1940-04-13-04 |
Previous | 4 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Sivu 4 L A U A N T A I N A , H U H T I K U U N 13 PÄIVÄNÄ 194?
Suom. P A U L J U R MU
T J A R J V I A A N K I N se on hyvä, ettei
V ihminen näe tulevaisuuteensa.
Jos sinä aamuna, kun meidät vihittiin
Älo^lyii kanssa, joku olisi sanonut,
että minä Icohtel^n häntä joskus
niinkuiuM rotta, olisin minä iskenyt
häntä turpaan. T - ^ mutta sittenkin
hän , olisi otiut' oikeassa.
' N i i n . Sillä .hetkellä kun minä iskin
silmänii Mollyyn päätin niinä, saada
hänet, ja siihen aikaan jos ihlnä
päätin saada jotain, minä sain s ö i .
:X^inulla oli; ollut paljon helhija,
mutta ne olival.olleet lauantai-iftan
tähden. Ennen . pitkää mTnä hiio-lainen
ja v ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ; ^
jielFa oh liuta sisaria ja yeljia, joista
minä en jaksanut Tukua pitää. He
olivat kaikki naimisissa ja Molly oli
auttanut isä Galloränia; kotona. E l
voi olla parempaa sakkia kuin he
kaikki olivat.
Vieläkin, kun ajattelen hääpäivääni,
mielefii kuohuu 3|1p^ydfestä. Minä
suorastaan voift silloin hyvin. E i minun
vieläkään tarvitse hävetä ruhoani
j a lihaksi^tli, mutta silloin olin
terikoisen hyvässä. kufthossa. Se on
mukavaa, miten ylpeäksi intes voi
käydä, kun" hänein lihaksenpa ovat
himpiLin verVati isöftimät kuin toisten.
Voittaen pari kolnfite nyrkkeilyottelua,
hfeittäfen palloa "kierästi"
T; A2 A ; joukkueessa j a pitäen itsensä
'öIV](e^sa ja tupakassa ^pallöhuoneessa,-
^ ä y t i r t toveYeistani suurelta mieheltä
^llai^ssa pikktikauptmgissa^kuin T u l -
sahöö. Mtitta nyt olön tullut huomaamaan,
että olin vain yksinkertainen
Jöe Donovan — suuri ^ ja
Voimakas ja hyvin tyhmä, ja jon-kunvetrah
p&lkurimainen, joka ei
ollut vielä tulhit esiin, kun ea ollut
koskaan saanut selkääni.
Mutta ei. siitä. voi, miestä syyttää,
jos hän tuntee, itsensäi ylpeäksi
mennessään naimisiin sellaisen tytön
kanssa kuin. Molly. Kuka tahansa
^ u u poika, olisi antanut syömäham-paansa
ollakseen -minua kengissäni.
Hänen kullanvärinen tukkansa,- vai-;
loinen hai:so ja kukat, näyttivät
niinkuin jotain elävissä kuvissa^
Ja minkälaiset häät ne olivat! M i nulla^
^ i ollut sukulaisia> mutta tule?
Vat. sukulaini halusivat antaa-Mollylle
rjmuylähdön. Häistä tuli ir-lantilais-
puolalais-itaiialainen ^ sekoitus
— j a se oli jotain^ Tulsahoessa
k äyi. mylly t l ja* kaikiUa o l i rahaa>
k e l l o kahden aikaan oli haali täynnä
väkeä ja kaikki söivät, joivat,
tanssivat ja. pitirät;hauskaa. Kaiketi
ne kaskut.ja temput) joita toiset tekivät,
tuntuisivat joistakin raaoilta,
mutta.minä yinmärsia leikin. Mcdly
taas punasteli joka kiusaamisesta, ja
minä luutia hänen vajoavaa lattian
läfu, kun pojat^ kantoivat ^ s ä ä a sängyn^
jossa oli kuusi pieata> nukkea.
kynen laittautui kiertämään Tampe*
retta,^ meidän vahvistaessa hänen
matkakassaansa nniutamalla kolikol-,
te-:-,
Ukon vierailu oli kuin tervehdys
inenneiitä vuosisadoilta. Vaikka nuo^
x e n ^ l l^mkkynen oppisikin soitta-faam
puldtt^iirvea, e l sUlä olisi .enää
mitäaitT merkitystä^ sälä nykyaika
Wi enää tyyOy *^iiteen ägrieen*', ja
|>u^nsa]ryet»^ j o u k o t , itkijänaiset ja
-vaiättt virrentek^t vaelta^t menr
neisyyteen. — ERI,^
Minua aivan nauratti hänen ujoutensa.
