Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, April 24, 1937

              .TJEI, hei, Katri, äläpäjätäi-:
f l j p s minä vain olisin pai­toja
jakamassa, niin sinulle ensi-äL^
n antaisin. iPiti oikein totuudes-vrittää,
että sain sinut kiinnii Mitä
jä kesken lähdit iltamista?"-
"Minun tuli äidille Ja isälle! luvat-;
aika milloin olen ikotona,iniin ei:
pinul'enää viivyt^^- Aivan on.
U sillä koetin niin-kovasti hiihtää;
eliäsi, kun pelkäsin, että kuka 4)e-^r
tulee. jNIutta miksi ««o sieltä
enlähdit?" , -
Minä — minä — tuotar^—sanon-irj.
H.
"Sano, sanov i " • y ,
"Niin, katsos, koetin koko illan
da tilaisuutta puhua ÄuUe ja sa-oa,
tarkoitan kysyäy-että saanko tul-sinua
saattamaan, niutta-en-saar..
ut siihen sopivaa tilaisuutta, i Ajat-elin
että pidän silmällä-koska >läh^j
et, mutta kun menin .tiipakoiiaaaa..
a tulin takaisin, niin ten enpjlöytä- :
ytkään sinua. Arvasin, että olit läh-enyt,
mutta en ollut varma, että yki­inkö
vai..." . ,
",iilä siinä höpise, koska minulla on
oisia saattajia ollut?" .
/'Enhän minä kyllä ole nähnyt, en-ä
toivo, että niitä olisikaan. muita
uin — kuin . . ."
ylläpä sinä, Antti,'Qlet taas leik-/
isällä.päällä. En pääse edes puolista,
liheistasi kuusalle. Mitä sinä tarkoi-t?"
'Niin, leikki pois, minulla olikin
ikein vakavaa asiaa sinulle tänä ilta- ^
"a. Katriseni, emme kyllä ole kovin
auaa seurustellut, mutta minä .aina-.,
in luulen tuntevani sinut .tarpeeksi,
yvin, voidakseni kysyä sinulta
uota — että tulisitko sinä .tällaisenr
ulivilin elämantoveriksi? Jakaislm-.
eilomme ja surumme — eihän niitä
Iisi paljon kummallekaan — puoU.
inulle ja puoli minulle. Mitä.sanot,
tri, tuletko?"
"Johan sanoin sinulle, että olet ko-
"n leikkisä tänä iltana."
"Olen tosiaan niin leikkisällä päal-
, että jos eivät sukset olisi vaivana/
'in koppaisin sinut syliini ja ottaisin:
ikka kysymättä sinulta yhden suukr
osen."
"Ei kai sitä niin vain kysyniättä
tettaisi."
"No, voisinhan siihenkin luvan ky-yä,
mutta vastaahan siihen ensin^
itä äsken kysyin. Kun ensin saan
astauksen sinulta, niin sitten kysyn
hemmiltasi."
'Mutta ei kai sen vastauksen kansr
nyt niin kiirettä ole, sillä kaikissa
oissa täytyy saada ajattelemisen
ja varsinkin tällaisessa." •
''Enhän minä sillä nyt muuten iiiiö
että pitäisi, kunhan vain saaa sen
nnenkuin joku toinen.ehtii..."
^"Kuinka paljon se kello jo \on,,
Ifnkopaljon myöhästynyt.siitä,.mU-lupasin
olla kotona? Äiti.siellä
^ varmaankin odottaa, .koska, tuli
oistaa: ikkunasta."
''N»n, huomennahan .on sumuin-!
'»saanko tulla huomeniUalla teille
ylaäii?"
"Tule vain. Isä ja äitikin kuunte»
t mielellään juttujasi. 'Mutta nyt
jm täytyy mennä sisällfr.-Hyvää
\ Antti!"
yötä, Katri, näe, hyviä
^^t^^ti hiihtämään taloa kohti,
päivätyössä. Mieleni ,QU
täynnä. Antaakoh^^Jlen^
Aatn myöntävän vastauksen?
^tnn vanhemmilla oli pieni mök-
^ ^ n verran maatay että sai heiniä
J^Jfmiälle. H e o l ^^
-/J^^^ lasta he olivat saatta-
^ poveA: Katri öli heillä
^manalapsena ja Siksi he piti­vätkin
Katria kultamurunaan. Kat­ri,
iloinen ^a reipas^ koetti aina täyt­tää
vanhenapiensa tahdon. Siksi tääl­lä
metsämökissä, vallitsikin rauha ja
rakkaus.
