1946-08-03-04 |
Previous | 4 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
SIVU 4 L.AUAXTAIXA, ELOKUUN 3 PÄIVÄNÄ
uiutuiniisiQuuuinintinTtitntiifi iutituiti]ti
Kirj. VÄINÖ
(LiekiUe
AURINKO oli jo icorkealla kun
varastotyöläinen Annas Vupre-
]a heräsi unestaan. Hän oli lelinyt
raskasta työtä k|ö4pnaisen
täjirttänyt ieibtäyänsä huolella ja täs*
mäjlisyydellä. Jos nuo tehtävät olivat
keveitä |ai raskaita, yht|i J^eäl-
1ä sy4ämelHl ne öUvat tijljeet s^^
letuiksi. H^nt^ oli kanpu^
VO päästä taas kerran iietk|s^
vähtämään/ja nyts^^^^
tanut — kes^oma p l r a l i^
lut väliä vaikka nukkui vähHn pi*
tempaan.
Hän nousi vuoteesta teli herättyään
ja katseli ylös taiy^He, kutaka
ihmeelliset pijyhreneet soutelivat,4-
varuud^eu la^ikuulUyall? sinilaella.
}]^ai^ta: elämäiKmnesta t^^^
. seurasi hän sHpilllIään nijtd^ ci^oicej*
Iistä ktulkua j a . y ^^
letiy'4r pikku d ä m ä ^ ^ (i^katies
kuinka k9u;^n hän: siinä pihi Isaav^^^^^
lut. Ä ; ^ ^
nipittaiieet 'p2uym^ j^^ pitkiä]^ .ehti-neen.
i p n pukeutua nppeast|) Ifa-ikun
m^tjtalaukJfcuunc oji ^»käUjtf >k^
mahddlisesH tandt^^ ^ikkuesi-neet,
pttj hän sen. käteensä; ja p ä^
iystakin -käsiyatreJjie^ ja vla^ti suorinta-
tjetä. ramtaaii,. la^aiaituräj[e.
. :. Saavnttiiaän, p i i l l e , oli, sidlä jo
sadottain odojttel^aa yleisöä;
jsUmäUi ]^^^ joöpa, Jdnutta asettui
sittjen 1 ^ laiva
SJVI^IENOKSA
Suomesta)
naista niin lähellä, aivan kosketuksessa.
Hän pii tuntevinaan vierusta-verinsa
sydämen sykähtelevän ija ö-man
sydämensä vastaavan siihen voi-makkaia
lyönnein. '
Ohikulkevan hinaajan kohisevat
mainingit heittelivät venettä sinne
tänne. VjOTeen sukehaessa aal^
pfAjaan työntyivät istujat voimakkaasti
toisiaan vasten. Vnorelan
vierustoveri painui aivan hänen sj^-
leilyynsä, poski vastan po^ea, rinta
vasten rintaa. Seurauksena pii kaino
punastu^ ja'antjeeksipyynt^^
Vene halkpi kristaUikirkästa ve-deopintaa
kum jputsen. Vuorela tunsi
oleyansa pimellisin "ihminen maailm
a ^ hän piisi haijunnut ^yie^^^^^^
syleillä koko maailmaa. Vene li-y%
ti huyila«aänen tomi^^^^^^^
pii paljon n^tävää ja Muroista katseltavaa,
mutta ne eivät' hatttä Jöin-nostäi?
eet: häjoien uinailla katseenk
^ plj -tähdättynä tulevan onnej^sa
paamaaraa kohti. . -
i ^ s e n kosketus herätti 1^
- dellisuijilteen jennenarkäisesta: esille-pyrkiyästä
pnnenhaaveilusta. • Harien
katseensa osui vrerustöverinsa
vaseinrnan' käden nimettömään - sormeen,
jossa kj^lsl kaksi sormusta . . .
