1952-01-24-03 |
Previous | 3 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
D O R O T H Y L . P I L L S B I J R Y:
iuindisid Amerikan intiädni äu ujd
A =ME-Rl::v .'N-intiaamt lauloivat i i y -
kyisen ^ .-idv:: valta in lounaisosassa
kauan enne; ^ ..iiii ensininiäinen euroop-
• palaillen ilmestyi -dran^aättisissa olosuhteissa
karu. Jeu biekka-aavikkojen takaa.
Amerikan intiaanit laulavat tänä pii ivanakin
näillä seuduin vanhoja laulujaan,
• jotka ovat s\-ntyneet silloinj kun maailma
oli t i e l ä nuori. Ja vaikeina aikoina
he veivät nämä laulut ja pyliat säveleet
maan alle Kivaansa — juhlapyliäkköön-sä
tai kätkivät ne sydämensä syvirnpaiin
sopukkaan. 'Nykyäänkin elävät nämä
laulut uhmaten aikaa New Mexicon valtiossa
Zunin punaisilta vuorilta aiim
Taon pyhiin lehtoihin asti. Amerikan
intiaanien rikkaasta perinnöstä ovat nämä
laulut, olleet - vähimmän nykyajan
vaikutuksille alttiina.
Näiden-laulujen säilymiseen on myötävaikuttanut'
erikoisesti nuori amerikkalainen
intiaani Manuel Archuleta San
Juanin pueblosta; joka ei ole kaukana
New Mexicon kaupungista Santa Festa.
Poikasena hän oli kiinnostunut kansansa
muinaisista lauluista ja sävelmistä ei-löi
koskaan voinut kuunnella niitä tarpeekseen.
: H a n kulki kylästä ^ toiseen
juhlallisten tanssimeiiojen tapahtumisai-koina
ja kuiinteli -ylevän runolHsia sanoja
ja vanhojen sävelmien .ilmeikkäitä
rytmejä. 'Miitta vuosi vuodelta Manuel
pani merkille, e t t ä jotkut vanhoista lauluista
hävisivät samalla kuin vanhat ihmiset,
jotka niitä osasivat, samoin hävisivät.
Kun kuolema soitti "kolkkoja
kehojaan vanhoille intiaaneille, heidän
mukanaan .ipeniyät hautaan sävelmät,
jotka vain he tunsivat.
Manuel meni, opiskeltuaan kaksi
vuotta Nevi^ Mexicon yliopistossa, toimeen
Yhdysvaltani hallituksen intiaani-asiain
toimistoonj joka on New Mexicossa.
Samassa toimistossa työskenteli in-tiaanineitonen,
josta sittemmin tuli hänen
vaimonsa. Hänen intiaaninimensä
o!i suomennettuna Valkoinen 'Kukka ja .
hän oli kotoisin Lagunan pueblosta. ^
IManuel teki useita matkoja Lagu-naan-
tavatakseen Valkoisen Kukan vastahakoiset
vanhemmat saadakseen luvan
naida heidän tyttärensä — hän kun itse
oli toisen pueblon intiaani Manuel
mieltyi Lagunaan, se oli seutua, jossa intiaanit
nauroivat ja lauloivat työsken-iiellessäänkin.
Oli onnellinen sattuma,
e t t ä Valkoisen Kukan isä oli eräs Lagunan
etevimpiä laulajia. »Hän ei vain
laulanut, vaan vielä sävelsikin monia
auluja erikoisiin tilaisuuksiin. Pian
än ja Manuel huomasivat, että. heillä
li yhteinen kiintymys musiikkiin.
Vähän senjälkeen^uin Valkea Kukka
*a Manuel olivat menneet naimisiin ja
neet ensimmäisen lapsensa, luki Ma-uel
ilmoituksen myytävänä olevasta
onografista. Heti hän päätti, että haen
tuli saada tuo kone, jonka avulla
voisi pelastaa kansansa laulut.
Noudattaen ankaraa taloudellisuutta
i säästäen jokaisen mahdollisen pen-palkastaan
Manuel kykeni maksa-aan
ensimmäisen maksuerän koneen
innasta, ja monen kuukauden kulut-a
hän saattoi maksaa viimeisen erän
sai omakseen fonografin. Näin hän
"i ottanut ensi askelen unelmansa to-euttamiseksi.
