Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 23, 1950

              tinae, tuos
sanottua?.:
' — minull
tapäätä oi
msin minn
alkoi toru
jj^ioirakkeej» |
letsän asuk*'
Ikln, naisih*'
i! i
T
uucuimiiiuiiiiiiiiitiiiK^i
ttltliaSKIUtUIIJ!!!:!-!!
5
mimiKitiiiimnniiiiii;
JOUL-UAATTO, Koko päivän
on vihainen •pohjatii.iili Jäätä^-Inä
iinhunut. Päivä a i k a a kääntyä iltaan,
t\\>Tity>' .faraa Mmmeäna aoiistessa
^^jmottainaaii, 'Pohjolan I j f e t talvipäi-
^ on lopussa, Rofkea sinineii^ taivas on
tuikki-via tähtösiä tä>iiiiä. Äevonttöet
räiskv-vät. Ori'..tulossa kma pakkasyö,
•^ne häirit- • Kaikilla ihmisillä näyttiä-öleraii Mi-iten
se lensi, .e. Lumi narskahtelee anliirolSeii a l la
äliäii.hävel:*' jieidän-Hiräitiessääa •askeleitaan, '^tika
1* äiruhtaa kotiin, k u k a . minnekin. Toi-ilmtuja
säi i ;ft ovat niitä iBatti myihlslä, joilla on
seni, T^iesi&j nelä joululahjatkin ostamatta. Mut-odottavasti
(3 ovatpa kaupat mj^hasempläa äiiki.
^at, kun sei-, jfg --ovat mitä -oiuielllsia, Jotka vöivat
myin äkkii*:. j^^^a joululahjoja, nlm lapsellista kuin
la. Taaskir jonkin.
^ynyt. Milf | Ellaldn on tullut kaupuiikiiii j o aa-kkikuume';^'
^ auUa. Kerjäten o n M B kulkeaiit talos-lutta,
sittet^J ^ taloon saaden aina vähän säkkiinsä.
,sa_.tanunes;V (juiian nyt jouluaatto j a Ilmaset ^<5etta-rat
olla antelimta Joulua kimmaksi, .
[, Mutta Ella -ti -öis -KHkein lyytyjyälaen
f&Mmn saamisiinsa. • Hän. mutiseeitsefeesn.ple--
:st, laihat huulet ryi^ssä:
.[ — EMU kidfcitasildii. Vdesterhsrgln -MJU-jva
antaa vanhoja l u i t a ja- kourallisen
|iyynejä.
I Eila oli-nähnyt rouvan ottavan luut
Iseittiön kaapin alta.
i — >^ olivat mnnasti iälustin; kalva-ima.
Hyi, k.un ihan .pulstattaal
I Mutta äiti oli varoittanut lähtiessä et-ilä
on otetlav.a kaiMd lahjat '^litoHisuu-idella
vastaan. Siksi E l i a vam MrttI k a u -
laiisti; mennen toisesn l a l G o n.
i Ilta cn tMQut, Ellan « n -lihdeltävä
kotiin. -Mutta m M a m a l t a Hhteä i h a i -
f
jlematta ensin kauniita-leikkikalu ja puo-
.jtiea ilvkunoilJa,. Häe nostaa säkin pa-ii.
tesmnin selkäänsä läheten «iästä, ksup-jpaa,
,Bitmmm«uaiiiniir j Ikknuan- - loiätsvat • • vslöt - - häikäisevät
I silmiä, mutta, tottuvat viimein. vMöon.
I Oi, kuinka paljon kaunista! 'Ellaa pie-f
jnet, laihat kas\'öt Idrkastnvat.. , Hän
[ fQäkee nukkeja, joilla on''kuIIankeltai-
. I cen tukka ja pyöpeät punaiset .posket
i bten rikkaiden lapslila. -Kinnka mie-jia
rahisivat kiiivat lehdet, jotka eivät
inelä olleet irtautuneet — ja minä k un
!luulin, että nyt'sieltä "peura tulee!
i Ei tämä vali{Iissa, t}lo mitään .|.äni2ää
'öle, paljon' imeiiiumnilii olisin kävelh^t
'nietsässä. Tässähän aivan jäätyykin.
