Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, October 8, 1955

              »
r * ^ ; v « V V • •
^ii, i •».^•' . •:.^•
::-^f v,i.: .. , • -
l i i ;
»Iit
" -4
Right^Aröuhd HOME M. MYRTLE
ANO PUT OM A FI?ESM 1 .^^^^^^^t^
IS C0MIM6 FOI?
DlMNEl?//
A LESSOM FROM THE NEW 1tACM
/ T H A T S PI?0BA6W Tt4E
( SAME OJESnOM Th<E
V IHACMEt? WAKrTS
AMSVVEI?ED A80UT J AhJO iF
\A/MAT WAS v:::^ MYILLE / / ^ > 0 U OPESS
/TriAT?..NEW5C«00L
/TEACHEI? MERE ?—
-Si^ / DlMMEI? ? . . . . HOVV COME
I M ALV\/AVS TME L A^
Vv ^ V 0{«4E TO YMOVN/:
^ V - ^ v n V A h i V T M l ^ ^ ?
UP AMO UEEP
THIE SECPET
0E SAFE
MAVBE ro
BETTEP SPPUCE UP
A Brr. AAVSELF /
v^l oy
, PgMEMBEPTriETiAAE
CECICS TEACHEP OVAE HOME
ID OlMNER, AMO YOU SPPA^MEO
YOtlP W(M6 Tieyihiö TO PASS
THE BUTTEPaieS WIW A
aouPtsH?
AMD BE6IQES
0\tE(?PILLAPS/
, SAVETMESTPAihJ
OM ^ U P ASTI6WAT1SM.
^:?anAEP ; YOUP AAUSTACHE
W0M1' BE AT
TMIS PAPTY/
We CAM 6 0 OL
SOMEPLACE '
, 1F M:?ti'PE eoiMö
TOTieYIDIÄAPPESS
THE TEACHEP. YOU'0
BEHEP TUPM m
BOOK PIGHT
^' SIOE UP- /
/TrilMÖ I CAM >
i PECALL ABOOr
f SCHOOtlSTME
< UTTLEIOOPAL"
\ 6P01JP I
CHHOVVDO
VOU PO—y
^ msT se
SISTEI?,
' ' 10-16
Cbpr. 1955, K i n g Featurcs Syndicatc, Inc.. WorJd fights resetvd.
JOTAKIN KÄRRYISTÄ
Kaitarannan Kusti tulee kirkolle ja tuo
samalla pojanpoikansa kastettavaksi. Hän
pyytää, että pastori ristisi pojan Mutte-rikiSi.
koska sellainen oli ollut kotiväen
tahto. Pastoria hiukan ihmetyttää nimen
laatu, joten hän sanoo:
— OKko se varmasti Mutteri? Jospa
Kustin mu.sti pettää, kun malka on ollut
kotoa näin pitkä.
— Mutteri . . . miettii Kusti, kyllä se
Mutteri taisi oi a tai jotain muuta, mikä
on kärryissä.
Pastori miettii myös hetkisen:
— Jospa se ol.kin Akseli?
— K a , Akselihan se oliicn. Mutta jotain
käriTJstä se kuitenkin o l i !
PUHUI TOTTA
Pohjalainen ja savolainen tapasivat toi­sensa
ja heidän väliLään syntyi seuraa-
\-anlainen keskustelu:
Pohjalainen: — Meidän pitäjässä on
n i in tervettä kansaa, että piti tappaa yksi
mies. että voitiin pitää hautausmaan vih­kiäiset.
Savolainen: — Mutta meilläpä ovat he­vosetkin
niin lJiavi.i, että niillä on k a i ­killa
kaksi leukaa.
Foha:a:nen: — Nyt kyllä valehtelet!
Savolainen: — Enkä vaihtele, onhan
niillä kaksi leukaa — y:ä- ja alaleuka.
P A I K A L L E E N SANOTTU
— Mitä tekee ArZ-.tlvuov.-sia cleva soti­las,
kun \a'-:r.i;ivaIh:o lä-icstyy?
— Hän iloitsee, herra luutnantti!
P A K K O ELAA
— Nykyaikr.na miehet elävät keskimää­r
i : ! 25 vuotta vanhemmiksi kuin sata
vuotta sitten.
— Niin tekevät, mut.a heidäzi cn pak­ko
se tehdä, koska eivät muuten ehtisi
maksaa verojasn.
POJAN PERHANAT
Rovastilla oli rippikoulua pitäesrään
sellainen tapa. että kysymyksen tehtyään
hän läjäytti kämmenellään pöytään.
Kanttorin pikkupojat olivat hoksanneet
tämän ja samoin sen tarjoaman koiruu­den
tekemisen mahdollisuuden. Eräänä
päivänä ennen koulim alkamista asette­livat
he pöydälle painonastoja piikit ylös­päin.
Rovasti esitti tapansa mukaan kysy­myksen:
— Kuka cn tämän maailman luonut? ja
läjäytti sama"la kämmenellään pöytään,
jolloin jatkona tuli yhteen menoon:
— Kanttorin pojan p . . . leet. .
EI OLLUT M.%HDOLLISTA
Herra johtaja hotellin vahtiffi-
— Miksi ette herättänyt ram
kahdeksan aamulla kuten määräsi
nuUa p i t i olla tärkeä neuvottelu i
deksän j a nyt on kello jo kaksito'^
Tämä on sikamaista. Tulen teken^"
l i : uksen.
— Mutta herättäminen oli m
sillä herra johtaja hoippui huon"
vasta kello 9 aikaan aamulla.
VAATEVIUS SEKIN
— Herra johtaja, en ymmäiTä kuinka
saamme tämän paik<an täytetyksi, kun
vaaditte siihen 20—2ö-vuotiasta miestä,-
jolla on 40 \Tioden kokemus.
P A P U K A I J A VASTASI
Muuan mies seisoi papukaijaiätf
kopuolella Lontoon Zoossa ja koe»
df., papukaijaa puhumaan. ^
- Halico, halloo, halloo, hän Ma­tamitta?..
,
V i i m t i n avasi eräs p.ipukaija
toisen silmänsä ja sanoi:
— Linja on varattu.
Sivu 12 Lauantaina, lokakuun 8 päivänä. 1955