\ Seuraava askel ei ollut sen helpompi,
|unnes hän lopulta sai luvan pueblon
bvo\'altaisihimiIta henkilöiltä merkitä
^uistim heidän pyhät laulunsa. Ei ollut
niinkään helppoa saada intiaanilaulajia
laulamaan tähän uudenaikaiseen koneeseen.
Manuel teki pitkiä matkoja, vei
laulajat autollaan kotiinsa, syölti^heiiä
ja merkitsi muistiin heidän laulunpa
vieden lopuksi heidät lakaisin heidän
puebloonsa, .^e oli hidasta ja voimia-kysj^^
ää työtä. Nykyisin intiaanit-^^ih-tautuvat
aivan toisin tähän asiaan. Zu-nin
pueblon kuvernööri esimerkiksi p>'y-si
äskettäin Manuelia lulemaan Zuniin
ja tekemään muistiinpanoja joistakin
heidän uiuinaisista lauluistaan. Iniiaa-iiilaulajat
ryhmissä j a yksittäin etsivät
Manuelin käsiinsä ja pyytävät häntä
muistiiamerkitsemään heidän laulujaan
j a säveliään.
Laulujen keräilyn lisäksi Manuel joka
viikko yhtenä^ päivänä esitelmöi AI-buquerquen
kansakouluissa ensimmäisistä
amerikkalaisista. Manuel kulkee
' koulusta toiseen, joissa hänet innokkaat
lapset vastaanottavat, Hän aloittaa
kertomalla heille naapuri-intiaaneista,
joita he näkeyät usein kaupunkinsa
kaduilla selittäen lapsille, kuinka nämä
intiaanit elävät ja mitähe tekevät. Sitten
hän kertoo heille,intiaanien eläintarinoita.
Senjälkeen hän offettaa lapsille
inUaanitanssienaikei^ta.. Nuoret pitävät
hänen tunneistaan ja pyy taa, ät - häntä
jatkamaaavidä.^ittettkin, kun oppitunti
on jo lopussa. .Manueltoivoo, että tämäntapaista.
kans:intiedon alaa käsittelevää
opetusta: annettaisiin muuallakin
Yhdysvalloissa.
Paremmat välineet ovat syrjä>-ttäueet
nykyisin' Manuelin alkuaikoina käyttämän
sanelukoneen. Vaikka Manuel yhä
on toimessiian iniiaanitoimislossii ja esi-
. ielmöi kaupunjrin kouluissa, häneiiä on
kodissaan muoioutu-.r.assa pienoinen Hi-ivcyriiys,
joka nojautuu hänen muistiin-merkintöiliinsä.
Hän kutsuu sitii Tom-iop.
i-studloksi. Yriiys on perheliike-toimi,
.jossa hänen vaimonsa hoitaa liikesuhteet
ja hänen kolme pikku tytär-tään
auttajat heitä.
N) kyisin Tomi oni-levyt ovat löytäneet
ystäviä kaikkialla Yhdysvalloissa ja
use i ssa K u roopa tik in maissa. Mutta sy-däntäiämmitiiivintä
on tietää, että Amerikan
intiaanit itse ovat haltioituneita
^ja aina innokkaita iiuulemaan levyiltä
omia laulujaan. Kun Manuel vieraHi
kotipaikkakunnallaan San Juanissa,
puolisen tusinaa intiaania piiritti hänet
ja Iie pyysivät liiintä soittamaan heille
lei^jään. Monet intiaanit San Juanissa
ovat ostaneet oniia levysoittajia, ja Manuel
kulkee talosta i;doon kasvavan le-
. vyvarastonsa kanssa soittaakseen heille
intiaani! auluja.
Mainitkaamme vain muutamia näistä
lauluista, kuten Navajo Feaher Dance,
Smip Dgju;;e Songs ja maineikas Yeibec-hai.
Jemez on t^ustettuna kuuluisilla
Hoop Dance-lauhiiltaan, Laguna Corn
Grirtding-lauluillaan, San Juan Rain
" ftäces-lauluillaan ja San Felipe Buffalo
Dance4auluillaan.
Näin on nuoren intiaanipojan unelma
toteutunut ja Amerikan intiaanien la,u-lut
ja kansantietous ovat säilytetyt tuleville
sukupolville.
