1937-04-24-03 |
Previous | 3 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
mm
mm.
INEX on vanha viidenkymniie^
nen ikäisenä. Vertailu saman-n
mieheen päättyy aina naiseUe
ksi. Eläriiä on jo silloin jät-naisen
taustalle. Hän on jö
iän saavuttaneena menettänyt
tuksensa, joka nuoruudessa yil-tti
hänen elämäänsä.
deline Bennett oli 50-vuotias.
_ jtä katseli, ei kenellekään joh-mieleenkään
kuvitella, että hän
oskus ollut 15-vuotias. 23 vuolta
hän oli ollut sairaanhoi-rena,
ja se oli jättänyt häneen
ammatin merkit. Han ei öl-i
Madeline Bennett, vaan sisar
(, joka palveli Kairon suu-sairaalassa.
Sisar Made-keskikokoinen,
auringonpaah-
Hänen leukansa oli terävä ja
ankaranmuotoinen. Harmais-lissään
oli ankara katse.
Madeline kumartui silloin alas ja suuteli
Iästä: On viikea sanoa, mikä
johti liänen sen tdtemään, mutta hän
teki sen kuitenkin.
"Se menee pian ohi! Koeta olla ur-hooUinen
pikku lapsiraukka!"
Sanottiin, että Genevieve oli ainoa
henkilö Kairossa, joka oli saanut kurkistaa
sisar Madelinen sieluun. Lapsen
valitus oli tunkeutunut paksun
haarniskan läpi. Siitä alkaen he
kaksi olivat ystävykset. Milloin tahansa
tytön kulku johti sairaalan lähellekin,
tuli hän aina tervehtimään
Madelinea. He eivät koskaan unohtaneet
toisiaan.
ji vuotta sitten hän oli saapunut
on. Englannin hän oli jättä-pienintäkään
kaipauksen
Sehän on sumuinen, samaa,
jossa aurinkoa harvoin
. Kairo otti hänet vastaan kul-htavaisena
ja valoi lämpöään
kylmään sydämeensä. Hän sai
ti vieraskutsuja, mutta hän
kaikista. Kairo oli iloi-upunki,
joka aivan pulppusi
eloisuutta. Mutta Madeline oli
een iloon liian vanha, hän uhrasi
aikansa vain työlleen,
utomaatti", sanoi hänestä sai-egyptiläinen
lääkäri, "mutta
on hyvä hoitajatar. Hänellä ei
llenkaan tunteita, hän on ihan
en."
tä tässä ammatissa juuri tarvi-i",
huomautti tohtori Ather-llä
tummaihoisten ja pikimus-silmien
keskuudessa Madeline
unohtaa. Hänenkin elämäs-oli
niin paljon, mitä hän ei.
"ut muistaa.
I kerran hän oli sulanut. Se oli
tunut silloin, kun miljoneeri-
Ivandeanen pikku tytär, Ge-p,
kannettiin tajuttomana sai-n,
pudottuaan hevosen selästä.
tyttö, lumivalkoinen iholtaan ja
kuin unikko. Silloin Made-kumartunut
vuoteen yli.
koskee - - se koskee!" oli lapsi
ut.
^suudessa kylmä ja tyyni
Kerran — se tuntuu uskomattomalta,
niutta se on totta — Madelinen
silmät ovat olleet vähemmän kylmät.
Kerran ne olivat muistuttaneet ihanaa
kevättä. Madeline oli ollut ihmeen
kaunis 19-vuötiaana tyttönä.
Hän oli elän}^ hemmoiteltuna, perheen
ainoana lapsena. Elämä oli tarjonnut
hänelle paljon ja rakkaus sitäkin
enemmän. Richard Dallas.oli
ollut sotilas, kevytmielinen nuori kapteeni^
jota jokainen nuori tyttö juma-loitsi.
Hänellä oli lukemattomia rak-kausseikkailuja,
kuten yleensä kaikilla
iloisilla jä kauniilla sotilailla.
