1947-09-06-07 |
Previous | 7 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
1947 L A U A N T A I N A , - S Y Y S K U U N 6 P Ä I V Ä N X
u««itmaiii«wniiiiiiiiiii»tima«la«M>>ai;iUi«»»juiiiiiui.i...Ai......-^.-^..... •>— iTumna
Uudella ScelahnUla OP
maatcdoiisnäyttelynsä Cä;,
nadan karisalUsessa näyt-tdvssä
Torontossa. Yhtenä
nähtävyytenä Uudet
Seelannin osastolla oi
miiraalimaalausj mikä ku
'jaa maan karjanhoitoa';
Taroniolainen Pat Jewe',
ihailemassa • näyttelyt
maalauksia.
raisiä saaria
Maailman valtamerillä on joukko
arvoituksellisia saaria jotka- jaetaan
kolmeen luokkaan: "löydettyihin",
mutta olemattomiin ja jotka myöhemmin
on pyyhitty merikorteista,
sellaisiin, joiden lÖ5^mistä on epäilty,
mutta joiden myöhemmin on todettu
olevan olemassa j a vihdoin sellaisiin,
joiden olemassaolo yhä edelleenkin
on kyseenalainen. •
Kuulostanee hiukan bmituiselta,
että nykyaikaisin t e k n i l l i s in keinoin
ei ole voitu tarkemmimnääritellä tällaisia
asioita mutta todisteena siitä
kuinka huonosti me tunnemme maa-con.
Se huomattiin ensimmäisen kerran
V. 1865 englantilaisesta sotalaivasta
Falconista, jolloin todettiin,
että* saarta ei oltu merkitty merikortt
i i n . Kahtakymmentä vuotta myöhemmin
vedenalainen tulivuori oli
muuttunut n i i n aktiiviseksi, että saarelle
kohosi noin sadan metrin korkuinen
laavakukkula. M u t t a vesi häv
i t t i , minkä tuli oli rakentanut! V.
1869 saaresta oli tullut pieni luoto.
V . 1900 Falcon alkoi jälleen kasvaa
j a oli täydessä kukoistuksessaan
v. 1913, jolloin se hävisi toisen kerran.
M u t t a V. 1927 sattui Tyynellä
pallomme on v. 1915 Hudsonlahdes- - v^tamerellä voimakkaita vulkaanisia
sa löydetty Belcher-saarien ryhmä.
Maiiötulla vesillä on l i i k k u n u t aluksia
vuodesta 1610 alkaen, mutta kesti
yli kolmesataa vuotta ennenkuin mainitut,
verrattain suuret saaret löydettiin.
Itse asiassa saaret olivat löydetyt
jo aikaisemminkiii, koskapa ne
oHvat merkityt erääseen h y v i n vanhaan
karttaan, josta ei kuitenkaan
käynyt selville niiden täsmällinen s i jainti
eikä suuruus. Vasta yllämainittuna
vuonna eräs varsinaiselta reitiltään
syrjäytynyt alus sai' ne näkyviinsä.
Irlannin länsirannikolla on muiden
joukossa luoto, jolla on n i i n arkipäiväinen
nimi kuin Poricupine Bank-
, Kikkisikamatalikko. Luultavasti tämä
on aina ollutkin vain luoto, vaik-
•^a se vielä 1800-luvun karttoihin oli
merkitty saareksi. K a k s i muuta yhtä
salaperäistä saarta on St. Bran.don
Amorien lähettyvillä j a M a y d a Ber-inudasissa,
joista viimeksimainittu oli
vielä niin myöhään k u i n 1906 Chica-
Kossa painetussa kartassa merkittynä. •
Entisaikojen puutteellisilla mittausvälineillä
ei ollut helppoa määritellä
tarkalleen pituus- j a leveysasteita.
Sen lisäksi on olemassa niin sano-abcmm^
tilapäissaaria,'kuten esimcr-l^
Jksi kuuluisa Derwentwater Eng-
'annissa. joka, joka kesä kohoaa me-
J^enpinnan yläpuolelle p a r i k s i viikoksi
havitiiksecn jälleen aaltoihin. Tämän-
^ P a i s i f n saarfcn luokkaan ovat las-eltava
myöskin vulkaaniset saaret,
•^"ipn esimerkiksi Fonua Foo, Tongo-
^n.sto^sa, jonka toinen nimi on F a l -
häiriöitä ja Falcon esiintyi jälleen
entistä ehompana. N y t sen ympärysmitta
^oli pari mailia j a korkeus noin
satakaksikymmentä metriä, kaikki
laavaa, tuhkaa j a hohkakiveä, jonka
vedenalainen tulivuori oli puitanut
merenpinnan yläpuolelle. M u t t a todennäköisesti
vesi tälläkin kerralla
voittaa loppujen lopuksi.
