1945-06-16-09 |
Previous | 9 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Suomalaiiieh • . .
tä varhain aamuiMn> ^pujö^äa^
saattaa joskus kimaJleBa valfeofeia.
^ sininnen \^imeri yälK^:?^^^
ii vaaleassa aamuyalaistU^a/fi^.
lialaiset palvelijattaret, .jötte^^^^^^
työnsä varhain^ suorittavat:^aB^
as^reensa lanipun valossa; aäJkäd,^^
lakaisijat ovat Jtiinnittä^eet t p i ^n
i^nttiiän roskäärryifiiniä; -^i-edlR^
pijat lämmittelevät käsiäätt^tUöredJa
leivällä. Ja yaiikkumssa,^jfötfät4^
puvat Nizzasta täymiä-viKapiKks^^
jotka aiotaan myydä tpUa^M»?^^^^
Carlon kauppatorilla, 4stuujflai^a Ja
miehiä, huolellisesti -:|ä&iytyi»ioä
viittoihin ja suo|jahuiyei]^. r&
kuessaan he antavatvhfeVQSten kjilkea
omin päin Nizzan Ja:.Möiö0,-Garlon
välisen pitkän niatkan. :I>yiäyisBä on
lielä tuli ja heikko jilharnaaa-aamu-
; valaistus taistdee i^ilöfe^täa-n^J^^^
keltaista valoa vastaan. 4 JiC^u* tilös
jäänyt koira ulvoo. • Jfä iati^iöä-^u-luu
töihinsä menevien tyoinkst^T^^
kaiden askelten kopinaa. Kömpelöt
kengät kafjahtelevat kuuluvasti nukkuvien
talojen välisillä autioilla kaduilla.
Mutta tästä kaikesta ei.huyikauden
Mont^arlo tiedä mitään. iHuvikau-den
Monte-Carlo nukkuu .loistoliotel^
lid nuikavissa vuoteissa.Jhuolellisesti
suljettujen kaihtimien. takana, jotka
torjuvat kaikki äänet, ja herää vasta,
kun aurinko jo heloittaa.siniseltä-taivaalta.
' .
Tähtitorninkadun varrella^ korkealla
vuorenrinteellä Monte-Cärlon .
yläpuolella, on ikivihreä puistikko,
jonne on asetettu muutamia pei&k^ä
eucaiyptuspuiden tuoksuvien oksien
varjoon. Siellä istuii eräs tyttö. Hän
on nuori ja kalpea. Musta^ järjestämätön
tukka riippuu hänen silmillään,
suurilla väsyneillä silmillä, jotka eivät
ole ummistuneet viime yönä. Häntä
\'ilustaa ja hän yskii.' Hän kyyristyy
kokoon suojahuivinsa alla, joka ei ole
mikään suojahuovi, vaan kokoomus
pelkkiä reikiä ja ratkeiptiia, joita ei ole
edes koetettukaan korjata. Hän on
avopäin, kuten työläisluokkaan kuuluvat
naiset tavallisesti ovat täällä
etelässä. Mutta pörrömen tukka on
sidottu korkeaksi nutturaksi,--ikäänkuin
tyttö olisi tahtonut näyttää sen
laiminlyötyä runsautta, ja neulat ja
kammat kirjavine lasrhelmineen tekevät
kaiken voitavansa kiinnittääfeeen
ihmisten huomion tähän - kauniiseen
nuoreen päähän, jolla ei ole ollut
paikkaa, mihin se olisi kallistunut tä-
»ä kylmänä yönä. \
Kaukana tiellä lähestyy muuan
variha nainen. Hän on harmaahiuksinen
ja ränsistynyt — vanhojen, voi-
• mansa loppuun raataneiden italialaisten
naisten kyhmyinen ija terävänenäi-nen
noitaty>ppi. Hän kantaa päälaellaan
koria — likaisia vaatteita,
jotka hän aikoo pestä yleisessä lam-n^
il^ossa S:ta Devoten kirkon vieressä-
Sillä täällä ei -köylhien taloissa ole
y«tä. Sitä on ostettava. Ja kaikki
'^e, joilla ei ole siihen varaa, kävele-j;
at tuon pitkän mkTcisen taipaleen
^aumatan laaksossa olevalle pienelle
-^ta Devoten lälhteelle. Vanha naiden
kulkee hitaasti, vaivalloisesti ja
horjuen raskaan korinsa pamosta.
