Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, November 14, 1953

              I LUKU,
Kylän mylläri.
TTUMUKOSKI syöksee alas
hirveäM voimallaan. Kosken kah>
tapuolta kohoavat jyrkät ja korkeat
penkereet. Myllynpuoleisella penkereel­lä
asuu kolme sisarusta, joiden talot
ovat lähellä toisiaan. He ovat jakaneet
vanhenmiltauan perityn maatilan, joten
asuvat näin yksissä. Mutta kosken par­taalla
oleva, inylly, on heille yhteineUj,
sillä isä oli niin määrännyt testanientis-
Kirj. ANNIE RUISSALO
ta hän sanan korkeimmassa merkityk-:
sessä olikin. Mutta vaimon sydän oli;
ja pysyi lukittuna heille. Sinöe ei voi­nut
kukaan pilkistää. Mutta iasvoilla
lepäsi kärsimysten leima, jota ei voinut
saan. Ja sisarukset vuorollaan pitivät «alata. I ^ ä n a s u k^
myllyä kolme vuotta hallussaan. Myl­lyssä
jauhettiin koko ympäristön vilja,
ja puotiinpa viljakuorma myllyyn kau«
empaakin, kun siellä tehtiin kelvolli­nen
ja puhdas lyö. Kosken toisella
penkereellä asui kylän seppä, ollen hä-neliä
pieni maatilkku hallussaan, joten
yksinasuja jätti näkyviin mitä ihanim­man
näköalan penkereellä. Ihanasti
kukkivat siellä kirsikat ja omenapuut
keväisin, joten runoilija olisi saanut rik­kaan
aiheen tekeleelleen. AJhaalla vaah­toavana
jyrisevä koski ja ylhäällä mitä
ihanin näköala. Kadehtien katselivat
huvimatkailijat tätä ihanaa seutua aja­tellen
: ollapa meillä tuollainen, johon
saisi rakentaa kesähuvilansa, niin em-kymmenen
vuotta vanhemmaksi kuin
mitä hän todellisuudessa oli. Hän oli
vasta kolmenkymmenen, mutta tukka
oli jo harmaa, joten se pani ihmisten
läis3^ttä,{ jonlu vsaatt^ ai­van
pienenä. Mutta oli hän perinyt
myös äidin luonteen pminaisuuksiakiii,
joka ilmeni silloin, kuin .hän leikki sis­konsa
Helenan kanssa. Helena oli taas
aiyan äitinsä perikuva, Hän oH.va^ea
ja helläsydäminen, kuten äitK Hymyn,
joka pii äidillä niin harvinainen ja vie­hättävä,
peri lapsi ja joka vapaana mur-heistavfeikki
lapsen huulilla aina, jos ei
vaigt-.mieli ]käynyt katkeraksi Jostakin
vanhuksen poistua
* ^ * ^ ^ n y r k ^
•^«t ^Jos pakkaseen -v
liikkua enää mihihlak-''
oli :äinoa todistaja
pahtumalle. 7
Aamuyöllä alkoi n ^ . : ,
Jjasti peittäen paleS^
kinokseen. . •
Kun vaimo heräsi
luulemaan häntä: vähintään neljänky^-;;
menefn vuotiaaksi. Kysyttäessä ei vai- / pikkuasiasta. J
nio J«)skaäji ilii^ va-täten
säästyäkseen jonkun "ystävän" semmassa käsivarressa. — Tämä sai
tunkeilemisesta hänen asioihinsa.
Vaimo oli keskikokoinen. Eikä hä­nestä
voinut sanoa, että olisi ollut kau­nis,
ellei olisi joskus katsahtanut hänen
suuriin, harmaisiin silmiinsä, jotlca oli­vat
siirunvoittoiset — kärsimyksistä.
Hymy, joka vain harvoin näyttäytyi,
oli harvinainen. Se kirkasti kasvojen
ilmeen ja teki ne ihmeen viehättäviksi
me muuta kaipaisikaan.
Noniin. Iso tupa, joka oli myllyn
vieressä, oli sekä myllärin asuntona et­tä
myllyssäkävijöitä varten. 'Usein sat­tui
niin, että kokoontui useita myllyssä,
kävijöitä, etenkin pitemmän matkan ta­kaa
saapuneita. He söivät eväitään tu-van
pöydällä, ja useinkin pyysivät
myllärin emännän keittämäaut^ kahvia
palan painikkeeksi, maksua^J^i^astaan.
