Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 10, 1951

              I. Fiillington:
(KA UXOKlRJALLfXEX VIIKKOLEHTI)
liTEKKT. the only Finnish literary weekly in Canada.
E»ublished and printed by the Vapaus Publishing Company
Limited, 100-102 Ehn Street West, Sudbury. Ontario. •
Registered at the Post Office Department, Ottawa, as second
class mater.
Liekki ilmestyy jokaisen viikon lauantaina 8 si^Tiisena. sisältäen
parasta kaunokirjallista ja tieteellistä luettavaa.
OILAUSHINNAT:
1 vuosikerta . . . . . . .$3.00
6 kuukautta 1.75
3 kuukautta l.OO
Y H D Y S V A L T O I H I N :
1 vuosikerta $3.75
6 kuukautta 2.25
S U O M E E N J A I V I I J U A L U E : U L K O M A I L L E
1 vuosikerta $4.50 6 kuukautta . .— .$2.50
I L S I O I T U S H I N N Ä T :
75 senttiä palstatuumalta. Halvin kiitosilmoitus $3.00. Kuole-manilmoitus
$3.00 ja sen yhteydessä julkaistava muistovärsy
$1.00 ja kiitos $2.00. Kirjeenvaihtoilmoitukset $1.50. Erikois­hinnat
pysj'vistä ilmoituksista. Tilapäisilmoittajien on lähetet­tävä
maksu etukäteen.
Asiamiehille myönnetään 15 prosentin palkkio.
K a i k k i Liekille tarkoitetut maksuosoitukset on ostettava kus­tantajan
nimeen: Vapaus Publishing Company Limited.
Kustantaja ja painaja: Vapaus publishing Company Limited,
100-102 E l m Street West, Sudbvuy, Ontario.
Toimittaja: J . W. Saari. ' .
Liekkiin aiotut kirjoitukset osoitettava:
LIEKKI P. O . B O X 69 S U D B U K Y , O N T .
Liek'ki on ^saanut viime aikoina kirjeitä — sanokaamme suo­raan
~ protestikirjeitä muuttuneen asunsa johdosta. Toisia on
myöskin tullut niyönteisiä, eli siis sellaisia, joissa on 'kannatettu
muutosta. Mutta hucmatta-va osa kuitenkin on ollut sitä vas­taan.
\'hdeltä puolelta tämä ••kansannousu" on terveellistä, sillä se
osoittaa, kuinka Liekin laskijat cn-at kiinnostimeita siitä, mitä
lehdelleen tapahtuu. X i i n se pitääkin olla, että mikäli huomataan
lehdessä vilcaa olevan, siitä tulee huomauttaa j a tehdä se ajallaan..
Voimime nyt sanoa, että tämä, kysymys otetaan tarkan harkin­nan
alaiseksi tällä vifkolla ja se käsitellään niillä perusteilla,
mitä ilmenee muutokseni johdosta saapuneissa kirjeissä. Tietenkin
on liian aikaista sanoa, minkälainen ratkaisu asiassa tulee, mutta
toivotaan kuitenkin sen tyydyttävän kaikkia L i e k i n lukijoita.
Tämä siis tästä asiasta.
Etusivulla julkaistaan tiedotus amerikkalaisille Liekin tilaajille,
kun he valittavat, etteivät ole saaneet iLiekkiä iiseaan \iikkcon.
Tiedotusta 'kiTJoittaessarcme emme ti€n(n3rt, että amerikkalaisten
lebtien saantiin <m vaikuttanut suuresti se, että siellä käytiin
viime »kuussa rautatieläisten lakko. Jarrumiehet olivat ihossa
ja -se sai aikaan sen, että postia, samoinkuin muutak-n tavaraa,
mitä rautateillä kuljetetaan, paikkaantui joillekin pääteasemille
niin paljon, että sen; ruuhkan selvittäimineoi! öttaä luonnollisesti
jonkin aikaa. Sanomalehdet postissa luokitellaan vähemmän tär­keiksi,
sillä vain kirjeet kuulu\'at ensiluokan postiin, joka toimi­tetaan
perille ensin ja vähemmän tärkeä postimateriaali sitä
mukaa kuin tilanne antaa p«riksi. Tässä on >'ksi ja vaikuttavin
sy>', miksi niin monet amerikkalaiset eivät ole saaneet Liekb"ä
\iime aikoina. Ellei myöhästNTiyt posti ole vieFä saapunut, niin
on paras ryhtyä ottamaan postilaitoksesta selvää.
