1939-03-25-04 |
Previous | 4 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Intiaanipadllikkö Clinton Rickhard,
puettuna uuteen kotkamulkapdähi'
necseensä, jonka "Kuuden kanaan
intiaanit" ovat hänelle lahjoittaneet
Mskcttäin Bitjjalossa tunnustukseksi
hänen monivuotisesta työstään intiaanien
hyväksi, Huomätuimpanä
intiaanipersoonmia Canadan puolella
hän johtaa vuotuisia intiaanikttlkuei-ia
^'iagara Faasissa molemmin puolin
rajaa, juhlittaessa intiaanien rajan
yli kulkuoikeuksien Palauttamisia.
:
novan:
— i Muistanethan, kun kerran sanoin
sinulle puhelimessa, että saat'
kenties vastaisuudessa vielä kuulla
minusta. Oletko unhoittanut sen?
Unhoittanut ko? Toivo kopeloi
liädellään lakkiaan aivan kuin hän
heti olisi aikonut lähteä Matlmin
Jvänssa johonkin maailman kolkkaan,
missä he aina saisivat olla kahden
kesken. Mutta hän istui hiljaa.
Hän sulki silmänsä hetkiseksi ja hän
oli näkevinään vaimonsa esikoinen
käsiN-arrellaan. Hänen \»aimonsa ja
Mnen lapsensa . . .voisiko hän jättää
heidät? Ei koskaan?
Ymmärrän hyvin, että elämäsi
on monin verroi^i vaikeampaa kuin
minun, Toivo sanoi pitkän vaitiolon
(jälkeen, — Minulla on \'aimo ja
lapsi ja suhteellisesti onnellinen avio-eJama.
Toivo kuuli itse, etta hänen äänessään
oli osanottoa ja sääliä mutta
ei mitään muUta. Hän heitti syrjä-silmäyksen
Eläimiin ja näki mitenkä
tämä Ijrsähti kasaan ja näytti nyt
niin \iisyneeltä ja kohtaloonsa alistuvalta.
^ :
—^ Dk' todellakinvhauska tavatab si«
tiivt jafituuUiEivettä olet sopm
losiitaitssa, Malmi;;S£UiQi j»jatikoisit^
ten hieman hätailleit: >^ Minuiä on
-nyt mentävä; (^[n'vain midun
la kaupungiiia^
' Toivo maksoi liahx^in ja seurasi
l^almia. ulos, niissäi he> sanoiii^^^
^yesti Jt)?5?äsjit toisiUeen ja
nenkin lähti sitten omalle taholleen.
-^KottuuLÖn numilla vaimo jä lapsi,
jatka odottavat minua^V Toivo ajat-
;v::^:^,./';
- Tubta. ajatelie^aa» 1 ^ tun^ niir
taansa paisuttavaty> vapaudoi ja so*
niitä IgipssaiiiliBiföti^
Harriet Tubman
SYNTYI ORJANA — TULI TUNNUSTETUKSI
KANSANSA "MOOSEKSENA"
Kirj. ELIZABETH LAWSON *
(Viirin suomennos)
HÄNET tunnettiin eläissään "kansansa
Mooseksena."
William H. Sewardr valtiosihteeri
Abraham Lincolnin kabinetissa, sanoi:
"Vapauden asia on hänelle paljon
velkaa."
John Brown kuvaili häntä "yhtenä
parhaimpana ja san^ariffisimpana taakseen heidät itkemästä ja ryhmä
henkilönä koko tällä maanosalla." oli matkaHa.
Hänen nimensä oli Harriet Tub- Uusia turmioita kohtasi hän mel-man.
