1940-03-23-05 |
Previous | 5 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
1940
LAUAXTAIXA, MA-ALISKUUN 23 PÄIVÄNÄ Stvu S
Jä häntä hymyilytti, kun hän ajatteli,
kuinka paljon hän oli muuttunut
siitä ajasta, jolloin hän oU vapisten
itkien ja köhien istunut autiolla rannalla
kammottavan metsän liepeellä.
III
Waldo Emerson Smith-Jones oli
ilomielin tarttunut sattuman tarjoamaan
tilaisuuteen ja ruvennut pienen
luolalaisheiraon kuninkaaksi. Ensiksikin
takasi hänen uusi asemansa
paremmin Xadaran tury^isuuden, ja
jdyksen, mutta klassp^sten runoiK-jain
teokset, joihia hän oikein by-vin
tutustunut, tsajosivat fa>vih vähän
käytännöllis^ arvbkka^
loja maanviljelyksestä. Hän oli pahoillaan
siitä/ että hän ei Ä t kirjoittautunut
jonkun Alleghai[iy-vuor-ten
länsipuolella sijaitsevan maanvil-jelyslukion
luetteloihin, vaan mennyt
Harx^ardin ylimuistoon opiskeiemaan.
Hän päätti kuitenldh purisJl^ainah^
doUisiniman paljon Hyötyä pitt^
käytännöllisistä tiedoistaan, jotka
melkein supLstuivatkin siihen, että
hän osasi määritellä "maaftviljelys"-
sanan merkityksen.
ÄJ[utta olihan ^ i n i t u , siUä se edel-toiseksi
se antoi laajemmat toiminta- lytti hänen tuntev^ ne tidokset, joi-
(Jatkoa)
"Minä puolestani''', sanoi nuori
mies, joka oli aikaisemminkin puhunut,
"en halua hallitsijakseni kuningasta,
joka ei pysty voittamaan minua
taistelussa. Jos minä voitan hänet,
niin minusta pjitää tulla kunin-
.. gas, • • . • ^' • • : . \,
Ja niin miehet jakautuivat puolueiksi,
mutta sopivat lopulta niin,
että valitsivat kuninkaaksi miehen,
jonka he tiesivät oleväii viisaan ja
samalla mainion taistelijan. Siksi
he valitsivat kuninkaaksensa Than-darin.
"Kerran viikossa", julisti uusi ku-
^ ningas, "kokoonnumme tänne keskustelemaa^;
miten heimon hyvinvointia
parhaiten edistettäisiin, ja minkä,
epemmistö h3rväksi näkee, se tehdään.
Hieimo ilmoittaa kuninkaalle, mitä on
tehtävä — kuningas panee sen toi- Harmikseen hän pian kuitenkin
meen. Ja kaikkien on Uisteltava, huomasi, että klassillinen kasvatus,
kun kunmgas käskee taistelemaan, ja jolle hänen varhaisempi elämänsä oli
^kaikkien on oltava työssä, kun ku- omistettu hellivän ja ylettömästi hie-ningas
käskee tekemään työtä, sillä nostuneen äidin ohjatessa, osöittau-kaikki
taistelemn^e ja työskentelem- tui perin kehnoksi perustaksi, kun
me ;köko heimon hyväksi, ja minä, hän alkoi käytännöllisesti suunnitel- käyttänyt hyväkseen kivikäudeU ja'
^u^^A^. la oman elämänsä ja heimonsa elämän ka hdennenkymmenennenvuosisadan
järjestelyä.
Hän tahtoi opettaa kansaansa rakentamaan
pysyviä ja mukavia taloja,
mutta hän ei jaksanut muistaa ainoatakaan
Övidiukselta saamaansa
käytännöllistä vihjausta kirvesmiehen
mahdpJJisuudet. hauen äsken heränneelle
aloiteky\'yllensä.
Aikaisemmin hän oli kaihtanut vastuunalaisuutta,
mutia nyt hän ilomielin
otti sen niskoilleen. Nyt hän
kaipasi toimintaa, kun hän taas aikaisemmin
oli tyytynyt ainoastaan
lukemaan muiden saavutuksista.
ta maanviljelyksenä voitiin saaN^ut-taa.