Tässä yhteydessä voimme a-ielä mainita, että milloin hyvänsä
tapahtuu epäsäännöllisy\4;siä postin suhteen — ja erikoisesti
mikäli Liekin saanti on'k}-s>-myksessä Yhdysvaltain puolella ja
Canadassakin. tulee asianomaisten kääntyä ensin oman posti­toimistonsa
puoleen ja vaatia, että se ryhtyy tutkimaan, mistä
epäsääimöllinen postinkoilku johtuu. \*ain täten menetellen saa­daan
asia korjaantumaan. Liekki jähtee liikkeestämme sään­nöllisesti
jcka keskiviikko, jolloin se painetaan, paikalliseen postiin
ja mikäli tiedämme, Fähtee se sieltä edelleen niin pian kuin muukin
posti imääräpaikkoihinsa.
Huoniasimme tiistain Vapaudesta, että lehtiliikkeemme tarjoaa
hyvää 'kirjallisuutta 50 prosentin alennuksella. Nämä kirjat ovat
vanhempia, jo joitkin aikaa varastossamn-se olleita, mutta silti
ovat hj-^^ää luettavaa sellaisille, jotka eivät ole niitä lukeneet.
Ne o\-at myöskin n.vt halvennuksessa ollen mainioita sellaisille,
jotka kemäivät omaa kirjastoaan.
Tässä numeiVxssa meillä ei ole tilaisuutta julkaista halvennus-kirjain
luetteloa, suutta t^mme sen seuraavassa numerossa. Luet­teloon
kannattaa tutustua, sillä se tarjoaa todella hv-\iiä lukemista
hah\>illa hinnoilla. Har\x>in nykyaikana on halvennuksia, joita
todeUa widaan halvennuksiksi sanoa, mutta n\-t on sellainen
tilaisuiiis tarjolla, että se hyödyttää jokaista kaunokirjallisuuden
harrastajaa ja antaa jokaiselle mahdollisuuden osallistua h>-vän
kirjallisuuden hankintaan. Siitä kuullaan paremmin ensi aiikoUa.
31 12—59,
K T R J . A L M A J O H N S ON
M I N U N täytyis' runo saada
kucron jäsenistä,
mutt' on pääni tekaisin
j a sanat eksyksissä.
Ehken silti sattumalta
- löydän tukikohdan,
joka pääni selvittää
j a ajatu/ksein johtaa.
K e r t t u meillä jcihtajana
kauan jo on ollut,
kait jo kolmetoista -vuotta
on tilillensä tullut.
S i l t i hän on hj-mysuu
j a aina auttavainen,
ei koskaan pahanilkinen,
61 myöskään toruva inen.
A i r i - n e i t i säestykret
somat meille soittaa,
se sydänjuuria kutkuttaa
ja tunteet meiltä voittaa.
L i i s i laululintusemme,
sopraanon kanta j u u r i ,
on ääni niinkuin leivosen
j a sydämensä suuri.
Häntä A l m a autteleepi
j a Stenbackan tytöt somat,
pitkät niinkuin pylväliät
j a (Vielä äidin omat.
Meeri Nurmi nopeasti
alton äänet opipii.
M i n i Vainion j a Ainon
kanssa Ihyvin sopii.
iMinä itse mukana
myös aina olla (koitan,
ihyvä, joukon jatkona,
ma timnustusta voitan.
Tenorit ne täpäkkänä
tahtois myöskin olla,
m u t f jcs nuotit kotiin unohtuu,
n i i n o n k u i n viitosnolla. *
Nurmen päälle nuokkuvat
j a Nienten nenät soutaa,
Ketola ja Kekäläinen
myöskin harhaan joutaa.
Yrjö Mutta mahtavasti
basscn paukuttelee.
Jussi Sato vierellänsä
häntä säestelee.
K a t a j a se kantajum-i
paras tahtois olla.
mutta myöskin tila täytj-j^
olla Kalervolla.
N i i n k u i n tänään näette,
en kehu aivan suotta
j a laulukuoron puolesta
toivon Hyvää Uutta Vuotta!
H Ä N E N T Ä Y T T Ä E S S Ä Ä N 65
V U O T T A
S A K I L L A me näin
t u l t i in niinkuin yllättäin —
eipä tuo liene suotta^
olethan elänyt jo 65 vuotta.