Hän oli nähnyt Madelinen ensi kerran
kirkossa isänsä vieressä. Tyttöhän
näytfjää. viehättävän neitseelli-liseltä,
aivankuin nunna, ajatteli hän.
Richard ei kuullut papin saarnasta
mitään, hän katseli kuin noiduttuna
tyttöä. Päivällispöydässä hän ilmoitti
"sedälleen olevansa kuudennen kerran
korviaan myöten rakastunut...
Seurasi kosiminen. Richard oli tullut
vieraisille. He pelasivat tennistä
ja pallo sattui häviämään pensaikkoon.
Silloin mies tempasi hennon
tytön haulilleen ja suuteli häntä.
Tyttö riistäytyi irti: Hänen sielunsa
oli nähn3rt uuden maailman.
Lapsuus oli päättynyt ja portti rakastavien
naisten paratiisiin avautui
koneellisesti. Miehen suutelo oli
avain.
"Suutele miniia vielä!" pyysi tyt-to.
Hän luuli voivansa kuolla rakkaudesta
tuohon mieheen. Siitä päivästä
alkaen ei 103rtyn3rt enää ketään muuta
kuin Richard — Richard petoUi-sine
silmineen ja py3rtävine huulineen.
He menivät kihloihin. Kun tyttö
täyttäisi 20 vuotta ja Richard palaisi
ulkomaamatkaltaan, menisivät he
naimisiin.
Miehen ystävät hymyilivät.
"Dick on joutunut luostarisielun
pauloihin", he ivailivat. "Pieni tyttö,
kuin nunna. Tähän asti Dick on
ihastunut kokonaan päinvastaisiin
tyttöihin. Kumma poika tuo Dick.
Mutta Madeline ei tiennyt siitä.
Dick oli matkustanut vuodeksi ulkomaille
ja tyttö valmisteli sillä aikaa
häitä. Hän oli ommellut tuulentupia
rakennellen. Kuinka paljon hän tulevalta
elämältä odottikaan! Hän
rohkeni tuskin ajatella sitä hurmaa,
mikä häntä odotti. Miehen kirjeet
saivat hänet vapisemaan rajattomasta
onnesta. Dick kirjoitti ihmeellisiä
rakkauskirjeitä.'
Kukaan ei ollut sellainen kuin
Richard. Hänen elämänsä oli sidottu
tuohon mieheen. Ilman häntä Madelinen
elämä olisi ^ kuin autio erämaa.
Kuukautta ennen miehen odotettua
tuloa hän osti hääleningin. Eräänä
päivänä hän nä3rtti sitä isälleen.
"Enhän minä voi siitä mitään sanoa,
kun se on tuossa laatikossa", sanoi
isä. "Pue se päällesi."
"Mutta se merkitsee pahaa, tuottaa
onnettomuutta."
"Vanhojen akkojen puhetta! Pue
yllesi vain!"
Tyttö puki hääleningin ylleen vapisevin
käsin, ajatellen hetkeä, jolloin
hän pökisi sen Richardia varten. Hän
astui ihanan säteilevänä isänsä huoneeseen
ja juuri, kun hän seisoi isänsä
edessä, saapui sähkösanoma...
Madeline ei uskonut sitä, luettuaan
sen. Koko maailma musteni hänen
silmissään.
Richard oli miettinyt, että tokko
naimisiinmeno sittenkään on viisasta.
Hänen mielestään se on orjallista.
Hänen miettiessään näitä kysymyk^
siä, oli hänen esimiehensä puoliso antanut
hänelle hyviä neuvoja. Nainen
oli miesten tuntija ja ennenkuin* Dick
oli huomannutkaan, oli hän huomannut
ajattelevansa valloittaa tuon naisen.
He karkasivat Kashmiriin. Kashmiria
sanotaan paratiisiksi, mutta
siellä on hirmuisen paljon käärmeitä...
.
