Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, August 16, 1952

              A JATUS alkaa liikkua — se oU sii-
Uen aikaan. Oliirane niin äärettö-asn
nuoria ja niin innostuneita, niin,
fuksissamme mfltei k^kböea mitä
finahtui ympärillämme: M a # a ph
^ ystävyyttä, i ^ . ' ^ ^ ^
n^tta, mutta ennenkaikkea «misnkkia,
immtdemista, oppimista %«stM^
^ Joka päivä toi rikkaasti jotain
nutta, mitä talletettiin vastaisten päi«
^varaUe elämän käyttöä varten.
Hdsinki oli siUoinkin, opi^eluaika-
^ (noin 25—30 »vuotta sitten), hyvin
vflkas konserttikaupunki. Maaflman-hiulut,
kuten nytkin, vierailivat ahke-lasti
ja omia korkean arvoluokan tai­teilijoita
riitti lukuisasti. Tulihan niitä
iuultuakin. Useat viikot menivät niin,
että 6 ataa istuttiin konserteissa ja yksi
ata teatterissa. Se oli siihen aikaan,
kon piin onnellisesti elokuvissa ^ittar
massa. Onnellisesti sikäli> että sain
oDa entisen opettajani ^Gerda Wenes-kosken
apulaispianistina Kino^Starissa,
soittaen alkuillan 17—19,30:een seka
ni. paussit että yhtyessoitot. Ulat jäi
vit kuitenkin vapaiksi. Alkuvuosina
olin vielä yliopiston- k i r j o i^
yboppaasjipuilla (a Z^tok. 50- peiäää)
pääsi fcakkiin . iVllopiston. juhlasaliil
konsertteihin. K K a n i ^ t i v|oi»ottaa^ H l^
pujä aamuvarhaisesta - scuikka^
tied(^ jo^un taitieen ^aivaaQ^^py^^
tähden vierailu. Silloin soitatti^ ukko- ^
Kajanus orkestenlläan^yhtenärluki^
tm mm.< kaikki.j|eeti)ovenin s i n f o^
Se oli... miaaseutukäupungista tulten ^
vallan / ibnieelUnen : ntaaihalia,^^^^^^
rikkauksia täynnä, ettei niitä ^silldin.vie- >
]ä>«kaikkia-jaksanut t ä y ^ - s u l a t t a a*
kaan. ^:
Konsertteihin mukaan pääseminen
•vain oli useinkin suuren pohtimisen ai­heena.
Rahat eivät useinkaan liiennest
ja halpoja opiskelijalippuja ei aina .tot­tunut
saamaan. Hätö keksi kyllä aina
joitakin keinoja, joita ei kuitenkaan so­vi
muistella suositellakseen muille käy­tettäväksi,
vaan jonkinlaisina nuoruu*
den yltiöpäisyyden kuvauksina.
"POMMILLA" KONSERTTEIHIN
Siinä me taasen, ujuutamasisäänpää:
syyn oikeuttavaa lippua vailla olevaa
musiikinhaluista, purjehdimme edestä-
^ Yliopiston juhiasaliri käytävillä
laskien tilanteita ja arvioiden niahdolU-söuksiamme.
Aikaisemmin olimme Jo
huomioineet arvostelijoiden s^in^an
^ja oli tässä vasta syntyneessä kau­pungissa
muutamia kuukausia sitten,
^^öian flmestynuneii äröOe^^ vai­kutelman,
joka ei koskaan häviä mie­lestä.
Siellä tuntuu erikoisen havain-neuvostöiliöiisten
pjtfkimys
pauhaan heidän uudistaessaan luontoa
ja.^istaessaan sen palvelema rauhal-
^ elämää,
Näin kuinka voimakkaat traktorit
ahiä.Tashissa vetivät rakennuspaikal-jalaksilla
varustetuissa puukehyksis-a
uusia, juuri koottuja puutaloja —
^vat niitä yhden toisensa jälkeeil ja
, "'vat riviin muodostaen kadun. Saa-he"^
11°"^ ajattelematta, että samalla
_i^dla Aasian toisessa kärjessä ame-
^ a i s e t traktorit raahasivat Y Kn
hpun varjossa perässään tykke-jotka
hävittivät Korean kansande-o^
raattisen tasavallan kaupunkeja.
