1937-06-05-07 |
Previous | 7 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
li
LAUANTAINA, KESÄKUUN 5 PÄIVÄNÄ Shra7? ^K"^^•;i??•i•53«l?#
VmM(!^iam^^ kertaa
'Mmm
tunnettu englantilainen ntootfori' vauhdissa Crystal-palatsin stadiumU-pyörä-
ajaja A. H. Horton täydessä la. Hänen apulaisensa näyttää tekevän
parastaan estääkseen pyörän
lentämästä nurin okMkäänteessä.
Kirj.U. Wirta
Kirj. Ester
O] SINÄ oot kuni elo ihmisen
sinä kotoinen valkama, lahti,
Äsken peitti sun vaippa talvinen,
' sun kahlitsi hallainen mahti.
Oli jäykkänä, jäässä järven selkä,
nyt loiskivi laineesi vapaa.
Nyt et sinä hallaa ja hyytä pelkää,
Mvätkulkusi aurinko tapaa.
Sinä oot kuni ihmisen eläntä,
•i^fiä tyynenä lepäävä lahti,
kuni aallokko sydämen myrskyävä,
missä myllersi murheen mahti.
Qlm nähnyt sun iltasi ihanan
ja laskussa lännen punan,
ja kaislikkoulpukat kukkiviin,
rantakoivujen tuulentuvan....
Sinä oot kuni unelma ihmisen,
joka toivoi ja sittenkin pettyi,
joka uskoi ja luotti onnehen,
vaan silmänsä '• kirkkaat vettyi.
Sinä oot kuni lempi nuoruuden,
joka etsien ikuisuutta,
kuni laulava laine •—unonen,
joka sulholle antati suitta.
Olen nähnyt laineesi lakkapäät,
jotka kuohuten kiviin löi
ja nähnyt vihurin vihaiset säät,
ne ryövärit rantaasi söi:
Sinä oot kuni ihminen konsanaan,
^inäVellamon vellova kehto,
joka riemua —• murhetta kuljettaa,
aamun ilo saa suruhun ehtoon.
On liidellyt pinnallasi pieni venho,
ja uhmannut tuulia pursi.
On hurmannut ihmisen tuska, tenho,
vastatuulissa murhe sen mursi.
.Sinä oot kuni elo ihmisen, /
•n^Mi aaltojen ahdistus pauhaa,
?^'kä vaihtaa myrskyyn ja tyynehen
jakerran se raukee rauhaan.
ARVOKKAIN taulu Ix)ntoonkan-sanisessa
taidegalleriassa on Tizianm
maalaama eomaro-ry^» Jps^a v.
1929 maksettiin US^OO-puntaa.,
TYTTÖJEN kasvot lakkaavat kasvamasta,
kun tytöt ovat 13-14 vuoden
ik^iä. Poikien kasvot
toin kasvavat useita vuoaac^^
ö ] JUNA kiitää puhkuen talvisessa
J pakkasilmassa, ollen paksun
jäähuurteen peitossa. Hurjaa vauhtia
se syöksyy eteenpäin, läpi pitkien
erämaiden,-rotkojen ja soiden yli, kiemurrellen
käärmeen lailla vuoristossa
pitkin mutkittelevaa rautatietä. Aina
silloin tällöin se pysähtyy hetkeksi
jollekin pienelle erämaan pysäkille,
päästääkseen pois, tai ottaakseen lisää
matkustajia.
Junassa onkin tavallista enemmän
matkustajia, mikä johtuu siitä, että
kohta on joulu tulossa. Useat ihmiset
haluavat viettää joulun kaupungissa,
varsinkin metsämiehet, joita
oli tulossa eri kämpiltä kaupunkiin.
Erään vaunun peränurkassa istui
nuori mies, nimeltään Charlie, käsi
poskella, kyynärpäällään nojaten ikkunalautaa
vasten. Hän katseli ulos
nopeasti vaihtuvia maisemia ja toisin
ajoin hänen katseensa harhaili
pitkin vaunua. Hän oli pukeutunut
tavallisiin metsämiehen vaatteisiin,
mackinow-housuihin ja -paitaan ja
jaloissaan hänellä olivat pitkävartiset
kumikengät. Hän ei silti ollut metsämies
kämpiltä, vaikka tulikin kaukaa
sydänmailta. Hän oli turkisten-py3rtäjä
ja oli viemässä turkiksia kaupunkini
myytäväksi. Samalla hän
aikoi viettää joulun kaupungissa.
