1945-06-16-08 |
Previous | 8 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
lattialla Agnes Dominiak. Hänen le-ninkinsä
oli kitkkaai]^ sininen ja —-
julkea. Siinä oli jotakin tuttua>Sit'
ten muistin että olin sen nähnyt kaupan
ikkunassa Broadway n ja Fillmo-
' ren kulmassa. Vihelsin. Tiesin että
hintalappu siinä oli ollut $27.50 enkä
voinut itselleni selittää, kuinka Ag-nes
oli tämän itselleen voinut ostaa
alennetulla palkallaan ja Erlandin
pienellä kunnan avustuksella.
"Eikö hän ole inhoittava?" kysyi
" Meiittda.- Minun ei tarvinnut kysj^ä
(ketä hän tarkoitti, näin että hänen
silmänsä "olivat tähdätyt Agnekseen.
*'Kat50 kuinka keimailevasti hän
tanssii."
"Sinä haluaisit itse olla samassa
ajsemassa", vastasin kylmästi, sillä
huomasin että Agnes tanssi Erlandin
' kanssa. .
"Onko tuo kaunista!" nauroi Me-linda.
"Ajattelin että olit ystäväni,
Saima." Kuitenkin; huomasin, ettei
hän ollut ollenkaan loukkaantunut ei^
kä myöskään kieltänyt ettei hän voisi
ijila Famanlaiselle käytökselle altis so-
• pivassa tilanteessa.
En mennyt tanssimaan jaksisen
!kanssa. Kyllä oli paljonkin tarjouksia,
vaikka en niitä odottanut, sillä
olin pukeutunut yksinkertaisimpaan
ja "miesmäisimpään" pukuun mitä
omistin, ajatellen että minut jätettäisiin
täten rauhaan. Juopuneitten
ikanssa en mennyt enkä myöskään
sellaisten joiden käytös ei ollut miellyttävä.
Kuitenkin näytti, että joukossa
oli sellaisiakin, joilla oli joku
-määrä kohteliaisuutta, ja olipa joitakin
tehtaan virkailijoitakin,-jotka
mieluummin tanssivat minun kuin
puolalaistyttöjen kanssa. En aina
voinut pitää ilelindaa silmälE, vaikka
koetinkin antaa katseeni mennä
hänen hennon vartalonsa ja sievän
vihreän pumpulipukunsa perässä.
Melindan äiti oli hyvä neulojatar, joten
Melinda voi näyttää muodikkaalta
halvemmissakin leningeissä. Hänen
leninkikankaansa oli koristettu
omenanterttukiivioilla ja kaulassa oli
suuri valkomen röyhelö;
Äkkiä huomasin; ettei ystäväni
enää tanssinut. Nopeasti jätin tans-sitoverini
tanssin lelussa ja menin
häntä etsimään tungoksesta. Toinen
nopea polkka alkoi melkein kohta ja
joku tarttui käsivarteeni. Se oli Gil- .
da. "Miss Erola", hän huudahti iloisesti,
"kuinka hauskaa nähdä teidät
täällä." Vaihdoimme muutaman kohteliaisuuden
ja sitten:molemmat käännyimme
uudestaan katsomaan tanssijoita.
Melindaa ei ollut niiden jou-kossarvaan
Gilda osoitti sormellaan
Agnesta.
"Eikö hän tanssi — rivosti?"
"Ei suinkaan mies, jonka kanssa
hän tanssii, ole vain sulhasesi?" Olin
ehkä vähä kärsimätön, sillä halusin
löytääMelindan.
Gilda vastasi kauhistuneella vakavuudella:
"Ei, ei, se on Mr. Wawr-czyk,
uusi työläinen osastollamme.
Ja" — hän kuiskutteli — "ne sanovat
että Agnes on häneltä tuon leningin
saanut. Eikö ole hirveää. PeVheel-linen
mies, ja hän on tähän saakka ollut
niin hyvä sairaalle vaimolleen ja
lapsilleen — ja nyt ne suorastaan kärsivät
nälkää."