Hän oli S3mtynyt orjuudessäf kein jokaisella matkalla. Erään ker-
Marylaridin itärannikolla, pakeni ran hän jätti pakblaisjoukkueen met-pohjoiseen,
palasi yhdeksäntoista ker- sään ja meni yksin antamaan en-alas
hyvä Harriet, tule noutamaan
minua kotiin." Miehet ja naiset tekivät
kapistuksistaan frienfö nippuja
ja valmistuivat lähtemään hänen
kanssaan. Harriet antoi muutaman
Ijrfayen neuvon, huumasi .fie^Hä aineella
joukkueen piraet; lapset estää
helvettiin, mistä oli paennut, jä
oleskellen metsissä ja vainioilla, ohjasi
ei vähempää kuin kolmesataa orjaa
vapauteen.
nakkomerkkiä vapaan neekerin taloon.
Mutta hänen etelänmatkansa
aikana oli neekeri ajettu pois talosta
ja valkoinen mies oli muuttanut si-
Harriet oli kolmetoistavuotias joi- sään odottamaan Harrietin ja hänen
joukkueensa saapumista. Kun mies
avasi oven, vastaten Harrietin koputukseen,
hän pakeni ja johti pa-kolaisjoukkueen
kylän laidalla olevan
suon reunaan.
Sillä aikaa annettiin hälyytys ja
orjat odottivat joka hetki kiinniottamista.
Ulan tullen kveekarlpukuinen
mies käveli suota kohti, ilmeisesti
syvissä ajatuksissa ja puhellen ikäänkuin
itsekseen.
"Minun kärryni seisod navetta-pihalla
tien toisella puolen", hän mutisi,
"Hevonen -on tallissa. Valjaat
riippuvat naulassa."
Hän lahti odottamatta
Yöllä pal^Qlaiset. rsaapuivat,. navetalle
ja tapasivat hyvin yar,U|tetun ,Hä'^-
ryn, jolla tekivät matkansaNseuraa-van
taipaleen.
Orjanomistajät lupasivat palkinnon
hänen kiinniottamisestaan, elävänä
tai kuolleena; yhteen aikaan
yhteensä 40,000 dollaria tarjottiiri
Harriet Tubmanin ruumiista. Häntä
ei milloinkaan saatu pidätetyksi,
eikä yhtään ainoata hänen kuljettamistaan
orjista joutunut kiinni.
Canadalaisessa kodissaan, jonka
hän perusti osana maanalaisesta tiestään
sen jälkeen kuih vuoden-1850
pakolaisorjalaki on mmtttanut pohjoisen
paenneitten orjfen suureksi
metsästysaluedtsi,, Haeciet Tubman
suojeli- John Bi?ownia> auttoi häntä-kamppailunsa
suunmttiäu^- ja aut-isk
häntä, sahaan F^Äaa j» cekrjyt-tejäv
Eiäässar-tiliMSUudessa- Brown
\ ^ h&iet ^endeÄ^Mfiipsin
ja esittefi hänet ^uraawn swioin:
"Minä- tuon teäle ^hdien parhaimmista
ja sankarilHsimnuata he^ilöis-täjfcoko^
tällä manteceeHa ken-
,1^1 Tubmanin, kuten me häntä
fetrteumme."
Kun sisällissota puhkesi, niin* Mas-
S{K:&usettsrh^ kuvernöQi^l And5ew, lä-fiettS
HfeH?iet Tubmanin taistdluken-tiQe
ja asettr hänet talvystäjäksi^ sairaanhoitajaksi
j a vakoiHjaka. Hänen
eteläntxmt korvaa?
^mstev Ja h^; johti Union sotajouk-^:
kojaec^t^mättä viidakkojen jjä rä-meitten
läpi; y h&ien tärkeim-niistä;
palauksistaan oli voittaa or-
, , , „ jifiri viuottan^ ja
keskm«fess«u «ssm
alas> hyvahenlu •, »
Ja kotiiim^aliva 1^^
tiesi, ^ «u^ x«)ä^
jättäi^ häJMlte vmitt liatkeran irao*
taisi haii^ewim«i^l«v^^^^
loin, kieltäydyttyään sitomasta toista
orjaa pieksettäväksi, hänen isäntänsä
heitti raskaan painon häntä
kohti, murskaten hänen pääluunsa.