Toisinaan taas tuli myllytiijöaC täyteen
miehiä ja alkoivat pelata korttia keske­nään,
johon myllärikin otti osaa, jos
^- vain työstä ehti. Tupa pii useii^,täynnä
Jvjä-heittaisiksi. Silmät saivat kumnial-lisen
välkkeen hänen h3miyillessään; et­tä
piti ollakin miehen erittäin kovaluon-toisen,
ettei häneen ihastunut. Ja tä­mä
se oli syynä niihin lukemattomiin
pahpinpitei^ihin, jotka vaimoraukkaa
kbhtasri^ % puolelta. Mies
oli -ääriöiniäisyyksiin asti mustasukkai-isän
aina miettimään, jos sattui lapsen
käsivarsi paljastumaan, ja "arpi" sattui
näkyviin; silla se tosiaankin oli kuin"
arpi. — Mutta lapsi ei sitä tiennyt —
vaan äiti. Tuo merkki oli täydellinen
jäljennös puukon haavasta, jonka äiti
sai silloin, kuin kantoi lasta, rintansa
alla.
Eräänä kovana pakkasyönä, kun
mylläri oli soittamassa kylän tanssiai­sissa,
tuli myllytupaan vanha mies. Hän
oli jo puolittain paleltunut, kun saapui
tupaan. Hän oli pyytänyt yösijaa Pal­min
sukulaisten luona, mutt£ ne eivät
sitä vanhukselle antaneet, vaan neuvoi­vat
myllytupaan, jossa on paljon tilaa.
Vaivoin jaksoi niies taivaltaa sen mat­nen.
Ja tuo hulluus miehessä meni ai- kan lumikinoksen halki." Mutta pääsi
ATäin^Jh^ nyt, kun myllytuvassa perille kuitenkin: ja kolkutti ovelle. Tu-
•J^f^^fpaljon miehiä, joiden kanssa vai- pä oli jp puheässä ^illä A^imo oli nukku-mo
oli pakotettu puhumaan ja joskus massa kahdenvuotiaan poikansa kanssa,
hymyilemäänkin, kun sattui kuulemaan Vaimo sytytti lampun, ja laski vieraan
jonkun hivelevän kompasanan. . sisälle. Vanha mies oli ihan onneton,
nen miehensä hänen luon^^
tialta verilätäköitä. .Hänrfi
-hmnalastaan ja peikäjj^;
rauksia. «än sitoivertava
van vaimonsa käsivarressaJa-
.net luoteelle, sillä onneton d
sanut nousta. Runsas v
tehnyt hänet heikoksi.
— "Anna minulle anteeksi,
sopersi mies epätoivoissaan. >,
huulet liikkuivat, sanoaisja»'
vaan se oli epäselvä hL^kaDi
Mies pelkäsi hänen
hän oli valkea kuin lumi.
Palm virvoitteli Sailasta
kääreillä, joka vähän auttoi^
heikko puna ilmestyi jo
Mies valvoi koko yön ja r'
nan pahoja seurauksia. Motu
nen "valitus" oli vaimolle
tua, joten ei vastannut mitään
"kujerteluun" vaan kuunteli
— Sinä et vastaa mitään, tiS
hen ääni jo äreässä lajissa, äS
huomasi vaimonsa virkoavanja
hänen "kestävän" jo 1
ten aina. — Kyyneleet alkoivat
na virrata vaimon silmistä k^;
kuiskasi:
— Olisi ollut parempi, etten di
kaan enää herännyt, sillä
minulle lohdutus. Sinä, Otto,
dellut minua julmasti aina.
vaa luonnettasi ei ole "voinut
väkevää tupakan savuaa Miehet- sylki- f,;:$en)isäk^, että Palm oli mylläri, teki sillä jalat, käd^t; ja käsvÖt'oii^rJääty- ^vaimpn hellyys....Sinä oletÄ
, vät lattialle ja kantoivat, lik^a kengis- häh, myös nikkarintyötä. Viulua soitti neet, j ä hän pyysi ^vaimolta'äpualHy*
sään^ ajattelematta, miten kova työ on . i^?^. ^y^^"> P^^^ sai käydä soittamassa väsydämirieh vairho teki pathaansa.
myllärin vaimolla puhdistaessaan tuvan
lattiaa.
kylän tanssiaisissa. Tällätä voin ansait­si
niylläri sivutuloja, joka olikin tar-
' Vaasasta oli. tullut nyt uusi!mylläri, vl?"^"^.^^ palkka, jonka sai myllärin
Sopimus tehtiin tavallisesti kolmeksi tpirriestaan, oli pieni.; Tulihan sitä vii-vuodeksi
myllärin kanssa kerrallaan, toisinaan, joka sekin
sillä sisaruksilla oli itsekullakin, kun ^ ^ i ^ ^ ^ ^ ^ ':
mylly oli joutunut vuorollaari kenelle - .s 5)Iäniä, ei ''hymyillyt" myllärin vai-tahansa
heistä, vapaus etsiä uusi myllä- n>plle joskaan, vaan oli yhtämittaista.
ri tahi tehdä sopimus vanhan myllärin
• kanssa, joka usein tapahtuikin, kun
sattui kunnollisen myllärin saamaan.