N*}t saisi olla vaikka vähän ''alanimiket­tä".
Tiälläköiiän ne miehet seo' juo­vat?
Mutta eihän toki, sillä jos sattuisi
vähän liikaa ottamaan, niin ei tietäisi
aitä ampuisi.
i Kaverikin näkyi jo tulevan. Koetin
:ousta seisomaan, niutta jäseneni'^tun-
•uivat aivankuin ruostuneilta.
; "Xäkyikö mitään?" k^^sjio'.
! Ei täällä ole mitääa, mennlän ko-
I >' jiia". sanoi kaveri pettj^eesti.
"Kyllä tämä hunttaaminen ori haus-.
^aa hommaa, tämähän on oikea iöma.
Minä en ainakaan t i e d i , mikä päivä
ides on. Täällä eirät huolet paina, tun-
'ffj kuin- olisi kokonaan toisessa maali­assa.
E i 'tar\ätse tehdä \'htään mitään,
van istuu vahdissa, niin istuu vain ja
1'attelee, mitä päähän pälkähtää. Jos
H ajossa, niin kävelee niin kauan kuin
;}*tää ja istuu, kun väsyttää'', riipatte-
•In.
"Kyllähän se hauskaa on kun ei saa
"itään — mutta silloin on hauskuus.
i'.«:jjfirt!«a!!uniiiliii.
Ive.
I I
i l
äki
f; "mukana, kun panee parin sadan paunan
?«uran selkäänsä Ja muut kamppeet
-aälle ja joutuu pitkät matkat kanta-
5aan*\ puolusteli kaveri.
"'^lutta kj*läsilä sitten jaksaa kan-
';^2\in, kun on monia päivää Ievänii3^._
'aanko tulla ensi %Tioiiiia midesfaan?"
lellään ot.taisikaaii .Ma taoHaiseii nu­ken!
E l M a o i roiiiit aiaasK-laaö .rlepuiiök-
, keja. E i hia, .itselfeeÄ .väMttissiöän
saada, kunhan -liilaa'-©«fes s®M tisollai-
'sen Bukea.
•EHa oli saai3iit.--.e.3Äältä'$>m^{a^-k3^^^
menen peniiiä'3a-:ä'la MR-isyt:piHisti -kuu-meises.
ö pieaeen^feÄiimaösa..
— Oli -se sB- ö t i i B - M l t i - r o u v a , " a ^ t t d i
hän, v a i k k a k l B -Ifeysji••fflis^.-Elian - k M
o l i j a saatoaan ^sen tietää,-li^mautti
tylysti- että 'heillä -m -iatipiiSgissakia
tarpeeksi kcrjäilMä .^äöhiikäea 'tsi-
\'itsematta lähetti •k.BkQa«M-taHii;fflciaaseu-
• rakunnista .kerjuulle.. .Ella.'l«:öetti huo-maifitaa-^^
Öa-helliä .-ei-öle i s i l , iuutta
s i l l o i e o l i rouva p a i i ä i a ^ u t - oven -.vifeal-sesti
k l i i k B l j a tuiskahtanut:
—• !^iiii2än'ne^ kaikki saao\'at:
•Ella 'ioettaa. mt^öätm. 'kaikki katkerat
sanat,, jolta >on päivän- mittaan saanut
niellä. Hän mifctti, mitä lantilla voisi
ostaa pikku Liisalle, joka sairaana \iruu
olkivuoteella kotona.
Tytto3ieii'lialikaa käsiään ja Jalkojaan
yhteen. Pglete min -kauhcsstl., -HäEeii
t ä y t y y p i a n päättää mitä tehdä, äSä on
JQudu"ttava kotiin -jä -pjiskanen ^kiiht3Y.
