1939-08-12-05 |
Previous | 5 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
1939 LAUANTAINA, ELOKUUN 12 PÄIVÄNÄ Sivu J
Kirj. JACK LONDON
SU DEN pää aiineine, välähtelevine
silmineen ja huurieen peittämänä
raoitti teltan verhoja.
— Hei! Pois! Siwash! Mene helvettiin
hornan sikiö! kuului teltan
sisältä tyytymätön ääni. Bettles löi
kiukkuisesti koiraa tinalautasella ja
se katosi kiireesti. Louis Savoy kiinnitti
paikoilleen teltan verhot; potkai-
~'si tielleen osuneen paistinpannun ku^
nioon ja palasi lämmittämään käsiään
uimin luo. Ulkona oli hyvin kylmä.
Kaksi vuorokautta sitten oli spriiläm-neen.
Uuni oli lämmitetty aivan punaiseksi,
mutta kolmen askelen päässä
siitä oli jääkimpale niin kui%'ana
ja teräväreunaisena kuin se olisi juuri
hakattu irti joesta, tlkona olevan kylmyyden
vuoksi kohosi lämpö sisällä
ylös. Aivan uunin yläpuolella, siinä,
— Se on totta, — sekaantuu puheeseen
Loyus. — Tunnen erään miehen,
paksun kum puhveli. Hänen
kanssaan joutuu kulkemaan eräs pieni
mies, Lon Mc Fane, Tehän tunnette
Lon Mc Fanen, pienen puner-ta\'
ahiuksisen iHantilaisen. He kulkivat
ja kulkivat, kulkivat kauan ~
yötä ja päi\^ä. Paksu mies oli hy\'in
väsynyt ja paneutui useasti lumeen.
Mutta pieni ivasi ja tyrkki häntä ja
huusi hänelle kuin lapselle. Pienen
tan muu osa, katto ja seinät olivat
pömittari haljennut kuudenkymme- peittyneet puolisen tuumaa paksuun,
missa savutorvi meni katon läpi, oli täytyi ivata ja sysiä kauan ennen-pieni
ympyrä kuivaa kangasta; etem- kuin he saapuivat minun majaani,
pänä savutorvesta, keskuksesta, oli Kolmeen päivään ei mies kohonnut
ympyrä kosteata vaatetta ja muuttui peitteen alta. Lyön vetoa, etten ole
harmaaksi renkaaksi; ja vihdoin tel- koskaan nähnyt niin paksua miestä.
nen asteen pakkasessaja siitä asti oli
pakkanen vain noussut ja tullut terä-vämmäksi.
Eikä kukaan voinut sanoa,
milloin se hellittäisi.
Hyvin varomatonta on tällaisena
aikana poistua uunin luota tahi hengittää
kylmää ilmaa avonaisen taivaan
alla. Välistä ihmiset sen tekivät ja
palelluttavat keuhkonsa. Ilmaantuu
kuiva, heikko yskä, joka huomatta-valkoiseen,
kristallimaiseen huurteeseen.
— Oi! Oi! Oi! kuuluivat kärsivän
nuoren toverin vaikerrukset. Hän
nukkui kääriytyneenä tUEkiksiin ja
oli hyvin nääntynyt, kalpea ja par-roittunut.
Hän ei herännyt, mutta
tuskalliset huudot tulivat yhä kovemmiksi
ja voimakkaammiksi. Hänen
tahtonut siitä vapautua.
ruumiinsa ojentautui ja vetäytyi varasti
kovenee silavaa käristettäessä, rähdellen kokoon, ikäänkuin vuode
Keväällä tahi kesällä avataan sitten olisi ollut nokkosista ja hän olisi
jäätyneeseen maahan rako. Siihen
lasketaan ihmisen ruumis, peitetään
sammalella ja jätetään siihen, varmasti
vakuuttuneina, että hän herää
viimeisenä päivänä — täysin säilyneenä.
Heikkouskoisille, jotka epäi-
En koskaan! Hänessä oli, niinkuin
sanoitte, paljon rasvaa.
— Muistattehan Axel Gunderso-nin,
— sanoi Prince. Tuo suuri skan-dinavialainen
ja ne surulliset tapaukset,
jotka olix-at sattuneet hänen kuolemansa
yhteydessä, olivat tehneet syvän
vaikutuksen kaivosinsinööriin. —
Hän lepää jossakin tuolla. — Insi»
nööri osoitti kädellään epämääräises»
ti salaperäiseen itään.