Oikeuden mukaan morsiamen olisi
pitänyt olla ja tanssia kaikkien kanssa,
mutta -isä CaHoraa~veti minut sivuun
ja sanoi:.
"Vie njrt V M o l l y pois, ennenkuin
ne polkevat kaikki hänen varpaansa.
Minä soitan katrillia, niin vie, sinä
silloin tyttö. pois. Luoja /teidät siunatkoon!
Ja pidä h)^)^ huoli Mollysta,
tai jhinä otan nahkasi!" .
Sen sanottuaan isä alkoi viululla
nasevan katrillin j a toto sakki meni
tanssimaan. Me Mollyn kanssa livahdimme
takaoven kautta pihalle
ja autoon.V Minä olin hiTppataljoissa
ja pian ajoin pois hääpaikalta. Erääl-
, i ä sivutiellä irroitin Rutosta pyykki-tamput,
kengät ja muut romut, joita
^ p e r ä ä n oli sidottu. Ja me olimme
" onnemme huipulla.
Kun minä joskus kuulen poikain
ir>vistele>rän, ettei ole mitään järkeä
mennä naimisiin nykyajan tyttöjen
kanssa^ en minä puhu mitään. Minä
muistan sen ensi vuoden Moll3m
kanssa— kaikki oli suurta huvia.
MpUy leikkasi sormensa sardiinifcan-nussä,
kun ei ollut avainta, mutta
minä avasin sen hohtimilla. -Joskus
v ^ i n Moll)ai esiliinan nauhat umpisolmuun.
Ja lauantai-iltoinä minä
näytin hänelle mateuni — uusia vihreitä
seteleitä ja -hopeaa, jotka- olin
tienannut väifrhähelle:'Se"ölir^^^^
niinkuin kirkossa, : k i i a tuntea itsen-iä.
sufuliiseksi ' j ä " ^ i s ä t s i '"^'mälia
kertaav -
Puoli vuotta sitä ennen minä oli-sia
nauranut^ jos joku olisi, sanonut,
että.joku tyttö, voi minut sillälailla
kesyttää. Pojat aina kiusasivat-minua,
kun ea- enää pysähtynyt pallo-huoneelle
kotiin, mennessäni",' sillä :jov
ku salainen voima veti minua sinne
pieneen yläkerran asuntoon, missä
oli uudet huonekalut ja joka oli meidän
l:oti.
i s ä Callcraa oli asunut yksin seur
jälkeen kun Molly lähti, mutta syksyllä
minä pyysin häntä muuttamaan:
meille, inä olm t i i S j ^ l i i u t viidentoista.
vaiÄia^ta yksin « n k ä ^ p a l j ^^
kaan laottanut iSiihen &ä- ja p o i l ^ -
hommaan, mutta i ^ C a S o r ä n «i Olhit
niinkuHi mmi vanbethtiiat ä i i ^ b l.
Hän o l i .yitkuUd^tymmenen, vaikka
sita ei 9lisi^ kukaan ärVannut^ Me
tyi^entelimme- samalla osastolla
tehtaassa.- Minää usein huotesttrtti,
kiin hän työnsi t ä r i ^ i i l ä ^aui'ia rlak-^
tikoita ja tyhiiyreitä tnumalla il-'
maila. "Sr^ut^/tirrlia dli t l e l t ä ä I sä
,Ca!k»rania. jaliniin kitkeä fcum
ollä voi, j ä ^ n o ^ . - ä ä n ^ l i aikoinaan
öilut mainio pesäpallon pAvn j a Vieläkään;
kun -liäii k&itteli inailaa, ei
kitkaan o l l ^ uskotititj^ « t t ä liän oli
oUutJoks^eksahk^^taa i s o i ^ . £ n -
n ^ naimisiin liHinöahi nie tis<in
söimnie evääihihe y h d ^ . ' Oli litu-kava
kuulla I ^ e a jtitttijaän ^ j ä^
kleen.kuh töiä^t olivat puhuneet tytöistä,
jttonnista^^j^^ldloh fiilok^is-
|ia 4a taas t ^ t ö i s ^ ja-juonniäta.