Tyttö, joka istuu kokoönkyyristy-neenä
penkillä, herää äkkiä kimak-
'^an huutoon.
^nen pahoittuneesta valituksesta
^•01 arvata, että tuo huuto lähtee Jon-i-
kunv^din «ujista. SSillä siinä on jota-
X Mn^äin«moni3jätäilyä, kun se hou-yJkuttelefrHeJcs^
äitinsä ää-vcnen.
v f t o : l > ^ ä . :Hä^ ei uskalla
v^bohottaa^jpäätään. iHän nostaa vain
:.kmn vanhasta - tottumuksesta taivu-
;tetUn käsivartensa, niinjkuin sellainen,
jpka odottaa .lyöntejä ja koettaa torjua
niitä, jo «deM niin tehokkaasti
.kuin.-suinkin. Jä kokoonkyy-
: ?istyneenä:Jiän^ ottamaan
vastaan.nuo suuren vihan aallot.
Vanha äid:.ei jaksa yksinään laskea
Hänen
täytyy- seisoa -sen alla. Hän to-rxuu
ja ulikaa!.'ja:itfcee, voimatta edes
; kuivata kyynfeleitäänkääh, koska hänen
täytyy-mölemmfti käsin tukea
ssuurtapesukoua, jotta se ei menettäi-
; sr^tasapainoaan. -Hän pitää kätensä
ja selkänsä jäykkinä- voidakseen kan-
-nattaa taakkaa. >Mutta hänen äänen-
-säon-^rkynyt.:^Niin jatkaa hän seisoen
liil^umatonna taakan alla. Ruumis
on tottunut kestämään, jännittämään
Jcarkki voimansa uskomattomaan
määrään saakka, pysymään
pystyssä, olemaan painumatta maa-han.
.Tyttö,ei vastaa mitään. Hän istuu
vain kokoonkyyristyneenä penkillä ja
ottaa vastaan kaiken sen pahan, jota
syydetään häntä vastaan. Nostettu
käsivarsi on vain vaipunut alas, sillä
hän ymmärtää, ettei pesukorin vuoksi
lyöminen nyt voi tulla kysymykseenkään.
Mutta sanat ja uhkaukset, sattuvat
nekin kuin lyönnit ja ne sattuvat
kaikki.
Ja kylämssä aamuhämärässä näytellään
nyt kaiden .naisen välinen
murhenäytelmä, äidin ja tyttären keskeinen
aina uusi ja aina vanha mur-lienäy
teiniä. — Vanhuuden ja nuoruuden
. alituisesti uudistuva surullinen
satu.
Vanhuksen joteva varjo pimittää
tien. Ääriviivat suurenevat ja vahvistuvat.
Näyttää siltä kuin hän
muuttuisi yhdeksi taakkansa kanssa,
ikäänkuin hän kasvaisi siihen kiinni.
Ja niin puhuu viileässä aamunkoitteessa
päivän raskas kuorma hähelle,
joka ei tahdo kantaa mitään. ' Ja
edellinen on saanut vanhan, väsyneen
ja särkyneen äänen, joka ei enää voi
torua, ainoastaan rukoilla ja itkeä.
Ja taakan raskaat ääriviivat lankeavat
tielle jättiläismäisinä, ulottuen
aivan tyttöön saakka, aivan kuin ne
olisivat tahtoneet ottaa hänetkin työn
ja vaivan piiriinsä.