— Hän oli paksuin mies, joka on
koskaan pohjoisessa kuljeksinut ja
juossut hirven uuMiksiin, — lisäsi
Bettles — mutta hän on poikkeus,
— Täytyy hieroa! käski Betteles. joka vahvistaa säännön. Mutta hä-
— Hänellä on kouristuskohtaus. nen vaimonsa Unga oli pieni ja pai-
Silloin alkoi puoli tusinaa toverei- noi kaikkiaan noin satakymmenen
ta, jotka sydämestään soivat hänelle naulaa. Hän oli kestävä ja luja, huo-apua,
hieroa, hangata, puristella ja lehti miehestään; vaali häntä tavalla,
levät ruumiin ylösnousemusta tuomio- käännellä häntä hyväntahtoisesti, jota parempaa tuskin lie. Ei ollut
päivänä, ei voi kuolemista varten
suositella parempaa maata kuin
mutta säälimättömästi.
— Kirottu tie, — mutisi sairas
Klondyke. Se ei kuitenkaan merkitse tuskin kuuluvasti heittäen päältään
sitä, että tämä maa täyttäisi elävien karvaisen n^an ja nousten istualleen,
ihmisten vaatimukset. _ M M kiertelin maailmaa, kolme
Ulkona oli hyvin kylmä, mutta ei neljännesvuotta juoksin seiväs kasisaliakaan
ollut liian lämmin. Ai- karkaisin itseäni kaikin mah-noan
uunin ympärille kokoontuivat doUisin tavoin, ja nyt, kun täytyy
kaikki ja kiisteli>^t ujöstelematto- H^atkustaa tässä Jumalan hylkäämäs-masti
siitä. Puolet lattiasta oli pei-mitään
maassa, maan päällä tahi
maan alla, mitä hän ei olisi tehnyt
miehensä takia.
— Mutta hän rakasti tätä, — huomautti
insinööri.
— Ei se siinä i>le. Tämä...
Vaalea kaunotar Barbara Board-man
loistavassa viitassaan ja roomalaisissa
kärryissään, joilla hän ajelee
useissa keskilännen kaupungeissa,
tulee esiintvmään erikoisena ilmes-tyksenä,
"sateenkaari-jumalattarena",
vuotuisissa koski juhlissa Jacksonissa,
Mich.
tetty kuusen havuilla; nii<i«i päällä
olivat makuusäkit, ja alla kova, talvinen
lumi. Muun osan lattiasta inuo-dosti
mokkasiineilla kovaksi tallattu
lumi siihen asetettjuine astioineen,
kuppeineen ja muine napaseudun pysähdyspaikkaan
kuuluvine tavaroi-
— Kuulkaa, veljet, — puuttui puheeseen
Sitka-Charley istuen ruoka-tavaralaatikolla.
— Te puhuiUe pak-sä
n^aassa, minä olen kapalolapsi i l - sujen miesten rasvasta, naisen kestämän
nnehuuden pisaraakaan, vyydestä ja rakkaudesta. Te puhuit-
Hän kumartui tulen ääreen ja pyö- te kauniisti, mutta minä muistin, mi-ritteli
käsissään savuketta. tä tapahtui, kun maa oli nuori ja ih-
— Minä en välitä. Voinhan ottaa misten nuotiotulet olivat kaukana toi-lääkettä,
nxutta häpeän omaa itseäni, sistaan kuin tähdet Silloin jouduin
siinä sei Suoritettuani nuo kirotut tekemisiin erään miehen ja erään nai-kojlmekymmentä
mailia olen niin vä- sen kanssa. Nainen oli pieni, mutta
synyt, nääntynyt ja sairas kuin suuren
maailman keikari käveltyään viisi
inailia valtamaantietä. Kas sen
vuoksi tunnen itseni noloksi! Antakaa
minulle tikkuja!
— Älkää hätäilkö, nuori mies, —
sanoi Bettles ojentaen pala\'an tulitikun
ja ottaen isällisen sä\'>Ti, —
en minä vielä ole unohtanut sitä aikaa,
kun Itse aloin täällä liikkua,
kuinka näännyksissä olinkaan! Välistä
tarvitsin kymmenen minuuttia
hänen sydämensä oli suuri, suurempi
kuin paksun miehen sydän, ja hän oli
kestävä. Jouduimme suorittamaan
väsyttävän vaelluksen, tulemaan Suolaisen
Veden luo. Oli hyvin kylmää,
lunta paljon ja nieillä oli nälkä. Mutta
naisen rakkaus oli kaikki voittava;
tällaista rakkautta korkeampaa ei ole
mitään.
