Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, April 9, 1955

              ERIUN SALAISinS
(Jatkoa)
Isäntä tulee ulkoa ja kehoittaa nuor­ta
paria menemään saunaan ja kylpe­mään
hänen juuri tekemillään uusilla
rastoilla, ottamaan oikein maalaiset
juhlakylvyt matkan jälkeen. Nuoret
ottavat kehoituksen kiitollisina vastaan.
Kun he" palaavat saunasta kiittää
Liisa saunan juhlallisuutta, kun kaik­k
i sauna-astiat olivat puisia ja aivan
uuden uutukaisen valkoisia. Myöskin
pukeutumishuoneen penkeille oli levi­tetty
valkoiset vaatteet.
Sitten imenevät vuorottain k a i k k i toi­setkin
saunaan, Kaisa ja tytöt viimeksi.
Liisa lupaa laittaa illallisen koko väelle.
Liisa onkin jo voittanut koko palvelus^
väen hyväksymisen, kohtelemalla kaik­kia
tasa-arvoisina. Liisan laitellessa
illallista soittelee Erkki viulullaan, saa­den
Liisan ottamaan usein tanssiaske­leita
siinä hääriessään.
Illallisen jälkeen kukin häipyy omille
teilleen ja Liisa ja Erkkikin menevät
omaan kamariinsa. ^ L i i s a aloittaa kir­jeen
kirjoittamisen .-Vmerrkkaan lääkä­rilleen
ja Erkki heittäytyy aoioteelle
lojumaan.
Jonkin ajan kuluttua iLiisa kehoittaa
Erkkiä kuuntelemaan, kun hän lukee
suomeksi lääkärille kirjoittamansa kir­jeen.
Sitten hän lukee:
"Arvoisa tohtori!
Sydämellinen tervehdykseni j a kii­tokset
viimeisestä! Olemme mieheni
kanssa hyvin onnellisia ja myöskin k i i ­tollisia
siitä, että pelastitte meidät vai­keuksista
ja saimme «matkustaa yhdessä.
Olemme nyt täällä Suomessa, "missä
parhaillaan on valoisat yöt ja luonto
äärettömän kaunis.
Meidät on oteftu sydämellisen lämpi­mästi
vastaan ja olemme iloisia ja on­nellisia
. . . "
Viikot ovat vierineet pääasiassa vie­railujen
merkeissä. Nyt on juhannus-onyöhään
kuin huhtikuun 16 päivään.
Niinpä sitä otettiin harjoiteltavaksi
"Naimahulluja". Se on <vanha mutta
silti aina mieliä hilpeyttävä 'kolminäy­töksinen
huvinäytelmä, joka kyllä pitää
katsojan suun hymyssä. Vaikka olisi
hellempiluontoinenkin niin ei itku tup­paa
tulemaan sitä katsoessa. Ja nyt
kun näyttelijämme ovat tehneet kovaa
työtä jo viikkoja näytelmän esityskun­toon
saattamiseksi, toivomme kaikkien
suomalaisten ympäristöltä saapuvan
sitä katsomaan, sillä tällaisia tilaisuuk­sia
ei tällä paikkakunnalla tule olemaan
kovin usein. Joskin siinä pitXä maa­lilla
ottaa vuosia pois useammasta esiin­tyjästä,
niin uskomme esityksen tulevan
onnistumaan hyvin. Ja katsojakin osaa
antaa anteeksi sen että kun ei ole *'vär-kissä
varaa" niin täytyy järjestää asiat
parhaalla mahdollisella tavalla.
Siis huhtikuun 16 pnä täsmälleen klo
S illalla aukeaa esirippu entisellä tu­tulla
haalilla 203 \Vater St. ja näyttä­möllä
nähdään joukko "XaimahuUuja".
Kaikkia pyydetään saapumaan aika­naan,
että jää sitten aikaa vähän tans­sillekin.
Sillä tämän esityksen jälkeen
ei ole kenenkään suu itkunmareeissa
vaan iloisessa hymyssä, joten tanssi
maittaa.
Sanu näytelmjl esitetään \Vindsoris-sa
Serbian "National Home-haalilla,
Drouillard Rd. aivan entisen suomalai­sen
haalin lähellä, toukokuun 21 pnä,
koska ei saatu haalia aikaisemmin.
