Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, May 19, 1951

              o o
?
2/
siiniifiisisi
o o ® o. ,
A L AKULJETUS Tornionjokilaak­sossa
ei ole mikään tämän päivän
ibniö. Sitä on esiintynyt onilloin «mis-isäkin
muodossa jo vuosikymmeniä. Täl-
Jä kertaa 'salakuljetus rajoittuu miltei
yksinomaisesti tuontiin Ruotsin puolel­ta
kahvin näytellessä siinä • pääosaa.
IMutta vielä muutama vuosi sitten oli-nrat
asiat toisin. rSilloin ~ erityisesti
vuosina 1944—46 -r- oli Tornionjoen
yli tapahtuva salaktiljetus, päinvastoin
ÖLuin nyt, vientivoitoista. Maastamme
kuljetettiin Ruotsiin lähes kaikkea mi­tä
ajatella saattaa: autonrenkaita, elin­tarvikkeita,
puutavaraa, hevosia. La­pin
sodan aikana; puolustuslaitokselta
sxthmuttua materiaalia ja saksalzusten
jäämistöä, maalle elintärkeitä tarvik­keita.
Sen jälkeen oli salakuljetuksen
Jälkeen. Tä>^ odottaa, ettei väylä
©Iisi jäätynyt kiinni.
26 p: n iltasjai mykällä laiva pysäh-
^ Turun satamaan. Oltiin siis perillä
Suomessa. Taas tarkastettiin passit.
'Kmä oli minulla jo yhdeksäs tarkastus.
Jotkut väsyivät ainaiseen tarkastukseen
Ja kyselyihin. Eihän sille mitään kui-
. tenkaan voi. Kun ajattelee asiaa, ym­märtää
kyllä, että täytyy se matkustet-
* laessakin järjestys olla, eihän siitä muu­ten
mitään tulisi.
• Laivasta ulos päästyä, tarkastettiin
^ Gpatkapaperit ja valuuttapaperit otet-Ä
pois talteen. Paljon oli ihmisiä
naisiaan vastassa. Oli minuakin vas­taanottamassa
tuntematon ystävä, naa­purini
emännän A^äa 'Raunian sisko, tou-
1^ Kankkunen. Omsdseni eivät yoineet
tu^a Turkuun asti vastaan, kun esnvoi-aut
tiedottaa varmuudella Jaiyan saapu-
. Bsaisssta vTurkttun vja; asioitteni- v ^^
. i ^ y i - inimj^n -olla aiBakia ;sey^raavaan.
.. fäivääo:Turussa. . • • ' v , ,
: (Laivalla -jo silmäUiB, .c^iko. rannalla
ofeyien ihmisten -
jpikku poika rinnallaan - jä valkoinen, so-vitfu
merklu hihassaian. Eipä tarvinnut
&auan' katsellaj kun keksin hänet. Sa­imalla
niuistm. että minulla piti myöskin
«olla -merkki. Otin nenäliinani^ solmisin
sen ja pujotin sen ranteeseeni. Pian
tiänkin huomasi -minut. Päästyäni tul-lihuoneesta
oli hän jo ovella vastassa.
Löinvme kättä ja ihan syleilimme kuin
olisimme toisiamme kauan kaivanneet.
Ehkä se syleily oli korvikkeena Adan
puolesta. Hän oli niin iloinen, kun sai
siskonsa perheeltä suullisia ten^isiä ja
mtiinä olin iloinen, saadessani olla niiden
tuoja, Ilmo-poikakin oli niin innois­saan,
ettei tiennyt, mitä olisi tehnj^t.
Otimme auton ja ajoimme Raisioon,
Sieidän kotiinsa. Sielfö oli lämmintä ja
viihtyisää. Kun radio pantiin soimaan,
tuli sieltä ensimmäisenä Työväen marssi.
Ihan havahduin, kuullessani radiosta
selvää suomea. Nyt sitä todella oltiin
Suomiessa. Radiossa oli juuri alkanut
Tyiimiehen tunti ja se aina aloitetaan
Työ(väen marssilla. Radiossa olikin oma
tuntinsa työmiehellä, maamiehellä, met-gämiehellä
jne. Se tuntui oikein muka­valta.
