Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, February 2, 1957

              Arthurin hmlumma
Haalilla taas harjoitdlaan >
että seinät paukkaa,
kuoro, isku, näyttämö,
aln vuoron perään laukkaa. > •
Lokarcita, morsioita
komentelee Martha,
lupasivat pari iltaa
Tyynellekin antaa.
Tahtipuikkoa vinhaan vauhiliH.
heiluttelee Stella,
täten laulut suuriin juhliin
valmiiksi voi tulla.
Paavolla on sorja joukko, ,
ei siitä puutu mikään. l ..
Olen varma, moniha tempuissa
tytöt voiton J>itää.i
Monet ovat kylläisiä^" /
kylmään talvisäähän,
atomitko vi^n tehneet
yldukon päähän.
Työläisistä monet varmaan ^v.^
toivotonna huokaa,
ei pikkuvarat riittää tahdo
V lämpimään ja ruokaan.
Toivotaan ett^ kevät meille
kohta, taasen koittaa, i
kevään voima mahtavana
talven vallan voittaa. K
TaMsta Mmeilm
kisasta ja kukista
Ulkona on taas kova pakkanen^ vaik-.
ka ei siitä jtääilä ^isällä tiedä mitään.
'Kävin juuri kellarissa lisäämässä pui­ta
pesään, joten tuntuu kuin \Floridan
lämmössä lököttelisi. Aurinko-ukkokin
alkoi aiy^n uhalla paistamaan niin kirkr
kaasti, että voin aivan hyvin kuvitella
olevani Faarin kanssa siellä Floridassa
. . > Otan auringonkylpyjä Ja on niin
suloista. Selailen tässä maatessani sie-menkatalogueta
. . . No enhän minä
olekaan Floridassa, yritin vain uskotel­la,
kun olen niin ipnostunut tuohon
siemenluetteloon.
Mika Olikaan hauskempaa kuin kat­sella
talvella noita kauniita kasvien ku
via. Eivätkö ne olekin somia? Kat­sopas,
tuossa ruusuja, jotka arvan tuok»
suvat. Etkö haista? Näen lie ihan sel­västi
tuolla pihan perällä. Entäs orvo-^
-kit? JEtkö näe niiden pilkistelevän niin
viehkeästi tuolta aidan viereltä.. Ja
tuossa kauniit jöriinit. ^|itä ajattelet,
jos pistäisin ne tuonne tuon harmaan
saunan viereen? Nehän kirkastaisivat
saunaa kauneilla väreillään. Eikö jiiin?
Muistelmia vuosien takaa
Täällä on satanut-lunta tavallisen pal­jon
ja oppa vieraillut pakkasherrakia
: . . Katselin uips ikkunasta, kun kou­lulapset
kiiruhtivat kot:iip. Höyryä
vain nousin kbn he hengittivät, Ty':öl-lä
on villahameetja he eivät pääse liiK-
, kumaan min nope^ti kuin pojat, kuu
hameet ovat niin kapeita. Jos-ottaisi
vat pitkän:; askeleeni, niin nurin menisi-
•vät. .,.•• •
Juuri nuo kapeat hameet toivat mie -
leeni menneitä muistoja ajalta, jolloin
minullakin! oM^ka^a hame. Muutimme
silloin poisa korresta,, jossa mieheni oli
ollut metsätöissä: Tulimme- Vancouve-riin^
ja päätimme ostaa uudet vaatteet
Tnolemmille,' Siellä korvessa minäk'A
käytin^ housuja . •. . Niin sitten mentiin •
ostoksille. 1
Jaakko sanoi, että mennään nyt en- =
siksi ostamaan sinulle - leninki.. Kvn
Mutta kuinkahan käy äeu'«iavassa
kulmassa? Ehkä ei siellä oleKain niin
ystävällistä poliisia. Ajatus tek: mi­nut
tuskaiseksi ja hupmautinkiri. siitä
Jaakolle. Kun Jaakko tuumi, eaä niin
on asia, tuli mieleeni, että har.ie on vie­tävä
kauppaan takaisin, si*! i sen kans­sa
kävelemiseen» täytyy pottua. Eri-tinkin
sen Jaakolle ja Jaakko m/öntyi
siihen. ' " . - .
Hän meni taas poliisin- pulbeine.Kun-vihellys
taas kuului, kävellä^tiiiutin mi­nä
Jaakon vähän hoivatessa kadun yli.
Kuulin jonkun kysyvän, että ku Ka tuo
pam on, kun sitä noin kunnioi tetaun.
' Lienevär elokuvanäyttelijöitä^ •, vasty -
sj toinen, "en ainakaan tunne heitä.'
