1937-09-04-09 |
Previous | 9 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
1937 i S ^ , SYYSKUUN 4 PÄIVÄNÄ Sivu 9
Sotattutim^seurataan tarkasti
Kaikkialla tällä mantereella
kmalaiset seuraavat mielehHiinnötla
sodan vaiheita Kiinassa^ Kuvassa lukevat
kimalaiset New Yorkissa ilmes-tyvätv
kiinölaisendekden toimituksen
seinällä olevia tietoja sodasta.
tm
MARTTA oli 22-vuotias, sievän
näköinen, hoikka t y t t Ö / H ^ \ o U^
, tynyt kaupungin köyl^sa Ctj^I^^
perheessä. Hänen is|nsä ok
milloin missäkin — haa oli muuten
ammattimies monella alalla. Mutta
perhe oli suuri, eikä hän saanut niin
paljoa kokoon, että olisi voinut täyttää
Martan ainaiset toivomukset
vaatteiden, ym. suhteen: Toiset perseen
jäsenet olivat isälle yhtä r a k ^ t
kiiinlVIarttakin ja hän hallisi pitää
hyvän huolen kaikista^, eikä olisi har
limnut antaa Martalle enempi feum
toisiHekaan. ^ ' " " ^
. Eräänä iltana kun" Martta oli taas
;Poissa kotoa, sanoi isä äidilfei
. "En ymmärrä, miksi Martasta- ön
tullut niin itsekäs jafylpeä. SiUoin
>io menimme naimisiin, olit smä,
m,hiljainen ja vaatimaton, ja siksi
olemmekin tulleet toimeen niia hyyin
jama 32 enotta, mitä olemme yh-'
elämän taipaletta kiOkeneet.
tulen jo liian vahhaksi pitääfc-sött
meidän nuorU neitiämme-yllä.
nuta arvelet, Liisa? Sinähä» olet
^'J^^.y^ärrät naisea luonteen."
J^un, minä en voi sanoa muijta
että Martta tosiaan haluaisi
ylhäistä elämääv Ja-hänon
^ \a^, että voisi mennä itse työ-
"VUIäjos hän ei halUä itse mitään
yrittääj niin mikä hänet lopulta perii,
kuri mei emine ole äntarnässa mitä hän
tarvitsee. Naapurin emäntä kerran
saiiöi, että Martta-käy vain herrain
tansseissa, eikä katso työväentalolle
ollenkaan. Sekin on rumaa, sillä
ölemniehan työläisiä. Se pitää kerta
kaikkiaan loppua! Jos ei Martta lopeta
sitä, niin yrittäköön maail^
^ t a vievän oven takana, mn
J^31ö salaperäiseltä ja; pam sormen
^ f n , kun vahtimestari Kund-
^Älähfistyi,
hnHj —"'^^^ri- sanoi hän ja huo-
^«».iiukan. Minäl^ tunnen tei-h
i n ? ! p ^ ^ ' että. voin luottaa!.tei-i^
dbtteko mmuHejpal-mälla...
Kello oli 2 yöllä, kun äiti kuuli
Martan tulevan kotiin. Sillom hän
hiljaa nousi ylös jä meni pieneen
vinttikamariin, missä Martta nukkui.
"Missä, hyvä lapsi, sipä juokset
.kaikki yöt?" kysyi äiti.
"Mitä =se-Tnuörille kuulua Jos et
tykkää mukuloistasi; niin olen v^mis
jättämät-tällaisen köyhän purtilo-kööm
joka hetki; Mene ulos ja jätä
mimit rauhaan!" huusi Martta.
Äiti meni lähemmäksi ja huomasi,
että tyttö löyhkäsi väkijuomilta.
"Miittä, Martta, en öiisi uskonut,
että voisit aiheuttaa näin suurta murhetta
vanhemmillesi! Olemme yrittäneet
kasvattaa sinua kunnon polulle
'.., Olet vanhin lapsistamme ja siksi
sinä et saa näyttää noin huonoa esimerkkiä
toisille. Sinä olet saanut
kaikkea mitä nuoret tytöt tarvitsevat.
