1939-08-12-06 |
Previous | 6 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Kaksi kukkoa
Kaks kukkoa kun rauhass* eli,
luo niUten kana sipsutteli.
Pian sota syttyi taas ja riita hirmuinen.
Ah, Rakkaus,, sun oikkus kerta
myös Troijan hukutti, kun vaino sorti sen, ^
kun Xanthus-virran punaten
vuosrannoill' uröitten ja jumaltenkin verta!
Kun kukkopari yhteen löi,
niin molske, häly kauan kiiri
ja taistelevat ympäröi
pian sulkapukuisten ja helttapäisten piiri.
Ja palkkiona voittajan
jo vartos monta Helenaa
koreissa höyhenverhoissansa.
Pois toinen perääntyi, kun kärsi tappion,
jä loukossaan tuo onneton
murehti mainettaan ja rakastettujansa:
niin, kilpakosijan ja voittajansa hän
sai nähdä saaliin riistävän.
Sons lyödyn rohkeus ja paisui vimma vihan,
kun voitonhuuma täytti pihan;
hän hioi kannustaan, löi siivin kylkiään
ja harjoitteli tuulta vastaan;
noin mustasukkaisuus sai raivoon helttapään.
Mut sotaretki uus jäi hankkeeks ainoastaan.
.\'äät toinen voitostaan kun kerskui ylpeillen
katollii kiekuin taas, niin haukka huomas sen.
Hyvästi kunnia ja lempi!
Pian haukka kynsissään pois korskan kukon vei.
Mut riitavcli vaivaisenipi
kun näki käänteen tuon, hän viivytellyt ei,
vaan kanaparveen oitis kulki
ja keskellä sen keikaroi;
tuo joukko suosionsa julki
kujertain, kaakuttacn toi.
Huvikseen Onnetar noin viskoo kohtaloita.
Tie urhon pöyhkeän on tietä turmion.
Jos voitat taistelun, sun varottava on,
ett' ylpeys ei mieltäs voita.
LA FOUNTAIiXE.
pERSIA on nykyään Iran.
Missiiän ei ole niin kauniita ja
tuoksuvia ruusuja -kuin siellä, missään
eivät satakielet laula niin ihanasti
kuin tuon maan puutarhoissa,
satakielet, joita kutsutaan nimellä
bul-bul.
Persian, ah anteeksi, Iranin ^vaakunassa
esiintyy muuan leijona, joka
ehkä on kaukaista sukua meidän lei-jonallenmie.
Heraldisia ovat molemmat.
Symboolit pettävät kuitenkin
Naalilla — tiissii taannoin ei Persia,
joka silloin todellakin vielä oli Persia,
ollut suinkaan mikään leijona, ei
edes kunnon kissa.
Kaikella kunnioituksella sanoen.
Turkkia kutsuttiin niihin aikoihin
Euroopan sairaaksi mieheksi. No,
Persia ei kuulu Eurooppaan eikä ole
siihen p>nrkinyt kuulumaankaan. Vertailkaamme
siitä huolimatta: Persiaa
olisi voinut kutsua maailman vale-kuolleeksi
mieheksi.
Se ei nähnyt eikä kuullut, oli rampa
ja sokea. Avuton kuin kolmikui-nen
halvaantunut lapsi.
Brittien suuri maa tähyili sitä mielenkiinnolla
Intiasta käsin ja tuumaili,
että tuo saattaisi mahdollisesti olla
noin niinkuin sopiva lisäke meidän
mahtavaan valtioruumiiseemme.
Mutta Bucharan ja Ghivan lakeuksien
yli ja ties mistä katseli Persia-parkaa
tsaarin mahtava valtakunta,
lipoi huuliaan kuten brittiläisen serkunkin
kartano ja arveU, että kyllä se
sopisi \'aikkapa meidänkin taskuihimme.
Ja nuo katseet kohtasi\^t toisensa
ja niolemmat viilenivät har\dnaisen
äkkiii. Onko arvoisa Lukija mahdollisesti
joskus nähnyt terhakkaan piskuisen
koiran, joka näkee maantiellä
luun, juuri teurastajan puodista tulleen,
maukkaan ja mehukkaan. Se
katselee sitä. Sen silmiin syttyy autuaallisen
iloinen loiste. Se on kuin
janoinen kauppamatkustaja, jolle pils-neripuolikasta
taritaan. Tai poikanen,
joka saa samalla kertaa oikean
pyssyn ja polkupyörän. Mutta sitten
piskiparka kohottaa katseensa ja
näkee, että luun toisella puolella on
toinen piski.
