Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, September 12, 1953

              1 ^ blr?
^iltana, vahaii e h ^
^v<a,^lie istuiy^
- ^ i ö i t ä n j s h ^ sillä
" liukai^a tietpä missä Pellet
olisi xavikanut -miilua^
Tyuö nauxah ii; v v
•5
•'Xv
i
1,
i
-jäsam aikaa 1 ^
; va«i i n m t t ^ saastäayt « i t ä n e en
mitään opmtoihiäi? laalaa oelfcoa
nutkaan miniän t i i ^ -
pai*! kuulatta: 1^^
' Ja sitten läas j<^in
: Jos^kusldeaoikein tosissani
fritidlttt^mjöh^^
; lä. työ^ miel.l ytt.ä ä ^m, in,u a. . ikäistensä SeuraÄ • ympäriUä^l^^
r ^ ^ C ^ I ^ f ^ V ^ ^ ^ ^ v i e t t i . \CaÄ^^k^
alortttoluiMe^ rakkaat s ^
tys, l ^ n tärv^ rabaa^ nun alkami­seen
jnnbiikprp^ tottumus, eUkä muisfbt
_1
^ sanoi^^filBmaflv^^ Nnn pay<» ui^dÄ^
1^: makeisinkin Ju^sa. yarit
-^^aisan iU^^ : 9^» raskas t ^ t ^ v ^
a-
^orintäaya-^
. f^^^^
^l^t«^i^aätiäl^^
" • ^yn^nsä;^ v^^^^^^ ? valaissut heidän henkista '
: ; - : . E n «rfe mm<«nkaankerto^^ ^ inäatyo
• lc^-Ö*bsta; Elli i a m Ä ; ^ M
. Yäänä; IjöMoinrliäir^^l^^ Tää?wet
häir käw useiii iuonaiifc:^::'^
: jMriajat^^^^ SaicMn lunkäynnUl
- olin mitä hätt i»ihul
- raklaudesta ja aviolntos paremman el%än tav^«ttelu. - ^ : : :
: töiitetiyUopistbon .; . ^ ^ ^ ^ . Vanhemmasta p ä ä s t O ^ ^ J a h t^
<in ja k<ifrda häneUe lapsesta, Jonka J«»väp .^pjia^
saisin, i n u t t a n U t ö ä n i ^ s ^ ^ ei tul- Keul^otautiparantolaa^,,^^
- lut saroinkerroiri^enisä^eenäsias- J""" miehen ikään t^k^fn^^f-r^
«ta; ^Ensiksi hän kai^äiköia^^ minut samoin yhden t y t t ä ^ ^
irfos^^mutti sitten häin otti m i h u h a l ^ jäi sille matkalle, ap^ytti^
: «ksen, cttea koskaan tapaisi Ottoa tai ^ ä » . »^sk^'^9
idiiöitfaisi anelle, raihunhMtfl&i^^p^^ olivat tehneet t e h t ä v ^ , . .
4äisi )Silmäirtääi.:^^^^ Pämä^^;:^^^. .
?.-suuimit^t avoliittoa kim . vuosi vuodelta, NuQrenw)aat.<i|^ yi^-rr
MiiÄ lupain, salavaa vii- x ^ ^ t o s a n a l^
/ iiuiuiäia^^^^ v^ Sitten
I iv
nun tietävän. 1^
ai ^nultej koska oleii huomannut - sinut
' • ; ^ k l ^ k ^ ^ g :^
: t i siiott^;tyttiijai -kanssa: : Jtahoihiit en
ple koskenut, n^iän oli ta:fk<tttettupö-^
' - . ; : j a l l e ^ : . V ^ . - / ^ - ^
' * Hän" vaikeni ja. tuijottr eteensä ve-
• tieen; Ex^eivoiiiutFi^
;ta^.hänbkasitti^t3!ton elävän muist^^
: n^^.>^Hän ^Kpifljaaxtyton^ttä.
>^ VJU oH Otto Seilonen rauik^
Elli ftlkoi taas^phuä. " —^
— Sinun ei pidä ajatella, että olet
ininulle jotakin velkaa^ tai että minä
olen tehnyt joitakin johtopäätöksiä.
S5'yskuussa menien naimisiin isännän
icanssa . . . Tosin en rakasta häntä sil­lä
tavalla kuin kerran Ottoa, mutta hän
on aina ollut hyvä minulle, silloinkin,
kun minulla oH vaikeata . . .
— Onnittelen sinua, Erkki sanoi Hi-
* kuttuneena, ja kiitos kaikesta, mitä olet
tehnyt tai aikonut tehdä hyväkseni.
' !Mutta rahoihisi en koske niin kauan
kuin pystyn tekemään työtä . . . Ehkä,
hän lisäsi hämillään, tarvitsette apumie­hen
ensi kesänäkin.
— Sasbko n^^t kv-sy-äMnestä jota su-.'
rit silloin ensi kerran ta\'atessamme'...
Etkö Voi palata hänen luokseen? Elli
^ .i;;ys>i arasti kuin pdätej» v ^ -
ia
DIS M A M E F L I C A N LINE
M55 M l U p s Sqinre. Monlroa if• Ulaia Stnet, mmipeff. UMI. ~ Vnian B » i k Bldfr. CaOcvy. A l U .
Sivu 10