Ja taakan vanha väsynyt ääni koettaa
houkutella häntä, — takaisin >ko-tiin
vakaaseen työhön — koettaa houkutella
häntä — joka oli. lähtenyt
pois.
— Tule takaisin, se sanoo. Voit
minun kanssani ansaita elatuksesi entiseen
tapaasi. Työskennellään päivisin
ja nukahdetaan iltaisin väsyneinä
ja tyytyväisinä siitä että päivä on
kulunut loppuun. Enkä minä edes
viittaakaan niihin aikoihin, jolloin
vuoteesi oli tyhjä, jolloin en löytänyt
sinua, vaikka huusin
Nuoruus istuu kokoonkyyristyneenä
penkillä. Nyt ovat taakan tummat
ääriviivat vanginneet hänet kokonaan
synkkään varjoonsa. Nyt
hän on siellä sisäänsuljettuna ja van-kma
ja äidin pifliuessa hän näkee kaiken.
Vaihain aamuisin ylös, kun vielä
on pimeä, rumia vaatteita, joiden ver-
(JatJcoa Iraeltä slvvita)
joitakin vuosia sitten sairastettuaan
nivelreumatismia vuoteenomana 15
vuotta. !f*.
Palattuani kotini iähä haastattelu^
matkalta löysin failistani toukokuus>
sa V. 1937 saksrttamani-liäiöleikkeen,
jossa kerrottiin tästä suomalaisen kaivosmiehen
pojasta m.m. seuraavaa:
\\^illiam'Ynmn isä Antti "^unni
lähti Hoquiamista talvella 19 M parin
toverin kanssa sisämaahan tairkoi-tuksella
etsiä työtä kaivosalueilta,
vaimonsa Emma Junnin jäädessäiin
kotiin kolmen alaikäisen pQJan kanssa,
huorin, WiUiam oli siSoin viidennellä.
Varojen. puutteen vuoksi
miehet päättivät ottaa * \vapaata kyytiä"
rautatiellä. Hatkah päämääränä
oli ^ joko Idaho tai Montana,
missä Junni oli ennen työskennellyt.
Äiti jäi .kotiinsa Hoquiamiin kolmen
poikansa kanssa .odottamaan
isältä kirjettä, jossa hän kertoisi miten
on työnsaannissa - onnistunut.
Mutta tätä -odotettua ja kaivattua
kirjettä ei kuulunut, vaikka kului
hossa ei näy, kuinka hänen nuori
ruumiinsa on kaunis katseltavaksi —
kovat, kömpelöt kengät, jotka pakottavat
hänen keveät jalkansa kävelemään
yhtä raskaasti ja hitaasti kuin
vanhuksen kulkevat. — Ja sitten —
työskentely! Kädet tekevät työtä,
mutta ajatukset liitävät kauas pois.
Ja kuta enemmän kädet työskentelevät,
sitä raskaammaltai tuntuu kova
väsymys, eivätkä ajatukset enää liidä,
ja hän tietää, että sitten kaikki
loppuu vain suureen kaipuuseen saavuttaa
raskas, häiritsemätön uni, johon
ei sisälly mitään imelmia — -—
Javhänen liikkeessään on jo alistuvaisuutta
ja tottelevaisuutta, kun hän
nousee seisoalleen ' seuratakseen äitiään.
Mutta samassa silmänräpäyksessä
hälvenee märkä aamusumu. • Ja samalla
haihtuvat myöskin kylmyys ja
pimeys.
Kaikld on muuttunut. Aurinko on
palannut jälleen. — Kasinon kullatut
huiput kuvastuvat taivaansineä vasten
— aina Välimeren rannalle saakka
ulottuvat riippuvat puutarhat — valkoiset'marmorihuvilat
— kaikki tuo
rikas, tuo iloinen, kaunis, se ikäänkuin
ojentautui itsestään häntä kohti.
Näytti siltä kuin hänen olisi tarvinnut
vain valita ja ottaa. Ja kaikki
oli nyt niin lähellä ja helposti saatavissa.