Tämä oli vain yksi tapaus tuhansista
julmuuksista ja häväistyksistä hänen
lapsuutensa ja nuoruutensa aikana.
Eräänä päivänä orjakauppias ilmestyi
ilman varoitusta orjien asunnoille
ja tyttö päätti paeta. "Minä olin
järkeillyt sen mielessäni," hän sanoi
'vuosia myöhemmin, -'että oli olemassa
yksi kahdesta seikasta, johon minulla
on oikeus — vapaus tai kuolema.
Jos en saavuta yhtä, en saavuta
toistakaan."
Hän al(^tti suunnitelmansa kahden
veljensä kanssa, mutta he rupe-si\
at pelkäämään ja menivät takain
sin plantaasille, sillä heillä ei ollut
rahaa eikä varusteita matkaa varten,
eikä kompassia joka heitä johtaisi, eivätkä
tunteneet tietä minku heidän
tulisi ottaa, ei tiedossa ainoatakaan
henkilöä joka auttaisi heitä matkalla.
Harriet meni yksin, oppaanaan ainoastaan
pohjantähti, kulkien Jalkasin
öillä ja päivin piileksien metsissä
ja rämeiköissä.
Kerran päästyään vapaalle maa-perälle^
hän hankki työn kelttäjäaär
perheissä ja hotelleissa ja säästi pienistä
ansioistaan rahaa kunnes hänellä
öU kyliksi päästMseen takai-
' sin eteläÄ» ja tuodakseen pois orja-joukkueen;
Tästä lähtien s i ^ f i ^ -
taan saakkai -~ noiii viidiUto^^ vuoden
ajän> — hänt ^fflMölliaestSvka^tosi^
New Yorkin" v^tips^. ja iimest^- jäli-leen
vii^EoJ^ tai kuukausien; ije^
neekenpakolfusten'- ryhmän, kecä.
Välttämisiä hän %si ottjuudett
poistanasliikkfien ja jatkoi; tfl«^
taansa soi 2omUa> t u^
doista neeköaV jist A^alkoiholsfeta
"konduktööreistaV "maMialajÄ
rautateinäfV s(Bn laittoman vei;k<^ltoni
' jonka kalitta tuhans^
tain kuljetel^in vapaaiseeis; maa^n>.; ^
Uutiset BSaitiet Tubii(wu»ista_fe?^^
vät kulovalkean tavoin etelän orja^v •
karsinoissa^ "Mooses", jok^ n^
kerit häntä kiiteuivat, k p ^
ti ieitä ulb^ k a M ö t t^
voi ilmestyä ä k k E p J j u i t ^^
nen läsnäölostaa|i( kuii^i^in^
Lazaro Cardenas
mies joka on ryhtsmyt kohottamaan
.miljoonat kurjuudessa elävät meksikolaiset
peoonit siitä puolinaisesta or-
Juustilasta, jossa ovat 4ÖÖ vuotta eläneet,
on itsekin lähtöisin tästä luo-jcasta.
Eikä hän in^Öskpn o^ koskaan
kyehiiyt imqhtamaan $itä. Tänä
päivänäkin hän kieltäytyy asumasta
Meksikon presidepitin palatsissa, kos-
^ ka se on liian loistava jä muodostaa
ehkä liian suuren vastakohdan sille
pienelle talolle olkikattpineen ja maa-laattioiheen
jiquilpan kjtlässä, missä
Mn 43 vuotta sitten syntyi.