M u t t a on toinenkin samanlainen
oikullinen saari. V . 1831 kasvoi näet
tulen j a savun suitsutessa saari " F e r -
djpandea" Sisilian eteläkärjessä oleva
Sciaccan ja Pantellerian saaren välille.
Se kasvoi vähitellen parinsadan
metrin korkuiseksi. Mutta vuoden
lopulla, siis varsin lyhytaikaisen "vier
a i l u n " jälkeen .saari painui jälleen
syvyyksiin. Ei kuitenkaan ole varmaa,
etteikö .se taas jonakin kauniina
päivänä ilmestyisi esille. Sama saar
i on muuten joutunut kirjallisuuteenkin,
sillä siellä Jules Vernen kapteeni
Antifer koki osan ihmeellisiä
seikkailujaan.
Viimeksimainitusta saaren "syny-tymisestä"
kertoo tunnettu geologi
A . Pasetti seuraav^Lsti:
'•Muutamia päiviä ennen luonnonoikkua
paikkakunnalla huomatt
i i n niin voimakkaita maantärähdyk-siä,
että Sciaccan kalastajaväestö siirt
y i asumuksistaan taivasalle. Sitten
eräänä iltana meri alkoi kuohua niink
u i n jokin suuri otus olisi piiskannut
sitä pyr.stölliinn. Merenpinnalle
kohosi noin viisikymmentä metriä
korkea j a yhtä leveä vcsipylväs, jota
ympäröi maidonvalkca kuohu. K un
vesimassat sitten putosivat kohisten
takaisin, niin merenpinnasta kohosi
tulikielekkeitä lähemmäs neljäntuhannen
metrin korkeuteen. Rannalla
oleskelevat kalastajat pelästyivät las^
tä mahtavasta luonnonilmiöstä niin,
että uskoivat viimeisen tuomiopäivän
koittaneen. Eikä kalastajien pelko
suinkaan haihtunut, kun he nyt
n ä .k i V ä t jättiläismäisen tulivuoren
kraaterin kohoavan ilmoille.
Saattoi paljain silmin nähdä kuinka
tulivuori kasvoi, j a ennenkuin päivä
oli laskenut, merenpinnalle oli
kohonnut saari, jonka ympärysmitta
oli lähemmäs viisituhatta metna.
Lähipävinä kraaterin molemmin
puolin kohosivat parinsadan metrin
korkuiset kummut.
Ensimmäisen hämmingin lauettua
j a kun silminnäkijät olivat ehtineet
lähemmin pohtia tapahtumaa, he t u livat
siihen käsitykseen, että Jumala
oli tahtonut näyttää voimansa ja
tehnyt, ihmeen. Uusi saari oli joka
tapcuksessa olemassa j a sille täytyi
antaa nimi. Se ristittiin "Ferdinande-a
k s i " , luultavasti kuningas Ferdinand
I : n kunniaksi. P i a n alkoivat rohkeimmat
Sciaccan kalastajat käydä maissa
uudella saarella, eikä kestänyt kauankaan,
kun siitä muodostui suosittu
huvimatkailijain kayntipaikka. N i i n,
olipa tarkoituksena järjestää saarelle
oikea maikailuliikennekin säännölli-sine
kulkuvuoroineen Sciaccasta. mutta
siitä ei tullut mitään. Tämä ei
johtunut suinkaan yritteliäisyyden
puutteesta, vaan yksinkertaisesti siitä,
että 'Ferdinandea" ei suvainnut
odottaa mgtkailijoita. Kolmikuukauti-sen
vierailun jälkeen saari näet alkoi
viihitellen painua takaisin aaltoihin
ja joulukuussa 1831 sen satu oli päättynyt.
Sen tuho tapahtui samanlaisen
melun vallitessa kuin sen kasvukin."
Epäilyttävimmät saaret eivät kuitenkaan
ole siirtyviä eivätkä vulkaanisia,
vaan .sellaisia ,joiden olemassaoloa
on ollut vaikea todeta j a joiden
sijainti on määritelty virheellisesti.