Martta,: tyttäreni, lupaa minulle, etta
lopetat väkijuomien käyttämisen."
«Jätä minut nyt",, sanoi Martta,
"ennenkuin minä hermostun liiaksi!'
Hän oU jo valmiina tyrkkäämään äitiinsä
ulos huoneesta. ;
Mutta samassa aukeni ovi ja isa
astui sisään. , •
«Ei sitäsentään niin eletä, etta alat
käydä vanhan äitisi kimppuun! Mene
sinne missä olet oHut alkuyönkin!^
«Niin minä menenkin, sillä paljon
l^uskempi-minun on olla muualla!
Eihän minulla ole edes tilaa hengit-tääkään
tällaisessa karsinassa
"Mutta nyt menet imklyimaanl"
sanoi äiti. ''Tee aämuUa;hiink\jin
parhaaksi näet." '
Ei kestänytkään kauaa kuin Martta
nukahti.
Aamu vdkeni. Raskain: sydämin
puki isä vaatteet päälleen. Hänen piti
mennä työhön. Ei maistunut aamiainenkaan.
Hän astui ylös portaita, sanoakseen
\aelä sanan Martalle;' Ovi
oli lukossa, mutta sisältä kuului hiljaista
liikuntaa.
"Avaa ovi, lapseni! Tahdon puhella
kanssasi ennenkuin menen työhön.
Martta, saat anteeksi kaiken!
Jää kotiin ja unohda huonp seura.
Kotisi on nyt halpa sinulle, mutta voi
käydä niinkin, että vielä kerran se
on rakaskin — mutta silloin se voi
olla myöhäistä."
"Mene^vaan, ukkeli!" huusi Martta.
"En ikinä tule takaisin, se päivä
ei valkene, kun nyt kerran lähdenl
En astu näiden kynnyksien yli enää*
koskaan!"
Isä lähti taas — oman lapsensa halveksimana.
Keittiössä äiti odotti tie^
to ja, katuiko Martta. Kuullessaan
mieheltään kuinka asiat olivatj meni
hän saattamaan tätä jonkun matkaa,
jollain tavoin lohduttaakseen isän
särjettyä sydäntä. Äiti näki ja tiesi,
että Martta polki jalkamsa alle kunnon
kodin ja vanhempiensa rakkauden.
Kun äiti tuli takaisin, oli Martta
jo valmiina lähtemään. SiUom sanoi
äiti;
"Kuunteleminua, lapsi. Sanon sinulle:
Ylpeys käy lankeemuksen
edellä. Ktikaan ei soimaa sinua
muusta kuin siitä, että elät huonossa
seurassa. Uiiohda "se seura ja alkoholi.'
Älä unohda, että olet kÖyhärt,
mutta rehellisen työmiehen tytär."
"Niin se on, mutta eilen illalla eräs
herra sanoi, että minä olen liian kaunis
elämään työmiehen rinnalla."
"Martta, älä usko niitä läverruk-sia,
sillä jos tytöillä itsellään ei ole
tarmoa viettelyksiä vastustaa^ nim
Vähän ajan perästä he ovat kdpaa-mattomia
herroillekin."
Ei halunnut Martta kuulla enenl-pää,
vaan lähti. Hän meni suoraan
asunnolle^ missä oli ollut edellisenä
iltana. Häh astui sisään koputtaa
matta. Suuri oH hänen hämmästyksensä,
sillä tämä herra piti toista- tyt-töä^
äsivarsillaan,
"No, mitä hemmettiä, nyt minulla
on kaksi lintua samalla iskulla! Ota
ryyppy, Marttaseni. Katsos, kun
vein sinut kotiin viime yönä, löysin
tämän toisen kadulta. Eiköefömäole-kih
suloista, kun linnut lentävät syliin.
Hä, ha, haa!" ' ;
"Niin mutta . . . " sopersi Martta
ryyppyläsi kädessään.