Hän keskeytti ja alkoi kirveellä hakata
jääpalasia leveän pölkyn päällä,
joka oli hänen lähellään, ja heitti pa-iiatojen
uteliaiden ihmisten piiritys
thkäisi tilaisuuden, josta yritti tulla
Canadan ensimmäinen "^aäer-avio-
^iitto" {trailer — autonperässa oleva
Xmstiasunto). Nuori morsiuspari,
Pkyliis Davidson ja James Snider,
'«'«i yleisön tunkeilun siihen mää-fääp
epämukavaksi, että hyppäsi vie-nliäolevaan
kirkkoon ja tuli siellä
^tyksi. Mutta kuva sitten kusten-
**« napattiin trailerin oven edessä.
yam noustakseni seisomaan — jokai- laset pataan, jossa keitettun vettä,
lien jäsen Aspisi ja oli sairas. Kou- Miehet istuutuivat lähemmäksi toisi-rist^
us? >Iiiiulla oli sellaisia koh- ,aan ja kouristusta poteva toveri kpet-tauksia,
että koko leirin täytyi kulut- teli löytää mahdollisimman mukavan
taa puoli päivää j^^ttaakseen ripi- paikan kangistuneelle mumiUleen.
hut niistä. Arästa-aU%adaksi.5UJuu teft- AfeMet, ihoni on :P«nain.en ^mn
tä kaikki .e^oi?mi§esti, te olette oi- kaikkien ^ivashlen, 4PHtta sydämeni
keaUa tiellä i:ästä päivästä vuoden pn valkoinen. Edelliseen avat .sj^mä
kuluttua ^voitatte te »elemisessä esi-iglen puutteellisuudet, jäUtimmäi-nulloin
vain roeidät.ya*t iiroot. Ja .s^n--=- ystävieni l^yyyys. -Suuri valo
Tiaikkein parhainta teissä on se, et- välähti TOii|i|lJe,:kun olin vieläpoika-tei
teillä ole taipumusta fasvoittumi- uen. :5Jnimar^, etta n»a oH aime^u
seen joka cmmonia ihmisiä lähettä- ^teille ja teidän ioduUepne ja etta
nvt Abraljamin hehnaan ennen ai- siyashit «ivat vpi ^OpaiUa teidän
^ ^ ^ ^ ' Icansganne, vaan ilieidätQn hirvien ja
— Rasvaa? karhujen tavoin määrätty kuolemaan
— Niin iysymvs on paksuudes- .kylmyyt^. ^Silloin^tiemnilänipiinäan
ta Paksut .ihmiset .eivät ole tiellä ja Istuin teidän tekrilepne, ;t««}an
suinkaan parhaita kulkijoita. titone juo ja, minfeuin.eäette,4£elpa.
— Siitä en ole io^aan^nMut. ^ v^yt «fösiäasani
— Ette Qie inniiut? J^k^j» i« v^m- :kmm^i^ m^xt»
häiritse Mx^s^ Ja kova^:PeWlö- mt^^XlmMhtsim
tuksessa niutta Jatkavassa .ponniste- Ja5en^vaoksi.siilitatidrai asioihin «im-lussa
laaditaan kestävyyttä. Kas kuin tekin, tuomitsen samalla tavoin
vuoksi hitto vie, paksut ihmiset ihmisiä ja ajattelen heistä samoin,
dvät kelp^ tähän. Sib kun minä puhun jyrkästi teidän
rotunne miehestä, tiedän, ettette te
käsitä sitä väärin; ja kun kiitän jotakuta
omaa heimolaistani, te ette sano
minusta: 'Sitka-Charley on sivashi
eibä näe asioita oikeassa valossa, ei
ole uskomista siihen, mitä hän puhuu.*
— Niin te ette sano.
Läsnäolijat vahinstivat tämän yksimielisesti.
— Nainen oli nimeltään Passuk.