;
Niinpä Thandar olikin, askeleen
edellä aikäisimmista ' esiv'äiihetfim
taan, kun viimeriiainitut ölivät ryht}'-
neet tarkoituksellisesti istuttamaan
viljaa, jota luonto oli siihen saakka
umpimähkään siroitellut tuulen, lintujen
ja muiden eläinten välityksellä,
mutta vain askeleen verran hfeistä
edellä.
Hän käsitti, että hänellä öli hyvin
merkillinen asema aikakausien asteikossa.
Hän oli tuntenut, nähnyt ja
v-at voimiesi rusentamina korppikotkien
raaddtavina — yksin sinä olet
surmannut heidät kaikki, kolme kam-motta\'
aa mi^tä. Niin, Thandariui
on suurin Jkaikisia miehistä."
Eikä Waldo Emerson jaksanut t u kahduttaa
vxun^iakasta ylpeyden aalr
toa, joka tuh'ajfcrti h*nen- mieleensä,
kun hänen rahastamansa tyttö luetteli
hänen lu-Qtöitään. Enää ei hän pitänyt
saawtuksiaan 'raakana ruumiillisena
urhoollisuutena ja kuntona".
Entinen AValdo Enxerson, jonka
ruiuuiinläcrvpö oli ko^onuut säännöl-lis^
tjjolöL-päi^ kello koline, ilts^u<>-
lella, jonka surkean laihaa ruumista
yskiminen oli \«ivannut a>litu»5esti, ja
jonka silmiin oli sekä yc^lä että päivällä
tullut kauhun^llne hänen kuullessaan
kuivien lehtien kahinaa, oli
kuollut.
Hänen sijallahsa oli roteva, yere\-u
mies, ruskeaihoinen ja terqi6|änteinen,.
peloton, itseensäluottaya, melkeinpä
raaka ylpeänä voimastaan — Thandar,
luolaniies.
Ne kuukaudet, jotka kuluivat
Thandar, kuninkaanne, taisteleai ja.
uurastjan ankarammin kuin kukaan
teistä."
Se^oli heistp..uusi katsantokanta ja
saattoi kunii^uuden kokonaan toi-senlajseeh
.valoon, kuin lie aikaisemmin
olivat tottuneet näkei^ään- Että
he taryit.sisiy^t. kav^n aikjaa todella ammatissa,
sula-ttaaksi^eri sen ajatustavan^ sen Hänen kansansa hankki ravintonsa^ ^
Thandar oivalsi ja oli hyvillään siitä, metsästämällä pieniä nakertajia, tyh-että
heillä oli mutrosgikana sellamen jentelemälla linnunpesiä ja noukki-kuningas,
joka kykeni vaatimaan heil- maila villejä hedelmiä ja vihalmeksTa.
tä kuijuiioitus^ heidän^ e^^^ Thandar halusi panna alkuun jon-puunsa
muka,ise$ti. kunlaisen yhteiskunnallisen maanvil-välisinä
ajanjaksoina saavutetun kehityksen
kuluessa kasautuneita tietoja,
ja nyt oH kohtalo äkkiä viskannut
hänet kivikauteen tai kenties
muutamia ajanjaksoja kauenimaksi
ajassa vain osoittaaksensa hänelle, että
kaikki hänen muiden ihmisten tiedoista
haalimansa tiedot öHvat kerrassaan
arvottomia kivakaudella.
Hän ^ l i asuftUt puusta ja tiUistä rakennetuissa
talpissa ja katsellut lasi-ikk,
unoist^. Jlän oli lukenut kaasun
ja sähkön valossa, ja hauella oli aa- ottf hänet syliinsä.
Thandarin johtaessa kansaansa luola-aukkojen
täyttämältä kallioseinämältä
toiselle etsiessään sopivaa paikkaa
pys3rvää kylää varten, olivat Nada-ran
ja kuninkaan onnenaikaa.
Tytön onnea häiritsi hieman se
seikka, ettei Thandar vaatinut häntä
omakseen. Hän ei vielä oikein jaksanut
käsittää heitä erottavia siveys-sääntöjä.
Thandar koetti selittämistään
selittää hänelle, että he kerran
palaisivat hänen maailmaansa ja ettei
se maailma ottaisi häntä vastaan, jollei
heidän liittoaan olisi vahvistettu
siellä voimassa olevien säädösten ja
menojen niukaisesfi,
"Saavatko ne avioliittomenot, joista
puhut, sinut rakastamaan minua
enemmän?" kysyi Nadara.