Lukija tietää, miten koiraparan ilme
silloin äkkiä muuttuu. Ensin se
käy surulliseksi. Sitten valittavaksi,
melkein kohteliaan anteeksipyytä^'
"Mene siriä, hyvÄ veli, hakemaan
toinen luu jostakin muualta, jos viitsit
vaivautua!"
Sitten syntyy ruskeisiin silmiin vihainen
välke:
^Äläpäs koske!!!"
Mutta tappeluhan siitä tulisi, eikä
kumpikaan piskeistä oikein viitsisi
panna kallista nahkaansa vaaraan.
On rauhassakin totuttu tulemaan toimeen.
Väistytään hieman S3rrjään,
ollaan niin kuin ei oltaisikaan. Mutta
tpinen silmä tähtäilee koko ajan luuta,
tähtäilee tarkkana, ankarana,
ikäänkuin sanoen, että yritä, yritä
kehno soikoon.
Persia oli se luu.
* * *
Missään eivät ruusut kukoista ja
tuoksu niin ihanasti kuin Persiassa,
missään ei satakieli niin kauniisti laula,
jos laulaa, saatte minut vaikka
hirttää. >
Ja, totisesti: Missään ei öljy, hyvä,
hieno, rahanarvoinen öljy lorise öljy-kuninkaan
korvaan niin herttaisesti
kuin juuri Persian satumaassa. Arv.
Lukija on ehkä kuullut soitettavan
kappaleen Persialaisella torilla, mark-kinarämpytyksineen,
laukkovine rat^
suineen, kamelikaravaanin äänineen
— pitkä jono niitä tulee Teheranin
suunnasta ja ne ovat täynnänsä kallista
lastia, matoja, Heiratin tika-reita,
hajuaineita, ruusuöljyä, ties
mitä...
Mutta kun tuo kappale amerikkalaiselta
gramofonilevyltä soitetaan,
niin eikös totta totisesti taustalta
ikäänkuin vienosti kuulu öljyn hienoista
solinaa.
Ja sieraimiin tunkeutuu naftan
parfyymituoksu.
Nafta, se oli ehkä Persian onni.
* * *
Oli muuan nuori mies, Pahlevi sukujaan.
Hän syntyi aivan pielnenä
lapsena Mazenderanin tienoilla. Hänen
vanhempansa kuuluivat vanhaan
persialaiseen ylimyssukuun.
Tämä pienenä lapsena syntynyt
miekkonen kasvoi ja varttui, ja vuonna
1918 meidän ajanlaskumme mukaan
hän bU siinä
massa, että ,»liän astui palvelemaan
upseerina ^ persialaiseen kasakkapri-kaatiin,
jota venäläiset upseerit joh.
tivat. Näistä saaduin kokemuksin
hän tutustui venäläiseen sieluun ja
tuntemustaan hän on myöhemmin
taitavasti osannut käyttää maansa
hyväksi.
Myöhemmin hän joutui kunnostautuneena
upseerina silloisen shahin
henkivartiostoon, mutta jo ennen sitä
hän oli tutustunut venäläisten lisäksi
englantilaisiin ja heidän menetelmiinsä.
Hän tunsi siis vinttikoiran
ja terrierin. Shahin hovissa hän loppujen
lopuksi tutustui vanhan hallit-sijasuvun
pohjattomaan mädännäi-syyteen
ja kaikkiin hovin juoniin.
Sitten tämä nuori Pahlevi kävi varsin
ankaran ja-perusteellisen korkeakoulun,
paljon kovemman kuin ne,
jotka rikkaitten vanhempiensa toimesta
lähetettiin eurooppalaisiin yliopistoihin
ja sotilasakatemioihin. He
palasivat maahan ranskalaisia roskaromaaneja
lueskelevina velttiöinä, jotka
eivät oikeastaan olleet aasialaisia,
mutta eivät missään, tapauksessa
myöskään eurooppalaisia. Nollia he
sen sijaan varsin usein olivat, vaikka
joukossa tietenkin oli poikkeuksia.
Pahlevi sen sijaan tunsi maan, tunsi
kansan, tunsi ne voimat, ne tuulet,
niin sanoaksemme^ joitten puhaltaessa
Persian aluksen oli luovittava. Tuumalleen
hän osasi arvioida viholliset,
— vastustajan, sanokaamme, sillä
laukauksiahan ei jouduttu koskaan
vaihtamaan.
Everstinä ollessaan hän englantilaisen
kenraali Ironsiden johdolla
maailmansodan aikana loi uUden persialaisen
armeijan — ja, englantilaisten
suunnattomaksi pettymykseksi,
teki siitä itselleen tottelevan ja pysr-tyvän
välikappaleen.