,^ Hän o l i aituri J a - a v o m ^ l l n ^ j a
aina h^5^äVtuulÖla, s ö i takia kai
koko,^u>oli äämkisMsta. ^Jos-irii-riöllakia
ölfei öIHit l i i i n hyvä i ^ ,
d ö t ä ,minti§ta dlfei tiöhit "pör^mpi
mies — ehkä,
Aimxt,^ .minkä takia joskus her-
4nostu|inme^ o l i raha-asiat, sillä minä
olin ayoklLtinen ja Molly taas- huolehti
tulevaisuudesta. Hänellä oli
tuima luonne myös, vaikka hän har<
vemmin sen ilmaisi. Mutta sinä i l tana,
jolloin minä tulin- ja ilmoitin^
että olin ostanut uuden auton, meillä
oli riita- Isä Calloran istui keinutuolissa
ja poltteli koornipiippuaan;
eikä virkkanut sanaakaan. Vihdoinkin,
kun me jäähdyimme, Molly sanoi:
^"Koeta nyt.ymmärtää Joe, ei se
Ole se raha ainoastaan, mutta; se
tunnelma. Katso, miten tyyfyväir
nen sinä olet työsi kaassa?"
Mutta minä nauroin ja sanoin:
."Miksen minä ole tyytyväiöen, mir
nähäA olen myllyllä peräänkatsoja.
^ Vai haluatko että minä olen niinkuin
jotkut koulupojat hiellä konttorissa,
jotka eivät tiedä eroittaa mutteria
pultista?"
Molly intti Vastaan:
"Jere, sinun täytyy päästä eteenpäin.
Kyllä minä sen tiedän että
olet hyvä; mekanikko, mutta mikä^
olet kahdenkymmenen vuodefn päästä,
jos esimerkiksi myllyt lyödään
kiinni niinkuin viime sodan jälkeen.
Isäkin oli työtönnä puoli vuotta.
Ajattele —"
Minä vain nauroin:
"Anna pusut ja ole vaiti. Minä
teen- viisikymmentä dollaria viikossa
säännöllisesti ja yliajalta miten milloinkin,
ja ylimääräinen viisi tai
kymmenen dollaria^ auton korjaami-sesta.;'
Se pitäisi olla kylliksi elättämään
sinut j a sen — pienokaisen."
Siihen aikaan odottelimme poikaa
_ — ja se oli hyvä onni, että^ se oli
poika, sillä riiuuten, toverit olisivat
kiusanneet makeani ulos. SUloin mi-
• nä kävelin leveästi ja ylpänä- niinkuin
olisin' ollut IVIussolihi ja Vapaur
denpatsäs yhteerikäärittjmä. En koskaan
'unhoita / Sitä. tunnelmaa mikä
-minut valtasi silloin kun sairaan^
hoitajatar näytti minulle pikku Jim-m3m
naaman -r- se olL terves .ja punainen,
ilmetty pilakuva itsestäni.
Ja me kaikki, MoUy^ isä ja minä;
pidimme Jimm3m niintuin silmäje-ran.
~Jo.skus ajattelen, että varmaan
lapset muuttavat ihmisen suuresti,
sillä hetken laikaa minä työnsin rahaa
oikealle ja vasemmalle niinkuin
olisin ollut miljonääri. Toivoisin, että
'minulla olisi vielä njrt puolet niistä
rahoista^ mitkä kulutin ensimmäisenä
^afina vud^hä.. Minä maksoin
nelj^ymmentä doHaVia Jntfihyn sängystä
ja ^ihen €fi tollot vielä patjaa.
Ja t u n Molly s a t t ö i sanoinaan,
^ f t ä ^äitfeh jalat töleva* .'fcipfeiksi om-
. peläfcön^t^ "poHdessa-, mim., m^iiin
ja maksoinV ensiinmäis^ ^täksityiir-m
e n t ä v i i ^ j ^ l l a n a alösma^ksuna
kö6mpelukdiiee>ta.. ^ l o l l y suuttui
siitä. vielä ^n^mmäh ^ l i i n äutös%
. ihutta tnyöhiänmin ^ osotfaiitui hy-
" i^filiiäiifjoeksi.
. . N n niiö, i i i f ö / k ö ^ t a a j d i l ä a näytti
h y p i t ä . Jinini^ 'mptei kävelemään
ensiindiä^enä ^yn€yiiiä{^i\^Bääa ja^
toiha Ä £3^tyvSis3^yt€^ni hklje|a.