E i M a huomaa'laiinka liike on hSjen-sulkea.
.fJäu vaipuiml; 3in'd2simaan
j a kuvittelee olevansa j-oulupukki, josta
o n kuullut niin "paljon puhuttavaa. Säk­k
i selässä" -on hän seisovinaan saunan
kynnyksellä. N y t avaa hän säkin j a sä-k
i s ^ on kaikkia, ikkmasss Eäkemiään
leikkikalöja.' Kaikkien käävöt löislavat
hänen jakaessaan lahjoja siskoilleeii ja
veljilleen. Tuntui kuin BUista saunan
seinätkin olisivat vaienneet -heidia -ra­jattomasta
riemustaan. _ . ^ t i istuu l a ­vitsalla
pesän luona silmät kosteana i l o -
k3^elistä.
Säpsähtäen nerää Ella unelmistaan.
Valot sammuivat ikkunasta. -Nji. o n
jouduttava.
Arkaillen asiaii h ä n kauppa-£m. -Nuo­ri
"tyttö t u l ^ h ä a t ä vahaan Siku'imn
luota, josta juuri -oli sammuttanut va­lot.
Tyttö ^ei näytä \ahaiselta kuten mo­net
muut, vaan k y s j y lempeästi hjTsij^l-ien,
mitä hän tahtoisi. Ella saa enem­män
rohkeutta ja lanttiaan näyttäen
kysy3'' hän, saako silla ostaa -nuken.
— E i , pikkuystäväni- >ifalvimmatkin
nuket maksavat markan.
Ellan, silmät himmenevät. Hän kään-iyy
mennäkseen, mutta tyttö ' tarttuu
ystävällisesti olkapäähän kysyen:
— Itsellesikö sinä sen ostaisit?
— E n kun Liisa siskolle.
— Kuii&a vanha on L i i s a siskosi?
— Hän on \diden i^oden ilväinen, vas­taa
Ella.
— Onko sinulla muita veljiä tai sis-.
koja.
— On minulla kaitsi muuta .siskoa j a .
kaksi veljeä. IMeitä on kalMdaan ^'iisi
lasta j a äiti.
^:Mihinkäs sinä isän heitit? kysyy
iji:tö leikiilisesti.
— Hautaan, vasta-a E l l a ' j a pienet
huulet rapisevat mielenliikutiiksesta ja
kyynele -vierähtää- poskelle.,
— Pikkuraukka, älähän itke, lohdut-t
d e e tyttö. — Vai niin hullusti ovat
asiat. Miksi sinä juuri Liisalle tahtoisit
nuken ostaa?
— Se raukka kun on sairas, saa E l la
sanotuksi.
— Kuivaahan nyt kvyneleesi, tyttö­seni
ja'näytä minkälaisen nuken L i i s a l ­le
haluaisit?
E l l a ei tahdo uskoa korviaan. Hän
osoittaa kuitenkin VMB. nukkea sormel-kian.
Tyttö ottaa E l l a n osoittaman j p i -
ken j a käärien sen paperiin antaa hän
nuken Ellalle. , .Sitten täyttää tyttö
vielä pienen pussin m.akeisilla antaen
senkin Ellalle.
• E l l a n sydän on riemusta pakahfiimai-s
i l i ^ a . . ^Han kiittää j a ojentaa Mtensä
tarjoaa hän lanttiaan tytölle. Tämä pu-.
ristaa kiuieaMn, E l l a n k a t o Umm sa- kea Ja ma.k«iskÄrwi rintSMm-Kssleii.
-Vie-raha. HdiJlesI.
•l^uroÄti tojaa W^ s i k M i .seläs-
,:2aais, astuu ulos -|a-Mhfcee -astiBiiaan r i ­peästi
-«laaistielle ..päin.
. Tfm Ä i ä a t e lEilaii |ä&em. Mämn
. ^teinsa.ovat.kosteat,. — -l^ikkusaaaa.,
.nM€ttii .'hän. •.•Xerjuiilla JduiöaÄtlöBa.