Siksipä kängin kokosimme,
itsemme täime mäelle
raahasimme,
että voimme toivottaa
oikein kädestä pitäen onnea.
S i i s elähän vaikka, kiusalla,
että vuosia tulee täysi sata
j a vaikka y l i k in lipsahtaa,
ktm ei ole kiirettä ihuilaamaan.
No, siinähän sitä olikin,
mitä sanoa m i n im pitikin,
mutta voin vielä jatkaa vähän,
olisi noloa lopettaa tähän.
Mennäänpä ajassa taaksepäin,
kun Suomesta tulit tänne näin.
Rautatiellä ensin aihersit.
pitkää Siipiaaria rakensit.
Menihän siinä aikaa rutkasti,'
vaiks^iet elänyt kovin pulskasti.
Talvella kiusas* tuiskut ja
pakkaset,
kesällä kärpäset ja hyttyset.
Siksipä läihdit tallustamaan,
katselemaan suurta Canadaa,
vaan kauan et jouten ollutkaan,
kun ij-äidyit balastuskcmpparxiaan.
Vaan kalastuskaan ei vedellyt,
mikä lie verkotkin repinyt.
Pienet kalat meni läpi silmien
j a isommat re^ättyjen reikien.
V i k a lie odlut komppaniassa
myös,
sillä kalkki ei olleet yhteistyös.
Toisten pussi ei ainakaan
laihtunut,
jos ei sinunkaan pussisi lihonut.
Lienenkö näihiyrt unta vai.
useita aikoja vielä sai
maksella krosserilaskuja
silloinen kalastuskomppania.
V a a n etpä joutanut suremaan,
aloit toisia töitä puskemaan,
koska kalaonni ei parane,
vaan eihän kalat j&TFessä pahene.
Menit sitten i u i v a a n telakkaan,
laivoja sinne xakentanxaan,
; a L A N C H E tiesi olevansai leski
^ muutaman timnin kuluttua.
Hän tarkasteli i>eilistä omaa
kuvaansa' j a näki kovan j a katke­r
a n naisen kasvot. Kaimeus ja
nuoruus olivat ikuisesti Icadan-neet
siitä suloisesta ts^östä, jcka
oli kaksikymmentä vuotta sitten
mennyt naimisiin Anthony M a i t -
landin kanssa. Kukaan ei clisi
enää. uskcnut, että hän oh. a i k o i ­naan
ollut lupaava elokuvatähti.
Hänen hjmynsä muuttui jul­maksi
a j a t ^ e s s a a n tältä. Silloin,
kaksikjmmentä vuotta sitten, j o l ­l
o in hän itse oli ollut kahden­kymmenenviiden
ikäinen, cli hä­nellä
ollut valinnan varaa, mutta
koska hän ei nakastanut ketään
noitai hienoista nuorista miehistä,
v a l i t s i hän Anthony Maitlandin.
Hän oli viisikymmentäviisivuotias
miljconamies ja hänellä» c l i heik­ko
sydän. Hän oli itse sanonut
sen ja iliä-nen lääfcärinsä oli i l ­moittanut,
ettei ihänellä olisi enää
jäijelläv montakaan vuotta. Tä­män
armonajan oli Blanchen
määrä kullata- ja purppuroida.
Sen jälkeen voisi hän hankkia it­selleen
kaikkea mitä, halusi ja
kustantaa itselleen kaipaamansa
ylellisen elämän ja — ehkä on­nenkin.
M u t t a lääkilrit olivat ereht}--
neet ja Blanche oli joutimut k a h -
denksmamenen .\-uoden ajan seu­raamaan
miestään hotellista ho­telliin
j a maasta toiseen ajamas­sa
takaai terveyttä, joka p5syi a i ­n
a yhtä loitolla. J a nämä •vuo­det
olivat uurtaneet ankaria
juonteita hänen kasvoihinsa.
Anthonyn makuuhuoneen cvi
avautui varovaisesti ja hotelliin
kutsuttu lääkäri viittasi Blan-chea
tulemaan lähemmälksi.
— Isänne o n . . .
— Tarkoitatte mieheni, oikaisi
Blanche kylmästi. Hän ei kuun­nellut
lääkärin heikkoja anteek­sipyyntöjä.
Häntä ärsytti tuo,
että häntä! yleensä luultiin Ant-hon>
m tyttäreksi. Mutta nyt sii­tä
tulisi Icppu. Vihdoinkin.