Kun vihdoin korviani myöden punai-sena
ja muutenkinskuumissani pääsja
takaisJn kauppaan/ kerroin neidille mi-ten
minun kävi. . *
" sitten oli tarkasteltu aikamme ikkunai > Neidiltä pääsi nauru,^-.'muCta: häh ei
takana/mehtiin S^i^Ue kauppaan^ ' ^««»nnniit v^iVan*!* >#vtl:aa J\nmeitt'xtJi]zah
Se oft lÖa^ir^Ädui^^
jossai näyti^iles^^
hameita, j(^lka^äiit:si^aal^ b^^^
^^ll^ujii-asti^
j^yniääh Ä Kuu
saiioini olevani ostamaa
neiti, että tulkaa: tänne. Sitten hän otti
naulakosta ja kehoitti minua koettele­maan
niitä. - ^
Pukeuduai sannan väriseen pukuun,
kääntelin^ja katseliiri itseäni j^eilin edes­sä.
"JaaJikö siinä tuiimi, että passaa _
»kuin passaäfemr: Sanoin neidille, että
tykkään siitä ja! jätin sen pplleni,
Maksöirhrnerjä kävelimmie ubs.
• Nyt;^im^
tua minulleV Kun iaiöimine yU
kadun huoiiiasin^^^^^
siinä kapeassa hameessa mihinkään eh­di;
^¥öi>ärikiäs^';huökäm^^ Jaakko
ehdotti silToiii, että hän kantaa minut
^:kadäii"iylii;^^>^''^--i;'-''•'•r''-:-..••'''\^r'-
r-^i^^p^afe! Näytäs' kun yritän
:::.taas!."^". •• v''" v " ' ' ^' j, 'V' •
Otm Vatfhtiä jä' yritin, mutta en ehti-nyt
pitkäÄei^ kuh poliisin pilli soi ja roi-nuh
oli pöäärinyttävä takaisin. Yrtin
sitten täas^, varovammin.
Takaisin oh tiiltavä taaskin:
rjaakkavarmaamkih Jb^^^^^^^
kä hänitmehi^^^p^^^
Jiisin Kanssa^puhuttuMh takäi-siii^
a sanoi niiriulle,«ttäl^^
let vihellyksen, hiin ai?! kävellä. .Sanoin
kyllä ja kun pillin ääni kuului I.ihclin
heti tipsuttelemaan. . Pohisi pysäytti .
liikenteen ja minä pääsin kadun yli.
Oi kuinka kauniita ovat nämä vai- Ihmisiä näytti kasaantuneen hirveän
koiset gardeniat (mikä lieneekään suo- paljon,, samoin kätuvaunuja ja autoja,
malainen nimi) olisi, mutta ne eivät Olin kuitenkin kiitollinen poliisiS'^. ,
suinkaan menestyisi meidän kylminä , ' -
kesinämme, kun ovat niui «rkoja. Ei, lennättävän lunta pitkin äsken kuvi­en
minä Vpi niitä istuttaa mihinkään, telemaani kukkapenkkiä. Aurinkokin
Mutta noita kosmoskukkia'minä panen on jälleen, lipsahtanut pilven taakse,
sähköpylvään _ ympärille kasvamaan Huokaisen syvään ja panen siemenl jet-suuren
penkillisen. Ne ovat niin !hie- , telon 'pois. Eivät tuoksu kukat vie.a
nonnäköisinä, kun kesän tuulet niitä pitkiin aikoihin . . V a i eivät tuoksu?
heiluttaa; Ne nuokkuvat .ikäänkuin Haistelepas niitä pelakuita siin^ ikku-tervehdykseksi
kaikelle.* nan laudalla. Eivätkö tuoksu?
sanonut voiyansas-öttaahamettä^rt^
sin,. koska sitä oli jö pidetty. Kun väi­tin,
etj^ en voi se .pääfiäni kävellä, loh*
dutti hän sillä,: että kyllä totun siihen.
Tuumailin vähän ja sitten-ehdotii^
neidiUe^ että ottetaisiin ylärimpsusta'
pois pala ja pantaisiin helmaan (ha­meessa
oli kolme rimpsua, kaksi leveää
yläoäassa ja kapeampi alaosassa). •
^Tehtiin niin jä siitä tuli kuin -tul-kin
hyvä.
Puolentunnin kuluttua olimme taas­kin
takaisin samassa kulmassa. Nyt
menin minä poliisin puheille, mutta
vain kiittääkseni häntä kohteliaisuudes-ta.
• .
'muistolle
Jokainen tapaaminen voi ollä
meinen ja jokainen hyvästii-ikuinen.
Tuntuu kaihoisalta 1
ajatukseen, että hyvästijättöni
viimeinen, kun seitsemättä
sitten muutin pois MeadoAvp^
gesta, Man^ . _ '
Hän oli silloin vielä elämi­nen-,
ja huumorintajuinen,
ikää jo silloin oli 80 vuotta,
seurasi, myöskin maailman tap
tumia ja oli' Liekin vakituineh
laaja. Hän otti myöskin ahkera
osaa naisten kerhotoimintaait'
-monet oUvatjie hauskat koko-jotka
pidimme hätten;^odissi^9ii.. •
Liikkuininemöliljo. silloin
vaikeaa ja -nyit lopuksi hän oli '
melkein liikuntaky^tön. Häh
kuitenkin oil.a lastensa hellässä h'
dossa, aivan^iimeiset vuodet^'
kansa»tjrjftären hoivattavana.*,.