Naimisassa — siis rö
loisensa jälkeen SMpm/ vieden et
alalla pieyat J p n o i ^ j ^ rjyiit, hup-kasi
hän; kuin;||yE|0?lt^^ auringon
kuumassaJ^elteessä^;^ odötta-jan
ai|ta pitkäksi,^^ sentäW oli
kuin ilpsahpma xps^ hyvin tärke-ästU
]ä mieliytläyä^^^^^
mpot torjvene; iaap^^
raisplje yupj>ölle' ja ohjaaja ilrripitt^
että mpotticlrillä päa?!^ v^el[K>5^
-ja^n^^kcasti 1^^^
irTpittäutu]]^ \^uin m^t^
torlyehpeseieh " mahtui, mutta Vuorela
\^ttui p l e ^ ^ Ph}aeUisten
jpukpssa j^.tka sajwat ycneessa tilan.
: E h n ^ eimälti laskeutua
alas laiturilta yenfi«s^n, ke]ksiy^^^^
h^nen silmänsä eräa^ naisheiriiil.öh,
joka pujotellen toisten välistä yritti
myös päästä veneeseen; kädestä ta-
. luttäen .^iefitä tytra . .
^Matkalaukku putosi VuOrelair kädestä',
ja hän jäi liämmästytteenä. seisomaan
paikalleen. — on hänJ . ..
Tunnen hänet vaikka tuhansien joukosta!
. . :
Helä puna naisen kasvoilla osoitti,
että hänkin oH tuntenut Vuorelan.
•Vuosi sitten olivat he tavanneet toisensa
saaren uiiharannassa. Ne olivat
vain muutamia hetkiä, mutta ne
olivat jättäneet -unohtumattoman
kaipuun Vuorelan tunnehakkään
sydämeen. Tuo herttainen pikkuo-lento
oli ollut hänen päiviensä ajatus
ja öittcnsä ihana unelma. He eivät
;oIleet lausuneet toisilleen sataaakaan,
mutta katseet olivat puhuneet paljon,
ja nyt hänen eteensä ilmestyi
taas tuo herttainen olento pienen tyttösen
kera..
Oliko nainen naimisissa vaiko vapaa,
sitä ei dlut aikaa ruveta arvailemaan.
Pääasia oli, että nainen oli
matkalla saareen kuten hänkin, ehkä
siellä ilmestyisi tilaisuus päästä
kosketuksiin hänen kanssaan.
Ohjasiko sattuma sijoitusta veneessä
tai ei, lienee yhdentekevää,
mutta vieretysten he nj-t kumminkin
istuivat. Se oli ensimmäinen
kerta kun Vuorela oli ihailemaansa
silmänräpä>i:sessä' pirstputui hänen
•haaveensa kuin veden, kupla." Hän
>kalpeni ja*he^^
•'van. • ••• •; 1 . -Y
Äkillinen miiutös Vuorelansa ci
jäänyt rouvalta hupniaajnatta, hänkin
ttmsr mielensä l U ^ ja sifö
peittääkseen^ ^X^öt iäö hyysyilä |Mk-
. kutyttöäänrv':
. Vupt;elaTtpivpi;.nyt Pleyanaa sato-jra
pieninkiilmien päässä; nyt toö-tui
kaikJd entistä kplkpamialle. Taas/
vitetbi^ nim rpuva^ kal&e kc^.ta$i
katseensa. ^ Kareet yhtyivät
.ja merSähköyirtana kulkivat ^yi^mien:
läyitse. Sj^iämnnjäi asuna^
elän^ ^yälttämättcnn^^j^ velyolH-suuttakin
yoimakkaampma.. .
. vXup sama katse pli.svuo^i. sitt*^ '
vangimuat h ^ t -ja pitisaiyt: kahleissaan
kausen aikaa» ja nyi se .alkpi.
tulihehkuna polttaa hänen sydäntään.