Ja kun 'Mb%-sahoi,^ttä toineh lapsi'
on inätkälla, mikään ei kattanut Cpi-tää
miiiiia älkilaan.
totta öKt^ko kosäjäan fijlleet
liuömaämaan, e i t a - k i i n ^ ö i t a rupeaa
tapahtumaan, niin Hfe tapähtii^^at
k ^ k k i .yhtä aikaa? Ä l l i ä - m e h i yhä
kaikkihyvin. JinimyCnip^i piihn-maän
jo-^iShkh. Mölyllä oli vidä
kuukausi akaa syhtfytyk^eeh, ktin
eraänä paiVänä isä Callofäh.ylitti-t
u r t i a jrksin sujirta ijijyf^nj^iä,
jolloin se möietti-tasäjÄinöh^ ja
kaatui isän päälle.. Minä melkda
itkin, kun kannoimme hänet ^ ^ l l e.
Lääkäri ^anoi, että oa aivan'ihm6,
että häxL on vielä hengissä. Oli hän.
Hän avasi suunsa ja puliut:
*'Älä perusta, Molly. Vai hiuletko.
että pieni vamma kylkeen voi tappaa
irlaritilaisen. — Kuule, Joe, ensi
kuussa tanssin sinun poikasi kasta-jaisissa,
\'ai narraatteko j a teette tytön?
Kuule, M o l l y . . . . ! " Veri syöksyi
hänen suustani-ja- lopetti hänet.
Minä seisoin vieressä nyrkit puserrettuna
ja ajattelin, ettei voimakaan
vaikuta mit^iän sellaista vastaan
kuin on kuolema.
Bessie syntyi neljä viikkoa isän
hautajaisten jälkeen. Mollyllä oli
helppoa aikaa Jimmjni kanssa,: mutta
Bessie melkein tappoi hänetv ja siitä
tuli samalla taHista lystiä; melkein
kaikki säästöt hupenivat lääkärille.
Ja tehden kaiken "vaikeämtnaksi,
myllyflä väheni työt, vaikka minulta
vain minun ylityöniv
Talo on myöstoisenlainen, kun on
kaksi lasta. Bessie oli- alussa sai-raaloinen
ja Molly- olif liian i e ä t o
työhöni' HäTien"rsiskönsa-.käw- joskus
'. ,auttamassa,- mutta . e i hänkään ke-rennyt
olemaan kauaa. Molly alkoi
aikaisin työhön j a minä pelkäsin hänen
terveyttänsä koko talven^ Mutta
keväällä hän sai. takaisin- «ntisen värinsä
ja minä luulin, että meidän
vastoinkäymiset olivat loppuneet.
Erehdyin, ne. eivät olleet vielä oikein
alkaneetkaan. Ensiksikin» jotain
oli tullut minun j a Mollyn välille.
Kaikki, mitä me puhuimme^
johti riitaan. Minä murehdin rahasta,
kun ei ollut enää ylityötä, ja
Molly oli väs3niyt, antaen kaiken
huortiion lapsille. Minusta tuntuij
että hän on onnelliöempi,. jos minä en
ole ympärillä. Ja hahism mnutafcini
ei vain itkeviä lapsia j a taippereita,
joita^ araa kuivattiin» keitt-iön uunin
päällä.' Minä menin takaisin'vanhaan
seurapiiriini: ja hetken aikaa voin
hyvini Mutta^^^^^^ panin
ayitkeiiyfeintaat käsiini, niin. kaksi
suurta mustaasilfflää osoitti,'etkblen
menettäB3rtf entisen kuntoisuuteni.
Rupesin jälleen pukkaamaan palloa.
(Jatkuu)
. 'irurrr. irnmiiiri^/iiTTLiru f ' rimirffni ..; -
T U L I T I K U T , vaarattomat, keksi
Pasch<v. 1844. Sitä ennen oli Chan-sel
180S keksinjrt kastantatulitikut ja
Kammerer fosfefritulitikut.
~öOo-
NOIN;,40 valasta ajautuu vuosittain
Ehgläänih r ä n n ^ l e . Lain mukaan
ne 'kuäti^^t Bikish 'M^^nmille.
;miTi?rii»:ii!Miii'rTiriii'"'''"
Klibt^^äamHiötiäsJPairM 0'Kee-fe,
jtfka ^pämau f auma,
Mnma väiviiiföitidiii alassaan 2dO
päutiaH ^i^rtohta Wayne ^Dangia, liar-vmmsena
tyttösen, voitnannaytteena.