Sain hänet edullisesti heimon toteemin
luona. Minun sydämeni ei kaivannut
naista enkä etsinyt hänen
katsettaan. Hänen katseensa oli luotu
alas, hän oli arka ja pelokas niinkuin
tytöt yleensä jouduttuaan muukalaisen
haltuun, jota he eivät koskaan
ennen ole nähneet. Kun puhuin, ei
minun sydämessäni ollut tilaa hänelle,
sillä ajattelin suurta matkaa ja
tarvitsin ihmisen ruokkimaan koiria
ja soutamaan kanssani pitkillä jokimatkoilla.
Sama peite saattoi lämmittää
kumpaakin, ja valintani sattui
Passukiin. Sanoinko teille, että
olin hallituksen palveluksessi? Ellen,
niin se teidän tulee tietää. Minut
otettiin sotalaivaan rekien, koirien,
ruokatarpeiden ja PassukinJtera. Me
ohjasimme pohjoiseen Beringin meren
jäiden reunaan, jossa me nousimme
laivasta — minä, Passuk ja koirat.
Minä ^ i n /hallitukselta rahaa,
kartan maasta, jota ^rksikään ihminen
eiolluttähän-^aakka nähnyt, se-
Jkä paketin. Pakttti oli sinetöity ja
taitavasti suojattu ilman vaikutuksel-
^ta ja niinun:täyt3d .viedä se napaseu-
.dun valaanpyyntUaivaan, joka oli jäätynyt
suuren Mackenaen rannalle. Ei
ole toista niin suurta jokea, paitsi meidän
Yukon,,kaikkien jokien äiti.
(Jatkuu)
. 1 . , . .4.„.iiipi m - . . J . . . I ' L i t J - u ' - - ' J V ' . ' '.1" ——
ORttbin-Harvey «aapuiXitUe Rockin
pQli]^^$^iimUeii3kf;ta^n ja kertoi, että
3ckn-imVemt<mme& oli iskenyt
J«fitÄ Jsä^vartecn ^ttUf«Ua veitsellä,
sitten Mmmästyneenä-perääntynyt ja
lausunut:
'fAnteeksi, minä luulin teitä toi-sdtsi."
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, August 12, 1939 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1939-08-12 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki390812 |
Description
| Title | 1939-08-12-05 |
| OCR text |
1939 LAUANTAINA, ELOKUUN 12 PÄIVÄNÄ Sivu J
Kirj. JACK LONDON
SU DEN pää aiineine, välähtelevine
silmineen ja huurieen peittämänä
raoitti teltan verhoja.
— Hei! Pois! Siwash! Mene helvettiin
hornan sikiö! kuului teltan
sisältä tyytymätön ääni. Bettles löi
kiukkuisesti koiraa tinalautasella ja
se katosi kiireesti. Louis Savoy kiinnitti
paikoilleen teltan verhot; potkai-
~'si tielleen osuneen paistinpannun ku^
nioon ja palasi lämmittämään käsiään
uimin luo. Ulkona oli hyvin kylmä.
Kaksi vuorokautta sitten oli spriiläm-neen.
Uuni oli lämmitetty aivan punaiseksi,
mutta kolmen askelen päässä
siitä oli jääkimpale niin kui%'ana
ja teräväreunaisena kuin se olisi juuri
hakattu irti joesta, tlkona olevan kylmyyden
vuoksi kohosi lämpö sisällä
ylös. Aivan uunin yläpuolella, siinä,
— Se on totta, — sekaantuu puheeseen
Loyus. — Tunnen erään miehen,
paksun kum puhveli. Hänen
kanssaan joutuu kulkemaan eräs pieni
mies, Lon Mc Fane, Tehän tunnette
Lon Mc Fanen, pienen puner-ta\'
ahiuksisen iHantilaisen. He kulkivat
ja kulkivat, kulkivat kauan ~
yötä ja päi\^ä. Paksu mies oli hy\'in
väsynyt ja paneutui useasti lumeen.
Mutta pieni ivasi ja tyrkki häntä ja
huusi hänelle kuin lapselle. Pienen
tan muu osa, katto ja seinät olivat
pömittari haljennut kuudenkymme- peittyneet puolisen tuumaa paksuun,
missa savutorvi meni katon läpi, oli täytyi ivata ja sysiä kauan ennen-pieni
ympyrä kuivaa kangasta; etem- kuin he saapuivat minun majaani,
pänä savutorvesta, keskuksesta, oli Kolmeen päivään ei mies kohonnut
ympyrä kosteata vaatetta ja muuttui peitteen alta. Lyön vetoa, etten ole
harmaaksi renkaaksi; ja vihdoin tel- koskaan nähnyt niin paksua miestä.
nen asteen pakkasessaja siitä asti oli
pakkanen vain noussut ja tullut terä-vämmäksi.
