Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, April 16, 1938

              Henry C. Rovtriand IN ÄSDKKÄÄI B Seikkailukertomirs
Jeronie lähti juoksemaan kaptee­nin
jälkeen. Hän heitti pikaisen sil­mäyksen
kapteenin mukana olleisiin
kohneen aseistettuun mieheen, näh­däkseen,
mitä he ryhtyvät tekemään.
Samassa kuului sieltä päin; missä
L i n d a oli kaatuilut, hirvittävä
karjaisu. Vanha isä gorilla hyökkäsi
hirmuisella ryskeellä viidakosta esiin.
Jos isä gorilla oli suuren kokoinen
muutenkin, niin nyt hiljalleen pi­menevässä
hämärässä se näytti kak­sin
verroin kookkaammalta. Puolit­tain
kumaraisena, tämä suuri apina
näytti kauhealta, peloittavalta. Jero-mekin
pelkäsi tuota valtavaa eläintä.
Gorilla avasi taas suuren suunsa
ja päästi ilmoille hirveän karjaisun.
Taas kuului sen karjaisu ja tällä ker­taa
se iski rintaansa voimakkaalla
eturaajallaan, mikä sai sen rinnan
kumisemaan juuri niinkuin rumpuun
olisi lyöty.
Lisätäkseen peloittavaisuuttaan,
kääntyi isa gorilla 3mipäri ja ikään­kuin
viittasi viidakkoon. Tytär go-
Hetken se katseli kapteenia, joka ma- kään tavallinen lauluj jolla
käsi silmiään räpäyttämättä ja ääntä
päästämättä. Gorilla tarttui hänen
toiseen olkapäähänsä. Yhtä kevyes­ti
kuin se oli nostanut Lindan maas­ta,
nosti se kapteenin ylös ja hei­lutti
häntä pitkän aikaa päänsä pääl-mosm,
vaan se oli kertomus haaksi-rikköufeoneesta
niiehestä, joka näyt­tää
tekevän apinoihiii merkillisen
vaikutuksen."
''Jerome", kuului Lindan ääni ve­rannan
katolta. "Sano sille " meri-lä.
Gorilla kääntyi ympäri ja sinkosi ro§volle, että minä huudan aiyan he-käpteeniri
käsistään. Kauniissa kaa­ressa
lensi kapteeni pää edellä —
vesialtaaseen. Heitto oli niin tai­tava,
että sirkuksissa esiintyvien veit-senheittäjien
temput olisivat hyvin­kin
jääneet varjoon. Ei ollut epäi­lystäkään
siitä, etteikö gorilla ollut
juuri tarkoittanutkin heittää kaptee­nin
vesialtaaseen.
ti. Hän näki, mitä tapahtui, kim mi­nä
huusin vähän aikaa sitten."
Jerome tulkitsi Lindan sanat kap­teenille
espanjaksi, lisäten:
''Nämä jättiläiset luulevat, että
tämä neiti on Senora Eva." Jerome
ei ollut aivan varma, miten Eva sa­notaan
espanjankielellä, kun tärkoiter
rilla ilmestyi näyttämölle yhtä pe- hiljalleen huojua viidakkoa kohti.
kuin isänsäkin.
Rosvo ilmestyi
(oittavan näköisenä
Viidakko rytisi ja
viidakon laitaan.
Huoneen luona seisoneet kolme
miestä päästivät kiljaisim, nähtyään
gorillaperheen uhkaavan näköisinä
lähestyvän. Miehet olivat seisoneet
kauhusta jähmettyneinä paikoillaan,
ymmärtämättä edes liikahtaa. Jerö-men
puhe saaren salaperäisistä var­tijoista
oli saanut miesten taikaus­koisen
mielen jännitt3miään. He pu­dottivat
aseensa jg lähtivät' juokse­maan
asuinrakennuksen taakse. Sa­mat
miehet olivat monta kertaa seis­seet
kuoleman kanssa vastakkain pit­kän
rikollisen merirosvousuransa ai­kana,
mutta nyt he olivat aivan pois­sa
suunniltaan.
Kapteeni yksin säilytti rohkeuten­sa.
Hän ojensi pyssynsä isä gorillaa
kohti ja oli juuri laukaisemaisillaan,
kun Jerome ehti häneen kiinni takaa­päin.