Auringonpaisteessa varjo kutistuu
kokoon ja taakan jättiläismäiset ääriviivat
pienenevät. Siihen ; ilmestyy
jälleen tavallinen, vanha raihnaiseksi
kulunut nainen, joka kantaa päälaellaan
suurta pesukoria. Ja tyttö näkee
jälleen kuin näyssä työn vaivalloisen
tien. Ne, jotka kulkevat sitä
pitikin, ovat väsyneitä, ja heillä on
ryppyiset kasvot ja karkeat kädet.
Heidän vaatteensa ovat rumat ja yksinkertaiset
eikä heidän tyhjissä taskuissaan
ole lainkaan rahaa.
Ja sitten hän näkee huvituksien mukavan
tien ja sitä pitkin kävelevät
kaikki iloisina kauneissa vaatteissa ja
heillä on kaikkea sitä, mitä vain voidaan
rahalla ostaa eikä siellä
ole ollenkaan työtä, ainoastaan iloa
ja tanssia ja huvituksia.
Ja hän nousee seisoalleen ja kävelee
vanhan ja väsyneen työläisnaisen
ohi, kävelee tuota, au^nkoista tietä
pitkin Monte-Carlon-'Kasinoa kohti
— kohti kaikkea sitä, mikä houkuttelee
hän menee työstä iloon
i i
:.:.:^ikJco.tmsensa'';pei:^
^ea nudissa^^^l^
\ tomuus. 'V-V :. '-'V-.,; • 'a'':-;;^^
, Tiedusteltiin Antti Junnin entisiltä
olinpaikoilta^ inutta turhaan —
kukaan ei ollut <häntä - nähnyt tai • ;|$|
: kuullut hänessä m^tä£U)> . Sijtrun Ja.
epätoivon lisäk^itEimna Junnin pien-> ^
tä kotia alkoi lähennellä rahanpuute
— millä o&tetaan ruokaa. -Mutta
hän sai työpaikan pesulaitoksdta, ja
pojat kävivät koulua, paitsi VViUiam,
joka oli vielä liian nuori. Koulutuntien
, jälkeen.pojat jnyövät.lehtiä
Hoquiamin kaduilla, nuociokin veljeksistä
ollen muluinfi. Hommassaan
pojat menestyivät niin hyvin,
että • saivat pian palkata toisiakm
poikia palvelukseensa.
Aika kului. Äiti teki työtä pesu-laitoksessa.
Pojat kävivät koulua ja
iltasin myivät sanomalehtiä. Isä oli
kadonnut j^jettömiin, kunnes pari
vuotta myöhemmin saapui tieto, että
Chealisih lähellä — 60 mailia sisämaahan
Hoquiamista — oli löydetty
rau tätien varrel ta pahoin pilaantunu t
miehen ruumis, jota arveltiin Antti
Junnin ruumiiksi. " Woodman-seuran
toimesta, jonka jäsen Junni oli ollut,
toimitettiin tutkimus jä löytö todettiin
siksi, joten -seura maksoi .leskelle
henkivakuutuksen $1,000. Milloinkaan
ei kuitenkaan saatu selville
miten Junnin kuolema oli aiheutunut.
Tuhannen dollaria di merkityksellinen
summa Emma Junnin ..taitavissa
käsissä. Hän laittoi'jruoka^on,
joten elämä varmentui,- joskin työtä
piti tehdä lujasti. Näihin a;ikoihin •
poikain sukunimi muuttui Yuniksi,
joten 5e nyt muistuttaa «nemmän itä-maalaista
kuin suomalaista. -.Vanhin
pojista meni kirjapainoalalle ja opetteli
konelatojaksi. Keskimäinen poika
suoritti farmaseutin tutkinnon
PuUmanissa, Wash. WiUiam.aloitti
neljä vuotta kestävät opintonsa valtion
yliopistossa, Seattlessa, niihin
kuuluen japaninkieli, koska hän aikoi
pyrkiä konsulaattien palvelukseen
Tyynenmeren taakse. Nämä vuodet
olivat nuorelle miehelle koettelemus-ten
vuosia, sillä äiti oli sairastunut
parantumattomaan tautiinsa ja perheen
pikkusäästötkin xAivai huvenneet.