Juttua» meillä olisi riittänv^t vaikka
l:uinka paljon, mutta lopulta täyt\i kui­tenkin
paneutua levolle. Hvn-in uni mais-tuikin,
sillä kaksi yötä oli cnienn\^ mel­kein
nukkumatta.
Jatkuu
kiveliön nousuineen ja laskui^^^. M... niuur
sen hihtäminen päivänaikaani^|. I&a -
taan huokeaa olisi. - ^ ^ \ j f r •^•i---
Salaknljetus on saanut hxvin suuret mittakaavat Suomessa pohjoisessa.
Etupäässä kahvia on ziime aikoina salakuljetettu hyvin runsaasti Ruotsista,
Olemme leikanneet Oulussa ilmestyvästä ''Kansan Tahto*'-lehdestä tammi
jännittävän ja eloisan kuvauksen, jonka on tehnyt yksi lehden e4ustaja, M-tuaatt
itse rajavartioston miesten kanssa patrullissa eräänä yönä Tormon- ^
jokihaksossa, missä kahvi on tänäpäivänä ''valttia". Tonuonlaakson ^ah-vimylty
jauhaa vain öisin. Päivisin ei sen olemassaolosta saa juuri mädän
käsitystä. .4nftamme siis reportterin kertoa. —
kannalta muutama rauhallinen vuosi,
mutta kun "vakauttaminen" viime AIIO'
den lopulla alkoi, tilanne nopeasti muut­tui.
Ja n>i; v^luu kahvivirta 5'li Tor-hion
joenj *'Miljoonaranta" elää kahvin
ARVIITI OS RIKASTUNUT . . . ;
Täyteen sullottuna matkaa uudenai-aikuinen
linjuri Torniosta Pelloon. Sen
perähytissä saa tupakoida ja sinne ovat­kin
hakeutuneet piint\-neimmät nikoti­nistit—
reportteri muidea mukafifa. On .
perähytissä muutamia ilmeisesti .AJIkon
tuotteita nauttineitakin, jo"den kielen .
kanta on tavallista löysemmässa. Hei­dän
ansiostaan alkaa mielenkiintoinen .
keskustelu.
— On, on se Amit rikastunut. Rahaa -
sillä on satojatuhansia, radiotaaakin .
vääntelee varpaallaan. Herroiksi elää..
Mutta se poika ei niin vain käryäkkään,
kertoo lihavahko, ruudukkaasren sarka- .
puseroon, saapa^houjuihin ja rocmavar-silapikkaisiin
pukeutunut; pistäväkat-seiiien,
nelissäkj^mmenissä oleva mies.
Otettuaan vaivihkaa pusakkansa kät­köstä
pienen rj^^T^yn päivittelee hän naa­purilleen
omaa epäonneaan jossain Lau-taimaan
tienoilla. Tulli oli vienyt hä­neltä
siellä ''miinalastin'* — salakulje­tettava
kahvi on •'Minas''-merkkistä —
sekä lisäksi hevosen kaikkine ajopelei-neen.
.
. Toinenkin, melkoisesti humalassa ole^
va mies muistelee käryaän Vojakkälas-isa.,
Häneltä, oli takavarikoita kahvia .
k>Tnaiei&unta kiloa. ^ :
----Keljua se on antaa pois rehelliselr. ;
lä -rahalla ostettua kah\ia. - Ei se^^tule il- ;
-maiseksi. Mutta miidiäs teet? Tullilla s:
pn ^aki fmolellaan} r ' ^ ^ .
Hetken'kuluUua häh jatk - :^ ^
3en \'affkan!mustan puiman,yonka'
ne ästettäin taJ^iväri^^ saa- .
da itselfeni. Täytj^ painaa mieleen
seuraava tullihuutokauppa. - ^ -
KAH\li>JHAJUA^^^^^^^^^^^^^^^
Huoneen täyttää voimalvas. kahvin-haju,
imutta sen nurkassa onkin kc&o-nainen
pino kaMisäkkejä . . . . Tämä
huone on monen kahvilastin luvattoman
matkan pää. Täältä kahvi lähtee 'iail-lisena",
tänne se tulee 'laittomana''.