"Ei mitään muttia, anna mennä
vain. Asia on siten, että enhän mmä
voi sinua ottaa vaimokseni, sillä jos
minä joskus menen naimisiin, niin
menen tytön kanssa, joka ei Juokse
miehen syliin, ei juo eikä tupakoi.
Mitä te olette? No, juokaa pois!"
Suuri oli Martan tuska ja alennus.
Elävästi tulivat mieleen äidm sanat:
"Ylpeys käy lankeemuksen edellä,"
Nyt hän ei halunnut palata enää ko-_
tiiri, sillä kori oli hänelle liian puhdas,
naiselle, joka oli mennyt rappiolle,
c
nua kauempaa. Annan sinulle 200
markkaa, että voit mennä vai^a —
kotiisi..
"Niin, mutta lapa", sanoi Martta.
"Lapsi ei ole minun! Sinähän olet
poliisin kirjoissa oleva nainen, joten
voit olla tyytyväinen, että olen elä^*
tänyt sinua — saadaksesi nauttia ja
otla kenen kanssa hjnramsä . . . Maksan
huoneesi vielä pariksi päiväksi |a
sittfen — mene!'^
Viikon perästä Martta oU matkalla
kotiin, josta kerran niin ylpeänä poistui.
Kuin unessa hän muisteli äidin
sanoja: " . . . vähän ajan perästä oleV
kelpaamaton.,."
"Käyn-' Vain katsomassa" kotia",
ajatteli hän. "Niin, kotia, josöalcaikfei
oli niin ihanaa ja kaunista — mutta
jonka puhtauden minä olen tahrannut.
Kuinka voin astua yli kynnyksen,
katsoa äitiä silmiin... ja mitä
sanoo isä? Kai heillä on jo harmaat
hapset . . ."
Näissä mietteissä Martta kulki,
saapuen vihdoin kotinsa veräjällä.
Sairaana sielultaan ja ruumiiltaan
hän istahti ruohikolle. Samassa tuli
joku tietä myöten. Veräjä kääntyJ.
"Kukahan tuo on?" ajatteli Martta..;
Nyt hän tunsi tulijan nuorimmaksi
veljekseen.
"Tunnetko minua?" kysyi hän. .
"Mistä mmä tuntisin, sillä teitä
maaliposkisia on kylä täynnä. Tule'
sisään jos on asiaa."
"Ovatko äiti ja isä vielä elossa?" ^
huudahti Martta> voimatta enää pidättää
itseään.
Nyt poika tiesi, kuka tuo väsynyt
nainen oli.
"Tulit liian myöhään", sanoi hän
hiljaa. "He lepäävät haudassa. Olit
herrain henttuna, unohdit kotisi .
Tule sentään sisälle, saat syödä j^i
myöskm. kirjeen, jonka, äiti jätti. '
Emme tienneet sitä lähettää, kun ei
ollut osoitettasi. Äiti kuoli S kuukautta
sitten ja isä vuosi lähtösi jälkeen,.
/'Sinulla kai on nj^ rikas koti",
uteli poika hetkisen äänettömyyden
jälkeen.
"Niin on" vastasi Martta. "Eii
tule nyt sisään, on kiire — tulen jos?
kus toisella kerralla. Tuo kirje mi-nuUe."
"Muista sitten toisella kerrallal"
huusi veli hänen peräänsä.
Kun Martta pääsi kauemmaksi,
avasi hän kirjeen^ jossa olivat sanat:
"Odotin sinua takaisin yöt ja
. päivät ...et saapunut. Isäsi ja mt*
nun viime tervehdykset sirfuUei 5»-
sofesi ja veljesi kasvavat rekelii'
siksi, kunnon ihtnisiksii ja4idevai
toimeen vähemm&lä -... VklSker*
ran: Viime tervehdys Martalle
"Liian myöhään. Liian myöhääni'
hoki Martta.
Läheisen järven laineet liplattivat
niinkuin ei mitään olisi tapahtunut. •
TUl^KlNNOSSA.
Kolme viiotta on kulunut. Martta
lepäili erään hotellin sohväUa, vieressään
vanhanpuoleinoi miies. Tyhjiä
punssipuUojä lojui pöydällä.
