Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 27, 1943

              LAUAXTAIXA, :MAALISKUUy 27 PXlVXXÄ Sivu 7
j ; : ; pvörieii lumikinokseen. Siitä
;e:vitiyään hän pyristelee lunta kor-virtaan
ja nenästään, j a siinä hänen
huomionpa kiintyy ohikulkevaan liik-j
. ^ ^ — Mitä ? Näenkö minä
oikein vai valehteleeko minun vanhat
silmäni'' Joo. alenee siinä. Akka
];i^koo humalaista miestä kelkalla.
yiles. iftuu kelkassa kainalosauvat
pyfty5>ii ja kipsattu jalka suorana.
Hm. myhähtää Hemppä ja pie­ni
nauru kihahtaa sen päälle. Hä­nellä
tulee mieleen, että vaimoihmi­silläkö
tässä kaupungissa täksiä aje­taankin
ja hän -huutelee ja huhuilee,
että hänkin saisi kyytiäl kortteeri­paikkaan,
mutta eivät menijät ole
sitä kuulevinaanfcaan. — Vöi -tätä
elämää. Kaveri tuolla sisällä ja mi­nä
tässä takamuksillarii luraihauges-sa
. . . . .
. Omin neuvoin Hemppa kompuroi
ylös ja lähtee etsiräään kortteeripaik­kaa,
vaan eihän sitä. löydy. Viimein
hä-n koettaa onneaan ja arastellen ko­puttaa
yhden talon oveen. Siellähän
tulee suomalainen misis ja ottaa niin
kohteliaasti hänet suojaansa, puhuu
ja ivertää kuin peipponen.
Siellä se yö sitten Hempalta me­nee,
mutta aamulla on kamala paik­ka
— vaikka kääntää taskunsa viisi
kertaa nurin, ei löydy yhtään sent­tiä
Pää on kipeä ja pakkaa okset-tar.
iaankin. Emäntä surkuttelee vie-re55ä,
mutta ei vaan anna mitään
päänparannusta. . .
Hemppa jo vähän kiroilee Taavet­tia,
itseään ja koko kaupunkireisua.
Tulee siinä mieleen se muija ja ne
muiculatkin. Viimein hän kääntyy
nö;Tänä kauniin emännän puoleen:
Tuota noin, etteköhän lainaisi
miilulle kyytirahoja 'kämpälle, kyllä
minä ne sitten maksan, kun seuraa­va-
kerran tulen?"
• Eihän minulla juuri ole. Ja siksi
toisekseen, ei sitä tiedä-tuntemätto-mLIe
— ne aina tahtoo ^äädä sille
tielleen", ykertää emäntä*.
• Xiin, sille tielleen ne n ä k j y mi-nur.
kin rahani jääneen, mihinhän lie­nevät
jääneetkin", tuumii Hemppa
ia :yöntyy ulos.
Hemppa kävelee asemalle, jossa
mirlihyväkseen tapaa oman kämp­pänsä
poosun. Niin tulee kyyti°käm-pale,
ja heti on Hemppa taasen kuus­ten
kimpussa. Ensin ^^hän huonom-mir,
sitten yhä vauhtia parantaen.
Paria viikkoa myöhemmin tulee
Talvet tik in takaisin kämpälle hyvin
surkeassa kunnossa. Ensi töikseen
sar:K) Hemppa:
Ja muistakin Taavetti, että et
}T:;äkään houkutella miniia enää
kai punkireisulle. Minä en lähde —
ja ;o5 milloin lähden, niin niitä paik-
Iio;a minä kyllä kierrän. Täytyy si­tä
:>iuistaa muijaa j a mukuloitakin."
Isä—^isä!
Isä, isä, etkö rakas
huomaa kurjuuttamme —
(ihan edes leipäpalaa
meillä ruokanamme.
^sä, isä, kotiin käyöe,
jätä juomaretki,
silloin koti kodiks muuttuu,
olkaa onnen hetki.
^sä, isä, tottele, kun
pikku Anni sanoo,
S':kä äiti itkusilmin
odottaa ja anoo.
^'litä on ihminen? Vain toive täyt-iy>'.
ätön ijäisyyden rantamilta, joka
-icdä kuhun hän ktdkee ja kussa
'^^fcn kotinsa on. — Mitä olen mi-
''^ l ain öinen haave utuisella ula-
^ ' ö . joka tyhjyydestä tulen ja tyh-
]y:"(tn menen.
