Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, January 23, 1937

              mmm mm i i i i mm
SI LAUANTAINA TAMÄOKUUN 23 PÄIVÄNÄ Sivu 3
itkänjä] irven
farmareilta
HyräiUyt A. P.
' TKÄLTÄJÄRVELTÄ
^pnniteUaan
'hdenvuotiästa.
Kirj, George Harold
O] |7LBE-joen tyya^^^^^^^ "Hyvä on!" Kraemer rypistää ot-
^ tasaisesti: puksuttaen pieni saansa ja luo pahaaennustavan kat-moottoriadus,
kantaen kahta toisiinsa seensa Ruthia kohti, kysyen kuivasti,
pannan. , ^ ™
*^<tnmtt kt ^' Ää«tö* hoivailemme
svnin l i ' a r m a s t a lasta,
h,r4'»^Jgfl?P> mm hotvauemme.
työhk
työhön-' f
jos nmk] '
onnellmj'
dm kyHv; vi
w.
Ob
'ä.omtm
too sanon,
on ^Sirpi,
voin, sM
iHil^n ser-ut
tmm;
ide-ssa, oli
olenMt
'^^^äiti armasta lasta.
'ä syntymäkehtosi ympärillä
nenmoiset huolet,
jos sinä talven pakkasessa
•ut ja kuolet, -
tyjrtyväistä ihmisolentoai
Uhkea nuorukainen^ Andrew Miller
ja kuvankaunis neitonen, Ruth Si-mons
ovat kuin kahden suurella Elbe-joella.
Mitkään ympärillään tapah­tuvat
ilmiöt eivät voi vetää puoleensa
miltei ilkamoiden:
"Mikä on nimenne ja ikänne^ nei­to?"
"Ruth Sinions, 19-vuotias."
"Olette siis juutalainen?"
"Isäni on saksalainen, mutta äitini
tt niin pakkasessa.
[X^^mut ja kuolet.
kahden onnellisen ihmislapsen huo- on Saksan juutalainen. He ovat kum-miota...
pikin arvossapidettyjä j a ..
Kautta suuren Saksanmaan vallit- "Riittää!" Kraemer kääntyy An-sevaiilanne
ei ole kylUn selvä näille drewm puoleen ankarana,
kahdelle. Toisiinsa mieltymisen iiur- "Miten te, nuorimies, puhdasveri-massa
on heidän koko. ulkotajuntansa nen arjalainen, oikeastaan aiotte elä-ipaasti
aloit sinä tallustella,
Canadan korpimaita,
talohon ja torppaan töUistit,
ka olikin alku kaita,
niin töUistit,
ka olikin alku kaita.
te kesä oli kuuma ja kuiva,
sinunkin lehtesi kuivui,
monet UEKIN lukijoista
imaUa uinui,
niin lukijoista,
yölomalla uinui,
kun on talvi ja pakkanen,
Z^^^ sytyit sinä ilmiliekkiin,
y^i^^trttukaapas toverit jo kynäänne
^^\]^f^kirjoitelkaa LiEKKnN.' ' •
, Onmr/ ''FP* niin kynäänne,
oko ms^l^'^M.^'nottelkaa LiEKKnN.
nkkm:
^f^n LIEKILLE pitkää ikää,
oja juttuja palstoilles*
tkäUäjärvellä toivotaan
JRKKU.
eJO!
lehUker-
1 aikoja,
lon eteis-varrella,
m ja piti
lukijoita lisää.
XffMn, niin palstoiUes*
^'U'^j^ lukijoita lisää. 0 XTämäri voi laulaakin nuotilla:
^^^fKosola ja kumppanit Vaasan lin-y
itti M
jaji^si
elokuva*
täesitj^
nka yai;
i kanssa
veri kä-kehoitö
1 hänen
ätumaan
in ettei
lää eikä
L asian-isimman
ilista.
ty tattiin
i puolet
kautta
^^fcuka mies oli Nobel?
jäänyt ajassa taak­sepäin.
Myrkkyä
on kaikkialla> hei­dän
sitä ensinkään
havaitse m a 11 a.
Toivehikkaat suun­nitelmat
sokaise­vat
heidät. Kyl­män
todellisuuden
edessä ön väliver­ho
vielä tiukasti
kiinni, koska esi­tys
on vielä alka­matta
. . .
"Andrew, olem­meko
. . . olemme­ko
me jo huomen­na,
tai ehkä viikon
kuluttua mies ja
vaimo...?
.-"Sinä, mintiUe
rakas ja kaikkien
ystävien junoaloi- Yrjo Salvo
ma Ruth, milloin on vakituinen avustajamme LIEKIS
•vain tahdot I" alkuajoilta saakka. Hänet tuntevat
"Huomenna, An- lukijamme nimimerkillä "George
drew, minä tah- Harold", On kirjoittanut moniai-don,
että huomen- heisiä, kuten metsästys-, sota-, ve-näläisaikeisia
y.m. kertomuksia,
Saivon kynän tuotteet ovat eläviä,
sattuvia ja teräviä.