Katse upotettuna rinnalla istuvaan
pikkurouvaan, hänen kauniisiin
kasvoihinsa ja ihaniin sinisilmiinsä,
käden salaisesti koskettaessa hentoa
vartaloa^ istui Armas Vuorela
kum luniottuna. ~
Vaildta kosketus oli niin hellä ja
kevyt, kuin taiteilijan siyellys vii-meistellessään
parhainta tauluaan,
sai hän koietujiseensa yhtä hellän
vastauksen. Käsi puristui vartalon
ja veneen laidan väJiin,,aurj^
, valkeuden levitessä kasvöi^^^^
ne Vuorelan, silmissä vielä^n ihanammiksi.
Veneen saamtua perille Vuorela
nosti huomaavaisesti tyttösen rantalaiturille
ja ojensi kätensä auttaakseen
rpuyan ylös veneestä. Mutta
jpkainöi t^tpi ^^iästä ei^immäiseiM
mäihin. Seurauksena pii veneen kal-listuiiiihen
tpiseHe kyfjeile ja rouva
suistui tyhjään, ennättämättä tarttua
pjeiinettiiun käteen^ ja ItatPsi
Vedenpinnan äll^^^
''KiiiätikääylQs! Hän^^ybi; jpii-jiuäc
veneen ;'ali:ei^^^kidj
Vuorjda irroitti kiinnitysköyden ja
..huudahti: ; •' -
•'^T^öntäkä§ ulos venätä! Työn-
M a k a a - - - t j ^ t ä ^ nopeasti!''
'Kun ycne oli loitonnut muutanaia
metrejä ramiästä, ^^öksyi Vuprda
'mereen. Ke muutamat J^ymniense-kunnit/
mitkä: hän viipyi veden allay
Pliyat kauhun ja jännityksen hetkiä.
Mies, joka täysissä^ pukiiiMSaan
' syöksyi noin veteen,,jaa siimeröyp^^^
niin^pelättiin. IPelkp: pU kni-tänkm
• tiiriia. Tpttu^h^ uimarina
löysi Vuoraa etsittävänsä nopeasti
vaatteistaah - kietoutuneena potSc^^urhi
siipien ja peräsiioen yäliin. r I?ieni
hetkinen jaii&j\npUsi yede^
kokien ihineeksi 4a ifeksi, pelastettu
rbuva^^kairiaipssa. • -
^Pelastus saajMii aivan-viimeiseHä;:
heikellär sillaahan oiijp^^ ennättäj^
saada vettä- keti^pihinsa^:^^ .
nen, niin .ka^fei olisi ojlut vnienetet- .
Taas he Qlrvat veneessä ja vene
laiturissa^ Vuorela - kantoi .rouvan
kum avuttpman pikkulapsen aurinkoiselle
mäelle, .ja hankki hälylle
- vaattämättöBriä vaatekai^
ren asukkailta.
1945
Toipuminen - tapahtui. r.o{>easti
Parin tunnux kuluttua oli suuiin vaa^
ra ohitse. Kuka kykenisi kuvaamaan
'lapsen riemua, nähtyään äitin,
sä virkoavan. Äiti painoi pienokaistaan
rintaansa vasten ja puhutteli
häntä kaikilla mahdollisilla Idinpbi*
milläl
Nähtyään aud.m hellyyden ja rak-
-'kauden lapseensa suinentui Vuorelan
s^nlp ky^elistä ja^^i^^^^^ iiän aikoi
hiljaa pi^^ tx)uva
hupmasrseii
/ ^ u l k a a ^ j p i e ^ ^ s i ja sallikaa
^^liflun |)uristaa — idättä
joka pdasti minun ja vielä
enempi — lapselle: ä^äip!'' Ja hän
. tarttui Vupielai* käkeen, painoi sitä
hellästi. sydänielleen ja kuiskasi hiljaa:
''Nime^? o n t K » niin
. / . kusul^a . ja
teidän mnieni^? -r- On ihanaa tietää
sen mifien iiimi jota .maattaa
kunnioittaen muis^^^ — ehkä e-nemmällfkip
. . ;
"l^liiqä pien Armas V
: '^Attnas!; . . V Heira Vu^ älkää;
jättäkp ^mi^ua," päätäni kivistää
ja Äpäftimt^ . ."
yiipRäa/ ^kuutti ^mien kuolevansa
kuin Jättäyä^
Äiti ja >^»ppikin pian unten
maine^. -S^^ hänen a-jaluksibn
» l i i j t ^^ P?^''%i tapahtu-inissa.