IHME MILANOSSA"
(Italialainen elokuvaohjiaja, joka
saavuta kuuluisuutta elokuvallaan
"Polkupyörävaras*', ja Jonka uusi
elokuva/'Ikme Milanossa', esitetään
näinä päivinä ensikerran Anu rikassa^
New Yorkin IVorld-teatterissa, selittää,
mikä sai hänetvalmisfu maan tämän
elokuvan.)
• « *
Mikä sai minut valmistamaan Ihme
Milanossa"?
Kysymys on yksinkertainen, mutta
vastaus ei — ei sittenkään xäikka tutkin
itseäni saadakseni uudelleen kiinni
"henkisen tilan*, joka edelsi **^Ihme
Milanossa"-konseptia ja oli minussa koko
sen tuottamisen ajan.
Ehkä siksi, koska todellisuus tavallisesti
on läpimitaltaan erilainen. Me aina
luenome saduissa itsevaltaisesta rikkaasta
ja sydämettömästä miehestä ja nöyrästä
kerjäläisestä joka on alistunut
kohtaloonsa mutta lopulta voittaa. Lukuun
ottamatta tämän sadun lumoavaa
laatua Cesare Zavattinista, minua viehätti,
kuten minulle on tavallista^jnuo-ren
pojan. Toton, humanismi.
Kuten minä itsekin, niin m} ös Toto
pyrkii valikoimaan iloisia, optimistisia,
myönteisiä näkökantoja elämästä ja hylkäämään
muut — mahdolli.=:c?t: siksi,
että niitä ei tunneta tai ymmärretä.
Nämä näkökannat tulevat t:;iteilijan
ihanteellisen maailman aineeksi ja rii-nolliseksi
iuspirationiksi. Ne ovat hänen
ilmaisumotivejaan. Jos hän on taiteilija,
teatteri- tai kirjamies tai — kuten
minun tapauksessani — elokuvaohjaaja,
sellainen mies joutuu antamaan
niille merkityksen ja arvon oman erikoisen
taiteensa muodon kautta.
Ottaen huomioon "Ihme Milanossa"
epätavallisen materiaalin, se antoi probleemin
sekä muodossa että tyylissä —
tarjoten niinulle uuden lähestymismahdollisuuden,
elokuvaväiityksen uuden
käytännön.
Se on tarina jolva pysyy kauttaaltaan
sadun ja todellisuuden välisessä ilmassa.
Ihmiselementtiä vastassa esiintyy
"ilmasto" missä' ihmiset elävät. Heidän
ymmärrykssensä, heidän käyttäytymisensä,
jopa heidän kohtalonsa on enemmän
sukua pohjolan legendojen laadulle
— Andersenin esimerkiksi — kuin
meidän omalle nykyiselle todellisuudellemme.
"Ihme Milanossa"-elokuvan kerjäläiset
ovat omalla tavallaan onnellisia miehiä.
Juuri siksi koska he ovat perinnöttömiä,
he kykenevät nauttimaan — kuten
enimmät nykyajan ihmisistä eivät
enää voi — talviauringon säteitten elävästä
lämmöstä, auringonlaskun yksinkertaisesta
runoudesta. He soivat tervehtiä
vettä St. Francisin puhtaalla
ilolla.
Köyhiä kylläkin — mutta ei itsesääli-viä.
Ei taistelussa niinkutsutun yhteiskunnan
kanssa, vaan le!riyt3'ne!nä sen
rajoille itsevalitsemansa tarpeittensa yk-sinkertaistuttanusprostssin
kau t ta.
Enemmän kuin kenellelcään muulle,
kuuluvat nämä niille joista ihmeitä tulee.
Ne sopeutuvat helposti ihmeteltävään.
He uskovat heti ihnieisiin, i ;^
suurimmalla helppoudella — johdonn^S-^
kaisena ratkaisuna heidän todellisiin
probleemeihinsa, ja toisinaan halunsa
tyydytyksenä olla rähän tai ei mitään
tekemistä elämänsä todellisten tarpeitten
tyydyttämiseksi.