* * *
Maailmansota päättyi aikanaan.
Riza Khan Pahlevi oli silloin kenraali.
Maailman suurissa myrskyissä Persia
onneksi unohtui vähäksi aikaa,
amerikkalaiset öljy-yhtiöt vain maassa
pullikoivat, — ja kun Persia uudelleen
keksittiin, oli käynyt itai,
että joku kenraali Riza Khan oli
syössyt onnistuneteti shahin — joka
koko maailmansodan ajan oli mdko
yhtäjaksoisesti oleskellut Euroopassa
ja jättän)rt maansa anarkian valtaan
— kuuluisalta riikinkukkovaltaistuimelta,
tehn)rt maasta tasavallan ja
julistanut itsensä armeijan ylipäälliköksi
arvonimellä "serdah i Sipeh".
Hän oli samalla sotaministeri.
Riza Khan oli nyt diktaattori, mutta
hän tiesi varsin hyvin, että sellainen
oli hämärä käsite Persia.ssa. Järjestämällä
puoleUeen Shia-papiston
hän pani "eduskunnan" 357 äänellä
kolmea vastaan valitsemaan itsensä
shahiksi, s.o. kuninkaaksi, keisariksi,
miksi vain sen tahdomme käsittää. Ja
niin hän istahti riikinkukkovaltaistuimelle.
•
Entisen shahin kannattajat joutui-vsLt
ulkomaille maanpakoon tai vankiloihin,
jos olivat pahansisuisia, nuo
vankilat ovat muuten maailman ran-kavimpia
laitoksia, jos saamme luottaa
amerikkalaiseen globetrotterto
Halliburtoniin, joka joitakin päiviä
vapaaehtoisesti vietti eräässä sellaisessa
—- ja sellaiset, jotka suhtautuivat
rauhallisesti muuttuneisun oloi-
^ n ^ * ColiTfii^Mit yiiasiaUsiaMcAdam Jo soittokunnan johtaja Ddemont, Vancouv^
stfUiokumum kamstt teellJäa SmL eJsaimsessais, sLa»o fLttoonoisosoas.s a.
hin, kävelevät vielä tänäkin päiv-äna
vapaina Teheranin tai Tebriksen kaduilla.
:
Riza Shah Pahlevi — se on hana»
nimensä halUtsijana — oU istahtanal
satulaan,.saanut bevosen tottdeoaaB
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, August 12, 1939 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1939-08-12 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki390812 |
Description
| Title | 1939-08-12-06 |
| OCR text | Kaksi kukkoa Kaks kukkoa kun rauhass* eli, luo niUten kana sipsutteli. Pian sota syttyi taas ja riita hirmuinen. Ah, Rakkaus,, sun oikkus kerta myös Troijan hukutti, kun vaino sorti sen, ^ kun Xanthus-virran punaten vuosrannoill' uröitten ja jumaltenkin verta! Kun kukkopari yhteen löi, niin molske, häly kauan kiiri ja taistelevat ympäröi pian sulkapukuisten ja helttapäisten piiri. Ja palkkiona voittajan jo vartos monta Helenaa koreissa höyhenverhoissansa. Pois toinen perääntyi, kun kärsi tappion, jä loukossaan tuo onneton murehti mainettaan ja rakastettujansa: niin, kilpakosijan ja voittajansa hän sai nähdä saaliin riistävän. Sons lyödyn rohkeus ja paisui vimma vihan, kun voitonhuuma täytti pihan; hän hioi kannustaan, löi siivin kylkiään ja harjoitteli tuulta vastaan; noin mustasukkaisuus sai raivoon helttapään. Mut sotaretki uus jäi hankkeeks ainoastaan. .\'äät toinen voitostaan kun kerskui ylpeillen katollii kiekuin taas, niin haukka huomas sen. Hyvästi kunnia ja lempi! Pian haukka kynsissään pois korskan kukon vei. Mut riitavcli vaivaisenipi kun näki käänteen tuon, hän viivytellyt ei, vaan kanaparveen oitis kulki ja keskellä sen keikaroi; tuo joukko suosionsa julki kujertain, kaakuttacn toi. Huvikseen Onnetar noin viskoo kohtaloita. Tie urhon pöyhkeän on tietä turmion. Jos voitat taistelun, sun varottava on, ett' ylpeys ei mieltäs voita. LA FOUNTAIiXE. pERSIA on nykyään Iran. Missiiän ei ole niin kauniita ja tuoksuvia ruusuja -kuin siellä, missään eivät