Reportteri istuu rajayiskaali K. \^
Plantingin työhuoneessa Pell^^sa.
— Raatoja eikä rumihia ei ole tullut, .
vaikka joskus on käsikähmään sala­kuljettajien
kanssa jouduttukin. Toi­saalta
hyvin harva salakuljettaja panee
pid^ettäessä hanttiin, kertoo viskaali
Planting. Hän on ollut tullilaitoksen
palveluksessa Pellossa jo yli 30 \nK)tta
ja tuntee niin ollen salakuljettajien met­kut
ehkä perusteellisemmin kuin nämä
itse. Hän toteaa, etteivät salakuljetta­jat
yleensäkään ole aseistettuja» \'aikka
eräs pääkaupunkilehti "tiesikin" kertoa
vallan sodanaikaiseen malliin järjeste­tyistä
hampaisiin saakka aseistetuista
"salakuljetuskaravaaneista". Mainitun
lehden tarkoittamalla "'karavaanillakin'
oli ollut aseistuksenaan — yksi pistooli!
Keskustelu pysähtyy tullivartijoiden
saapuessa huoneeseen mukanaan erääl­tä
Pellon keskikoulun poikaoppilaalta
takax-arfkoitu kolmen kilon kahvipaket­ti,
jota poika oli ollut \iemässä postiin.
— Kyllä nimi otettiin ylös, \^taa
tullimies raiayiskaalin kys>-mykssen.
Ja kahvivarasto rajaviskaaliri huoneen
nurkassa kasvraa jälleen kolmella kilol-'
.la...'.,,'' . •\::V.::/','v:y,f-
^'KAH\^n>ARTIO0^'^^
.Pääsy rajavartiolaitoksen r*kah\^parr
tioan".ei ole aivan yksinkertaista. Ano­mus
sitä- varten on- tehtävä mkatietä
käyttäen: soitto vartioppllikölle, komp­panianpäällikölle^
ja - vihdoin korkeisn-paan
potenssiin. Xapin v Rajavartioston
komentajalle, joka reilusti ja ilman pi-teiapiä
puheita. luyah, myöntääkin. Sen
jälkeen tieto luvasta: korappamanpääl-likölle,
vaFtiopäällikölle. ja ilmoittautu­minen
; partionjohtajalle, • ja; niin on -re-pprtteriUa
tiedossa paikka rajamiesten
öisessä hiihtopartiossa.- v
— Lähdetääa pian matkalle, kertoo
partiota, johtamaan lähtevä, rajayliker*
santti saavuttuamme..muutamakiloimet-risen
hiöitomatkan jä&een vartion sijoi­tuspaikalle.
Hänen kanssaan suunnit­telemme
ylimalkaisesti partion matka­reitin.
'
: —Hiihdetään tämä Iata, tästä poike­taan
maantielle, täällä jäädään väijyk-
. siin. Tämän osuuden kuljemme Tomi-onjden
rantaa. . Lenkki ei siis tule kovin
pitkäksi, mainitsee ylikersantti kuin
reportteria; lohduttaakseen,'
: Ennien matkallelähtöä jutellaan ivielä
rajamiesten eläimästä jä väestön suhtau­tumisesta-
heihin.. .Kaikki seudun asuk-
; kaat ei'\'ät tunnu jaksavan oikein ym-inärföä,
€ttä rajamiehet salakuljetta­jia
. k y t ä t e s s^ suörittafv^at vaiö veivpL-vKsu-
ultaan;;^^ >
^ufekaita, myöntä>»t • r^^ Ra-
V jajääkärf saatetaan^:kiitstia; kahville
JiÄ^nkin rtJaloon^sUläkin i&allsi- että-
,häsi seuraa^^ana ,:|^fe^-äna> saattaa 'pidätr
tää, t^n-isännäai lir^
.4;iil|etu^u|i!sta;, ' : : ^ r :
MtJmJCKÄS^
•Lapin lyhyt sydäntalven päivä.on jo
ajat - ^sitten häniärtynjt: i^^^ ja ilta
vaihtunut yöksi; Partiomme hiihtele
tiheässä metsämaastossa kiirettä pitä­mättä.
