Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, November 29, 1952

              s.
KAUNOKIRJALLINEN VIIKKOLEHTI
- • ^ L: 1--.'.'-: ' -- >.•
is
^ 'VJ
Ontarion perunasadok toisen palkinnon sai Dufferin-kauntin näyttelyssä Harold WUson ja myöskin
ensimmäisen palkinnon laadussa. IVUsonin sato oli keskimäärin 699 bushelia eekkeriltä, Mrs. Wilson Wi
kuorii palkinnon saaneita perunoita poikiensa Bertin ja Brucen katsellessa tyytyväisinä ja hymyilevinä
Kuningas Fredrik Suuren
testamentti
Fredrik Suuren "poliittineh testa­mentti",
joka toistaisek^si selvittämättö-mienr
olosuhteiden vallitessa "katosi"
Berliinin kaupunginarkistiosta sodan
päättymisen jälkeeny on nyt löydetty
Yhdysvalloista. Se ön luvattu toimit­taa
takaisin vanhaan paikkaansa.
Testamentti, -joka:-käsittää 52^000
musteella hyvinsäiljnaeelle {^erille
joitettua sanaa, on laadittu ranskaksi ja
se valmistui v. 1752, jolloin kuningas
Fredrik oli 40-™tias.- Testamentin,
•valmistaminen kesti 4 vuotta ja se^
muistiinkirjoittaminen Skuiikaiitta.
Testamentissa on kuningas Fredrikin
tätä nykyä kuuluisa »vaalilause: *^u-
»iökaana katson olevani kansi^ensim-
°»äinen palvelija." Hän esittää njyöskin
t^tamentissaan näkemyksiään sodan-syntiin,
kruanunperiinykseen ja suh­teisiin
ulkovaltoihin nähden. "Venäjä
« ole mikään Preussin-^apUipen^^sat
noo hän muun muassa, "vaan se on vain
sattuma, joka tekee isen Äyt meidän vi-aoUiseksemrae."
'
PEKKA KINNARI:
ESPANJAA MERIMIEHEN SILMIN •A
""Astalle listalle*^
Uutta lakia alkohöli^ieh "mustasta
on ensi kerran sovellettu Itä-kun
eräälle suurjuopölie mää-
^tbui porttikielto kaikkiin kotiseutun-jakoihin
nähden ^^nionsa pioliisil-
^ tekemän ihnoituksm johdosta. Vai-valitti
miehen juoneen kohnen vii-
'^J' palkan ja vielä pantanneen perheen
r"^tteet saadakseen enemmän ra-
^ viinaksiin, .
: ItayaUan,^rtaäei?^^
TTAUKOAMATONTA lastaamista ja
purkamista/ melua ja ihmisten mo-nenkaltaista
sadattelua, töllistelyä ja
vallaton.ta vilinää ön Marseillessa, ku­ten
muissakin satamakaupungeissa vuo­rokaudet
läpeeiisä-
Harpiaakylkinen ruotsalainen hedel-mälaiva
lepäilee siinä erääseen laituriin
kiinnitettynä ja laivavahti, roteva bul­garialainen
emigrantti tepastelee mahti­pontisena
käyntisillan lähettyvillä.
-^Tähän laivaan, ajattelee suomalai­nen
rahaton merimies . . .
— No, sanoo bulgaari.
— Yes, sanoin minä.
— No-no, kiljaisi roteva olento jo
tiukemmin ja oli valmis tarttumaan tuur
geskelijaa kauluksesta. Maitta osuipa
oikeaan aikaan paikalle laivan perämies,
joka asiani kuultuaan takasi laivaan
pääsyn. Miestä tarvittiin.
' Siihen päättyi harhailuni Ranskassa
ja huomispäivä näki laivamme keinah­televan
jo Välimeren syvänsuiisillä aal­loilla.
Helteestä väsyneet springarit
aamu voimistelivat laivamme ympärillä
ja me tähystelimme vasemmalla kohoa­via
'Baleaareja. 'Merimiesten tavan mu­kaan
odotimme antaumuksella uutta
satamaa: Cartagenaa Espanjassa.
Millainen olisi Espanja? Pieniä kos-jo
keväällä laki, mutta sitä ei ole sovel­lettu
kä3^ntöön ennenkuin vasta nyt.
Se merkitsee sitä, että parantumattomat
juopot merkitään muistiin luetteloihin
ja luettelot jaetaan kolmeen luokkaan
alfla Hkköoiuäen laadun mukaan.
ketuksia olin saanut jo aikaisemmin:
Gibraltarissa olin hieroskellut kauppaa
heidän kanssaan, Ceutassa, Espanjan
;Marokossa, olinmie myyneet toverini
radion vastarintaliikkeen miehille jä jos­kus
olin tavannut merellä höyryävän,
likaisen espanjalaisen trampin kellertä-vine
savupiipp^uineen. Mutta millais­ta
olisi itse emämaassa, Suomea puoli­toista
kertaa suuremmassa maassa, jos­sa
Francon fau täinen kuri ympäröi sen
27 miljoonaa'asukasta.
Seuraava päivä tyydytti uteliaisuutta
- Una peseta, senor!
-Pst, peseta minulle, senor!
-iLeipää, leipää lapsilleni! Katsokaa
— niin nälkäinen . . . !