William sai usein tulla toimeen
omin neuvoinsa yliopistolla.
Kesäisin kävi työssä sahalaitoksen
konttorissa Hoquiamissa, hoitaen samalla
vuoteessa olevaa äitiääp.
j^»eljän vuoden päästä William
Yuni ja 17 muuta nuorukaista kutsuttiin
Washingtoniin tutkittavapcsi.
Kaikki olivat pyrkijöitä hallituksen
virkapaikkoihin, mutta vain kaksi
hyväksyttiin, William ja eräs toinen.
Tie oli siis auki siihen saakka. Se
oli ollut ponnistuksien ja usein puutteen
polkua, mutta tarmolla oli vastukset
voitettu ja tuntui kuin päämäärä
jo häämöttäisi. Nuori Yuni
joutui kuitenkin vielä olemaan pari
kesää erään suomalaisen kalojen välittäjän
palveluksessa, hoitaen hänen
raha-asioitaan ja siirtyi sitten kirjanpitäjäksi
suuren paperitehtaan konttoriin,
jossa olisi päässyt konttoripäälliköksi
jos olisi toimen ottanut
vastaan.
Syyskesällä v. 193 S William Yuni
vihdoin kutsuttiin toisen kerran Was-hingtoniin,
jossa sai kuulla että hänet
on päätetty lähettää Yhdysvaltain lähetystöön
Tokioon. Joulukuussa samana
vuonna tämä suomalaisen kaivosmiehen
poika astui nuoren vaimonsa
kanssa Seattleix«satiamassa suureen
laivaan, joka lähti purjehtimaan
Tyynen, valtameren poikki Japaniin.
Uudessa toimessaan Yuni sai jatkaa
japaninkielen Sekä Japanin historian \]
ja talouden tutkimista Yhdysvaltain ^1
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, June 16, 1945 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1945-06-16 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki450616 |
Description
| Title | 1945-06-16-09 |
| OCR text |
Suomalaiiieh • . .
tä varhain aamuiMn> ^pujö^äa^
saattaa joskus kimaJleBa valfeofeia.
^ sininnen \^imeri yälK^:?^^^
ii vaaleassa aamuyalaistU^a/fi^.
lialaiset palvelijattaret, .jötte^^^^^^
työnsä varhain^ suorittavat:^aB^
as^reensa lanipun valossa; aäJkäd,^^
lakaisijat ovat Jtiinnittä^eet t p i ^n
i^nttiiän roskäärryifiiniä; -^i-edlR^
pijat lämmittelevät käsiäätt^tUöredJa
leivällä. Ja yaiikkumssa,^jfötfät4^
puvat Nizzasta täymiä-viKapiKks^^
jotka aiotaan myydä tpUa^M»?^^^^
Carlon kauppatorilla, 4stuujflai^a Ja
miehiä, huolellisesti -:|ä&iytyi»ioä
viittoihin ja suo|jahuiyei]^. r&
kuessaan he antavatvhfeVQSten kjilkea
omin päin Nizzan Ja:.Möiö0,-Garlon
välisen pitkän niatkan. :I>yiäyisBä on
lielä tuli ja heikko jilharnaaa-aamu-
; valaistus taistdee i^ilöfe^täa-n^J^^^
keltaista valoa vastaan. 4 JiC^u* tilös
jäänyt koira ulvoo. • Jfä iati^iöä-^u-luu
töihinsä menevien tyoinkst^T^^
kaiden askelten kopinaa. Kömpelöt
kengät kafjahtelevat kuuluvasti nukkuvien
talojen välisillä autioilla kaduilla.