"Nyt siitä pitää kerta kaik&iaan
tulla loK>u", sanoi miesi "£ii pidä si-kec5llS
«keskia|iUlar
9M
m
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, September 4, 1937 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1937-09-04 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki370904 |
Description
| Title | 1937-09-04-09 |
| OCR text | 1937 i S ^ , SYYSKUUN 4 PÄIVÄNÄ Sivu 9 Sotattutim^seurataan tarkasti Kaikkialla tällä mantereella kmalaiset seuraavat mielehHiinnötla sodan vaiheita Kiinassa^ Kuvassa lukevat kimalaiset New Yorkissa ilmes-tyvätv kiinölaisendekden toimituksen seinällä olevia tietoja sodasta. tm MARTTA oli 22-vuotias, sievän näköinen, hoikka t y t t Ö / H ^ \ o U^ , tynyt kaupungin köyl^sa Ctj^I^^ perheessä. Hänen is|nsä ok milloin missäkin — haa oli muuten ammattimies monella alalla. Mutta perhe oli suuri, eikä hän saanut niin paljoa kokoon, että olisi voinut täyttää Martan ainaiset toivomukset vaatteiden, ym. suhteen: Toiset perseen jäsenet olivat isälle yhtä r a k ^ t kiiinlVIarttakin ja hän hallisi pitää hyvän huolen kaikista^, eikä olisi har limnut antaa Martalle enempi feum toisiHekaan. ^ ' " " ^ . Eräänä iltana kun" Martta oli taas ;Poissa kotoa, sanoi isä äidilfei . "En ymmärrä, miksi Martasta- ön tullut niin itsekäs jafylpeä. SiUoin >io menimme naimisiin, olit smä, m,hiljainen ja vaatimaton, ja siksi olemmekin tulleet toimeen niia hyyin jama 32 enotta, mitä olemme yh-' elämän taipaletta kiOkeneet. tulen jo liian vahhaksi pitääfc-sött meidän nuorU neitiämme-yllä. nuta arvelet, Liisa? Sinähä» olet ^'J^^.y^ärrät naisea luonteen." J^un, minä en voi sanoa muijta että Martta tosiaan haluaisi ylhäistä elämääv Ja-hänon ^ \a^, että voisi mennä itse työ- "VUIäjos hän ei halUä itse mitään yrittääj niin mikä hänet lopulta perii, kuri mei emine ole äntarnässa mitä hän tarvitsee. Naapurin emäntä kerran saiiöi, että Martta-käy vain herrain tansseissa, eikä katso työväentalolle ollenkaan. Sekin on rumaa, sillä ölemniehan työläisiä. Se pitää kerta kaikkiaan loppua! Jos ei Martta lopeta sitä, niin yrittäköön maail^ ^ t a vievän oven takana, mn J^31ö salaperäiseltä ja; pam sormen ^ f n , kun vahtimestari Kund- ^Älähfistyi, hnHj —"'^^^ri- sanoi hän ja huo- ^«».iiukan. Minäl^ tunnen tei-h i n ? ! p ^ ^ ' että. voin luottaa!.tei-i^ dbtteko mmuHejpal-mälla... Kello oli 2 yöllä, kun äiti kuuli Martan tulevan kotiin. Sillom hän hiljaa nousi ylös jä meni pieneen vinttikamariin, missä Martta nukkui. "Missä, hyvä lapsi, sipä juokset .kaikki yöt?" kysyi äiti. "Mitä =se-Tnuörille kuulua Jos et tykkää mukuloistasi; niin olen v^mis jättämät-tällaisen köyhän purtilo-kööm joka hetki; Mene ulos ja jätä mimit rauhaan!" huusi Martta. Äiti meni lähemmäksi ja huomasi, että tyttö löyhkäsi väkijuomilta. "Miittä, Martta, en öiisi uskonut, että voisit aiheuttaa näin suurta murhetta vanhemmillesi! Olemme yrittäneet kasvattaa sinua kunnon polulle '.., Olet vanhin lapsistamme ja