Madelinen isä kuoli. Nuoruus ei
onnettomuudeksi kuole. Se pitää lujasti
kiinni elämästä. Tarvitaan suuri
annos sielullista tuskaakin, ennenkuin
se kuolee. Mutta tytössä oli ta«
pahtunut jotakin muuta. Hänen silmiensä
kirkkaus ja hellyys oli muut*
tunut kovaksi kuin teräs. Jotkut ihmiset
pehmenevät surun tultua, mutta
toiset, kuten Madeline, karaistuvat.
Hän rupesi sairaanhoitajattareksi
ja antautui kokonaan ammatilleen. .
Seuraavan 20 vuoden aikana olihan
siiloin tällöin kuullut Richard
Dallaksesta. Mies oli hyijäimyt esimiehensä
puolisen; joka oli pakmhut
miehensä luo. Richard oli hänen jälkeensä
rakastunut erääseen itävaltalaiseen
kreivittäreen, jolla sanottiin „
olevan paljon rahaa, mutta ei hituis-takaan
moraalia.
Sitten Madeline kuuli hänen salaisista
suhteistaan erääseen pruises-saan.
Silloin hänestä kerrottiin sanomalehdissä
ja mainittiin hänen enti-syydestäänkin.
Madeline luki uutisen
kylmänä ja tunteettomana.
Madeline matkusti Kairoon. Hän
vihasi Englantia ja muistoja. Kairossa
eL kukaan muistuttaisi hänelle
rakkausseikkailustaan. Kuten lääkäri
oli sanonut, oli hän nyt automaatti
— koneellinen olio;
Ranskm nopein rautatieveturi
Hän seisoi pikku huoneensa ovella,
katsellen kuivaa pihamaata. Alkuasukasten
majoista kuului sekalaisia
ääniä. Vuohilauma kulki ohi, jättäen
jälkeensä tomupilven.
Hän meni huoneeseensa ja otti sanomalehden
pöydältä. Hän silmäili
uutisia paikka paikoin, kunnes päättyi
seurauutisiin. Mitä? Hän katsoi
tarkempaan: Eversti Richard Dallas
ja Genevieve, loordi Ivandeänen ainoa
tytär vihitään...
Madeline Bennett katseli hetken
synkkään menneisyyteensä. Häh näki
Genevieven sellaisena kuin hän oli
tavannut tytön ensi kerran —- hento
tyttö, vaaleaihoinen, suu kuin unikko,
valittaen: "Se koskee — se koskee!"
Tuo ihana lapsiko nyt uhrattaisiin
tällaiselle miehelle?
E i ! Hän ei voi asiassa tehdä mitään.
Kukapa häntä kuuntelisikaan,
vaikka hän kertoisikin kaikki mita*
t i e t ä a . . . Ja hän ei sitäpaitsi mitään
kertoisikaan. Hän oli miehen sivuun
heittämä rakkaus, katkeroitunut, vanha
nainen. Kaikki kutsuisivat sitä
kateudeksi. Ei, hän ei voinut mitään
tehdä.
Eräs""sisar koputti ovelle.
"Kiireellinen puhelinsanoma",„sanoi
hän. "Vuode valmiiksi — umpi-suölenleikkaus."
"Yksityisellä osastollako?"
"Aivan niin, sisar."
''Valmistakaa se. Minä tulen heti."
Hän odotti hetkisen, sillä hän tiesi
silmissään olevan sellaisen ilmeen,
jota hän ei halunnut näyttää kenellekään.
Hän tahtoi saada tavanmukaisen
läpinäkymättömän naamion kasvoilleen.
Siisti vuode oli valmis. Sen pääpuoleen
oli kiinnitetty kortti. Moskiit-toverkkokin
oli jo päikoillaian. Madeline
luki kortista koneellisesti:
"Eversti Richard Dallas (Tohtori
Athertonin huolto. Umpisuoli)
"Tohtori leikkaa^iraan aivan heti,
kun hän; tulee", ilnäoitti sisar.