Tunsin palelevani. Heitähän oli
kaikkialla. Kopeloin muutamia taskus­sani
kiliseviä pesetoita. Mitäpä apua
olisi muutamasta omistamastani lantis­ta
joukolle nälkäisiä ihmisiä!
Espanja, tulisten senoritain ja roh­keiden
matadorien Espanja, josta jokai­nen
olemme lukeneet kiehtovia tarinoi­ta,
oli ympärilläni. Rääsyiset, työttö­mät
ja lannistetut miehet kiertelivät
katseessaan kovuutta, katkeruutta tai
välinpitämättömyyttä. Särisevällä ää­nellä
huutelivat vanhat vaimot kaupan
kaikenlaista rihkamaa — keskenkasvui­set
pojat tyrk3rtteltvät alaikäisiä sisa­riaan.
Nuori äiti lepäsi puiston ruohikolla
likaisen kalvakkaan lapsensa kanssa ja.
toin^ii öjensf minulle'
S M T W T F S
I 2 3 4 5 0
7 8 9 10 II 12 13
14 IS 1« 17 18 19 20
21 22 23 24 25 20 27
23
• • • • 30
•».
31
•' •
• • • *^
NIMIPÄIVIÄ
30—Sunnuntai Antti
^1—Maanantai . . . . . . . . . ... Oskari
2- <-TUatal . . « . . . . . . . . . . . . . Anelma
3- ~Ke8kiviikko Vellamd |
4—Tocstat Aira ;
5— perjantai SeUna |
6~^Lauantai . . . . . . . . . . . . . . . , <Nlllo i
V ff-gJUUUUUUUUAJJLStiUUUUAIJ^
Helsingin iltalehtien
etusivun uutisia
Äskettäin julkaisivat Helsingin ilta»
pährälehdet järkyttävän sensatiojutu»
ja "Uusi Suomi" oikein etusivun pää­uutisenaan.
Juttu on seuraava
''Kaunis miss Ranska, Nicole Drouin,
joka edustaa Ranskaa kauneuskilpai­luissa
Lontoossa, on viikon verran itsei».
pintaiseseti kieltäytynyt istumasta.
-"Valokuvaajati jotka ovat koettaneet-,
saada hänet istumaan, jotta miss Droui--
nin^ kauniit jalat saataisiin kuvaan, ovat'
saaneet vastaukseksi va in arvoitukselli­sen
hymyn. Tämän vuoksi hän on aina
saanut kuvissa seistä muiden takana,
jotka istuvat sohvalla auliisti näytellen
kauniita sääriään.
, "Nyt on arvoitus saanut yhtä yksin­kertaisen
kuin inhimillisenkin selvityk­sen.
Kaunis miss Nicole on näet i l ­moittanut,
että häntä vaivaa tilapäinen
vamma, jollaista voisi pikemminkin
odottaa Ranskan ympäriajoon osallistu­vilta
pyöräilijöiltä kuin kauneuskunin-gattarelta.
Hän on nimittäin saanut
paiseen varsin hankalaan paikkaan.
"On epävarmaa, voiko miss Ranska
osallistua kauneuskilpailuihin perjantai­na,
sillä lääkärien ilmoituksen mukaan
kuluu ainakin viikko, ennenkuin hän on
jälleen kunnossa.;^'
Kaikesta sitä tehdään lehtiin — ja
itseään arvovaltaisina lehtinä pitäviin
— johtava etusivun uutinen!
"bombinoaan": '
— Leipää, senor — leipää, herra! Ja
vuolaana virtaavasta sanatulvasta käsi­tin
heidän tarkoituksensa: Tämä vaimo,,
nuori, äiti, kauppasi itseään saadakseen
ruokaa lapselleen! Merimiesvuosielii
aikana olin tavannut itseään kaupitte­levia
naisia Lontoon Cityssä, Amsterda­min-
kaduilla, kaikissa mahdollisissa sa­tamissa,
mutta ensimmäisen kerran ta­pasin
naisen, joka olisi myynyt itsensä
leipäpalasla rakkaittensa suuhun.
Kaikkialla kulkijaan tarrautuvat, sy­västä
kurjuudesta puhuvat elämykset-tekivät
mahdottomaksi löytää sitä huo­letonta,
kiehtovan salaperäisyyden Es­panjaa,
josta moni tänne tuleva on
uneksinut. Lukumäärältään valtavam­pi
raihnaisten kasvojen joukko piilotti
taakseen huolettoman hymyri!
Oli vielä aikaista, mutta uni ei mal­ta
matkalaiselle. Peräkannella tervehti
minua Välimeren raikas aamu. Sata­maa
ympäröivien vuorten takaa, me­ren
kirkkaan sinisestä sylistä kohosi au­ringon
kehrä värittäen puuttomat jat
alastomat vuorten rinteet. Läheisen
puiston penkillä yötään viettänjrt ryy-syläinen
ojenteli jäseniään Espanja
heräili jälleen aamuun.
Satama-alueen appelsiini- ja viini-rypälelaatikoiden
muodostamien röyk­kiöiden
' välitse puikkelehdin; jälleea
kaupungille. Iltaisin niin vilkkaiden
V ^. r Jatkuu II. fliViaUn