*'En usko sellaisiin juorupuheisiin",
vastasin ylpeästi. 'Tiedän varsin hyvin
mikä Mr. Wa\vrc2ykin palkka on .
ja olen tuon leningin nähnyt monta
kertaa Goldmannin ikkunassa odot-taessani
katuvaunua. Sen hima oli
lähes kolmekymmentä dollaria ja sellaisia
ei osteta Mr, \Vawrczjkin.pallealla,
vaikkapa piinatlaisiinkin vaimoa
ja lapsia."
"Etkö sinä tiedä?" Gildan silmät
tulivat yksinkertaisen suuriksi. "Mr.
Wawrczyk odottaa suurta perintöä,
ja sillä tiedolla hän saa suuria rahoja
lainakseen. Vaan tietystikään ei kukaan
muu kuin tuollainen rupea niitä
rahoja ottamaan Mr. Wawrc2ykin
perheeltä ennenkuin niitä on edes peritty."
"Jotkut ihraiset aina nuolasevat ennenkuin
tipahtaa", sanoin ja koetin
nauraa asialle, vaan sisällisesti vihasin
Agnesta, joka oli perheonnen rikkonut
-ja vannoin, että aamulla- Mr.
Powersille kertoisin, että Agnes oli
ollut aivan t6rve, ainoastaan laisko-tellakseen
vaatii sairausapua.
" Olin etsiskelyssäni lähestynyt suurta
ovea, joka vei tarjoiluhuoneeseen.
Sieraimiini tuli oluen, viinin ja alkoholin
löyhkä. Olin kääntyä inhossa-
- ni, sillä useampi mies oven läheisyydessä
alkoi tehdä tarjouksia, joko viedäkseen
minua taiissiin tai juomaan.
Samalla huomasin Melindan epävar-r
masli lähestyvän tiskiä, johon jo Er-land
nojasi. Kuinka hän oli päässyt
kaikkien näiden tungettelijaia ohi. ilman
loukkauksia, en tiennyt, sillä
Melindan vartalossa oli jotakin sellaista,
joka kiusasi miestä hyväile-mään,
hän niin muistutti kissanpoikasta
tai oravaa.
En luullut jnitä hän Erlandille sanoi,
tiesin vaan että poika kääntyi
häneen, utelias, kysyvä hymy huulillaan.
Melinda sanoi jotakin vastaukseksi
ja tilasi tarjoilijalta annoksen.
Viinilasit pantiin heidän eteensä.
Nähdessäni, että pikku ystäväni
aikoi ottaa alkoholilasin huulilleen,
kauhistuin. Harppasin läpi huoneen.
Miehet, jotka- naistensa karissa' pöytien
vieressä istuivat, katsoivat puoli
humaltuneena ihmetellen.
Melinda, nähtyään minut, hermostuneesti
kosketti-Erlandin lasia, jonka
syrjä oli vähän rikki. Tiesin että
tein väärin iun seko tuin asiaan, tästähän
voisi syntyä vaikka minkämoi-nen
riita, vaan en voinut sietää että
pieni, kaunis Melinda nienisi näin
kauas harhapoluille.
Erlatad kääntyi minuun, silmät sameana,
tavoitellen Melindan lasia,-
ja kysyi: "Miss Erola — Saima —
saanko tilata jotakin teille?"
"Ei!" En luule, että koskaan enää
sointuu samaa ylenkatsetta äänessäni:
"En halua juoda kunnan rahoja.-*;
"Se on hirveä loukkaus!', öauroi
Erland hyvänluontoisesti, "vaan enpä
tosiaankaan ole avustusta tällä hetkellä
saanut — Agnes vaan antoi minulle
pienen lainan, että jättäisin här
net rauhaan vähäksi aikaa."
"Melinda, tule tuon luota pois",
komensin.
"Älä ole niin lapsellinen, minulla
on täällä hirveän hauskaa", sanoi Melinda
ja käänsi selkänsä minulle.
'•MeliMa!^ .rähisin, "^^^^
takm hirveän vajavaista kun voit
miehesi ja lapsesi jättää kotiin ja tulla
tällaiseen paikkaan ryyppäämään
kaikennäköisten luopioitten karissa."