He kantoivat hänet sisään. Richard
oli vanhentunut. Hänen silmiensä
ympärillä oli jotain ottdoh
harmaata: ifön ei näyttänyt, että
hän biisrtmiteni^^
tiesei-tontenutkaan. H ä n l a ^ Vsik^
kiä tditini IVirdi^ Samaan t a^
iiii
ii
11
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, April 24, 1937 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1937-04-24 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki370424 |
Description
| Title | 1937-04-24-03 |
| OCR text | mm mm. INEX on vanha viidenkymniie^ nen ikäisenä. Vertailu saman-n mieheen päättyy aina naiseUe ksi. Eläriiä on jo silloin jät-naisen taustalle. Hän on jö iän saavuttaneena menettänyt tuksensa, joka nuoruudessa yil-tti hänen elämäänsä. deline Bennett oli 50-vuotias. _ jtä katseli, ei kenellekään joh-mieleenkään kuvitella, että hän oskus ollut 15-vuotias. 23 vuolta hän oli ollut sairaanhoi-rena, ja se oli jättänyt häneen ammatin merkit. Han ei öl-i Madeline Bennett, vaan sisar (, joka palveli Kairon suu-sairaalassa. Sisar Made-keskikokoinen, auringonpaah- Hänen leukansa oli terävä ja ankaranmuotoinen. Harmais-lissään oli ankara katse. Madeline kumartui silloin alas ja suuteli Iästä: On viikea sanoa, mikä johti liänen sen tdtemään, mutta hän teki sen kuitenkin. "Se menee pian ohi! Koeta olla ur-hooUinen pikku lapsiraukka!" Sanottiin, että Genevieve oli ainoa henkilö Kairossa, joka oli saanut kurkistaa sisar Madelinen sieluun. Lapsen valitus oli tunkeutunut paksun haarniskan läpi. Siitä alkaen he kaksi olivat ystävykset. Milloin tahansa tytön kulku johti sairaalan lähellekin, tuli hän aina tervehtimään Madelinea. He eivät koskaan unohtaneet toisiaan. ji vuotta sitten hän oli saapunut on. Englannin hän oli jättä-pienintäkään kaipauksen Sehän on sumuinen, samaa, jossa aurinkoa harvoin . Kairo otti hänet vastaan kul-htavaisena ja valoi lämpöään kylmään sydämeensä. Hän sai ti vieraskutsuja, mutta hän kaikista. Kairo oli iloi-upunki, joka aivan pulppusi eloisuutta. Mutta Madeline oli een iloon liian vanha, hän uhrasi aikansa vain työlleen, utomaatti", sanoi hänestä sai-egyptiläinen lääkäri, "mutta on hyvä hoitajatar. Hänellä ei llenkaan tunteita, hän on ihan en." tä tässä ammatissa juuri tarvi-i", huomautti tohtori Ather-llä tummaihoisten ja pikimus-silmien keskuudessa Madeline unohtaa. Hänenkin elämäs-oli niin paljon, mitä hän ei. "ut muistaa. I kerran hän oli sulanut. Se oli tunut silloin, kun miljoneeri- Ivandeanen pikku tytär, Ge-p, kannettiin tajuttomana sai-n, pudottuaan hevosen selästä. tyttö, lumivalkoinen iholtaan ja kuin unikko. Silloin Made-kumartunut vuoteen yli. koskee - - se koskee!" oli lapsi ut. ^suudessa kylmä ja tyyni Kerran — se tuntuu uskomattomalta, niutta se on totta — Madelinen silmät ovat olleet vähemmän kylmät. Kerran ne olivat muistuttaneet ihanaa kevättä. Madeline oli ollut ihmeen kaunis 19-vuötiaana tyttönä. Hän oli elän}^ hemmoiteltuna, perheen ainoana lapsena. Elämä oli tarjonnut hänelle paljon ja rakkaus sitäkin enemmän. Richard Dallas.oli