Tämänkaltaisi.sta saari.sta ovat tunnetuimpia
Isla Grande, Saxcmbcrg,
Bouvet, Thompson, Dougberly ja —
ennen muita — .\urora-saaret, jotka
kaikki ovat muka .Xllantin valta^
meren cteläosiLssa Etelii-Amerikan ja
Afrikan välillä. K u i n k ; i näiden saarien
laita oikeastaan lieneekään, niin
niiden yhteinen tariiui on samankaltainen
j a siitä voidaan mainita seu>
raavaa:
Vuonna 1675 AWonip de l a Roche,
joka joko löysi tai totesi Etclä-Gepr-gian
paikan, huomasi tiuitemattoman
saarcn,>jolle hän antoi nimen Isla
Grande. Hän merkitsi laivansa päi-
A^ k i r j a a n ' saaren as^m;|ksi 45. astetta
eteläistä leveyttä; mutta ei merkinnyt
Sen pituusastetta. Lisäksi hän
k i r j o i t t i , että saari o l i suuri j a kaunis
ja että siinä o l i hyvä satama. Saari
merkittiin karttoihin j a niissä se
säilyi aina 1820-luvuHe, jolloin se
pyyhittiin pois, koska kukaan niistä
monista merimiehistä, jotka olivat
etsineet sen "hyvää satamaa" ei Ollut
löytänyt koko saarta. Luultavasti s i tä
ei ollut milloinkaan ollut olemas-sakaaA.
XDppineet näet väittivät, että
jos de la Roche olisi ^kuluttanut
jonkun päivän purjehtiakseen saaren
ympäri, niin hän olisi huomannut sen
olevan vain niemen, joka työntyy St.
George lahteen.
Useita vuosia aikaisemmin hollantilainen
merenkyntjijä Liedeman oli
ilmoittanut myöskin uuden saaren,
jonka hän oli ristinyt Saxembergiksi
j a jonka aseman hän määritteli 30
ast. 40 min. eteläistä leveyttä j a 19
ast. 30 min. läntistä pituutta. Saari
oli matalahko ja sen keskustasta kohosi
korkea vuori, hän k i r j o i t t i l a i v a -
päiväkirjaansa. Näissä yksinäisissä
purjehdusseuduissa jokainen saari
o l i tervetullut hätiisatamapaikka ja
merenkulkijat tervehtivät ilolla tietoa
uuden saaren löytämisestä. M u t ta
kukaan ei löytänyt saarta j a sitä
pidettiinkin olemattomana, kunnes
amerikkalainen kapteeni Gallovray,
joka ohjasi "Fatiny"-nimistä alusta,
kertoi- v. 1804 neljän tunnin ajan
nähneensä laivaltaan saaren. Hän
oli niukä selvästi nähnyt matalahkon
saaren, jonka keskeltä kohosi
korkea vuori. Kaksitoista vuotta myöhemmin
englantilaisen laivan " T r ue
B r i t o n i n " kapteeni Head teki samanlaisen
ilmoituksen. Ja kuitenkaan
saarta ei ole tavattu. Asiantuntija/
arvelevat, että sekä Galloway ja
Head ovat nähneet vain kummallisia
pilvimuodostuksia, joita he ovat p i täneet
saarena. Lukuunottamatta näitä
kolmea kapteenia ja heidän miehistöään
kukaan muu näet ei ole nähnyt
mainittua saarta. Sitäpaitsi k a n gastukset
näillä vesillä eivät ole l a i sinkaan
harvinaisia, jota todistaa sek
i n , että ensimmäisen maailmansodan
aikana englantilainen laivasto-osasto
häipyi p i l v i i n.
Niiden saarten ryhmään, joiden
olemassaoloa on epäilty, mutta jotka
sittemmin on löydetty, kuuluu B o u -
vet-saari, joka on noin 1500 mailin
päässä lounaaseen Hyväntoivonniemestä,
Saaren, j o k a lienee maailman
yksinäisin paikka, löysi tammikuussa
1739 Pierre des Loziers Bouvet, ranskalainen
tutkimusmatkailija, jonka
löydön kuuluisa James Cook selitti
saduksi. Hän oli näet itse etsinyt
Bouvet-saarta sitä kuitenkaan löytämättä.
Mutta paremmin onnistui
englantilainen George Norris, joka
nousi saarelle joulukuun 10 päivänä
1825, ja otti saaren Englannin suojelukseen.