siksi sinä et saa näyttää noin huonoa esimerkkiä toisille. Sinä olet saanut kaikkea mitä nuoret tytöt tarvitsevat. Martta,: tyttäreni, lupaa minulle, etta lopetat väkijuomien käyttämisen." «Jätä minut nyt",, sanoi Martta, "ennenkuin minä hermostun liiaksi!' Hän oU jo valmiina tyrkkäämään äitiinsä ulos huoneesta. ; Mutta samassa aukeni ovi ja isa astui sisään. , • «Ei sitäsentään niin eletä, etta alat käydä vanhan äitisi kimppuun! Mene sinne missä olet oHut alkuyönkin!^ «Niin minä menenkin, sillä paljon l^uskempi-minun on olla muualla! Eihän minulla ole edes tilaa hengit-tääkään tällaisessa karsinassa "Mutta nyt menet imklyimaanl" sanoi äiti. ''Tee aämuUa;hiink\jin parhaaksi näet." ' Ei kestänytkään kauaa kuin Martta nukahti. Aamu vdkeni. Raskain: sydämin puki isä vaatteet päälleen. Hänen piti mennä työhön. Ei maistunut aamiainenkaan. Hän astui ylös portaita, sanoakseen \aelä sanan Martalle;' Ovi oli lukossa, mutta sisältä kuului hiljaista liikuntaa. "Avaa ovi, lapseni! Tahdon puhella kanssasi ennenkuin menen työhön. Martta, saat anteeksi kaiken! Jää kotiin ja unohda huonp seura. Kotisi on nyt halpa sinulle, mutta voi käydä niinkin, että vielä kerran se on rakaskin — mutta silloin se voi olla myöhäistä." "Mene^vaan, ukkeli!" huusi Martta. "En ikinä tule takaisin, se päivä ei valkene, kun nyt kerran lähdenl En astu näiden kynnyksien yli enää* koskaan!" Isä lähti taas — oman lapsensa halveksimana. Keittiössä äiti odotti tie^ to ja, katuiko Martta. Kuullessaan mieheltään kuinka asiat olivatj meni hän saattamaan tätä jonkun matkaa, jollain tavoin lohduttaakseen isän särjettyä sydäntä. Äiti näki ja tiesi, että Martta polki jalkamsa alle kunnon kodin ja vanhempiensa rakkauden. Kun äiti tuli takaisin, oli Martta jo valmiina lähtemään. SiUom sanoi äiti; "Kuunteleminua, lapsi. Sanon sinulle: Ylpeys käy lankeemuksen edellä. Ktikaan ei soimaa sinua muusta kuin siitä, että elät huonossa seurassa. Uiiohda "se seura ja alkoholi.' Älä unohda, että olet kÖyhärt, mutta rehellisen työmiehen tytär." "Niin se on, mutta eilen illalla eräs herra sanoi, että minä olen liian kaunis elämään työmiehen rinnalla." "Martta, älä usko niitä läverruk-sia, sillä jos tytöillä itsellään ei ole tarmoa viettelyksiä vastustaa^ nim Vähän ajan perästä he ovat kdpaa-mattomia herroillekin." Ei halunnut Martta kuulla enenl-pää, vaan lähti. Hän meni suoraan asunnolle^ missä oli ollut edellisenä iltana. Häh astui sisään koputtaa matta. Suuri oH hänen hämmästyksensä, sillä tämä herra piti toista- tyt-töä^ äsivarsillaan, "No, mitä hemmettiä, nyt minulla on kaksi lintua samalla iskulla! Ota ryyppy, Marttaseni. Katsos, kun vein sinut kotiin viime yönä, löysin tämän toisen kadulta. Eiköefömäole-kih suloista, kun linnut lentävät syliin. Hä, ha, haa!" ' ; "Niin mutta . . . " sopersi Martta ryyppyläsi kädessään. "Ei mitään muttia, anna mennä vain. Asia on siten, että enhän mmä voi sinua ottaa vaimokseni, sillä jos minä