Hänen vofmailuharjoiftajansa sanoo,
että täniä^ nsiori caUfomtalainen
"amaisonf on paljon yläpuolella
iJ^stensaja on luultavasti yksi maa-
Hman vahvimmista tyttolapsista.
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, April 13, 1940 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1940-04-13 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki400413 |
Description
| Title | 1940-04-13-04 |
| OCR text |
Sivu 4 L A U A N T A I N A , H U H T I K U U N 13 PÄIVÄNÄ 194?
Suom. P A U L J U R MU
T J A R J V I A A N K I N se on hyvä, ettei
V ihminen näe tulevaisuuteensa.
Jos sinä aamuna, kun meidät vihittiin
Älo^lyii kanssa, joku olisi sanonut,
että minä Icohtel^n häntä joskus
niinkuiuM rotta, olisin minä iskenyt
häntä turpaan. T - ^ mutta sittenkin
hän , olisi otiut' oikeassa.
' N i i n . Sillä .hetkellä kun minä iskin
silmänii Mollyyn päätin niinä, saada
hänet, ja siihen aikaan jos ihlnä
päätin saada jotain, minä sain s ö i .
:X^inulla oli; ollut paljon helhija,
mutta ne olival.olleet lauantai-iftan
tähden. Ennen . pitkää mTnä hiio-lainen
ja v ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ; ^
jielFa oh liuta sisaria ja yeljia, joista
minä en jaksanut Tukua pitää. He
olivat kaikki naimisissa ja Molly oli
auttanut isä Galloränia; kotona. E l
voi olla parempaa sakkia kuin he
kaikki olivat.
Vieläkin, kun ajattelen hääpäivääni,
mielefii kuohuu 3|1p^ydfestä. Minä
suorastaan voift silloin hyvin. E i minun
vieläkään tarvitse hävetä ruhoani
j a lihaksi^tli, mutta silloin olin
terikoisen hyvässä. kufthossa. Se on
mukavaa, miten ylpeäksi intes voi
käydä, kun" hänein lihaksenpa ovat
himpiLin verVati isöftimät kuin toisten.
Voittaen pari kolnfite nyrkkeilyottelua,
hfeittäfen palloa "kierästi"
T; A2 A ; joukkueessa j a pitäen itsensä
'öIV](e^sa ja tupakassa ^pallöhuoneessa,-
^ ä y t i r t toveYeistani suurelta mieheltä
^llai^ssa pikktikauptmgissa^kuin T u l -
sahöö. Mtitta nyt olön tullut huomaamaan,
että olin vain yksinkertainen
Jöe Donovan — suuri ^ ja
Voimakas ja hyvin tyhmä, ja jon-kunvetrah
p&lkurimainen, joka ei
ollut vielä tulhit esiin, kun ea ollut
koskaan saanut selkääni.
Mutta ei. siitä. voi, miestä syyttää,
jos hän tuntee, itsensäi ylpeäksi
mennessään naimisiin sellaisen tytön
kanssa kuin. Molly. Kuka tahansa
^ u u poika, olisi antanut syömäham-paansa
ollakseen -minua kengissäni.
Hänen kullanvärinen tukkansa,- vai-;
loinen hai:so ja kukat, näyttivät
niinkuin jotain elävissä kuvissa^
Ja minkälaiset häät ne olivat! M i nulla^
^ i ollut sukulaisia> mutta tule?
Vat. sukulaini halusivat antaa-Mollylle
rjmuylähdön. Häistä tuli ir-lantilais-
puolalais-itaiialainen ^ sekoitus
— j a se oli jotain^ Tulsahoessa
k äyi. mylly t l ja* kaikiUa o l i rahaa>
k e l l o kahden aikaan oli haali täynnä
väkeä ja kaikki söivät, joivat,
tanssivat ja. pitirät;hauskaa. Kaiketi
ne kaskut.ja temput) joita toiset tekivät,
tuntuisivat joistakin raaoilta,
mutta.minä yinmärsia leikin. Mcdly
taas punasteli joka kiusaamisesta, ja
minä luutia hänen vajoavaa lattian
läfu, kun pojat^ kantoivat ^ s ä ä a sängyn^
jossa oli kuusi pieata> nukkea.
kynen laittautui kiertämään Tampe*
retta,^ meidän vahvistaessa hänen
matkakassaansa nniutamalla kolikol-,
te-:-,
Ukon vierailu oli kuin tervehdys
inenneiitä vuosisadoilta. Vaikka nuo^
x e n ^ l l^mkkynen oppisikin soitta-faam
puldtt^iirvea, e l sUlä olisi .enää
mitäaitT merkitystä^ sälä nykyaika
Wi enää tyyOy *^iiteen ägrieen*', ja
|>u^nsa]ryet»^ j o u k o t , itkijänaiset ja
-vaiättt virrentek^t vaelta^t menr
neisyyteen. — ERI,^
Minua aivan nauratti hänen ujoutensa.