— Hänellä ei ole enää monta­kaan
hetkeä, sanoi lääriäri. —
• Voimme tietysti vahvistaa hänen
sydstmensä toimintaa, mutta . ..
Elikä haluatte mennä hänen
luokseen.
Antliony maiAasi liikkumatto­mana
vuoteessaan tuijottaen kat­teen.
— Jätän kohta sinut, Blanche.
mutisi hän.
— Mutta Tcny, et saa puliua
ncin. [Blanche tarttui miehensä
kuumaan käteen.
Sairas ravisti päätään. — K o h ­t
a saat .vapaxitesl takaisin, eanoi
* E n vain tiedä varmasti,
montako sait tehtyä valmiiksi.
Vaan et ainakaan sitä surrut,
montako valmiiksi oli tullut,
lauantai-illat ja nyhät ain,
Lassilan saaressa kalastit.
Vaan viimein senkin luikkasit,
laivojen raikennuksen kuittasit,
läksit katselemaan uutta jobia,
josta enempi saisi monia.
Töihin rupesit CN-aarille,
annoit helliä hämärille, paarille,
palkkia hakkasit, simiä myös,
sisu se kasvoi siinä työs.
Seksuunamiehenä ahersit,
huonoja palkkoja korjailit,
viat kun tulit timtemaan niin
päällysmieheksi sinut nostettiin.
Vaan sairaaksi tulit j a väsyit
n i i n ,
sanoit: "Äijän virka menköön
hemmettiin!
Metsästä tulen pois vaikka^
paatilla,
alan töihin Homepaynen
jaartilla.*'
Siinähän olet sitten puskenut,
svitsejä, lamppuja liinaillut,
luntakin scveliellut olet myös —
(hikikin tullut on siinä työs.
laostasi olet tykännyt n i in
aikaa ei ollut panna tupakkiin.
Joskus vain k um salaa nuuskasit,
kun lapiolla lunta pukkailit.
Minullekin sanoit, on mieluista
työtä.
ettei tahdo joutaa päivällistä
syödä,
pikalla i am jäätä hakkasit,
scvelilla sen siioiun nakkasit.
Olisihan mulla paljon kerrottavaa
vielä
mitä olet tehnj-t elosi tiellä,
mutta onhan kertoa kaikesta
suotta,
siis elähän vielä vähintään sata
vuotta.
Toivotan v a i n orniea ja lopetan
tähän,
sillä runoilijan \ikaa on
minussa \'ähätL .
Elä vain iloisena edelleen vielä,
ta\-ataan joskus leveällä tiellä.
Riimitellyt ,
E I N A R H i L L M M J . :
hän heikolla äiänellä.'— öi»,
nyt jo kauemmin 'kuin mir
nun c l i s i pitänyt. Älä •väitä'^!
taan tässä kuolinvuoteeni äl4-?
Tiedän, että monet ovat W ^
minua i£?äiksesi. Mutta olct^'
hyvä minua kohtaan ja minä vt
l u a n olla yhtä hyvä sinime t'-
tän sinulle i a i k e n mitä omi^;:'
useita miljoonia. Eräät tö^
sukulaiseni j a hyväntekevälP
latGkset saavat pienen osau f
mistöstäni. Ethän ole vihaP
minulle? .
Blanche aavisti päätään ja t>f
t i c l l a surullisen näköinen. w
ta hänen sydämensä oli kat£*
— Olen saanut ikaiken, mitä^
toivonut, sanoi hän. M
— Paitsi rakkautta ja onci'
huokasi sairas. Häji laski päW
väsyneesti pielukselle.
Baänche poistui hUjaa iaxo^
ta. Hän meni pehmeillä matte-^
peitettyyn h a l l i in ja katsellesj
suurista ikkunoista ulcs, .w
(hän olevansa vapaa. Häii ^
ravintolaan, mutta, oli tusldng.
tinyt istahtaa, k u n lääkäri l iy
t i hänelle sanan saapua feiiW
potilaan luo. Hän ncusi nopeas
kalpeana, mutta silti' itsensä Iit'
l i t s e v ä n ä . . .