Nykyinen mylläri oli ruotsalaista synty­perää,
ollen hän perin ylpeä siitä. Mut­ta
vaimo, ihme kyllä, oli suomalainen
synnyltään^ ja josta "pahasta" vaimoa
aina pisteltiin ilkeillä sanoilla. Mylläri
Palmin sukulaisia tuli paikkakunnalle
hiukan jälestäpäin ja ostivat kaksi ve­loista
myytäväksi tuomittua maatilaa
itselleen ja asettuivat asumaan kylään.
Sukulaiset morkkasivat aina myllärin
vaimoa, vaikka tämä oli onneton jo il­man
sitäkin, sillä niies oli vallan kau­hean
paha vaimolleen. Lukemattomat
kerrat oli vaimo kyyristynyt kokoon
miehensä häntä pieksäessä ja solvates­sa.
Mutta kuoleman uhalla oli vaimo
kielletty siitä puhumasta tahi valitta­masta
kenellekään, joten heidän elä­mänsä
pjJ^yi sellaisenaan salassa muil­ta.
Kosken kova pauhina esti vaimon
hätähuutojen kuulumisen penkereen
asu jämille. Ja siellä ihailtiin tuota hil­jaista
\'aimoa siivona ja rehellisenä, jo-tessa
väheni.
Kristiinankaupunki, jolle 1652 suo­tiin
oikeus ottaa nimensä silloisen ku­ningattaren
mukaan, sai samassa privi­legionsa,
mutta pysyi vähäisenä. . V.
1765 se sai oikeuden harjoittaa tapuli-liikettä
läheisen Kaskisten kautta; 7 p.
heinäk. 1789 se sai oman tapulioikeu-den,
vaikea Kaskinen 1785 oli saanut
tapulikaupungin oikeudet. Valtiopäivil­lä
1900 päätettiin rakentaa rautatie
Kristiinanakaupunkiin ja Kaskisiin.
loppumatonta kärsimystä. Se jätti jäl­jet
kasvoihin, ja aika kynti syviä vako-jaan
niihin. Ja silloin kuin mylläri
juopotteli, sai vaimo aina pelätä, sillä
silloin sai hän monet nyrkin iskut ruu­miiseensa,
jos vaimo yritti puolustau­tua,
viilteli mies häntä veitsellä, jota oli
todistamassa useat arvet ruumiissa.
Mutta vaimo vaikeni kaikesta ja kärsi
jä itki hiljaisuudessaan yksin. Vaan
täriiä ei liikuttanut raakaa miestä, vaik­ka
näkikin vaimonsa silmät itkettynei-nä
ja punaisina; vieläpä polki jalkaan­sa
ja karjasi: "Suusi kiinni! — — taik­ka
. . ."' Ja hiljaisuus vallitsi taas.
II LUKU.
""Syntymämerkki'
Hän hieroi lumella käsiä ja kasvoja ja
riisui kenkärauskat hänen jaloistaan.
Kengät olivat jäätyneet kiinni jalkarie-puihiii.
Ja kun vaimo irroitti jalkarie-vut,
niin olivat jalat jäässä ja valkeana.
Hän teki saman palveluksen myös ja­loille
hieromalla niitä. Mies vaikeroi,
sillä sitä mukaa kuin jäsenet sulivat, al­koi
niitä kovasti pakottaa. Vaimo teki
tulen hellaan, että saa jotain lämmintä.
Hän kiehautti vettä ja tarjosi sitä läm-1^^
pimiksi miehelle, että tämä virkoaisi
paremmin.
Painiin sukulaiset pitivät hyvän huo­len
siitä, että hän, Palm, tulisi kotia
ajoissa "yllättääkseen" vaimonsa, jon-kuii
kulkuriretkun seurassa.
Palm oli hyvästi juovuksissa, kuten
soittajat tavallisesti; sillä soittajan tuli
saada "rohkaisuryyppy" joka tapauk­sessa,
joka tarjottiin tanssiaisissa Joko
talon puolesta, tahi jonkun nuoren mie­hen
toimesta. Se oli tapa, jota ei käy­nyt
rikkominen. — Palm, saatuaan vih­jauksen
lähteä kptiin, hihkasi kovalla
|änellä ja pyysi lähtöryypyn ja läksi.
Toinen soittaja sai ottaa hänen paik­kansa.