Thandar purskahti nauramaan ja
seksi hänelle tämän jälkeen!
Hän ei saanut sanoja suustaan. He
olivat jo sivuuttaneet kuulun Kaa-
~kiaraaan,,,.puMaat, tasaiset talorivit,
joiden ikkunat hohtivat kirkkauttaan
vaikeitten pitsiverhojen keskeltä.
Niinhän ne Sally oli aina muistanut
ennenkin, jo lapsena nähneensä, tästä
ohikulkiessaan kouluun. Ihmisiä
ei tavalKsesti liikkunut tällä puolella
kaupunkia paljon. Niin ei nytkään.
Vanhat tavat siis olivat säilyneet.
Urheilukentän -kohdalla Sally oli
päättänyt sanoa AVerherille hyvästi.
Kotia saakka saattaminen olisi ollut
hänelle liian tuskallista, niin hartaasti
kuin häntiisi sitä halunnutkin. Sally
oli päättänyt tämän muistorikkaan
päivän illan omistaa äililleeh ja itselleen.
Hän halusi vielä kerran panna
vaakaan tuon vieraaif-ihmisen, miehen,
joka oli tullut kuin pilvi taivaalta
ja vienyt pois elämän raiteil-taaril
Entinen jo oli opettanut kyl-huakseni
niin arkaluontoisista asioista.
Hiittää kai kun sanon, että kirje
oli. mieheltäni. Hän on kyllästynyt
nunuun, olen.liiaksi ai;ki-ihminen ja
vistus kynttilöistäkin. M^^tta hän ei
kyennyt valmistamaan työkaluja rakentaakseen
talon, hän ei c4isi osannut
teMä tiiltäTv;^kka henkii ^^Q^ ollut
kysymyksessä, lasista oli ^kkiä
"En voisi rakastaa sinda enempää ,
vastasi hän.
"No, mitä hyötyä niistä sitten on?"
Thandar pudisti päätään.
"Sitä on vaikea selittää, erittäin-liikenainen,
hän on löytänyt uuden hänen mielestään tullut yksi maail- kin sellaiselle herttais^^^
man ihmeistä, ja kaasu, sähkö ,ja nalle kuin Nadarani pn. Sinun on
k3mttilät taas olivat muuttuneet sa- tyydyttävä tietämään — uskp miuun
— parenunan ja nuoremman,
"Kiitos, Sally, luottamuksestasi.
Eikä sinun olisi niinkään paljon tarvinnut
sanoa, mielialasi ja jotkut sanasi
ovat selvittäneet osapuilleen minulle
loput koko jutusta — tai oikeammin
koko ajan, kun olen sinut
tuntenut, olisin voinut vaikka vannoa,
ettet ole onnellinen. Paljon voisin
siihen lisätä omasta puolestani, mutta,
kuten' sanoit, paikka ja aika ei
ole siihen sovelias. Siis sanon vaan
—^ näkemiin. Tiedän osoitteesi ja
sinä minun. Muista, jos joskus tarvitset
ystävää ahdistuksen keskellä,
olen heti luonasi. Ilmoita kuitehkin,
niillöin aijot pialata, tulen samalle
linjalle. Muista, että meillä on vielä
T • kaikki kesken. Tunnen ja tiedän sen,
i i K s i vaikean läksyn, toista, erehdystä , , . „
p: .... ^ - - l i ^ ; ' 7^v"t.A : i - . ^jcakasjtyttom.
ei saisi enaa^^l^^u^avoiirö&^silminr
Avioliitto ei ^sä^ ÖBa Ivuin pdfikortit,
jotka vanhettuäan viskataan roskakoriin
ja otetaan uudet.