Mutta tästä kaikesta ei.huyikauden
Mont^arlo tiedä mitään. iHuvikau-den
Monte-Carlo nukkuu .loistoliotel^
lid nuikavissa vuoteissa.Jhuolellisesti
suljettujen kaihtimien. takana, jotka
torjuvat kaikki äänet, ja herää vasta,
kun aurinko jo heloittaa.siniseltä-taivaalta.
' .
Tähtitorninkadun varrella^ korkealla
vuorenrinteellä Monte-Cärlon .
yläpuolella, on ikivihreä puistikko,
jonne on asetettu muutamia pei&k^ä
eucaiyptuspuiden tuoksuvien oksien
varjoon. Siellä istuii eräs tyttö. Hän
on nuori ja kalpea. Musta^ järjestämätön
tukka riippuu hänen silmillään,
suurilla väsyneillä silmillä, jotka eivät
ole ummistuneet viime yönä. Häntä
\'ilustaa ja hän yskii.' Hän kyyristyy
kokoon suojahuivinsa alla, joka ei ole
mikään suojahuovi, vaan kokoomus
pelkkiä reikiä ja ratkeiptiia, joita ei ole
edes koetettukaan korjata. Hän on
avopäin, kuten työläisluokkaan kuuluvat
naiset tavallisesti ovat täällä
etelässä. Mutta pörrömen tukka on
sidottu korkeaksi nutturaksi,--ikäänkuin
tyttö olisi tahtonut näyttää sen
laiminlyötyä runsautta, ja neulat ja
kammat kirjavine lasrhelmineen tekevät
kaiken voitavansa kiinnittääfeeen
ihmisten huomion tähän - kauniiseen
nuoreen päähän, jolla ei ole ollut
paikkaa, mihin se olisi kallistunut tä-
»ä kylmänä yönä. \
Kaukana tiellä lähestyy muuan
variha nainen. Hän on harmaahiuksinen
ja ränsistynyt — vanhojen, voi-
• mansa loppuun raataneiden italialaisten
naisten kyhmyinen ija terävänenäi-nen
noitaty>ppi. Hän kantaa päälaellaan
koria — likaisia vaatteita,
jotka hän aikoo pestä yleisessä lam-n^
il^ossa S:ta Devoten kirkon vieressä-
Sillä täällä ei -köylhien taloissa ole
y«tä. Sitä on ostettava. Ja kaikki
'^e, joilla ei ole siihen varaa, kävele-j;
at tuon pitkän mkTcisen taipaleen
^aumatan laaksossa olevalle pienelle
-^ta Devoten lälhteelle. Vanha naiden
kulkee hitaasti, vaivalloisesti ja
horjuen raskaan korinsa pamosta.
Tyttö, joka istuu kokoönkyyristy-neenä
penkillä, herää äkkiä kimak-
'^an huutoon.
^nen pahoittuneesta valituksesta
^•01 arvata, että tuo huuto lähtee Jon-i-
kunv^din «ujista. SSillä siinä on jota-
X Mn^äin«moni3jätäilyä, kun se hou-yJkuttelefrHeJcs^
äitinsä ää-vcnen.
v f t o : l > ^ ä . :Hä^ ei uskalla
v^bohottaa^jpäätään. iHän nostaa vain
:.kmn vanhasta - tottumuksesta taivu-
;tetUn käsivartensa, niinjkuin sellainen,
jpka odottaa .lyöntejä ja koettaa torjua
niitä, jo «deM niin tehokkaasti
.kuin.-suinkin. Jä kokoonkyy-
: ?istyneenä:Jiän^ ottamaan
vastaan.nuo suuren vihan aallot.