YuoHaiften -oSsl .n-uimuMn-köhlafem o l -
"lat, ••elidi 5et% -o-lisl •Mtam!t;-kii3^-at!k-sem.
• 'T^-ltö-huokaa .Ja sulkee-piioiia ovet.
SäneÄiB .oa -MiiÄElttlvi., _ silla .työ­väentalolla
-on .i^auroJuMa,;
. E l l a koettaa Jöuiöttaa kulkuaan,
multa feot-kengät mat niiii-makaat.
kisiiakle tahtoo väsyiB%'S"4»#ittaa Ja näl­käkin
tuntuu-olevan,.Koko-päiväsi hän
ei ole syönyt -muuta k u l E ktiivän lei-väiik^
iikaii- Olialiaii slklsal t € Mn
syötiväksi kelfaavaaj -mutia -se c a sääs­tettävä
kotiin, ^iän koettaa unohtaa
nälkänsä a j a t t a m a l l a äitiä ja toisia k o ­tona.
V-^gj»-^ovitteiee heidän riemuaaai
antaessaan Liisalle =iiukeii j a ''toisille -ma­keisia.
.
\ l i s y m y 3 ja nälkä herpaaiuiuttaa - E i ­lan
jäseniä j a vielä iisälisi.on k<?\'a p a k ­kanen.
' Hän hääntj^'- katsonman taak­seen
eikö Jälessä-olisi hevosmlestä.-Mut­ta
ei näy eikä' kuulu ti'ukiij£3i' eikä k u l ­kusten
kilinää. E l l a on unohtajat, että
tällaisena iltana koettavat kaikki pysj^-
telJä kotona, ••kaikJkl ne, joilla . koti. .<)n.
' Tavallisesti hän -«n saanut kaupun­gista
Ivyytiä. • S S i k i lualiiii -lyijyBra5-
kaalta. .Hänen on. levähdettävä. Hän,
istahtaa tienviereen .toivoen .jonkun t u ­levan
hevosella ajae^i. Äiti muistuu mie­leen.
Kuinka äi'!i mahtaakaan .jo ©Ha
levoton. Ella -Bolsa--säkkiiiisä sulkien
silmänsä. •Muistuu mieleen, kaikki kau­pungissa
mäkemänsä kaunis.
fTupuneen tytm fiseMt jäykisl^T-ät.
Nyt on noustava" ja hän yrittää ylos.
•Mutta jalat -eivät -eiSä • lottel&kaaB.
Päätä huimaa, .fiä-si kaatuu- tien tiereen
ja kaatuu ojaaa.
•o -s -2?
ZMajatalon k3?ytipoi-ka ajaa Eilan ko­tiin.
Äiti aavistaa pahaa. Jalat eivät
tahdo kannattaa. Horjuen hän menee
ovelle.
Kyytipoika hypähtää ki|sklpukilta,
menee reen perään j a aikoo nostaa, jotain
reestä, alutta äidin tuskanhuuto p i ­dättää
hänet. ^\
— Tulkaahan katsomaan, eikö' tämä
ole E l l a . Löysin hänet, tien vierestä.
\^avisten lähestjy äiti rekeä. Siinä
makaa Ella paleltuneena puristaen nuk-
Tuska vöitiä i i d i n s.j'däJitä,
koettaa isost.äa -Eliaa. sylunäS., msutln v i ­rnat
pettä\»t. Po-llia -k«taa raöiliiiii ^.i-slll-
e.
>set ovat paeimeet, k€kä ''pä&m'
alle kuka iiuMnklii. "He aavista\Tit. k u o -
lenmii olet-as •Jotain'kauheata. "H« muis­tavat
k u n isä inrnkasl -kylmam heyän
omassa kodissaan, mutia sitten heiltä
otettiin'köli pois .ja äidin täytyi-Biuuttaa
heidän kart.^aii iLauiilap ^ w d i 3 a i i «sau­naan.