Sandra Scott ja Lorne Gnaic Torou'
tosta esantyvät Shol^tspcarcn OthcUon
kuolinkohtauksessa. ]iIolcmmaf tiäyffc-
Ujät esUtävät pääosiii Othf!!os.<a, p:ikä
esite'tään Canada/! 1 lc?srt7dwssa M
kuun 6 p:n iltana K'clh S—JO.
Seitsoiniiii tuntia kesti
puheli nkcski!steln
iiriis i 7-vuotias t y t tö ja liänen pu>ika-tutlavansa
Los .Vni;elesissa ovut saavuttaneet
kaiken todennäki)!.syyden mu-kaa
n "maailmanenuä ty ksen roina n tt ises-sa
pulielinkeskustelussa.
jVUmanvaaloa kaunotar, joka kieltäytyi
antamasta nimeään sanomaleiitimie-hille,
meni puhelinkoppiin, maksulliseen
puhelimeen eräänii aamuna kello S
ja puhui yhteen menoon kello 3.30 saakka
iltapäivällä — siis 7 tuhtia ja 30 minuuttia.
Puhelinkoppi oH Kd Nixon-nimisen
lukkosepän liikkeen vieressä,
kun tyttö oli puhunut puoliseen s.iak-ka
seisaaltaan, vei Vx\ hänelle tuolin.
Tyttö loi kiitollisen katseen Ediin, otti
paperipussista eväänsä ja. alkoi syödä,
mutta puhui silti koko ajan. Iltapäivällä
alkoi ihmisiä kerääntjii puhelinkopin
eteen ja Ed, joka haistoi kysy-mj'lvsessii
olevan ennätyksen puhelinkeskustelussa,
soitti paikalle sanomaleh-timiehiä.
Kun t3'ttö viimein lopetti puhelunsa,
utelivat sanomalehtimiehet, mitä'asiaa
hänellä oH niin pitkälti j^oika-ystävänsä
kanssa, vastasi tyttö kainosti:
''Me rakastamme toisiamme hirmuisesti.''
Vesi osoittautui öljyksi! He riemuit-
.sevat. Se tulee liekiksi. Se antaa valoa
heidiiji ennen pimei.siin Öihinsä. Miehet
voivat lentää ilman halki luudanvarrella!
Oikea i:unc tehdäkseen nal-kiiisen
onnelliseksi!
Toto suorittaa näilii iJimeitii kuin mieletön,
ja luonnollisesti liän suorittaa nii*
tä niiden hyväksi jotka em'ten tarvitsevat
—. kvtyhien. \ii!}iemaiiiitut toisinaan
unelmoivat.yluä viattomasti kuin
suuret lapset, vaatien ei ainoastaan sitä
mikä tyydyttää heidän aineellisia tarpei- •
taan ja lievittää heidän köyhyyttäi^n,
mutta m3-öskin 3-litsevuotavia asioita
jotka .saattavat pinnallisesti tuntua lapsellisilta,
mutta edustavat heidän salaisia
toiveitaan — siis. kaappi, mutta
myöskin }ev3'n soittaja, rahaa ja myöskin
rimpsuisia vaatteita.
Ja niin kaikilla "Ihme Milanossa" tapahtumilla
on t3ami laatu ja iloisuus;;
pahansuopaisuutta ci ole, eikä kateutta
tni kostonhalua.
Täliim ailieeseen ja tähän tarinaan
minä yritin sovelluttaa tyyliä joka olisi
kaiki.-ta sopivin. Clairin ja Chaplinin
mestarillinen taide .«samalla kertaa viehätti
sekä tympäisi minua; minä vaistosin
lumouksen ja vaaran. Lopulta tulm
vakuutetuksi siitä, että minun on otettava
oma keskitieni. -Minun asiani ei
ole sanoa — enkä voisi vaikka tahtoisinkin
— e t t ä tämä tie olisi uusi taikka virheetön.
Kuten aina, se on yleisö, se
on te, joiden täytyy ratkaista olenko onnistunut
tai ei.
Lauantaina, lazmnikuun 26 päivänä, 1952 Sivu 3
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, January 24, 1952 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1952-01-24 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki520124 |
Description
| Title | 1952-01-24-03 |
| OCR text |
D O R O T H Y L . P I L L S B I J R Y:
iuindisid Amerikan intiädni äu ujd
A =ME-Rl::v .'N-intiaamt lauloivat i i y -
kyisen ^ .-idv:: valta in lounaisosassa
kauan enne; ^ ..iiii ensininiäinen euroop-
• palaillen ilmestyi -dran^aättisissa olosuhteissa
karu. Jeu biekka-aavikkojen takaa.