"Werner Bergi' Ethän loukkaannu,
jos kiitan-sinua täslä päivästä r—
manlaisiksi kuin Sfinksin salaperäinen
arvoitjus. _
Hän osasi kii5oittaa ruoosäkeitä
loistavalla kreikankielellä, mutta
enää hän ei siitä ylpeillyt. Hän olisi
paljoa mieluummin toiyonut pystyvänsä
parkitsemaan vuotia tai virittämään
tulen ilman tulitikkuja, \yal-do
Emerson Smith-Jones oli vuosi sitten
ollut erittäin ylpea älystään ja
korkeasta opistaan, mutta vuoden kuluttua
oli hänen itserakkautensa kutistunut,
niin että hän nyft piti itseänsä
maailman surkeimpana ja mitat- <
tömimpänä miehen. "Olen rikollisen
tietämätön", sanoi hän Nadaralle,
"sillä olen sysännyt luptani kokonaisen
elämäniän mahdollisuudet omistamalla
sen hyikiyttömän opin kasaa-
.Werher. o l i " p u f i i i e ^ ä ^ - ^ t a n ^ r miseen, vaikka olisin vomut hankkia
Sallyn pienet kädet omiin suunm lam- I^ytännöllisiä tietoja,
ja kaikesta — menneistä hetkistä, ys-
-lävjydestä —- ja xakfcaudestä. Toivoisin,
että se ,rfisi sitä oikeaa —
muista, mitä olen .sanonut. Nyt menen
kotiin ja . . 1"
'SallyT'* Miehen voitiwkkaat kasvot
värähtivät ja hän k ^ ^ ! «5inä
^enet, sallin sen. Saai&o'kuitenMn
olla utelias ja kysyä nyt niistä ulko-jnfaa
uutiasta — j a ~ ovatko ne jollain
tavoin yhteydessä nain äkillisen
K^etiinmenosi kanssa?"
* Paikka ja aika^^ cde^velias pu-pöisiin
käsiinsä, katsoen tiukan tuskallisesti
tätä silmiin. Sally luVi sen
katseen pohjasta pyhän lupauksen,
äänettömän ja suuren, rehellisen miehen
rakkauden.
^'Hjr^sti, 'Wemer!" sai Sally soperretuksi.
Hänen silmänsä olivat
kyynelistä sumuisina. Kuinka hän
yU^ikaah itseään^ antaessaan tuon
hyvän ihmisen mennä noiri, ja kuiten-khi
sen täytyi, täytyi t^palrtua. "Annan
tietää, jos haluan tavata sinua."
«Hyrosti, SaUy! Kaipaan smua.
Maista, mitä olen kysynjrt, ja minä
n\iKistan, jm^tä yolet pjyj^täio^-"
(Jatkuu)
vakuutustani — että ineidän on odotettava
juuri siksi, että minä rakastan
sinua."
Nyt oli tytön vuoro ravistaa päätään.
"Eri jaksa sitä käsittää", virkkoi
hän. "Minun kansani jniehet ottavat
puolisonsa mielensä mukaan^ ja
he ovat tyytyyäisiä, ja kaikki ovat
tyytyväisiä, ja kaikki on hyvin. Mutta
heidän kuninkaansa^ joka saa ottaa
puolisokseen kenet vain haluaa, odottaa,
^kunnes mies, jota hän i^i tunne ja
joka asuu laajan veden takana -r— jonne
ehkä emme koskaan pääse — an- '
taa hänelle luvan ottaa puolisoksensa
naisen, joka rakastaa häntä — jota
hän sanoo rakastavansa.."
Thandar pani merkille, että Nadara
Jiorosti sanaa "sanoo". ;
w'T uonnempana", vastasi hän, **kun
jotka ovat nostaneet maailman mus- olemme saapuneet minun maailmaani,
tasta raakalaisuudestar nykyaikaisen smunärrät minun olevan oikeassa ja:
edistyksen valoon —en ainoastaan kiität minua. Siihen saakka, Nadaca»
olisi voinut tehdä sitä, vaan sitäpaitsi sinut täytyy luottaa minuun, j a / ^ l i -
jonkun verran lisätä ihmiskunnan
kunniaa ja hyvinvointia. Olen kelvoton
olento, Nadara, ja pahen^pi kuin
hyödytön."
Tyttö kosketti hyväillen hänen
säsi hän puolittain itsekseen^ ''olen
ansainnut Juottamuksesi^ vaikka sana
et sitä.i!edäkäälr^ ; ' ^
Ja juinpä J^vadara oU .uskovinaan ja
olevinaan l5grt3^äinen, mutta, sydä-voimakasta,
ruskeata, kättään ja kat- mCTsä5isimniäs^.häoyhä pdkäsi^et-ylpeillen
häntä sifamin.
of^Miiiusta olet suorastaan ihmeel-l
i n ^ , Th^pdar", kehui hän. **P;^jai^
käsin olet tappanut Nagoofen, maailman
hirvittövämmätt pedon, ja
Koith, Lättäjaäka ja feonyrkti viru-tei
Thandar rakastanut: faän^.oikein
todenteolla, d^^tkä naisten pnoMt-tain
veijioMit huomautukset sitinkaan
olleet omiaan xa!uhcnttajnaaii hänen
mielten.