Hän asuu perheineen Port Art­hurissa.
na
mässänne esiintyä?
Tehän rikotte jul­keasti
suuren Sak­samme
pyhitettyjä
uusia lakisäädök­siä
rotukysymyk­sessä..."
"Mutta..."
"Olkaa vaiti ja
kuunnelkaa! Lain-saädäiitö
nykyään
edellyttää, että to-siarjalainen
ei saa
olla missään teke­misissä
juutalaisen
kanssa..."
"Mutta herra
von Kraemer, mik­si
loukkaatte mi­nua?"
Inhoa sisältävä
nauru on vastauk­sen
alku, joka viii-telee
nuorten sy-damia.
"Vai loukkasin
m i n ä juutalais-sikiötä!"
Hammas­ta
purren lisää pe­tomainen
von Kra­emer:
"Saksassa ei löy-ioitul£
sla|
ttomastlf
Viime joulukuim 10 p:nä tuli ku-eeksi
40 vuotta maailmankuulun
ijän Alfred Nobelin kuolemasta.
;;^Ji:ton keksi dynamiitin v. 1867, sit-jS^^-
fömmin nitrogelatiinin, ballistiitin,
,.^|}|iSfekä räjähdyspanosten sytytyksessä
\i|^^3^ettävän elohopeanallin. Myöskin
^^^an kehitti nitroglyseriinin valmistus-j
^ Ä v a n ja savuttoman ruudin. Siis
si|£|^|aakki hänen keksintönsä ovat jou-g^^
meet sodan palvelukseen.
Testamentissaan määräsi Nobel
Hnaisuutensa koroista vuosittain an-
[ettavaksi mäaräsummat ansioitu-leille
henkilöille fysiikan, kemian, fy-blogian,
kirjaUisuuden ja rauhan
ön alalla, riippumatta ^-kansallisuu-lest^.
M.m. kuuluisa rauhan aatteen
attaja ja fasismivastainen kän-ttaja
ja fasismivastainen taistelija
ietsky,^ joka viriii vuosikausia nat-ien
keskitysleireillä, sai viime vuon-
Nobelin rauhanpalkinnon.
Nobel-veljesten omaisuus oli 31,5
tjoonaa. Ruotsin kruunua. Heillä
mjB. valtavia naftakaivoksia tsaa-
Venäjällä.
• • ....:oOo:\;'
INTIAN - geologisen instituutin
htaja tri A. M . Heron pn ennustä-t,
että maanjäristykset lisäänty^t
aailmassa.
:;.p^ , ^--.;v,v.
V I I M E I S T E N :20Q^?\^^ aikana
lähes. 3 milji i h n ^^
ikeaitsaimäaäjärist^^^sä;^:. V
On ihana kesä»
aamu. Aurinko luo
hellivän lämpöiset säteensä yli luon- dy mitään niin huonoa, etteikö se
non. Luonto uhkuu kukkeuttaan, olisi sittenkin vielä liian h3rvää juuta-
Nuoruuden, terveyden ja voiman i l - laiselle! Ja te, nuorimies! Paranta-miömäinen
heijastus kuyasfuu Rut- kaa tapanne ajoissa... no se öh sen
hin ja Andrewin kasyoista, kun he as- ajan murhe. Muuten, teidän yhteen-tuvat
Hampurissa sijaitsevaan siviili- menostanne ei tule koskaan mitään,
avioliittovirastoon. Toivottavasti olette ymmärtäneet!
Viraston virkailija, tuomari von Tuossa on ovi. Sallin teidän poistua
Kraemer on ijältään SO-vuotias, tui- yhdessä täältä. Hyvästi!" ~
keakatseinen, mtpileva mies. Rehel- Nuoret poistuvat toimistosta. Sy-lisen
kohtelias "hyvää päivää" nuor- vä tuska raateli rintaa ja viha pursui
ten taholta häipyy kuin kuuroille, kor­ville.
Mahtipontisena kajahtaa virasto-huoneesa
kuiva k3rsymys: :
"Mitä asiaa?"
"Herra yon Kraemer, tahtoisimme
saada luvan yhdyselämämme alkami-seksi."
' ••
"Hm! Vai n i i n . . . Nimenne ja
ikänne, nuorimies?"
"Andrew Miller, 21-vuotiaSi"
' "Vanhempainne nimet, ikä ja syn­typerä?"
"Isäni nimi on Gustaf MiUer, 49-
vuotias ja hänen isänsä on herra
varakreivi Hohelsteinin poika, kam­reeri
Napoleon Hohelstein. Äitini ni­mi
on Helenj omaa sukua Hoffren,
45-vuotias ja hänen isänsä on parooni
M3mchenin poika, sotilaskoulun opet­taja
Wilhelm Hoffren.'^
esille. Heidän silmänsä olivat auen­neet.