ollut sotilas, kevytmielinen nuori kapteeni^ jota jokainen nuori tyttö juma-loitsi. Hänellä oli lukemattomia rak-kausseikkailuja, kuten yleensä kaikilla iloisilla jä kauniilla sotilailla. Hän oli nähnyt Madelinen ensi kerran kirkossa isänsä vieressä. Tyttöhän näytfjää. viehättävän neitseelli-liseltä, aivankuin nunna, ajatteli hän. Richard ei kuullut papin saarnasta mitään, hän katseli kuin noiduttuna tyttöä. Päivällispöydässä hän ilmoitti "sedälleen olevansa kuudennen kerran korviaan myöten rakastunut... Seurasi kosiminen. Richard oli tullut vieraisille. He pelasivat tennistä ja pallo sattui häviämään pensaikkoon. Silloin mies tempasi hennon tytön haulilleen ja suuteli häntä. Tyttö riistäytyi irti: Hänen sielunsa oli nähn3rt uuden maailman. Lapsuus oli päättynyt ja portti rakastavien naisten paratiisiin avautui koneellisesti. Miehen suutelo oli avain. "Suutele miniia vielä!" pyysi tyt-to. Hän luuli voivansa kuolla rakkaudesta tuohon mieheen. Siitä päivästä alkaen ei 103rtyn3rt enää ketään muuta kuin Richard — Richard petoUi-sine silmineen ja py3rtävine huulineen. He menivät kihloihin. Kun tyttö täyttäisi 20 vuotta ja Richard palaisi ulkomaamatkaltaan, menisivät he naimisiin. Miehen ystävät hymyilivät. "Dick on joutunut luostarisielun pauloihin", he ivailivat. "Pieni tyttö, kuin nunna. Tähän asti Dick on ihastunut kokonaan päinvastaisiin tyttöihin. Kumma poika tuo Dick. Mutta Madeline ei tiennyt siitä. Dick oli matkustanut vuodeksi ulkomaille ja tyttö valmisteli sillä aikaa häitä. Hän oli ommellut tuulentupia rakennellen. Kuinka paljon hän tulevalta elämältä odottikaan! Hän rohkeni tuskin ajatella sitä hurmaa, mikä häntä odotti. Miehen kirjeet saivat hänet vapisemaan rajattomasta onnesta. Dick kirjoitti ihmeellisiä rakkauskirjeitä.' Kukaan ei ollut sellainen kuin Richard. Hänen elämänsä oli sidottu tuohon mieheen. Ilman häntä Madelinen elämä olisi ^ kuin autio erämaa. Kuukautta ennen miehen odotettua tuloa hän osti hääleningin. Eräänä päivänä hän nä3rtti sitä isälleen. "Enhän minä voi siitä mitään sanoa, kun se on tuossa laatikossa", sanoi isä. "Pue se päällesi." "Mutta se merkitsee pahaa, tuottaa onnettomuutta." "Vanhojen akkojen puhetta! Pue yllesi vain!" Tyttö puki hääleningin ylleen vapisevin käsin, ajatellen hetkeä, jolloin hän pökisi sen Richardia varten. Hän astui ihanan säteilevänä isänsä huoneeseen ja juuri, kun hän seisoi isänsä edessä, saapui sähkösanoma... Madeline ei uskonut sitä, luettuaan sen. Koko maailma musteni hänen silmissään. Richard oli miettinyt, että tokko naimisiinmeno sittenkään on viisasta. Hänen mielestään se on orjallista. Hänen miettiessään näitä kysymyk^ siä, oli hänen esimiehensä puoliso antanut hänelle hyviä neuvoja. Nainen oli miesten tuntija ja ennenkuin* Dick oli huomannutkaan, oli hän huomannut ajattelevansa valloittaa tuon naisen. He karkasivat Kashmiriin. Kashmiria sanotaan paratiisiksi, mutta siellä on hirmuisen paljon käärmeitä... . Madelinen isä kuoli. Nuoruus ei onnettomuudeksi kuole. Se pitää