Melinda ei vastannut, vaan huudahti
äkkiä: "Oh, Erland> bukkasin
sormeni lasisi reunassa, nyt on juo^
masi pilattu!" '
"Sehän on vain höystettä", tuumi
Erland, nosti lasin huulilleen, nielasi
ryypyn ja' sitten suuteli Melindan
sormea, josta veri tippui. Melinda
naurahti, veti kätensä pois ja nosti
myöskin lasinsa. Hän katsoi Erlan-dia
suoraan silmiin, sitten minuun,
sanoen: "Olkoon menneeksi — malja
vajavaisuudelle!"
Erlan4 nauroi ja sitten uudestaan
valtasi itselleen Melindan käden.
"Meidän täytyy mennä johonkin si-tomaantuo
haava."
"Melindal" Ääneni oli julman
päättäväinen. "Haluan sinulle sanoa
pari sanaa." Melinda katsoi parhaaksi
noudattaa komennustani. "Jos
/ sinä tuollaisen kanssa menet jonnekin,
niin et enää ole ystäväni — jos
— —" Olin ,niin_.kiihkois5äiiC Wen
saanut sanoja sulistani.
"Mitä sillä on väliä jos minulla on
ystäviä taikka ei?" Melinda vastasi
riemuisasti. "Hän on nyt minun —
hän on juonut vertani — minä tulen
hänet saamaan, vaikka kuolemaastui-sx
tielleni'."
yht'äkkiä hän muuttui kalpeaksi
ja alkoi perään tyä. Käännyin. Ovesta
tuli sisälle Agnes ja hänen takanaan
useampia miehiä. Vimmainen
viha oli hänen sHmissään. Hän ei
huomannut minua, ainoastaan Melindan
ja Erlandin. Erlandkin kalpeni
ja katseli sivuovea, jota kohden Melinda
kiirehti.
"Sinä roisto, tuhlaat rahojani tois-ten
akkojen kanssa!» kiljasi W
Hän- oli jo-suureramasa lastissa kum
Erland ja pelkäsin pahinta. Astub
hänen eteensä ja huomautin koW
liaasti: "Hyvää iltaa. Miss DomiEiat
ajattelin että olitte niin sairas, ett^
te voisi ^tälläisiin«tilaisuuksiiQ saa"
pua."
Roteva nainen katsoi minuun höl-mistyneenä.
- Hän koetti muistaa ku"
^ ka olin, sillä aikaisemmin illalla haa
oli nähnyt minut hattu päässä, ja uj.
; feH?^^™issa. _ Hänen^^^:
;Erland ja Melinda olivat" kadooceat
^Nyt Agnekselle, selveni kuka olin ja
hän raiyostui.
: ^^Vai niin, vai niin!'' hän huusi
"En ajatellut etfä Mr. Powersui yk.
sityissihteeri niin alentuisi että tuha
minun asioitani urkkimaan tällaiseen
paikkaan. Kätyri, halpa kätj-ril
. Pojat, näyttäkää mitä hänen kaltaisilleen
tehdään."
Raa'än näköiset nuoret miehet
jotka olivat Agnesta seuranneet, kat^
soivat ensiksi häneen epäile\'änä ja
sitten minuun epävarmana. Kuulia
suhinaa miehen joukossa. "Agnes
on juovuksissa, ei lainata hänelle mi^
tään huomiota. Ei nyt ole paikka ei-kä
aika", tuumivat miehet.
Agnes kääntyi heihin loukkaantuneena.
"Oletteko joukkoani taikka «
— näyttäkää mitä paasien kätyreille
kuuluu."
'Nostin katseeni poikaroikkaaa
loukkaantuneena. "En tulluttanne
kenenkään asioita urkkimaan. Täällä
on yleiset tanssit ja tänne saa jokainen
tulla, jolla on ovilippu. En
ole kuullut että vapaassa maassa on
Miss Dominiakilla taikka kellään
muulla oikeutta määrätä missä joku
kulkee. Ja myöskin, jos Miss Dominio
olisi käyttänyt vähintä^iään jär-keä^
niin hän olisi pysynyt kotona,
onhan täällä tärkeämpiä henkilöitä
kuin minä, jotka voivat PowersilIe
kertoa hänen valheistaan."