Viisitoista vuotiaana hän poistui
farmilta yhtyäkseen Francisco I^Iade-ron
armeijaan, Meksikon kansan rakastaman
miehen, jota hänen maansa
vanhoilliset maariomistajat vihasivat
siksi kun hän aikoi maakylissä ottaa
käytäntöön sellaisia suuria uudistuksia
kuin likaviemäreitä, kouluja, vesijohtoja
ja enhehkaikkijKa kunnan läär
kareita. Mäderomurföttiih ja hänen
menestyksellinen vallankumouksensa
kukistettiin, mutta Cardenas päätti
jatkaa sitä. Hän kohosi nopeasti arvossa
silloisessa mädässä Meksikon
armeijassa kunnes hänestä tuli kenraali
ja oman valtionsa kuvernööri ja
lopulta 1934 Meksikon presidentti.
Vaikka monet vastustavatkin sitä
mitä pitävät Cardenasin radikaalisena
ohjelmana (jotkut nimittelevät
häntä kommunistiksi ja toiset fascis-tiksi)
hänen persoonallinen elämänsä
ei ole esille: tuonut pienintäkään skandaalia
— mikä on harvinaista sikäli
kun Meksikoir'presidentti ön kv-sy-niyksessä.
Harvat meksikolaiset po-litiikot
ovat Qsottaneet yhtä vähän
persoonallisen rikastumisen halua. Vi-hollisensäkin
myöntävät hänen ole-yäh
lahjomattoman. ;
Amerikkalaisen Hornellin -käuDun-gin
orkesterin huilunsoittaja Josef
Sloan koki äskettäin varsin epämiellyttävän
yllätyksen. Hänellä oli pitkä
sävel jakso soitettavanaan ja hän veti
henkeään syvään — kun- samassa
suuri koi lennähti hänen kurkkuunsa.
Tapaus teki Sloaniin niin jepämiellyt-tävän
vaikutuksen että hän sairastui
ja joutui kääntymään lääkärin puoleen.
Tämä selitti, että Sloan ei kaiken
todennäköisj^den mukaan voi
sotittaaAuiluapitkäänaikaanv
VQldBftisxk'iacy)cySin^ muis"^
tufcjli^via >»ititii^ jotka: vlUiltäS^
liiemfm >^Itiiisi^ Tehtidta "nuUtovil-
IÄÖ" va&sistsniistii ^varten «m jö xa*
ibmittttasja -sveHsäsKten naisten
smpm Mskm Nm^
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 25, 1939 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1939-03-25 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki390325 |
Description
| Title | 1939-03-25-04 |
| OCR text | Intiaanipadllikkö Clinton Rickhard, puettuna uuteen kotkamulkapdähi' necseensä, jonka "Kuuden kanaan intiaanit" ovat hänelle lahjoittaneet Mskcttäin Bitjjalossa tunnustukseksi hänen monivuotisesta työstään intiaanien hyväksi, Huomätuimpanä intiaanipersoonmia Canadan puolella hän johtaa vuotuisia intiaanikttlkuei-ia ^'iagara Faasissa molemmin puolin rajaa, juhlittaessa intiaanien rajan yli kulkuoikeuksien Palauttamisia. : novan: — i Muistanethan, kun kerran sanoin sinulle puhelimessa, että saat' kenties vastaisuudessa vielä kuulla minusta. Oletko unhoittanut sen? Unhoittanut ko? Toivo kopeloi liädellään lakkiaan aivan kuin hän heti olisi aikonut lähteä Matlmin Jvänssa johonkin maailman kolkkaan, missä he aina saisivat olla kahden kesken. Mutta hän istui hiljaa. Hän sulki silmänsä hetkiseksi ja hän oli näkevinään vaimonsa esikoinen käsiN-arrellaan. Hänen \»aimonsa ja Mnen lapsensa . . .voisiko hän jättää heidät? Ei koskaan? Ymmärrän hyvin, että elämäsi on monin verroi^i vaikeampaa kuin minun, Toivo sanoi pitkän vaitiolon (jälkeen, — Minulla on \'aimo ja lapsi ja suhteellisesti onnellinen avio-eJama. Toivo kuuli itse, etta hänen äänessään oli osanottoa ja sääliä mutta ei mitään muUta. Hän heitti syrjä-silmäyksen Eläimiin ja näki mitenkä tämä Ijrsähti kasaan ja näytti nyt niin \iisyneeltä ja kohtaloonsa alistuvalta. ^ : —^ Dk' todellakinvhauska tavatab si« tiivt jafituuUiEivettä olet sopm losiitaitssa, Malmi;;S£UiQi j»jatikoisit^ ten hieman hätailleit: >^ Minuiä on -nyt mentävä; (^[n'vain midun la kaupungiiia^ ' Toivo maksoi liahx^in ja seurasi l^almia. ulos, niissäi he> sanoiii^^^ ^yesti Jt)?5?äsjit toisiUeen ja nenkin lähti sitten omalle taholleen. -^KottuuLÖn numilla vaimo jä lapsi, jatka odottavat minua^V Toivo ajat- ;v::^:^,./'; - Tubta. ajatelie^aa» 1 ^ tun^ niir taansa paisuttavaty> vapaudoi ja so* niitä IgipssaiiiliBiföti^ Harriet Tubman SYNTYI ORJANA — TULI TUNNUSTETUKSI KANSANSA "MOOSEKSENA" Kirj. ELIZABETH LAWSON * (Viirin suomennos) HÄNET tunnettiin eläissään "kansansa Mooseksena." William H. Sewardr valtiosihteeri Abraham Lincolnin kabinetissa, sanoi: "Vapauden asia on hänelle paljon velkaa." John Brown kuvaili häntä "yhtenä parhaimpana ja san^ariffisimpana taakseen heidät itkemästä ja ryhmä henkilönä koko tällä maanosalla." oli matkaHa. Hänen nimensä oli Harriet Tub- Uusia turmioita kohtasi hän mel-man. Hän oli S3mtynyt orjuudessäf kein jokaisella matkalla. Erään ker- Marylaridin itärannikolla, pakeni ran hän jätti pakblaisjoukkueen met-pohjoiseen, palasi yhdeksäntoista ker- sään ja meni yksin antamaan en-alas hyvä Harriet, tule noutamaan minua kotiin." Miehet ja naiset tekivät kapistuksistaan frienfö nippuja ja valmistuivat lähtemään hänen kanssaan. Harriet antoi muutaman Ijrfayen neuvon, huumasi .fie^Hä aineella joukkueen piraet; lapset estää helvettiin, mistä oli paennut, jä oleskellen metsissä ja vainioilla, ohjasi ei vähempää kuin kolmesataa orjaa vapauteen. nakkomerkkiä vapaan neekerin taloon. Mutta hänen etelänmatkansa aikana oli neekeri ajettu pois talosta ja valkoinen mies oli muuttanut si- Harriet oli kolmetoistavuotias joi- sään odottamaan Harrietin ja hänen joukkueensa saapumista. Kun mies avasi oven, vastaten Harrietin koputukseen, hän pakeni ja johti pa-kolaisjoukkueen kylän laidalla olevan suon reunaan. Sillä aikaa annettiin hälyytys ja orjat odottivat joka hetki kiinniottamista. Ulan tullen kveekarlpukuinen mies käveli suota kohti, ilmeisesti syvissä ajatuksissa ja puhellen ikäänkuin itsekseen. "Minun kärryni seisod navetta-pihalla tien toisella puolen", hän mutisi, "Hevonen -on tallissa. Valjaat riippuvat naulassa." Hän lahti odottamatta Yöllä pal^Qlaiset. rsaapuivat,. navetalle ja