joskus menen naimisiin, niin menen tytön kanssa, joka ei Juokse miehen syliin, ei juo eikä tupakoi. Mitä te olette? No, juokaa pois!" Suuri oli Martan tuska ja alennus. Elävästi tulivat mieleen äidm sanat: "Ylpeys käy lankeemuksen edellä," Nyt hän ei halunnut palata enää ko-_ tiiri, sillä kori oli hänelle liian puhdas, naiselle, joka oli mennyt rappiolle, c nua kauempaa. Annan sinulle 200 markkaa, että voit mennä vai^a — kotiisi.. "Niin, mutta lapa", sanoi Martta. "Lapsi ei ole minun! Sinähän olet poliisin kirjoissa oleva nainen, joten voit olla tyytyväinen, että olen elä^* tänyt sinua — saadaksesi nauttia ja otla kenen kanssa hjnramsä . . . Maksan huoneesi vielä pariksi päiväksi |a sittfen — mene!'^ Viikon perästä Martta oU matkalla kotiin, josta kerran niin ylpeänä poistui. Kuin unessa hän muisteli äidin sanoja: " . . . vähän ajan perästä oleV kelpaamaton.,." "Käyn-' Vain katsomassa" kotia", ajatteli hän. "Niin, kotia, josöalcaikfei oli niin ihanaa ja kaunista — mutta jonka puhtauden minä olen tahrannut. Kuinka voin astua yli kynnyksen, katsoa äitiä silmiin... ja mitä sanoo isä? Kai heillä on jo harmaat hapset . . ." Näissä mietteissä Martta kulki, saapuen vihdoin kotinsa veräjällä. Sairaana sielultaan ja ruumiiltaan hän istahti ruohikolle. Samassa tuli joku tietä myöten. Veräjä kääntyJ. "Kukahan tuo on?" ajatteli Martta..; Nyt hän tunsi tulijan nuorimmaksi veljekseen. "Tunnetko minua?" kysyi hän. . "Mistä mmä tuntisin, sillä teitä maaliposkisia on kylä täynnä. Tule' sisään jos on asiaa." "Ovatko äiti ja isä vielä elossa?" ^ huudahti Martta> voimatta enää pidättää itseään. Nyt poika tiesi, kuka tuo väsynyt nainen oli. "Tulit liian myöhään", sanoi hän hiljaa. "He lepäävät haudassa. Olit herrain henttuna, unohdit kotisi . Tule sentään sisälle, saat syödä j^i myöskm. kirjeen, jonka, äiti jätti. ' Emme tienneet sitä lähettää, kun ei ollut osoitettasi. Äiti kuoli S kuukautta sitten ja isä vuosi lähtösi jälkeen,. /'Sinulla kai on nj^ rikas koti", uteli poika hetkisen äänettömyyden jälkeen. "Niin on" vastasi Martta. "Eii tule nyt sisään, on kiire — tulen jos? kus toisella kerralla. Tuo kirje mi-nuUe." "Muista sitten toisella kerrallal" huusi veli hänen peräänsä. Kun Martta pääsi kauemmaksi, avasi hän kirjeen^ jossa olivat sanat: "Odotin sinua takaisin yöt ja . päivät ...et saapunut. Isäsi ja mt* nun viime tervehdykset sirfuUei 5»- sofesi ja veljesi kasvavat rekelii' siksi, kunnon ihtnisiksii ja4idevai toimeen vähemm&lä -... VklSker* ran: Viime tervehdys Martalle "Liian myöhään. Liian myöhääni' hoki Martta. Läheisen järven laineet liplattivat niinkuin ei mitään olisi tapahtunut. • TUl^KlNNOSSA. Kolme viiotta on kulunut. Martta lepäili erään hotellin sohväUa, vieressään vanhanpuoleinoi miies. Tyhjiä punssipuUojä lojui pöydällä. "Nyt siitä pitää kerta kaik&iaan tulla loK>u", sanoi miesi "£ii pidä si-kec5llS «keskia|iUlar 9M m |
Tags
Comments
Post a Comment for 1937-09-04-09