"En valehdellut, olin kylmettynyt.
Ja sinun ei tarvitse olla niin ylimi^
linen, et oleyhtään parempi kuin minä.
Olet ainoa, jota Mr. Powers
kuuntelee — siis "
"Agnes, lopeta jo!" pojat pyysivät
hermostuneena.
"Ei hänen tarvitse lopettaa, minä
lopetan nämä solvaukset. En ole minuuttiakaan
enempää tällaisessa roskapaikassa."
Ylpeästi jätin heidät ja
toiset, jotka ovella minua hätvytteli-vät,
siihen paikkaan seisomaan ja ^3^
nin hakemaan takkini.
Jatkuu.
Talloista vitdakkopäähindtä käyttcrcät liittolaisten sotilaat erinäi^
sdla Tyynenmeren alueilla suojellakseen itseään kiusallisilta hyön^
tentitä.
UUDESTA jättiläislentokoiieesU
on sen rakentajan The Hughe.^
craft Co:n taholta ilmoitettu saa verran,
että se on vesitaso, jonka rungon
pituus -on 220 jalkaa, siipien » s
yli 300 jalkaa ja joka kulje.tta;i mukanaan
14,000 gallonan gasoliinila--
tin lisäksi noin 70 tonnia rahtitau-raa.
Tämän jättiläisen sanotaan ,
voivan, kuljettaa samalla kertaa
sotilasta kaikkine varustuksineen.j-
Tähän asti suurimmalla maalento^^
neella, B-29, on siipien väli 212 jalkaa
ja suurimmaUa vesitasolla, Martin
Mars, on siipien väli vaui 2(W
jalkaa.
r NORM.ANDIEN rannalle; maihinnousun
muistoksi rakenneua
rnuistopatsas paljastettiin äskc»^
amerikalaisten, brittiläisten ja ^
kalaisten sotilas- sekä siviili^-^''^;
jäin toimesta asianmukaisin SDU^^^
lisin juhlaUisuuksin. ^
muistomerkki, puhuivat ne vaJK^^
ristit, joita oli taaempana heitu*
se!la rannalla.
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, June 16, 1945 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1945-06-16 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki450616 |
Description
| Title | 1945-06-16-08 |
| OCR text | lattialla Agnes Dominiak. Hänen le-ninkinsä oli kitkkaai]^ sininen ja —- julkea. Siinä oli jotakin tuttua>Sit' ten muistin että olin sen nähnyt kaupan ikkunassa Broadway n ja Fillmo- ' ren kulmassa. Vihelsin. Tiesin että hintalappu siinä oli ollut $27.50 enkä voinut itselleni selittää, kuinka Ag-nes oli tämän itselleen voinut ostaa alennetulla palkallaan ja Erlandin pienellä kunnan avustuksella. "Eikö hän ole inhoittava?" kysyi " Meiittda.- Minun ei tarvinnut kysj^ä (ketä hän tarkoitti, näin että hänen silmänsä "olivat tähdätyt Agnekseen. *'Kat50 kuinka keimailevasti hän tanssii." "Sinä haluaisit itse olla samassa ajsemassa", vastasin kylmästi, sillä huomasin että Agnes tanssi Erlandin ' kanssa. . "Onko tuo kaunista!" nauroi Me-linda. "Ajattelin että olit ystäväni, Saima." Kuitenkin; huomasin, ettei hän ollut ollenkaan loukkaantunut ei^ kä myöskään kieltänyt ettei hän voisi ijila Famanlaiselle käytökselle altis so- • pivassa tilanteessa. En mennyt tanssimaan jaksisen !kanssa. Kyllä oli paljonkin tarjouksia, vaikka en niitä odottanut, sillä olin pukeutunut yksinkertaisimpaan ja "miesmäisimpään" pukuun mitä omistin, ajatellen että minut jätettäisiin täten rauhaan. Juopuneitten ikanssa en mennyt enkä myöskään sellaisten joiden käytös ei ollut