Olenime eräällä salakuljettajien
käyttämällä ladulla, jonka päivällinen
tuisku on puolittain umpeutunut.
Niin, kiirettä ei ole ja rauhallisesti si-hahtelee
suksi latua vasten, mutta ei
öinen hiihto silti helppoa ole. Kaik­kein
vaikeimpia ovat mäet. Koetta-kaapa
laskea pimeässä metsäistä mäen­rinnettä,
niin tiedätte!
Alitamme erään pienen erämaajärven.
Kolea yötuuli pöllyttää äskensatanutta,
ke\>ttä lunta «v^ten kas\x)ja. iMatkan
jatkuessa alkaa konepistoolikin tuntua
taakalta ja edessäni hiihtävä rajamies
yrittää saada sen kevj^emmäksi filoso­fisin
päätelmin: ,
-—On se hyvä. ettei ole konepistoolia
raskaampaa taakkaa. Toista olisi hiih­tää
jopparien tavoin 15 kilon kahvi-reppu
harteillaan. Hikinen on heidän
urakkansa kahxia kuljettaessaan. Mikäs
meillä...
Partion johtaja puolestaan tv-\i:j^- so­tilaallisen
Ijiiyeen ja nasevaan totea­mukseen:
— Mutkikas se on tuo jopparinkin
latu.
Ja mutkainen latu onkin. Se kulkee
pääasiassa tiheää metsikköä, tjapillistä
nevat varmistamaan sK-usbf J^'' ' '^^omattav;
•johtaja' .ja r^ortteri asetti^t^l Zs^^-^
koipiknasteh suojaan niuuta^sT^f^^^ tarpeiksi
etäis3H.-delIe ladusta, ^ '^'^r' |t2pahtu\-ar
jjaorganisc
lauesten jo'
1 Länsiraj
ön^äänetöh. Jösi^--^ 1
• va-niiiljairien tupsahdus lumea n--
tessa ku.usten oksilta. .Me odot^'
Kuu pilkistelee piKiverhonia^f
. mitään^ ei =kualu.- ödotammevieiä t,-' lldtaessa n<
ja kutsumme: sitten sK^jstavarinhf^ p ^^^^^
pois. • .^^^^ . Ijuaammek
-Matka jatkuu; J ioutäsetä
-. /Näreikköä kasvavassa notkossa i' jtö ^^"^^
: päatnme ladun, jota ei ote' ennen
; Joppärin Jatu ilman muuta; muita J
- on hiihdetty jo moniaita tunteja at^'
joten emme viitsi lähteä takaa-ajooi ]
, -Partiomme on hiihtänyt metsienh"'
. ta Pellon-Kolarin maantielle. S4'
poisrja- pystyy-n ladon seinustalle. K/
-ryhdymme tarkastamaan maantiellä E'
kennöi^iä aPtoja.- .• •,- -.;• • •;; • - ^
' M^feänyU näkyvät k Ä
_latjnoFuäväLtjb kaukaa auton o!?,:
, tulossa. Sen. saapuessa k(Adalle t
. riam/me-pj^sähtyTO . 1,
siinä, tarkastakaa pois,^',
kähtaa^autonkuljettaja.
•Tarkastamme kuorman, vilkal^
a-uton allekin •— joskus sal^uljetlsi:'
kiinnittävät kuormansa* auton runko;
--r niuttaijkahvla ei löydy.
> T — Selvä, saatte mennä!
-Erä* .tarkastamistamme autoista c'
rajamirsten vanha tuttu. Heolivaltj
kavarikoineet siitä joulun alla 70 fe*
/'Minästä". Auto takavarikoidin a
man tien. joskin annettiin myöhenci:
omistajansa käyttöön siihen saakka ID
nes. oikeus -auton kohtalosta
iXyt ei. autoa ;saa m^ydä- eikä hsxHxB,
Voi käydä näet niia, että oikeus kaU::
&en^ valtiolle menetetyksi ja auto jeiiT.