ICafkki pii" Jöiin * unennäköä
ja un^^kM; han piisi,7sita:uskpnu
e^ei olisSi^edessä pllut^
todelHsuiidestai Ään katseli edessään
<^eväa kauheutta . . . Kuinka
; äoma.pikku -jajkä -ja sirot, nilkat!
Tuskin .kpska^^ on
/^pristanut mi?ptika« näyteikkunaa.
Hipiä msurnipriy^ joka
.auringon • päähteejisa'5puriejftäyan lä-
4)i|:uiJltayaita'.hclh jalot
muodptj. jotka vapaana -iiänen
taitee}l!fi^ ; s i l m ^ ja hänen
Jkuji^iit^^
.= . . H&itä tuntui- niin raukaisevan.
Hän pll kuin -lumottu — kuin kunin-
J^aaio poika .gadus^,. . . .
. ... . .... - • ^ - . • y • ^ •; •
.Eläänäv sovittuna p^väna. istui
Armas V u p i ^ a s ^ -samaisella muistojen
. kumnjulla. ja i odotteli Aunea,
jonka pelast^aksi hän oli joutunut
kuin ihmeen .kautta.. Hän odotteli
ikävöiden ja suuressa tuskassa, vaan
^ .T- —* —-
Dkk Stullinpdipmtyi kovaan kenttään kun Inf^ersoll-ninuncn hevonen heitti hänet selästään
Ckcyennessä, IVyomip^n ptenneiden aikojen sfampedessa, Stuii on coloradolaincn cowboy, joka
osamstmicanadalaisiinjiiykdyn^aUalaisnnstamptde-jarodeokis
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, August 3, 1946 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1946-08-03 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki460803 |
Description
| Title | 1946-08-03-04 |
| OCR text | SIVU 4 L.AUAXTAIXA, ELOKUUN 3 PÄIVÄNÄ uiutuiniisiQuuuinintinTtitntiifi iutituiti]ti Kirj. VÄINÖ (LiekiUe AURINKO oli jo icorkealla kun varastotyöläinen Annas Vupre- ]a heräsi unestaan. Hän oli lelinyt raskasta työtä k|ö4pnaisen täjirttänyt ieibtäyänsä huolella ja täs* mäjlisyydellä. Jos nuo tehtävät olivat keveitä |ai raskaita, yht|i J^eäl- 1ä sy4ämelHl ne öUvat tijljeet s^^ letuiksi. H^nt^ oli kanpu^ VO päästä taas kerran iietk|s^ vähtämään/ja nyts^^^^ tanut — kes^oma p l r a l i^ lut väliä vaikka nukkui vähHn pi* tempaan. Hän nousi vuoteesta teli herättyään ja katseli ylös taiy^He, kutaka ihmeelliset pijyhreneet soutelivat,4- varuud^eu la^ikuulUyall? sinilaella. }]^ai^ta: elämäiKmnesta t^^^ . seurasi hän sHpilllIään nijtd^ ci^oicej* Iistä ktulkua j a . y ^^ letiy'4r pikku d ä m ä ^ ^ (i^katies kuinka k9u;^n hän: siinä pihi Isaav^^^^^ lut. Ä ; ^ ^ nipittaiieet 'p2uym^ j^^ pitkiä]^ .ehti-neen. i p n pukeutua nppeast|) Ifa-ikun m^tjtalaukJfcuunc oji ^»käUjtf >k^ mahddlisesH tandt^^ ^ikkuesi-neet, pttj hän sen. käteensä; ja p ä^ iystakin -käsiyatreJjie^ ja vla^ti suorinta- tjetä. ramtaaii,. la^aiaituräj[e. . :. Saavnttiiaän, p i i l l e , oli, sidlä jo sadottain odojttel^aa yleisöä; jsUmäUi ]^^^ joöpa, Jdnutta