Sielläkin tulee olemaan tanssia lopussa.
Tilaisuudesta ilmoitetaan tarkemmin
myöhemmällä. Siis pitäkää nämä tilai­suudet
mielessänne.
S P O K A N E N K A L LE
valvojaiset naapuri kylässä kauniin jär­ven
rannalla. Siellä myöskin tanssitaan
ja nuoria on kerääntynyt sinne monina
kylistä. Liisa j a Erkkikin^ ovat muka­na.
Liisa on pukeutunut valkoiseen
silkkipukuun ja pistänyt punaisen ruu­sun
rintaansa. Erkki on hienossa har­maassa
puvussa ja kultaiset kellonperät
roikkuvat liivin taskusta ja solmiosta
kiiltää loistava neula. Nuoret kiinnit­tävätkin
suuren huomion heihin ja
ihailevat heidän hienouttaan.
Kun soitto taas alkaa, kiirehtii tans­sijoita
lavalle, mutta L i i s a j a E r k k i tyy­tyvät
katselemaan, mutta kun seuraa­vana
aletaan soittaa kauhista valssia,
ovat he ensimmäisinä tanssimassa. iNyt
kuitenkin arkailevat kaikki toiset tans­siin
yhtymistä ja tyytyvät v a i n katsele­maan
amerikkalaisten tanssia. He
tanssivatkin hyvin ja monet arvelevat
heitä tanssikoulun käyneiksi.
Ensimmäisenä uskaltaa kauppiaan
poika tulla hakemaan Liisaa tanssiin ja
sitten jotkut muut. Erkin veljet eivät
rohkene tehdä sitä ollenkaan.
L i i s a ja Erkki kävelevät sitten a'van
järven rannalle, missä nuoret polttavat
juhannuskokon. Liisa jihmettelee ^a
nauttii suuresti, kun liekit ja kipinät
nousefvat -korkealle keväisen kuulakkaan
ilmaan.
Kun kokko on poltettu, siirrytään
taaskin tanssilavalle, missä he tykkää­vät
tanssia enimmäkseen yhdessä. Erk­kikin
tanssittaa vain kerran kutakin
naapurin tyttöä, jonka ajan iLiisa on
vapaa tanssimaan toisten kanssa.
Jo aamuyön ehdittyä lähtevät Liisa
ja Erkki pyöräflemääri kotiin. Metsä­teillä
pyörillä kulkeminen tuntuu erit­täin
mieluisalta - ja keyeältä. Välillä
he istuvat lepäämään eräälle kallion
nyppylälle. Siinä heidän levähtäessään
aamu virkku käkikin jo kukahtaa kuu­sikossa
ja lisää juhlallista juhannustun­nelmaa.
Sen lumoissa pistää Liisa pie­nen
suutelon Erkille ja sitten taas läh­detään
jatkamaan matkaa. Hiljalleen
siinä ajellessa tuo vieno tuuli korviin
ikäänkuin tervehdyksen kaukaa vetten
takaa. Kaunis on tuhatjärvien maa
juhannuksen aikana, sen «voi Liisakin
panna merkille.
Juhannuspäivän aamuna nousee Liisa
kuitenkin ensinunäisenä emännän teh­täviä
suorittamaan ja vie isännälle ja
emännälle kahvin vuoteelle. Iloisena
hän häärii jatkuvasti emännän apuna
kaikessa. Erkki myöskin tarttuu kuin
huomaamatta kaikenlaisiin talon tehtä­viin,
jotka hänelle jo vanhastaan ovat­kin
tuttuja. Isäntä ja emäntä ovatkin
tyytyväisiä, kun voivat vähitellen luo-
"vuttaa vastuunalaisuuden nuorien kä­siin
ja jäädä itse lepäämään ja sivusta
seuraamaan. Heidän keskensä -vallit­see
muuten erittäin hyvä sopu.
Usein iltaisin kävelevät Liisa ja Erkki
isännän ja emännän kanssa ulkona,
ihaillen kukkien, peltojen ja yleensä
luonnon kauneutta. Joskus he istuvat
nelisin kiikussa, keskustellen kaikesta ja
ihaillen iltaruskoa ja illan muuta kau­neutta.