Edelliseltä pysäkiltä oli junaan
tullut taas kaksi matkustajaa lisää.
He olivat .vanha intiaani ja joku nuori
mies, hienommin puettu. Vanha intiaani
asettui istumaan toiselle sivulle
vaunua, pari penkkiriviä Charliesta
eteenpäin, joten Charlie saattoi hj^vin
nähdä hänet. Intiaani heitti selkäreppunsa
hyllylle, mutta kädessään
olevan paketin hän laski varovasti
viereensä penkille. Hän oli myöskin
turkistenpyytäjä, kuten tavallisesti
kaikki intiaanit ovat ja oli luonnollisesti
menossa myymään turkiksia
kaupunkiin. .
Intiaanin kanssa yhtäaikaa vaunuun
tullut mies asettui istumaan
mtiaania vastapäätä toiselle puolen
käytävää. Hän kaivoi kirjan taskustaan
ja oli lukevinaan sitä, mutta
kirjansa. yli hän alituiseen vilkuili
omituisesti intiaanivanhusta. Char-lip
huomasi tämän ja se herätti hänen
mielenkiintonsa kumpaankin.
Taas pysähtyi juna eräälle asemalle
ja vaunuun tuli nyt nuori, kaunis
tyttö, iältään ehkä vähän yli
kahdenkymmenen._Kaikkien huomio
kiintyi tyttöön, jok^ hämillään katseli
ympäri vaunua, etsien katseellaan
istuinta, sillä loikilla istuimUIa
jo istui joku. Hänen katseensa sattui
Jiurkassa istuvaan Charlieen, jonka
vierelle vielä sopi istumaan. Ujostelematta
astui tyttö Charlien luo ja
sanoi:
"Suvaitsetteko, että istun vierellenne?"
"Se sopii mainiostisanoi CharUe
rieppaasti ja siirtyi likemmäksi nurkkaa,
tehdäkseen tytöUe enemmän tilaa.
Konduktöörin käydessä ottamassa
tytön lipun, alkoi Charlie viritellä
keskustelua tytön kanssa.
"Kaupunkiinko myös matkustatte?"
. _ ' ^-
"Niin, kaupunkiin menen joulunpyhiksi",
vastasi t5rttö, jatkaen:
"Siitä onkin pitkä aika kun olen viimeksi
kaupungissa kä3Tiyt."
"Asutteko te sitten täällä erämaassa?"
,. • ^ '
"Asun, suurimman osan vuodesta
asun metsässä, vain kesät olen kaupungissa."
"Pidätte sitten varmaankin olostanne
metsämailla. Olette ehkä jon--
kun turkistenp3rytäjän tjrtär?"
"En", vastasi tyttö. "Olen täällä
eräällä metsäkämpällä työssä kokin
apulaisena. Ehkä tunnette metsä-jappari
Bill McDonaldm?^'
"Olen kuullut hänestä puhuttavan.
Hänhän on pitkät ajat ollut metsä-japparina."
"Niin on. Olen hänen kasvattityttärensä.
Hän otti minut kasvatikseen,
kun jäin pienenä orvoksi.
Lapsena sain olla kaupungissa ja
käydä koulua, mutta päästyäni kansakoulusta,
toi hän mimit aina mu-kanaan^
ämpälle ja olepkin siitä
lähtien aina ollut talvet metsässä.
Vanhemmaksi tultuani olen ollut kokilla
apuna ruuanlaitossa. Mitä tulee
pitämiseeni metsämailla asumisesta,
niin en osaa siihen oikein vastata.
Toisinaan pidän olostani täällä vapaassa
luonnossa, mutta toisinaan
taas kaipaan kaupunkiin."^
Tytön ja Charlien keskustelu oli
jo muuttunut enemmän tuttavalliseksi.
He saattoivat laskea jo leikkiäkin.
Heidän yhä keskustellessaan,
lähti vanha intiaani kävelemään tupakkavaunuun,
jättäen pakettinsa istuimelle.