Vanha äid:.ei jaksa yksinään laskea
Hänen
täytyy- seisoa -sen alla. Hän to-rxuu
ja ulikaa!.'ja:itfcee, voimatta edes
; kuivata kyynfeleitäänkääh, koska hänen
täytyy-mölemmfti käsin tukea
ssuurtapesukoua, jotta se ei menettäi-
; sr^tasapainoaan. -Hän pitää kätensä
ja selkänsä jäykkinä- voidakseen kan-
-nattaa taakkaa. >Mutta hänen äänen-
-säon-^rkynyt.:^Niin jatkaa hän seisoen
liil^umatonna taakan alla. Ruumis
on tottunut kestämään, jännittämään
Jcarkki voimansa uskomattomaan
määrään saakka, pysymään
pystyssä, olemaan painumatta maa-han.
.Tyttö,ei vastaa mitään. Hän istuu
vain kokoonkyyristyneenä penkillä ja
ottaa vastaan kaiken sen pahan, jota
syydetään häntä vastaan. Nostettu
käsivarsi on vain vaipunut alas, sillä
hän ymmärtää, ettei pesukorin vuoksi
lyöminen nyt voi tulla kysymykseenkään.
Mutta sanat ja uhkaukset, sattuvat
nekin kuin lyönnit ja ne sattuvat
kaikki.
Ja kylämssä aamuhämärässä näytellään
nyt kaiden .naisen välinen
murhenäytelmä, äidin ja tyttären keskeinen
aina uusi ja aina vanha mur-lienäy
teiniä. — Vanhuuden ja nuoruuden
. alituisesti uudistuva surullinen
satu.
Vanhuksen joteva varjo pimittää
tien. Ääriviivat suurenevat ja vahvistuvat.
Näyttää siltä kuin hän
muuttuisi yhdeksi taakkansa kanssa,
ikäänkuin hän kasvaisi siihen kiinni.
Ja niin puhuu viileässä aamunkoitteessa
päivän raskas kuorma hähelle,
joka ei tahdo kantaa mitään. ' Ja
edellinen on saanut vanhan, väsyneen
ja särkyneen äänen, joka ei enää voi
torua, ainoastaan rukoilla ja itkeä.
Ja taakan raskaat ääriviivat lankeavat
tielle jättiläismäisinä, ulottuen
aivan tyttöön saakka, aivan kuin ne
olisivat tahtoneet ottaa hänetkin työn
ja vaivan piiriinsä.
Ja taakan vanha väsynyt ääni koettaa
houkutella häntä, — takaisin >ko-tiin
vakaaseen työhön — koettaa houkutella
häntä — joka oli. lähtenyt
pois.
— Tule takaisin, se sanoo. Voit
minun kanssani ansaita elatuksesi entiseen
tapaasi. Työskennellään päivisin
ja nukahdetaan iltaisin väsyneinä
ja tyytyväisinä siitä että päivä on
kulunut loppuun. Enkä minä edes
viittaakaan niihin aikoihin, jolloin
vuoteesi oli tyhjä, jolloin en löytänyt
sinua, vaikka huusin
Nuoruus istuu kokoonkyyristyneenä
penkillä. Nyt ovat taakan tummat
ääriviivat vanginneet hänet kokonaan
synkkään varjoonsa. Nyt
hän on siellä sisäänsuljettuna ja van-kma
ja äidin pifliuessa hän näkee kaiken.
Vaihain aamuisin ylös, kun vielä
on pimeä, rumia vaatteita, joiden ver-
(JatJcoa Iraeltä slvvita)
joitakin vuosia sitten sairastettuaan
nivelreumatismia vuoteenomana 15
vuotta. !f*.
Palattuani kotini iähä haastattelu^
matkalta löysin failistani toukokuus>
sa V. 1937 saksrttamani-liäiöleikkeen,
jossa kerrottiin tästä suomalaisen kaivosmiehen
pojasta m.m. seuraavaa:
\\^illiam'Ynmn isä Antti "^unni
lähti Hoquiamista talvella 19 M parin
toverin kanssa sisämaahan tairkoi-tuksella
etsiä työtä kaivosalueilta,
vaimonsa Emma Junnin jäädessäiin
kotiin kolmen alaikäisen pQJan kanssa,
huorin, WiUiam oli siSoin viidennellä.