Oikeuden mukaan morsiamen olisi
pitänyt olla ja tanssia kaikkien kanssa,
mutta -isä CaHoraa~veti minut sivuun
ja sanoi:.
"Vie njrt V M o l l y pois, ennenkuin
ne polkevat kaikki hänen varpaansa.
Minä soitan katrillia, niin vie, sinä
silloin tyttö. pois. Luoja /teidät siunatkoon!
Ja pidä h)^)^ huoli Mollysta,
tai jhinä otan nahkasi!" .
Sen sanottuaan isä alkoi viululla
nasevan katrillin j a toto sakki meni
tanssimaan. Me Mollyn kanssa livahdimme
takaoven kautta pihalle
ja autoon.V Minä olin hiTppataljoissa
ja pian ajoin pois hääpaikalta. Erääl-
, i ä sivutiellä irroitin Rutosta pyykki-tamput,
kengät ja muut romut, joita
^ p e r ä ä n oli sidottu. Ja me olimme
" onnemme huipulla.
Kun minä joskus kuulen poikain
ir>vistele>rän, ettei ole mitään järkeä
mennä naimisiin nykyajan tyttöjen
kanssa^ en minä puhu mitään. Minä
muistan sen ensi vuoden Moll3m
kanssa— kaikki oli suurta huvia.
MpUy leikkasi sormensa sardiinifcan-nussä,
kun ei ollut avainta, mutta
minä avasin sen hohtimilla. -Joskus
v ^ i n Moll)ai esiliinan nauhat umpisolmuun.
Ja lauantai-iltoinä minä
näytin hänelle mateuni — uusia vihreitä
seteleitä ja -hopeaa, jotka- olin
tienannut väifrhähelle:'Se"ölir^^^^
niinkuin kirkossa, : k i i a tuntea itsen-iä.
sufuliiseksi ' j ä " ^ i s ä t s i '"^'mälia
kertaav -
Puoli vuotta sitä ennen minä oli-sia
nauranut^ jos joku olisi, sanonut,
että.joku tyttö, voi minut sillälailla
kesyttää. Pojat aina kiusasivat-minua,
kun ea- enää pysähtynyt pallo-huoneelle
kotiin, mennessäni",' sillä :jov
ku salainen voima veti minua sinne
pieneen yläkerran asuntoon, missä
oli uudet huonekalut ja joka oli meidän
l:oti.
i s ä Callcraa oli asunut yksin seur
jälkeen kun Molly lähti, mutta syksyllä
minä pyysin häntä muuttamaan:
meille, inä olm t i i S j ^ l i i u t viidentoista.
vaiÄia^ta yksin « n k ä ^ p a l j ^^
kaan laottanut iSiihen &ä- ja p o i l ^ -
hommaan, mutta i ^ C a S o r ä n «i Olhit
niinkuHi mmi vanbethtiiat ä i i ^ b l.
Hän o l i .yitkuUd^tymmenen, vaikka
sita ei 9lisi^ kukaan ärVannut^ Me
tyi^entelimme- samalla osastolla
tehtaassa.- Minää usein huotesttrtti,
kiin hän työnsi t ä r i ^ i i l ä ^aui'ia rlak-^
tikoita ja tyhiiyreitä tnumalla il-'
maila. "Sr^ut^/tirrlia dli t l e l t ä ä I sä
,Ca!k»rania. jaliniin kitkeä fcum
ollä voi, j ä ^ n o ^ . - ä ä n ^ l i aikoinaan
öilut mainio pesäpallon pAvn j a Vieläkään;
kun -liäii k&itteli inailaa, ei
kitkaan o l l ^ uskotititj^ « t t ä liän oli
oUutJoks^eksahk^^taa i s o i ^ . £ n -
n ^ naimisiin liHinöahi nie tis |
Tags
Comments
Post a Comment for 1940-04-13-04