asettui sittjen 1 ^ laiva SJVI^IENOKSA Suomesta) naista niin lähellä, aivan kosketuksessa. Hän pii tuntevinaan vierusta-verinsa sydämen sykähtelevän ija ö-man sydämensä vastaavan siihen voi-makkaia lyönnein. ' Ohikulkevan hinaajan kohisevat mainingit heittelivät venettä sinne tänne. VjOTeen sukehaessa aal^ pfAjaan työntyivät istujat voimakkaasti toisiaan vasten. Vnorelan vierustoveri painui aivan hänen sj^- leilyynsä, poski vastan po^ea, rinta vasten rintaa. Seurauksena pii kaino punastu^ ja'antjeeksipyynt^^ Vene halkpi kristaUikirkästa ve-deopintaa kum jputsen. Vuorela tunsi oleyansa pimellisin "ihminen maailm a ^ hän piisi haijunnut ^yie^^^^^^ syleillä koko maailmaa. Vene li-y% ti huyila«aänen tomi^^^^^^^ pii paljon n^tävää ja Muroista katseltavaa, mutta ne eivät' hatttä Jöin-nostäi? eet: häjoien uinailla katseenk ^ plj -tähdättynä tulevan onnej^sa paamaaraa kohti. . - i ^ s e n kosketus herätti 1^ - dellisuijilteen jennenarkäisesta: esille-pyrkiyästä pnnenhaaveilusta. • Harien katseensa osui vrerustöverinsa vaseinrnan' käden nimettömään - sormeen, jossa kj^lsl kaksi sormusta . . . Naimisassa — siis rö loisensa jälkeen SMpm/ vieden et alalla pieyat J p n o i ^ j ^ rjyiit, hup-kasi hän; kuin;||yE|0?lt^^ auringon kuumassaJ^elteessä^;^ odötta-jan ai|ta pitkäksi,^^ sentäW oli kuin ilpsahpma xps^ hyvin tärke-ästU ]ä mieliytläyä^^^^^ mpot torjvene; iaap^^ raisplje yupj>ölle' ja ohjaaja ilrripitt^ että mpotticlrillä päa?!^ v^el[K>5^ -ja^n^^kcasti 1^^^ irTpittäutu]]^ \^uin m^t^ torlyehpeseieh " mahtui, mutta Vuorela \^ttui p l e ^ ^ Ph}aeUisten jpukpssa j^.tka sajwat ycneessa tilan. : E h n ^ eimälti laskeutua alas laiturilta yenfi«s^n, ke]ksiy^^^^ h^nen silmänsä eräa^ naisheiriiil.öh, joka pujotellen toisten välistä yritti myös päästä veneeseen; kädestä ta- . luttäen .^iefitä tytra . . ^Matkalaukku putosi VuOrelair kädestä', ja hän jäi liämmästytteenä. seisomaan paikalleen. — on hänJ . .. Tunnen hänet vaikka tuhansien joukosta! . . : Helä puna naisen kasvoilla osoitti, että hänkin oH tuntenut Vuorelan. •Vuosi sitten olivat he tavanneet toisensa saaren uiiharannassa. Ne olivat vain muutamia hetkiä, mutta ne olivat jättäneet -unohtumattoman kaipuun Vuorelan tunnehakkään sydämeen. Tuo herttainen pikkuo-lento oli ollut hänen päiviensä ajatus ja öittcnsä ihana unelma. He eivät ;oIleet lausuneet toisilleen sataaakaan, mutta katseet olivat puhuneet paljon, ja nyt hänen eteensä ilmestyi taas tuo herttainen olento pienen tyttösen kera.. Oliko nainen naimisissa vaiko vapaa, sitä