Amerikan intiaanit laulavat tänä pii ivanakin
näillä seuduin vanhoja laulujaan,
• jotka ovat s\-ntyneet silloinj kun maailma
oli t i e l ä nuori. Ja vaikeina aikoina
he veivät nämä laulut ja pyliat säveleet
maan alle Kivaansa — juhlapyliäkköön-sä
tai kätkivät ne sydämensä syvirnpaiin
sopukkaan. 'Nykyäänkin elävät nämä
laulut uhmaten aikaa New Mexicon valtiossa
Zunin punaisilta vuorilta aiim
Taon pyhiin lehtoihin asti. Amerikan
intiaanien rikkaasta perinnöstä ovat nämä
laulut, olleet - vähimmän nykyajan
vaikutuksille alttiina.
Näiden-laulujen säilymiseen on myötävaikuttanut'
erikoisesti nuori amerikkalainen
intiaani Manuel Archuleta San
Juanin pueblosta; joka ei ole kaukana
New Mexicon kaupungista Santa Festa.
Poikasena hän oli kiinnostunut kansansa
muinaisista lauluista ja sävelmistä ei-löi
koskaan voinut kuunnella niitä tarpeekseen.
: H a n kulki kylästä ^ toiseen
juhlallisten tanssimeiiojen tapahtumisai-koina
ja kuiinteli -ylevän runolHsia sanoja
ja vanhojen sävelmien .ilmeikkäitä
rytmejä. 'Miitta vuosi vuodelta Manuel
pani merkille, e t t ä jotkut vanhoista lauluista
hävisivät samalla kuin vanhat ihmiset,
jotka niitä osasivat, samoin hävisivät.
Kun kuolema soitti "kolkkoja
kehojaan vanhoille intiaaneille, heidän
mukanaan .ipeniyät hautaan sävelmät,
jotka vain he tunsivat.
Manuel meni, opiskeltuaan kaksi
vuotta Nevi^ Mexicon yliopistossa, toimeen
Yhdysvaltani hallituksen intiaani-asiain
toimistoonj joka on New Mexicossa.
Samassa toimistossa työskenteli in-tiaanineitonen,
josta sittemmin tuli hänen
vaimonsa. Hänen intiaaninimensä
o!i suomennettuna Valkoinen 'Kukka ja .
hän oli kotoisin Lagunan pueblosta. ^
IManuel teki useita matkoja Lagu-naan-
tavatakseen Valkoisen Kukan vastahakoiset
vanhemmat saadakseen luvan
naida heidän tyttärensä — hän kun itse
oli toisen pueblon intiaani Manuel
mieltyi Lagunaan, se oli seutua, jossa intiaanit
nauroivat ja lauloivat työsken-iiellessäänkin.
Oli onnellinen sattuma,
e t t ä Valkoisen Kukan isä oli eräs Lagunan
etevimpiä laulajia. »Hän ei vain
laulanut, vaan vielä sävelsikin monia
auluja erikoisiin tilaisuuksiin. Pian
än ja Manuel huomasivat, että. heillä
li yhteinen kiintymys musiikkiin.
Vähän senjälkeen^uin Valkea Kukka
*a Manuel olivat menneet naimisiin ja
neet ensimmäisen lapsensa, luki Ma-uel
ilmoituksen myytävänä olevasta
onografista. Heti hän päätti, että haen
tuli saada tuo kone, jonka avulla
voisi pelastaa kansansa laulut.
Noudattaen ankaraa taloudellisuutta
i säästäen jokaisen mahdollisen pen-palkastaan
Manuel kykeni maksa-aan
ensimmäisen maksuerän koneen
innasta, ja monen kuukauden kulut-a
hän saattoi maksaa viimeisen erän
sai omakseen fonografin. Näin hän
"i ottanut ensi askelen unelmansa to-euttamiseksi.