tapasivat hyvin yar,U|tetun ,Hä'^- ryn, jolla tekivät matkansaNseuraa-van taipaleen. Orjanomistajät lupasivat palkinnon hänen kiinniottamisestaan, elävänä tai kuolleena; yhteen aikaan yhteensä 40,000 dollaria tarjottiiri Harriet Tubmanin ruumiista. Häntä ei milloinkaan saatu pidätetyksi, eikä yhtään ainoata hänen kuljettamistaan orjista joutunut kiinni. Canadalaisessa kodissaan, jonka hän perusti osana maanalaisesta tiestään sen jälkeen kuih vuoden-1850 pakolaisorjalaki on mmtttanut pohjoisen paenneitten orjfen suureksi metsästysaluedtsi,, Haeciet Tubman suojeli- John Bi?ownia> auttoi häntä-kamppailunsa suunmttiäu^- ja aut-isk häntä, sahaan F^Äaa j» cekrjyt-tejäv Eiäässar-tiliMSUudessa- Brown \ ^ h&iet ^endeÄ^Mfiipsin ja esittefi hänet ^uraawn swioin: "Minä- tuon teäle ^hdien parhaimmista ja sankarilHsimnuata he^ilöis-täjfcoko^ tällä manteceeHa ken- ,1^1 Tubmanin, kuten me häntä fetrteumme." Kun sisällissota puhkesi, niin* Mas- S{K:&usettsrh^ kuvernöQi^l And5ew, lä-fiettS HfeH?iet Tubmanin taistdluken-tiQe ja asettr hänet talvystäjäksi^ sairaanhoitajaksi j a vakoiHjaka. Hänen eteläntxmt korvaa? ^mstev Ja h^; johti Union sotajouk-^: kojaec^t^mättä viidakkojen jjä rä-meitten läpi; y h&ien tärkeim-niistä; palauksistaan oli voittaa or- , , , „ jifiri viuottan^ ja keskm«fess«u «ssm alas> hyvahenlu •, » Ja kotiiim^aliva 1^^ tiesi, ^ «u^ x«)ä^ jättäi^ häJMlte vmitt liatkeran irao* taisi haii^ewim«i^l«v^^^^ loin, kieltäydyttyään sitomasta toista orjaa pieksettäväksi, hänen isäntänsä heitti raskaan painon häntä kohti, murskaten hänen pääluunsa. Tämä oli vain yksi tapaus tuhansista julmuuksista ja häväistyksistä hänen lapsuutensa ja nuoruutensa aikana. Eräänä päivänä orjakauppias ilmestyi ilman varoitusta orjien asunnoille ja tyttö päätti paeta. "Minä olin järkeillyt sen mielessäni," hän sanoi 'vuosia myöhemmin, -'että oli olemassa yksi kahdesta seikasta, johon minulla on oikeus — vapaus tai kuolema. Jos en saavuta yhtä, en saavuta toistakaan." Hän al(^tti suunnitelmansa kahden veljensä kanssa, mutta he rupe-si\ at pelkäämään ja menivät takain sin plantaasille, sillä heillä ei ollut rahaa eikä varusteita matkaa varten, eikä kompassia joka heitä johtaisi, eivätkä tunteneet tietä minku heidän tulisi ottaa, ei tiedossa ainoatakaan henkilöä joka auttaisi heitä matkalla. Harriet meni yksin, oppaanaan ainoastaan pohjantähti, kulkien Jalkasin öillä ja päivin piileksien metsissä ja rämeiköissä. Kerran päästyään vapaalle maa-perälle^ hän hankki työn kelttäjäaär perheissä ja hotelleissa ja säästi pienistä ansioistaan rahaa kunnes hänellä öU kyliksi päästMseen takai- ' sin eteläÄ» ja tuodakseen pois orja-joukkueen; Tästä lähtien s i ^ f i ^ - taan saakkai -~ noiii viidiUto^^ vuoden ajän> — hänt ^fflMölliaestSvka^tosi^ New Yorkin" v^tips^. ja iimest^- jäli-leen vii^EoJ^ tai kuukausien; ije^ neekenpakolfusten'- ryhmän, kecä. Välttämisiä hän %si ottjuudett poistanasliikkfien ja jatkoi; tfl«^ taansa soi 2omUa> t u^ doista neeköaV jist A^alkoiholsfeta "konduktööreistaV "maMialajÄ rautateinäfV s(Bn laittoman vei;k<^ltoni ' jonka kalitta tuhans^ tain kuljetel^in vapaaiseeis; maa^n>.; ^ Uutiset BSaitiet Tubii(wu»ista_fe?