lij^7"J°^t^^'allan aikana on Neuvosto-
^ Q kartalle merkitty melkoinen mää-i^
ia nimiä. Qn löydetty uusia saa-
' syntjTiyt uusia asutuksia, luotu uu-
^ kaupunkeja, ja kansan tahdosta on
nimiä mutettu. — (SIB)
e O I siinen äikäan
konsesrtteikin joko seuralaisideeti tss
usein yksinkin ja tiesinune heidän pitä­vän
vakinaista olinsijaansa lavalta kat*
soen vasenunalla psu-vekkeella. Vasem­man
parvekkeen oven kohdalla odotte^
linune jännittyneinä, ja onni oli suc^>ea:
arvostelijoita (jotka hyvin tunsinune
ulkonäöltä) tuli yksinään konserttia
kuulenman. Heikki Klemetin astuessa
sisään konserttisaliin olin nokk^asti
hänen vieressään ja hyvin varmana ja
hymyilevänä painuin ovesta sisään ja
johonkin peräpenkille hänen läheisyy­teensä.
Toinen toverini purjehti sala­vihkaa
samoin Evert Katilan teveän
selän takana hänen "daaminaan'' ja niin
= edielleeni Kohta oli klikki kokonai-
' siiudessaan soluttautunut haluttua kon­serttia
kuulemaan. Tämä hyväksi ha­vaittu
keino uudistettiin sitten myö-henuninkin
aina sopivissa tilaisuuksissa.
'Konserttien ovimiehille olimme tieten­kin
ahkerina konserteissa liikehtijöinä
jötenkiö "tuttuja niaanioja", joten on
yinmärrettäS^ää^ että he eivät voineet
tarkkaafi sijöittaÄ^^ « i e i c ^ hehfcilölli-sy^^
mssiB^ aavistaöecr
- mddan k e p ^ Iti9iE^ emme isuu-ressa
innossamnnu^ huoinanneet pelan-
'neemme mitenkään väärin. '
ran tiukka ääöi vieressäni. -Oiinime to­della
unohtaneet ,että ulkona satoi tai­vaan
täydeltä ja me astuinune likomar-kinä
päällysvaatteissanune hienon kon-serttiasuisen
yleisön joukkoon. **^KyUa
aellä sataa kovasti", täytyi myöntää
kesken innokkaitten taputustensa. Em­me
silti paenneet ulos, vaikka meidät
olikin näin paljastettu.
Siihen aikaan (niinkuin kai nytk-n)
jäätiin vielä hurraamaan ja plätkyttele-mään
käsiä yliopiston portaille ja niiden
edustalle saatettaessa kuuluisuuksia
autoon. Onnellisin se, joka pääsi lä­hemmäksi
tätä kullostikih ihannoi­maansa
tähteä! Äskeisestä Irma Ter-vanin
konsertista painuimme portaille
odottelemaan. Jostain sainune tietää
Mnev ajavan suoraan asemalle jatkaak*
seen kiertuettaim muualle Suomessa.
Äänemme kälieiksi huudettuamme lä^
auto l i i ^ e l k r dit^nunensa ja ihist^lf^va
äucMTisojoukko pelrässa. En timl^vä»
nä käsitä, ihillä pdiliä jaksoinuiie iuos*
ta, mutta yhtaidkaapääsinune asemalle
kuin autoUn kalliine sisältöineen. SieU
lä jaitkui Juhlinta samalla perin viatto*
maila tavalla asemasillalle saakka äk*
nen vain A^ ä n pihbtessä kurkussa,
Kyllä|iän Irma Tervani sen ansaitsi-kin!
Sellaisia laulajattaria ei ole ollut
montaakaan tämän kirjoittajan matkan
varrella. Ja ajatella sitä eläytymistä ja
aitoutta: Carmenina vieraillessaan Suo­malaisessa
Oopperassa kykenee tuo tu-pakkatyttö
sylkäisemään rennosti ja
mahtavasti komeassa kaaressa aivan yli
näyttämön, toiselta laidjalta toisdlel
Vaikka kai tämä temppu sentään oli
kysynyt enemmänkin äarjbiti^elu|a kum
eläytymistä.— H . M .
CMpmunk " mava, jolla m musta raita takissaan
i ^ E O P I N Ö J E N
Olipa^^uitenkin konsertteja sellaisia­kin,
joihin ei -päässyt sisälle mukaan
millään, loppminniyytyjä _ ja kallishin-taisia.