Ollessansa hänen seurassaan oli
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 23, 1940 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1940-03-23 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki400323 |
Description
| Title | 1940-03-23-05 |
| OCR text | 1940 LAUAXTAIXA, MA-ALISKUUN 23 PÄIVÄNÄ Stvu S Jä häntä hymyilytti, kun hän ajatteli, kuinka paljon hän oli muuttunut siitä ajasta, jolloin hän oU vapisten itkien ja köhien istunut autiolla rannalla kammottavan metsän liepeellä. III Waldo Emerson Smith-Jones oli ilomielin tarttunut sattuman tarjoamaan tilaisuuteen ja ruvennut pienen luolalaisheiraon kuninkaaksi. Ensiksikin takasi hänen uusi asemansa paremmin Xadaran tury^isuuden, ja jdyksen, mutta klassp^sten runoiK-jain teokset, joihia hän oikein by-vin tutustunut, tsajosivat fa>vih vähän käytännöllis^ arvbkka^ loja maanviljelyksestä. Hän oli pahoillaan siitä/ että hän ei Ä t kirjoittautunut jonkun Alleghai[iy-vuor-ten länsipuolella sijaitsevan maanvil-jelyslukion luetteloihin, vaan mennyt Harx^ardin ylimuistoon opiskeiemaan. Hän päätti kuitenldh purisJl^ainah^ doUisiniman paljon Hyötyä pitt^ käytännöllisistä tiedoistaan, jotka melkein supLstuivatkin siihen, että hän osasi määritellä "maaftviljelys"- sanan merkityksen. ÄJ[utta olihan ^ i n i t u , siUä se edel-toiseksi se antoi laajemmat toiminta- lytti hänen tuntev^ ne tidokset, joi- (Jatkoa) "Minä puolestani''', sanoi nuori mies, joka oli aikaisemminkin puhunut, "en halua hallitsijakseni kuningasta, joka ei pysty voittamaan minua taistelussa. Jos minä voitan hänet, niin minusta pjitää tulla kunin- .. gas, • • . • ^' • • : . \, Ja niin miehet jakautuivat puolueiksi, mutta sopivat lopulta niin, että valitsivat kuninkaaksi miehen, jonka he tiesivät oleväii viisaan ja samalla mainion taistelijan. Siksi he valitsivat kuninkaaksensa Than-darin. "Kerran viikossa", julisti uusi ku- ^ ningas, "kokoonnumme tänne keskustelemaa^; miten heimon hyvinvointia parhaiten edistettäisiin, ja minkä, epemmistö h3rväksi näkee, se tehdään. Hieimo ilmoittaa kuninkaalle, mitä on tehtävä — kuningas panee sen toi- Harmikseen hän pian kuitenkin meen. Ja kaikkien on Uisteltava, huomasi, että klassillinen kasvatus, kun kunmgas käskee taistelemaan, ja jolle hänen varhaisempi elämänsä oli ^kaikkien on oltava työssä, kun ku- omistettu hellivän ja ylettömästi hie-ningas käskee tekemään työtä, sillä nostuneen äidin ohjatessa, osöittau-kaikki taistelemn^e ja työskentelem- tui perin kehnoksi perustaksi, kun me ;köko heimon hyväksi, ja minä, hän alkoi käytännöllisesti suunnitel- käyttänyt hyväkseen kivikäudeU ja' ^u^^A^. la oman elämänsä ja heimonsa elämän ka hdennenkymmenennenvuosisadan järjestelyä. Hän tahtoi opettaa kansaansa rakentamaan pysyviä ja mukavia taloja, mutta hän ei jaksanut muistaa ainoatakaan Övidiukselta saamaansa käytännöllistä vihjausta kirvesmiehen mahdpJJisuudet. hauen äsken heränneelle aloiteky\'yllensä. Aikaisemmin hän oli kaihtanut vastuunalaisuutta, mutia nyt hän ilomielin otti sen niskoilleen. Nyt hän kaipasi toimintaa, kun hän taas aikaisemmin oli tyytynyt ainoastaan lukemaan muiden saavutuksista. ta