Paikkasi on nyt iyhjä* Monet r-kaat
päivätyöt, subritit ison per'
si hyväksi. Olit myöskin ystäyal
nen naapuri Ja auttavainen^ osa
vereitasi kohtaan. Siksi moni m '
teleekin-sanua myötätunnolla.
Tosi lepo j^ ratiha tulee meille i
sekullekin luonnon kutsusta ja
si otammefldn sen ymmärryl'
vastaan. Toivon teille, omaise
kestävyyttä «urussanne.
Lepää .rauhassa entinen naapm
Työh täyteinen eläniäsi on pää
nyt.
• ANNA VESA
Riihen aika^,. vuoima 1920, ölÄ
hameet kapeita, kuten nykyajan*
nuorilla. ' ^
*^ . SARAJÖtiÖ;
västt
Kas kun oikein tosissani syvennyin Samallavkun haistelet niitä, voit an­noita
kukkia istuttamaan ne tuoksur^:.|;aa nUl^Jysä^ fettä, jotta^^
vatkin aivan kuin kesällä , . . Mutia
kun katson ikkunasta, niin näen tuuis n
tu.
ANJA.
/ Kirjoituksia Kalevala numeroon
, Liekld ilmestyy tänä kuten - edellisinaldh Sriiosina erikoisena
Kaleyala-nuxneroijia, johon LiekUi avustajia pyydetään lähettämään
päivän, mer^dtykseen 86veltuvia kir]^||tuk»a. Kalevälarpäivä on
helmikuun 28 i>nä ja Li^dn heinäkuun 23 päivän'numiero tulee .ole«
Aikaa el oleiMiijom jotenNloijai^^^^ l^li^/avufttaijia ilta­maan
kihrettä kiriottukslensa kanasi.
Toimitus;
Huokuupi näistäkin, värssyistä,
itku ilmoille, tkävästäi^
vaikka runoilenkin Paarista
ja myös Faarin tyttösistä» -
Siis terve teitte tyttäret'
kaikki nuoremmat ja -muminat. '•
Myös terve teille iloiset,^
vesivaalevat, sekä tummat.
TääUä Kyykkylästä m.Canadaan
aika pitkä virsta matkaa,
Pitäis^. Faarin lahteä kakefnaan
sieltä itselleen uutta akkaa.
On tädistä hän jo kyliänsä saanut
ja tykkäisi uitden vaihtaa.
Kun yh4en kanssa kauan maannut,
niin tykkääpi tmtta maistaa.
Hällä rakkauden kuherrus
on vieläkin, aina mieles\
myös kolmen Mandan puserrus,
kun oli hänvniiden vleres. , "
Hälle Baston Sylvikin kirjoitti
ja vieV^kuvansakin antoi.
Muttei tädiltä sen hän pimitti,^
sitä povessansa hän kantoi.^ .
Myös Saloma Liekkiin kirjoitti
ja montakin värssyä keksi.
Olihan Faari silloin vieV nätti
ja partaSeukainen leski. -
Samoin Lempi Koski ja Aliina,
sekä Lännen Flikka niin vieno.
Pian Faari on teidänkin kamiina,
hyvin lämmin sekä hieno,
Jos.oisinmäMandi-muorina
nii» kitjeeft mä kirjoitiaisin,.
vaikka Faqrl ei ole liian nuori,
niin -muotina, vielä sen naisin.
Joku rivi Pihlaja Elmalta-voisi
tehdä se saman tempun, *
jos hame on- leveä helmasta
saisit Paarista varmaan hentun.
Ei Hildaa nyt enää kuulukaan,
hän vain hissun kissun liikkui.
Hän tuskin enää muijaakaan,
kuinka Faarin kaulassa kilkkiä..
Uekiri S<umijaZimi»JLaimikin . ^
se teillekin lirputteke, ^
ja kuullessaan nimen Sanninkin
hän huuliaan:nuoleskelee. •
Vklä höllä on 4sulta täälläkin,
niin nätti ja sievä flikka,
joka Kurikasta on kotoi^sin
ja terävä niinkuin tikka.
Monet.niistä on tummia tukasta;
, joskin toisten on vaaleanharmaa.
Sydän tädin on mustassa sukassa,
kuten jokainen hyvin arvaa. -
Teitä kaikkia en sanoa^ saatakaan,
monet ehkä j€r ovat kuolleet.
Monet varmaan Faarin partaa yflfl^
ehkä lystikseen ovat nuolleet.
Juuri kantamuksen se kalaa toi,
ni^tä päitä nyt. irti hakkaa.
Pian kutsuen vellikello soi -
molikoillen taas monta akkaa.
Siellä sdrmuksiUa taas kihlataan,'
ne^ön kymfpisentin _kidtaa
ja minut myös niihin merkataan,
.vaikka.tarkotettalsiin Huldaa.
Siis hyvästi ja onnea matkalle,
libska on sulia lähdön, touhut, ,.
Niistä.npkka, kun lähdet hatka^if
nosta ylemmäksi^/tnyös^ kpusut.