Molemmat miehet kaatuivat ja
pyssy sinkosi kapteenin kädestä. Hän
aikoi tarttua vyöllään olevaan revol­veriin,
mutta Jerome ehti ennen hän­tä
sieppaamaan revolverin ja heittä­mään
sen menemään. Jeröine tiesi,
tttä jos mies ampuisi ja haavoittaisi
isä gorillaa, merkitsisi se tuhoa heille
kaikille. v
Isä gorilla oli vihoissaanj sen näki
sen jokaisesta liikkeestä. Keinuvin
askelin se huojui kohti Lindaa, joka
makasi maassa paikallaan, mihin hän
oli kaatunut. Gorilla nosti Lindan
käsivarsilleen ja kiiruhti asuinhuo­neelle
päin. Päästyään verannan
kohdalle, nosti »se Lindan noin 20
jalkaa korkean verannan katolle.
%t se lähti Jeroraea ja kapteenia
kohti. Kumpikin makasivat maassa
ja katselivat henkeään pidättäen, mi­tä
gorilla teki Lindalle. Jeromella
oli kapteenin pyssy kesissään, mut­ta
hänellä ei ollut tarkoitus ampua.
Jeronie toivoi sisimmässään, että go­rilla
käsittäisi tehneensä jö kaikki,
mitä se oli aikonutkin ja lähtisi lön-
5^>^tämään viidakkoon. Gorilla näyt­ti
samanlaiselta kuin sillom, kun se
oli tullut heidän luokseen kielletyn
puun luona. "
Mutta gorilla ei lähtenyt viidak-toon.
Se tuli maassa makaavan kap­teenin
luo ja tarttui suiireUakäm-meneUään
kapteenin olkapäähän.
taan raamatun Eevaa, mutta joka
Jerome nousi istualleen ja rupesi tapauksessa kapteeni näkyi ymmär-laulamaan
gorillalle samaa laulua, jö- tävän sen.
"Santa Maria, mutta ne ovat oi­keassa",
sanoi kapteeni. Hän on to­della
kaunis kuin kuva. Sanokaa hä­nelle,
senor, ettei hän Vain huutaisi.
Minä menen."
Hän lähti kävelemään varovaisin
askelin rannalle päin. Pimeys oli jo
ehtinyt maille ja pian kapteeni ka­tosi
näkyvistä.
ta hän oli ennenkin sille laulanut.
Gorilla kääntyi Jeromeen päin jä
katsoi hetkisen häneen kiinteästi. Je-romen
alottaessa laulun toista vär-syä,
sulki tuo valtava eläin silmänsä
ja alkoi keinutella itseään sävelen
tahdissa. Hetken kuluttua se alkoi
Tytär gorilla seisoi vähän matkan
nyt
"Seymikämeiddn^M
, sanoi Jeronie.
päässä. Isä gorilla ei kiinnittänyt
tyttäreensä mitään huomiota, vaan
keinui sen ohitse. Rosvo-Seisoi vii­dakon
reunassa. Isä gorilla päästi
heikon murahduksen ja alkoi kävellä
Rosvoa kohti. Rosvo kai tiesi mu­rahduksen
merkitsevän jotain ja se
katosi viidakkoon nopeasti.
Kapteeni o\\ kömpinyt ylös vesi­altaasta.
Hän kiroili itsekseen, kat­sellen
märkiä, vettävaliivia vaattei­taan,
Jerome sanoi hänelle matalalla
aanella:
' "Lähtekää rannalle, ennenkuin go­rilla
tulee takaisin. Kiiruhtakaa, tai
olette hukassa!"
"Mutta minä kuulin, että rannalla
päin on useita noita elukoita. Senor,
olkaa h3rvä ja laulakaa niille vielä,
että ne menevät pois."
"Hyvä kapteeni, se ei ollut mi-
Jerome meni lähemmäs verantaa,
jonka katolla Linda vieläkin istui.
"Oletko loukkaantunut?" kysyi
hän.
"En. Isä gorilla piteli minua ai­van
yhtä hellävaroitt karvaisissa ka­saksi
he kaikin jättivät pyssynsä saa­liiksemme^"
Jerome tuli verannan katon räys­tään
luo ja auttoi Lindaa maahan.