.niyytär»'äksi tullihuutokaupassa.
- f
loattanutti
juattaateh
•tojen ff
^maan vai
'Tomiönsei
Jta autoista
jta iloa ki
Iälle.,. Ka
IleStä väHi
ffltä ei sa;
Jaittomasti
siftenpari
Wt-asiat
•<'epEev"äi
Jcconetta,
^ V • THLlTOKULErKKIÄ..;
Tomipnjoenvjääira_on myös-lnliaiii,
-Jjfjeiv Rcuötoiöpuoleiseltakin ra n nalti
. 4:uikkWat.^'^^ 4ällä: kertaar-iauliapa,
^.tasaiöfea/^^Jo^tis.-; ne ^ vilkkuvat- aKJj
3ii?sisinay - iSjlMn-annetaan^^^
lelle ti^ttyj^Li^-yalonTerkkejä,-^j
Jvityksestä :on. vaikea päästä s e W ^
,siUä niitä jnuute-taan y-ht«nään. •
y Ei^^ät :Jedes pikkupojat ole D>1 p
, tion vastuksena. Tavallisesti pojat p
tion havaitessaan liitt>n'ät r^saattuefia";
sen perään ia raapprvat tulitikkuja. -
sekin merkki Ruotsin puolella m^i
olla varuillaan. |
— Salakuljettajilla on tänään M^ji-j
nen päivänsä, toteaa partionjohtaja. Jo^-j
kus pidät3':ksiä ja takavarikkoja stf'n-:
tetaan yhtenä päivänä useampiakin, i juoksupoji
kus-taasen menee päiväkausia, ettei Isi-1 ionn.ri
vista tunnu hajuakaan. Tammikuuna:- •
kana oli tällä vartiolla kaikkiaan 32 "ta­pausta''
takavarikoidun kabvimäär^l
noustessa noin 300 kiloon. Sillonifc^
kului päiviä, ettei suoritettu ainoata^
takavarikkoa, joita sentään päivää
olisi keskimääräisesti tullut r^'
, öntott
solaiset 01
;tuneet s.
1 suuressa j
^tuksen jä
1-vastaavat
'ihamiehet,
•j asuvat, j{
Ilarien-.p
Ihöokärit:
I monet ka
ne isäntiä
, välikäsien
totisesti p
korosti tn
! aibsna ha
JEAHVT^
yk&y moni
.-vatuuttur
fvilastin
' sinjunehl
helppo jiii
j vartioita e
- Kärvi
kahvia ed
vi njtkin.
I I Tornion
' portieri
jcppareita
ben-alle j
den
saasti yksi.
K.^HV-L\ VAI LOISTOAUTOJA:-^
Uusi Suomi kirjoitti jokin aika
että Tornionjokilaaksossa HUOSIN}-
meniä jatkunut salakuljetus on ^
nut leimansa kansanluonteeseen-'.
den mukaan on sikäläisen as»pnuN-luonne
kehittynjt '-epäileväksika
liseksi ja^äsuoraksi''-
Moiset väitteet eiv^t luonn
kaan pidä paikkaansa. Tornio^^
.laaksolaiset ovat reiluja pohjala'-^i^?i-a^., ^e-vät
sen epäsuorempia kuin estmefN^^^
hels-inkiläiset. On vain muistettava-.^;^
tä heillä on paremmat mahdoUi^iJ'^"
joppan se
i sen asiaar
] tä oli onn
*'MiTiasta"
JunaTäJ
sia. Kah^^
nuosaston
parimme <
^iiks€(
eräälle "ji
rylitvi '4i
^ ^ n .
futttne jo
aisaakaan
Konduk
^^alippua
i^rimn
näfatäv;
liänet tay
^ virano
poistuttua
Hänr\-hi)
'c^asta 'n
^"ädoin.
livu 6