Tanssia, jota Ann Miller pistouvaa sotilaille Calijornian ilmatorjunta-harjoitusleirillä. .4nn'in puku
kuuluu olevan hyvin värikäs ja loistava.
Kirj. SAKARI PÄLSI
QAAVVUmE Urgaan, Mongolian
* ^ pääkaupunkiin. Urgan nimen
ovat venäläiset kaupungille antaneet.
Mongolit nimittivät pääkaupunkiaan
Daa-Khure mikä merkitsee Iso-Luos­tari,
usein myöskin sitä kehutaan
Bodgin-Khureksi, s.o. Taivaalliseksi-
Luostariksi.
Kaupunki ei ole erittäin miellyttä­män
jälkeen on seuraava arvosija.
Hän ön hj-vin maailmanmielinen
herra, joka kaupungin vieressä sijait­sevassa
palatsissaan \nettää ruhti­naallista
elämää. \Tellisiä ateroita.
juominkeja ja miissäyksiä lukuunot­tamatta,
kuuluu tämän kirkkoruhti-naati
harrastuksiin rajaton kokoilu-kiihko.
Gegenillä on monipuolinen
vännäköinen sen paremmin asemansa- museo, jossa on kaikenlaisia ihmeka-kuin
ulkonäkönsäkään puolesta. Se
sijaitsee tasaisella paikalla Tuulan
laaksossa, jonka päivänpuoleinen rin­ne
on puuton ja melkein juohotonkin,
pohjoiseen antavan rinteen taas peit­tää
havumetsä. Kaupungin halki
juoksee pikkunen, joki, mikä toimit­taa
vesijohdon ja osittain likavnemä-rinkin
virkaa. Kaupunginosia on
neljä: luostari, lamojen kaupunki,
jossa on myöskin ylic^isto, kiinalais­ten
kaupunginosa ja lopuksi tavallis­ten
mongolimaallikkojen. • Muuta­man
kilometrin päässä Urgan itäpuo­lella
on kiinalainen kauppiaskaupun-ki
Maimatshin.
Varsinaisia rakennuksia on Urgas-sa
luostarin temppelit ja kiinalaisten
ja venäläisten kauppiaitten talot.
Suurin osa asumuksista on n.s. mon-golipihoja,
nelikulmaisia, kuorimat­tomista
lehtikuusenrungoista tehtyjä
paaluaitauksia, joissa ihmiset asuvat
tavallisissa huopateltoissa.
'^Kadut ovat ahtaat ja jikaiset. Eri
kaupunginosia erottaa toisistaa laa­jat,
torintapaiset asumattomat alu­eet,
joista paria käytetään kauppa­paikkoina,
muissa on suuria tunkio-kasoja,
verrattain hyviä tähytystor-neja
näköalain ihailijalle. Ihmisten
ja koirain puhta^ksikaluamia luita,
karvoja, nahan palasia, rääsyjä ja
muuta roskaa on joka paikassa, ja sa­teen
tästä sekotuksesta liuottama ku­ra
on ihmeen lemuavaa. Päällimiten
katsoen luulisi koko Urgan isonpuo-liseksi
sontakasaksi. Kuitenkin on
se muussakin suhteessa huomiota an­saitseva.
Urgassa asuu Mongolian hengelli­nen
päämies bodgin gegen, jolla bud-dalaisessa
kirkossa Lassan dalaila-pineita
nykyaikaisista hienoimmista
keksinnöistä vartavasten valmistet­tuihin
leikkikalukoneisiin asti. Hä­nen
eläintarhassaan on muitten mer­killisten
elukkain joukossa Hampu­rin
eläinten kesyty^slaitoksesta tuotet­tu
norsu, jonka erikoisuus lienee sii­nä,
ettei sille syötäväksi.kelvannut l i ­ha,
mitä aito mongolilaisesti eläimelle
alussa tarjottiin. - •. r.
Varat kaikkiin huyitiiksiinsa saa
paavi kymmenyksistä, mitkä jo kai
ovat kasvaneet viidenneksiksikin.
Kun tämä säännöllinen tulo ei riitä,
toimeenpannaan suuri uskovaisten
yleinen vastaanotto ja synninpäästö.
