Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, June 19, 1943

              SivQ 10 LAUANTAINA; KESÄKUUN I9 PÄIVÄNÄ
• — Annoitte kyllä, vaan minä pis- sä tytfö istui. Hän oli jonkun aikaa
tin itseni ulos ja väijyin pensaassa vaiti tuijottaen tyttöön ja taas va­ja
kun mies saapui kohdalle, niin liin erämaahan. Vihdoin kääntyi
karkasin niskaan vaatien liikoja pois. tyttö, sanoen vihasta säihkyvin sil-
— Antoiko hän sovulla? kysyi min ja heittäen sormuksensa ja kau-
Uula. laket junsa seka rannerenkaansa
— Ei sovulla, vaan kun kohodn metsästäjän jalkojen juureen: "Tuos-tätä,
niin sitten heltisi, sanoi Valde, sa on, anne ne Elshalle". Metsästä-antaen
rahat Uulalle.
— Sinähän olet oikea mies, sanoi
Uula kiittäen. Minä en voi hillitä
itseäni silloin kun olen kohmelossa.
jä katsoi jonkun aikaa kiiltäviä esi­neitä,
sitten nosti hän ne yksitellen
ylös, pitäen niitä ylhäällä sanoen:
— Jollet pidä näitä muistona mi-minun
tulee silloin ostettua, vaikka nulta, niin heitän ne tuonne järveen,
heti perästä panee vihaksi. iMinuUa ei ole mitään tekemistä Els-han
kanssa, eikä tästä edes kenen-
^ VIII. kääu kanssa. Miten voin enää seu-'
Oli kaunis ilta, auringon pyörä oli rustella kenenkään tytön kanssa sen
taivaalla, kuvastaen maisemia kul- jälkeen kun oI«r nähnyt sinut, Mai­lan
värisiin heijastuksiin. Linnut
livertelivät vuorten välillä olevissa
metsissä. '
Kaikki olivat jo aikoja painuneet
nukkumaan, mutta valveilla olivat
Valde ja Mairi. He olivat vuoren
harjalla. jMairi istui kivellä, met­sästäjä
seisoi vierellä nojaten itseään
honkaan. Molemmat olivat vaiti,
ri. Sinä et tahdo muistoa minulta.
Heitän ne siis tuonne. Jolleivät ne
ennen olisikaan sinulle tarpeen, niin
sitte kuitenkin kun menet naimisiin.
Sitte voit joskus muistella, että tie
ovat jonkun "petturin" ostamat kih­lat.
, — No, jos aijot ne heittää sinne,
"Jeep" — nyt ja tulevai­suudessa
Yhdysvaltain armeijan pieni tie-dusteluauto,
joka sai nimekseen
"jeep" ja on senjälkeen osoittanut
kuntonsa Yhdistyneiden Kansakun­tien
/kymmenillä taistelurintamilla,
on sodanjälkeinen pikkuauto, joka
saavuttaa vielä silloin suuren huo­mion,
ennustaa United Pressin kir­jeenvaihtaja
DeLofenzo Detroitista
lähettämässään, katsauksessa. —
Jeep on saavuttanut siviilimiesten
yhtä hyvin kuin sotamiestenkin tun-nystuksen,
_ JmraatJtakaan ^maaa •
nuoremmasta polvesta, joten jeepeil­lä
ennustetaan olevan suuri kysyntä
sodan jälkeen.
Lempi
niin otan minä ne, vaan en kuiten-
Mairin silmät olivat vihaiset ja täh- kaan sinun muistonasi pidä.
dättyinä alas päilyvälle lammen pin­nalle.
Valden taas olivat hyvin su­rulliset,
hän katsoi lempeästi'tyt­töön,
joka ei välittänyt kumppanis­taan
mitään. Vihdoin nosti metsäs­täjä
silmänsä ylös .ja huokasi sy-y^
än. Sitten katsoi hän taas alas
tyttöön sanoen:
— Sinä siis luulet, että minä olen
jossain tekemisissä Elshan kanssa.
—• Minä en niin luule, vaan minä
tiedän varmaan, vastasi Maire vihai­sesti,
• •— Sinä olet varmasti väärässä.
Muistatko, mikä oli lupauksemme?
— Muistan kyllä, vaan sinä et
näy siitä paljon välittävän.
— Minä sanon vielä kerran sinul­le,
että olen syytön kaikkeen.
— Elä enää puolusta itseäsi, vaan
lähde, minä en tahdo sinusta kuulla
enää mitään.
— Oij Mairi, elä sano niin, sinä
säret minun sydämeni iäksi. En oli­si
uskonut, että sinä olet niin epä­luuloinen.