Vähän y l i sata'Vuotta myöhemmin,
nimittäin v. 1927 norjalai- .
nen kapteeni Horntvedt .saapui myösk
i n saarelle j a pystytti sinne vuorostaan
Norjan lipun, koska hän l u u l i,
että saari oli vielä eikencnkänmaa-ta-
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, September 6, 1947 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1947-09-06 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki470906 |
Description
| Title | 1947-09-06-07 |
| OCR text | 1947 L A U A N T A I N A , - S Y Y S K U U N 6 P Ä I V Ä N X u««itmaiii«wniiiiiiiiiii»tima«la«M>>ai;iUi«»»juiiiiiui.i...Ai......-^.-^..... •>— iTumna Uudella ScelahnUla OP maatcdoiisnäyttelynsä Cä;, nadan karisalUsessa näyt-tdvssä Torontossa. Yhtenä nähtävyytenä Uudet Seelannin osastolla oi miiraalimaalausj mikä ku 'jaa maan karjanhoitoa'; Taroniolainen Pat Jewe', ihailemassa • näyttelyt maalauksia. raisiä saaria Maailman valtamerillä on joukko arvoituksellisia saaria jotka- jaetaan kolmeen luokkaan: "löydettyihin", mutta olemattomiin ja jotka myöhemmin on pyyhitty merikorteista, sellaisiin, joiden lÖ5^mistä on epäilty, mutta joiden myöhemmin on todettu olevan olemassa j a vihdoin sellaisiin, joiden olemassaolo yhä edelleenkin on kyseenalainen. • Kuulostanee hiukan bmituiselta, että nykyaikaisin t e k n i l l i s in keinoin ei ole voitu tarkemmimnääritellä tällaisia asioita mutta todisteena siitä kuinka huonosti me tunnemme maa-con. Se huomattiin ensimmäisen kerran V. 1865 englantilaisesta sotalaivasta Falconista, jolloin todettiin, että* saarta ei oltu merkitty merikortt i i n . Kahtakymmentä vuotta myöhemmin vedenalainen tulivuori oli muuttunut n i i n aktiiviseksi, että saarelle kohosi noin sadan metrin korkuinen laavakukkula. M u t t a vesi häv i t t i , minkä tuli oli rakentanut! V. 1869 saaresta oli tullut pieni luoto. V . 1900 Falcon alkoi jälleen kasvaa j a oli täydessä kukoistuksessaan v. 1913, jolloin se hävisi toisen kerran. M u t t a V. 1927 sattui Tyynellä pallomme on v. 1915 Hudsonlahdes- - v^tamerellä voimakkaita vulkaanisia sa löydetty Belcher-saarien ryhmä. Maiiötulla vesillä on l i i k k u n u t aluksia vuodesta 1610 alkaen, mutta kesti yli kolmesataa vuotta ennenkuin mainitut, verrattain suuret saaret löydettiin. Itse asiassa saaret olivat löydetyt jo aikaisemminkiii, koskapa ne oHvat merkityt erääseen h y v i n vanhaan karttaan, josta ei kuitenkaan käynyt selville niiden täsmällinen s i jainti eikä suuruus. Vasta yllämainittuna vuonna eräs varsinaiselta reitiltään syrjäytynyt alus sai' ne näkyviinsä. Irlannin länsirannikolla on muiden joukossa luoto, jolla on n i i n arkipäiväinen nimi kuin Poricupine Bank- , Kikkisikamatalikko. Luultavasti tämä on aina ollutkin vain luoto, vaik- •^a se vielä 1800-luvun karttoihin oli merkitty saareksi. K a k s i muuta yhtä salaperäistä saarta on St. Bran.don Amorien lähettyvillä j a M a y d a Ber-inudasissa, joista viimeksimainittu oli vielä niin myöhään k u i n 1906 Chica- Kossa painetussa kartassa merkittynä. • Entisaikojen puutteellisilla mittausvälineillä ei ollut helppoa määritellä tarkalleen pituus- j a leveysasteita. Sen lisäksi on olemassa niin sano-abcmm^ tilapäissaaria,'kuten esimcr-l^ Jksi kuuluisa Derwentwater Eng- 'annissa. joka, joka kesä kohoaa me- J^enpinnan yläpuolelle p a r i k s i viikoksi havitiiksecn jälleen aaltoihin. Tämän- ^ P a i s i f n saarfcn luokkaan ovat las-eltava myöskin vulkaaniset saaret, •^"ipn esimerkiksi Fonua Foo, Tongo- ^n.sto^sa, jonka toinen nimi on F a l - häiriöitä ja Falcon esiintyi jälleen entistä ehompana. N y t sen ympärysmitta ^oli pari mailia j a korkeus noin satakaksikymmentä metriä, kaikki laavaa, tuhkaa j a hohkakiveä, jonka vedenalainen tulivuori oli puitanut merenpinnan yläpuolelle. M u t t a todennäköisesti vesi tälläkin kerralla voittaa loppujen lopuksi. M u t t a on toinenkin samanlainen oikullinen saari. V . 