Varojen. puutteen vuoksi
miehet päättivät ottaa * \vapaata kyytiä"
rautatiellä. Hatkah päämääränä
oli ^ joko Idaho tai Montana,
missä Junni oli ennen työskennellyt.
Äiti jäi .kotiinsa Hoquiamiin kolmen
poikansa kanssa .odottamaan
isältä kirjettä, jossa hän kertoisi miten
on työnsaannissa - onnistunut.
Mutta tätä -odotettua ja kaivattua
kirjettä ei kuulunut, vaikka kului
hossa ei näy, kuinka hänen nuori
ruumiinsa on kaunis katseltavaksi —
kovat, kömpelöt kengät, jotka pakottavat
hänen keveät jalkansa kävelemään
yhtä raskaasti ja hitaasti kuin
vanhuksen kulkevat. — Ja sitten —
työskentely! Kädet tekevät työtä,
mutta ajatukset liitävät kauas pois.
Ja kuta enemmän kädet työskentelevät,
sitä raskaammaltai tuntuu kova
väsymys, eivätkä ajatukset enää liidä,
ja hän tietää, että sitten kaikki
loppuu vain suureen kaipuuseen saavuttaa
raskas, häiritsemätön uni, johon
ei sisälly mitään imelmia — -—
Javhänen liikkeessään on jo alistuvaisuutta
ja tottelevaisuutta, kun hän
nousee seisoalleen ' seuratakseen äitiään.
Mutta samassa silmänräpäyksessä
hälvenee märkä aamusumu. • Ja samalla
haihtuvat myöskin kylmyys ja
pimeys.
Kaikld on muuttunut. Aurinko on
palannut jälleen. — Kasinon kullatut
huiput kuvastuvat taivaansineä vasten
— aina Välimeren rannalle saakka
ulottuvat riippuvat puutarhat — valkoiset'marmorihuvilat
— kaikki tuo
rikas, tuo iloinen, kaunis, se ikäänkuin
ojentautui itsestään häntä kohti.
Näytti siltä kuin hänen olisi tarvinnut
vain valita ja ottaa. Ja kaikki
oli nyt niin lähellä ja helposti saatavissa.
Auringonpaisteessa varjo kutistuu
kokoon ja taakan jättiläismäiset ääriviivat
pienenevät. Siihen ; ilmestyy
jälleen tavallinen, vanha raihnaiseksi
kulunut nainen, joka kantaa päälaellaan
suurta pesukoria. Ja tyttö näkee
jälleen kuin näyssä työn vaivalloisen
tien. Ne, jotka kulkevat sitä
pitikin, ovat väsyneitä, ja heillä on
ryppyiset kasvot ja karkeat kädet.
Heidän vaatteensa ovat rumat ja yksinkertaiset
eikä heidän tyhjissä taskuissaan
ole lainkaan rahaa.
Ja sitten hän näkee huvituksien mukavan
tien ja sitä pitkin kävelevät
kaikki iloisina kauneissa vaatteissa ja
heillä on kaikkea sitä, mitä vain voidaan
rahalla ostaa eikä siellä
ole ollenkaan työtä, ainoastaan iloa
ja tanssia ja huvituksia.
Ja hän nousee seisoalleen ja kävelee
vanhan ja väsyneen työläisnaisen
ohi, kävelee tuota, au^nkoista tietä
pitkin Monte-Carlon-'Kasinoa kohti
— kohti kaikkea sitä, mikä houkuttelee
hän menee työstä iloon
i i
:.:.:^ikJco.tmsensa'';pei:^
^ea nudissa^^^l^
\ tomuus. 'V-V :. '-'V-.,; • 'a'':-;;^^
, Tiedusteltiin Antti Junnin entisiltä
olinpaikoilta^ inutta turhaan —
kukaan ei ollut |
Tags
Comments
Post a Comment for 1945-06-16-09