Sinä kyllä tulet vielä lo­pulta
huomaamaan, että asia on ko­konaan
perätön. Olen kyllä käynyt
siellä kerran, vaan en muuta. Sinä
luulet ehkä siksi, kun olen käynyt
sielläpäin metsästämässä, vaan kui­tenkaan
en ole ollut siellä asti. Sen
saat uskoa, minä vannon kautta tai­vaan,
että olen aivan sj^rtön. Koko
juttu on ilkeän kadehtijan puhetta,
eikä muuta.
— Osaat kyllä kauniisti puhua,
vaan en usko enään sinua.
: — Sitte en minä voi sille mitään.
— Eikä tarvitsekaan. Ala mennä
näkyvistäni!
^ — Sinä siis tahdot niin?
} — Minä sanon vielä kerran lähde!
Metsästäjä alkoi kavuta alas ko­dalle
noutamaan vähäisiä tarpeitaan.
Mairi jäi paikalleen istumaan, näh-
— Tässä ne ovat ja nyt, jää hy­västi.
Vielä kerran sanon, että syyt­tä
saan tämän tuomion, — hyvästi!
Tyttö ei vastannut mitään, kat­soi
vain komeavartaloista metsästä­jää,
joka reippain askelin painui
metsän syvyyteen petojen ja nälän
kanssa kamppailemaan. Kun met­sästäjä
oli kadonnut näkyvistä, pai­noi
Mairi päänsä käsiin ja itki kat­kerasti.
Hän itki kauan, lopulta vai­pui
hän jonkunmoiseen horrostilaan.
Oli jo aamu ja lappalaiset olivat
jo valveilla, mutta tyttö istui vielä
samassa paikassa". Hänet keske3rtti
Haaveilusta isänsä, joka laski käten­sä
tyttären olalle lausuen lempeästi:
— Mitä itket lapseni ja missä on
Valde>
— Hän meni, minä ajoin hänet
pois. Mitä teen sellaisella petturil­la.
~ Valdeko lähtenyt . . . Sinä teit
suuren tyhmyyden, sitä et lakkaa
koskaan katumasta. .Koko juttu oii
vain rengin, sen kirotun kadehtijan
puhetta. Hän itse sanoi illalla, kun
lähditte vuorelle, että Mairi näyttää
uskovan, että puheeni on totta.
— Ihanko totta! Onko se totta?
— Ihan varmaan, olenko ennen
sinulle valehdellut.
—Oi, minä onneton — minä on­neton
— rakas Valde — sinä siis
olet syytön! Ja minä en sinua usko­nut!
— Hän lähti kiveliöönkö, vai mi­tä?
— Heti, heti painui hän metsän
pime3rteen.
— Oi, lapseni, onneton lapseni.
Nyt olet menettän5rt miehen, jom-moista
et löydä koko paikkakunnal­ta.
Farmari vaikeuksissa
Itascassa eläinlääkäri määräsi far­mari
Vocen ruikulla olevalle lehmäl­le
hyvän annoksen "karasiinia". Vo-ce
joutui kuitenkin vaikeuksiin an-nostelumiesten
kanssa. Lopulta sai
hän öljykauppiaan antamaan kara-siiniä
sillä puheella, että antaa ku­pongit
jälkeen päin.- Voce kirjoitti
asiasta hintähallinnon virastoon Sy-racuseen.
Vastausta ei kuulunut.
Hän kirjoitti uudelleen. Nyt tuli
kyselykaavake, ja farmari Voce istui
alas ja kirjoitti selvät vastaukset sel­viin
kysymyksiin:
Make? — "Jersey."
Body Type? — "Kaksi sarvea,
häntä, neljä jalkaa, utareet ja tis­sit."
Vuosi? — "1940".
Istumatila? — "En ole koskaan
ajanut sillä, mutta kuvittelen, että
tilaa olisi kahdelle."
Mailimäärä gallonalla? — "Eläin­lääkäri
antoi sille vartin karasiinia ja
se juoksi neljä mailia, joten arvelen,
että se voisi mennä 16 mailia gallo­nalla.
Vauhdin nopeutta en voi
määritellä, sillä eläinlääkäri ei ole
sitä vielä tavoittanut,'^
TUHANSIA KANNUJA "kurnaa-h*
a" — kermottuaonaitoa — kaade­taan
joka päivä likaviemäreihin New
Yorkin valtion yläosassa, syystä, kun
maitoyhtiöt eivät voi käyttää kaik­kea
maitoa, jota farmarit tuovat tä­nä
vuodenaikana.
Minä tunnen sinut,
on nimesi lempi,
otet sanoista suomen
_ mitä suloisempi;
olet luotsi, mi hurmatun
onnea ohjaa
viet liejuunkin, missä
ei ole pohjaa.