satakielet laula niin ihanasti kuin tuon maan puutarhoissa, satakielet, joita kutsutaan nimellä bul-bul. Persian, ah anteeksi, Iranin ^vaakunassa esiintyy muuan leijona, joka ehkä on kaukaista sukua meidän lei-jonallenmie. Heraldisia ovat molemmat. Symboolit pettävät kuitenkin Naalilla — tiissii taannoin ei Persia, joka silloin todellakin vielä oli Persia, ollut suinkaan mikään leijona, ei edes kunnon kissa. Kaikella kunnioituksella sanoen. Turkkia kutsuttiin niihin aikoihin Euroopan sairaaksi mieheksi. No, Persia ei kuulu Eurooppaan eikä ole siihen p>nrkinyt kuulumaankaan. Vertailkaamme siitä huolimatta: Persiaa olisi voinut kutsua maailman vale-kuolleeksi mieheksi. Se ei nähnyt eikä kuullut, oli rampa ja sokea. Avuton kuin kolmikui-nen halvaantunut lapsi. Brittien suuri maa tähyili sitä mielenkiinnolla Intiasta käsin ja tuumaili, että tuo saattaisi mahdollisesti olla noin niinkuin sopiva lisäke meidän mahtavaan valtioruumiiseemme. Mutta Bucharan ja Ghivan lakeuksien yli ja ties mistä katseli Persia-parkaa tsaarin mahtava valtakunta, lipoi huuliaan kuten brittiläisen serkunkin kartano ja arveU, että kyllä se sopisi \'aikkapa meidänkin taskuihimme. Ja nuo katseet kohtasi\^t toisensa ja niolemmat viilenivät har\dnaisen äkkiii. Onko arvoisa Lukija mahdollisesti joskus nähnyt terhakkaan piskuisen koiran, joka näkee maantiellä luun, juuri teurastajan puodista tulleen, maukkaan ja mehukkaan. Se katselee sitä. Sen silmiin syttyy autuaallisen iloinen loiste. Se on kuin janoinen kauppamatkustaja, jolle pils-neripuolikasta taritaan. Tai poikanen, joka saa samalla kertaa oikean pyssyn ja polkupyörän. Mutta sitten piskiparka kohottaa katseensa ja näkee, että luun toisella puolella on toinen piski. Lukija tietää, miten koiraparan ilme silloin äkkiä muuttuu. Ensin se käy surulliseksi. Sitten valittavaksi, melkein kohteliaan anteeksipyytä^' "Mene siriä, hyvÄ veli, hakemaan toinen luu jostakin muualta, jos viitsit vaivautua!" Sitten syntyy ruskeisiin silmiin vihainen välke: ^Äläpäs koske!!!" Mutta tappeluhan siitä tulisi, eikä kumpikaan piskeistä oikein viitsisi panna kallista nahkaansa vaaraan. On rauhassakin totuttu tulemaan toimeen. Väistytään hieman S3rrjään, ollaan niin kuin ei oltaisikaan. Mutta tpinen silmä tähtäilee koko ajan luuta, tähtäilee tarkkana, ankarana, ikäänkuin sanoen, että yritä, yritä kehno soikoon. Persia oli se luu. * * * Missään eivät ruusut kukoista ja tuoksu niin ihanasti kuin Persiassa, missään ei satakieli niin kauniisti laula, jos laulaa, saatte minut vaikka hirttää. > Ja, totisesti: Missään ei öljy, hyvä, hieno, rahanarvoinen öljy lorise öljy-kuninkaan korvaan niin herttaisesti kuin juuri Persian satumaassa. Arv. Lukija on ehkä kuullut soitettavan kappaleen Persialaisella torilla, mark-kinarämpytyksineen, laukkovine rat^ suineen, kamelikaravaanin äänineen — pitkä jono niitä tulee Teheranin suunnasta ja ne ovat täynnänsä kallista lastia, matoja, Heiratin tika-reita, hajuaineita, ruusuöljyä, ties mitä... Mutta kun tuo kappale amerikkalaiselta gramofonilevyltä soitetaan, niin eikös totta totisesti taustalta ikäänkuin vienosti kuulu öljyn hienoista solinaa. Ja sieraimiin tunkeutuu naftan parfyymituoksu. Nafta, se oli ehkä Persian onni. * * * Oli muuan nuori mies, Pahlevi sukujaan. Hän syntyi aivan pielnenä lapsena Mazenderanin tienoilla. Hänen vanhempansa kuuluivat vanhaan persialaiseen ylimyssukuun. Tämä