maanviljelyksenä voitiin saaN^ut-taa. ; Niinpä Thandar olikin, askeleen edellä aikäisimmista ' esiv'äiihetfim taan, kun viimeriiainitut ölivät ryht}'- neet tarkoituksellisesti istuttamaan viljaa, jota luonto oli siihen saakka umpimähkään siroitellut tuulen, lintujen ja muiden eläinten välityksellä, mutta vain askeleen verran hfeistä edellä. Hän käsitti, että hänellä öli hyvin merkillinen asema aikakausien asteikossa. Hän oli tuntenut, nähnyt ja v-at voimiesi rusentamina korppikotkien raaddtavina — yksin sinä olet surmannut heidät kaikki, kolme kam-motta\' aa mi^tä. Niin, Thandariui on suurin Jkaikisia miehistä." Eikä Waldo Emerson jaksanut t u kahduttaa vxun^iakasta ylpeyden aalr toa, joka tuh'ajfcrti h*nen- mieleensä, kun hänen rahastamansa tyttö luetteli hänen lu-Qtöitään. Enää ei hän pitänyt saawtuksiaan 'raakana ruumiillisena urhoollisuutena ja kuntona". Entinen AValdo Enxerson, jonka ruiuuiinläcrvpö oli ko^onuut säännöl-lis^ tjjolöL-päi^ kello koline, ilts^u<>- lella, jonka surkean laihaa ruumista yskiminen oli \«ivannut a>litu»5esti, ja jonka silmiin oli sekä yc^lä että päivällä tullut kauhun^llne hänen kuullessaan kuivien lehtien kahinaa, oli kuollut. Hänen sijallahsa oli roteva, yere\-u mies, ruskeaihoinen ja terqi6|änteinen,. peloton, itseensäluottaya, melkeinpä raaka ylpeänä voimastaan — Thandar, luolaniies. Ne kuukaudet, jotka kuluivat Thandar, kuninkaanne, taisteleai ja. uurastjan ankarammin kuin kukaan teistä." Se^oli heistp..uusi katsantokanta ja saattoi kunii^uuden kokonaan toi-senlajseeh .valoon, kuin lie aikaisemmin olivat tottuneet näkei^ään- Että he taryit.sisiy^t. kav^n aikjaa todella ammatissa, sula-ttaaksi^eri sen ajatustavan^ sen Hänen kansansa hankki ravintonsa^ ^ Thandar oivalsi ja oli hyvillään siitä, metsästämällä pieniä nakertajia, tyh-että heillä oli mutrosgikana sellamen jentelemälla linnunpesiä ja noukki-kuningas, joka kykeni vaatimaan heil- maila villejä hedelmiä ja vihalmeksTa. tä kuijuiioitus^ heidän^ e^^^ Thandar halusi panna alkuun jon-puunsa muka,ise$ti. kunlaisen yhteiskunnallisen maanvil-välisinä ajanjaksoina saavutetun kehityksen kuluessa kasautuneita tietoja, ja nyt oH kohtalo äkkiä viskannut hänet kivikauteen tai kenties muutamia ajanjaksoja kauenimaksi ajassa vain osoittaaksensa hänelle, että kaikki hänen muiden ihmisten tiedoista haalimansa tiedot öHvat kerrassaan arvottomia kivakaudella. Hän ^ l i asuftUt puusta ja tiUistä rakennetuissa talpissa ja katsellut lasi-ikk, unoist^. Jlän oli lukenut kaasun ja sähkön valossa, ja hauella oli aa- ottf hänet syliinsä. Thandarin johtaessa kansaansa luola-aukkojen täyttämältä kallioseinämältä toiselle etsiessään sopivaa paikkaa pys3rvää kylää varten, olivat Nada-ran ja kuninkaan onnenaikaa. Tytön onnea häiritsi hieman se seikka, ettei Thandar vaatinut häntä omakseen. Hän ei vielä oikein jaksanut käsittää heitä erottavia siveys-sääntöjä. Thandar koetti selittämistään selittää hänelle, että he kerran palaisivat hänen maailmaansa ja ettei se maailma ottaisi häntä vastaan, jollei heidän liittoaan olisi vahvistettu siellä voimassa olevien säädösten ja menojen niukaisesfi, "Saavatko ne