1831 kasvoi näet tulen j a savun suitsutessa saari " F e r - djpandea" Sisilian eteläkärjessä oleva Sciaccan ja Pantellerian saaren välille. Se kasvoi vähitellen parinsadan metrin korkuiseksi. Mutta vuoden lopulla, siis varsin lyhytaikaisen "vier a i l u n " jälkeen .saari painui jälleen syvyyksiin. Ei kuitenkaan ole varmaa, etteikö .se taas jonakin kauniina päivänä ilmestyisi esille. Sama saar i on muuten joutunut kirjallisuuteenkin, sillä siellä Jules Vernen kapteeni Antifer koki osan ihmeellisiä seikkailujaan. Viimeksimainitusta saaren "syny-tymisestä" kertoo tunnettu geologi A . Pasetti seuraav^Lsti: '•Muutamia päiviä ennen luonnonoikkua paikkakunnalla huomatt i i n niin voimakkaita maantärähdyk-siä, että Sciaccan kalastajaväestö siirt y i asumuksistaan taivasalle. Sitten eräänä iltana meri alkoi kuohua niink u i n jokin suuri otus olisi piiskannut sitä pyr.stölliinn. Merenpinnalle kohosi noin viisikymmentä metriä korkea j a yhtä leveä vcsipylväs, jota ympäröi maidonvalkca kuohu. K un vesimassat sitten putosivat kohisten takaisin, niin merenpinnasta kohosi tulikielekkeitä lähemmäs neljäntuhannen metrin korkeuteen. Rannalla oleskelevat kalastajat pelästyivät las^ tä mahtavasta luonnonilmiöstä niin, että uskoivat viimeisen tuomiopäivän koittaneen. Eikä kalastajien pelko suinkaan haihtunut, kun he nyt n ä .k i V ä t jättiläismäisen tulivuoren kraaterin kohoavan ilmoille. Saattoi paljain silmin nähdä kuinka tulivuori kasvoi, j a ennenkuin päivä oli laskenut, merenpinnalle oli kohonnut saari, jonka ympärysmitta oli lähemmäs viisituhatta metna. Lähipävinä kraaterin molemmin puolin kohosivat parinsadan metrin korkuiset kummut. Ensimmäisen hämmingin lauettua j a kun silminnäkijät olivat ehtineet lähemmin pohtia tapahtumaa, he t u livat siihen käsitykseen, että Jumala oli tahtonut näyttää voimansa ja tehnyt, ihmeen. Uusi saari oli joka tapcuksessa olemassa j a sille täytyi antaa nimi. Se ristittiin "Ferdinande-a k s i " , luultavasti kuningas Ferdinand I : n kunniaksi. P i a n alkoivat rohkeimmat Sciaccan kalastajat käydä maissa uudella saarella, eikä kestänyt kauankaan, kun siitä muodostui suosittu huvimatkailijain kayntipaikka. N i i n, olipa tarkoituksena järjestää saarelle oikea maikailuliikennekin säännölli-sine kulkuvuoroineen Sciaccasta. mutta siitä ei tullut mitään. Tämä ei johtunut suinkaan yritteliäisyyden puutteesta, vaan yksinkertaisesti siitä, että 'Ferdinandea" ei suvainnut odottaa mgtkailijoita. Kolmikuukauti-sen vierailun jälkeen saari näet alkoi viihitellen painua takaisin aaltoihin ja joulukuussa 1831 sen satu oli päättynyt. Sen tuho tapahtui samanlaisen melun vallitessa kuin sen kasvukin." Epäilyttävimmät saaret eivät kuitenkaan ole siirtyviä eivätkä vulkaanisia, vaan .sellaisia ,joiden olemassaoloa on ollut vaikea todeta j a joiden sijainti on määritelty virheellisesti. Tämänkaltaisi.sta saari.sta ovat tunnetuimpia Isla Grande, Saxcmbcrg, Bouvet, Thompson, Dougberly ja — ennen muita — .