^^ vät kulovalkean tavoin etelän orja^v • karsinoissa^ "Mooses", jok^ n^ kerit häntä kiiteuivat, k p ^ ti ieitä ulb^ k a M ö t t^ voi ilmestyä ä k k E p J j u i t ^^ nen läsnäölostaa|i( kuii^i^in^ Lazaro Cardenas mies joka on ryhtsmyt kohottamaan .miljoonat kurjuudessa elävät meksikolaiset peoonit siitä puolinaisesta or- Juustilasta, jossa ovat 4ÖÖ vuotta eläneet, on itsekin lähtöisin tästä luo-jcasta. Eikä hän in^Öskpn o^ koskaan kyehiiyt imqhtamaan $itä. Tänä päivänäkin hän kieltäytyy asumasta Meksikon presidepitin palatsissa, kos- ^ ka se on liian loistava jä muodostaa ehkä liian suuren vastakohdan sille pienelle talolle olkikattpineen ja maa-laattioiheen jiquilpan kjtlässä, missä Mn 43 vuotta sitten syntyi. Viisitoista vuotiaana hän poistui farmilta yhtyäkseen Francisco I^Iade-ron armeijaan, Meksikon kansan rakastaman miehen, jota hänen maansa vanhoilliset maariomistajat vihasivat siksi kun hän aikoi maakylissä ottaa käytäntöön sellaisia suuria uudistuksia kuin likaviemäreitä, kouluja, vesijohtoja ja enhehkaikkijKa kunnan läär kareita. Mäderomurföttiih ja hänen menestyksellinen vallankumouksensa kukistettiin, mutta Cardenas päätti jatkaa sitä. Hän kohosi nopeasti arvossa silloisessa mädässä Meksikon armeijassa kunnes hänestä tuli kenraali ja oman valtionsa kuvernööri ja lopulta 1934 Meksikon presidentti. Vaikka monet vastustavatkin sitä mitä pitävät Cardenasin radikaalisena ohjelmana (jotkut nimittelevät häntä kommunistiksi ja toiset fascis-tiksi) hänen persoonallinen elämänsä ei ole esille: tuonut pienintäkään skandaalia — mikä on harvinaista sikäli kun Meksikoir'presidentti ön kv-sy-niyksessä. Harvat meksikolaiset po-litiikot ovat Qsottaneet yhtä vähän persoonallisen rikastumisen halua. Vi-hollisensäkin myöntävät hänen ole-yäh lahjomattoman. ; Amerikkalaisen Hornellin -käuDun-gin orkesterin huilunsoittaja Josef Sloan koki äskettäin varsin epämiellyttävän yllätyksen. Hänellä oli pitkä sävel jakso soitettavanaan ja hän veti henkeään syvään — kun- samassa suuri koi lennähti hänen kurkkuunsa. Tapaus teki Sloaniin niin jepämiellyt-tävän vaikutuksen että hän sairastui ja joutui kääntymään lääkärin puoleen. Tämä selitti, että Sloan ei kaiken todennäköisj^den mukaan voi sotittaaAuiluapitkäänaikaanv VQldBftisxk'iacy)cySin^ muis"^ tufcjli^via >»ititii^ jotka: vlUiltäS^ liiemfm >^Itiiisi^ Tehtidta "nuUtovil- IÄÖ" va&sistsniistii ^varten «m jö xa* ibmittttasja -sveHsäsKten naisten smpm Mskm Nm^ |
Tags
Comments
Post a Comment for 1939-03-25-04