Väliverho oli reväisty auki ja
esityksen ensi nä3rtös oli omiaan tuo­maan'
julki mädän ja kylmän todelli­suuden.
Ihana tulevaisuus tuntui murs­kaantuneen
ja vain. siksi, että Ruth
oli juutalaineh. Siitä huolimatta tun­sivat
nuoret paremmin kuin milloin^
kaan ennen kuuluvansa erpittamatto-masti
yhteen.
"Rakas, rakas Andrew, sinä ja
*minä..."
"Niin, smä ja minä, kallem Ruthi­n
i . . . Opimme lyhyessä ajassa pal­jon,...,.".,-:
Tulinen suudelma oli vannottu va­la.
Kaksi uutta taistdijaa astui fa-sismivästaisen
rintaman nuoreen kaa-
•deriin;'.->
(Kilpakirjoitus)
Kmj, MARKl
O] MYRSKY saavutti kulkijan tai-
*"*paleeila. Hän poikkesi pyytä­mään
suojaa eräästä tien vieressä ole­vasta
asumuksesta. Astuttuaan si­sään,
huomaa hän, että puiite on täs­säkin
mökissä jokapäiväisenä vieraa-
•.na. •
Keski-ikäinen nainen, 4 lapsen äi­ti,
kiirehtii vettä kuumaksi lämmintä
teekupposta' varten. Teetä juodessa
kertoo nainen vieraalle seuraavaa:
; "Tulimme tänne Canadaan pa­remman
elämän toivossa —- tai oi­keammin
meidät houkuteltiin ja nar­rattiin
tänne. Emme kuitenkaan ole
ainoat, jotka on narrattu, niitä ^on
paljon.
Saavuimme Englannista. Olimme
lapsesta saakka tehneet työtä teh­taassa.
Tultuamme tänne, menimme
ensin työhön farmille. Se ei sujunut
hyvin, eikä muutenkaan miellyttänyt
meitä. Lähdimme kaupunkiin. Sil­loin,
kun meillä oli vain yksi lapsi,
oli helpompaa. Kiertelimme paikasta
toiseen. Mieheni sai vain silloin täl­löin
työtä. Avustusta saimme joskus,
mutta niukasti sitäkin.
Pari vuotta sitten otimme tästä
palan halpaa maata ja sukulaisten
avustamana saimme huoneen pääl­lemme.
Mieheni pääsi työhön käm­pälle.
Elämä näytti valoisammalta,
mutta sitten loukkaantui mieheni. Eii-sin
luulimme, että hän menettää kä­tensä,
mutta onneksi niin ei käyn3rt.
Kuitenkin jouduttiin yksi sormi hä^
nen kädestään katkaisemaan..."
^Kulkuri oli naisen kertoessa kat­sellut
salavihkaa hänen hyvin laitet­tua
tukkaansa. Nainen huomasi sen
ja jatkaa:
"Mieheni on taas työssä. Hän sai
pienen korvauksen menetetystä sor­mestaan.
Muutama päivä sitten me*
nin kaupunkiin käymään. Hämmäs­tyin
suuresti, kun minut kutsuttiin
huoneustoon, jossa laitetaan hiuksia.^
Minun käskettiin istua osoitetulle
paikalle. Vastustelin ensin, mutta
turhaan. Pois lähtiessäni sanoin, että
en voi maksaa. Minulle vastattiin,
että se ön jo maksettu...
Kotiin mentyäni huomasin mieheni
silmäilevän päätäni. Arvasin asian.
Menin hänen luokseen ja hän sanoi
hymyillen:
*Nyt sinulla on oikeat sormikiha-
•rat'."-
Tekniikan voittokulku
suta
vita
Englannissa ovat erään suuren po­liisipiirin
virkailijat ottaneet aviik-seeh
äänifilmin, kun on todettava, on­ko
moottoriajoneuvojen kuljettaja al­koholin
vaikutuksen alainen. Kun
kiinnijoutuneen moottorinkuljettajan
epäillään ottaneen jonkun verran
"miestä väkevämpää", viedään hänet
filmistudioon, jossa f linjataan hänen
yrityksensä kulkea suoraa viivaa
myöten ja käsketään hänen lausua
muutamia lauseita, jotka sitten ote­taan
ääninauhalle.
Tähän toimenpiteeseen on ryhdyt­ty
siksi, kun tuomioistuimet ovat mo­nissa
tapauksissa antaneet vapautta­via
tuomioita, vaikka lääkäri on to­dennut
asianomaisen olleen alkoholin
yäikutukseii alaiiien; Nyt esittävät
poliisit lääkärin lausunnon lisäksi oi­keudessa
elokuvan^ joka näyttää, mis­sä
kunnossa syiytetty pii kun pidätys
..tapahtui..-, -
tiiiiiiiÄiilÄ
^4?
1 '
Mm
'"Ai
Ui
I
»Ml
1
' \ I
vi
I
* i
'1
'A
4:
Vt
st
-5