miellyttävä. Kuitenkin näytti, että joukossa oli sellaisiakin, joilla oli joku -määrä kohteliaisuutta, ja olipa joitakin tehtaan virkailijoitakin,-jotka mieluummin tanssivat minun kuin puolalaistyttöjen kanssa. En aina voinut pitää ilelindaa silmälE, vaikka koetinkin antaa katseeni mennä hänen hennon vartalonsa ja sievän vihreän pumpulipukunsa perässä. Melindan äiti oli hyvä neulojatar, joten Melinda voi näyttää muodikkaalta halvemmissakin leningeissä. Hänen leninkikankaansa oli koristettu omenanterttukiivioilla ja kaulassa oli suuri valkomen röyhelö; Äkkiä huomasin; ettei ystäväni enää tanssinut. Nopeasti jätin tans-sitoverini tanssin lelussa ja menin häntä etsimään tungoksesta. Toinen nopea polkka alkoi melkein kohta ja joku tarttui käsivarteeni. Se oli Gil- . da. "Miss Erola", hän huudahti iloisesti, "kuinka hauskaa nähdä teidät täällä." Vaihdoimme muutaman kohteliaisuuden ja sitten:molemmat käännyimme uudestaan katsomaan tanssijoita. Melindaa ei ollut niiden jou-kossarvaan Gilda osoitti sormellaan Agnesta. "Eikö hän tanssi — rivosti?" "Ei suinkaan mies, jonka kanssa hän tanssii, ole vain sulhasesi?" Olin ehkä vähä kärsimätön, sillä halusin löytääMelindan. Gilda vastasi kauhistuneella vakavuudella: "Ei, ei, se on Mr. Wawr-czyk, uusi työläinen osastollamme. Ja" — hän kuiskutteli — "ne sanovat että Agnes on häneltä tuon leningin saanut. Eikö ole hirveää. PeVheel-linen mies, ja hän on tähän saakka ollut niin hyvä sairaalle vaimolleen ja lapsilleen — ja nyt ne suorastaan kärsivät nälkää." *'En usko sellaisiin juorupuheisiin", vastasin ylpeästi. 'Tiedän varsin hyvin mikä Mr. Wa\vrc2ykin palkka on . ja olen tuon leningin nähnyt monta kertaa Goldmannin ikkunassa odot-taessani katuvaunua. Sen hima oli lähes kolmekymmentä dollaria ja sellaisia ei osteta Mr, \Vawrczjkin.pallealla, vaikkapa piinatlaisiinkin vaimoa ja lapsia." "Etkö sinä tiedä?" Gildan silmät tulivat yksinkertaisen suuriksi. "Mr. Wawrczyk odottaa suurta perintöä, ja sillä tiedolla hän saa suuria rahoja lainakseen. Vaan tietystikään ei kukaan muu kuin tuollainen rupea niitä rahoja ottamaan Mr. Wawrc2ykin perheeltä ennenkuin niitä on edes peritty." "Jotkut ihraiset aina nuolasevat ennenkuin tipahtaa", sanoin ja koetin nauraa asialle, vaan sisällisesti vihasin Agnesta, joka oli perheonnen rikkonut -ja vannoin, että aamulla- Mr. Powersille kertoisin, että Agnes oli ollut aivan t6rve, ainoastaan laisko-tellakseen vaatii sairausapua. " Olin etsiskelyssäni lähestynyt suurta ovea, joka vei tarjoiluhuoneeseen. Sieraimiini tuli oluen, viinin ja alkoholin löyhkä. Olin kääntyä inhossa- - ni, sillä useampi mies oven läheisyydessä alkoi tehdä tarjouksia, joko viedäkseen minua taiissiin tai juomaan. Samalla huomasin Melindan epävar-r masli lähestyvän tiskiä, johon jo Er-land nojasi. Kuinka hän oli päässyt kaikkien näiden tungettelijaia ohi. ilman loukkauksia, en tiennyt, sillä Melindan vartalossa oli jotakin sellaista, joka kiusasi miestä hyväile-mään, hän niin muistutti