Äiti\^iöti;pöivilleta'p?EMfl viei^en,
jolle poika on ruumiin laskeaut. ' , F o i -
ka lähtee kylään ,i.i€määii -tietoa E l l an
kovasta 'l^öhtalostat — Ikäm ,3oulu -^-ai-jpoparalle,
tuumii^'peika tmeiinesf^ii.
Lapset .eivät'^TOmärrä,. miksi äiti yhä
itkee, ^l%si -'kentiSaaii he" -o^-at M i p i -
S3eet äidin l u o siittäen häaea päätila ja
käsiilii |a salsa '%:iirkistaeö E i l a a . Joka
, el p u h u . mitään. -, - H k k u Liisa, .pjrjrtää
äitiä nostamaan "häi^t vuoteekaasi-kat­somaan
Ellaa, Liisa huomaa käärön
Eliasi -^kldessä j a : f f y ^ , 'Mkä käärä -se
OH, ' .
• Tuskansa murtaaiana ei äiti ole sriä
huomannutkaaa. iHänottaa-käärön i y t -
• täreRSä -%S-lMls|i.,ldi.sigtä .-•|a.-.ai-s:teiän'
sen. pääsee pikku Liisalta iloii huuda3i-dus,-
Toinen käärö kierähtää maahaii
Ja -makeiset vieri\^t ympäri latvaa.. I n -
, noissaan uiiohtavat pienemmät kuole­man-
t^ierMlun-'heidän säalassaaa. , -•
• Mutta kynimeavuolias Tauno ka-tse-lee
'Ellaa j a silittelee loMulellen. äidin
kättä sanoen mlehekkäästi:
— Älä itke, äiti. -!Minä linyn tästä-lähtien.
kerJEiulla,ja km kas-vaa isoksi,
elätän sinut sekä a-eljet j a siskot.
Äiti hyi^äilee poikaansa, mutta it-kuaan
hän e i voi hillitä. Vaikka hänellä
ei olliifkimiilapsiHeea tärfotlasvaSia äiiiu-ta
kuin-kusjuutta. -el häs sittenkään v o i ­si
heistä luopua. Sellainen on äidinrak­kaus.
Hauskaa Joidua ja OnnelBsta
Uulia Vtioiia!
- Toivotta-a
I Parhainta Omma ia Me^iestysfä • 1
,| tuimalle imodelie |
i toivottaa I
1 Sos 2Ö3 SiiälsiiffSj Oat. §
'.m»rinniiiKiniiinuunmniiinninnin"imi!;ntinKn!m!H;iiiHir!:ii!!ini;nB!inn!i!i!niu»»i!inii!innninnn!!iiin
l i M I C I L L E TOI¥OTTÄ¥ÄT-O
L G A J A J A C K N I E M I,
B o x 87, Hearst
ABMAS K A S O N E N,
B o x 53, Hearst
A I N O JA M , Y I L K I ^ L A L N ,
. Box 165, t l e a r st
LYYTI J A K. ME¥ALÄ,
Hearst
LYCTI R O I N E,
Hearst"
J A C K VÄISÄNEN,
Hsarst
H I E T A L A N PERHE, a' .
Box 2Ö0, Hearst
E I L A - J A E I N O , ^
Hearst ,
JENNYn EERO J A J A CK
• L A A K S O , Hearst
iVL^JA J A ANTTI
RISLAKEUS, Hearst
L I L I J A A U N E L I I K A L A ,
ERKKI SALMINEN,
MR. J A M R S . MAORTTI,
AINO J A T O I V O - K A R P P I
ENNE J A K O S T I ,
Hearst
OSCAR VIITA,
H e a r s t
E L L E N LÄHDE -JA' E I N O '
MOISIO, Hearst
L A U A N T A I N A , J O U L U K U U N 2S PÄfVÄN,Ä, l9Sa