Ensimmäiset 'kuusi kuukaiit^
Anthonyn i:uoleman jälkeen ?
päsi Blanche nauttien vapaufe'
taan. Hän ei laatinut mitä^
suimnitelmia tulevaisuutta ^
mälläpitäen, mutta iiän a$
tuntea itsen&äl taas nucremm^^
Tosin hänen hiuksissaan oli
harmaa suortava j a silmäkuM
Sään kev-jltä ayppyjä, mutta i;{
nen fca:vonsa olivat pyöristj-cg:
ja hän oli oppinut hymyilemäi'
ilman katkeruutta. Ja loppuje*
lopuksi, ajatteli hän, on palje'
viisaampaa olla neljä nkj-niiK!
nenviiden ikäinen miljcneerikr
kolmenkymmenen ikäinen tyi;l|
tasku.
Hän värjäytti hiuksensa jaC
moittautui erään kauneudeiii&
tospesialistin pctilaakii. It
noudatti luokajärjestelmää iaö
heili. Vaikka Anthony olikin v.sj
nyt hänen parhaat vuoteii;!
saattoi hän kuitenkin miesviuJ
jaiisa raheilla ostaa osan m
ruuttaan t a k a i s i n . . . \
Lohduttautuneena h e i 11 ayir!
Blanche vielä keiTan elämään 4
rikkaana, noin "kDlmissaiymiK-'
nissä ' olevana : vleskenä. HL'
matkusteli, mutta vältti niitä i.
telleja, joita Anthcny oli sucsint]
Hän vältti myösikin naisia^ vaKE-k
i n 'Vanhempia. Hän ei etsicr
kesikustelutilaisuuksia eikä b±
geiltoja, vaan xomantiikkaa f
rakkautta, eikä ihan suinkaani:
lannut rikkauttaan, ;
Hän sai avioliittotarjouks:
Eräs Intiassa paiveleva eveis
tarjosi hänelle ylhäistä nimi
mutta valitettavasti myös ikavu:'
siaan. Eräs amerikkalainen vs!,
tiomies lupasi heti uhrata
monsa avioercn alttaxilli ja ä
kuumaverinen unkarilainen a^•
teUsmies .uhkasi tehdä itsemir
han, ellei saisi htäntä omaksee]
Mutta nämä kaiikki muistutfr
vat Anthonyä. Be olivat jo va:-
hoja mieliiä, jcUla oli harventt
neet hiukset ja jäykistyneet jä»;
net. He elivät kaikki viiöahei'
toja—vieläpä suuremmassa mS,
(Tässä kuin hän. Ja hän oli i?^
valitsijan asemassa eivätkä M
J a niinpä hän sitten valitsiä:^
Hän teki sen famassa hetkeSj
k u n ,ensimmäisen kerran nä,
Alec Staceyn. Alec oli nuori 5,
kaunis — tuskin ikahtakymme-täviittä
vuotta (vanhempi. — >,
hänessä oli runsain mitoin mif
histä voimaa. Hän palautti Blai;
cheri niieieeri-" elokuva-aikoj£
vx>ittojen päivät. j
Hän ei ole i k o ^ a n ollut om^,
lisempi kuin,nyt. ajatteli hän. %
noa, mikä häntäriiuo^»*^"*- .
A l e c i n i l ^ ,
— E n vei tarjota sinulle ^
tään, sanoi Alec, — en nmC,
kuin rakkauteni, mutta sen
kokonaisena ja täydellisenä. .
Alec näytti hämmästyneen
lättyneeltä, kun Blanche kertJ
omiftavansa- Iculfcaa riittävä^;
heille molemmille. J
— Mutta silloin se cn maöt^s
tonta, sanoi Alec. J
— Miten niin? ihmetteli Bi^v
Che. J
— Ihmisethän sanoisivat, e-^.
olen menn?-t naimisiin kansja^j
rahojesi t a k i a . . . .-.i
He menivät kuitenkin naiipS;;,
j a matkustivat faiherrusmatia^ •
Ollessaan ei-äärsä hotellissa, o-.
Alec mennrt halliin enn=nji^-
täi, eikä Blanche heti loyta^',
häntä. SUlcin tarjoutui erasni-.
ri nainen auttamaan Blanc-^;
— Luulen, madame, etta P
kanne meni kadun toiseUe P^;
lelle ostamiaan lehteä, sanoij^
Poikanne.! Blanchen
hämärsi. Hänen täj-tyi
P o i k a n n e . . . Kaikki alkaia ^
alusta. Hän oU luuUut s a a ^
A n t h c n jm rahoilla nuon«?^
t a k a i s i n . . . Mutta hän uea
ettei teän saisi sitä koskaan • •