"Sanoihari se> Katri, että hänen
vanhempansa rpitävät käynneistäni",
ajatteliAnttiMhtäessään.^'Jos Kat-x\
suostuu minulle tulemaan, niin
voinhan asua Rentolassa niin kauan
ainakin kuin vanhukset elävät. Ha­luaisin,
että vanhukset vielä vanhoi­na
voisivat nauttia ilon päivistä. Lau­lulla,
ja naurulla me nuoret surut pois­tamme!"
Antti nosti sukset pystyyn seinus-italle^
ja nieni :hiipien sisään, ettei häi-ritaisii.
toisten. yörauhaa. Hyvissä toi­veissa
nukahti hän aamuun saakka,
ettei ehtinyt edes unia nähdä...
"Viivyit i hiukan iauemmin kuin lu-v
pasit, dapseni. Olin jo;huolissani,tähr
tesi, kun kuljet tuota metsä­tietä
-aivan yksin. Nyt\voin mennä
rauhassa iuukkumaan, kun tulit iko-tiin.
Jos sinulla pn kylmä, niin siellä
pannussa on ;lämmintä . . ."
"Älkää, äitij suotta murehtiko.
Kyllä minä koetan kaikilta vaaroilta
itseni.suojella. Nyt en tullutkaan yk­sin
koko: matkaa, sillä Laineen Anttia
saavutti minut tuolla välillä ja saat­toi-
minut portille asti."
^'No,.suottahan minä sitten sinua
murehdinkaan,; kun Antti oli muka­nasi.
Hyvää yötä vaan."
"Hyvää yötä, äiti kulta, menkää
nyt vain lepäämään."
Kyllä äiti on hjvä, ei koskaan vi­hainen,
vaikka valvoo vielä isonakin,
minun tähteni ja vaikka sanoin, että*
Antti oli. saattamassa, niin ei ole vi­hainen
siitäkään, ajattelee Katri, jat-:
käen ajatuksiaan edelleen: Kyllä
varmaan lopetan heiltä huolet ja mur­heet,
annan Antille myöntävän vas­tauksen.
. : Olisinhan sen voinut teh­dä
jo vaikka tänä iltana, mutta sano- •
taanhan,. että kiire ei ole hyväksii;
Olen Antista pitänyt jo heti. ensi* nä-kemästäis
Onhan se somaa, jos tmi-;
nusta tulee huiivili-Antin vaimo; Dsair;
sikohan häntä vieläkään kukaan;kut-.
sua oikealla; nimellään^ Laine? Kuli-vili-
nimen pii Antti saanut ; iloisen
luonteensa takia.
Kaikenlaista; siinä Katri mietiskeli,
ennenkuin sai unen päästä kiinni.
Sunnuntaiaamuna riensi Antti lau­lellen
ruokkimaan hevosia.
"Hyvin ovat Antin asiat varmaan­kin
illalla menneet, kun noin heti aa­mulla
laulattaa", kiusäili Savelan
isäntä.
"Hyvinhän se tällaiselle hulivilille
menee, ei ole surun ja murheen päi­vät
luotu tälle pojalle ainakaan tällä
ikää. En kyllä voi mennä takaamaan,
jos vanhempana."
Äiti kai oli puhunut isälle, että
Antti öli ollut Katria saattamassa,
KirjyF. AL,
O],0l kuinka ihana oletkaan^
vaikka lumi vielä peHtää lehtien levät.
Jos aurinko pihiltä luvan saa p^^
saa köyhäkin sillo'i)p jo keväästä maistaa.
Aamiaurinko rkohoo sinitaivoon päiui
köyhä huokaa ja ajattelee näin:
Kevättä ei mahtivalta ryöstää voi,
suuri luonto sen yhteiseksi kaikille loi.
Mieli raskas kevään saapuessa
keventyy, talvea muistellessa.
Alas pudonnut^ön huurteinen talven huntu,.
nyt kaikkialla ul^m kevään tuntu.
Joskus raivoaa ja myrskyää ihmisrinta,
hän miettii: Tämäkö on eloni hinta?
Tein työtä, raadoin niin kauan kuin jaksoin,
hiellä ja verellä leipäni maksoin.