Kerrankin ihamielaulajattarem-me
Hanna Granfeltin konsertti 'alkoi,
eikä kehdattu jäädä töUistelemään yli­opiston
käytäviinkään, tunsimme itsem-nie
kuokkavieraiksi. SiUoin syttyi kynt­tilä
jonkun aivoissa, oli nim. nähnyt
Chipniunk on pieni elävä, joka muis­tuttaa
oravaa, jolla On mustia raitoja
pitkittäin selässään. Se kuuluu jyrsi­jäin
sukuun. Örävain ohella t^iätt eSäin-
~ luokkaan kuuluu Jsiiri, jänis, röttäv ma>-
java jav piikkisillä; f ähan^ luokkaatf
kuuluvien eläinten etuhanipaat ovat le­veitä
ja vbiniakkaita jä niiden avulla
eläimet kykenevät ^ ö m ä ä n pähkinöitä,
puunkuoria ja muuta sellaista.
jyrsijöillä on useita vihollisia, mutta
niillä myöskin on kirkkaat silmät ja
loistava kuulo, joka varoittaa niitä lä­h
e s t y t e t ä vaarasta.
Maaorava, raitainen orava ja maa-jyrsijä
ovat chipmunkin muita nimiä.
Sen turkki on ruskea, punertavfp har-maine
varjoineen. 'Molemmin puolin
selkää, olk£^)äiden takana on vaalean­kellertävän
ruskea raita kahden mustan
raidan välissä. Häntä on tuuhea Ja
suuret halkopinot yliopiston pihalla litteä, tununat karvat ollen päällä ja
juhlasalin (v^mhan) seinustalla. Men- vaaleat alla. Silmän päällä on vaalea
näänpä tutkimaan! Mainiota, pinot läikkä ja valkoinen raita ulottuu silmän
olivat niin korkeat ,että ulottuivat ai­van
salin suuriin pihanpuoleisiin ikku­noihin
saakka. Koko joukko kiipeä-miaän
— ei henkensä — vaan vaatteit­tensa
kaupalla pinojen päälle, mistä tir-kistelemällä
isojen verhojen raoista
saattoi hyvin nähdä juhlasaliin sisälle
ja mikä vielä parempi, kuuluvaisuus oli
erinomainen. Selkä isoja ikkunoita vas­ten
istuimme halkopinojen päällä kuin
kanat orrella ja elimme mukana koko
konsertin. Voinee arvata, ettei tämän­kään
keksinnön käyttö jäänyt ykteen.
.kertaan. Kevään edistyessä halkopinot
hupenivat kuitenkin omiin tarkoituk­siinsa,
joten meidän ulkoilmakonsert-tinimekät
täytyi pakosta loppua.
I R M A TERVANIA
Samaisten halkopinojen päältä kuun­neltuamme
taasen kerran Irma Ter\'a-nin
konserttia hänen käydessään Suo­messa,
esiintyriiismatkalla olimme niin
intoa ja touhua täynnä, että kun kon­serttiohjelma
oli laulettu loppuun ja
huomasimme yleisön salissa alkavan
hiljalleen liikehtiä aukaistuja ovia koh­den,
päätimme juosta sisälle kuuntele­maan
ylimääräiset. Ketterästi halkopi-noilta
alas, juoksu pihalta käytävän ei johda smne.
alta korvaan. Eläin näyttää poikkeuk­sellisen
tarkalta kirkkaiden silmiensä
takia. Korvat ovat melkein pyöreät ja
hyvänkokoiset.
Kummassakin leuassa on kaksi voi­makasta
ja terävää hanunasta. Ruuan
pienentämistä varten on kaikkiaan 20
hanunasta.
länsivaltioissa asustaa useita lajeja,
jotka ovat vähän erilaisia kokoonsa, vä­riinsä
ja merkkeihinsä nähden, mutta
kuuluvat samaan chipmunkin sukuun.
Naaras^tm hiufcun pienempi kuin koiras.