\urora-saaret, jotka kaikki ovat muka .Xllantin valta^ meren cteläosiLssa Etelii-Amerikan ja Afrikan välillä. K u i n k ; i näiden saarien laita oikeastaan lieneekään, niin niiden yhteinen tariiui on samankaltainen j a siitä voidaan mainita seu> raavaa: Vuonna 1675 AWonip de l a Roche, joka joko löysi tai totesi Etclä-Gepr-gian paikan, huomasi tiuitemattoman saarcn,>jolle hän antoi nimen Isla Grande. Hän merkitsi laivansa päi- A^ k i r j a a n ' saaren as^m;|ksi 45. astetta eteläistä leveyttä; mutta ei merkinnyt Sen pituusastetta. Lisäksi hän k i r j o i t t i , että saari o l i suuri j a kaunis ja että siinä o l i hyvä satama. Saari merkittiin karttoihin j a niissä se säilyi aina 1820-luvuHe, jolloin se pyyhittiin pois, koska kukaan niistä monista merimiehistä, jotka olivat etsineet sen "hyvää satamaa" ei Ollut löytänyt koko saarta. Luultavasti s i tä ei ollut milloinkaan ollut olemas-sakaaA. XDppineet näet väittivät, että jos de la Roche olisi ^kuluttanut jonkun päivän purjehtiakseen saaren ympäri, niin hän olisi huomannut sen olevan vain niemen, joka työntyy St. George lahteen. Useita vuosia aikaisemmin hollantilainen merenkyntjijä Liedeman oli ilmoittanut myöskin uuden saaren, jonka hän oli ristinyt Saxembergiksi j a jonka aseman hän määritteli 30 ast. 40 min. eteläistä leveyttä j a 19 ast. 30 min. läntistä pituutta. Saari oli matalahko ja sen keskustasta kohosi korkea vuori, hän k i r j o i t t i l a i v a - päiväkirjaansa. Näissä yksinäisissä purjehdusseuduissa jokainen saari o l i tervetullut hätiisatamapaikka ja merenkulkijat tervehtivät ilolla tietoa uuden saaren löytämisestä. M u t ta kukaan ei löytänyt saarta j a sitä pidettiinkin olemattomana, kunnes amerikkalainen kapteeni Gallovray, joka ohjasi "Fatiny"-nimistä alusta, kertoi- v. 1804 neljän tunnin ajan nähneensä laivaltaan saaren. Hän oli niukä selvästi nähnyt matalahkon saaren, jonka keskeltä kohosi korkea vuori. Kaksitoista vuotta myöhemmin englantilaisen laivan " T r ue B r i t o n i n " kapteeni Head teki samanlaisen ilmoituksen. Ja kuitenkaan saarta ei ole tavattu. Asiantuntija/ arvelevat, että sekä Galloway ja Head ovat nähneet vain kummallisia pilvimuodostuksia, joita he ovat p i täneet saarena. Lukuunottamatta näitä kolmea kapteenia ja heidän miehistöään kukaan muu näet ei ole nähnyt mainittua saarta. Sitäpaitsi k a n gastukset näillä vesillä eivät ole l a i sinkaan harvinaisia, jota todistaa sek i n , että ensimmäisen maailmansodan aikana englantilainen laivasto-osasto häipyi p i l v i i n. Niiden saarten ryhmään, joiden olemassaoloa on epäilty, mutta jotka sittemmin on löydetty, kuuluu B o u - vet-saari, joka on noin 1500 mailin päässä lounaaseen Hyväntoivonniemestä, Saaren, j o k a lienee maailman yksinäisin paikka, löysi tammikuussa 1739 Pierre des Loziers Bouvet, ranskalainen tutkimusmatkailija, jonka löydön kuuluisa James Cook selitti saduksi. Hän oli näet itse etsinyt Bouvet-saarta sitä kuitenkaan löytämättä. Mutta paremmin onnistui englantilainen George Norris, joka nousi saarelle joulukuun 10 päivänä 1825, ja otti saaren Englannin suojelukseen. Vähän y l i sata'Vuotta myöhemmin, nimittäin v. 1927 norjalai- . nen kapteeni Horntvedt .saapui myösk i n saarelle j a pystytti sinne vuorostaan Norjan lipun, koska hän l u u l i, että saari oli vielä eikencnkänmaa-ta- |
Tags
Comments
Post a Comment for 1947-09-06-07