"Ön synti katseUa sinun kaltaistasi
kaunista tyttöä katolta päin. Haluan
katsella sinua*^ lähempää", sanoi Je«
rome hymyillen.
"Me emme halua, että Mr. Tucker
maksaa meistä mitäaii löytöpalkkio­ta"
sanoi Jerome hetken kuluttua.
Mitä pikemmin pääsemme San Cris-tobaliin,
sitä parempi."
"Sanoivatko nuo rosvot^ kuka tä­män
paikan omistaa?"
"Eivät he sitä sanoneet. Sanoivat
vain, että tämä saari on pirujen pesä­paikka."
"No mutta sitten meillä on vielä
pahin jälellä", sanoi Linda nauraen.
"Mutta kai me siitäkin suoriudutaan
yhtä hyvin kuin tähänkin saakka
olemme suoriutuneet.
He menivät sisään ja istuivat vä-synemä
illan tapahtumista. Jerome
kiipesi yhden espanjalaisen arkun
päälle istumaan jä Linda istahti tuo­lille.
"Se, mikä meidän kohtalomme nyt
tästä eteenpäin on, se on meidän huo­lemme
nyt", aloitti Jerome^ "Tuo
merirosvokapteeni inenee varmaankin
San Cristobaliin ja kertoo, että hän
on löytänyt meidät ja että me olem­me
villien apinain vankeina. Kun hän
on löytänyt meidät, niin hän luon­nollisesti
vaatii palkkion. Karantee-^^
nisäädöksistä minun luullakseni e"
liyt välitetä ja Mr. Tueker lähettää
retkikunnan meitä hakemaan."
"Mutta minä en halua sitä, sillä se
näyttäisi niinkuin me olisimme kaksi
tyhmeliiniä..."
"Aivan oikein ja kaikki sunnun-tailehdet
julkaisisivat sinusta kuvia
etusiyuUaan, että sinä olet apinain
morsian! Ei, niin pian kuin päivä
valkenee, me kannamme veneemme
rantaan ja me lähdemme täältä ja
saavumme ihmisten ilmoille omin
apuimme. Ruohömatto purjeena hy­vän
tuulen puhaltaessa me saavumme
San Cristobaliin kahdenkymmenen-neljän
tunnin kuluttua lähtömme
jälkeen."
"Mutta katsokaamme nyt vihdoin-
—kin, mitä noissa arkuissa on"^ sa­noi
Linda. "Vaatteet on välttämä­töntä
löytää, ellemme halua sellaista
julkisuutta sanomalehdissä kuin juuri
mainitsit."
"Meillä on- tarpeeksi aikaa sitten
aamulla. On parasta mennä nyt nuk­kumaan."
. "Mutta olenuneko me turvassa?"
"Meidän olomme on tänä yönä tur­vallisempi
kuin koskaan ennen. Noita
rosvoja ei tänne saisi ajetuksi ruoskal­lakaan
ja apinat antavat varmasti
meidät olla rauhassa."
"Mitä enemmän minä näen goril-sissään
kuin ennen pikkutyttönä oi- loja, sitä enemmän minä tulen vakuu-lessani
isä piti minua." .... ..... • *
"Isä gorilla halusi suojella sinua."
"Niin, se vanha veijari näkyy pitä­vän
meistä. Se teki aivan samalla ta­valla
kuin se teki Rosvolle silloin sen
kielletyn puun luona — sinkosi poi­kansa
puuhun ja yritti sitten perässä
puuhun, kurittaakseen poikaansa.
Minua se ei sentään aikonut kurit­taa.
3J
tetuksi siitä, että ihminen ei sitten­kään
polveudu niin arvokkaasta su­vusta."
'
"Isä gorillalla oh Titaanin ruumis,
jossa on runoilijan sielu. Minä olen
varma, että se paljon mieluummin
kuuntelee runoutta kuin tappaisi ih­misen."
"Minä toivon,, että Rosvosta tulisi
yhtä jalo apina, kun se kasvaa suurek-
"Isä gorilla teki joka tapauksessa
kiitettävän työn meille. Nyt olemme
varmaankin päässeet noista meriros-volurjuksista
rauhaan. Ja kaiken Ii­si.
Kun he jo lepäsivät vuoteella ja
odottelivat unta, kuiskasi Linda:
(Jatkuu)