kissanpoikasta tai oravaa. En luullut jnitä hän Erlandille sanoi, tiesin vaan että poika kääntyi häneen, utelias, kysyvä hymy huulillaan. Melinda sanoi jotakin vastaukseksi ja tilasi tarjoilijalta annoksen. Viinilasit pantiin heidän eteensä. Nähdessäni, että pikku ystäväni aikoi ottaa alkoholilasin huulilleen, kauhistuin. Harppasin läpi huoneen. Miehet, jotka- naistensa karissa' pöytien vieressä istuivat, katsoivat puoli humaltuneena ihmetellen. Melinda, nähtyään minut, hermostuneesti kosketti-Erlandin lasia, jonka syrjä oli vähän rikki. Tiesin että tein väärin iun seko tuin asiaan, tästähän voisi syntyä vaikka minkämoi-nen riita, vaan en voinut sietää että pieni, kaunis Melinda nienisi näin kauas harhapoluille. Erlatad kääntyi minuun, silmät sameana, tavoitellen Melindan lasia,- ja kysyi: "Miss Erola — Saima — saanko tilata jotakin teille?" "Ei!" En luule, että koskaan enää sointuu samaa ylenkatsetta äänessäni: "En halua juoda kunnan rahoja.-*; "Se on hirveä loukkaus!', öauroi Erland hyvänluontoisesti, "vaan enpä tosiaankaan ole avustusta tällä hetkellä saanut — Agnes vaan antoi minulle pienen lainan, että jättäisin här net rauhaan vähäksi aikaa." "Melinda, tule tuon luota pois", komensin. "Älä ole niin lapsellinen, minulla on täällä hirveän hauskaa", sanoi Melinda ja käänsi selkänsä minulle. '•MeliMa!^ .rähisin, "^^^^ takm hirveän vajavaista kun voit miehesi ja lapsesi jättää kotiin ja tulla tällaiseen paikkaan ryyppäämään kaikennäköisten luopioitten karissa." Melinda ei vastannut, vaan huudahti äkkiä: "Oh, Erland> bukkasin sormeni lasisi reunassa, nyt on juo^ masi pilattu!" ' "Sehän on vain höystettä", tuumi Erland, nosti lasin huulilleen, nielasi ryypyn ja' sitten suuteli Melindan sormea, josta veri tippui. Melinda naurahti, veti kätensä pois ja nosti myöskin lasinsa. Hän katsoi Erlan-dia suoraan silmiin, sitten minuun, sanoen: "Olkoon menneeksi — malja vajavaisuudelle!" Erlan4 nauroi ja sitten uudestaan valtasi itselleen Melindan käden. "Meidän täytyy mennä johonkin si-tomaantuo haava." "Melindal" Ääneni oli julman päättäväinen. "Haluan sinulle sanoa pari sanaa." Melinda katsoi parhaaksi noudattaa komennustani. "Jos / sinä tuollaisen kanssa menet jonnekin, niin et enää ole ystäväni — jos — —" Olin ,niin_.kiihkois5äiiC Wen saanut sanoja sulistani. "Mitä sillä on väliä jos minulla on ystäviä taikka ei?" Melinda vastasi riemuisasti. "Hän on nyt minun — hän on juonut vertani — minä tulen hänet saamaan, vaikka kuolemaastui-sx tielleni'." yht'äkkiä hän muuttui kalpeaksi ja alkoi perään tyä. Käännyin. Ovesta tuli sisälle Agnes ja hänen takanaan useampia miehiä. Vimmainen viha oli hänen sHmissään. Hän ei huomannut minua, ainoastaan Melindan ja Erlandin. Erlandkin kalpeni ja katseli sivuovea, jota kohden Melinda kiirehti. "Sinä roisto, tuhlaat rahojani tois-ten akkojen kanssa!» kiljasi W Hän- oli jo-suureramasa lastissa kum Erland ja pelkäsin pahinta. Astub hänen eteensä ja huomautin koW liaasti: "Hyvää iltaa. Miss DomiEiat ajattelin että olitte niin sairas, ett^ te voisi ^tälläisiin«tilaisuuksiiQ saa" pua." Roteva nainen katsoi minuun höl-mistyneenä. - Hän koetti muistaa ku" ^ ka olin, sillä aikaisemmin illalla haa oli nähnyt minut hattu päässä, ja uj. ; feH?