avioliittomenot, joista puhut, sinut rakastamaan minua enemmän?" kysyi Nadara. Thandar purskahti nauramaan ja seksi hänelle tämän jälkeen! Hän ei saanut sanoja suustaan. He olivat jo sivuuttaneet kuulun Kaa- ~kiaraaan,,,.puMaat, tasaiset talorivit, joiden ikkunat hohtivat kirkkauttaan vaikeitten pitsiverhojen keskeltä. Niinhän ne Sally oli aina muistanut ennenkin, jo lapsena nähneensä, tästä ohikulkiessaan kouluun. Ihmisiä ei tavalKsesti liikkunut tällä puolella kaupunkia paljon. Niin ei nytkään. Vanhat tavat siis olivat säilyneet. Urheilukentän -kohdalla Sally oli päättänyt sanoa AVerherille hyvästi. Kotia saakka saattaminen olisi ollut hänelle liian tuskallista, niin hartaasti kuin häntiisi sitä halunnutkin. Sally oli päättänyt tämän muistorikkaan päivän illan omistaa äililleeh ja itselleen. Hän halusi vielä kerran panna vaakaan tuon vieraaif-ihmisen, miehen, joka oli tullut kuin pilvi taivaalta ja vienyt pois elämän raiteil-taaril Entinen jo oli opettanut kyl-huakseni niin arkaluontoisista asioista. Hiittää kai kun sanon, että kirje oli. mieheltäni. Hän on kyllästynyt nunuun, olen.liiaksi ai;ki-ihminen ja vistus kynttilöistäkin. M^^tta hän ei kyennyt valmistamaan työkaluja rakentaakseen talon, hän ei c4isi osannut teMä tiiltäTv;^kka henkii ^^Q^ ollut kysymyksessä, lasista oli ^kkiä "En voisi rakastaa sinda enempää , vastasi hän. "No, mitä hyötyä niistä sitten on?" Thandar pudisti päätään. "Sitä on vaikea selittää, erittäin-liikenainen, hän on löytänyt uuden hänen mielestään tullut yksi maail- kin sellaiselle herttais^^^ man ihmeistä, ja kaasu, sähkö ,ja nalle kuin Nadarani pn. Sinun on k3mttilät taas olivat muuttuneet sa- tyydyttävä tietämään — uskp miuun — parenunan ja nuoremman, "Kiitos, Sally, luottamuksestasi. Eikä sinun olisi niinkään paljon tarvinnut sanoa, mielialasi ja jotkut sanasi ovat selvittäneet osapuilleen minulle loput koko jutusta — tai oikeammin koko ajan, kun olen sinut tuntenut, olisin voinut vaikka vannoa, ettet ole onnellinen. Paljon voisin siihen lisätä omasta puolestani, mutta, kuten' sanoit, paikka ja aika ei ole siihen sovelias. Siis sanon vaan —^ näkemiin. Tiedän osoitteesi ja sinä minun. Muista, jos joskus tarvitset ystävää ahdistuksen keskellä, olen heti luonasi. Ilmoita kuitehkin, niillöin aijot pialata, tulen samalle linjalle. Muista, että meillä on vielä T • kaikki kesken. Tunnen ja tiedän sen, i i K s i vaikean läksyn, toista, erehdystä , , . „ p: .... ^ - - l i ^ ; ' 7^v"t.A : i - . ^jcakasjtyttom. ei saisi enaa^^l^^u^avoiirö&^silminr Avioliitto ei ^sä^ ÖBa Ivuin pdfikortit, jotka vanhettuäan viskataan roskakoriin ja otetaan uudet. "Werner Bergi' Ethän loukkaannu, jos kiitan-sinua täslä päivästä r— manlaisiksi kuin Sfinksin salaperäinen arvoitjus. _ Hän osasi kii5oittaa ruoosäkeitä loistavalla kreikankielellä, mutta enää hän ei siitä ylpeillyt. Hän olisi paljoa mieluummin toiyonut pystyvänsä parkitsemaan vuotia tai virittämään tulen ilman tulitikkuja, \yal-do Emerson Smith-Jones oli vuosi sitten ollut erittäin ylpea älystään ja korkeasta opistaan, mutta vuoden kuluttua oli hänen itserakkautensa kutistunut, niin että hän nyft piti