Toisinaan lähtee nuori pari
sitten käsikädessä järven rannalle ja
isäntä emännän kanssa omaan huonee­seensa,
missä hän saattaa sanoa, että
onpa nyt kaikki hj*vin.
Emäntä puolestaan vastaa siihen:
''Olemmehan onnellisia, olemme saa­neet
poikamme . . . "
A i k a on vierinyt ja nuori pari on tart­tunut
lujasti tehtäviinsä talon hoidossa.
Mattilan voimat ovat pettäneet ja hän
on joutunut aivan «vuoteen omaksi. Tä­mä
elämää varjostava tumma p i l v i nou­si
ai\'an odottamatta.
Erkistä tuntuu innostavalta ja lupaa­valta
työskenndlä hänen omikseen tule­v
i l l a vainioilla j a suuren metsän varjos­sa
kuunnella sen huminaa. Hän tun­tee
kiitosta ja kiintymystä koko luoma­kuntaa
kohtaan. Emännän tehtävät
taas ovat jääneet suurimmaksi osaksi
Liisan »hoitoon, silla v ^ h a n emännän
aika kuluu suurimmaksi osaksi isännän
hoitamisessa. Palvelijat taas pitävät
huolen karjasta ja muista ulkotehtä-vistä.
Eräänä sunnuntaina pyytää vanha
emäntä Erkkiä lähtemään kalaan, kos­ka
tuore kala on vanhan isännän mieli­ruokaa.
Erkki seuraa kehoitusta ja
ottaa Hallin mukaansa, joka sitä jo
häntäänsä heilutellen on odotellut. L i i sa
siinä huomauttaa, kuinka hänen van­hempansa
tapasi sanoa, että hyvä eläi­mien
kohtelu tuottaa menestystä. Erkki
myöntää sen ja huomauttaa kumka he­voset
hörähtelevät hänelle hyväntahtoi­sesti,
kun hän niitä taputteleej ikään­kuin
tahtoisivat kiittää.
Erkki lähtee soutelemaan järvelle ja
L i i s a jää istumaan rannalle, miettien
miten kotona ollaan. Puna hehkuu hä­nen
poskillaan, muistaessaan hänelle
onnen ovet avannutta lääkäriään.
Kalansyönti on hyvä ja pian Erkki,
soutaakin rantaan ja huutaa Liisaa
luokseen. Liisa juoksee <veneen luokse
j a ihmettelee kuinka Erkki on saanut
äkkiä nim paljon kauniita kaloja
j a kehoittaa häntä viemään osan äidil­leen,
sillä hänellä ei varmaankaan ole
kaloja, koska miehet ovat hyvin paljon
poissa kotoa.
Vene kiinnitetään puuhun ja kalat
laitetaan vitsahaärukkaan kotiin kan­nettaviksi.
Tuolla korkealla törmällä tapasin
— Kävm F
muita marjoja
Erkki puristaa Liisan syliinsä, Ji:otun. Olin
telee hellästi j a sitten sanoo, että tullessani Ulal]
lähdetään kotiin. uuniin f
— Voi-kumka sinä olet aina h paistettua silj
minulle vastaa iLiisa. Mutta katso ki ?aiinme vain 1
ka synkkä pilvi tuolta nousee ja sie ^llut kuin yks
hän kuuluu jo ukkosen jyrinäkin. t\-äm hyvän
niia alkaa jo^eloittamaan. Minun niin että eksy
nälkäkm* joten kiiruhtakaamme. Entön kalliolla,
tä lupasikin laittaa ruokaa siksi
palaamme ja nyt olemme viipyneet
vin kauan. Mutta ehkä on parasta, Inoittien minu
menemme tuonne metsään kuusen j jaksi, kun olin
sillä tuskin ehdimme kotiin ennen
detta.
— Emme voi mennä kuusen alle.
heti selyist mi
nin kotiin, an
SI
ennen poikana istua ja haaveilla. Sieltä
o l i niin kaunis näköala järven ylitse.