Kun kevät taas rintaan tuo lohtua suurta,
symmeen kylvää kukkivaa juurta,
niin taukoo myrsky, mieless* on rauhaa,
elo keväinen on niin ihanan lauhaa. '
¥ iii
li
. • ; >
- < ' .
koska isä aäiniukahvia juotaessa ru­pesi
kiusaamaan: r
'•^en niiiiä sen jo huomannut, että
hulivili-Antti se meidän Katrin nap­paa,
mutta mitäs siinä, ei kai sert ty­tön
ainakaan tarvitse suruun kuolla,
joka Antin saa. Ja hyväksi työmie-heksi
Anttia on Savelan isäntä kehu­nut
ja kai siinä talossa pitää työtä
tehdäkin, sillä niinhän se isäntä on
sanonut, että ei hän turhasta palk­kaa
maksa."
Antti tuli illalla niinkuin oli puhe.
Kyllä siinä taas vanhuksetkin saivat
nauraa, kun Antti laski sukkeluuk-siaan.
Puhuttiin siinä sentään vaka­vampaakin,
mentiinpä jo kesänkin
työhortimiin.
*^Enpähäii ;tässä :Osaa "Vielä kesä-c
töistä jpuhfta mitään, dkun en tiedäiii
jaksanko kesällä senkään vertaa .enää.
mitä.inyt; Vaikka ei tuota hommaa,
paljon olekaan, vähän Katria autte-!i
Ien,.pilkon puita ja siivoon navetan",
sanoi isä.
Vanhuksen puheeseen tarrasi Antti
kuin f leikillään vain;
"Onhan tässä, vielä nuoriakin työ-hommiin.
Minä olenkin ajatellut ky^ •
syä,.jos minun passaisi. tulla Katrini
kanssa .. teille töitä paiskomaan, jos
niin kuin.kelpaisin? rKyllä minä Käty­rin
kanssa sovin, mutta miten se sopii
teidän mielestänne? Kyllähän .minä
tätä hulivililuonnettani voin vähän
tasoittaakin, jos tarve niin vaatii.?
"Ei >kal meillä eukon ;kanssa ole
mitään sitä vastaan, sillä meille on
paljonihauskempaa nähdä, ettei Kat-:
rin tarvitse orvoksi jäädä ikun meistä
aika. jättää j a tarvitseehan se naisen-puoli
huoltajaa. Mutta Karille an­namme
vallan tällaisessa asiassa. Hän
saa itse valita-kenen tahtoo tai olla
yksin."
"Enpä. kai minä vanhaksipiiaksi!
viitsi jäädä ja kun Antti on teiUe hyn'
vä, niin kai hän on silloin minullekin,
joten näin pian annan vastaukseni
sinulle, Antti."
Silloin Antti- kieppasi Katrin sy­liinsä
ja pyöräytti hänet jonkun kerr
ran. ympäri.
"Enpä olisi -osannut arvata, että
asiani näin hyvin päättyy vielä tänä
iltana!" sanoi hän iloissaan.
Ennenkuin Antti lähti Savelaan,
päätettiin koska häät pidetään ja sit-;
ten Antti muuttaisi Rentolaan asu-:
maan,
"Nyt se tämä hulivili on melkein
kuin.akan mies", kertoi Antti Save­lan
isännälle.
"Taas sitä Anttia! Joko naisväki
pn saanut: sinunkin pääsi pyörälle?
Olen V ajatellut, että et sinä koskaan
ehdi niin vakavaa kuin .akan otto on,
ajatella* Ja. ei kai sitä vielä tällä
syönnillä tiedä uskoa."
Mutta Antti vakuutti, että asiassa
; on perää.;ja niin täytyi isännän uskoa,
että ei taida Antti leikkiä laskeakaan.
"Tässä meillä saat.pitää hääsi^ sil­lä
Rentola On liian pieni hulivilin häi-ttävarten."
Ja nimhänne Katrin, ja Antin häät
^pidettiinkin Savelassa. Häävieraat
päättelivät, että hulivilistä tulee var­maankin
v kunnon ukkomies. Ja eipä
'kal/Katrin. tarvinnut päiviään katua
huUyiH-f Antin r vaimona.
V Ä K H J U K U Canadan preeriamaa-kunnissa
on kasvanut 61,000:11a kulu-
•neitten viiden vuoden aikana.
oOo
BULGARIAN^ kauppavaihto Yh­dysvaltain
kanssa osoitti nousua vii­me
vuonna.
OQO
OLIVER TWIST, sekä muita
ChätlesDidkensin tuotteita esitetään
Moskovassa ^lasten teatterissa.