Pyhiinvaeltajat asetetaan pitkiin r i ­veihin,
ja kun heiltä on tulijaiset tar­koin
koottu, saavat he taivaalliseksi
vastalahjaksi gegenin synninpäästön,
jonka tämä summakaupalla jakaa
kulkien rivien välitse kädet siunaa-vasti
ojennettuina. Jos pyhitettäviä
on kovin paljo, kannetaan gegenin
kummallakin sivulla joukkojen yli
kallistettu lippua, jotta jumalanedus-tajan
inhimillisesti heikot kädet sääs­tyisivät
liikarasitukselta. Välistä
karttuu jo yhdellä kerralla lahjoja
tarpeeksi, mutta, jos saalis tuntuu vä­hältä,
kerrataan temppu, jolloin lah­jat
tietysti ovat uudistettavat, mutta
siunauskin on kaksinkertaisesti pitä­vä.
Gegenin hoviherroina on joukko
ete^nrnpiä luostarin ja yliopiston pap­peja.
Nämä kuluttavat aikansa juo­nitteluihin
ja riitoihin. On muodos­tunut
kaksi uskonnollista puoluetta,
joista toiset puolustavat olevia oloja,
toiset tahtovat kirkon uudistusta.
Jälkimäisen kantajoukkona ovat bur-jatilamat,
ja heidän vaatimansa '•'us­konpuhdistuksen"
päämaalina on kai
se, että joku burjati pääsisi paaviksi
j a auttaisi omat miehensä valtaan.
Sen ikivanhan pyhimyksen sielu, joka
asuu gegenissä, voi näet hänestä siir­tyä
kehen uskovaiseen poikaseen ta­hansa,
josta silloin välttämättä on
tuleva kirkon pää. Mutta ainoas­taan
tähdistäennustamisen ja juma­luusopin
avulla voidaan löytää tämä
uudistunut pyhimys, ja burjatien ta­vattoman
opinhalun osittaisena kan­nustimena
leinee toivo päästä, tieteel­lisiksi
auktoriteeteiksi ja asettaa vas­taansanomaton
paavinhoroskopi bur-jati-
pojalle.
Urgan yliopisto on pappisseminari,
jossa jumaluusopin ja siihen liitts^vän
sofistisen filosofian lisäksi opetetaan
tähtitiedettä ja lääketiedettä. Yli­oppilaita
s.o. munkkeja on parikyrn-mentätuhatta,
mutta harvat heistä
sentään todella opiskelevat. \'arsi-naisesti
yliopistoon kuuluvat asuvat
omassa kaupunginosassaan, ja heillä
on jonkinmoisia dekanuksia järjes­tysmiehinä
. Suurin osa Urgan la­moista
eleskelee mikä mitäkin am­mattia
etenkin pikkukaupaa harjot-taen,
vähät välittäen niin luostareista
kuin yliopistostakin. Meidän mo­lemmat
matkarenkimmekin, olivat
tällaisia puolimunkkeja. Xe lamat
taas, jotka ovat lukuhommissa, teke­vät
sitä työtä yleensä laiskanpulei-sesti.
Tapaa seitsemänkymmenen
vuotiaita ylioppilaita, joilta pappis-tutkinto
on yhä suorittamatta.
Jos hengenmiehet ovat velttoja, o-vat
maallikot sitä ahkerampia. Ur­san
merkitys kauppakeskuksena on
melkoinen, Ensimäinen kauppatie
Kiinaan, mikä v. 1689 avattiin euro-palaisille,
kulki Kiahtasta Urgan
kautta Kalganiin, Vaikka Mands-hurian
rata nvkvään valittaakin suu-rimman
osan Kiinaan teetä Venäjälle,
j a tämävsuuri kauppaliike on siten
luiskahtanut Urgan sivutse kulke­maan,
on kaupunki yhä mongolikau-pan
hallitsija. Hevoset, lampaat,
naudat, villat, nahat y.m. mongoli-tuotteet
kulkevat enimmäkseen Ur­gan
kautta riiaailmanmarkkinoille, ja
siellä vaihdetaan kankaaseen, teehen,
tupakkaan, koristuksiin ja muihin
tarvekapineisiin.
Kauppuiat ovat kiinalaisia ja venä­läisiä,
ja heidän kauppansa mongo-