja.
ralle. He repivät sen adki, että voi­sin
lukea sen. Ja siinä paperissa,
tuon miehen kirjoittamassa paperis­sa,
jota olin tullut tafgpamaan,: \)li
koko tarina, jokainen sen pienin yk­sityiskohtakin,
lifeiessani sitä tulin
sairaaksi ja vapisin kuin vilusta. Eäi-kä
nyt alatte ymmärtää, m'sieur. Eh-'
kä näette selvemmin, kun kerron
teille
tajatar sairaalassa. Irjan mieleen
tiii äjatiis, että hän dhkä. voisi saa­da
sen toimen ja pääsisi maille vä-häksiäfkaa.
Niin hän saikin.
Irja oK ollut hyTiiä hoitajatar. E-
"Minun piti oikeastaan-palata ilta-kuihin.
J<rfta rekjkunnalla oli pitkä junalla kaupunkiin", sanoi Arvo kun
tervässoJhtu tien: valaisemiseksi, olivat ajelulla.
"Onko sidlä ehkä. joku joka odot­taa?"
kysyi Katri,katsoen' Arvoon
vähäoi pahan mielen näköisenä.
"Sinnäpä se onkin, - että' siellä' ei
»
••'Kyllä, kyllä", kehoitti Philip.
"— että tuo mies, lapsen isä, on
sama Lang, jonka palveluksessa Tho-reau
on ja joka omistaa tuon rosvo-pesän
ja joukottain muitakin saman­laisia
täältä .'Mhabascaan asti, vaik­ka
hän asuukin Montrealissa."
Philip voi vain tuijottaa Jeaniin,
joka jatkoi kasvojen näyttäessä tuh-kanharmailta
tähtien valossa.
^'•Minun pitää kertoa teille loppu­kin.
Teidän pitää ymmärtää, en­nenkuin
suuri taistelu alkaa. Tä­mä
kauhea asia tapahtui ^fontrea-lissa.
Ja tuon miehen, Langin, rin­nassa
riehuvat helvetilliset intohi­mot.
Hän on rrkas. Hänellä on
vaikutusvaltaa täällä, sillä hän o-mistaa
Thoreaun kaupan ja hänen
palveluksessaan ovat karkki kurkun-kaikaisijat.
Eikä hän tyydy siihen
tuhoon, mirtkä hän on jo aikaansaa­nut
täällä, vaan hän on seurannut
Josephinea tänne. Hän on suunnil­taan
Intohimosta ja toivosta —"
"Hyvä Jumala, älkää kertoko mi­nulle
enää siitä!" huudahti Philip.
"Ymmärrän sen. Hän on tullut
4änne ja Josephine on hänen vaite­liaisuutensa
hintal"
(JaHkuu)
Kulkueeseen saivat ottaa- osaa van­hat
ja nuoret, kiika vain oli halukas
lähtemään mukaani Retki tehtiin
mäntänsä ^li^^ parantunut kokonaan lavallrsesti naäpufikylään^ .
ja rirjä olisi; oHut v£4)aa toimestaan "Se oli hauskaa-a&aa silloin.. Mikr-» ole ketään joka odottaa, joten t>^-
palaamaänkaupuB&iin,^ mutta hänen . s i ^ i enää sellaisia huveja järjestetä?" käisin vielä jäädä tänne kun täällä
hoidokkinsa-pidätti-häntä-vielä luö^ kysyi Irja . on niin mie-llyttävää seuraakin."
naan. Sitten oli iskenyt sihnänsä hoi- "Teillä nuorilla on-nyt toisenlaisia "Olkaa nyt vain täällä-molemmin
ajattareen «Martti,.-Henamilän nuori .Ikuvituksia, tanssit..sekä-uudenaikai» ^ huomiseen. Mennään tänä iltanatai-isäntä.
Hän oE rakastunut Irjaan ja set kulkuneuvot, autot ja muut, joiL- kin ihanniin'V piAeli äitil "EivätMn
pyysi tähiän -jäämääoiu. Hemmilään la huviaajelette",.. sanoi vanha nämä Irja ja Marttikaan ole oHeet
hänen vaimdkseen. . Jäihän Irja, kos- emäntää - - . missään huvittelemassa, vaikka ovat
Exerdse Muskoxin sotilasleirissä tapahtuneessa tulipalossa äskettäin pahi kaAsi sotilasta. Mainittu
leiri an Canadan armHjan kakdUdeiri, jossa piäetKn laajakantoisia t(usteluharjoUuksta.. Se^
kana pohjoisessa, lähellä Churchillia,