Silloin kun oli sateista ja myrsky vyö­rytti
aaltoja rannalle, tuntui minusta
hyvin synkälle j a ikävälle, kertoi Erkki
Liisalle. Silloin ei elämässä tuntunut
olevan mitään muuta sisältöä kuin kova
työ. Käteni olivat usein kipeät,, sillä
o l in vielä nuori j a heikko. En kuiten­kaan
halunnut kenellekään näyttää, et­t
ä elämä oli minulle kärsimystä. En
silloin osannut edes kuvitella, että voi­sin
tulla näin onnelliseksi . ; . Jo sil­loin
ikävöin ja kaipasin Amerikkaan
. . . Mutta eihän se ollutkaan ihme, kun
sinä Liisa olit siellä.
kotiin, eiv
olisivat minua
— Erkki, n
pitkiin puihin Toi salama iskeä, in|j.^,ta sinua k
vohnme mennä tuonne vanhaan vi
vajaan, missä olen «unenkin ollut
teensuojassa, esitti E r k k i.
He kävelivät metsän laidassa sij
sevaanvenehuoneeseen, niissä he is
vat leveästä laudasta laitetuHe is
melle, jonka varmaan joku sateensuo
hakenut kalastaja oli laittanut. Sili
Ien 'Hallia Liisa surkuttdi, että ti
lienee nälkä, kun oh niin kauan c
pois 'kotoa.
Yhä lähenevä - jyrinä, leimahtele
salamat j a voknak&aasti kohiseva ti
oKvat merkkinä ukkospilven saapu
sesta (kohdalle; Samassa jo alkoi
fvenehuoneen katto ropista suurien v
pisaroiden putoillessa.
Liisaa aivan peloittaa, kun ukkoi
räjähtelee ankarasti aivan kohdalla,
ten Erkki painaa hänet kainaloonsa
puhelee, että eihän tässä nyt miti seksi ehdittyä
peljättävää kuitenkaan ole. Pian an kaita menety
r i n ukkonen on kuitenkin ohitse, mi kuin olisimmi
vettä tulee vieläkin taivaan täydeltä, sin. Oikein t
Siinä sateen loppumista odotelle lemraat syliir
E r k k i havaitsee naulaan pistetyn tiH Hssani, kun s
kontin, joka on varmaankin jäänyt nousi, jos va
hen joltakin ksdastajalta. Hän
tarkastamaan konttia ; ja toteaa,
siellä on puukko, puinen voirasia,
vänpuolikas j a ylUiän. tulitikkuja. N*
män. En siH<
nyt kaikkia r
Vie minutkin
sään.
— Ehkä jo
käwllä . . .1
iyy nyt olla n
Liisa punaj
että ei suinka
olethan minur
Sade on t
raikkaan kevi
rauhoittavasti
kohti. Koton
dän iloisena v
ien paljoutta.
— Kyllä t(
omia. Oma
vuotiaana ja
jär\'en selällä
Emäntä • la
kahvia pullai
ten ottäniaai
katsellessa tuumailee Liisa, että oi saunakin on
tämä runnollistar' dän ehkä ka^
— Ei tämä vielä mitään ole, mu lä jo tyttöjen
toista on tuolla kaukana metsissä, n menneet miki
sä pikku poikana jouduin niin pai Erkki kiitt
olemaan. Muistan sieltä paljon 1 menemme.ny
lioita, puroja j a lähteitä.
— Mutta mitä varten kuljit
kaukana?
vasta sieltä
vain Hallille
Keväisin, kun jokien jääpeite murtuu ja jäät lähtevät liikkeelle, ovat slUat suurc^
vaarassa. Tuhoutumisen partaaU<i näyttää olevan tämäkin 600 jalan /«^^
Bailey-silta, joka sijaitsee Niagaran piirin eteläosassa.
Sivu 8 Lauantaina* huhtikuun 9 päivänä, 1955
Aamulla 1?
töihinsä, läi
Kiemään kalo
mukaansa pa
ta. Iloisena
[säistä tietä, i
1. Hän pys
lemaan hetkt
Saavuttua*
portailla va
Erkki on ns
kotimökille k
Olimme
Liisan kanssj
liista, niin sa
korin äidille(
Kyllä
[kiltti . . . C
linulla ei k<
ion mitään a
'>t sisälle, ni
kaivar
ksm katona
mitään
tultuas
[lamaannuin,
'olta herral
roin-asi, aiva
oli kuin i
tänyt kubki
lähdit sinne
^onia Päivi;
Tukkanikin
lenkin olen
ifn takia. I
^'Jt niin kui
. Erkki lasi
k lohduttaa