itseänsä maailman surkeimpana ja mitat- < tömimpänä miehen. "Olen rikollisen tietämätön", sanoi hän Nadaralle, "sillä olen sysännyt luptani kokonaisen elämäniän mahdollisuudet omistamalla sen hyikiyttömän opin kasaa- .Werher. o l i " p u f i i i e ^ ä ^ - ^ t a n ^ r miseen, vaikka olisin vomut hankkia Sallyn pienet kädet omiin suunm lam- I^ytännöllisiä tietoja, ja kaikesta — menneistä hetkistä, ys- -lävjydestä —- ja xakfcaudestä. Toivoisin, että se ,rfisi sitä oikeaa — muista, mitä olen .sanonut. Nyt menen kotiin ja . . 1" 'SallyT'* Miehen voitiwkkaat kasvot värähtivät ja hän k ^ ^ ! «5inä ^enet, sallin sen. Saai&o'kuitenMn olla utelias ja kysyä nyt niistä ulko-jnfaa uutiasta — j a ~ ovatko ne jollain tavoin yhteydessä nain äkillisen K^etiinmenosi kanssa?" * Paikka ja aika^^ cde^velias pu-pöisiin käsiinsä, katsoen tiukan tuskallisesti tätä silmiin. Sally luVi sen katseen pohjasta pyhän lupauksen, äänettömän ja suuren, rehellisen miehen rakkauden. ^'Hjr^sti, 'Wemer!" sai Sally soperretuksi. Hänen silmänsä olivat kyynelistä sumuisina. Kuinka hän yU^ikaah itseään^ antaessaan tuon hyvän ihmisen mennä noiri, ja kuiten-khi sen täytyi, täytyi t^palrtua. "Annan tietää, jos haluan tavata sinua." «Hyrosti, SaUy! Kaipaan smua. Maista, mitä olen kysynjrt, ja minä n\iKistan, jm^tä yolet pjyj^täio^-" (Jatkuu) vakuutustani — että ineidän on odotettava juuri siksi, että minä rakastan sinua." Nyt oli tytön vuoro ravistaa päätään. "Eri jaksa sitä käsittää", virkkoi hän. "Minun kansani jniehet ottavat puolisonsa mielensä mukaan^ ja he ovat tyytyyäisiä, ja kaikki ovat tyytyväisiä, ja kaikki on hyvin. Mutta heidän kuninkaansa^ joka saa ottaa puolisokseen kenet vain haluaa, odottaa, ^kunnes mies, jota hän i^i tunne ja joka asuu laajan veden takana -r— jonne ehkä emme koskaan pääse — an- ' taa hänelle luvan ottaa puolisoksensa naisen, joka rakastaa häntä — jota hän sanoo rakastavansa.." Thandar pani merkille, että Nadara Jiorosti sanaa "sanoo". ; w'T uonnempana", vastasi hän, **kun jotka ovat nostaneet maailman mus- olemme saapuneet minun maailmaani, tasta raakalaisuudestar nykyaikaisen smunärrät minun olevan oikeassa ja: edistyksen valoon —en ainoastaan kiität minua. Siihen saakka, Nadaca» olisi voinut tehdä sitä, vaan sitäpaitsi sinut täytyy luottaa minuun, j a / ^ l i - jonkun verran lisätä ihmiskunnan kunniaa ja hyvinvointia. Olen kelvoton olento, Nadara, ja pahen^pi kuin hyödytön." Tyttö kosketti hyväillen hänen säsi hän puolittain itsekseen^ ''olen ansainnut Juottamuksesi^ vaikka sana et sitä.i!edäkäälr^ ; ' ^ Ja juinpä J^vadara oU .uskovinaan ja olevinaan l5grt3^äinen, mutta, sydä-voimakasta, ruskeata, kättään ja kat- mCTsä5isimniäs^.häoyhä pdkäsi^et-ylpeillen häntä sifamin. of^Miiiusta olet suorastaan ihmeel-l i n ^ , Th^pdar", kehui hän. **P;^jai^ käsin olet tappanut Nagoofen, maailman hirvittövämmätt pedon, ja Koith, Lättäjaäka ja feonyrkti viru-tei Thandar rakastanut: faän^.oikein todenteolla, d^^tkä naisten pnoMt-tain veijioMit huomautukset sitinkaan olleet omiaan xa!uhcnttajnaaii hänen mielten. Ollessansa hänen seurassaan oli |
Tags
Comments
Post a Comment for 1940-03-23-05