Olet kylmä ja raaka,
lämmin ja hellä, .
sun kanssasi ei sovi
. ..^..leikiteilä.' '
Mua tyyten et ole
voittaa voinut,
vaikka kourissasi
"•^ olen kippuroinut.
Ketä hellien olet sa
tuudittanut,
• se on kotinsa kauniiksi
kukittanut;
moni kamppaili kanssasi
elonsa turhaan,
monta johtanut olet
myös itsemurhaan.
Lempi, sinä olla voit
monenmoinen,
voit miehellä olla vaikka
akka toinen;
sinä väijyt uhrisi
vainoamalla,
kuin käärme
kukkapensaan alla.
Vaan karttuupi ikää
vuodet kun vaihtuu,
unholaan tunteet
lemmestä haihtuu;
syntiä karttuupi
omaantuntoon,
kauneus vaijoopi
epäkuntoon.
Olen kanssasi kamppaillut
monta jo vuotta,
mua ansaasi väijynyt
olet vain suotta.
Olen erakko lemmen,
mitä sille ma mahdan.
Minä sulle jo, len^eni,
kylmetä tahdon.
E. VIRTA.
12 MILJOONAA uutta autokumia
jaetaan tänä vuonna Yhdysvalloissa,
sensijaan että viime vuonna jaettiin
vain 3,474, ilmoittaa kumituotannon
johtaja Jeffers.
TAVALLINEN suola on havaittu
yhdeksi keindcsi luteita vastaan.
Kylvämällä hienoa suolaa vTiotei»
siin, lattia- ja ikkunalautojen väliin
y.m.'niiden piilopaikkoihin, ovat lu­teet
hävinneet asunnoista parissa vii­kossa,
t
kaansa istumalla ja haaveilemalla ILMAHYÖKKÄYKSISSÄ Brf-menneistä
suloisista ajoista. tanniaan-on 150,000 asuinrakennus-
Jatkuu, ta jollakin tavalla vahingoittunut.
Kiitos
Emmekö voi löytää häntä, jos
tävasti välittämättä, mihin metsäs- ajamme takaa,
täjä poistui. Jonkun ajan kuluttua — Ei, — ei, — sellainen kävijä
saapui Valde takaisin paikalle mis- kuin hän on. Kun hänellä oli tie­tysti
mieli kuohuksissa, kävi hän
varmaan koko yön. Eikä nyt näe
edes jälkiä. Ei, se kaikki on turhaa.
— Voi — minua onnetonta. Nyt
särkyi meidän onnemme. Minä en
enään milloinkaan saa häntä nähdä.
— Ei saisi olla niin ylpeä, kun ei
varmaan kuitenkaan tiedä.
— Minä uskoin rengin puheen to­deksi.
— Oi, minä olen kadottanut, minä
olen itse särkenyt sjxlämeni ijaksi
esi.
Kaxmeinunat kiitokset pottsville-laisiUe
niistä hy\-istä ja käytännöl­lisistä
lahjoista, jotka oUtte yhtei­sesti
ostaneet ja sain ottaa vastaan
kun tulin hospitaalista. Erikoiset
kiitokset homman alkuunpanialle.
Kiitollisuudella teitä aina muis-taoL
MRS. URHO KIVIOJA
PORCVPINS ONTARIO
Tämän tapauksen jälkeen ei Mai­ri
enää välittänyt mistään taloushom-mista,
hän kulutti enei^män osan ai-
KUOLLUT
Vaimoni Maria Karoliina Leisti
syntynyt 24 p. maaUäniuta 1887 Pyhtäällä, Suomessa. Kucli Alert
Bajn, B. C., sairaalassa 24 p. toukokuuta 1943.
Surulla ja kaipauksella muistelen Sinua, vaimoni, joka olet nyt
kaikista kärsimyksistä vapaana, hiljaa siirtynyt Tuonen rauhai­saan
lepoon.
Marialla on kaksi sisarta Suomessa sekä lukuisat ystävät ja tut­tavat
täällä ja Suomessa.
Tom LeistL
Kärsineelle Tuoni hyvä vierAs,
Hengen hiljaa pyyhkäisee. .
Lähtiä ei tuskaa tunne.
Kiitos, kuiskaa, hymyilee.
Nuku Maria, maas' on kaikki
Vienoon rauhaan tyyntynyt.
Taivaalla loistaa kultatähdet
Unen helmaan vaivu nyt.
MiehesL
Xstäväsi Eimi
Sointula
Kiitän kaikkia avtista sekä osaanotosta stmnmi
TOM LEISTI
British C<d«anbiA