Eikä kukaan voinut sanoa,
milloin se hellittäisi.
Hyvin varomatonta on tällaisena
aikana poistua uunin luota tahi hengittää
kylmää ilmaa avonaisen taivaan
alla. Välistä ihmiset sen tekivät ja
palelluttavat keuhkonsa. Ilmaantuu
kuiva, heikko yskä, joka huomatta-valkoiseen,
kristallimaiseen huurteeseen.
— Oi! Oi! Oi! kuuluivat kärsivän
nuoren toverin vaikerrukset. Hän
nukkui kääriytyneenä tUEkiksiin ja
oli hyvin nääntynyt, kalpea ja par-roittunut.
Hän ei herännyt, mutta
tuskalliset huudot tulivat yhä kovemmiksi
ja voimakkaammiksi. Hänen
tahtonut siitä vapautua.
ruumiinsa ojentautui ja vetäytyi varasti
kovenee silavaa käristettäessä, rähdellen kokoon, ikäänkuin vuode
Keväällä tahi kesällä avataan sitten olisi ollut nokkosista ja hän olisi
jäätyneeseen maahan rako. Siihen
lasketaan ihmisen ruumis, peitetään
sammalella ja jätetään siihen, varmasti
vakuuttuneina, että hän herää
viimeisenä päivänä — täysin säilyneenä.
Heikkouskoisille, jotka epäi-
En koskaan! Hänessä oli, niinkuin
sanoitte, paljon rasvaa.
— Muistattehan Axel Gunderso-nin,
— sanoi Prince. Tuo suuri skan-dinavialainen
ja ne surulliset tapaukset,
jotka olix-at sattuneet hänen kuolemansa
yhteydessä, olivat tehneet syvän
vaikutuksen kaivosinsinööriin. —
Hän lepää jossakin tuolla. — Insi»
nööri osoitti kädellään epämääräises»
ti salaperäiseen itään.
— Hän oli paksuin mies, joka on
koskaan pohjoisessa kuljeksinut ja
juossut hirven uuMiksiin, — lisäsi
Bettles — mutta hän on poikkeus,
— Täytyy hieroa! käski Betteles. joka vahvistaa säännön. Mutta hä-
— Hänellä on kouristuskohtaus. nen vaimonsa Unga oli pieni ja pai-
Silloin alkoi puoli tusinaa toverei- noi kaikkiaan noin satakymmenen
ta, jotka sydämestään soivat hänelle naulaa. Hän oli kestävä ja luja, huo-apua,
hieroa, hangata, puristella ja lehti miehestään; vaali häntä tavalla,
levät ruumiin ylösnousemusta tuomio- käännellä häntä hyväntahtoisesti, jota parempaa tuskin lie. Ei ollut
päivänä, ei voi kuolemista varten
suositella parempaa maata kuin
mutta säälimättömästi.
— Kirottu tie, — mutisi sairas
Klondyke. Se ei kuitenkaan merkitse tuskin kuuluvasti heittäen päältään
sitä, että tämä maa täyttäisi elävien karvaisen n^an ja nousten istualleen,
ihmisten vaatimukset. _ M M kiertelin maailmaa, kolme
Ulkona oli hyvin kylmä, mutta ei neljännesvuotta juoksin seiväs kasisaliakaan
ollut liian lämmin. Ai- karkaisin itseäni kaikin mah-noan
uunin ympärille kokoontuivat doUisin tavoin, ja nyt, kun täytyy
kaikki ja kiisteli>^t ujöstelematto- H^atkustaa tässä Jumalan hylkäämäs-masti
siitä. Puolet lattiasta oli pei-mitään
maassa, maan päällä tahi
maan alla, mitä hän ei olisi tehnyt
miehensä takia.
— Mutta hän rakasti tätä, — huomautti
insinööri.
— Ei se siinä i>le. Tämä...
Vaalea kaunotar Barbara Board-man
loistavassa viitassaan ja roomalaisissa
kärryissään, joilla hän ajelee
useissa keskilännen kaupungeissa,
tulee esiintvmään erikoisena ilmes-tyksenä,
"sateenkaari-jumalattarena",
vuotuisissa koski juhlissa Jacksonissa,
Mich.
tetty kuusen havuilla; nii |
Tags
Comments
Post a Comment for 1939-08-12-05