\ Seuraava askel ei ollut sen helpompi,
|unnes hän lopulta sai luvan pueblon
bvo\'altaisihimiIta henkilöiltä merkitä
^uistim heidän pyhät laulunsa. Ei ollut
niinkään helppoa saada intiaanilaulajia
laulamaan tähän uudenaikaiseen koneeseen.
Manuel teki pitkiä matkoja, vei
laulajat autollaan kotiinsa, syölti^heiiä
ja merkitsi muistiin heidän laulunpa
vieden lopuksi heidät lakaisin heidän
puebloonsa, .^e oli hidasta ja voimia-kysj^^
ää työtä. Nykyisin intiaanit-^^ih-tautuvat
aivan toisin tähän asiaan. Zu-nin
pueblon kuvernööri esimerkiksi p>'y-si
äskettäin Manuelia lulemaan Zuniin
ja tekemään muistiinpanoja joistakin
heidän uiuinaisista lauluistaan. Iniiaa-iiilaulajat
ryhmissä j a yksittäin etsivät
Manuelin käsiinsä ja pyytävät häntä
muistiiamerkitsemään heidän laulujaan
j a säveliään.
Laulujen keräilyn lisäksi Manuel joka
viikko yhtenä^ päivänä esitelmöi AI-buquerquen
kansakouluissa ensimmäisistä
amerikkalaisista. Manuel kulkee
' koulusta toiseen, joissa hänet innokkaat
lapset vastaanottavat, Hän aloittaa
kertomalla heille naapuri-intiaaneista,
joita he näkeyät usein kaupunkinsa
kaduilla selittäen lapsille, kuinka nämä
intiaanit elävät ja mitähe tekevät. Sitten
hän kertoo heille,intiaanien eläintarinoita.
Senjälkeen hän offettaa lapsille
inUaanitanssienaikei^ta.. Nuoret pitävät
hänen tunneistaan ja pyy taa, ät - häntä
jatkamaaavidä.^ittettkin, kun oppitunti
on jo lopussa. .Manueltoivoo, että tämäntapaista.
kans:intiedon alaa käsittelevää
opetusta: annettaisiin muuallakin
Yhdysvalloissa.
Paremmat välineet ovat syrjä>-ttäueet
nykyisin' Manuelin alkuaikoina käyttämän
sanelukoneen. Vaikka Manuel yhä
on toimessiian iniiaanitoimislossii ja esi-
. ielmöi kaupunjrin kouluissa, häneiiä on
kodissaan muoioutu-.r.assa pienoinen Hi-ivcyriiys,
joka nojautuu hänen muistiin-merkintöiliinsä.
Hän kutsuu sitii Tom-iop.
i-studloksi. Yriiys on perheliike-toimi,
.jossa hänen vaimonsa hoitaa liikesuhteet
ja hänen kolme pikku tytär-tään
auttajat heitä.
N) kyisin Tomi oni-levyt ovat löytäneet
ystäviä kaikkialla Yhdysvalloissa ja
use i ssa K u roopa tik in maissa. Mutta sy-däntäiämmitiiivintä
on tietää, että Amerikan
intiaanit itse ovat haltioituneita
^ja aina innokkaita iiuulemaan levyiltä
omia laulujaan. Kun Manuel vieraHi
kotipaikkakunnallaan San Juanissa,
puolisen tusinaa intiaania piiritti hänet
ja Iie pyysivät liiintä soittamaan heille
lei^jään. Monet intiaanit San Juanissa
ovat ostaneet oniia levysoittajia, ja Manuel
kulkee talosta i;doon kasvavan le-
. vyvarastonsa kanssa soittaakseen heille
intiaani! auluja.
Mainitkaamme vain muutamia näistä
lauluista, kuten Navajo Feaher Dance,
Smip Dgju;;e Songs ja maineikas Yeibec-hai.
Jemez on t^ustettuna kuuluisilla
Hoop Dance-lauhiiltaan, Laguna Corn
Grirtding-lauluillaan, San Juan Rain
" ftäces-lauluillaan ja San Felipe Buffalo
Dance4auluillaan.
Näin on nuoren intiaanipojan unelma
toteutunut ja Amerikan intiaanien la,u-lut
ja kansantietous ovat säilytetyt tuleville
sukupolville.