^^™issa. _ Hänen^^^: ;Erland ja Melinda olivat" kadooceat ^Nyt Agnekselle, selveni kuka olin ja hän raiyostui. : ^^Vai niin, vai niin!'' hän huusi "En ajatellut etfä Mr. Powersui yk. sityissihteeri niin alentuisi että tuha minun asioitani urkkimaan tällaiseen paikkaan. Kätyri, halpa kätj-ril . Pojat, näyttäkää mitä hänen kaltaisilleen tehdään." Raa'än näköiset nuoret miehet jotka olivat Agnesta seuranneet, kat^ soivat ensiksi häneen epäile\'änä ja sitten minuun epävarmana. Kuulia suhinaa miehen joukossa. "Agnes on juovuksissa, ei lainata hänelle mi^ tään huomiota. Ei nyt ole paikka ei-kä aika", tuumivat miehet. Agnes kääntyi heihin loukkaantuneena. "Oletteko joukkoani taikka « — näyttäkää mitä paasien kätyreille kuuluu." 'Nostin katseeni poikaroikkaaa loukkaantuneena. "En tulluttanne kenenkään asioita urkkimaan. Täällä on yleiset tanssit ja tänne saa jokainen tulla, jolla on ovilippu. En ole kuullut että vapaassa maassa on Miss Dominiakilla taikka kellään muulla oikeutta määrätä missä joku kulkee. Ja myöskin, jos Miss Dominio olisi käyttänyt vähintä^iään jär-keä^ niin hän olisi pysynyt kotona, onhan täällä tärkeämpiä henkilöitä kuin minä, jotka voivat PowersilIe kertoa hänen valheistaan." "En valehdellut, olin kylmettynyt. Ja sinun ei tarvitse olla niin ylimi^ linen, et oleyhtään parempi kuin minä. Olet ainoa, jota Mr. Powers kuuntelee — siis " "Agnes, lopeta jo!" pojat pyysivät hermostuneena. "Ei hänen tarvitse lopettaa, minä lopetan nämä solvaukset. En ole minuuttiakaan enempää tällaisessa roskapaikassa." Ylpeästi jätin heidät ja toiset, jotka ovella minua hätvytteli-vät, siihen paikkaan seisomaan ja ^3^ nin hakemaan takkini. Jatkuu. Talloista vitdakkopäähindtä käyttcrcät liittolaisten sotilaat erinäi^ sdla Tyynenmeren alueilla suojellakseen itseään kiusallisilta hyön^ tentitä. UUDESTA jättiläislentokoiieesU on sen rakentajan The Hughe.^ craft Co:n taholta ilmoitettu saa verran, että se on vesitaso, jonka rungon pituus -on 220 jalkaa, siipien » s yli 300 jalkaa ja joka kulje.tta;i mukanaan 14,000 gallonan gasoliinila-- tin lisäksi noin 70 tonnia rahtitau-raa. Tämän jättiläisen sanotaan , voivan, kuljettaa samalla kertaa sotilasta kaikkine varustuksineen.j- Tähän asti suurimmalla maalento^^ neella, B-29, on siipien väli 212 jalkaa ja suurimmaUa vesitasolla, Martin Mars, on siipien väli vaui 2(W jalkaa. r NORM.ANDIEN rannalle; maihinnousun muistoksi rakenneua rnuistopatsas paljastettiin äskc»^ amerikalaisten, brittiläisten ja ^ kalaisten sotilas- sekä siviili^-^''^; jäin toimesta asianmukaisin SDU^^^ lisin juhlaUisuuksin. ^ muistomerkki, puhuivat ne vaJK^^ ristit, joita oli taaempana heitu* se!la rannalla. |
Tags
Comments
Post a Comment for 1945-06-16-08