Heti alkoi vieras mies, (sanokaamme
häntä vaikka Hsuryksi) jokk aina
olii kirjansa takaa >nlkuiUeapit^^
intiaania silmällä) vilkuiUaluihuiTt^
valla ympärilleen. Tämän huomasi
Chariie hetiy vaikka hän keskustelin
kin vilkkaasti tytön — Ruthin
kanssa. Miehen luihu käyttäjrtymi-nen
ei näyttänyt ollenkaan rehelll«-
seltä ja niinpä hän salaa pitikin tämän
liikkeitä silmällä.
Yhtäkkiä sieppasi Harry paketin,
joka oli intiaanin istuimella, ollen
heti muka oikovinaan palttoonsa hei-?
moja, ettei kukaan huomaisi hänen
tekoaan. Charlien tarkka silmä huomasi
Harryn teon kuitenkin, vaikka
se kUvi hyvin äkkiä. Hän päätti, että
Harry ei kylläkään vie varastamaansa
pakettia pois junasta.
Vanha intiaani tuli paikoilleen.
Hän ei ensin huomannut, että pakettinsa
oli kadonnut. Hetkisen istuttuaan,
huomasi hän, etta pakettia ei
enää ollutkaan hänen vieressään.
Hsm alkiol katsella joka puolelle, vilkaisten
istuimenkin alle, mutta pakettia
ei näkyn3rt missään.
Charlie näki, kuinka epätoivoisen
näköiseksi intiaanivanhus kävi, huomatessaan
kadottaneensa paketin.
Hän meni vanhuksen luo ja kysyi,
oliko tämä kadottanut jotain.
"Olen", sanoi intiaani: "Olen kadottanut
paketin, joka minulla vielä
oli äsken, kun menin tupakkavaunuun.
Se oli minulle kallisarvoinen
paketti, sillä se sihisi yhden parhaimman
hopeaketun nahan. Kannoin
sitä erikseen väljenunässä paketissa,
että sen karya pysyisi sileänä,
saadakseni sitten m3rydessäni siitä
paremman hinnan." .
"Olkaa huoletta", sanoi Charlie.
"Minä tiedän, missä i^ettinne on.
Näin, kun tämä mies otti sen ja kätki
matkalaukkuunsa."
, Harryn kasvot tulivat punaisiksi.
"Valehtelette! En ole ottanut kenenkään
pakettia. Olen istunut tässä
ja rauhassa lukenut koko ajan. Voitte
kysyä muiltakin."
Kukaan ei sanonut nähneensä, että
Harry olisi paketin ottanut.
"Olen varma siitä, että se on teidän
laukussanne!"^ intti Charlie.
"Avatkaa laukkunne niin katsotaan.*'
"En avaa laukkuani, sillä minun^^
,ei ole pakko sitä tehdä teidänkal-taistenne
käskystäi"
"Te siis olette ottanut paketin,
kun ett^ uskalla avata laukkumne.*'
"Minulla ei ole mitään pakettia.
Sitäpaitsi, tästähän meni pari miestä
pois viimeisellä pysäkillä. Jompikumpi
heistä voi ottaa paketin mennessään.**,
"Jos teillä on minun pakettini",
sanoi intiaani, "hiin antakaa se pois
suosiolla. En puhu siitä sen enempää,
vaan unohdetaan koko juttu."
"Johan sahoin, että minulla ei ole
mitään pakettia!"
Samassa tuli konduktööri paikalle
ja kuullessaan asian, vaati hän Harryn
avaamaan laukkunsa. Nyt näki
Harry turhaksi enää vastustaa ja hän
työnsi laukkunsa vihaisesti konduktöörille.
Konduktöörin avattua laukun,
tuli sieltä heti esiin varastettu
paketti. Nyt vasta Harry oli häpeissään,
eikä-hän vastannut enää mihinkään
konduktöörin tekemiin kyselyihin.
"Hänet on vangittava!" huusivat
useat. "Vankilassa on varkaiden
paikka!"
"Antaa hänen olla", sanoi intiaani,
"vaikki sietäisi hänen saada rangaistuskin,
kun olin vähällä menettää
kallisarvoisen ketunnahan."