<rhipmunkin mieluinen kotipaikka on
kiviaita tai kivinen mäenlaita, jossa on
puita lähettyvillä, joko j^hldnöitä tai
siemeniä kasvavia; Se kaivaa asunton­sa
maahan. Oviaukko on hyvin suojat­tu
ja luonnolliselta näyttävä. Päinvas­toin
kuin monien muiden eläinten asun­non
aukon luona, chipmunkin kolon
luona ei ole mitään multakäsaa osoitta­massa
sitä. Kaivauksesta karttuva ai­ne
kuljetetaan pois ja levitetään niin,
että vihollinen ei voi sen avulla löytää
chipmunkin pesää. Aukko saattaa olla
kiven alla, puun juuren alla tai kannos­sa.
Missään tapauksessa se ei ole hel­posti
huomattavissa ja mitään polkua
kautta eteiseen ja muina miehinä viat­tomin
naamoin ovensuuhun saliin taput­tamaan,
ja kyllä me taputiramekin. '
Kuulimmekin kyllä kokonaista. 6 yli­määräistä!
Mutta saimme myös hiu­kan
nenällemme. "Vai niin ,vai sataa
ulkona noin kovasti", kuului erään her-
Useita chipmunkkeja tavallisesti asuu
pienellä alueella siksi kun ne ovat seu­raa
rakastavia eläimiä. Yksi etuisuus
siitä, että ne asuvat toistensa kanssa
lähekkäin, on se, että ne voivat varoit­taa
toisiaan vaarasta, joka niitä uhkaa
mom'en vihollisten taholta. Möriet lin­nut
ja eläimet syövät chipmunkkeja^.
jos saavat niitä käsiinsä; ChIpmunkUlä
on hyvin vähän mahdollisuutta pääst»
p a ^ n kärpältä, joka on olin pieni, cit»
t ä voi seurata d i a koloott. Hdpommti»
scf voi vä!tl£^ foUkkoja^ j8 ktnuj^i J o i l ­ta
se pääsee piiloon pensaikkoon ja: ko­loihin.
Se tuntee jokaisen kivikasassa
ja kiviaidassa olevan kolon,- jotka ovat
niin pieniä, et^ suuremmat sen Viholli»
set eivät Voi seurata sitä.
. Chipmunk saa suuremman osan ra*
vinnostaan siemenistä, mutta toisinaan
se syö hyönteisiä ja pieniä hiiriäkin.' Ta­vallisesti
chipmunkit löytävät riittäväs­ti
terhoja, siemeniä ja marjoja. Niiden
on tavattu kaivamasta maasta myöskin
maissia kun se on kylvetty siemeneksi.
Toisinaan ne kiipeävät puuhunkin, mut­ta
eivät ole puussa niin usein kuin ora­vat
Ne rosvoavat linnunpesiä läheltä
maata.
Chipmunkit tykkäävät olla sellaisissa
paikoissa, joissa ne saavat ottaa au-ringonkylp3^.
Ne eivät kulje kauaksi
kotoaan. '
Syksyllä ne kantavat varastoonsa
maan alle kaikenlaista ravintoa. Niillä
on suuri pussi kummassakin poskessaan
ruuan kuljettamista varten. Ne kulut*
tavat talvensa nukkumalla mutta eivät
näytä lihovan ennenkuin alkavat vaipua
horrokseen. Osa syksyllä varastoidusta
ravinnosta syödään vasta keväällä.
HuUutiisto
Nykyaikaisen mainoshälyn mielettö-mimpiä
ilmauksia lienevät maraton­tanssilla
yms. "urheilevien" kilpailut ja
ennätyskokeet.
Äskettäin pidettiin pitkän matkan
kilpailut pianonsoitossa, ja niissä' tul!
^'maailmanmestariksi" joku Heinz
Arntz rimputettuaan pianoa yhteen me­noon
224 tuntia eli yli 9 vuorokautta*
Aikaan ei ole laskettu syömisen, tietys­sä
paikassa käymisen yms. aiheuttamia
keskeytyksiä — nukkuminen sen sijaan
ei ollut sallittua. Vaikeimmat hetken
kuulemma olivat n. 190 tunnin rimpu­tuksen
jälkeen. Tupakkaakin meni 100
savuketta ja papukabvia 30 kuppia päi­vässä.
- "Taiteilija" oli tietenkin kilpai­lun
jälkeen kuitti mies.
— Muistatteko kuinka te muutamia
vuosia sitten ehdotitte, että mennään
naimisiin?
Hajamielinen professori: — Nim to­dellakin,
mutta menimmekö?
2 r K 3; % « « ^ & s s tt 18 »
Lauantaina, elokuun 16 paiTana« 1952