lujasti kiinni elämästä. Tarvitaan suuri annos sielullista tuskaakin, ennenkuin se kuolee. Mutta tytössä oli ta« pahtunut jotakin muuta. Hänen silmiensä kirkkaus ja hellyys oli muut* tunut kovaksi kuin teräs. Jotkut ihmiset pehmenevät surun tultua, mutta toiset, kuten Madeline, karaistuvat. Hän rupesi sairaanhoitajattareksi ja antautui kokonaan ammatilleen. . Seuraavan 20 vuoden aikana olihan siiloin tällöin kuullut Richard Dallaksesta. Mies oli hyijäimyt esimiehensä puolisen; joka oli pakmhut miehensä luo. Richard oli hänen jälkeensä rakastunut erääseen itävaltalaiseen kreivittäreen, jolla sanottiin „ olevan paljon rahaa, mutta ei hituis-takaan moraalia. Sitten Madeline kuuli hänen salaisista suhteistaan erääseen pruises-saan. Silloin hänestä kerrottiin sanomalehdissä ja mainittiin hänen enti-syydestäänkin. Madeline luki uutisen kylmänä ja tunteettomana. Madeline matkusti Kairoon. Hän vihasi Englantia ja muistoja. Kairossa eL kukaan muistuttaisi hänelle rakkausseikkailustaan. Kuten lääkäri oli sanonut, oli hän nyt automaatti — koneellinen olio; Ranskm nopein rautatieveturi Hän seisoi pikku huoneensa ovella, katsellen kuivaa pihamaata. Alkuasukasten majoista kuului sekalaisia ääniä. Vuohilauma kulki ohi, jättäen jälkeensä tomupilven. Hän meni huoneeseensa ja otti sanomalehden pöydältä. Hän silmäili uutisia paikka paikoin, kunnes päättyi seurauutisiin. Mitä? Hän katsoi tarkempaan: Eversti Richard Dallas ja Genevieve, loordi Ivandeänen ainoa tytär vihitään... Madeline Bennett katseli hetken synkkään menneisyyteensä. Häh näki Genevieven sellaisena kuin hän oli tavannut tytön ensi kerran —- hento tyttö, vaaleaihoinen, suu kuin unikko, valittaen: "Se koskee — se koskee!" Tuo ihana lapsiko nyt uhrattaisiin tällaiselle miehelle? E i ! Hän ei voi asiassa tehdä mitään. Kukapa häntä kuuntelisikaan, vaikka hän kertoisikin kaikki mita* t i e t ä a . . . Ja hän ei sitäpaitsi mitään kertoisikaan. Hän oli miehen sivuun heittämä rakkaus, katkeroitunut, vanha nainen. Kaikki kutsuisivat sitä kateudeksi. Ei, hän ei voinut mitään tehdä. Eräs""sisar koputti ovelle. "Kiireellinen puhelinsanoma",„sanoi hän. "Vuode valmiiksi — umpi-suölenleikkaus." "Yksityisellä osastollako?" "Aivan niin, sisar." ''Valmistakaa se. Minä tulen heti." Hän odotti hetkisen, sillä hän tiesi silmissään olevan sellaisen ilmeen, jota hän ei halunnut näyttää kenellekään. Hän tahtoi saada tavanmukaisen läpinäkymättömän naamion kasvoilleen. Siisti vuode oli valmis. Sen pääpuoleen oli kiinnitetty kortti. Moskiit-toverkkokin oli jo päikoillaian. Madeline luki kortista koneellisesti: "Eversti Richard Dallas (Tohtori Athertonin huolto. Umpisuoli) "Tohtori leikkaa^iraan aivan heti, kun hän; tulee", ilnäoitti sisar. He kantoivat hänet sisään. Richard oli vanhentunut. Hänen silmiensä ympärillä oli jotain ottdoh harmaata: ifön ei näyttänyt, että hän biisrtmiteni^^ tiesei-tontenutkaan. H ä n l a ^ Vsik^ kiä tditini IVirdi^ Samaan t a^ iiii ii 11 |
Tags
Comments
Post a Comment for 1937-04-24-03