Charlien pi^oleei^ kääntyeri sanoi
intiaanivanhus:
"Miten voin palkita si^ibl^ifdcer
-mmm
'/'mmmm
" f ii
• . A - M i l l i
•Sm
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, June 5, 1937 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1937-06-05 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki370605 |
Description
| Title | 1937-06-05-07 |
| OCR text | li LAUANTAINA, KESÄKUUN 5 PÄIVÄNÄ Shra7? ^K"^^•;i??•i•53«l?# VmM(!^iam^^ kertaa 'Mmm tunnettu englantilainen ntootfori' vauhdissa Crystal-palatsin stadiumU-pyörä- ajaja A. H. Horton täydessä la. Hänen apulaisensa näyttää tekevän parastaan estääkseen pyörän lentämästä nurin okMkäänteessä. Kirj.U. Wirta Kirj. Ester O] SINÄ oot kuni elo ihmisen sinä kotoinen valkama, lahti, Äsken peitti sun vaippa talvinen, ' sun kahlitsi hallainen mahti. Oli jäykkänä, jäässä järven selkä, nyt loiskivi laineesi vapaa. Nyt et sinä hallaa ja hyytä pelkää, Mvätkulkusi aurinko tapaa. Sinä oot kuni ihmisen eläntä, •i^fiä tyynenä lepäävä lahti, kuni aallokko sydämen myrskyävä, missä myllersi murheen mahti. Qlm nähnyt sun iltasi ihanan ja laskussa lännen punan, ja kaislikkoulpukat kukkiviin, rantakoivujen tuulentuvan.... Sinä oot kuni unelma ihmisen, joka toivoi ja sittenkin pettyi, joka uskoi ja luotti onnehen, vaan silmänsä '• kirkkaat vettyi. Sinä oot kuni lempi nuoruuden, joka etsien ikuisuutta, kuni laulava laine •—unonen, joka sulholle antati suitta. Olen nähnyt laineesi lakkapäät, jotka kuohuten kiviin löi ja nähnyt vihurin vihaiset säät, ne ryövärit rantaasi söi: Sinä oot kuni ihminen konsanaan, ^inäVellamon vellova kehto, joka riemua —• murhetta kuljettaa, aamun ilo saa suruhun ehtoon. On liidellyt pinnallasi pieni venho, ja uhmannut tuulia pursi. On hurmannut ihmisen tuska, tenho, vastatuulissa murhe sen mursi. .Sinä oot kuni elo ihmisen, / •n^Mi aaltojen ahdistus pauhaa, ?^'kä vaihtaa myrskyyn ja tyynehen jakerran se raukee rauhaan. ARVOKKAIN taulu Ix)ntoonkan-sanisessa taidegalleriassa on Tizianm maalaama eomaro-ry^» Jps^a v. 1929 maksettiin US^OO-puntaa., TYTTÖJEN kasvot lakkaavat kasvamasta, kun tytöt ovat 13-14 vuoden ik^iä. Poikien kasvot toin kasvavat useita vuoaac^^ ö ] JUNA kiitää puhkuen talvisessa J pakkasilmassa, ollen paksun jäähuurteen peitossa. Hurjaa vauhtia se syöksyy eteenpäin, läpi pitkien erämaiden,-rotkojen ja soiden yli, kiemurrellen käärmeen lailla vuoristossa pitkin mutkittelevaa rautatietä. Aina silloin tällöin se pysähtyy hetkeksi jollekin pienelle erämaan pysäkille, päästääkseen pois, tai ottaakseen lisää matkustajia. Junassa onkin tavallista enemmän matkustajia, mikä johtuu siitä, että kohta on joulu tulossa. Useat ihmiset haluavat viettää joulun kaupungissa, varsinkin metsämiehet, joita oli tulossa eri kämpiltä kaupunkiin. Erään vaunun peränurkassa istui nuori mies, nimeltään Charlie, käsi poskella, kyynärpäällään nojaten ikkunalautaa vasten. Hän katseli ulos nopeasti vaihtuvia maisemia ja toisin ajoin hänen katseensa harhaili pitkin vaunua. Hän oli pukeutunut tavallisiin metsämiehen vaatteisiin, mackinow-housuihin ja -paitaan ja jaloissaan