pienenä lapsena syntynyt miekkonen kasvoi ja varttui, ja vuonna 1918 meidän ajanlaskumme mukaan hän bU siinä massa, että ,»liän astui palvelemaan upseerina ^ persialaiseen kasakkapri-kaatiin, jota venäläiset upseerit joh. tivat. Näistä saaduin kokemuksin hän tutustui venäläiseen sieluun ja tuntemustaan hän on myöhemmin taitavasti osannut käyttää maansa hyväksi. Myöhemmin hän joutui kunnostautuneena upseerina silloisen shahin henkivartiostoon, mutta jo ennen sitä hän oli tutustunut venäläisten lisäksi englantilaisiin ja heidän menetelmiinsä. Hän tunsi siis vinttikoiran ja terrierin. Shahin hovissa hän loppujen lopuksi tutustui vanhan hallit-sijasuvun pohjattomaan mädännäi-syyteen ja kaikkiin hovin juoniin. Sitten tämä nuori Pahlevi kävi varsin ankaran ja-perusteellisen korkeakoulun, paljon kovemman kuin ne, jotka rikkaitten vanhempiensa toimesta lähetettiin eurooppalaisiin yliopistoihin ja sotilasakatemioihin. He palasivat maahan ranskalaisia roskaromaaneja lueskelevina velttiöinä, jotka eivät oikeastaan olleet aasialaisia, mutta eivät missään, tapauksessa myöskään eurooppalaisia. Nollia he sen sijaan varsin usein olivat, vaikka joukossa tietenkin oli poikkeuksia. Pahlevi sen sijaan tunsi maan, tunsi kansan, tunsi ne voimat, ne tuulet, niin sanoaksemme^ joitten puhaltaessa Persian aluksen oli luovittava. Tuumalleen hän osasi arvioida viholliset, — vastustajan, sanokaamme, sillä laukauksiahan ei jouduttu koskaan vaihtamaan. Everstinä ollessaan hän englantilaisen kenraali Ironsiden johdolla maailmansodan aikana loi uUden persialaisen armeijan — ja, englantilaisten suunnattomaksi pettymykseksi, teki siitä itselleen tottelevan ja pysr-tyvän välikappaleen. * * * Maailmansota päättyi aikanaan. Riza Khan Pahlevi oli silloin kenraali. Maailman suurissa myrskyissä Persia onneksi unohtui vähäksi aikaa, amerikkalaiset öljy-yhtiöt vain maassa pullikoivat, — ja kun Persia uudelleen keksittiin, oli käynyt itai, että joku kenraali Riza Khan oli syössyt onnistuneteti shahin — joka koko maailmansodan ajan oli mdko yhtäjaksoisesti oleskellut Euroopassa ja jättän)rt maansa anarkian valtaan — kuuluisalta riikinkukkovaltaistuimelta, tehn)rt maasta tasavallan ja julistanut itsensä armeijan ylipäälliköksi arvonimellä "serdah i Sipeh". Hän oli samalla sotaministeri. Riza Khan oli nyt diktaattori, mutta hän tiesi varsin hyvin, että sellainen oli hämärä käsite Persia.ssa. Järjestämällä puoleUeen Shia-papiston hän pani "eduskunnan" 357 äänellä kolmea vastaan valitsemaan itsensä shahiksi, s.o. kuninkaaksi, keisariksi, miksi vain sen tahdomme käsittää. Ja niin hän istahti riikinkukkovaltaistuimelle. • Entisen shahin kannattajat joutui-vsLt ulkomaille maanpakoon tai vankiloihin, jos olivat pahansisuisia, nuo vankilat ovat muuten maailman ran-kavimpia laitoksia, jos saamme luottaa amerikkalaiseen globetrotterto Halliburtoniin, joka joitakin päiviä vapaaehtoisesti vietti eräässä sellaisessa —- ja sellaiset, jotka suhtautuivat rauhallisesti muuttuneisun oloi- ^ n ^ * ColiTfii^Mit yiiasiaUsiaMcAdam Jo soittokunnan johtaja Ddemont, Vancouv^ stfUiokumum kamstt teellJäa SmL eJsaimsessais, sLa»o fLttoonoisosoas.s a. hin, kävelevät vielä tänäkin päiv-äna vapaina Teheranin tai Tebriksen kaduilla. : Riza Shah Pahlevi — se on hana» nimensä halUtsijana — oU istahtanal satulaan,.saanut bevosen tottdeoaaB |
Tags
Comments
Post a Comment for 1939-08-12-06