Palm hoiperteli kotiin. Ja initä
hän näki? Vaimonsa hpitamassa onne-
Otto Palm oli tumma ja pitkä mies.
Tukkansa oli musta, tuuhea ja karkea. ^
Silmät himmäh ru^at,;^jpfssa ei suin-^-;tönt^ vählftista, jbkä tus--
kaälr asUnut hellyys j sfeti-sivBlinenkin "'^''^'^-^-'^'-^ ' ' . --v^
Im^n huomasi. Mutta vieraiden kesken
pidettiin Palmia laatumiehenä. Hän
saattoi nauraa ja laskea leikkiä loppu­mattomiin,
joten hän oli kompasanain
kuuntelijain ympäröimänä ^ usein. —
Ylpeä ja Ifunnianhimoinen hän myös
oli. Hänessä näjttäytyi hyvin tyhmä
kansallisylpeys, joka on ruotsalaisille
ominaista Suomessa. Suomen kansaa
ne h^veksr\'ät, kun eivät ne "osaa"
ruotsia. Mutta Palm, hän oli ottanut
vaimokseen suomalaisen, ties miksi.
Heillä oli kaksi lasta, tyttö ja pbU
ka. .Pojan ninri oli Voitto, ollen hän
vanhempi siskoaan Helenaa. Voitto oli
aivan isänsä näköinen. Ja oli hänen
luonteessaan myös paljon samaa yhtä-kissaäiii
—^o nyt on hor^gn henki vallalla!
huusi mies raivoissaan ja löi nyrkkiä
pöytään sanoen: "Nyt näen oikein omin
silmin, minkälainen portto sinä olet!"
Ja hän tempasi puukon tupesta^n, al­kaen
viillellä onnetonta vaimoaan sil­lä;
Vaimo oli lyyhistynyt nurkkaan
kauhuissaan. Mies tarttui uhriaan ol­kapäästä
ja aikoi iskeä sydämeen. Vai­mo
pani kätensä eteen .joten puukko
teki pitkän ja syvän haavan käsivar­teen.
Vaimo parkasi tuslcasta jajmeni
tainnoksiin. .Raakalainen luuli hänen
nut,jalkojesi alle :ja- rusentanut;
k«iffi myllynkivet jyviä. 'Et ole
lut, että nainenkiij; on ihrainen;
hän on kaikki kaikessa miehen r;
välttämätön ja enempikin,
miehen toveri kaikissa vaiheissa,
tenkin polkee mies hänet alas 1
dalta, missä punnitaan
Vaan minä en ole ainoa, job
ansaitsematonta pahoinpitelyä
on tuhansia! lopetti vaimo.
— - Olipa se "saama"! -
mies ja ihmetteli, että tämä oli!
ran, kUn hän kuuli vaimonsa!
tuolla tavalla.
Sitten vaimo käänsi katseensa
mihin vanha mies jäi yöllä välit-kun
miehensä iski hänet taii
Miestä ei näkynyt. Mihin on se
ton miespoloinen joutunut? t}f •
mo.
— Hänet viskasin ulos! vasta^,
karkeasti.
— Voi, voi, sinua, valitteli
jatkoi: — Eivätkö rikoksesi oliä.
kyllin suuret ilman sitä? Etk5<
rastaan. murhannut kahta lasti
Muistelepa niitä kahta kesköbi-nn^
tä, jotka olen saanut kärsiä pie''..
johdosta. — Eivätko omaatuntoaan
kuta teot, jotka olet suorittM,
minä olen kärsinyt ääneti.
heat puukon arvet mu'»"^!^
vat tekojesi julmuutta..
. —Lopeta jo! karjaisiimes>»:
ti vaikenemaan yöllisestä tapahtu -
Jos sanakin sinun suusi 1 kautta..
julkisuuteen, niin tuolla oirrr ella.
ruumisarkkulaudat valmiina sm.
ten, sähisi julmuri hampaittensa^
Vaimo kauhistui, sillä mies oU
•oli-tarttua
kiinni häneen, joten kat^M
haaksi vaieta.
Päivä valkeni. Ja lumipyry*
nut. Taivas kajasti kirkkaana
vettömänä. Se paljasti yo^^
kuolleen, joten jätU hänet siihen ja me- - tuman, sillä jäätyneen miehen
ni vanhuksen luo, joka vapisi kauhus- ta näkyi lumikinoksessa, oU^n^
ta ja sai kenkärisat jalkoihinsa, aikooeenn^ nnääkkvymättömisssää., Mylläri kyU^/-
ryömiä ulos. Mutta Palm. ei antanut ki, kun meni ulos, mutta ei oll'^^
Sivu 4 Lauantaina, marraskuun 14 päivän^ 1953