hänellä olivat pitkävartiset kumikengät. Hän ei silti ollut metsämies kämpiltä, vaikka tulikin kaukaa sydänmailta. Hän oli turkisten-py3rtäjä ja oli viemässä turkiksia kaupunkini myytäväksi. Samalla hän aikoi viettää joulun kaupungissa. Edelliseltä pysäkiltä oli junaan tullut taas kaksi matkustajaa lisää. He olivat .vanha intiaani ja joku nuori mies, hienommin puettu. Vanha intiaani asettui istumaan toiselle sivulle vaunua, pari penkkiriviä Charliesta eteenpäin, joten Charlie saattoi hj^vin nähdä hänet. Intiaani heitti selkäreppunsa hyllylle, mutta kädessään olevan paketin hän laski varovasti viereensä penkille. Hän oli myöskin turkistenpyytäjä, kuten tavallisesti kaikki intiaanit ovat ja oli luonnollisesti menossa myymään turkiksia kaupunkiin. . Intiaanin kanssa yhtäaikaa vaunuun tullut mies asettui istumaan mtiaania vastapäätä toiselle puolen käytävää. Hän kaivoi kirjan taskustaan ja oli lukevinaan sitä, mutta kirjansa. yli hän alituiseen vilkuili omituisesti intiaanivanhusta. Char-lip huomasi tämän ja se herätti hänen mielenkiintonsa kumpaankin. Taas pysähtyi juna eräälle asemalle ja vaunuun tuli nyt nuori, kaunis tyttö, iältään ehkä vähän yli kahdenkymmenen._Kaikkien huomio kiintyi tyttöön, jok^ hämillään katseli ympäri vaunua, etsien katseellaan istuinta, sillä loikilla istuimUIa jo istui joku. Hänen katseensa sattui Jiurkassa istuvaan Charlieen, jonka vierelle vielä sopi istumaan. Ujostelematta astui tyttö Charlien luo ja sanoi: "Suvaitsetteko, että istun vierellenne?" "Se sopii mainiostisanoi CharUe rieppaasti ja siirtyi likemmäksi nurkkaa, tehdäkseen tytöUe enemmän tilaa. Konduktöörin käydessä ottamassa tytön lipun, alkoi Charlie viritellä keskustelua tytön kanssa. "Kaupunkiinko myös matkustatte?" . _ ' ^- "Niin, kaupunkiin menen joulunpyhiksi", vastasi t5rttö, jatkaen: "Siitä onkin pitkä aika kun olen viimeksi kaupungissa kä3Tiyt." "Asutteko te sitten täällä erämaassa?" ,. • ^ ' "Asun, suurimman osan vuodesta asun metsässä, vain kesät olen kaupungissa." "Pidätte sitten varmaankin olostanne metsämailla. Olette ehkä jon-- kun turkistenp3rytäjän tjrtär?" "En", vastasi tyttö. "Olen täällä eräällä metsäkämpällä työssä kokin apulaisena. Ehkä tunnette metsä-jappari Bill McDonaldm?^' "Olen kuullut hänestä puhuttavan. Hänhän on pitkät ajat ollut metsä-japparina." "Niin on. Olen hänen kasvattityttärensä. Hän otti minut kasvatikseen, kun jäin pienenä orvoksi. Lapsena sain olla kaupungissa ja käydä koulua, mutta päästyäni kansakoulusta, toi hän mimit aina mu-kanaan^ ämpälle ja olepkin siitä lähtien aina ollut talvet metsässä. Vanhemmaksi tultuani olen ollut kokilla apuna ruuanlaitossa. Mitä tulee pitämiseeni metsämailla asumisesta, niin en osaa siihen oikein vastata. Toisinaan pidän olostani täällä vapaassa luonnossa, mutta toisinaan taas kaipaan kaupunkiin."