IHME MILANOSSA"
(Italialainen elokuvaohjiaja, joka
saavuta kuuluisuutta elokuvallaan
"Polkupyörävaras*', ja Jonka uusi
elokuva/'Ikme Milanossa', esitetään
näinä päivinä ensikerran Anu rikassa^
New Yorkin IVorld-teatterissa, selittää,
mikä sai hänetvalmisfu maan tämän
elokuvan.)
• « *
Mikä sai minut valmistamaan Ihme
Milanossa"?
Kysymys on yksinkertainen, mutta
vastaus ei — ei sittenkään xäikka tutkin
itseäni saadakseni uudelleen kiinni
"henkisen tilan*, joka edelsi **^Ihme
Milanossa"-konseptia ja oli minussa koko
sen tuottamisen ajan.
Ehkä siksi, koska todellisuus tavallisesti
on läpimitaltaan erilainen. Me aina
luenome saduissa itsevaltaisesta rikkaasta
ja sydämettömästä miehestä ja nöyrästä
kerjäläisestä joka on alistunut
kohtaloonsa mutta lopulta voittaa. Lukuun
ottamatta tämän sadun lumoavaa
laatua Cesare Zavattinista, minua viehätti,
kuten minulle on tavallista^jnuo-ren
pojan. Toton, humanismi.
Kuten minä itsekin, niin m} ös Toto
pyrkii valikoimaan iloisia, optimistisia,
myönteisiä näkökantoja elämästä ja hylkäämään
muut — mahdolli.=:c?t: siksi,
että niitä ei tunneta tai ymmärretä.
Nämä näkökannat tulevat t:;iteilijan
ihanteellisen maailman aineeksi ja rii-nolliseksi
iuspirationiksi. Ne ovat hänen
ilmaisumotivejaan. Jos hän on taiteilija,
teatteri- tai kirjamies tai — kuten
minun tapauksessani — elokuvaohjaaja,
sellainen mies joutuu antamaan
niille merkityksen ja arvon oman erikoisen
taiteensa muodon kautta.
Ottaen huomioon "Ihme Milanossa"
epätavallisen materiaalin, se antoi probleemin
sekä muodossa että tyylissä —
tarjoten niinulle uuden lähestymismahdollisuuden,
elokuvaväiityksen uuden
käytännön.
Se on tarina jolva pysyy kauttaaltaan
sadun ja todellisuuden välisessä ilmassa.
Ihmiselementtiä vastassa esiintyy
"ilmasto" missä' ihmiset elävät. Heidän
ymmärrykssensä, heidän käyttäytymisensä,
jopa heidän kohtalonsa on enemmän
sukua pohjolan legendojen laadulle
— Andersenin esimerkiksi — kuin
meidän omalle nykyiselle todellisuudellemme.
"Ihme Milanossa"-elokuvan kerjäläiset
ovat omalla tavallaan onnellisia miehiä.
Juuri siksi koska he ovat perinnöttömiä,
he kykenevät nauttimaan — kuten
enimmät nykyajan ihmisistä eivät
enää voi — talviauringon säteitten elävästä
lämmöstä, auringonlaskun yksinkertaisesta
runoudesta. He soivat tervehtiä
vettä St. Francisin puhtaalla
ilolla.
Köyhiä kylläkin — mutta ei itsesääli-viä.
Ei taistelussa niinkutsutun yhteiskunnan
kanssa, vaan le!riyt3'ne!nä sen
rajoille itsevalitsemansa tarpeittensa yk-sinkertaistuttanusprostssin
kau t ta.
Enemmän kuin kenellelcään muulle,
kuuluvat nämä niille joista ihmeitä tulee.
Ne sopeutuvat helposti ihmeteltävään.
He uskovat heti ihnieisiin, i ;^
suurimmalla helppoudella — johdonn^S-^
kaisena ratkaisuna heidän todellisiin
probleemeihinsa, ja toisinaan halunsa
tyydytyksenä olla rähän tai ei mitään
tekemistä elämänsä todellisten tarpeitten
tyydyttämiseksi.
Sandra Scott ja Lorne Gnaic Torou'
tosta esantyvät Shol^tspcarcn OthcUon
kuolinkohtauksessa. ]iIolcmmaf tiäyffc-
Ujät esUtävät pääosiii Othf!!os. |
Tags
Comments
Post a Comment for 1952-01-24-03