ei dlut aikaa ruveta arvailemaan. Pääasia oli, että nainen oli matkalla saareen kuten hänkin, ehkä siellä ilmestyisi tilaisuus päästä kosketuksiin hänen kanssaan. Ohjasiko sattuma sijoitusta veneessä tai ei, lienee yhdentekevää, mutta vieretysten he nj-t kumminkin istuivat. Se oli ensimmäinen kerta kun Vuorela oli ihailemaansa silmänräpä>i:sessä' pirstputui hänen •haaveensa kuin veden, kupla." Hän >kalpeni ja*he^^ •'van. • ••• •; 1 . -Y Äkillinen miiutös Vuorelansa ci jäänyt rouvalta hupniaajnatta, hänkin ttmsr mielensä l U ^ ja sifö peittääkseen^ ^X^öt iäö hyysyilä |Mk- . kutyttöäänrv': . Vupt;elaTtpivpi;.nyt Pleyanaa sato-jra pieninkiilmien päässä; nyt toö-tui kaikJd entistä kplkpamialle. Taas/ vitetbi^ nim rpuva^ kal&e kc^.ta$i katseensa. ^ Kareet yhtyivät .ja merSähköyirtana kulkivat ^yi^mien: läyitse. Sj^iämnnjäi asuna^ elän^ ^yälttämättcnn^^j^ velyolH-suuttakin yoimakkaampma.. . . vXup sama katse pli.svuo^i. sitt*^ ' vangimuat h ^ t -ja pitisaiyt: kahleissaan kausen aikaa» ja nyi se .alkpi. tulihehkuna polttaa hänen sydäntään. Katse upotettuna rinnalla istuvaan pikkurouvaan, hänen kauniisiin kasvoihinsa ja ihaniin sinisilmiinsä, käden salaisesti koskettaessa hentoa vartaloa^ istui Armas Vuorela kum luniottuna. ~ Vaildta kosketus oli niin hellä ja kevyt, kuin taiteilijan siyellys vii-meistellessään parhainta tauluaan, sai hän koietujiseensa yhtä hellän vastauksen. Käsi puristui vartalon ja veneen laidan väJiin,,aurj^ , valkeuden levitessä kasvöi^^^^ ne Vuorelan, silmissä vielä^n ihanammiksi. Veneen saamtua perille Vuorela nosti huomaavaisesti tyttösen rantalaiturille ja ojensi kätensä auttaakseen rpuyan ylös veneestä. Mutta jpkainöi t^tpi ^^iästä ei^immäiseiM mäihin. Seurauksena pii veneen kal-listuiiiihen tpiseHe kyfjeile ja rouva suistui tyhjään, ennättämättä tarttua pjeiinettiiun käteen^ ja ItatPsi Vedenpinnan äll^^^ ''KiiiätikääylQs! Hän^^ybi; jpii-jiuäc veneen ;'ali:ei^^^kidj Vuorjda irroitti kiinnitysköyden ja ..huudahti: ; •' - •'^T^öntäkä§ ulos venätä! Työn- M a k a a - - - t j ^ t ä ^ nopeasti!'' 'Kun ycne oli loitonnut muutanaia metrejä ramiästä, ^^öksyi Vuprda 'mereen. Ke muutamat J^ymniense-kunnit/ mitkä: hän viipyi veden allay Pliyat kauhun ja jännityksen hetkiä. Mies, joka täysissä^ pukiiiMSaan ' syöksyi noin veteen,,jaa siimeröyp^^^ niin^pelättiin. IPelkp: pU kni-tänkm • tiiriia. Tpttu^h^ uimarina löysi Vuoraa etsittävänsä nopeasti vaatteistaah - kietoutuneena potSc^^urhi siipien ja peräsiioen yäliin. r I?ieni hetkinen jaii&j\npUsi yede^ kokien ihineeksi 4a ifeksi, pelastettu rbuva^^kairiaipssa. • - ^Pelastus saajMii aivan-viimeiseHä;: heikellär sillaahan oiijp^^ ennättäj^ saada vettä- keti^pihinsa^:^^ . nen, niin .ka^fei olisi ojlut vnienetet- . Taas he Qlrvat veneessä ja vene laiturissa^ Vuorela - kantoi .rouvan kum avuttpman pikkulapsen aurinkoiselle mäelle, .ja hankki hälylle - vaattämättöBriä vaatekai^ ren asukkailta. 1945 Toipuminen - tapahtui. r.o{>easti Parin tunnux kuluttua oli suuiin vaa^ ra ohitse. Kuka kykenisi kuvaamaan 'lapsen riemua, nähtyään äitin, sä virkoavan. Äiti painoi pienokaistaan rintaansa vasten ja puhutteli häntä kaikilla mahdollisilla Idinpbi* milläl Nähtyään aud.m hellyyden ja rak- -'kauden lapseensa suinentui Vuorelan s^nlp ky^elistä ja^^i^^^^^ iiän aikoi hiljaa pi^^ tx)uva hupmasrseii / ^ u l k a a ^ j p i e ^ ^ s i ja sallikaa ^^liflun |)uristaa — idättä joka pdasti minun ja vielä enempi — lapselle: ä^äip!'' Ja hän . tarttui Vupielai* käkeen, painoi sitä hellästi. sydänielleen ja kuiskasi hiljaa: ''Nime^? o n t K » niin . / . kusul^a . ja teidän mnieni^? -r- On ihanaa tietää sen mifien iiimi jota .maattaa kunnioittaen muis^^^ — ehkä e-nemmällfkip . . ; "l^liiqä pien Armas V : '^Attnas!; . . V Heira Vu^ älkää; jättäkp ^mi^ua," päätäni kivistää ja Äpäftimt^ . ." yiipRäa/ ^kuutti ^mien kuolevansa kuin Jättäyä^ Äiti ja >^»ppikin pian unten maine^. -S^^ hänen a-jaluksibn » l i i j t ^^ P?^''%i tapahtu-inissa. ICafkki pii" Jöiin * unennäköä ja un^^kM; han piisi,7sita:uskpnu e^ei olisSi^edessä pllut^ todelHsuiidestai Ään katseli edessään <^eväa kauheutta . . . Kuinka ; äoma.pikku -jajkä -ja sirot, nilkat! Tuskin .kpska^^ on /^pristanut mi?ptika« näyteikkunaa. Hipiä msurnipriy^ joka .auringon • päähteejisa'5puriejftäyan lä- 4)i|:uiJltayaita'.hclh jalot muodptj. jotka vapaana -iiänen taitee}l!fi^ ; s i l m ^ ja hänen Jkuji^iit^^ .= . . H&itä tuntui- niin raukaisevan. Hän pll kuin -lumottu — kuin kunin- J^aaio poika .gadus^,. . . . . ... . .... - • ^ - . • y • ^ •; • .Eläänäv sovittuna p^väna. istui Armas V u p i ^ a s ^ -samaisella muistojen . kumnjulla. ja i odotteli Aunea, jonka pelast^aksi hän oli joutunut kuin ihmeen .kautta.. Hän odotteli ikävöiden ja suuressa tuskassa, vaan ^ .T- —* —- Dkk Stullinpdipmtyi kovaan kenttään kun Inf^ersoll-ninuncn hevonen heitti hänet selästään Ckcyennessä, IVyomip^n ptenneiden aikojen sfampedessa, Stuii on coloradolaincn cowboy, joka osamstmicanadalaisiinjiiykdyn^aUalaisnnstamptde-jarodeokis |
Tags
Comments
Post a Comment for 1946-08-03-04