^ Tytön ja Charlien keskustelu oli jo muuttunut enemmän tuttavalliseksi. He saattoivat laskea jo leikkiäkin. Heidän yhä keskustellessaan, lähti vanha intiaani kävelemään tupakkavaunuun, jättäen pakettinsa istuimelle. Heti alkoi vieras mies, (sanokaamme häntä vaikka Hsuryksi) jokk aina olii kirjansa takaa >nlkuiUeapit^^ intiaania silmällä) vilkuiUaluihuiTt^ valla ympärilleen. Tämän huomasi Chariie hetiy vaikka hän keskustelin kin vilkkaasti tytön — Ruthin kanssa. Miehen luihu käyttäjrtymi-nen ei näyttänyt ollenkaan rehelll«- seltä ja niinpä hän salaa pitikin tämän liikkeitä silmällä. Yhtäkkiä sieppasi Harry paketin, joka oli intiaanin istuimella, ollen heti muka oikovinaan palttoonsa hei-? moja, ettei kukaan huomaisi hänen tekoaan. Charlien tarkka silmä huomasi Harryn teon kuitenkin, vaikka se kUvi hyvin äkkiä. Hän päätti, että Harry ei kylläkään vie varastamaansa pakettia pois junasta. Vanha intiaani tuli paikoilleen. Hän ei ensin huomannut, että pakettinsa oli kadonnut. Hetkisen istuttuaan, huomasi hän, etta pakettia ei enää ollutkaan hänen vieressään. Hsm alkiol katsella joka puolelle, vilkaisten istuimenkin alle, mutta pakettia ei näkyn3rt missään. Charlie näki, kuinka epätoivoisen näköiseksi intiaanivanhus kävi, huomatessaan kadottaneensa paketin. Hän meni vanhuksen luo ja kysyi, oliko tämä kadottanut jotain. "Olen", sanoi intiaani: "Olen kadottanut paketin, joka minulla vielä oli äsken, kun menin tupakkavaunuun. Se oli minulle kallisarvoinen paketti, sillä se sihisi yhden parhaimman hopeaketun nahan. Kannoin sitä erikseen väljenunässä paketissa, että sen karya pysyisi sileänä, saadakseni sitten m3rydessäni siitä paremman hinnan." . "Olkaa huoletta", sanoi Charlie. "Minä tiedän, missä i^ettinne on. Näin, kun tämä mies otti sen ja kätki matkalaukkuunsa." , Harryn kasvot tulivat punaisiksi. "Valehtelette! En ole ottanut kenenkään pakettia. Olen istunut tässä ja rauhassa lukenut koko ajan. Voitte kysyä muiltakin." Kukaan ei sanonut nähneensä, että Harry olisi paketin ottanut. "Olen varma siitä, että se on teidän laukussanne!"^ intti Charlie. "Avatkaa laukkunne niin katsotaan.*' "En avaa laukkuani, sillä minun^^ ,ei ole pakko sitä tehdä teidänkal-taistenne käskystäi" "Te siis olette ottanut paketin, kun ett^ uskalla avata laukkumne.*' "Minulla ei ole mitään pakettia. Sitäpaitsi, tästähän meni pari miestä pois viimeisellä pysäkillä. Jompikumpi heistä voi ottaa paketin mennessään.**, "Jos teillä on minun pakettini", sanoi intiaani, "hiin antakaa se pois suosiolla. En puhu siitä sen enempää, vaan unohdetaan koko juttu." "Johan sahoin, että minulla ei ole mitään pakettia!" Samassa tuli konduktööri paikalle ja kuullessaan asian, vaati hän Harryn avaamaan laukkunsa. Nyt näki Harry turhaksi enää vastustaa ja hän työnsi laukkunsa vihaisesti konduktöörille. Konduktöörin avattua laukun, tuli sieltä heti esiin varastettu paketti. Nyt vasta Harry oli häpeissään, eikä-hän vastannut enää mihinkään konduktöörin tekemiin kyselyihin. "Hänet on vangittava!" huusivat useat. "Vankilassa on varkaiden paikka!" "Antaa hänen olla", sanoi intiaani, "vaikki sietäisi hänen saada rangaistuskin, kun olin vähällä menettää kallisarvoisen ketunnahan." Charlien pi^oleei^ kääntyeri sanoi intiaanivanhus: "Miten voin palkita si^ibl^ifdcer -mmm '/'mmmm " f ii • . A - M i l l i •Sm |
Tags
Comments
Post a Comment for 1937-06-05-07
